Exme miettii omien sukulaistensa kautta autoilun lisääntymistä: ”Ja sitten tajusin, että kummillakaan isovanhemmillani ei ollut koskaan autoa.
Ja se jotenkin räjäytti pääni. Että vain kaksi sukupolvea taaksepäin elivät ihmiset, jotka eivät koskaan tarvinneet autoa. Voi meitä, voi tätä häpeällistä elämäämme.” (Mari Koo)
halo e
Voin vahvistaa, ei ollut isovanhemmillani autoja. Tarvetta varmaan olisi ollut evakkotiellä ja muuallakin. Isäni ajoi ajokortin armeijassa ja osti oman auton 60-luvun alussa. Tehtaanjohtajan auton lisäksi se oli ainoa auto parkkipaikalla, ei ollut ruuhkaa. Kyseinen kaappariovinen auto on läsnä lähes kaikissa lapsuuskuvissani – luotettu perheenjäsen 🙂
Matti
Molemmat isoisäni, jotka ovat jo tovin olleet haudan levossa, olivat ammattiautoilijoita, joten minun on hieman vaikea nähdä asiaa ihan noin, että kaksi sukupolvea sitten ei olisi autoja tarvittu. Ja ne jotka eivät tarvinneet autoa, matkustivat taatusti hevosella, joten ei silloinkaan ihan vain paikallaan pysytty. 🙂
Henna
Ohhoh, kerrassaan hämmästyttävää! Meillä taas elää ihan nykyaikana kaksi keski-ikäistä, joilla ei koskaan ole ollut autoa. Polkupyörät sentään löytyy.
Jyri
Niin.. Se ettei edeltävillä sukupolvilla ole ollut mahdollisuutta auton hankintaan ja käyttöön ei vielä ole todiste siitä etteikö heillä olisi ollut autolle mahdollista tarvetta ja etteikö heidän mieleensä olisi arkisen raadannan keskellä tullut mieleen muutamaa valittua ja vähemmänkaunista sanaa tilanteessa jossa joku idealisti olisi ilmaantunut paikalle romantisoimaan tuota raadantaa…
Pauliina
Eipä minunkaan isovanhemmillani ollut autoja, mutta kyllä sitten sitä seuraavalla sukupolvella jo nuoresta. Ja kun samassa taloudessa on asuttu tai edes lähellä, niin kyyditsijöitä on ollut kun on tarvittu. Ei se mitään autotonta elämää ole ollut todellakaan.