»   Kesäminkki hermostui Hesarin jutusta: “Sitten suutuin myös Hesarin tämänaamuisesta statementista (Ekokuluttamisen myytit, D1), jonka mukaan ihmisten kannattaisi keskittyä oikeisiin asioihin ympäristötalkoisiin osallistuessaan ja lopettaa pinnallinen näpertely. En ole varma, jaksanko argumentoida tässä enää kovin pontevasti, olenhan sairaslomalla ja noin, mutta. Minua, vihreällä sähköllä vuokrayksiötäni kitsaasti lämmittävää, autotonta (hyvä on, kesäisin moottoripyöräilevää) milteikasvissyöjää juttu hieman loukkasi: kuinka typerinä ihmisiä pidetään? Ihanko totta ne luulevat, että kantamalla markettiin omat puuvillakassit ja irrottamalla laturin seinästä kun puhelimen akku on täynnä ne saavat synninpäästön siitä, että ajelevat kauppaan citymaastureillaan sähkölämmitteisestä esikaupunkitalostaan? Minusta on edelleen mukava ajatella, että voin omin, pienin valintoineni vaikuttaa siihen, millaista ruokaa lähikauppani pitää valikoimissaan ja paljonko työpaikalleni tilataan pahvisia kahvikuppeja – M.O.T. . Taas kerran tahtoisin siteerata olikohan se Tosikkoa, joka sanoi jotenkin niin että eihän se, ettei voi tehdä paljon, voi olla syynä siihen, ettei tekisi edes vähän. Jussi Laitisen kommentti kyseisen jutun kainalossa sanoo, että “Tarkoituksena ei ole kehottaa ketään lopettamaan ekotekojen tekemistä eikä vähätellä kuluttajan roolia ilmastotalkoissa.” Miksi koko juttu sitten tuntuu juuri sille? Faktaahan se on, että pienet asiat ovat pieniä asioita; minusta kuitenkin tuntuu sille, että tämänkaltaiset jutut osuvat vain niihin, joiden panos jo ennestään on olematon ja asenne ylimielisen piittaamaton. Kaiken maailman kyyniset lukiolaispojat, jotka nyt jo on opetettu – tai ovat nokkelin pikku aivoin itse oppineet – siihen ettei yksittäisen ihmisen valinnoilla ole mitään merkitystä, saanevat tästä lisää vettä myllyynsä ja oikeutuksen itsekeskeiselle kulutusporskutukselleen.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalikimaran Anja kritisoi ekologiseksi väitetyn luonnonkividödön mainoksia: “Minusta luonnonkividödöä markkinoidaan harhaanjohtavasti alumiinittomana, vaikka se ei sitä ole. Yhdisteet ovat erilaisia, mutta jos alumiinin haitoista ei ole kiistatonta näyttöä, miten voidaan ehdottomasti väittää, että meidän alumiini on haitattomampaa kuin teidän alumiini? Kivideodoranttien mainonnassa kuitenkin käytetään hyväksi syvälle juurutunutta käsitystä alumiinidödöjen haitallisuudesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Juha havaitsi, etteivät Bilteman biohajoaviksi mainostetut koirankakkapussit olleetkaan biohajoavia: “Bilteman kuvastossa (Kevät ja kesä 2010) mainostetaan edullisia, biohajoavia koirankakkapusseja. Hinnan puolesta (1,19 euroa/50 kpl) nämä olisivat paljon halvempia kuin kaupassa myytävät varsinaiset biojätepussit, joten ostin testimielessä yhden paketin. Kotona parempi puoliskoni huomasi, että pakkauksessa lukeekin “ympäristöystävällinen” ilman mitään mainintaa biohajoavuudesta. Koska pussit myös tuntuvat ja näyttävät normaalilta muovilta, päätimme varmistaa asian Biltemalta. He vastasivat, että kuvastossa on virhe ja pussit eivät olekaan biohajoavia. Kyseisiä pusseja ei siis, harmi kyllä, saa laittaa biojätteiden joukkoon.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora hankki luomulastenvaunut: “Luomumateriaalivaunujen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin ftalaattivaunujenkin, joten rahallisesti homma ei tullut kalliimmaksi. Tonnissa liikutaan, suunnilleen. Ja vaunut valmistetaan Itävallassa, tilauksesta. Ei jollain hikipajalla kaukoidässä. Valinta oli siis ekä eettinen että terveydelle paras ratkaisu. Vaunujen materiaaleina on käytetty mm. korkkia, puuta, lampaan villaa ja luomupuuvillaa. Voin sanoa, että em. matskut on ihan vähän eri asia kuin ne lastentavarakauppojen muiden vaunumallien materiaalit. Missä ihmeessä on lastenvaunujen luomupuuvillaratkaisut? Me is asking. Mainittakoon, että etsin aluksi käytettyjä vaunuja. Olisin halunnut jotkut 70-luvun yksilöt. Mutta kun tajusin, etteivät ihanat retrovaunut mahdu kerrostalokämppäämme, eivätkä ne mene kätevästi kasaan, oli pakko kääntää katse uusiin vaunuihin. Siksi päädyin luomumateriaalista valmistettuihin Naturkindeihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kummitus puhdisti hopeoita ja kahvinkeittimen: “Aloitin hopeanpuhdistustalkoot. Korvikset ovat tummuneet melkoisesti. Marttojen keskustelupalstalta bongasin keinon, joka ei vaadi minkään aineen ostamista. Foliota laakean astian pohjalle, siihen merisuolaa ja lämmintä vettä. Ja kappas vain, kävin tutkimassa tulosta, sehän pirkuna toimii! Eilen puhdistin myös kahvinkeittimen kalkista; väkiviinaa ja vettä tietenkin, sitten pari huuhtelua päälle.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Saara käyttää ompelukonettaan myös eettisistä syistä: “Käsillä tekeminen ei ole minulle enää harrastus vaan osa elämäntapaani. Se on pieni vastalauseeni Kiina-ilmiölle ja kulutushumalaisen yhteiskunnan takana piilottelevalle riistolle josta kuluttajien korviin tiukkuu vain harvoja, mutta sitäkin huolestuttavampia uutisia.. Itse tehdessäni muistan myös, että valmiina kaupan hyllylle ilmestyvien tuotteidenkin taakse kätkeytyy aina toisten ihmisten työtä ja vaivannäköä. Saavatko tekijät työstään kohtuullisen korvauksen? Saavatko he edes tehdä työtään inhimillisissä olosuhteissa? Jos suhtaudumme välinpitämättömästi halpoihin kulutustavaroihin, suhtaudumme välinpitämättömästi myös tuotantoon kuluneeseen työhön ja kärsimykseenkin sekä siihen huvenneisiin luonnonvaroihin. Kun teen itse, muistan myös niitä jotka tekevät puolestani ne tavarani joita en itse osaa tehdä.” (Mari Koo) 7 kommenttia.

»   Lupiini avautuu kierrätystuotteista: “Olen miettinyt esimerkiksi “kierrätysdesigniä” aina punavuorelaisia taidekäsityömyymälöitä ohittaessani. Pienissä osuuskuntamuotoisissa kollektiiveissa myydään kaikensorttista veikeää ja vitsikästä: Judovöistä tehtyjä vöitä, soputeltoista tehtyjä olkalaukkuja, LP-levyistä tehtyjä hedelmäkulhoja ja sitä rataa. Useimmat noista esineistä ovat omaan silmääni rehellisesti sanottuna rumia. Kellastuneen harmaasta tietokoneen näppäimestä ei tule kaunista vaikka siitä tekisi hiuspampulan, turvavyön lukko näyttää turvavyön lukolta myös koristaessaan trendikkään graafikko-dj:n kapeita lanteita. [- - -]  Eniten tuossa kierrätysdesignissä riipii kuitenkin se ihme viherpesumeininki, jonka varjolla täysin turhasta ja siivottoman ylihintaisesta hilavitkuttimesta saadaan eettisempi. Monien kierrätyskoristeiden laatu on myös melko heikko: thaimaalaisesta lintukoristeesta ei tule yhtään kestävämpää tai tyylikkäämpää korvakoruna kuin mitä se on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, mauttomana ikkunakoristeena ollut.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jalkapallojen tuotannon eettisyydessä on vielä paljon tehtävää, kertoo kansainvälinen raportti: “Jalkapalloteollisuuden pahimpien ongelmien luettelo muistuttaa kovin paljon tekstiili- ja vaatetusteollisuudesta jo tuttua syntilistaa: pysyvästi pätkityt ja epävarmat työsuhteet, ylipitkät työpäivät ja nälkäpalkat, työsopimusten ja sosiaaliturvan puuttuminen, olematon järjestäytyminen. Jalkapallotuotannon erityispiirre varsinkin Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa on tuotannon ulkoistaminen tehtaista lukuisiin ompelukeskuksiin ja kotityöntekijöille, jotka ovat kaiken valvonnan ja turvamekanismien ulkopuolella.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pörrö kirjoittaa tuotteiden merkeistä Marimekko-uutisen innoittamana: “Ympäristö- ja lapsityömerkit tuotteissa mielestäni ovat ajoittain jopa vaarallisia ja haitallisia itse asialle. Todellisuudessa niitä ei valvota lainkaan niin huolella kuin niitä yrityksille markkinoivat järjestöt propagandassaan antavat olettaa ja toisaalta kuluttajilta usein puuttuu olennaiset tiedot tuotteesta oman arvion tekemiseksi. Jopa Ilo/ Ipec tunnustaa, että niinkin vakiintuneen järjestelmän voimavarat ovat riittämättömät ongelman esiintuomiseksi. Lähes kaikkiin ostosopimuksiin myös kunnallisella puolella kirjataan toki periaate, että työtä saa tehdä ja teettää vain ILON perussääntöjä noudattaen. Sillä ainakin voidaan sopimusteknisesti juridista vastuuta vähentää tilaajalta/ tuotteen ostajalta mutta itse ostoksen alkuperästä vastuu siirretään alihankintaketjussa aina seuraavalle ketjun pituutta pahemmin rajoittamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Serenitas esittelee uutuustuotetta: “Satunnaisessa sarjassamme “Kuka näitä turhakkeita oikein keksii” ihmettelemme tänään laitetta, joka lämmittää hyönteisen pistokohdan ihoa muuttaen hyönteisen myrkkyaineiden molekyylirakennetta, mikä helpottaa oloa. Laitteessa on kullattu kuumennuspää, valaistu näyttö ja se lämpenee yli 50 astetta. Myös 9V alkaliparisto seuraa mukana pakkauksessa. Tämän ihmevempeleen saisi lunastaa itselleen 29.95 euron hintaan ainakin Anttiloista ja Prismoista. Minä taidan silti edelleenkin tyytyä isoon tuubilliseen Aloe Vera-geeliä, joka kestää useita vuosia, sopii moneen vaivaan, eikä maksa apteekissa paljon yli 5 euroa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme ärsyyntyi suklaaostoksilla: “Ostin sitten tämmöistä Maraboun 70 %:sta suklaata (aika laihaa, sanoisin; yleensä suosin tummempia). Paketissa on hieno Rainforest Alliancen logo. Ostajahan tässä ajattelee, että hyvä juttu. Mutta sitten lueskelin pakettia kotona tarkemmin. Sertifikaatissa on alanootti: “30 % minimun of the cocoa”. Edelleen siis 70 % käytetystä kaakaosta saa Maraboun mielestä tulla ihan mistä tahansa. Tekeepä mieleni käyttää trendikästä sanaa ‘viherpesu’ tässä yhteydessä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius kiinnittää huomiota ruuan ympäristövaikutusten harhaluuloihin: “Ruokakaupassa on tavallista, että ihmiset pohtivat, (1) ostavatko muovikassin, paperikassin vai käyttävätkö kangaskassia. Huomiota kiinnitetään tyypillisesti myös siihen, (2) onko ruoka varmasti lähellä tuotettua tai kotimaista. Lisäksi (3) pyritään yleensä välttämään ylipakattuja tuotteita. Paljon tärkeämpää olisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, (1) mitä kassin sisällä on, (2) miten omat kauppamatkansa kulkee ja (3) miten voi minimoida ruuan hävikin. Ohessa korjauksia kolmeen harhaluuloon.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Osmo Soininvaara antaa pisteet Stockmannille: “Stockan herkku näyttää lopettaneen häkkikanaloiden tuottamien kananmunien myynnin ja myy vain luomumunia ja vapaan kanan munia. Olen tästä hyvin ilahtunut, koska kanojen telkeäminen liikkumisen estäviin häkkeihin on maataloutemme epäeettisin teko. Saksassa se on kiellettyä. Pisteet Stockalle! On kuitenkin mielenkiintoinen periaatteellinen kysymys, kuuluvatko eettiset valinnat kaupalle vai kuluttajalle.” (Mari Koo; kiitos Suvikolle vinkistä. Ja yleisesti tiedoksi, että häkkikanalat kielletään EU:ssa 2012. Tilalle tulevat lattiakanalat tai virikehäkit, joissa kanoja on 13 kpl neliömetrillä.) 2 kommenttia.

»   Esimerkiksi kahviloiden vessoissa yleistyneet liiketunnistimella toimivat käsipaperiautomaatit ärsyttävät Katleenaa monesta syystä: “Olen testannut kyseistä pönttöä monessa paikassa, eikä se koskaan toimi. Masiina on syvemmältä ahterista kuin peräpukama – ja kivuliaampi. On monta syytä boikotoida “EnMotionia”: - Kertakäyttöpyyhe ei ole pestävissä, vaan se on jätettä. - Automaatin silmän edessä saa huitoa, eikä se tahdo reagoida millään. - Joskus automaatti herää puolen minuutin viuhtomisen jälkeen ja suoltaa vihaisena kaksi metriä pyyhettä lattialle. - Pyyhe ei katkea millään, vaan sitä tulee pöntöstä lisää, kun pyyhettä yrittää katkaista. - Automaatti käyttää paristoja, vaikka luontoystävällisiä mekaanisiakin laitteita olisi saatavilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Päivän Hesarin Vieraskynässä tutkijat Sampo Soimakallo ja Tuomas Mattila kirjoittavat, että ekologisten tuotteiden kysyntä ei välttämättä aina vähennä ilmastohaittoja: “Vähäpäästöisemmän auton hankkiminen taas pienentää päästöjä vasta, kun runsaspäästöisempi auto poistuu käytöstä. Siihen asti vain lisätään autokantaa yhdellä autolla. [- - -] On päättäjien, kuluttajien ja yritysten yhteinen tehtävä huolehtia siitä, että ekologisempien tuotteiden kysyntä todella lisää myös niiden tarjontaa ja vähentää ilmastolle haitallisia toimintoja. Kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa sekä tuotteiden kysyntään että poliittisiin päätöksentekijöihin ja näiden kautta merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen. Yksittäisten hiilijalanjälkien kutistaminen ei riitä, ellei samalla huolehdita koko yhteiskunnan ohjaamisesta nykyistä vähäpäästöisempään suuntaan. Tähänastisten toimien vaikutukset on analysoitava huolellisesti, mutta samalla on pystyttävä ennakoimaan suunnitteilla olevien toimien vaikutuksia. Hiilijalanjälkilaskelmat antavat hyödyllistä informaatiota nykytilasta, mutta niiden tuloksia pitää tarkastella ja soveltaa harkiten.” (Mari Koo) 5 kommenttia.