Yksi miettii, miten reissussa ollessa ei kaivannut tavaraa: “Nyt ensimmäinen ajatukseni on, miten huippua olisi luopua kaikesta roinasta. Kaipaan eniten sitä, että kaikki, mitä tarvitsin mahtui yhteen laukkuun. En tarvinnut muusinuijaa, jatkojohtoa, Iittalan astiasarjaa, koristetyynyjä, pizza-leikkuria enkä varsinkaan mitään niistä asioista, joita säilytän pahvilaatikoissa kellarissani. Tavaraan kiintyminen ahdistaa minua. En haluaisi kerätä rompetta, mutta kun niihin liittyy tunteita, tapahtumia ja muistoja. Unohtaisinko ilman tavaraa?

Luopumista seuraa toinen ajatus. On suhteellisen helppo hymyillä loppumattomalla rannalla ikuisissa bileissä kaukana maallisista murheista, mutta miten löytää sisäinen Tiibet Pasilan aamuruuhkassa?” (Mari Koo)

Muita kirjoituksia aiheesta tai sen vierestä

• Arvokkain omistamani tavara on maalaus Ranskassa parhaillaan asuva ja opiskeleva Riikka kertoo omaisuudestaan:...
• Koti ja ristiriitaiset tunteet Mea pohtii kotiaan ja sen sisustusta: “Katselen kotiani ristiriitaisin tuntein....
• Tunnetta tavaralla Keski-ikäinen naistuttava esitteli vuosikymmeniä vanhaa puuterivippaa, joka oli...
• Tavaraan kiintymisestä Kati hukkasi itselleen tärkeät lapaset, joiden noutaminen takaisin vaati aikaa ja rahaa...
• Kansalainen tuottajana ja kuluttajana Jenni miettii kuluttamista laajemmista näkökulmista: “Joskus ajattelen: minulla...

Avainsanat: Kulutuskäyttäytyminen, Tavarat
Kirjoita kommentti, tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi. Voit seurata tämän artikkelin kommentteja myös RSS 2.0 -syöteen avulla.