Miia Hyvärinen kirjoittaa Pilkun paikka -blogissa asiakaspalveluanalyysistään: ”Ei yhtä maidonhakureissua, ettenkö pohtisi, kuinka aurinkoinen tai ärsyttävä kassatyöntekijä minua palveli. Ei yhtä puhelinmyyjän soittoa, ettenkö miettisi, miksi ulkoa opeteltu tuoteoksennus ei toiminut ja miksi en osta viittä numeroa Seuraa. Kerran kuuntelin kahden minuutin monologin siitä, millaisia hopeakorvakoruja jonkun lehden kylkiäisiksi saa. Opin, että kaksi minuuttia on pitkä aika kuunnella puhetta, jonka sekuntiin mahtuu keskimäärin kolmetoista sanaa. Kun porina viimein tyrehtyi, kiitin nuorta naisääntä aivan uudesta kokemuksesta. En ollut koskaan kuullut yhtä pitkää, yhteen soittoon resitoitua puhetta, jossa ei vedetty kertaakaan henkeä. Palvelutilanteiden analysoiminen on kuitenkin tapa, josta en edes halua päästä eroon. Ja vaikka haluaisinkin, niin tapa elää lapsissani. Jopa nelivuotias ymmärtää, milloin on saatu hyvää palvelua ja milloin ei. Lapsilla on myös erinomainen kyky ilmaista palaute saman tien ja suodattamatta, oli päällimmäisenä tunteena sitten hämmennys, ilo tai ahdistus. Opettelen tätä itsekin ja kas, joskus se toimii. Vaikka lehtiä myynyt monologimestari ei kehujeni sarkasmia täysin ymmärtänytkään, aika moni ymmärtää. Eikä palautteen antaminen koske vain kritiikkiä. Yhtä tärkeää on kiittää ja kehua silloin, kun asiat sujuvat hienosti. Rohkeasti annettujen ja avoimesti kuunneltujen palautteiden avulla yritys ja yksittäiset työntekijät voivat parantaa asiakasviestintäänsä – jos vain haluavat.” (Mari Koo)