Pörrö kirjoittaa tuotteiden merkeistä Marimekko-uutisen innoittamana: “Ympäristö- ja lapsityömerkit tuotteissa mielestäni ovat ajoittain jopa vaarallisia ja haitallisia itse asialle. Todellisuudessa niitä ei valvota lainkaan niin huolella kuin niitä yrityksille markkinoivat järjestöt propagandassaan antavat olettaa ja toisaalta kuluttajilta usein puuttuu olennaiset tiedot tuotteesta oman arvion tekemiseksi. Jopa Ilo/ Ipec tunnustaa, että niinkin vakiintuneen järjestelmän voimavarat ovat riittämättömät ongelman esiintuomiseksi. Lähes kaikkiin ostosopimuksiin myös kunnallisella puolella kirjataan toki periaate, että työtä saa tehdä ja teettää vain ILON perussääntöjä noudattaen. Sillä ainakin voidaan sopimusteknisesti juridista vastuuta vähentää tilaajalta/ tuotteen ostajalta mutta itse ostoksen alkuperästä vastuu siirretään alihankintaketjussa aina seuraavalle ketjun pituutta pahemmin rajoittamatta.” (Mari Koo)

Muita kirjoituksia aiheesta tai sen vierestä

• Jos muodista ei voi luopua, niin olemme kohtalomme ansainneet Kaj Luukko ei ymmärrä mielikuvamarkkinoiden valtaa: “Entä muoti sitten? En tiedÃ...
• Poisheitettävä ruualla pakkauksia suurempi ympäristökuormitus Maa- ja elintarviketutkimuskeskus (MTT) kertoo tiedotteessaan: “Kotitalouksissa...
• Kun suomalainen verkkokauppa ei palvele, niin tilataan ulkomailta Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata...
• iPod ei olekaan niin mainio Valpuri tunnustaa harhaoppisuutensa, sillä hänestä iPod ei olekaan niin näppärä...
• Kuin kaksi rypsimiestä John McGregorin levynkansi ja Raision Kultasulaa - – - Perustin tämän kuvan myöt...

Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Mainonta, Tavarat, Tekstiilit
Kirjoita kommentti, tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi. Voit seurata tämän artikkelin kommentteja myös RSS 2.0 -syöteen avulla.