Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Etämyynti' merkittyjä kirjoituksia

»   Journalisti Jukka Vuorio haluaa nostaa puhelinmyyjien arvostusta: ”On olemassa ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen huutaa ja haistatella puhelinmyyjille. Hullua on, että jotkut näistä ihmisistä ovat toimittajia. Ja kaikista hulluinta on, että jotkut toimittajat kirjoittelevat vinkkejä ja ohjeistuksia siitä, miten päästä eroon puhelinmyyjistä. Aina toimittajat ja viestintäalan ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että puhelinmyyjä on aikakauslehden toimittajan, valokuvaajan, taittajan ja sihteerin paras ystävä. Kun printtien levikit laskevat kaikkialla, hienoinkaan tutkivan journalismin juttu tai helvetinmoinen lehtiuudistus ei kamppaile laskua vastaan niin tehokkaasti kuin erinomainen puhelinmyyjä. Hyvä puhelinmyyjä hankkii yksinään lehdelle päivässä 10-15 tilausta. Kuukaudessa se on 200-300 lehtitilausta. Yksi hyvä myyjä. Jos puhelinmyyjiä ei olisi, ei olisi isoja, suurilevikkisiä, paljon journalisteja työllistäviä aikakauslehtiäkään. Vaikka ne lehdet hyviä ovatkin, niin eivät niin kertakaikkisen puoleensavetäviä, että tilaajat ja irtonumero-ostajat samoissa määrin ihan itse tekisivät niitä tilauksia. [- – -] Puhelinmyyjän työ ei ole kovin arvostettua. Sen pitäisi olla. Suomessa arvostetaan sellaista työtä, josta saa isoa palkkaa. Mutta miten siitä lehtitilausten myynnistä voisi saada isoa palkkaa, kun ne tilaukset pitää myydä niin halvalla, kun te saatanat ette muuten osta niitä lehtiä. Parasta mitä voit puhelinmyyjän ensi kerralla soittaessa tehdä, on tilata lehti. Mielellään kaksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiiliksessä kehotetaan kohtelemaan puhelinmyyjiä asiallisesti: ”Inhoan itsekin puhelinmyyntiä.Tuumin silti joka kerta, etten tunne soittajaa henkilökohtaisesti. En siis katso, että mulla olisi mitään asiaa alkaa vittuilla hänelle mistään. Minua ei huvita olla sellainen tyyppi, joka nostaa itsensä toisten työtään tekevien yläpuolelle tylyttämällä. Kyllä, päivä keskeytyi nyt puhelinsoittoon. Ei, en tarvitse kaapelipakettia tai lehtivuosikertaa. So what? “Ei kiitos” ja “En ole kiinnostunut” ovat kaikki ihan lyhyitä lauseita. Käyttökelpoisia ja helppoja muistaa. Jos kaveri langan päässä ei luovuta sen jälkeen, voi jo paremmalla omalla tunnolla päättää vaikka sanomalla “ei kiitos, laitan nyt luurin kiinni.” Ja lopettaa. Tosi hiton simppeliä. Ei tartte nostaa ääntä. Ei tartte kiroilla. Ei tartte vetää mitään älyvapaita raivareita. Voi olla ihan ihmisiksi ihan joka tyypille.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tiinaa hermostutti liian sinnikäs puhelinmyyjä: ”Vaikka tarjous kieltämättä oli hyvä, en syttynyt sille, koska en ole siitä juuri nyt kiinnostunut. Se ei ole ajankohtainen. Myyjä tivasi perusteluja päätökselleni, jota piti ilmeisen hölmönä. ”Kyllähän näin edullinen paketti kannattaa ottaa.” Myönsin auliisti tarjouksen edullisuuden mutta toistin kolmannen kerran, että en ole siitä tällä kertaa kiinnostunut, vaikka se hyvä onkin. Jo uskoi myyjäkin, ettei enää kannata jankuttaa ja tivata. Soitosta jäi tympeä jälkihiki. Jos myyjä ei olisi lähtenyt inttämisen tielle, olisin vastedes ehkä suopeampi asialle. Jos hänen puheestaan ei olisi kuulunut vaivoin peitelty mutta tunnistettava sävy, joka kieli asiakkaan tyhmänä pitämisestä, olisin jättänyt asian neutraaliin harkintaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila asioi Sokoksen verkkokaupassa saamansa alennuksen innoittaman. Suppeahko tuotevalikoima ja korkeat hinnat mietityttivät, mutta järjestelmän käytettävyys ja toimituksen nopeus olivat mieleen. ”Monilla kaupoilla on vain tarve päästä verkkoon ja olla siellä edes näkyvissä, mutta todellisuudessa liiketoimintamallia tuskin on aina loppuun asti mietitty. Tämän harjoituksen jälkeen ei ole enää epäselvää, miksi Sokoksen verkkokaupassa tilaamani tuotteen hinta oli 20 %:a katukauppaa kalliimpi. Jotenkinhan nämä älyttömät kustannukset pitää kattaa.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

»   Vesa Linja-aho selvittää Euroopan arvonlisäverotuksen ihmeellisyyksiä: ”Oletko joskus ihmetellyt, miksi jonkin tuotteen hinnassa saattaa yhdessä saksalaisverkkokaupassa olla 7 % arvonlisävero ja toisessa saksalaisverkkokaupassa 23 %? Tai tuotteen hinta ostoskorissa kasvaa, kun ilmoitat haluavasi sen Suomeen toimitettuna? Tai on kasvamatta, varsinkin pienessä saksankielisessä verkkokaupassa. Normaalisti EU:ssa yksityishenkilölle myytävän tavaran arvonlisävero määräytyy myyntimaan mukaan. Esimerkiksi jos poikkeat Saksassa ja ostat jotain roinaa, siinä on joko 19 % tai 7 % arvonlisävero, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista, ja tuotteen saa tuoda Suomeen vapaasti. Autot ovat toki poikkeus. Sen sijaan postimyynnissä voi tulla ongelma arvonlisäveron kanssa. Avainsana/lakitermi on kaukomyynti. Jos yksittäisen saksalaisverkkokaupan myynti Suomeen ylittää 35000 euroa, myynti verotetaan suomalaisen (= korkean) arvonlisäverokannan mukaan. Että se tavaran vapaasta liikkuvuudesta.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä) 1 kommentti.

»   pni ärsyyntyi puhelimessa: ”Puhelin soi. Tuntematon numero. Vastaan. Käy ilmi, että minulle yritetään kaupata sähkösopimusta. Muistan lukeneeni kyseisen firman edesottamuksista. Ilmoitan ettei kiinnosta. Puhelinmyyjä on sitkeä sissi jota toistuva kieltäytyminen ei hiljennä. Heitän luurin korvaan, ei minun tarvitse tuollaista kuunnella. Menee viisi minuuttia ja saan tekstiviestin Suomen Telemarkkinointiliitto Ry:ltä: ”Ärsyttävätkö puhelinmyyjät?”. Kauppaavat tekstiviestillä tilattavaa puhelinmyyntikieltoa hintaan 6 €/vuosi. Yhteensattumaa? Tuskin. Ärsyttävää? Erittäin. Milläköhän logiikalla homma toimii? Kiusataanko ensin puhelinmyyjällä ja laitetaan sitten tekstiviesti perään, vai onko puhelinmyyjä ilmoittanut minut STML:lle ja saa sieltä provikkaa jos ostan puhelinmyyntikiellon?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Norpan postilaatikossa oli pyytämättä tullutta saippuaa: ”Talouden miespuoliselle suunnatusta lähetyksestä tupsahti ”laihdutussaippua” ja 13 euron lasku. Pari minuuttia päivässä, ja appelsiini-iho olisi mennyttä ja senttejäkin olisi nopeasti kadonnut vyötäröltä ja reisistä. Houkuttelevista lupauksista huolimatta, paketin saajaa kyrsi. Ensimmäisenä ajatuksena oli lähettää vastapalveluna asiakaspalveluun paketillinen silakoita, ja lasku perään. Silakat jäänevät lähettämättä mutta yrityksen toimintatapa harmittaa. Illalla myöhään kotiin tullessaan ei halua löytää postilaatikostaan ylimääräistä krääsää. Jo pelkästään aiheellisissa lippulappusissa on tarpeeksi tekemistä. Saippuan lähettäminen takaisin Tallinnaan ei ole huvi, joka ensimmäisenä tulee mieleen kun vapaa-aika koittaa. ”Tilauksensa” voi peruuttaa vain lähettämällä palasaippuan siis Tallinnaan. Mikäli saippuan lähettää jonnekin muualle, Supershopping ei voi kuulemma taata että tilaus peruuntuu.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Heikki retkahti puhelinmyyjään: ”Hän kauppasi minulle Suomen Kuvalehteä. Opiskelun alettua olen ilmoitanut puhelinmyyjille että olen nyt opiskelija, eikä minulla ole varaa tilata lehtiä. Kauppiaalla oli kaikki aseet: edullinen hinta (kappalehinta alle 3 €), joustavat maksutavat (3 erässä) ja lahjukset (viinipullotarvikkeita kuten korkki ja lämpömittari). Hän esitteli asiansa hyvin ja oli asiallinen. Ja ennen kaikkea kauppias oli miellyttävän kuuloinen. Häneltä puhuminen tuntui sujuvan luonnollisesti. Tämä erotti hänet monista muista soittajista koska he ovat olleet tekopirteitä ja teennäisiä. Nyt minä olen onnellinen Suomen Kuvalehden tilaaja.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle vinkistä) Ei kommentteja.

»   Kartanon Matti on tilannut joululahjoja rapakon takaa edullisten hintojen vuoksi: ”Valuuttakursseja seuranneet ovat voineet jälleen todeta dollarin heikon kurssin, mistä syystä loppusyksy oli otollista aikaa ulkomailta tuotteiden tilaamiseen. Nyt saapuneen paketin mysteerilahjaa metsästäessäni selailin läpi kymmenkunta kotimaista ja saman määrän ulkomaisia, pääasiassa amerikkalaisia ja brittiläisiä verkkokauppoja. Ostopäätös vahvistui paitsi juuri etsimäni kaltaisen tuotteen löytymisen, myös edullisen hinnan myötä. Mitä ikinä paketissa onkaan, on 30 dollarin postikuluineenkin edullisempi kuin kotimaisten verkkokauppojen vastineet.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kummitus harmittelee postimyyntitilauksen saapumisen hitautta: ”Tilasin Elluspellukselta ohkaisemman talvitakin, jonka piti saapua tilausvahvistuksen mukaan 25. marraskuuta. Kun takkia ei näkynyt, laitoin viestin asiakaspalveluun ja kyselin takin perään. Sähköpostiini oli saapunut viesti, että takki todennäköisesti saapuu 15. joulukuuta. Minua nyt ihan vähän sylettää, tai oikeastaan aika paljon. Nimittäin jos se ei edes sovi minulle ja olen turhaan odotellut riepua kuukausisotalla, niin voitte olla varmoja, ettei siitä firmasta kanneta minulle enää yhtään mitään. Muuten olen aina pitänyt postimyyntikonseptista. Olen kauppa- ja ihmisryysisallerginen. Katalogista saan katsella vaatteita omassa kodissa, omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Tahti vaan on yleensä niin hidas, että sitten kun saan päähäni, että tahdon jotain tilata, se on jo loppu. Mutta säästyvätpähän rahat!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Suomen Kuluttajaliitto varoittaa epämääräisestä luontaistuotteiden markkinoinnista: ”Suurin osa valituksista on koskenut Well Nutrition, NaturaMed Pharma, Norvital ja Vitalas Direkt ja Provea/TONO International – nimisiä yrityksiä. Edellä mainittujen lisäksi ongelmia on aiheuttanut myös ITH TradingHouse. Se ylläpitää useita kerhoja, joista on myös tullut runsaasti valituksia. Näitä ovat muun muassa FlexiFront, Evita, Lace, Socks ja FrontInternational. Valitusten mukaan puhelinmarkkinoinnissa tarjotaan usein sitoumuksetta koekäyttöön erilaisia luontaistuotteita. Tutustumistilauksen jälkeen tuotteita on lähetetty asiakkaille, vaikka he ovat lähettäneet sekä kirjallisia että suullisia peruutuksia pakkauksissa mainittuihin osoitteisiin. Lisäksi kuluttajille on lähetetty näitä tuotteita, vaikka he eivät ole tilanneet mitään. Kuluttajien yhteydenotoista huolimatta tuotteiden lähettämistä ei ole lopetettu. Peruuttaminenkaan ei ole aina onnistunut, koska yrityksiin ei ole saatu yhteyttä. Tilaus- ja peruutusohjeet ovat monesti niin epäselviä ja pienellä tekstillä kirjoitettuja, että kuluttajat eivät ole saaneet niistä kunnolla selvää. Asiakkaita on laskutettu myös tilaamattomista lähetyksistä ja maksamattomat laskut on siirretty suoraan perintätoimistolle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea sai puhelinsoiton innokkaalta Soneran valokuidun kauppaajalta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti: Mea selostaa tilanteen blogissaan laajasti ja reklamoi yritykseen epäkohdista: ”Tästä suivaantuneena soitin viime viikon tiistaina firmaan ja luettelin kaiken, mikä ei pitänyt yhtä minun mielestäni minulle puhelimessa luvatun kanssa. Lupasivat kuunnella nauhoituksen ja soittaa takaisin selvitettyään, oliko myyjä luvannut liikoja vai olinko minä ymmärtänyt väärin. Epäilivät myös, että minulle on mahdollisesti lähetetty väärä digiboksi. Loput harmini kuitattiin myyjän mahdollisilla lipsahduksilla tai minun mahdollisilla väärin ymmärtämisillä. Myönsin mahdolliset väärinkäsitykseni mutta halusin, että asia tarkistetaan. Lupasivat palata asiaan pikimmiten. Sanoivat toki, että kaupan voi purkaa 14 vrk:n sisällä mutta se vaihtoehto ei enää varsinaisesti houkutellut, sillä olin jo irtisanonut vanhan sopimuksen. Olen nyt odotellut viikon sitä selvittävää puhelua. Miten yhden puhelun nauhoituksen etsiminen ja kuunteleminenn voi kestää viikon? Jos minä olen väärässä, niin eikö olisi ilo Soneralle soittaa ja sanoa, että kyllä se on nyt neitokainen itse, joka on väärässä. Jos taas en ole, niin otan nöyränä vastaan tiedon väärin ymmärtämisestäni ja elämä jatkuu. Käsittääkseni viralliseen reklamaatioon pitää vastata niin, että ehtisin myös kaupan purkaa. Tänään tulee kuluneeksi umpeen aika, jolloin olisin voinut irtisanoa puhelimitse tehdyn sopimuksen.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä) 1 kommentti.

»   Puskaradion sivuilla kommentoidaan 24 Online -laajakaistan markkinointia harhaanjohtavaksi, ja laskuja lähetellään ilman vahvistettuja tilauksia. Yksi esimerkki: ” Vaikka emme olleet tilanneet mitään niin kotiin tuli kirje jossa sanotaan että ”tervetuloa 24 Onlinen asiakkaaksi, sinulle tullaan asentamaan 24 Online laajakaista”. Puhelinmyyjä oli soittanut tyttöystävälleni, joka oli sanonut että ei halua tilata mitään, mutta myyjä oli sanonut että laitetaan nyt paperit tulemaan kuitenkin. Ja sitten ollaankin muka asiakkaita. Täysin epäasiallista ja harhaanjohtavaa markkinointia. Peruutin ”tilauksen” asiakaspalveluun soittamalla. Ilmeisesti joku huijarifirma on kyseessä, koska kuluttajavirasto on firmalle aikaisemmin huomauttanut harhaanjohtavasta markkinoinnista.” (Mari Koo, kiitos Jonille vinkistä!) 3 kommenttia.

»   pni soitti Welhon asiakaspalveluun, koska halusi päivittää nettiyhteyttään: ”Hitto, että vihaan automatisoituja puhelinvaihteita. Paina yksi jos haluat sitä, paina kaksi jos haluat tätä. Koskaan ei kerrota montako vaihtoehtoa on tulossa ja niinpä sitä on pakko kuunnella kaikki läpi, että tietää sitten lopuksi painaa sitä perhanan ykköstä. Mutta kun olin päässyt kylmän koneellisen osuuden läpi, vastasikin asiakaspalvelija aika nopeasti (nopeammin kuin Saunalahti/Elisa jossa ilmoitetaan keskimääräinen odotusaika, esim. 3 minuuttia, mutta sitten sitä kuuntelee hissimusiikkia ainakin seitsemän kertaa pidempään). Siinä sitten asiakaspalvelun kanssa jutellessani käy ilmi, että Welhon modeemin vaihto (=nopeampi nettiliittymä) toimii niin, että lähettävät uuden laitteen postissa eikä vanhaa tarvitse palauttaa. Yllätyin. Mitä minä tällä vanhalla sitten, kysyin, johon Welhon edustaja vastaamaan, että minulla on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa jos en halua laitetta omaan digimuseeoni (toim. huom.: ei oikeasti käytetty termi vaan kirjoittajan tulkinta). Voin viedä modeemin Welhon putiikkiin josta se hoidetaan jätekierrätykseen oikealla tavalla. Tai voin antaa modeemin jollekin joka voisi tarvita nettiä sillä nopeudella joka minulla on nyt, jolloin itse saan yhden ilmaisen kuukauden uudella nopeudella ja se joka ottaa vanhan modeemini saa kaksi ilmaista kuukautta ja jatkaa listahinnoin sen jälkeen jos niin haluaa. En oikein tajunnut miten modeemin siirto tapahtuisi, mutta tutkin asiaa, sillä se on houkutteleva idea.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Suoramarkkinointikieltoa markkinoiva yritys toimii epäilyttävästi

torstai 25. helmikuuta 2010 klo 14.38 kirjoittajana Mari Koo

Arkipäivän aktivisti -blogi käsittelee ansiokkaasti aihetta, josta minun piti kirjoittaa jo joskus vuodenvaihteessa, kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin.

”Viime kuukausina on useampi tuttuni saanut soiton suoramarkkinointikieltoa tarjoavalta yritykseltä. Moni on tästä palvelusta kieltäytynyt, mutta yksi tuttuni kiinnostui ja yritys kertoi lähettävänsä lisää tietoa palvelusta. Tuttuni sai postitse lisätietoa, sopimuspohjan ja laskun. Palvelu ei kuitenkaan tuntunut tarpeelliselta eikä hän näin ollen allekirjoittanut sopimusta eikä lähettänyt sitä eteenpäin.

Eipä aikaakaan kun hänelle saapui muistutuslasku – siis palvelusta, jota hän ei ollut edes tilannut. Jälleen kerran lasku ohitettiin, koska sille ei ollut perusteita. Tällä viikolla hän sai yllätyksekseen kirjeen perintätoimistolta, joka vaati summaa nyt jo kaksinkertaisena, perimiskuluineen. Edelleenkään tuttuni ei ollut tehnyt sopimusta kyseisestä palvelusta.

Kyseisellä firmalla tuntuu olevan selvä huijausstrategia, joka häilyy kuluttajasuojalain rajamailla. Kuluttajille tarjotaan palvelua ja jos suostuu ottamaan vastaan lisätietoa yritys tulkitsee sopimuksen syntyneen, vaikka asiakkaalle tällaista käsitystä ei jääkään. Lain mukaan suullinen ja kirjallinen sopimus ovat yhtä päteviä, tosin suullista sopimusta on vaikeampi näyttää toteen.

Eniten tässä tapauksessa haisee se, että yritys ja sen käyttämä perintäfirma ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Perintätoimisto itse asiassa hoitaa yrityksen rahaliikenteen. Eli yritys on varautunut siihen, että kaikki asiakkaat eivät tajua tilanneensa tuotetta, maksamattomat laskut viedään perintään, jolla saadaankin tuplahinta tuotteesta.”

Mielestäni tässä toiminnassa haiskahtaa todella moni seikka. Ensinnäkin suoramarkkinoinnin kuka tahansa voi kieltää itse (Väestörekisterikeskuksen tietojen luovutuskielto ja Puhelintarjonnan rajoituspalvelu). En usko, että tämä kyseinen markkinoitu palvelu tarjoaisi sen parempia keinoja kuin nuo itse ilmoitettavat (jotka eivät siis täydellisesti välttämättä poista kaikkia soittoja), joten ei siis oikein kannata maksaa moisesta. Käsittääkseni palvelua siis kaupataan noin 20 euron hintaa.

Yrityksellä on näyttövelvollisuus sopimuksesta

Lisäksi tuo toiminta vaikuttaa kyseisen blogikirjoituksen perusteella hyvin epämääräiseltä. Puhelinmyynnissä sitova sopimus ja maksuvelvollisuus syntyy vasta, kun kuluttaja saa tilausvahvistuksen. Kuluttajalla on puhelinmyynnissä kahden viikon peruutusoikeus, eikä myyjä saa antaa sopimuksen luonteesta harhaanjohtavia tietoja. Näyttövelvollisuus tilauksesta on yrityksellä, toteaa Kuluttajavirasto:

”Telemarkkinointiyritysten ja lehtikustantajien pitää erityisesti varmistua siitä, ettei kuluttajalle lähetetä tilausvahvistusta/kotimyyntiasiakirjaa, jos hän ei ole lehtitilausta selkeästi tehnyt. Näyttövelvollisuus on yrityspuolella myös siitä, että tilaus vastaa todellisuudessa telemarkkinoijan myyntipuheita.

On kestämätöntä, että kuluttajan, vaikkapa vanhuksen, pitää tehdä joitakin toimia päästäkseen olemattomasta tai vastoin mainospuhetta lähetetystä tilausvahvistuksesta eroon välttyäkseen laskutukselta ja myöhemmin jopa perimistoimilta. Näyttövelvollisuus tilauksen todellisesta tapahtumisesta on selkeästi yrityksellä.”

Jos joku lukija on saanut kyseiseltä firmalta lisätietoja jne, niin saa kertoa lisää. Myös kyseisen firman markkinointipuhelut kiinnostavat: en valitettavasti esimerkiksi saanut selville, minkä yrityksen nimissä myyjät toimivat.

»   Ina testasi kirjan tilaamiseksi nettikauppoja: Booky.fi sai hyvää palautetta mm. helppokäyttöisyydestään, mutta kirjan tilaamista seuraavana päivänä kävikin ilmi, ettei teosta ollutkaan varastossa, vaikka tilaushetkellä muuta väitettiin. Adlibriksestä haluttu kirja löytyi, mutta teos ei löytänyt perille niin kuin asiakas olisi halunnut eli R-Kioskin sijaan paketti pitikin noutaa postista. Yhteenvetona Ina toteaa: ”Sain loppuunmyydyn kirjan about kirjakauppahinnalla ja luvatussa ajassa (vajaa viikko), mutta en tosiaankaan sinne, minne halusin (työmatkan varrelle tai suoraan kotiin). Adlibriksessä kirjan hinta oli 21,40 + rahti 2,90. Yhteensä 24,30. Itselleni annan laiskan ihmisen miinusta kirjan pahvipakkauksesta, jota ei kirjakaupasta tulisi. Ruottalaiset onneksi muistuttavat pakkauksen kierrätyksestä. Aion jatkossakin kokeilla verkkokauppaa, jos kirja on loppuunmyyty tai sitä ei saa kirjakaupasta, mutta edelleen pidän kirjakauppoja (antikvariaatit mukaan lukien) ja kirjastoja ykkösinä.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle!) 4 kommenttia.

Vihreä Lanka antaa valita tilaajalahjan: pokkari tai lahjoitus puunistuttamiseen

torstai 21. tammikuuta 2010 klo 7.47 kirjoittajana Mari Koo

Pari päivää sitten eräs kaveri kertoi Facebookissa, kuinka oli kysynyt lehteä puhelinmyyjältä, että mikä mahtaa olla se audiolähetin, jota myyjä lupasi kaupanpäällisenä. Myyjä ei ollut osannut selittää. ”Mutta sen arvo on 80 euroa. Kyllä nyt kannattaa tilata.”

Lehtitilausten kylkiäiset ovat kieltämättä hämmentävää tavaraa. Joskus olen hetken jopa pohtinut lehden tilaamista ja kysynyt, voisinko saada tarjouksen sähköpostiin, mutta ilman sitä typerää kylkiästä, kuten cd-sanakirjaa (jonka arvo on tietysti myyjän puheissa tuota kahdeksankympin luokkaa).

Eipä niitä tarjouksia tietysti lähetetä sähköpostiini, joten tilaamatta on jäänyt.

Sen sijaan olen kiltisti maksanut Vihreän Langan tilausta, sillä koen kyseisestä lehdestä saavani hyvää tietoa ja näkemystä. Kyseisen lehden laskulla kerrottiin, että netistä voin käydä valitsemassa mieleiseni lukijalahjan, ja menin sitten katsomaan, että mitä on tarjolla.

Sivuilla kerrottiin, että voin joko valita yhden Like-kustannuksen pokkareista annetulta listalta tai tehdä lahjoituksen itäafrikkalaisen puun istuttamista varten. Lisäksi oli mahdollista valita ”En halua tilaajalahjaa”. Klikkasin puulahjoitukseen, sillä kirjoja voi lainata kirjastostakin.

Tällaisia tilaajalahjojen valintamahdollisuuksia toivoisin muiltakin lehtien julkaisijoilta.

– – –

Vinkataan tässä yhteydessä myös Puhelinmyyjä.infosta, joka listaa puhelinmyyjien käyttämiä numeroita. Sen avulla siis jo vastatessaan voi tietää, että kyseessä on puhelinmyyjä.

Puhelinmyyjiä voi tietysti yrittää hillitä myös puhelintarjonnan rajoituspalvelun tai kieltämällä henkilötietojen luovutuksen.

»   Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata ulkomailta: ”Käännyin tutun Apple Storen puoleen. Sieltä se edellinenkin iPod tuli ostettua muutama vuosi sitten. Perjantaina 4.12. tilasin saman soittimen Applelta Irlannista, kokonaishintaan 299 euroa. Ei toimituskustannuksia. Jälleen sain tilausnumeron, jolla seurata toimituksen edistymistä. Mutta lauantaiaamuna 5.12. tupsahti sähköpostiin ilmoitus, että tuote on lähetetty matkaan. Arvioitu saapumisaika 8.-10.12. Ja jo eilen 8.12. UPS soitti kelloa kaivattu paketti kainalossaan. Ainoa moka tässä logistiikkaketjussa oli, että sain eilen vielä klo 17 jälkeen tekstiviestin UPS:ltä toimituksesta klo 14-16. Tämä lienee aikaerosta johtuva lapsus. Minkälaista mainetta suomalaiset verkkokaupat rakentavat sillä, että verkossa myydään väärillä tiedoilla olemattomia tuotteita? Mentaliteetti tuntuu olevan ”kerätään rahat pois, toimituksella eli asiakaslupauksilla ja –odotuksilla ei ole niin väliä”. Kyllä ainakin omalla kohdallani verkkokaupan toimivuus, luotettavuus ja toimitusvarmuus vaikuttavat koko brändimielikuvaan. Miksi ihmeessä menisin kivijalkamyymälästä ostamaan mitään, jos verkkokauppa ei täyttänyt odotuksiani?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   ButtUgly-Janne raportoi erään nettikaupan omituisesta käytöksestä: ”Helmetti -keskustelupalstalla nostettiin esille Helmikeskus -nimisen yrityksen hieman erikoiset palautusehdot, joissa mm. vaaditaan kiitoslahjojen palauttamista, ja erikseen ilmoitetaan, että asiattomista palautuksista poistetaan rekisteristä (siis ilmeisesti joutuu yrityksen mustalle listalle). No, kullekin tavallaan, ja yrityshän saa toki valikoida asiakkaansa, mutta keskustelu eskaloitui melko vikkelästi tasolle, jossa nimimerkki ”Helmikeskus” poisti omat viestinsä ketjusta ja laittoi tilalle merkinnän ”rl 24.10.2” – ilmeisesti viite Rikoslain 24 luvun 10 pykälän 2 momenttiin, joka määrittelee ”törkeän kunnianloukkauksen”. Lisäksi myös ketjuun linkittänyttä, erittäin asiallisesti kirjoittanutta bloggaajaa on uhkailtu jo oikeusjutulla. [- – -] Fiksumpi yritys olisi tässäkin tapauksessa voinut kääntää tilaisuuden voitoksi havaitsemalla, että asiakkaat eivät pidä tilanteesta ja muuttamalla ehtoja. Siitä olisi saanut hieman näkyvyyttä ja asiakkaille hyvän mielen; mutta yrityksen edustaja päätti kuitenkin syyttää foorumin keskustelijoita ”vapaamatkustelijoiksi” ja keskustelua ”ala-arvoiseksi”. Ei ihan se paras valinta. Jännityksellä odotamme aikooko ko. yritys ajaa itseään pidemmälle suohon.” (Mari Koo) 11 kommenttia.

»   Kartanon Matti oli auton varaosaostoksilla: ”Ensimmäisenä vierailin AD VaraosaMaailma -liikkeessä Tampereella, josta kyseisen osan hinnaksi arvottiin huikeat 302 euroa. Tyrmistyneenä siirryin tiedustelemaan osan hintaa Pirkkalassa sijaitsevasta South West Tradesta, joka on keskittynyt vain amerikkalaisvalmisteisten autojen osamyyntiin. Hinta putosi jo noin 200 euroon, mutta en vieläkään ollut aivan vakuuttunut hintatason oikeellisuudesta. Erityiskiitos kuuluu kuitenkin South Westin loistavalle myyjälle, joka ei ylenkatsonut tarvettani ja kerrottuani mihin hintaan olin nähnyt kyseisen osan osana isompaa varaosapakettia eBayssa, myyjä jopa kannusti ostamaan tarvitsemani osan verkosta. Sainpa neuvoja vielä tulli- ja arvonlisäveroasioihin tilaamisen suhteen. Vaikka South West ei tällä kertaa minusta ostajaa saanutkaan, olen takuuvarmasti palaamassa tulevien osatarpeiden kanssa näin hyvää palvelua tarjoavaan liikkeeseen. Muidenkin yritysten tulisi muistaa, että tyhjin käsin, mutta tyytyväisenä poistunut kävijä palaa tylyä kohtelua saanutta helpommin myöhemmin takaisin varmemmissa ostoaikeissa. [- – – ] Yhdysvaltalaiselta Best Suspensionilta tilaamani osa maksoi rahteineen, tullauksineen ja veroineen noin 350 euroa. Mukana paketissa tosin oli alatukivarren ja pallonivelen lisäksi yläpallonivel, raidetangon sisempi ja ulompi pää sekä kallistuksenvakaajan tukitanko. Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä paketti sisälsi nämä osat molemmille puolille autoa. Hintaeroa AD:n tarjoamaan yhteen ainoaan osaan kertyi siis vain noin 50 euroa, mutta nyt minulla on varaosia vuosiksi eteenpäin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset