On aika palata hetkeksi kuluttamiseen. Olen urputusjoulukalenterissani käsitellyt monista eri näkökulmista sitä, kuinka huonoja me ihmiset olemme ja kuinka meidän ei pitäisi saada päättää mistään. Yhteiskuntamme on kuitenkin rakennettu sille, että me saamme päättää, eniten kuluttaessamme. Onhan se myönnettävä, että hyvältähän tuo annettu luottamus tuntuu. Mutta nolottaa, hävettää ja urpututtaa se, miten huonosti vastuun kannamme. Toisaalta on tyhmää syyttää meitä, sillä ei ole meidän vikamme ettemme tiedä mistään mitään. Maailma on vaikea paikka, etenkin kulutettaessa globalisaation hedelmiä.
Koska markkinoille on annettu valta huijata meitä helposti huijattavia (tarkemmin ottaen velvollisuus, sillä yrityksen lakiin kirjattu tehtävä on tuottaa voittoa), löytyy myös markkinat palveluille, jotka lupaavat vähentää huijatuksi tulemisen riskiä. Erilaiset www:stä löytyvät suosituspalvelut pyrkivät kertomaan kaiken kaikesta kulutettavasta: Mihin luottaa, mistä saa halvinta, mikä on muilta numeerisilta ominaisuuksiltaan parasta, minkälaisia kokemuksia mikäkin herättää ja osa jopa kertoo mikä on eettisintä.
Suosituspalvelut perustuvat monien erilaisten informaatiolähteiden hyödyntämiseen, mutta kasvavissa määrin ne keräävät tietoa tavallisilta tai ainakin tavallista aktiivisimmilta kuluttajilta. Koska kuluttaminen on tärkeää, koetaan suosituspalveluihin osallistuminen tärkeäksi ja koska asiakas on aina oikeassa, on osallistumiskynnys matala. Suosituspalvelut ovat valjastaneet sosiaalisen median kuvottavimman piirteen, tykkäämisen, ja luoneet uudenlaisen kulutus- ja suorituskeskeisen elämisen muodon.
Pidän ajatuksesta, että markkinoita yritetään jäsennellä, mutten oikein osaa riemuita uusista suosituspalveluista. Ensinnäkään meillä ei pitäisi olla tarvetta niille. On ylipäätään surrealistista että roskan paketoiminen muoviin voi olla kannattavaa liiketoimintaa. Toisaalta pelkään, että suosituspalveluiden kautta syntyy illuusio siitä, että kuluttamiseen löytyy absoluuttisia totuuksia, mikä ohjaa meidät kauas perimmäisten kysymysten ääreltä. Mistä kumpuaa tarve nousta aina seuraavalle tasolle tavaratuntemusten tai palvelukokemusten peleissä?