»   Nettikaupan blogissa kerrotaan Itellan pikkupakettien lähetyshintoihin ikävästi vaikuttavasta muutoksesta: “Suuren osan lähetyksistämme kuljettava Itella on 1.6.2013 alkaen muuttanut kuljetusehtojaan siten, että paketit, jotka eivät täytä Itellan minimikoko- ja minimipainovaatimuksia ovat erilliskäsiteltäviä lähetyksiä, ja näiden perille toimittamisesta veloitetaan lähettäjältä ylimääräiset 6,70 euroa. Mikäli pakkauksen mitat eivät ole vähintään 25 cm x 15 cm x 3,5 cm, ja paino vähintään 250 grammaa, tulee paketin lähettäminen siis kalliiksi. Me Superkaupassa joudumme siis jatkossa pakkaamaan pienemmätkin esineet huomattavasti suurempiin paketteihin, kuin mitä olisi lähetyksen koon puolesta tarve. Emme vielä ole kuitenkaan oikein keksineet järkevää keinoa saada erityisen keveiden pakettien paino nostettua minimipainon ylitse.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K! Ja kommenttiosastolla Itellan edustaja lupaa etsiä edullisempia ratkaisuja pikkulähetysten postittamiseen) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jennin mukaan kannattaa maksaa usein käytettyjen vaatteiden laadusta: “Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.[- - -] Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tilastokeskuksen julkaisemassa Tieto&trendit -blogissa Ilkka Lehtinen peräänkuuluttaa kunnollisen ruuan hintavertailun tekemistä: “Hintavertailun voisi jakaa kahteen osaan, kotimaiseen ja kansainväliseen. Ensin selvitettäisiin, mikä on tuottaja- tai tuontihinnan, teollisuuden, kuljetusten, kaupan ja verojen osuus ruuan kotimaisesta kuluttajahinnasta. Toiseksi voitaisiin verrata tarkemmin elintarvikkeiden kuluttajahintoja Suomen ja muiden maiden välillä. Hintavertailuun voitaisiin ottaa mukaan vaikkapa Ranska, Saksa ja Ruotsi. Suomen elintarvikkeiden hintatasoa pitää verrata maihin, joissa palkat ovat samaa tasoa kuin Suomessa. Etelä-Euroopan tai uusien EU-maiden hintatasoa ei kannata pitää vertailukohtana, ellei haluta myös heidän palkkojaan. Asian selvittäminen näyttää olevan Suomessa kovin vaikeaa, ellei mahdotonta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kati kirjoittaa koirien pentutehtailusta: “Vastenmielinen ilmiö on juurtunut huolestuttavan tiukasti suomalaisen koirakulttuurin aluskasvillisuuteen. Mutta jotkut kommentoijat vetosivat siihen, että helppoahan niillä on, joilla on varaa ostaa oikea, rekisteröity rotukoira. Toiset joutuvat “tyytymään” näihin mahdollisesti taustaltaan epämääräisiin koirahankintoihin. Väitän, että näissä kommenteissa ollaan ongelman ytimessä. Ydin ei suinkaan ole ministerin nihkeys tai viranomaisten kyvyttömyys narauttaa pentutehtailijat. Ei, se on ihmisten halu saada koira halvalla ja nopeasti. Niin kauan kuin kysyntää “tuotteille” löytyy, myös tarjonta tulee löytämään väylänsä. Valitettavasti. Onko nykyihmiselle jotenkin mahdoton ajatus ottaa aikaa ja säästää rahaa koiraan, jonka taustat ovat kunnossa ja jonka kasvattajalla on puhtaat paperit? Pitääkö koira tosiaan saada heti hankintapäätöstä seuraavalla viikolla? Onko tonni todellakin paljon jopa viidentoista vuoden ilosta – jos huolestakin? Sitä paitsi jos jo koiran hankintahinta arveluttaa, saattavat eläinlääkärikulut tuottaa ikävän yllätyksen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mymskä kävi Tampereella teatterissa: “Mutta hei, mistä lähtien teatterissa on täytynyt maksaa narikka? Ja vesilasillisesta väliajalla 0,50 €? Ei sillä, että talouteni tuon takia kuralle menisi, mutta onhan kuitenkin maksettu jo lippu näytökseen, eikä se lippu mikään ilmainen ole. Teatterin luonteeseen ei jotenkin sovi tuollainen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Rele-blogissa on selvitelty älypuhelinten korjausten hintaa: “Esimerkiksi Samsungin Galaxy S3:n etulasin/näytön vaihdossa on suurimmillaan 109 euron hintaero ja Lumia 920:n sekä iPhone 4S:n näyttövaihdon hinnoissa on parhaimmillaan 60 euron ero. Monissa muissakin tapauksissa hintaeroa halvimman ja kalleimman hinnan välillä on useita kymppejä. Hintaeroa voi selittää monella eri tekijällä, varaosien laadulla ja hinnoilla, työn osuudella ja mahdollisella takuulla, mutta on vaikea sanoa, saako kalliimmalla hinnalla parempaa työtä ja osia. Vielä suuremmaksi hintaerot tulevat, jos hintoja vertaa virallisten takuukorjaamojen hintoihin. Esimerkiksi Applen virallisessa huoltomallissa koko laite vaihdetaan aina korvaavaan laitteeseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   KirsiM:n mielestä Alepassa huijataan asiakkaita luulemaan kahvia halvemmaksi kuin se onkaan. Huomautuksista huolimatta hintamerkintää ei korjattu: “Itse hieraisin silmiäni, kun kotimatkalla poikkesin Helsingin Puistolan Alepaan ja siellä oli Juhla Mokkaa hintaan 2.75. Hinta oli kahteen kertaan, isolla ja pienellä, Juhla Mokka -hyllyn reunassa. Alemmalla, lattiatasossa, oli puulavalla jotain halpiskahvia, jossa ei ollut lainkaan hintaa. Tarkemi tutkiminen kuitenkin tuotti sen tuloksen, mitä kriittinen kuluttaja aavistelee tällaisessa tapauksessa: jostain syystä Juhla Mokan hinta oli kokonaan jäänyt merkitsemättä ja Rainbow-kahvin hinta oli ikään kuin vahingossa lipsahtanut Juhla Mokka -hyllyn reunaan. Kyseessä olisi tietenkin voinut olla pelkkä inhimillinen erehdys. Huomautin asiasta perjantaina kassalla asioidessani siis. Lauantaina tilanne oli ennallaan. Huomautin jälleen. Maanantaiaamuna tilanne oli ennallaan. Huomautin. Kassahenkilö kertoi, että kahvit ovat vain tilapäisesti tuossa ja odottavat siirtämistä toiseen paikkaan. Illalla tilanne oli edelleen aivan sama kuin perjantaina.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Hannu Jarva ihmettelee Karjalaisen kolumnissa kotimaisten omenien sekä monien muiden tuotteiden hintoja: “En varmaan ole ainoa, joka juuri tällä hetkellä ihmettelee kaupoissa, ja etenkin toreilla, myytävän kotimaisen omenan hintaa. Kilohinta lähentelee neljää euroa, joskus se ylittää senkin. Hinta tuntuu juuri nyt kovalta, kun omenakilot monilla työpaikoilla vaihtavat omistajaa. Hintaa ei mitata rahalla. Antaja on tyytyväinen, kun saa sanoa, hyvä että kelpaa. Omenoita jaetaan muovikassikaupalla ilmaiseksi.[ - - -] Ei kotimainen omena ole ainoa ihmetyksen aihe. Kaupoista saa kilon banaaneja tarjouksessa eurolla. Jos sitä verrataan kotimaisen perunan hintaan, niin sehän on aivan käsittämätön. Tällä hetkellä naapurikunnasta tulevalla perunalla on kovempi hinta kuin kaukaa etelästä tuodulla hedelmällä. Miten Etelä-Amerikasta Suomeen saakka tuotu hedelmä voi maksaa vähemmän kuin naapurikunnan peruna? Ovatko autorahtikustannukset kotomaakuntamme teillä korkeammat kuin laivarahti Atlantilla? Ei hetkinen. Täytyyhän banaanikuormakin siirtää Joensuuhun meritien lisäksi samoja maanteitä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Sairiö totesi, ettei itsekasvatus välttämättä tuo rahallista säästöä: “Tämä kurkku maksoi 15 euroa. Ei kilo, vaan kappale. Ostin amppelikurkun taimen kasvihuoneeseen ja aloin odotella satoa. Kastelin säntillisesti ja lannoitin ohjeen mukaan. Sitten tuli home tai härmä ja söi kurkun varret ja lehdet. Minä aion tänään syödä elämäni kalleimman kurkun – ja ostaa jatkossa vihannekset kaupasta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tuote kehuu taideliikkeen palveluita ja harmittelee sitä, kun ilmoitetut hinnat eivät pidä paikkaansa: “Sanoin, että aloitan harrastusta, joten en vielä oikein tiedä mitä olen ostamassa. Myyjänainen oli ihana ja hymyilevä, ja sain kaiken mitä tarvitsin. Niin sen pitää toimia! En edes valittanut, vaikka väripaketti maksoi 38 e, ja liikkeen nettisivuilla sen hinnaksi ilmoitetaan 36 e. Tämä on muuten niin yleinen ongelma, että uskon sen olevan paikoin tahallista. Taannoin falafel-paikassa oli kolme eri hintaa: kadulla kyltissä ruoan hinnaksi ilmoitettiin 5 e, liikkeen ikkunassa 5,50 e ja ruokalistassa liikkeen sisällä 7 e. Seitsemänhän se lopulta sitten maksoikin. Ihmeellistä touhua, en kyllä mene sinne toiste. Bilteman hyllyssä oli yhden tuotteen hinta 4,95 e ja kassalla 7,90 e (kassahenkilö ei halunnut edes mennä hyllyyn katsomaan hintalappua, eikä uskonut minua kun kerroin siitä). Prismasta nyt viimeksi ostinkin yhden kolme kertaa liian kalliin liiman, kun hyllyssä luki 5,20 e (tms.) ja kassalla hinnaksi osoittautui 14,95 e. Jösses, kiljaisin, mutta oli perjantai ja jonoa, ja päättelin että tavara oli vain jätetty hyllyyn väärään paikkaan ja oma vika, mitäs valitsin juuri sen kalleimman vahingossa. Ahdistaa valittaa sellaisesta, kun ei koskaan voi olla varma, että on lukenut juuri sen oikean hintalapun siitä kilometrihyllystä. Missä ovat vanhat kunnon HINTALAPUT TUOTTEISSA, kysyn vain.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kännykän tiedonsiirtolasku yllätti Nollavaimon: “Ensin ajattelin odottaa huomiseen, mutten kestänyt painetta päässäni ja soitin operaattorin asiakaspalveluun, josta vastattiinkin alle 10 sekunnissa – pisteet heille – , koska olen ylintä luokkaa heidän tyhmyyskategoriassaan (= maksan kaikesta mahdollisesta turhasta suurimman taksan mukaan). Sieltä ääliölle keski-ikäiselle täti-ihmiselle sitten kerrottiin, että nämä nykyajan fiksut älypuhelimet nettailevat ihan ‘issekseen’ sillä aikaa, kun meikäläinen pitää pahaa-aavistamattomana kapulaa taskussa, ja keräävät laskua näin ihan ilman ihmeempiä surffailuja meikäläisen taholta. [- - -] Onneksi operaattorini on nähtävästi laittanut asiakastietoihini maininnan neonvaloilla ja paskanhajulla, että “tätä eukkoa pitää sitten palvella timantti-tasolla, koska se on karsea ämmä valittamaan ja vitun paha suustaan, mutta sillä on rahaa ! ” Nimimerkillä “ei ensimmäistä kertaa pappia kyydissä”. Joten minulle luvattiin välittömästi siltä istumalta 50 euroa pois laskun loppusummasta tai muuten joudun tekemään oikein virallisen valituksen. Joten tokihan sen laiskana ihmisenä hyväksyin, sillä tiesin siinä nanosekunnissa, etten jaksaisi sen kummempaa reklamaatiota tehdä, joten parempi tuokin hyvitys kuin se kauhea vaiva.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

»   Markus Ossi havainnoi, miten apteekissa myydään kallista merivettä: “Kuten pankeissakin, lähes joka apteekistahan löytyy nykyään tällainen tiskiltä löytyvä teline, jossa mainostetaan jotakin “viikon tuotetta”. Tällä kertaa mainostettavana tuotteena oli nenäsuihke, joka tehosi mainoksen mukaan mm. allergiaan. Nappasin tuon purkin käteeni, pyörittelin sitä ja huomasin, että valmistusaineissa luki, että purkin sisältö on merivettä. [- - -] Se, että ranskalainen merivesi on onnistuttu paketoimaan tuotteeksi, jota voidaan myydä 352 euron litrahinnalla suomalaisille apteekissa on sellainen taidonnäyte, että kaikille tässä myyntiketjussa mukana oleville pitäisi kyllä antaa joku tunnustus vuoden markkinointiteosta. Vaihtoehtoisesti tätä tuotetta voisi melkein ehdottaa vuoden turhakkeeksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Olli kertoo YLEn Rele-blogissa, miten verkkokaupat muuttelevat hintojaan ja kuinka kuluttaja voi hinnanmuutoksia seurata: “Havahduin asiaan oikein kunnolla vasta tänä vuonna löydettyäni hintavahti Camel Camel Camelin. Se on Amazon.comin ja parin muun verkkokaupan asiakkaille kätevä apuväline, joka ilmoittaa ostoslistalle lisättyjen tuotteiden halpenemisesta. Erinomaisen kiinnostavan siitä tekee se, että palvelu pitää kirjaa siihen syötettyjen tuotteiden hinnanvaihtelusta pitkältä ajalta. [- - -] Katsotaanpa lähemmin erästä PlayStation-peliä, jota olen himoinnut tammikuusta saakka ja jonka suositushinta on britti-Amazonissa 49,99 puntaa. Vuodenvaihteen jälkeen sen hinta on ollut kalleimmillaan 36,97 puntaa ja halvimmillaan 21,95 puntaa. Se on melkein 40% muutos. Hintalappua on säädetty punnan tai kahden verran suuntaan jos toiseen harva se päivä. Joulukuun alkupuolelle osuva hintakuoppa on ymmärrettävä, koska silloin ihmiset ovat ostaneet joululahjoja. Vaan minkä ihmeen takia maaliskuussa hintahaitari oli melkein 10 puntaa? Kyse on tuskin yllättävistä toimitusvaikeuksista tai muista perinteisistä selityksistä. Ei, kyllä Amazonin tarkoituksena on kokeilla, miten se pääsisi kurottamaan mahdollisimman syvälle kuluttajan kukkaroon. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Lampaan latinaa -blogissa havahduttiin takkien hintojen korkeuteen: “Kauppoja kierrellessä ihmettelin missä kuplamuovissa minä olen aikani viettänyt, kun päällystakkien hinnat ovat pilvissä! Minä en edes vilkuillut mitään nk. merkkituotteita, vaan tavaratalojen perusvalikoimia. Köyhää kyykistytti. Minulla ei olisi ollut mitään saumaa saada perusberberiäni, jos en olisi säästänyt& soikistellut muutamaa euroa. Havahduin huomaamaan, että ei tarvitse olla edes rupisen rutiköyhä, kun jo tipahtaa ostoskärrystä. Hurjaa, huolestuttavaa ja hämmentävää. Konkreettinen ja omakohtainen heräämiseni todellisuuteen: Suomi kahtiajakaantuu vauhdilla. Minulla oli juuri ja juuri rahat uuteen takkiin. Tällä hintapolitiikalla minulla niitä ei ole seuraavalla palttookierroksella.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Seppó on ollut Varustelekan asiakas monta vuotta. Nyt silti harmittaa hintojen nosto: “Viime aikoina olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että hintataso on noussut. Useat tavarat jotka olivat siellä aikaisemmin “aina” markkinoiden halvimpia, eivät sitä enää ole. Suuri osa tuntuu olevan ns. markkinatasoa tai jopa hieman sen ylitse. En osaa kommentoida onko kustannustaso noussut samassa suhteessa, mutta epäilen sitä kyllä hieman. On kuitenkin selvää, että yrityksen henkilöstömäärä ja liikevaihto on kasvanut rajusti vuodesta 2007. Samaan aikaan yritys on tehnyt keskimäärin EUR 125,000 voittoa vuodessa, mikä on kieltämättä mukava summa. Minusta on hienoa, että hullu ajatus on jalostunut hienoksi ja tuottavaksi yritykseksi. Sellaisia tarvitaan ja niiden kehittymistä pitää kannustaa ja tukea. Kritisoin kuitenkin sitä, että liike, joka aikaisemmin oli tunnettu hyvästä hinta-laatu -suhteestaan on nostanut hintaa, vaikka laatu on pysynyt samana.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Heidi pohtii palveluiden ostamisen kulttuuria: “Pakenin kodistani, sillä minulle tulee siivooja, niin elitistinen olen. Toisaalta, tarjoan työtä jollekin, monen mielestä siivoustyö on kylläkin paskatyötä. Kohtalaisen siistin asuntoni siivoaminen ei liene kuitenkaan töistä kamalimpia. Siivooja on käynyt nyt muutaman kerran ja olen ollut tyytyväinen. Asunto tuoksuu käsittelyn jälkeen puhtaalta, ehkä siivooja ruikkii ilmaan jotain eteeristä puhtaustuoksua. Lasku on kyllä aika suuri. Selittelen asiaa itsellenikin, yksi ihminen ja yksi kissa, miksen siivoa itse. Siksi, että olen laiska. Lisää elitismiä. Kävin kosmetologikoulussa hoidatuttamassa koipiani. Kun istahdin hoitotuoliin, keksin, että voisin kaunistuttaa kaikki raajani samalla kertaa ja nyt minun kynteni ovat tumman viininpunaiset ja sievästi viilatut. [- - -] Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu se, että muut tekevät asioita puolestamme. Ellei satu kyseessä olemaan sähkö- tai putkiremontti, senkin suomalainen tekisi mieluummin itse, jos se olisi laillista. Olemme tee se itse kansaa. Asioiden laillisesti teettäminen on kallista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leipää ja sirkushuveja kerää tietoa pienelle budjetille sopivista helsinkiläismeiningeistä, kuten vaihtopiireistä, kirpputoreista, edullisista ravintoloista ja halvoista tapahtumista: “Leipää ja Sirkushuveja -sivuston ideana on tarjota helsinkiläisille vinkkejä ja linkkejä vähemmän kuluttavaan elämäntapaan, sekä arkeen että juhlaan. Tarve tai halu selvitä pienellä rahalla voi johtua eri syistä : olosuhteiden pakosta – tilapäisestä tai pidempikestoisesta – säästöprojektista tai elämäntapavalinnasta, jolla tavoitellaan ekologisuutta tai vapautta kulutuskeskeisestä elämäntavasta.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Raisalle) Ei kommentteja.