»   Norppa kiittelee osaavaa kiinteistövälittäjää: “Välittäjä oli ystävällinen, reipas ja suoraan asiaan menevä. Ensimmäinen tapaamani välittäjä, joka tuntui fiksulta asiakaspalvelijalta ilman teennäistä nuottia ja niskakarvoja nostattavia fraaseja. “Tätä on jo kovin kyselty ja yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan” yms. Talo oli vanha ja sympaattisen pikkuruinen. Olisi ollut helppo yrittää nähdä siitä vain positiiviset puolet. Onneksi välittäjä latasi faktat pöytään jo alkumetreilllä, mutta varmuuden vuoksi hieman pehmentäen, jotta lopullinen arviointi kuitenkin jäisi asiakkaalle. Jäin myöhemmin vielä miettimään tuota välittäjää ja sitä kuinka fiksu hän oli. Kyse on kuitenkin myymisestä ja provikoista. Mutta myös työstä ja ammattiosaamisesta. Hän olisi helposti pystynyt kertomaan asiat täysin toisella tavalla ja saamaan kohteestaan melko erillaisenkin kuvan. Faktat olisivat selvinneet papereista mutta niiden tulkitseminen on usein aikaa vievää ja vaivalloista. Kyse on myös luottamuksesta. Viime kieroksella kävi ikäviä yllätyksiä ja välittäminen keskittyi pelkästään myyntiin. Ei ostajan kuuntelemiseen. Tällä kertaa sen sijaan tuli sellainen olo, että “pitkään alalla ollut alan ammattilainen näki sekä kohteen, että asiakkaan ja ystävällisesti neuvoi, ettei kannata”. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope epäilee tv-ohjelman kustannuslaskemisessa “pieniä” virheitä. Pientä pintaremonttia -ohjelmassa budjetiksi oli mainittu 3000–4000 euroa ja Benrope päätti tutustua netissä suunnitelmaan tarkemmin. Jo pelkät suuremmat hankinnat veivät edullisimmillaankin yli 3000 euroa: “Lisäksi noin tusina valaisinta, uudet kaakelit lattiaan, seinät maalattu, pannuhuone kätketty verhoilla, vaijerit niitä varten, spottivalaistus kattoon, alumiinireunainen peili, naulakot, koristeikkuna, wc-paperiteline, pyyhkeet ja muita tekstiilejä, pyykkikori ja teline, uusi ovi, jolle sahattu uusi aukko, tv-taso, sohvapöydät, jakkarat, valokuvataulu, baarituolit, mattoja ja kahvipöytä. Valaisimia on niin paljon, että niiden lamppuihinkin kulunee 50 euroa, ehkä enemmän. Jos lasketaan jäljelle jäänyt raha tasan kaiken muun kesken, käytettävissä on alle 20 euroa per esine, mikäli kaakelointi on laskettu yhdeksi esineeksi. Työn osuutta ei ole laskettu vielä lainkaan. Jokin tässä ei nyt täsmää. Vaikka kaikki tavarat olisivat vuokrattuja, varsinaiseen oikeaan remonttiin on jäänyt varsin vähän valuuttaa ja hintaa nostettiin silti 10 000 euroa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jahapaula ihmettelee asunnonmyynti-ilmoitusten huonoa kuvamateriaalia: “Mutta eniten hämmentää ehkä se, että ilmoituksissa esiintyy mystinen määrä hävettävän huonoa kuvamateriaalia. Itse päädyimme ostamaan asunnon, jonka paraatikuvana oli esillä salamavalolla valaistu luminen puu (sen takana ehkä joku kerrostalorakennus). Meinasi jäädä huonojen kuvien vuoksi näyttö käymättä, mutta onneksi sentään ei. Jos huoneiden kuvia puuttuu, tulee väistämättä mielikuva siitä, että ko. huoneissa on jotain vialla eikä niitä haluta näyttää. Jotkut sen sijaan keksivät kuvata omituisia nurkkia tai esimerkiksi keittiön hellaa makrolla. No, toinen ääripää ovat kalansilmäobjektiivillä napatut kuvat, jotka saavat minkä tahansa yksiönkopperon näyttämään todella tilavalta. Ennemmin kuitenkin näitä kuvia katselee kuin lähikuvia vessan rättipatterista tai rakeisia otoksia pimeästä makuuhuoneesta.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Onnellisuuspolitiikka-blogissa Outi Silfverberg kirjoittaa rahan ja asumisen tuomasta onnellisuudesta: “Se, että korkeimmissa tuloluokissa olevat kokevat itsensä usein keskimäärin muita onnellisemmiksi, selittyy pitkälti sosiaalisella vertailulla ja siihen liittyvällä kilpailulla. Kilpailussa tähdätään tiettyyn elintasoon, jota ilmennetään kulutuksessa, asumisessa ja erilaisissa statussymboleissa. Kun tietynlainen elämäntyyli ja –tilanne mielletään yleisesti tavoittelemisen arvoiseksi, aletaan toiveisiin liittää normeja. On asioita, joita jokaisen ajatelleen kuuluvan tavoitella. Todellisuudessa onni on yksilöllistä ja onnellisuuden välikappaleet moninaisia. Jonkun lapsiperheen onni voi toteutua väljän omakotiasumisen sijaan yhteisöllisyyttä tukevalla kerrostaloalueella vaikkapa Helsingin Kalliossa. Myös elämäntilanne vaikuttaa vahvasti siihen, mistä ja mitä tekemällä ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka suurin osa suomalaisista toivoisi asuvansa rauhallisella alueella omakotitalossa, yli puolet on samaan aikaan tyytyväisiä nykyisen asuntonsa sijaintiin ja uskoo unelmakotinsa löytyvän läheltä nykyistä asuntoa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Saara perustelee maalla asumisen ekologisia mahdollisuuksia ja miettii kulutusta myös laajemmin: “Jatkuvan luopumisen ja niukkuuden sijasta yksinkertaistamisen etiikka tarjoaa lisääntyvää elämänhallintaa ja muuton maailmaan jossa on enemmän niin järkeä kuin kauneuttakin. Arvot ja päämäärät voivat olla yhteisiä erilaisille ihmisille – joskin niitäkin pitäisi silloin tällöin tuuletella kritiikin raikkaassa auringonpaisteessa -, toteutus sen sijaan on parhaimmillaan jokaisen itsensä näköistä. Minusta on jotenkin hedelmätöntä kinastella siitä pitäisikö meidän sulloutua tiiviimmin kaupunkeihin vai muuttaa ekosisseiksi kauas pahasta maailmasta. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaankaan sovi aivan kaikille. Parempi olisi alkaa miettimään, miten vihreys saataisiin sopimaan erilaisille ihmisille erilaisiin olosuhteisiin.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: “Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa. Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon. Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Meitä vuokralla pääkaupunkiseudulla asuvia kiinnostaa tietysti tämä Hesarin uutinen: vuokrat kääntyivät Helsingissä laskuun ensi kertaa vuosikymmeniin. “Vuosia kestänyt vuokrien nousu pysähtyi syksyllä ja vuokrat kääntyivät laskuun jopa kasvukeskuksissa, kuten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Tilanne on harvinainen, koska kasvukeskuksissa vuokrat eivät ole laskeneet koko sotien jälkeisenä aikana. Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola arvioi, ettei vuokrien laskun jatkuminen ole varmaa. Uusi taloudellinen epävarmuus, korkojen nousu tai esimerkiksi pula myytävistä asunnoista voi kääntää vuokrat tänä vuonna uudelleen nousuun.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mika lähetti vinkin Asunnonvuokraus.com -sivustosta. Sivuilla etsitään sekä vuokra-asuntoja että vuokralaisia, ja Mikan kommenttien mukaan homma on myös tominut. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea pohtii kotiaan ja sen sisustusta: “Katselen kotiani ristiriitaisin tuntein. Rakastan sen toheloutta ja elämän tuomia värejä. Rakastan sen nuhruisuutta ja täyteyttä ja sen minuutta ja sen sekaluutta. Rakastan itse kasvattamiani rumia kaktuksia ja huojuvia traakkipuita, joiden latvat taipuvat katon alla. Rakastan. Mutta haluan kuitenkin muutosta. Toisaalta en halua. Haluan yksinkertaisuutta mutta en kai kuitenkaan. Ehkä. Tai ehkä vähän. En minä tiedä. Katselen selkeitä musta-valkoisia sisustuksia ja olen kateellinen ja en kuitenkaan ole. Entä, jos kaipaisin muutoksen jälkeen tätä täyteyttä. Millä minä kaiken takaisin sitten otan. Haluan ne pois ja en halua.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Annukka vertaa Kaventajissa kaupunki- ja maaseutuasumisen ekologisuutta: “Haluan sanoa tämän selvästi: olen vakaasti sitä mieltä, että sekä maalla että kaupungissa voi asua sekä ekologisesti että epäekologisesti. Yhtä varma olen siitä, että pääni räjähtää, jos mielipiteitäni ja ekologista jalanjälkeäni jatkuvasti kyseenalaistetaan sen takia, että asun kaupungissa. [- - -] 2000-luvun maaseudulla ei myöskään asuta missään piilopirteissä ja ajeta hevosvankkuireilla. Suomen maakuntien päästöseurannassa on itse asiassa havaittu, että harvaan asutun Lapin asukkaat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden, kun taas tiiviimmin asuvat uusmaalaiset aiheuttavat niitä vähiten. Päästöseuranta kattaa kuluttajien sähkönkulutuksen, lämmityksen ja tieliikenteen, ja merkittävin ero eri maakuntien päästöjen välillä aiheutuu tieliikenteestä. Eräässä norjalaistutkimuksessa todettiin taas, että urbaanit rakenteet pienentävät ekologista jalanjälkeä monilla tavoin: tiivis asuminen vähentää liikkumisen ja energian tarvetta mutta leikkaa samalla myös muuta asumiseen liittyvää kulutusta.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Ohari kyselee parvekkeen merkityksestä: “Ei sillä, että edes harkitsisin tupakoinnin lopettamista, tulin ihan muuten vaan ajatelleeksi, että mitä ihminen tekee parvekkeella, jos ei tupakoi. Siellä voi harjoittaa pienimuotoista maataloustoimintaa toki, mutta mitä iloa on kehäkukista, jos niitä ei kukaan katsele – jos siis ei tupakoi ja käy parvekkeella siksi? Jos ei tupakoi eikä käy parvekkeella siksi, voi kehäkukkain kastelunkin kanssa olla vähän miten sattuu (arvioin näin, koska joskus on vaikka tupakoi). Tunnelmallisia kynttilöitä ja lyhtyjä voi poltella pimenevässä illassa, mutta jos ei samalla polttele kessua, mitä iloa on tunnelmavalaistuksesta? Ihan siltä varalta, että jonain päivänä viimein tulisin järk hurahtaisin tupakoimattomuuteen, kysynkin nyt teiltä rakkaat tupakoimattomat parvekeenhaltijalukijani: miten hyödynnätte sitä erikoista tilaa, joka on ulkona mutta jota ei voi kaivella?” (Mari Koo) 6 kommenttia.

»   Aimo on muuttopuuhissa: “Pahvilaatikkoja väistellessä tuntuu välillä kuin asuisi Keskon välivarastossa. Sillä erotuksella tietenkin, että pahvilaatikot muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on hommattu Hong Kongista. Mukavaa palvelua Honkkarilta, muuten. Kuuluisien banaanilaatikoiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Suuret marketit eivät (ilmeisen ymmärrettävistä syistä) varaa laatikoita, vaan niitä pitää osata olla hakemassa juuri oikeaan aikaan. Honkkarissa ovat kuitenkin ystävällisesti moneen otteeseen varanneet pahvilaatikoita, joita olemme sitten kotiimme raahanneet. Olen tässä pakatessani moneen kertaan todennut, että onneksemme muutamme isompaan asuntoon, jossa on enemmän kaappitilaa. Niin paljon tuntuu tavaraa olevan. Jotenkin tuntuu, että iso osa on vielä melko turhaa (esimerkiksi käytöstä poistettuja kännyköitä kertyy nurkkiin aivan uskomaton määrä). Olenkin vienyt valtavasti tavaraa ja vaatteita lahjoituksena kodittomien kissojen kirpputorille, mutta enemmästäkin olisin valmis luopumaan. Täytyy vielä uudessa asunnossa katsoa mm. vaatekaapin sisältöä hyvin kriittisellä silmällä. Muutto on myös hurjan hyvä keino siivota turha paperisälä. Hankimme joskus vuosi sitten pienen paperisilppurin, joka on saanut mukavasti laulaa, kun olen tuhonnut luottamuksellisia papereita. Tässä on tosin taas yksi esimerkki mahdollisesta turhasta tavarasta. Sitä sopii kysyä ihan kaikella vakavuudella, onko paperisilppuri ihan aidosti ja oikeasti tarpeellinen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Serenitas löysi sähkömiehen Dooxe.fi -palvelun kautta: “Omat kokemuksemme palvelusta olivat myönteisiä, sillä rekisteröityminen ja kohteen ilmoittaminen sujuivat mutkattomasti. Saimme työtehtäväämme vain yhden tarjouksen, joten valinta oli siinä suhteessa helppo. Palveluun kuuluu myös työn suorittajien arviointi jälkikäteen, joka varmasti kartuttaa tulevaisuuden käyttäjille arvokasta tietoa eri tarjoajien vertailemiseksi. Meidän tarjoajastamme ei ollut ennakkoarvoita, mutta yhteydenpito maililla ja puhelimessa oli sujuvaa ja kustannusarvio oli asiallinen. Myös työn jälki ja palveluasenne oli kohdallaan.

»   Mymskällä on uusi harrastus: “Aloitin uuden harrastuksenkin: asuntonäytöissä ravaamisen. En minä mitään ole päättänyt vieläkään tänne jäämisestä, mutta vähän sillä silmällä nyt kuitenkin katselen. Jos nyt sattuu sopiva kohdalle, niin mikäpä siinä. Katselen ja tuumailen. Puoltavia seikkoja olisivat mm. se, että täällä voin hankkia omistusasunnon, ja asuuhan täällä vuokrallakin puolet halvemmalla kuin Helsingissä. Onhan tässä tullut noita plussia ja miinuksia ynnäiltyä., mutta kuten sanottu, en ole saanut päätöstä suuntaan enkä toiseen aikaiseksi. Ihmettelen tässä nyt.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Veloena pohtii muuton etuja myös tavaran ja omistamisen kannalta: “Saisi taas puhtia viedä tavaroita kierrätykseen. Voisi luopua yhä enemmästä… paikallaan asuessa tuntuu vähän raskaalta alkaa käydä vinttikaaosta läpi, mutta jos vaihtoehto on kantaa tavarat seuraavaan paikkaan tai kantaa ne Fidaan, ei kierrätysponteentuminen enää tunnu samalla lailla väsyttävältä ja lykättävältä asialta. Ja oikeasti en haluaisi, että meillä on näin paljon tavaraa, pidän tavaraa kirouksena. Koska mitä ihminen lopulta tarvitsee? Kasveja, muutaman kissan, pari rakkainta kirjaa, musiikin, tietokoneen, pöydän, tuolin, pari astiaa. Aikaa ja rakastetun. Palan maata, jota tonkia. Ja ne minulla jo on, mutta niiden lisäksi ikävää kuollutta painoa, jolle toivon muuton myötä voivani antaa kenkää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Minua haastateltiin Iltalehden juttuun yksinelävien taloudesta. Minähän olen itse valinnut pienemmät tulot ja joutilaamman elämän sekä “vapaaehtoisen vaatimattomuuden”. En siis todellakaan valita siitä, ettei käteen jää suuria summia, vaan arvostan vapaa-aikaa ja mielekkäitä työtehtäviä. Sitä paitsi se ansainnan arvioiminenkin on yrittäjänä vaikeampaa kuin palkansaajana: 700 euroa on minulle siis se minimi, jolla uskon tulevani toimeen, mutta rahaa on yleensä käytössä enemmän. Jutusta jäi pois esimerkiksi tuloerojen kasvun pohtiminen, joka huolestuttaa yhteiskunnallisella tasolla, samoin kuin globaali köyhyys. Kuvassa on siis lähileipomoni Avikaisen iso ruislimppu (hinta nykyisin 2 e): samasta leipomosta saa myös sinkkutalouteen sopivampi pieniä limppuja, reikäleipiä tai ruispatonkia. Avikaista olen kehunut Kulutusjuhlassa aiemmin. (Mari Koo) 10 kommenttia.

»   Kirsimarialla on edessä isoja päätöksiä: “Olen kiertänyt pankkeja ja asuntoilmoituksia hakien niistä yhteensopivuutta. Siis sellaista yhteensopivuutta, jossa minä olisin kans kuviossa mukana. Opettelen puhumaan koroista (muistakin kuin kenkien) ja lyhennyksistä (muistakin kuin farkunlahkeiden) ja talojen remonteista ja voi jestas, tänään sain käteeni taloyhtiön tilinpäätöksen ja koetin kovasti olla sen näköinen kuin tietäisin, mitä sillä tehdään. Mistä voi tietää, onko koti unelmaa vastaava? Mistä voi tietää, voisiko siinä viihtyä seuraavat 15 vuotta tai ylikin? Ja ennen kaikkea: mistä voi tietää, tekeekö järkevän hankinnan? Nämä jutut on oikeasti tosi vaikeita, kun aiemmin ei ole tarvinnut tehdä mitään läheskään yhtä suurisuuntaista tai sitovaa. Vaikka ihan oikeasti olen sitä mieltä, että nyt on tullut aika ryhtyä asuntosäästäjäksi, iskee välillä myös hätä: nytkö se tapahtuu, nytkö minusta tulee aikuinen? Tähänkö loppuu elämä ja alkaa jatkuva rahan säästäminen, loppuvat seikkailut, mahdollisuus paeta?” (Mari Koo) 3 kommenttia.