U2-yhtyeen Bono on tullut tutuksi musiikin lisäksi erinäisillä hyväntekeväisyystempauksillaan. Viimeaikaisimpia on aidsin, tuberkuloosin ja malarian vastaista työtä tekevän The Global Fund -järjestön alla toimiva RED-tuotekampanja.

Kampanjassa on mukana tunnettuja brändejä, joiden RED-tuotteiden myynnistä tietty osa menee hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi kun Applen iPod-Nano-(RED) myydään, niin firma lahjoittaa 10 dollaria Global Fundille. Applehan on myös noussut elektroniikkayritysten vihreyttä arvioivalla listalla häntäsijoilta keskiverroksi.

Muita mukana toistaiseksi olevia firmoja ovat mm. American Express, GAP, Empori Armani ja Converse.

Tällaiset kampanjathan (tosin Global Fund sanoo kyseessä olevan pitkän tähtäimen bisnesmalli, ei kampanja) ovat tietysti jokaista osapuolta hyödyttäviä: kyllähän firmat ja kuluttajat voisivat lahjoittaa rahaa myös suoraan hyväntekeväisyyteen, jos haluaisivat. Mutta tuotemyynnin avulla yrityksen saavat positiivista mainetta ja kuluttaja voi tuntea itsensä hiukkasen paremmaksi ihmiseksi. Ja ostoksiensa avulla sen voi näyttää vielä muillekin.

Toki aidsin vastainen työ on tärkeää, ja mikäs siinä, jos Bono saa firmatkin mukaan.

Mina von Münchausen on koonnut listan “Hyvän mielen lahjakaupoista”, jos nuo globaalit brändit ja heidän tuotteensa eivät tunnu nyt kiinnostavilta.

Oma tämän kesän suosikkini taitaa olla Amnestyn Darfurin puolesta tekemän kampanjan Make Some Noise -levy (tai itse asiassa kaksi cd:tä), jossa monet mainiot artistit ja bändit tulkitsevat John Lennonin kappaleita. Levyn voi ostaa mm. Amnestyn nettikaupasta tai kappaleita voi ladata iTunes Storesta, mikäli kyseistä ohjelmaa käyttää.

Viehättävässä ja merimaisemalla varustetussa Cafe Regatassa saa kahvia santsatessaan rahaa takaisin 5 senttiä. Eli kun ostaa kahvikupin (1,90 e) ja menee noutamaan seuraavaa, saa täyden kupin juomaa ja lisäksi pikkukolikon rahaa.

Regatta sijaitsee Töölössä Merimelojien majan läheisyydessä, ja majan osoite on Merikannontie 10. Kahvila on auki säävarauksella “aamusta auringonlaskuun”, talvella jotenkin toisin.

Santsikuppien hinnoittelussa on varsin mielenkiintoisia käytäntöjä. Kauppatorilla Snellmanin kahvipaikassa tarjoilija kertoi, että puolikkaan kupin saa ilmaiseksi, täysi olisi maksanut muistaakseni 50 senttiä. Otin puolikkaan, joka tosin oli varsin reilu puolikas.

Tuo 50 senttiä taitaa olla varsin yleinen santsaushinta. Tämä hinta on voimassa myös Kalliossa Aleksis Kiven kadun ja Flemarin kulmaan avatussa Luftissa, josta Zepa tänne aiemmin mainitsi.

Kyseinen baari on nyt muuttanut aukioloaan normaalimmaksi kalliolaismeiningiksi, eli ma-to 8-23, pe 8-02, la 11-02 ja su 11-23. Myös alkoholia näyttää tulleen tarjolle; kukapa Kalliossa pitäisi baaria ilman näitä juomia. Pirkka on napannut baarista myös kuvaa.

Hesarin artikkelissa oli kevyt vertailu operaattorien hinnoittelussa puhelimeen siirretyn datan suhteen.

Jostain syystä vertailussa ei ollut mukana ollenkaan saunalahtea, eikä kiinteiden kuukausihintojen summia ollut mainittu.

Kepeään kesävertailuun kepeä lisäys. Saunalahden mobiililaajakaistalla surffailee alle 10 e/kk 128kbit/s nopeudella. Tuolla peruskäyttäjä pärjäilee enemmän kuin hyvin.

Vaan edelleen lienee operaattorien hintavertailu kohtuullinen viidakko. Ja vielä kun pitäisi sitä ennen miettiä ne omatkin tarpeet. Huh huh.

EDIT:

Aamu on taas iltaa viisaampi ja joutessani vilkaisin kaikkien operaattorien kiinteähintaisen veloituksen netin käytöstä kännykällä.

Elisa Matkakaista: Avaus 7,89 ja veloitus 19,90 / kk

DNA Matkanetti: Avaus 2,90 ja veloitus 18,90 / kk

Saunalahti Mobiililaajakaista:  Ei avausmaksua, veloitus 9,90 / kk

Sonera ei ainakaan sivujensa perusteella tarjoa kiinteähintaista veloitusta vaan joko siirretyn datan määrään tai aikaan perustuvaa veloitusta. esim. 10 vrk alk. 26,90

Mainitut hinnat muilla ovat nopeudella 128 kbit/s joka siis on sama nopeus kuin takavuosien modeeminopeus kotikoneella.

Onko teillä käytössä millainen hinnoittelu ja käytättekö aktiivisesti mobiilia internettiä?

Kiukustunut tuttava lähetti mailia, eli tässä hänen vuodatuksensa digikameran akun kanssa ilmenneistä ongelmista:
- – -

1) Nykyisen pienelektroniikan, kuten digikameroiden akut, ovat surkeita. Akku tilttasi/hiipui tosi nopeasti (oikeasta sisäänajosta huolimatta).

2) Ihmeellistä kytkykauppaa. Anttila möi reilu vuosi sitten HP R707 -digipokkarin yhdellä akulla, ostin heti toisenkin akun, mutta sitä ei saanut irrallisena ja “kannattaa ottaa tämä telakointiasema, siinä on lisäakku samassa ja sen latauskin onnistuu siinä kätsästi…”

3) Nyt se p—-a akku laukesi eli tilttaa muutamassa minuutissa, vaikka kuinka olisi ladannut. Aattelin, että no onhan niitä akkuja nyt jo irtomyynnissä, kun kameraakin on jo myyty pari vuotta, varmaan tuhansia Suomeen.

Vaan eipä ollut akkuja, mutta oli “kätevä paketti”, jossa saat laukun kameralle (siinä oli jo myydessä yksi) ja pikalaturin (Mulla on laturi ja se kätsä telakintilaturi) ja sitten sille laturille kätevä HP-pussukka. Huoh.
Ja bonuksena hoidon mukana yhden tukkihehtaarin verran YK:n yleiskokouksen kaikilla kielillä käyttöohjeita. Mm. yksi oli iso A2-kokoinen lakana, jossa kaikilla EU-kielillä “tätä laitetta koskee EU-takuu pykälän yyyyy mukaisesti”.

= Ilmasto-rockkonsertin insertit mielessä vilkkuen pottuilin myyjälle, että en todellakaan haluaisi ostaa ao sälää, vaan haluan akun, ja että haluan tämän palautteen välitettäväksi Anttilan ao. ostoista vastaavalle.

Myyjä: “Niin mutta kun se on kätevä..”

Minä: “P-kele, minä haluan jatkossa vain kätevän akun, ja sellaisen, joka kestää edes kohtuullisesti.”

Myyjä: “No kyllä me voimme tilata teille sen akun irrallisena, mutta en tiedä kuinka kauan se kestää ja se maksaa saman verran kuin tämä paketti..”
Minä: “Eli 29,90!!!! Tsiisus, tänne se paketti ja se palaute sille ostopäällikölle, onko selvä!!”

Myyjä: “No hyvä on…”

- – -

Kulutusjuhlan puolesta kiitän sähköpostista ja muistutan, että näitä arkisia kokemuksia (myös positiivisia) saa todellakin lähetellä minulle.

Aikaa ennen, kun vain pikajunat puksuttivat kaupunkien väliä, niin väsyneet ja varakkaat ostivat paikkaliput päästäkseen varmasti lepäämään matkan ajaksi. Sittemmin tuli intercityt, pendolinot sun muut nykyajan hirvitykset, joihin tuo paikkalippu myydään automaattisesti.

Vaan väliäkö sillä sitten, miten myydyn tuotteen toimitus sujuu. Viimeksi kyseistä pakollista paikkaa ei löytynyt koko junasta. Joka muuten oli myyty täyteen ja yli. Konduktööri ehdotti, että rappusillehan voi istahtaa, jossei muuta paikkaa löydy. Niin voi, mutta kun hinta on otettu siitä pehmyestä tuolista. Se oli se juttu, joka nyppis.

Jenkeistä saa tilata Eurooppaan ilman tullimaksuja 45 euron arvoista tavaraa. Tämän vuoksi arvioidaan, että noin puolet pikarahtina saapuvista tuotteista kerrotaan edullisemmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat, uutisoi Taloussanomat.

“Tulliin jää kiinni etenkin Yhdysvalloista tilattuja auton ja moottoripyörän osia, elektroniikkaa, vaatteita ja laukkuja, joiden todellinen arvo on ilmoitettua suurempi.”

Kiusaus ilmoittaa tavara oikeaa arvoa halvemmaksi on kyllä suuri, koska tulli- ja alv-maksut nostavat hintaa merkittävästi. Esimerkiksi 50 euron dvd-levyihin tulee 1,75 euroa tullimaksua ja 11,39 alv-maksua, selvittää Ostaisinko internet-kaupasta -opas.

Nythän jenkeistä kannattaa tilata, koska valuuttakurssien vuoksi monet tavarat saa siltä suunnalta halvemmalta. Tällä hetkellä yksi euro on noin 1,35 dollaria. Itse tilasin taannoin Threadlessin alesta t-paitoja, joiden hinnaksi postikuluineen tuli noin kymmenen euroa kappale.

Miksi juoksulenkkarit ovat pääsääntöisesti niin typerän näköisiä? Olen tästä varmaan ennenkin valittanut, mutta koska taas aihe osoittautui urheilukaupassa akuutiksi, niin pakko on kommentoida.

Valtaosa kengistä on ensinnäkin valkoisia. Jos kengissä on väriä jossain kohdin, niin se on usein jotain outoa, marjapuuronpunaista tai kirkkaanvihreää. Mielelläni ottaisin juoksulenkeille vaikka perussiniset lenkkarit, mutta vaihtoehtoja ei tarjota.

Jotenkin kuvittelisin, että ylipäätään juoksukenkien ulkoasua voitaisiin kehittää ilman, että ne muut hyvät ominaisuudet kärsisivät. Perustennareissa, näissä ns. street-kengissä, valikoima on värikäs ja vaihteleva, joten kai sieltä voisi vähän oppia ottaa lenkkipoluillekin.

Tietysti juoksukengissä painavat muut ominaisuudet väriä enemmän. Niinpä minullakin on nyt sitten varsin rumat, valkoiset, hopealla “piristetyt” (!) lenkkarit. Huoh.

Sen sijaan en suhtaudu yhtä kielteisesti capri-mittaisiin lahkeisiin kuin Kartanon Matti. Vajaa lahde on nimittäin varsin kätevä esimerkiksi pyöräillessä.

Mutta makuasioista ei toki pitäisi kiistellä, joten ehkä jostain löytyy joku, jonka mielestä nuo lenkkarinikin ovat aidosti hyvännäköiset.

Kävin viettämässä Tanskassa muutaman päivän, ja minullehan perusturistinähtävyyksiä kiinnostavampaa on havainnoida paikallista kulutuskulttuuria. Tässä muutamia poimintoja matkan varrelta:

- Erilaisia vähittäiskauppaketjuja on useita. Aukioloajat ovat ilmeisen vapaat ja vaihtelevat. Pienet kulmakaupat, isojen R-kioskien tyyliset, voivat olla auki läpi yön. Mutta esimerkiksi sunnuntaina suuremmat kaupat tai erikoisliikkeet eivät välttämättä ole auki lainkaan, ja kaupat saattavat sulkea ovensa myös arkena aiemmin kuin Suomessa.

- Koska Tanska ei kuulu euroalueeseen, niin hinnat ovat kruunuissa. Tällä hetkellä yksi euro on noin 7,30 kruunua. Hintataso ei ole ainakaan Helsinkiä edullisempi: kahvilassa peruskahvi maksaa noin 15-22 kruunua eli kolmekin euroa.

- Visalla maksaminen onnistui peruskaupoissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ja joka kerta maksun hyväksyin tunnuslukua näppäilemällä. Siltä osin Tanska on siis Suomea edellä.

- Luomuaate on Tanskassa voimissaan, eli pienessäkin kaupassa on monista tuotteista tarjolla luomuvaihtoehto, oli sitten kyse makeisista, leivistä, hedelmistä tai vihanneksista. Kuvassa keksihylly, jossa luomutuotteet on hintalappuihin merkitty erikseen.

- Tanskassa on tietysti myös runsaasti pieniä leipomoita, joista saa tuoreita ja herkullisia lämpimäisiä heti aamulla. Ruokakulttuuriin kuuluvat ylipäätään kaikenlaiset sandwichit ja smörrebrödit sekä pullat ja viinerit. Toki myös kebabia, hampurilaisia ja pitsaa on tarjolla runsaasti.

- Kööpenhaminassa riittäisi shoppailuintoiselle kierrettävää, esimerkiksi kivoja pikku vaatekauppoja on paljon, ja samoin sitä kuuluisaa tanskalaista designia myydään runsaasti.

- Koska pyöräilykulttuuri on voimissaan, niin pyöräkauppojakin on tietysti helposti löydettävissä. Itselleni ostin tuliaisiksi fillariin etu- ja takapyörien keskiöihin asennettavan valon, joka saa virtansa liikkeestä ja magneettisysteemeistä. Siihen ei siis tarvitse paristoja ja toisin kuin dynamot, se on myös äänetön. Kunhan sen saan asennettua, niin kerron kokemukseni tuotteesta.