»   Maa- ja kotitalousnaisten Älä ruoki hukkaa -blogi käsittelee tähteeksi jäävää ruokaa ja sen hyödyntämistä. Päivän blogitekstissä ohjeistetaan perunarieskoihin, ja vanhemmissa teksteissä pohditaan mm. pienten lasten lautasilleen jättämän ruuan määrää ja kohtaloa. Miten lapset voisi kannustaa syömään lautaset tyhjiksi? (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heikki Honkala kirjoittaa Arvokas ja herkullinen jäte -dokumentista: “Me luulemme, että tuote on vanhenemassa kelvottomaksi, kun “eräpäivä” lähenee. Kaupat saattavat heittää tuotteet pois, jopa 5-6 päivää ennen kyseistä takarajaa, koska ne eivät mene enää kaupaksi yhtä hyvin. Lisäksi tuo kurja päiväys lievittää omaatuntoa kotona, kun heitetään kelvollista ruokaa roskiin. Tuotetusta ruoasta jopa puolet menee roskiin. Viljelijä joutuu karsimaan perunoista liian isot ja liian pienet, koska kauppa ei huoli niitä. Sama kohtalo on aivan hyvillä perunoilla, jotka ovat muodoltaan rumia. Jos ruokatavara selviää kauppaan saakka, se voidaan heittää siellä roskiin, vaikka on vielä aivan syömäkelpoinen. Jos se selviää tästä karsinnasta jonkun kotiin jääkaappiin, se voi sielläkin lentää roskiin aivan kelvollisena. Joku jossakin on tehnyt työtä kasvattaakseen banaaneja ja osa näistä tekee tuhansien kilometrien matkan vain päätyäkseen syömättöminä kaatopaikalle.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Jyrki J. Kasvi on tyrmistynyt teiden varsille jätetystä roinasta: “Joillain suomalaisilla on kummallinen, solipsistinen maailmankäsitys: Jos roina ei ole minun silmissäni, sitä ei ole olemassa. Tämä ajattelutavan seurauksena on ihan järkevää kantaa vanhat sohvakalustot, televisiot ja jääkaapit peräkärryyn, ajaa kärry metsätielle ja kipata satsi tien poskeen. Ainakin Kotkan suunnalla tapa on valitettavan yleinen. Tai eihän näitä lektolaaridikuleita kovin montaa kappaletta tarvita, kun jälki on rumaa. Mökkikuntani Pyhtään veronmaksajat siivosivat metsäisen mökkitieni varresta viime kesänä mm. auton moottorin, puoli tusinaa jätesäkillistä sekajätettä ja makuuhuoneen kaluston parivuoteineen kaikkineen. Sen jälkeen, vajaassa vuodessa tien varteen on ilmestynyt mm. neljä (4) sohvaa ja auton akku.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pörrö kommentoi Turun Sanomien juttua, jonka mukaan kierrätyspisteisiin tuodaan erityisesti kesäaikaan tavaraa, joka ei sinne kuulu: “Jos roskienkäsittelypaikalle järjestäen tuodaan sekajätettä ja ongelmajätettä eiköhän se kerro enemmän siitä että a) paikalle tarvitaan myös niille keräyssäiliö b) paikan mainonta on mennyt perille siinä että se on jätteille tarkoitettu paikka c) ihmiset kaupunkialueellakin tarvitsevat isoille jätteille (patjat yms.) vastaanottopaikkoja d) keräyspisteitä on liian harvassa koska niille rahdataan kerralla kaikki Lisäksi keräyspisteet ovat aika usein kuvan osottamassa kunnossa koska niitä ei tyhjennetä ja hoideta riittävällä huolella, erityisesti kesäaikaan. En ymmärrä miksi asiaa ei pyritä ratkomaan siltä puolen että pyrittäisiin palvelemaan ja kannustamaan ihmisiä kierrättämään ja lajittelemaan roskiaan. Pelkään että tämä syyllistäminen kannustaa ihmisiä kantamaan erityisesti ne ongelmajätteet sekajäteastiaan. Luulisi että on suurempi ongelma lajitella ongelmajätteitä rekkakuormallisesta **skaa kuin lajitella niitä roskiksen vieressä olevasta kasasta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Niko kertoo tilastoja vaatteiden kierrätyksen taustalta: “Vuonna 2008 7,6 miljoonaa kiloa vaatteita kierrätettiin UFF:n kierrätyspisteessä. Niistä vain 1/3 pääsi UFF käyttöön ja loput menivät muihin tarkoituksiin (kuten ”energiajakeeseen” eli polttojätteeksi). Lähetystori FIDA kierrättää myös vaatteita ja heidän vaatekilomääränsä on noin 1 miljoona kiloa, joista n. 17 % menee suoraan energiajakeeseen (170 tonnia). Voimme tämän perusteella arvioida, että vaatteita poltetaan(!!) joka vuosi Suomessa n. 900 tonnia. Kyseessä ei ole mitään vaateriekaleita – vaatejäte on oma asiansa – vaan käyttökelpoisia, joskus miltei uusia vaatteita. Syy vaatteiden polttojätteeseen joutumiselle on se, että näillä kierrätysjärjestöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja kierrättää sitä vaatemäärää, jota ihmiset kuluttavat. Ystäväni, joka on eko-vaatesuunnittelija ja kierrätysasioihin perehtynyt, arveli, että Suomessa menee kierrätykseen yhteensä noin 20 miljoonaa kiloa, eli 20 000 tonnia vuodessa, ja tämä on sentään maa, jossa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä – vain reilut puolet vaikkapa New Yorkin asukasmäärästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pikku-Apuri ehdottaa punaisten tarjoustarrojen korvaamista vihreillä myönteisemmän mielikuvan vuoksi: “Siitä tulikin mieleeni, että kannattaisiko näiden vanhojen tuotteiden tarjouslaput olla parempia? Neonpunainen tarjouslätkä viestii vain negatiivisuutta: Tuote on jo pilaantunut ja asiakas joka sen koriinsa kourii, köyhä ja epätoivoinen. Eikö tuo tarrapohja voisi olla esim. vihreä? Sillä siitähän on kysymys: ekologisuudesta. Ihmiset pelastavat tuotteen roskiskohtalolta. Tekstiksi joku houkutteleva kehoitus? Kyse tässäkin on asennemuutoksesta – paha onkin hyvää. Ainakin itse ostaisin näitä tuotteita enemmän, ja säästäisin taas parikymppiä viikossa lisää. Se tekee tuhat euroa vuodessa/ talous. Tarrapohjan muutoksella.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Terhi Ainiala käy mielellään Sortti-asemalla: “Käytiin viemässä rojua Sortti-asemalle. Puutarhajätettä, puutavaraa, metallia ja muuta rompetta kertyi helposti peräkärryllinen. Jäi muuten vielä seuraavaksikin kerraksi, sillä viimevuotisen remontin jälkiä siivotaan yhä. Sortti-asemilla käynti on mielihommiani. Kuinka palkitsevaa ja terapeuttista puuhaa! Puhdistaa nurkkiaan ja päästä eroon tarpeettomasta roinasta. Ja sitten Sortti-asemalla lajitella jätteet oikeille lavoille. Viskoa vanhoja laudankappaleita oikein olan takaa. Tyhjentää risu- ja oksasäkkejä risuosastoon, lehtisäkkejä lehtiosastoon. Viedä vanhat maalipurkit ja muut ongelmamömmöt paikoilleen. Henkilökunta antaa vielä hyvänmielen lisän. Lutvia, rentoa ja asiantuntevaa porukkaa. Ei nipoteta turhasta, mutta annetaan hyvät ohjeet ja neuvot. Ja entäs sitten nimi! Se on mainio.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kiinnostaako omien jätemäärien ilmastovaikutus? HSY:n jätelaskuri Konsta auttaa: “Konstan avulla voit laskea kotitaloutesi jätemäärän ja jätteiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Laskurin päätarkoituksena on kiinnittää huomiota jätteiden määrään, niiden vähentämiseen ja lajitteluun.” (Mari Koo, via Digitoday, kiitos vinkistä, Suviko) Ei kommentteja.

»   Sveitsissä joutuu opettelemaan uuden tavan jätteiden käsittelyyn. Tästä kirjoitin Luonto-Liiton Kulutus.fi -blogiin: “Kotimme yhteydessä ei siis ole minkäänlaisia yleisiä, koko kuuden asunnon yhteisiä talon roskiksia, jotka joskus tyhjennettäisiin. Sen sijaan nämä sekajätepussit kerätään maanantaisin. Papereille, pahville ja tekstiileille on omat keräyspäivänsä joko kerran kuussa tai harvemmin Sekajätteitä ei siis saa laittaa mihin tahansa muovipussiin, vaan vain tiettyihin, kiristysnarulla varustettuihin ja kaupoista erikseen ostettuihin. Näiden lisäksi on ostettava pusseihin kiinnitettäviä tarroja noin euron kappalehintaan. Lasit ja metallit viedään keräyspisteisiin, joita on tiheästi. Joissakin lasipulloissa on pantit, mutta useimmissa ei. Pullot, niin muoviset kuin lasiset, voi viedä yleensä myös kauppoihin. Muovisille “maitopulloille” on omia keräyskorejaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pia iloitsee, ettei tuikkujen alumiinin kierrätys ole mennyt hukkaan: “Monesti on tullut mietittyä, olenko aivan täyspäinen kun kierrätän tuikkukynttilöistä jääviä metalliaosia. Ensinnäkin siinä on kamala vaiva kaapia ne streaarinin jämät pois. Varsinkin jos on piheyksissään ostanut jotain halpistuikkuja, jotka ei pala kunnolla loppuun asti. Havin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Sitten toisekseen sellanen gramman painava alumiinikuppi ei tunnu kovin pahalta roskalta. No, tänä aamuna selvisi, etten ole lainkaan hullu ja että tuikkujen alumiinialustoja kannattaa todellakin kierrättää, sillä alumiinin uusiokäyttö säästää Hesarin D-osiossa olleen jutun mukaan runsaasti sähköä. Hip hei. Olen siis kierrättämilläni tuikkualustoilla saanut kerättyä alumiinia ainakin muutaman juomatölkin verran. Yhteen nimittäin kuluu n. 15 tuikkukuppia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ritva ottaa tavoitteeksi ruokajätteen pienentämisen. Käytössä ovat mm. harkitut kauppareissut ja oikeankokoisten ruoka-annosten valmistus, mutta leipä aiheuttaa päänvaivaa: “Leivän osalta tykkäämme tuoreesta leivästä ja siksi en ole saanut rutiiniksi sitä, että esimerkiksi pakastaisin leipää puolikkaina ja ottaisin tarvittaessa esille. Meillä menee vain vähän valmiiksi viipaloitua vaaleaa leipää, joten sekään konsti ei auta, että ottaa pakasteesta muutaman viipaleen kerrallaan. Osittain ratkaisu on kuiva leipä (varrasleipä on koko perheen herkku). Tässä tarvittaisiin nyt apua teiltä, lukijat, joten vinkkejä jakoon, jos olette keksineet keinon.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Pirkanmaan Jätehuolto Oy tarjoaa mahdollisuuden tutustua joulun aiheuttamaan jätevuoreen 28.12. Ilmainen retki Tarastejärven jätteenkäsittelykeskukseen lähtee Tampereen keskustasta. Mukaan otetaan ensimmäiset 50 ilmoittautunutta. (Eko-Matti) Ei kommentteja.

»   Jaana Huhta ihmettelee energiajae-sanaa ja kierrätyksen ongelmia: “Energiajakeesta on muodostunut jo nimensäkin takia kummajainen kierrätettävien materiaalien joukossa. Mikä hemmetin jae? Miksei puhuta energiajätteestä, jolla tarkoitettaisiin sellaista posheitettävää materiaalia, jota ei voida enää käyttää sellaisenaan, mutta jota voidaan hyödyntää oheispolttoaineena teollisuus- ja voimalaitoksissa. Lajittelusta on yleisesti ottaen kadonnut terävin ote. Ilmeisesti nyt viimeinenkin uuteuudenviehätys viherpiiperryspuuhastelusta on kadonnut. Vapaamatkustamiseen taipuvaiset tapaukset ryhtynevät oikeanlaiseen lajitteluun vasta, kun joutuvat itse käsittelemään lopputuotokset. Omaan pihakompostoriin ei tulisi mieleenkään heittää mitään maatumatonta tavaraa. Toivottavasti jätteiden lajitteluun saadaan kannustava hinnoittelujärjestelmä niin pikaisesti kuin mahdollista. On liian väärin se, että tunnollisia lajittelijoita ei palkita ja kannusteta pienemmillä jätemaksuilla.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Tähteet kannattaa tietysti kokata ruuaksi. Jukka tekee pastasta mm. teeleipiä: “Pasta on tehty vehnäjauhoista, ja niinpä ylijäänyttä lisukepastaa voidaan käyttää erilaisten taikinoiden (leivät, pizzapohjat, sämpylät, teeleivät…) massana. Mikäli siis kastike on tarjoiltu eri kulhosta. Kippaa vain eiliset makaronit tehosekoittimeen, lisää vettä tai maitoa sen mukaan, millaisia leivonnaisia aiot tehdä. Hurauta taikinaksi. Jatka muilla aineksilla mielesi mukaan. Kuvan teeleipien kiinteästä materiaalista n. 90% on alkuaan tummaa spaghettia. Tehosekoittimen jäljiltä rakenne jäi miellyttävän rouheiseksi. Joukkoon vaivasin hieman jauhoja, joihin olin sekoittanut leivinjauhetta. Nesteenä vettä ja maitoa, lisäksi ripaus suolaa ja loraus öljyä. 230-250 astetta, NAM!” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Halo Efekti kertoo mm. ruokailutottumuksistaan ja pohtii yleisesti omaa kuluttajan rooliaan: “Voi sanoa että olen varmaankin tiedostava kuluttaja ja minulla ei juuri koskaan mene mitään hukkaan ja teen pääsääntöisesti itse ruuat enkä paljon osta valmista. Kompostoin biojätteen omalla tontilla ja sinne ei ruokapuolelta juuri mene muuta kuin kahvinpurut ja hedelmien vihannesten kuoret. Minulla ei jää edes ylimääräsitä leipää, minkä voisin syöttää pihapiirin linnuille. Järkytyin kun luin että Suomessa menee joka neljäs ruokakassillinen haaskiolle. Käsittämätöntä. Paljonko sinulta pilaantuu ruokaa kaappiin tai unohtuu muinaisjäänteeksi pakkaseen?” (Mari Koo) Ei kommentteja.