Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Asuminen' merkittyjä kirjoituksia

»   Jahapaula ihmettelee asunnonmyynti-ilmoitusten huonoa kuvamateriaalia: “Mutta eniten hämmentää ehkä se, että ilmoituksissa esiintyy mystinen määrä hävettävän huonoa kuvamateriaalia. Itse päädyimme ostamaan asunnon, jonka paraatikuvana oli esillä salamavalolla valaistu luminen puu (sen takana ehkä joku kerrostalorakennus). Meinasi jäädä huonojen kuvien vuoksi näyttö käymättä, mutta onneksi sentään ei. Jos huoneiden kuvia puuttuu, tulee väistämättä mielikuva siitä, että ko. huoneissa on jotain vialla eikä niitä haluta näyttää. Jotkut sen sijaan keksivät kuvata omituisia nurkkia tai esimerkiksi keittiön hellaa makrolla. No, toinen ääripää ovat kalansilmäobjektiivillä napatut kuvat, jotka saavat minkä tahansa yksiönkopperon näyttämään todella tilavalta. Ennemmin kuitenkin näitä kuvia katselee kuin lähikuvia vessan rättipatterista tai rakeisia otoksia pimeästä makuuhuoneesta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Onnellisuuspolitiikka-blogissa Outi Silfverberg kirjoittaa rahan ja asumisen tuomasta onnellisuudesta: “Se, että korkeimmissa tuloluokissa olevat kokevat itsensä usein keskimäärin muita onnellisemmiksi, selittyy pitkälti sosiaalisella vertailulla ja siihen liittyvällä kilpailulla. Kilpailussa tähdätään tiettyyn elintasoon, jota ilmennetään kulutuksessa, asumisessa ja erilaisissa statussymboleissa. Kun tietynlainen elämäntyyli ja –tilanne mielletään yleisesti tavoittelemisen arvoiseksi, aletaan toiveisiin liittää normeja. On asioita, joita jokaisen ajatelleen kuuluvan tavoitella. Todellisuudessa onni on yksilöllistä ja onnellisuuden välikappaleet moninaisia. Jonkun lapsiperheen onni voi toteutua väljän omakotiasumisen sijaan yhteisöllisyyttä tukevalla kerrostaloalueella vaikkapa Helsingin Kalliossa. Myös elämäntilanne vaikuttaa vahvasti siihen, mistä ja mitä tekemällä ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka suurin osa suomalaisista toivoisi asuvansa rauhallisella alueella omakotitalossa, yli puolet on samaan aikaan tyytyväisiä nykyisen asuntonsa sijaintiin ja uskoo unelmakotinsa löytyvän läheltä nykyistä asuntoa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Saara perustelee maalla asumisen ekologisia mahdollisuuksia ja miettii kulutusta myös laajemmin: “Jatkuvan luopumisen ja niukkuuden sijasta yksinkertaistamisen etiikka tarjoaa lisääntyvää elämänhallintaa ja muuton maailmaan jossa on enemmän niin järkeä kuin kauneuttakin. Arvot ja päämäärät voivat olla yhteisiä erilaisille ihmisille – joskin niitäkin pitäisi silloin tällöin tuuletella kritiikin raikkaassa auringonpaisteessa -, toteutus sen sijaan on parhaimmillaan jokaisen itsensä näköistä. Minusta on jotenkin hedelmätöntä kinastella siitä pitäisikö meidän sulloutua tiiviimmin kaupunkeihin vai muuttaa ekosisseiksi kauas pahasta maailmasta. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaankaan sovi aivan kaikille. Parempi olisi alkaa miettimään, miten vihreys saataisiin sopimaan erilaisille ihmisille erilaisiin olosuhteisiin.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: “Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa. Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon. Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Meitä vuokralla pääkaupunkiseudulla asuvia kiinnostaa tietysti tämä Hesarin uutinen: vuokrat kääntyivät Helsingissä laskuun ensi kertaa vuosikymmeniin. “Vuosia kestänyt vuokrien nousu pysähtyi syksyllä ja vuokrat kääntyivät laskuun jopa kasvukeskuksissa, kuten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Tilanne on harvinainen, koska kasvukeskuksissa vuokrat eivät ole laskeneet koko sotien jälkeisenä aikana. Vuokraturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola arvioi, ettei vuokrien laskun jatkuminen ole varmaa. Uusi taloudellinen epävarmuus, korkojen nousu tai esimerkiksi pula myytävistä asunnoista voi kääntää vuokrat tänä vuonna uudelleen nousuun.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mika lähetti vinkin Asunnonvuokraus.com -sivustosta. Sivuilla etsitään sekä vuokra-asuntoja että vuokralaisia, ja Mikan kommenttien mukaan homma on myös tominut. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea pohtii kotiaan ja sen sisustusta: “Katselen kotiani ristiriitaisin tuntein. Rakastan sen toheloutta ja elämän tuomia värejä. Rakastan sen nuhruisuutta ja täyteyttä ja sen minuutta ja sen sekaluutta. Rakastan itse kasvattamiani rumia kaktuksia ja huojuvia traakkipuita, joiden latvat taipuvat katon alla. Rakastan. Mutta haluan kuitenkin muutosta. Toisaalta en halua. Haluan yksinkertaisuutta mutta en kai kuitenkaan. Ehkä. Tai ehkä vähän. En minä tiedä. Katselen selkeitä musta-valkoisia sisustuksia ja olen kateellinen ja en kuitenkaan ole. Entä, jos kaipaisin muutoksen jälkeen tätä täyteyttä. Millä minä kaiken takaisin sitten otan. Haluan ne pois ja en halua.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Ikean kuvasto on enemmän kuin mainospläjäys

keskiviikko 26. elokuuta 2009 klo 8.16 kirjoittajana Mari Koo

Jokin hetki sitten asuntooni tipahti Ikean uusin kuvasto. Olin kuvitellut, ettei sitä minulle jaeta, kun ovessa on “Ei mainoksia” -lappu, mutta en nyt tästä kuvastosta vetänyt herneitä nenään, kuten puhelinluetteloista. Ikean kuvastoa nimittäin voi perustella lukuisin syin, mm. niin, että pitäähän minun tietää, millaisia ratkaisuja kyseinen liike tarjoaa, vaikken siellä kovin usein mitään osta (en muista, että tänä vuonna olisin myymälässä käynyt, enkä netistäkään ole mitään tilannut).

Selasin siis kuvastoa ja pakkohan se on myöntää, että taas löytyi pieniä, fiksuja ratkaisuja. Tai pieniä ratkaisuja, jotka kertovat siitä, miten Ikeassa nähdään asuminen ja eläminen kokonaisvaltaisesti ja sitten kehitellään keinoja nykytilan mukana.

Kuten saapasripustimet: “Koukulla varustettu ripustin säästää lattiatilaa ja estää saappaanvarsien kokoonpainumisen (3,95 e/kpl).”

Minulle kelpaisi parit tuollaiset, koska seinältä löytyisi tilaa ja saappaat retkottavat lattialla.

Kannettavien käyttö mm. sohvalla oleskellen on saanut Ikean kehittelemään erilaisia sylitasoja. Sellaista en itse kaipaa, mutta onhan tuo osoitus siitä, kuinka ihmisten toimintatapojen muutoksia havainnoidaan.

Ekologisuuden esiinnostoja

Kuten kaikki muutkin yritykset, niin Ikeakin nostaa esiin ympäristönäkökulmat. Näppärästi yritys voi nyt osoittaa, että heidän tekemänsä ratkaisut rahan säästössä tarjoavat myös ympäristösäästöjä. Eli esim. seuraaaa:

“Tuotepakkausten ulkonäkö on meille sivuseikka. Tuotteemme on pakattu litteisiin pakkauksiin, koska haluamme säästää enemmän – ei siksi, että voisimme myydä nemmän. Litteiden pakkausten ansiosta rekat voidaan täyttää mahdollisimman järkevästi, rekkoja tarvitaan vähemmän ja päästöt pienenevät.  Pakkauksemme ovat kierrätettyjä ja kierrätettävää materiaalia, joten uutta raaka-ainetta tarvitaan hyvin vähän. Ruskea pahvi on yksi parhaimmista kavereistamme – sen avulla säästämme rahaa ja ympäristöä.”

Kuvasto, joka myös säilytetään

Ikean kuvasto saama asema ja merkitys on myös kiinnostava. Mistä muusta tuotekuvastosta jaksettaisiin vouhkata samalla tavalla? Kirjoittaisinko minäkään minkään muun yrityksen mainoslehtisestä tähän tapaan? Tai no, myönnän, että olen joskus kiinnostuneena selanut myös esimerkiksi Bilteman paksua pumaskaa, joten jos se tulisi vastaan, niin voisin kirjoittaa siitäkin.

Kuvaston merkitystä korostaa myös merkintä “Ilmaiskappale. Arvo 5,-”.

Toiset tietysti myös säilyttävät kuvastoja. Kuten Annu:

“Olen laittanut IKEAn kuvaston talteen jo vuodesta 2000, jolloin vuoden 2001 kuvasto ilmestyi. Näitten säästäminen ei ole ollut tarkoituksellista, ovat vaan sujahtaneet takimmaiseen lehtilaatikkoon enkä ole raaskinut pois heittääkään. Vuonna 2000 muutettiin perheen kasvaessa, ja siksikin tuli laitettua kuvastot talteen. Kymmenessä vuodessa kansien ilme ei ole paljon muuttunut.”

Nyt olisi tietysti hauska kuulla, mikä on teidän muiden suhde Ikean kuvastoon ja oletteko tehneet sieltä havaintoja tai kiinnostavia löytöjä? Tai asioitteko ylipäätään yrityksessä? Viimeisin syy Ikean esiintymiseen otsikoissa on tainnut olla kohina siitä, että israelilaiset uhkaavat boikotilla ruotsalaisyrityksiä.

Kuvastoa voi noutaa monella paikkakunnalla nyt myös R-kioskeista.

»   Annukka vertaa Kaventajissa kaupunki- ja maaseutuasumisen ekologisuutta: “Haluan sanoa tämän selvästi: olen vakaasti sitä mieltä, että sekä maalla että kaupungissa voi asua sekä ekologisesti että epäekologisesti. Yhtä varma olen siitä, että pääni räjähtää, jos mielipiteitäni ja ekologista jalanjälkeäni jatkuvasti kyseenalaistetaan sen takia, että asun kaupungissa. [- - -] 2000-luvun maaseudulla ei myöskään asuta missään piilopirteissä ja ajeta hevosvankkuireilla. Suomen maakuntien päästöseurannassa on itse asiassa havaittu, että harvaan asutun Lapin asukkaat aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohden, kun taas tiiviimmin asuvat uusmaalaiset aiheuttavat niitä vähiten. Päästöseuranta kattaa kuluttajien sähkönkulutuksen, lämmityksen ja tieliikenteen, ja merkittävin ero eri maakuntien päästöjen välillä aiheutuu tieliikenteestä. Eräässä norjalaistutkimuksessa todettiin taas, että urbaanit rakenteet pienentävät ekologista jalanjälkeä monilla tavoin: tiivis asuminen vähentää liikkumisen ja energian tarvetta mutta leikkaa samalla myös muuta asumiseen liittyvää kulutusta.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Ohari kyselee parvekkeen merkityksestä: “Ei sillä, että edes harkitsisin tupakoinnin lopettamista, tulin ihan muuten vaan ajatelleeksi, että mitä ihminen tekee parvekkeella, jos ei tupakoi. Siellä voi harjoittaa pienimuotoista maataloustoimintaa toki, mutta mitä iloa on kehäkukista, jos niitä ei kukaan katsele – jos siis ei tupakoi ja käy parvekkeella siksi? Jos ei tupakoi eikä käy parvekkeella siksi, voi kehäkukkain kastelunkin kanssa olla vähän miten sattuu (arvioin näin, koska joskus on vaikka tupakoi). Tunnelmallisia kynttilöitä ja lyhtyjä voi poltella pimenevässä illassa, mutta jos ei samalla polttele kessua, mitä iloa on tunnelmavalaistuksesta? Ihan siltä varalta, että jonain päivänä viimein tulisin järk hurahtaisin tupakoimattomuuteen, kysynkin nyt teiltä rakkaat tupakoimattomat parvekeenhaltijalukijani: miten hyödynnätte sitä erikoista tilaa, joka on ulkona mutta jota ei voi kaivella?” (Mari Koo) 6 kommenttia.

»   Aimo on muuttopuuhissa: “Pahvilaatikkoja väistellessä tuntuu välillä kuin asuisi Keskon välivarastossa. Sillä erotuksella tietenkin, että pahvilaatikot muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on hommattu Hong Kongista. Mukavaa palvelua Honkkarilta, muuten. Kuuluisien banaanilaatikoiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Suuret marketit eivät (ilmeisen ymmärrettävistä syistä) varaa laatikoita, vaan niitä pitää osata olla hakemassa juuri oikeaan aikaan. Honkkarissa ovat kuitenkin ystävällisesti moneen otteeseen varanneet pahvilaatikoita, joita olemme sitten kotiimme raahanneet. Olen tässä pakatessani moneen kertaan todennut, että onneksemme muutamme isompaan asuntoon, jossa on enemmän kaappitilaa. Niin paljon tuntuu tavaraa olevan. Jotenkin tuntuu, että iso osa on vielä melko turhaa (esimerkiksi käytöstä poistettuja kännyköitä kertyy nurkkiin aivan uskomaton määrä). Olenkin vienyt valtavasti tavaraa ja vaatteita lahjoituksena kodittomien kissojen kirpputorille, mutta enemmästäkin olisin valmis luopumaan. Täytyy vielä uudessa asunnossa katsoa mm. vaatekaapin sisältöä hyvin kriittisellä silmällä. Muutto on myös hurjan hyvä keino siivota turha paperisälä. Hankimme joskus vuosi sitten pienen paperisilppurin, joka on saanut mukavasti laulaa, kun olen tuhonnut luottamuksellisia papereita. Tässä on tosin taas yksi esimerkki mahdollisesta turhasta tavarasta. Sitä sopii kysyä ihan kaikella vakavuudella, onko paperisilppuri ihan aidosti ja oikeasti tarpeellinen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Serenitas löysi sähkömiehen Dooxe.fi -palvelun kautta: “Omat kokemuksemme palvelusta olivat myönteisiä, sillä rekisteröityminen ja kohteen ilmoittaminen sujuivat mutkattomasti. Saimme työtehtäväämme vain yhden tarjouksen, joten valinta oli siinä suhteessa helppo. Palveluun kuuluu myös työn suorittajien arviointi jälkikäteen, joka varmasti kartuttaa tulevaisuuden käyttäjille arvokasta tietoa eri tarjoajien vertailemiseksi. Meidän tarjoajastamme ei ollut ennakkoarvoita, mutta yhteydenpito maililla ja puhelimessa oli sujuvaa ja kustannusarvio oli asiallinen. Myös työn jälki ja palveluasenne oli kohdallaan.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä palvelun kautta löytyneeseen tekijään sekä Dooxeen palveluna. Dooxen kautta löysimme työllemme tekijän, johon emme muuta kautta olisi törmänneet ja saimme olohuoneen valaistuksen kuntoon.” (Mari Koo)
3 kommenttia.

Kaupunkien välitilat hyötykäyttöön kasvinviljelyllä

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009 klo 11.52 kirjoittajana Mari Koo

Yksi tämän vuoden kiinnostavimmista kuluttajuuteen ja ruuantuotantoon kytkeytyvistä ilmiöistä Helsingissä on mielestäni ollut ympäristöjärjestö Dodon kaupunkiviljely. Dodolaiset haluvat hyödyntää joutomaat ja perustaa kasvimaita, jossa kasvaa kaikenlaista syötävää, salaatteja, yrttejä, härkäpapua jne.

Toiminnalla halutaan osoittaa, että kaupungeissa on paljon välitiloja, jotka voitaisiin hyötykäyttää omavaraiseen ruuantuotantoon. Samalla tietysti myös suhde ruokaan lähenee ja kenties arvostuskin nousee, kun näkee, millaista työtä herneenkasvatus tai rucolan saaminen vaatii. Pasilan ratapihalla sijaitsevalla palstalla viljelylavat ovat irrallaan maasta maaperän laadun vuoksi.

Aiheesta on lisää dodolaisten Globaali piknik -blogissa (joka on muutenkin mainiota luettavaa ruuantuotannonsta ja sen vaikutuksista kiinnostuneelle). Lisäksi siitä on kirjoitettu mm. Voimassa ja videopätkää voi katsella A-Tuubissa.

Asun itse talossa, jonka takapihalla on rehottanut ruohosipuli, mutta ei muita hyötykasveja. Pienellä yrttiparvekkeella olen kasvattanut mm. basilikaa ja korianteria, mutta nyt päätin kokeilla myös kasvien istuttamista maahan. Sainkin palstaviljelyä harjoittavalta Veloenalta mm. sitruunakissanmintun, jonka pitäisi kuivattuna maistua hyvältä teessä. Villi ja sitruunakissanminttu

Veloenan kokemusten mukaan kissat eivät sitä syö. Yleisesti tavallinen kissanminttu maistuu noille karvapalloille, mutta sitruunaisen aromin tulisi hillitä popsimishalut. Minun asuintoverini oli toista mieltä ja mussutti sitruunakissanminttua poskeensa ennen kuin ehdin sitä edes istuttaa.

Mutta ehkä tämä kaupunkiviljelyni tästä vielä etenee! Moni sanoo, että miten sitä muka kaupungissa, kaikkien saasteiden keskellä, mutta itse en luota siihen, että ns. normaali kasvintuotanto olisi erityisen puhdasta. Eiköhän ne myrkyt meikäläisen elimistöön jotain kautta päädy kuitenkin: suurempi ongelma on tietysti se, mitä kaikkea ne aiheuttavat koko ekosysteemille.

Veloenalla oli kiinnostava kirjoitus omasta palstaviljelystään, jossa hän käyttää kasvisperäisiä lähilannoitteita:

“Vaikka samaan ruokaketjuunhan tämäkin liittyy: kyllä kasviksetkin on jotenkin lannoitettu tuottamaan hyvä sato. Jos ostan ja syön porkkanan, tuen sen tuotantotapaa. Jos minulla olisi enemmän rahaa, ostaisin kaiken biodynaamisena. Olen edelleen jotenkin surullinen siitä, mitä kuulimme luomukasvihuoneilla noin kuukausi sitten: että koska varsnaista luomua nestemäistä lannoitetta ei ole ammattikäyttöön, luomuviljelyssä hyväksytään lähin mahdollinen vastine eli tehobroilereiden lantaliete… Toivottavasti kyse on vain siirtymäajasta. Yhden asian kuitenkin epäilijätkin näkevät: kyllä palsta kasvaa, kukoistaa ja rehottaa kasvisperäisillä lähilannoitteillakin, joita ei ole prosessoitu mitenkään ja joita käyttäessä ei tarvitse edes muokata niitä syvälle maahan (mikä lisäisi ravinnevalumaa).”

»   Mymskällä on uusi harrastus: “Aloitin uuden harrastuksenkin: asuntonäytöissä ravaamisen. En minä mitään ole päättänyt vieläkään tänne jäämisestä, mutta vähän sillä silmällä nyt kuitenkin katselen. Jos nyt sattuu sopiva kohdalle, niin mikäpä siinä. Katselen ja tuumailen. Puoltavia seikkoja olisivat mm. se, että täällä voin hankkia omistusasunnon, ja asuuhan täällä vuokrallakin puolet halvemmalla kuin Helsingissä. Onhan tässä tullut noita plussia ja miinuksia ynnäiltyä., mutta kuten sanottu, en ole saanut päätöstä suuntaan enkä toiseen aikaiseksi. Ihmettelen tässä nyt.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Veloena pohtii muuton etuja myös tavaran ja omistamisen kannalta: “Saisi taas puhtia viedä tavaroita kierrätykseen. Voisi luopua yhä enemmästä… paikallaan asuessa tuntuu vähän raskaalta alkaa käydä vinttikaaosta läpi, mutta jos vaihtoehto on kantaa tavarat seuraavaan paikkaan tai kantaa ne Fidaan, ei kierrätysponteentuminen enää tunnu samalla lailla väsyttävältä ja lykättävältä asialta. Ja oikeasti en haluaisi, että meillä on näin paljon tavaraa, pidän tavaraa kirouksena. Koska mitä ihminen lopulta tarvitsee? Kasveja, muutaman kissan, pari rakkainta kirjaa, musiikin, tietokoneen, pöydän, tuolin, pari astiaa. Aikaa ja rakastetun. Palan maata, jota tonkia. Ja ne minulla jo on, mutta niiden lisäksi ikävää kuollutta painoa, jolle toivon muuton myötä voivani antaa kenkää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Minua haastateltiin Iltalehden juttuun yksinelävien taloudesta. Minähän olen itse valinnut pienemmät tulot ja joutilaamman elämän sekä “vapaaehtoisen vaatimattomuuden”. En siis todellakaan valita siitä, ettei käteen jää suuria summia, vaan arvostan vapaa-aikaa ja mielekkäitä työtehtäviä. Sitä paitsi se ansainnan arvioiminenkin on yrittäjänä vaikeampaa kuin palkansaajana: 700 euroa on minulle siis se minimi, jolla uskon tulevani toimeen, mutta rahaa on yleensä käytössä enemmän. Jutusta jäi pois esimerkiksi tuloerojen kasvun pohtiminen, joka huolestuttaa yhteiskunnallisella tasolla, samoin kuin globaali köyhyys. Kuvassa on siis lähileipomoni Avikaisen iso ruislimppu (hinta nykyisin 2 e): samasta leipomosta saa myös sinkkutalouteen sopivampi pieniä limppuja, reikäleipiä tai ruispatonkia. Avikaista olen kehunut Kulutusjuhlassa aiemmin. (Mari Koo) 10 kommenttia.

»   Kirsimarialla on edessä isoja päätöksiä: “Olen kiertänyt pankkeja ja asuntoilmoituksia hakien niistä yhteensopivuutta. Siis sellaista yhteensopivuutta, jossa minä olisin kans kuviossa mukana. Opettelen puhumaan koroista (muistakin kuin kenkien) ja lyhennyksistä (muistakin kuin farkunlahkeiden) ja talojen remonteista ja voi jestas, tänään sain käteeni taloyhtiön tilinpäätöksen ja koetin kovasti olla sen näköinen kuin tietäisin, mitä sillä tehdään. Mistä voi tietää, onko koti unelmaa vastaava? Mistä voi tietää, voisiko siinä viihtyä seuraavat 15 vuotta tai ylikin? Ja ennen kaikkea: mistä voi tietää, tekeekö järkevän hankinnan? Nämä jutut on oikeasti tosi vaikeita, kun aiemmin ei ole tarvinnut tehdä mitään läheskään yhtä suurisuuntaista tai sitovaa. Vaikka ihan oikeasti olen sitä mieltä, että nyt on tullut aika ryhtyä asuntosäästäjäksi, iskee välillä myös hätä: nytkö se tapahtuu, nytkö minusta tulee aikuinen? Tähänkö loppuu elämä ja alkaa jatkuva rahan säästäminen, loppuvat seikkailut, mahdollisuus paeta?” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Syömäri Jantunen pohtii yhteisöllistä ja ekologista yhteisasumista: “Kävimme tänään miehen kanssa tutustumassa Koti kaupungissa – Hem i Stan – järjestöön Helsingin Ruoholahdessa. Järjestön hieno tavoite on rakentaa Helsingin Jätkänsaareen yhteisöllinen ja ekologinen kerrostalo. Talossa olisi toki jokaiselle omat, erilliset asunnot, mutta näiden lisäksi olisi iso yhteinen saunaosasto, ruokasali, takkahuone ja kirjasto, sekä talon katolle rakennettu iso viherhuone. Itse olen jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta kasvattaa omia luomuvihanneksia ja miettinyt, miten sen voisi yhdistää kaupunkiasumiseen. Iso viherhuone kerrostalon katolla on hieno aloitus siihen suuntaan, mutta minun tarkoituksiini riittämätön. Tällaisesta viherhuoneesta kun saisi lähinnä sesonkivihanneksia kuten tomaattia ja kurkkua, kun taas minua kiinnostaisi koko talven juuressadon tuottaminen omiin tai mieluiten koko kerrostalon tarpeisiin.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Kehut kiinteistöpalvelulle ripeästä toiminnasta

tiistai 13. tammikuuta 2009 klo 21.53 kirjoittajana Mari Koo

Jo ennen joulua viemärini oli näyttänyt merkkejä veden imukyvyn heikkenemisestä, eivätkä normaalit putkenavauskemikaalit helpottaneet tilannetta. Lopulta viemäri lopetti vetämisen käytännössä kokonaan joulun jälkeisenä viikonloppuna.

Sama lattiakaivo on yhteydessä sekä tiskialtaisiini että suihkuun, mutta tilanne ei nyt mielestäni ollut niin akuutti, että kiinteistönhuoltoon olisi pitänyt heti viikonloppuna soitella. Suihkukin kun talossa on käytettävissä kellarikerroksessa.

Jouluviikon jälkeisenä maanantaina klo 9.15 soitin talostamme vastaavaan Kiinteistöpalvelu Wikbladiin. Puhelimeen vastannut mies kysyi, olenko kotona nyt, jos hän tulee samantien. Vastasin, että tervetuloa vaan.

Kymmenen minuutin kuluttua mies oli työkaluineen paikalla. Tästä kymmenen minuuttia myöhemmin hän poistui ja viemärit vetivät taas. Siis parikymmentä minuuttia puhelinsoitostani ja homma oli hoidettu. Ja vielä maanantaina jouluviikon jälkeen.

Olin hyvin tyytyväinen palveluun, sillä yleisesti kiinteistöhuolloista saa kuulla niin paljon kielteisiä kommentteja. En aiemmin ollut kyseiseen firmaan tarvinnut olla yhteydessä, mutta ensimmäisestä kerrasta jäi sen verran hyvä fiilis, että vaikka ensi kerralla joutuisin odottelemaan pidempään, niin kestän sen kyllä kiroilematta

Kierrätyshylly toimii kerrostalossa

sunnuntai 30. marraskuuta 2008 klo 21.27 kirjoittajana Jonna

Pitää oikein kehua hyvästä ideasta sitä tuntematonta ihmistä, joka keksi, että kerrostalomme jätehuoneeseen laitetaan kierrätystä varten hylly.

Kolmisen vuotta sitten, kun muutimme uuteen taloon pidin hyllyä suht tarpeettomana, mutta vähitellen hyllylle on ilmestynyt yhtä sun toista ihan käyttökelpoista tavaraa. Itse viimeksi vein sinne pinon kirjoja, jotka olivat kyllä ihan hyvässä kunnossa ja osa melko uusiakin, mutta joista itse en vain pitänyt ollenkaan. Kirjat hävisivät muutamassa tunnissa – toivottavasti niiden uusi omistaja piti niistä enemmän kuin minä.

Tietysti voisi viedä kirpputorillekin, mutta vain muutaman esineen takia ei jaksa vaivautua.

Suosittelen lämpimästi kierrätyshyllyn asentamista niillekin, joilla sellaista ei vielä ole. Mikäli innostusta riittää, hyllyn avulla saa kiertämään vaikka aikakauslehdetkin, ja miksei sanomalehdet myös.

« vanhemmat kirjoitukset