Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'jäte' merkittyjä kirjoituksia

»   Rinna kirjoittaa mikroroskasta, jota syntyy tekstiileistä: ”On entistä enemmän aihetta suhtautua skeptisesti kuvitelmaan ja väitteisiin siitä, että luonnonkuidut ovat lähtökohtaisesti luontoystävällisiä. Maatuminen luonnonkuituisen vaatteen mahdollisena loppukohtalona on kyseenalainen juttu, jos se ei ensinnäkään maadu ja jos maatuu, sen sisältämät kemikaalit ovat sellaisia, että niitä ei kukaan halua ruokakasveihinsa. Pellavaa, puuvilla, villa jne voisi silputa biojätteeseen, jos vain tietäisi tosiaan varmaksi että sitä ei ole värjäty tai muuten kemiallisesti käsitelty. Ja miten sen tietäisi? Vaadin INCI-listat myös tekstiileihin!! [—] Vesistö- ja rantatutkimuksissa löytyy eniten polyesteriä ja akryyliä. Polyester ei ole mikään ylläri, koska se on puuvillan ohella yleisin tekstiilikuitu. Akryylin osuus maailman kuitukulutuksesta sen sijaan on suht pieni, joten akryylitekstiileistä täytyy irrota kuituja oikein urakalla. Mikrokuituroska on niin vähän aikaa sitten havaittu ongelma, ettei oikein vielä ole mitään selvää neuvoa huolestuneille kuluttajille, muuta kuin ÄLÄ YLIPYYKKÄÄ. Se on muutenkin pätevä ekologinen neuvo. Mitä materiaaleja kannattaisi valita jne on vielä aivan epäselvää, pitää odotella tutkimustuloksia. Mutta tuuletus pyykkäämisen sijaan aina kuin mahdollista, niin ainakin estää omalta osaltaan mikrokuitujen joutumista vesistöihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni paljastaa tapojaan ruokahävikin minimoimiseen ja kulutuskäyttäytymiseen: ”Tänä aamuna avasin pakastimen palauttaakseni mieleeni, mitä kaikkea olinkaan sinne tunkenut ennen reissuun lähtöä. Minulla on tapana pakastaa kaikki mikä suinkin on mahdollista tilanteissa, joissa ruokaa ei pysty hyödyntämään sen normaalin säilymisajan sisällä. Minun tekee pahaa heittää syömiskelpoista ruokaa roskiin, joten pidemmälle matkalle lähtiessä pyrin pakastamaan kaiken mikä muuten uhkaa jäädä jääkaappiin pahentumaan. Pakastan rahkat, juustot, kermat, soijamaidot, tofut ja tomaattikastikkeen jämät. Tällä kertaa olin heittänyt pakastimeen kokonaisen kesäkurpitsan ja jopa omenoita. Sellaisenaan. [- – -] On monia muitakin hassuja ja monien mielestä täysin turhia juttuja joita tykkään tehdä ja suorittaa, juttuja jotka tuovat samanlaista mielihyvän, ilon ja ”voiton” tunnetta kuin tuon kesäkurpitsan hyödyntäminen. Kulutettujen shampoomillilitrojen tilastointi, elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuden vertailu, halvimman vaihtoehdon hakeminen silloinkin kun olisi varaa kalliimpaan… Kahvin keittäminen tarkalleen samalla kaavalla kahvijauhon grammat tarkasti mitaten.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Laura Honkasalo hämmästelee mm. kirppisten hintoja ja monien tavaroiden surkeaa laatua: ”Kirppiksillä huomaa, mitkä tuotteet ovat ongelmajätettä. Naiset voisivat miettiä kaksi kertaa laaduttomien tekonahkalaukkujen ostamista. Miehet taas tuntuvat tuottavan maailmaan loputtomat määrät huumori- sekä tapahtuma t-paitoja. Huumoripaita ei ilmeisesti jaksa kauaa naurattaa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   pni on tehnyt roskahavaintoja:”Olen tässä jo jonkin aikaa pitänyt katsetta maassa. Pällistellyt mitä kaikkea roskaa on siellä täällä. Ihan noin valokuvausmielessä olen ympäristöäni silmäillyt ja tullut siihen tulokseen, että suurin osa roskista jakautuu kahteen ryhmään. Yksi on tupakkatuotteet, lähinnä tumpit ja askit. Toinen on ruoka ja juoma, kuten tölkit, mukit ja jos jonkinlaiset pakkaukset ja pussit. Jotain tämäkin meistä kertoo.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Roskiksesta löydetystä kännykästä tienasi 8,50 euroa

tiistai 12. marraskuuta 2013 klo 21.02 kirjoittajana Mari Koo

Ärsyttävää, kun ihmiset heittävät taloyhtiömme roskiksiin käyttökelpoista tavaraa, joka ei sinne kuulu. Kuten kännyköitä. Sellaisen poimin roskiksestamme pari kuukautta sitten.

Itse asiassa kännykkä oli ison lompakon sisässä. Lompakon kanssa samassa kassissa oli myös kivannäköinen pikkulaukku, johon huomioni ensimmäisenä kiinnittyi. Nappasin siis laukun itselleni, ja lompakon tutkailin sillä silmällä, että kiikutan sen kirppikselle.

Kotona latasin Nokian kännykkään virtaa ja totesin, että se toimii. Malli ei ollut mikään uutuus, muttei kovin vanha. Muistin Kierrätä kännykkä -palvelun olemassaolon. Sivuilta selvisi, että kännykästä saisi 8,50 euroa.

Tilasin nettisivuilta palautuskuoren, joka tuli parissa päivässä. Täyttelin lapun, pistin kännykän kuoreen, tiputin kuoren postilaatikkoon. Muutaman päivän päästä sain sähköpostin, että puhelin on vastaanotettu ja minulle tilitetään 8,50 euroa.

Elektroniikkajätteen loppusijoittelu ei välttämättä ole kovin eettistä, mutta eipä se luurin makoili sekajätteessä ollut kovin hyvä vaihtoehto. Pieni korvaus vaivannäöstä tuntui kivalta.

Nykyisinhän pieniä sähkö- ja elektroniikkalaitteita voi palauttaa myös moniin päivittäistavarakauppoihin. Eli siis rikkonaisia vedenkeittimiä, sähköhammasharjoja tai parranajokoneita voi viedä myös sellaisiin isompiin ruokakauppoihin, jotka eivät niitä itse myy elektroniikkaa. Itse olen huomannut lappusen vastaanotosta ainakin lähimmän S-markettini seinällä, joten eiköhän romua oteta vastaan myös monessa muussa kaupassa.

Eilen aamulla muuten nappasin roskiksestamme ehjän kenkätelineen. Naapureissani siis lienee useampi laiska persoona, jotka eivät jaksa kiikuttaa käyttäkelpoista, mutta itselle turhaa rompetta jätekatostamme pidemmälle.

3425875125_335bff6f75_z

Kuva: Scott Teresi / Flickr

»   MTT:n erikoistutkija Antti Ihon mielestä ruokahävikkikeskustelu on ollut yksipuolisen paasaavaa: ”Jonkin suuruinen ruokahävikki on aina järkevää. Nollahävikkiin päästään vain siinä tapauksessa, että tarpeeksi suuri osa ihmiskunnasta on tasaisesti pallolle levitettynä jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla. Lautasella tehtävät markkinattomien ponnistelujen hyvinvointivaikutuksia on vaikeampi viedä Excel-taulukkoon: kokeilevan ruuanlaiton hauskuus, epäonnistuneen kasvispihvikokeilun väkisin syömisen tai lapsille syöttämisen tuska verrattuna roskiin heittämisen helpotukseen tai ruokavaraston koon pienentämisen arjen pyörittämistä vaikeuttava vaikutus. Analyysin sijaan saamme lukea melko monotonista paatosta siitä, miten paljon ruokaa lentää roskiin miten milloinkin laskettuna; kotitaloudet, ravintolat tai vasenkätiset paperityöläiset heittävät kuukaudessa niin ja niin paljon syömäkelpoista ruokaa roskiin. Entä sitten? Ruokahävikki ei eroa millään lailla muusta prosessin aikana tapahtuvasta häviöstä. Ilmaston tai vesistöjen kannalta ei ole väliä, tuotetaanko ulkoisvaikutukset navetassa, pellolla, tehtaassa vai päiväkodissa. Ainoastaan sen pitäisi olla tärkeää, miltä osastoilta niiden vähentäminen on pienimmän riesan tie. Erityisesti lautaseen kohdistuvasta hävikistä messuaminen on vaarallista – ainakin Suomessa. Kaikille yhteinen kouluruokailu ja ruuan roskiin heiton kyttääminen ovat nimittäin lapsille vaarallinen yhdistelmä. Toivoa sopii, että opettajat ala-asteilla ja lastentarhoissa ymmärtävät, että lapsille pitää antaa ruokarauha. Jos Palmian massa ei maistu, jättäkööt syömättä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tuikkujahdissa koululaiset keräsivät tuhansia tuikkukuoria per oppilas

keskiviikko 6. helmikuuta 2013 klo 14.25 kirjoittajana Mari Koo

Aamun uutisvirrasta osui silmiini juttu Tuikkujahdista. Tässä jäteyhtiöiden järjestämässä jahdissa koululuokat keräävät talteen kynttilätuikkujen alumiinikuoria, ja suurimmat määrät keränneet palkitaan.

Jutussa hämmästytti kerättyjen tuikkujen määrä.

”Jamalin koulun 3.-4.-luokkalaiset keräsivät marras-tammikuussa peräti 6 314 tuikkukuorta per oppilas ja selvisivät siten voittajaksi Tuikkujahdissa Pohjois-Karjalassa.”

Siis tälle voittoisalle lieksalaiskoulun porukalle kertyi yli 6 000 tuikkukuorta yhtä oppilasta kohti. Hämmästyttävää.

Tuikkuja voidaan tietysti pyytää esimerkiksi yrityksistä tai muuten organisoida tuikkukuorien keräys esimerkiksi kauppoihin viedyillä keräyslaatikoilla. En onnistunut äkkiseltään löytämään yhtään juttua, jossa olisi kerrottu, miten oppilaat ovat toteuttaneet menestyskeräyksiään.

”Yhteistulos koko maassa oli ennätykselliset 5 092 965 tuikkukuorta. Kerätyistä alumiinisista kuorista on mahdollista tehdä melkein 340 000 uutta limsatölkkiä tai melkein 34 uutta pientä Buster -venettä.

Meidän taloutemme ei viimeisen vuoden aikana ole tuottanut yhtään tuikkukuorta jätteisiin. Kynttilöiden polttaminen on ylipäätään jäänyt vähäiseksi, ja ne kynttilät, joita on poltettu, ovat pääsääntöisesti olleet mehiläisvahakynttilöitä. Niitä nimittäin työnikin (työnantajanihan on Mehiläishoitajain liitto) puolesta mieluusti hankin. Koen ne myös ekologiseksi ja hyväntuoksuiseksi vaihtoehdoksi.

Vanhoja vaatteita voi palauttaa H&M-liikkeisiin: voisiko ideaa laajentaa muihinkin kauppoihin?

tiistai 22. tammikuuta 2013 klo 21.58 kirjoittajana Mari Koo

Tänään NYT-liite uutisoi H&M-vaateketjun tulevasta vaatekeräyksestä. Kuluttaja voi tuoda kauppoihin minkä tahansa merkin vaatteitannosta riippumatta. Vastineeksi yhdestä kassillisesta vaatetta kuluttaja saa 15 prosentin alennuskupongin

”Ensimmäisessä vaiheessa näitä liikkeitä ovat Helsingissä Itäkeskuksen, Galleria Esplanadin, Forumin ja Aleksanterinkatu 48:n H&M:t sekä Aleksanterinkadun H&M Kids. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.”

”H&M:n kumppani I:Collect noutaa vaatteet ja lajittelee ne jatkokäyttöön, kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon.”

Maailmanlaajuisesti H&M tiedotti vaatekeräyksestään joulukuussa. Jo tällöin se herätti myös kriittisempiä kommentteja. Samaa kommenttia on myös NYTin jutussa:

”Eikö kuitenkin olisi järkevämpää ostaa vähemmän vaatteita sen sijaan, että ostaa vaatteita, dumppaa ne H&M:lle ja ostaa kupongin rohkaisemana lisää?”

Minä toivon, että H&M:n kierrätys innostaa myös muita yrityksiä järjestämään vanhojen tuotteiden vastaanottoa ja niiden asianmukaista kierrätystä tai hyötykäyttöä. Eri yritykset keräävät välillä oman alansa tuotteita, kuten kattiloita tai lakanoita, mutta miksi tämä on vain kampanjaluonteista? Eikö monilla aloilla yritysten velvollisuus ja myös etu olisi toimia näin?

Mitään alennuksia toimintaan ei tarvitse yhdistää. Sen sijaan tarvitaan keinoja, joilla tavara kiertäisi paremmin hyötykäyttöön sen sijaan, että päätyy vain kaatopaikoille.

Ja tietysti se paras vaihtoehto olisi ostaa vain todellakin tarpeeseen, mutta se nyt tuskin ihan pian toteutuu.

STREET CLOTHING
Kuva: Lulu Vision / Flickr
Jutun muokkausta: korjattu eurot prosenteiksi, kiitos Jennille!

»   Vihreän Langan blogissa Jukka Nikulainen jatkaa dyykkauslöytöjen kertomista. Tällä kertaa kohteena ovat tekstiilit: ”Omituisemmalta tuntui löytää roskiksesta ehjä Ralph Laurenin puuvillapaita tai Conversen laukku. Paidan hihassa on mitättömän pieni tahra, joka ei lähtenyt pesussakaan, ja laukku oli reunoistaan hieman kulunut. Nämä olivat kai riittäviä syitä heittää ne roskiin. Jotkin tuttuni vierastavat dyykittyjen vaatteiden käyttöä. Ehkä juuri vaatteet tuntuvat liian henkilökohtaisilta, kirjaimellisesti iholle tulevilta. Tätäkin asennetta olisi syytä miettiä uudelleen. Jos teetämme vaatteemme planeetan toisella puolella ja rahtaamme ne tänne, meillä on mielestäni velvollisuus myös käyttää ne loppuun asti. Pesun jälkeen vaatteisiin ei jää entisestä omistajastaan mitään jäljelle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni on seurannut kuukausittaista mainosmääräänsä mielenkiintoisella tavalla: ”Keräsin kaiken minulle tilaamatta tulevat mainoslärpäkkeet, paikallislehdet ja sensemmoiset. Joka kuun lopussa heitin pinon vaa’alle, kirjaten määrän muistiin. Yhteensä vuoden aikana on kämppääni tungettu hiukan yli 28 kiloa paperimateriaalia jonka olen vienyt paperinkeräykseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Vie elektroniikkaromusi, energiansäästölamput, maalit ja vastaavat pääkaupunkiseudun keräysautoihin

maanantai 2. huhtikuuta 2012 klo 20.49 kirjoittajana Mari Koo

Kävin tänään heittämässä muutamia pieniä kotiimme kertyneitä ongelmallisempia jätteitä HSY:n jätehuollon kiertävään keräysautoon. Kovin montaa esinettä ei nyt ollut, koska edellisen muuton yhteydessä oli viimeksi näitä jätteitä kuskailtu keräykseen.

Tällä kertaa keräkseen jäivät hajonnut kännykkä, sen akku, muutamat risat piuhat, pieni elektorniikkalelu ja vanhat kynsilakat (nekin luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, jos pullo ei ole täysin tyhjä tai sisältö kokonaan kuivunut, kts. Jätkä-jätelajihaku).

Fredrikintorilla oli melkonen hulina, kun ihmiset toivat paikalle vanhoja tietokoneita ja muuta elektroniikkaa, televisioita, energiansäästölamppuja ja kaikkea muuta, joka ei kuulu sekajätteeseen.

Keräysautot aloittivat kiertämisen tänään. On siis vielä hyvät mahdollisuudet, että jos asut pääkaupunkiseudulla, niin lähiaikoina lähistölläsi pysähtyy tällainen kierrätysmahdollisuus.

Ongelmajätettähän kutsutaan nykyisin vaaralliseksi jätteeksi. ”Terminä vaarallinen jäte kertoo paremmin, mistä on kyse. Se vastaa myös kansainvälistä termistöä”, kampanjasivut kertovat.

»   Maa- ja kotitalousnaisten Älä ruoki hukkaa -blogi käsittelee tähteeksi jäävää ruokaa ja sen hyödyntämistä. Päivän blogitekstissä ohjeistetaan perunarieskoihin, ja vanhemmissa teksteissä pohditaan mm. pienten lasten lautasilleen jättämän ruuan määrää ja kohtaloa. Miten lapset voisi kannustaa syömään lautaset tyhjiksi? (Mari Koo) Ei kommentteja.

Voiko huuhdeltavaksi mainostetun wc-paperihylsyn vetää pöntöstä?

maanantai 3. lokakuuta 2011 klo 12.08 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla havaitsin, että Soft Embo -vessapaperin hylsy mainosti itseään pöntöstä huuhdeltavaksi. Pikkuisen epäilytti, koska olen tottunut ajatukseen, ettei pönttöön saa pistää suunnilleen mitään muuta kuin vessapaperia ja jätöksiä.

Sopivasti samana päivänä Hesarin nettisivuilta löytyi juttu, jossa kerrottiin, ettei pönttöön saa laittaa huuhdeltavina mainostettuja tuotteita:

”Wc-pönttöön ei saa heittää myöskään biohajoavaa jätettä, muistuttaa pääkaupunkiseudun jätevedet puhdistava Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Kielto koskee ruuantähteitä ja paistorasvoja, mutta myös tuotteita, joissa on merkintä flushable eli huuhdeltava.

– Tuote, jota mainostetaan huudeltavana, synnyttää mielikuvan, että pönttöön voi heittää muutakin kuin wc-paperia. Näin ei kuitenkaan ole, sanoo HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Jukka Piekkari.

Vaikka huuhdeltaviksi mainostetut tuotteet, kuten paperihylsyt ja kuituliinat, liukenevat veteen, niiden kuitumassa kasvattaa orgaanisen jätteen kuormaa jätevedenpuhdistuslaitoksessa. Massa voi myös aiheuttaa tukoksia kiinteistöjen putkistoissa ja viemäriverkostossa.”

Lähetin vielä Soft Embon valmistajalle kysymyksen aiheesta, ja viittasin kyseiseen lehtijuttuun. Sieltä vastattiin seuraavaa:

”Flush&Go hylsy on valmistettu samasta materiaalista kuin tavallinen wc-paperi. Se hajoaa 100%:sti wc:stä alas huuhdottaessa.
Huuhtohylsy vastaa neljää wc-paperiarkkia ja hajoaa jopa nopeammin kuin normaali wc-paperi.

Se käyttäytyy huuhdeltaessa ongelmitta jätevedenpuhdistamolla. Hylsy on kuitua, joka saadaan puhdistamolla pääsääntöisesti talteen primäärikäsittelyvaiheessa. Hylsyn sisältämä luonnonmukainen tärkkelys hajoaa pääsääntöisesti jätevedenpuhdistuksen biologisessa vaiheessa.
Huuhtohylsyn voi vaihtoehtoisesti hävittää kuten aikaisemminkin biojätteen mukana, se on kompostoituva. Huuhtohylsyn voi myös kierrättää entiseen tapaan keräyskartongin mukana tai jopa keräyspaperin mukana.”

Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta vedellä hylsyjä alas pöntöstä. Jos on riskinä, että ne aiheuttavat tukoksia, niin ennemmin käytän hylsyt muuten.

Joten hylsyt päätyvät taloudessamme sanomalehtipaperista taiteiltujen biojätepussien pohjalle. Siellä ne keräävät kosteutta ja estävät paperia hajoamasta ennen kuin pussi ehtii biojäteastiaan.

»   Heikki Honkala kirjoittaa Arvokas ja herkullinen jäte -dokumentista: ”Me luulemme, että tuote on vanhenemassa kelvottomaksi, kun ”eräpäivä” lähenee. Kaupat saattavat heittää tuotteet pois, jopa 5-6 päivää ennen kyseistä takarajaa, koska ne eivät mene enää kaupaksi yhtä hyvin. Lisäksi tuo kurja päiväys lievittää omaatuntoa kotona, kun heitetään kelvollista ruokaa roskiin. Tuotetusta ruoasta jopa puolet menee roskiin. Viljelijä joutuu karsimaan perunoista liian isot ja liian pienet, koska kauppa ei huoli niitä. Sama kohtalo on aivan hyvillä perunoilla, jotka ovat muodoltaan rumia. Jos ruokatavara selviää kauppaan saakka, se voidaan heittää siellä roskiin, vaikka on vielä aivan syömäkelpoinen. Jos se selviää tästä karsinnasta jonkun kotiin jääkaappiin, se voi sielläkin lentää roskiin aivan kelvollisena. Joku jossakin on tehnyt työtä kasvattaakseen banaaneja ja osa näistä tekee tuhansien kilometrien matkan vain päätyäkseen syömättöminä kaatopaikalle.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Jätkä-jätelajihaku neuvoo, mihin jäteastiaan kuuluvat mm. cd-levyt, vhs-kasetit, hiukset tai juomalasit

tiistai 23. elokuuta 2011 klo 17.02 kirjoittajana Mari Koo

Toisinaan miettii, että mihin oikeaoppisesti kuuluisi laittaa jokin tietty hajonnut, jätteeksi muuttunut esine. Siis että onko esimerkiksi cd-levy sekajätettä vai voiko pistää jonnekin muualle.

Paras tietopankki ainakin helsinkiläiselle näyttää olevan HSY:n Jätkä-jätelajihaku. Sieltä selviää, että cd-levyt voisi laittaa HSY:n energiajätteeseen, jos sellainen sattuisi pihalla olemaan. Sama kohtalo on monella muullakin esineellä, kuten taulusienellä tai sukkahousuilla. Hiukset ja videokasetit pistetään sekajätteisiin, teepussit biojätteisiin.

Muutenkin HSY:n sivuilta voi etsiä tarpeellista jätetietoa. Kuten sen, että hajonnut juomalasi ei kuulu lasinkeräykseen, vaan se pitää laittaa sekajätteeseen.

»   Jyrki J. Kasvi on tyrmistynyt teiden varsille jätetystä roinasta: ”Joillain suomalaisilla on kummallinen, solipsistinen maailmankäsitys: Jos roina ei ole minun silmissäni, sitä ei ole olemassa. Tämä ajattelutavan seurauksena on ihan järkevää kantaa vanhat sohvakalustot, televisiot ja jääkaapit peräkärryyn, ajaa kärry metsätielle ja kipata satsi tien poskeen. Ainakin Kotkan suunnalla tapa on valitettavan yleinen. Tai eihän näitä lektolaaridikuleita kovin montaa kappaletta tarvita, kun jälki on rumaa. Mökkikuntani Pyhtään veronmaksajat siivosivat metsäisen mökkitieni varresta viime kesänä mm. auton moottorin, puoli tusinaa jätesäkillistä sekajätettä ja makuuhuoneen kaluston parivuoteineen kaikkineen. Sen jälkeen, vajaassa vuodessa tien varteen on ilmestynyt mm. neljä (4) sohvaa ja auton akku.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pörrö kommentoi Turun Sanomien juttua, jonka mukaan kierrätyspisteisiin tuodaan erityisesti kesäaikaan tavaraa, joka ei sinne kuulu: ”Jos roskienkäsittelypaikalle järjestäen tuodaan sekajätettä ja ongelmajätettä eiköhän se kerro enemmän siitä että a) paikalle tarvitaan myös niille keräyssäiliö b) paikan mainonta on mennyt perille siinä että se on jätteille tarkoitettu paikka c) ihmiset kaupunkialueellakin tarvitsevat isoille jätteille (patjat yms.) vastaanottopaikkoja d) keräyspisteitä on liian harvassa koska niille rahdataan kerralla kaikki Lisäksi keräyspisteet ovat aika usein kuvan osottamassa kunnossa koska niitä ei tyhjennetä ja hoideta riittävällä huolella, erityisesti kesäaikaan. En ymmärrä miksi asiaa ei pyritä ratkomaan siltä puolen että pyrittäisiin palvelemaan ja kannustamaan ihmisiä kierrättämään ja lajittelemaan roskiaan. Pelkään että tämä syyllistäminen kannustaa ihmisiä kantamaan erityisesti ne ongelmajätteet sekajäteastiaan. Luulisi että on suurempi ongelma lajitella ongelmajätteitä rekkakuormallisesta **skaa kuin lajitella niitä roskiksen vieressä olevasta kasasta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Niko kertoo tilastoja vaatteiden kierrätyksen taustalta: ”Vuonna 2008 7,6 miljoonaa kiloa vaatteita kierrätettiin UFF:n kierrätyspisteessä. Niistä vain 1/3 pääsi UFF käyttöön ja loput menivät muihin tarkoituksiin (kuten ”energiajakeeseen” eli polttojätteeksi). Lähetystori FIDA kierrättää myös vaatteita ja heidän vaatekilomääränsä on noin 1 miljoona kiloa, joista n. 17 % menee suoraan energiajakeeseen (170 tonnia). Voimme tämän perusteella arvioida, että vaatteita poltetaan(!!) joka vuosi Suomessa n. 900 tonnia. Kyseessä ei ole mitään vaateriekaleita – vaatejäte on oma asiansa – vaan käyttökelpoisia, joskus miltei uusia vaatteita. Syy vaatteiden polttojätteeseen joutumiselle on se, että näillä kierrätysjärjestöillä ei yksinkertaisesti ole resursseja kierrättää sitä vaatemäärää, jota ihmiset kuluttavat. Ystäväni, joka on eko-vaatesuunnittelija ja kierrätysasioihin perehtynyt, arveli, että Suomessa menee kierrätykseen yhteensä noin 20 miljoonaa kiloa, eli 20 000 tonnia vuodessa, ja tämä on sentään maa, jossa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä – vain reilut puolet vaikkapa New Yorkin asukasmäärästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kapselikahvi tuottaa jätettä ja tavaraa jätteiden lajitteluun

tiistai 14. kesäkuuta 2011 klo 17.06 kirjoittajana Mari Koo

Sveitsissä olen hämmästellyt Nestlen Nespresso-laitteiden yleistymistä. Näillä vehkeillä siis tehdään kahvia: kahvijauheella täytetty alumiinikapseli laitteeseen ja sitten saadaan kupillinen juomaa. Kehuvat, että on tuoretta ja hyvää.

Uusia kapselilaitteita puskee markkinoille: teen jälkeen vuorossa on ollut jopa äidinmaidon vastikkeen valmistukseen tarkoitettu kapselilaite. BabyNes on tietysti herättänyt myös runsaasti ihmetystä ja paljon negatiivista kritiikkiä.

Moni muu valmistaja on myös halunnut kapselikahvimarkkinoille, joten täällä on riidelty mm. kapseleiden patenteista ja sen myötä valmistusoikeuksista.

Mutta moitteita tietysti riittää myös esimerkiksi kasvavasta jätevuoresta. Alumiini ei ole mitään ekomateriaalia, eikä Nestlen mainostuksesta huolimatta kaikki kapselijäte päädy edes kierrätykseen.

Satuin selailemaan vihreitä tuotteita myyvän nettikaupan, rrrevolven sivuja. Siellä oli laite, Outpresso, jolla kapseleiden kierrätys on tehty vaivattommaksi. Siis erillinen vehje siihen, että voi erottaa käytetystä kapselista kahvinporot ja alumiinin.

Kaikki tietysti hoksaavat, että olisi ekologisempaa ja myös paljon edullisempaa tehdä kahvinsa vaikka pressopannulla kuin hommata Nespresso-laite, jonka tuottaman jätemäärän erottelu vielä vaatii erillisen laitteen.

»   Pikku-Apuri ehdottaa punaisten tarjoustarrojen korvaamista vihreillä myönteisemmän mielikuvan vuoksi: ”Siitä tulikin mieleeni, että kannattaisiko näiden vanhojen tuotteiden tarjouslaput olla parempia? Neonpunainen tarjouslätkä viestii vain negatiivisuutta: Tuote on jo pilaantunut ja asiakas joka sen koriinsa kourii, köyhä ja epätoivoinen. Eikö tuo tarrapohja voisi olla esim. vihreä? Sillä siitähän on kysymys: ekologisuudesta. Ihmiset pelastavat tuotteen roskiskohtalolta. Tekstiksi joku houkutteleva kehoitus? Kyse tässäkin on asennemuutoksesta – paha onkin hyvää. Ainakin itse ostaisin näitä tuotteita enemmän, ja säästäisin taas parikymppiä viikossa lisää. Se tekee tuhat euroa vuodessa/ talous. Tarrapohjan muutoksella.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset