Stadin Friidu päätti hieman näpäyttää taksikuskia vähäisestä palveluhalukkuudesta: ”Taksissa murisin siksi, kun kuljettaja oli ilmeisesti liimattu penkkiinsä. Näki aivan varmasti vaivaisuuteni, mutta päätteli minun selviytyvän. Jo oven avaaminen oli hankalaa ja kun tarpeeksi kauan katselin kuljettajan selkää, äkkäsi hän avun tarpeeni, hilautui paikaltaan auttamaan. Ehkä hän aristeli juuri alkanutta lumisadetta. Minulla on tasapaino huono ja pitää saada tukea. Pääsin taksiin. Kotiovella iski ilkeys. Jätin, kun kuljettaja ei tullut autosta, oven sepposen selälleen. Hänen oli tultava ulkokautta se sulkemaan. Hymyilin häijysti hilautuessani rappuun. Minä kun olen vanhanaikaisesti sitä mieltä palveluammatissa työskentelevästä, että siihen kuuluu liikuntarajoitteisen sauvaihmisen auttaminen ainakin auton oven avaamisella ja seuraamisella, että vaivainen pääsee kompuroimaan takapenkille tai sieltä ulos. Lienen väärässä.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle)