Taannoin taloyhtiömme lehtiroskikseen oli kipattu kerralla kymmeniä kirjoja. Joukossa oli muutama kovakantinen teos, mutta suurin osa oli hyväkuntoisia pokkareita. Näistä pokkareista varmaan 90 prosenttia oli dekkareiksi luokiteltavaa kirjallisuutta, joukossa mm. viime vuosien kehuttuja ruotsalaiskirjoittajia.
Olin taas kerran tuohtunut. Että on taas joku niin laiska, ettei viitsi viedä mihinkään hyötykäyttöön!
Niinpä keräsin pois parin kassillisen verran kirjoja. Otin niistä kotiimme muutaman, kuten Rosa Liksomin Hytti nro 6:n (oikein hyvä kirja, jonka voin nyt lukea toistamiseen), ja pari poimin tutuille annettavaksi.
Loput kanniskelin Rikhardinkadun kirjaston kirjojen kierrätyshyllyyn. Sieltä ne näyttivät kadonneen nopeasti.
Toisaalta mietin, että ehkä ei pitäisi tuohtua niin paljon tällaisista. Pokkareista on tullut monelle kertakäyttötavaraa, jota voi ostaa edullisesti ja sitten nakata menemään. Mutta harmittaa se silti, jos pokkarin omistaja ei vaivaudu nakkaamaan kirjoja muualle kuin lähimpään paperinkeräykseen.
Kuva: SLS
Katri
Musta pokkarit eivät ole yhtään vähempiarvoisia kuin kovakantisetkaan – itse asiassa tykkään pokkareista, koska ne mahtuvat käteen paremmin. Ainakin Tapiolan Toinen kierros -kirpparilla dekkarit ja pokkarit tekevät hyvin kauppansa, mun kokemuksia täällä: http://huippuhomma.com/2013/09/08/kirpparikokemuksia/
Mari Koo
Katri, mukava kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia kirjojen jälleenmyynnistä. Minullekin on samantekevää, onko kirjassa kovat vai pehmeät kannet. Lähes kaikki lukemani kirjat ovat lainakirjoja kirjastossa, omiin hyllyihini en kaipaa teoksia varastoitavaksi. Toki niitä jonkin verran on: runoja, keittokirjoja, lahjakirjoja, joista ei ole raaskinut luopua, sekä nykyisin lastenkirjoja.
Monet kirjat lukisin mieluiten Miki-formaatin minikirjoina.
Mutta monelle pokkarit siis näyttävät olevan kertakäyttökamaa, jonka voi heittää roskiin sen jälkeen, kun itse on teoksen kerran lukaissut.
Toivottavasti ne Rikhardinkadun kirjastoon kanniskelemani teokset pääsivät innokkaiden käyttöön. Minähän en jaksa mitään myydä kirpputoreilla, koska olen liian laiska siihenkin, mutta hyvä, että muut jaksavat! Sikäli siis ymmärrän erittäin hyvin heitä, jotka eivät viitsi varata omia myyntipöytiä päästäkseen eroon tavaroistaan.
Sen sijaan en ymmärrä heitä, jotka eivät esim. hyväkuntoisille pokkareille keksi muuta vaihtoehtoa kuin sen oman talon roskiksen. (Mutta tässä talossa roskiin heitetään paljon muutakin, joka ei sinne kuulu: pari päivää sitten sekajätteessä oli leivänpaahdin.)
Zepa
Kyllä pitää tuohtua. Teit ihan oikein.
Mari Koo
Tuohdun aika usein noilla roskiksillamme, koska ihmiset eivät vain tunnu piittaavan yhtään siitä, mitä mihinkin tunkevat. Ärsyttää, kun sekajätepusseja on biojätteissä ja hajonnutta elektroniikkaa sekajätteissä. Sekä sitten käyttökelpoista tavaraa. Että ei tässä ainakaan pääse kasvamaan usko ihmisten lajittelukykyyn ja -haluun.
Anu
Minä en ole koskaan uskonut ihmisten lajittelukykyyn ja -haluun, ja siksi ihmettelenkin, miksi sen varaan lasketaan niin paljon ja keskitettyjen lajittelusysteemien kehitys etenee niin hitaasti. Kotitaloudessa tehtävä lajittelu on ärsyttävää varsin monin eri tavoin:
– kotiin tarvitaan ainakin seitsemän jäteastiaa, mutta roskiskaapissa on tilaa vain kolmelle, pitää siis raivata tilaa myös muualta
– taloyhtiön isot roska-astiat on suunniteltu tyhjennystä, ei täyttöä varten: kannet ovat hankalia avata yhdellä kädellä (kun toisessa on se roskapussi) ja ne ovat saastaisia eikä käsienpesumahdollisuutta ole
– ainakin meidän taloyhtiössämme astiat vaihtavat paikkoja tyhjennysten myötä, joten jätteet voivat mennä ihan vahingossakin väärään astiaan. minä en ainakaan kaiva niitä enää pois, jos huomaan mokanneeni (ks. edellinen kohta)
– elektroniikan, ongelmajätteiden ja esim. huonekalujen kierrättäminen on autottomalle kaupunkilaiselle varsin hankalaa
Minä ainakin tuohdun mieluummin koko järjestelmälle kuin yksittäisille ihmisille.
Mari Koo
Anu, periaatteessa joo: en minäkään suuremmin luota yksilöiden lajittelukykyyn. JOssain oli juttua nestekartonkipakkausten keräämisestä ja siitä, miten ne pitäisi aina huuhdella, koska joku homehtunut pahvipurkki voi pilata koko erän. Kiinnostaisi tietää, miten paljon niitäkin joudutaan hylkäämään siksi, etteivät ihmiset toimi niin kuin järjestelmä toivoisi.
Mutta toisaalta haluaisin, että porukalla olisi jotain vastuuta siitä kamasta, mitä kotiinsa ostaa. Maanantaina täällä meidän nurkilla kiersi HSY:n keräysauto, johon sai viedä mm. ongelmajätteet ja sähköromut. Joo, se kiertää vain kerran vuodessa, mutta kun sen tietää ja siihen osaa varautua, niin ainakin pari vuotta se on jo hyvin toiminut meidän perheen ongelmallisen jätteen poistopaikkana. Pienelektroniikkaa (sähkövatkaimet jne) voi palauttaa nykyisin S-marketiinkin. KÄnnyköitä olen lähettänyt kierratakannykka.fi -palveluun. Kirjojakin voi viedä kirppikselle vaikka pari kerrallaan sitä mukaa, kun niitä lukee, niin ei kerry kolmea laatikollista.
Että jos on sitä rompetta kotiin ottanut, niin jonkinlaista vaivannäköä niiden poissaattamiseenkin haluaisin nähdä.
Tällä hetkellä lumppu on mielestäni yksi ongelma. Tekstiilijäte, joka ei kelpaa enää mihinkään kunnon käyttöön, pitäisi saada kerättyä järkevästi.
Polga
Meillä on taloyhtiössä ulko-oven vieressä – siis sisäpuolella, siinä portaiden kulmassa – pieni rullakko, johon voi jättää lehtiä ja kirjoja kierrätettäväksi! Toiminut nyt vuoden ajan erittäin hyvin; on siistiä, tavara vaihtuu jne. Suosittelen! 🙂
Roskiskatoksissa ei ole varsinaista paikkaa kierrätykseen, mutta tavaksi on tullut jättää tiettyyn kulmaan ehjät ja kierrätyskelpoiset pienet huonekalut, lasten tavarat, korit jne. Toimii, vaikka joku näyttää tätä joskus sabotoivan eli rikkovan ja sotkevan nurkkauksessa. 🙁
Mari Koo
Nuo kuulostavat hyviltä ratkaisuilta, ja kiva kuulla, että ne monessa paikassa toimivat.
Tässä omassa talossani en valitettavasti jaksa uskoa kierrätyshyllyjen toimivuuteen: epäilen, että sinne kertyisi tavaraa ajan myötä liikaakin. Eipä tosin olisi oikein paikkaakaan edes yhdelle hyllylle, kaikki yhteiset tilat ovat jo aika täynnä.
Mane
Pokkari maksaa vähemmän kuin tuoppi hyvää olutta Helsingin keskustan baareissa. Koska monille arvo heijastaa hintaa (tai päinvastoin), niin pokkarin heittäminen ei kovin pahalta tunnu.
Samahan päätee moniin vaatteisiin. Ne ovat niin halpoja, että on kyseenalsita kannattaako pestä (esim 15 euron hame etc, jota ei tartte kovin usein pestä, muutaman kuukauden jälkeen voi hyvin heittää pois).
Ikävää.