Viime viikolla Facebookissani linkkasin Taloussanomien juttuun, jonka mukaan hääpari saa keksimäärin 70 euron lahjoja.

“Nordean teettämän tutkimuksen mukaan vanhemmat kuluttavat oman lapsen häälahjaan keskimäärin 510 euroa, ja lapsenlapsen häissä annetaan yleensä 280 euron lahja.

Muille sukulaisille suomalaiset antavat yleensä noin 90 euron häälahjan, läheisille ystäville 70 euron ja tuttaville 50 euron lahjan.

Vaikka muissa juhlissa on yleistynyt tapa antaa lahjaksi rahaa, niin häissä perinteet ovat kunniassa. Häälahjaksi annetaan tavarapaketti.”

Summat tuntuivat minusta kovilta. Viidenkympin lahja on mielestäni jo aika arvokas, annettiin se sitten sukulaiselle tai tuttavalle.

Ja kun tänä vuonna olen häälahjatoiveita sattuneista syistä miettinyt, niin ajattelin, että lahjojen arvo olisi ennemmin 15-30 euron luokkaa. Tai sitten voi kimpassa antaa arvokkaamman lahjan.

Tosin oma häälahjalistamme on muutenkin lyhyt. Ensisijaisesti toiveena on ohjelmaa juhliin tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Jos nämä eivät tunnu hyviltä vaihtoehdoilta, niin meitä voi muistaa rahalahjalla, jonka investoimme uuden kotimme sisustukseen (esim. taiteeseen).

Neljäntenä sitten tavaralahjat sekä lahjakortit (ravintola, teatteri). Tavaralle ei ole juuri tarvetta, joten tuntuisi hölmöltä toivoa muuta kuin niitä muutamia tarpeelliseksi koettuja keittiötavaroita. Talouteemme ei aiota edes kerätä mitään astiasarjoja tms., joita usein lahjalistoilla näkyy. Liinavaatteita on ihan tarpeeksi.

Miksi sitten näin monta eri toivetta? Siksi, että lahjojen antajat ovat erilaisia. Väistämättä on niitä, jotka haluavat antaa tavaraa. Siksi on parempi toivoa edes jotain kuin antaa vieraiden tuoda mitä tahansa.

Moni tunnustaa pitävänsä häälahjalistoista. Niin minäkin pidän. Niiden ansiosta voi antaa jotakin sellaista, jota oikeasti halutaan, eikä tarvitse sitten pähkäillä hankinnan kanssa. Nykyisin häälahjalistat voi tehdä kätevästi nettiin niin, että kun joku on lahjan hankkinut, niin se näkyy varattuna (eikä lahjalistaa ole pakko tehdä tietyn vähittäiskaupan häälahjapalveluun). Ei siis ole myöskään pelkoa siitä, että tiettyä lahjaa tulee liian monta kappaletta.

Kuva: CeeJay/Flickr

Aiemmin häiden kustannuksista kirjoittaessani Jokivaris kommentoi:

“En ole häissä ollut kuin vieraana ja siksi kiinnostaakin mitä muut ovat mieltä vieraiden osallistumisesti kustannuksiin? Taannoin kaverin häiden alla keskustelimme hääparille annettavista lahjoista, ja eräs muista kutsutuista (morsiamen sukua) oli sitä mieltä, että lahjan arvon pitää olla sellainen että se kattaa lahjan antajan osuuden häiden kustannuksista + vähän päälle. Eli että jokaisen kutsutun pitäisi “maksaa” oma osuutensa häiden kustannuksista ja varsinainen lahja siihen päälle.

Itse olin vahvasti eri mieltä. Minusta on jokseenkin erikoinen ajatus, että kutsuttuna vieraana juhlissa olisi velvollisuus osallistua kustannuksiin.”

Tämä sama ajatus tuli esiin myös Facebookissani eli joidenkin näkemysten mukaan lahjan arvon pitäisi suunnilleen vastata hääkustannuksia/vieras.

Minusta tämä on outoa. Jos menee isoihin ja kalliisiin häihin, niin pitää ostaa kallis lahja, mutta edullisesti järjestettyihin riittää jotain halpaa?

Jos häät järjestää, niin nehän pitäisi hoitaa sen oman maksukyvyn ja budjetin mukaan eikä ajatellen, että häälahjoilla voi sitten “kuitata” kustannukset.

Olen menossa ensi kesänä naimisiin (kihlasormuksethan esittelin vuodenvaihteessa), ja koko ajan on ollut selvää, että meille tulee siviilivihkiminen. Enhän edes kuulu kirkkoon.

Kihlautumisen jälkeen piti siis selvittää, miten siviilivihkiminen käytännössä voidaan hoitaa. Toivoimme ensisijaisesti vihkijää juhlapaikalle lähelle Joensuuta lauantaina.

Netistä selvisi, että virka-ajan ja -paikan ulkopuolinen vihkiminen on maistraattien oma valinta. Mitään velvoitetta toimintaan ei ole, mutta monet maistraatit suostuvat viikonloppuvihkimiseen. Ilahduin saadessani tietää, että Joensuun maistraatti kuuluu näihin, jotka voivat tulla lauantaina haluamaamme paikkaan. Tosin ei naimisiinmenomme olisi siihen kaatunut, että vihkiminen olisi suoritettu esimerkiksi aiemmin samalla viikolla maistraatissa.

Toiminnasta veloitetaan 200 euroa sekä matkakulut, joka on mielestäni kohtuullinen hinta. Joku jollakin keskustelupalstalla valitti, että on väärin, kun siviilivihkimisestä joutuu tällä tavalla maksamaan, koska kirkossa saa palvelut ilmaiseksi viikonloppunakin.

Minä en valita, sillä kirkollisverollahan nuo palvelut “maksetaan” välillisesti. Sitä paitsi siviilivihkimisen saisi virka-aikana maistraatissa ilmaiseksi, joten naimisiinmeno ei sikäli ole rahasta kiinni.

Otin Joensuun maistraattiin yhteyttä vuoden alussa ja kysyin, onnistuuko vihkiminen haluttuna päivänä halutussa paikassa. Sain nopeasti ystävällisen vastauksen, että kyllä onnistuu. Yksityiskohtiin, kuten mahdolliseen vihkijän puheeseen, palataan myöhemmin. Itse vihkikaavahan on todella lyhyt, mutta siihen voi sisällyttää lisäosioita.

Suomessa siviilivihkimisen saa avioliittolain mukaan suorittaa

1) laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali;
2) käräjäoikeuden notaari, joka on käräjäoikeuslain (581/1993) nojalla määrätty toimittamaan vihkimisiä; sekä
3) maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja ja maistraatissa toimiva julkinen notaari.

Paljonkohan näitä henkilöitä Suomessa lienee? Moni nimittäin keskustelupalstoilla valittelee, että etenkin suosittuina hääpäivinä on vaikea löytää vihkijää. Avioliittolainsäädäntöä tuskin ihan heti muutetaan, mutta olisiko haitaksi, jos juridinen oikeus liiton vihkimiselle olisi vähän laajemmalla oikeusoppineiden porukalla?

Siviilivihkimiseen liittyvästä häätilaisuudesta saa hyvin lisätietoja esimerkiksi Hyvinkään maistraatin sivuilta.

Häihin liittyviä tekstejä tulee varmasti lisää myöhemmin, kun aihetta nyt paljon pyörittelen.