»   Uusi Musta -sivuston Katja kartoittanut energiajätteen keräyksen ja hyödyntämisen ongelmia: “Energiajätettä ei kerätä pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi) kuin vaivaisella neljällä Sortti-asemalla. Alueellisissa keräyspisteissä, joissa kerätään lasia, metallia, nestekartonkia ja paperia, energiajätettä ei oteta ollenkaan vastaan ja pk-seudun 70 000 kiinteistöstä vain 2000 – eli alle 3% – lajittelee energiajätettä. Mitä ihmettä?  HSYn jätehuollon johtajan Petri Kouvon mukaan kaikki on alkanut vääristä ratkaisuista 80-luvulla. [- - -] Pihvi lienee kuitenkin siinä, että energiajätten keräys ei ole taloudellisesti kannattavaa. HSY:n jätehuollon käyttöpäällikkö Marjut Mäntynen kertoo, että energiajätteen keräys on normaalijätteen käsittelymäärään verrattuna nappikauppaa ja HSY joutuu jopa subventoimaan eli kattamaan sekajätteen käsittelyllä energiajätteen keräyksen kustannuksia, jotka aiheutuvat ulkoistetuista kuljetus- ja käsittelyprosesseista (HSY:llä ei siis ole omia jäteautoja eikä käsittelylaitosta ja lopputuote kuljetetaan rinnakkaispolttoon paperitehtaisiin Anjalankoskelle, Tervasaareen tai Raumalle). Vuonna 2014 homma menee uusiksi, kun Vantaan Energian viereen valmistuu uusi jätteenpolttolaitos (ympäristölupa on jo myönnetty), jossa on sekajätteen polttoon sopiva massapolttokattila ja jonka energiatehokkuutta lisätään maakaasulla. Miksi ihmeessä valittiin juuri sähkön tuotannon kannalta huonon sähköhyötysuhteen massapoltto varsinkin kun pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa kaukolämmöstä? Realismia vai säästöjä? Massapoltossa pääsee tietenkin helpommalla, sillä hyvälaatuisen energiajätteen laadun varmistaminen edellyttää kuluttajien opastusta ja tiedotusta ja sitä yksityistä käsittelyä kierrätyspolttoaineeksi. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tämän vuoden turhakkeeksi on valittu ilotulite, kertoo Suomen Luonto. “Ilotulitteiden valintaan vaikuttivat roskaantuminen, ilman saastuminen, melu sekä tapaturmat räjähteiden valmistuksessa ja käytössä. Tänä vuonna turhakkeen etsimiseen osallistui ennätykselliset 1941 henkilöä 645 ehdotuksella. Ilotulitteita Vuoden turhakkeeksi ehdottaneet arvostelivat etenkin yksityisten ampumia raketteja. Perusteluina mainittiin muun muassa rahan tuhlaus, äänekäs häirintä, tapaturmat, eläinten säikkyminen, roskaantuminen ja ilman saastuminen. Ilotulitteiden taakkaa kasvattaa vielä lapsityövoiman käyttö Aasiassa, missä suurin osa meilläkin kaupan olevista ilotulitteista valmistetaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anu osti kaverilta sohvan ja talouteen jäi vanha huonekalu, jonka poissaaminen osoittautui hankalaksi, kuten myös esimerkiksi ongelmajätteiden: “Pelastusarmeijakaan ei sitä huolinut, koska se on käytössä kauhtunut. Juttelin noutopalvelun setien kanssa ja totesimme yhdessä, että maailma on niin täynnä hylätttyjä sohvia, että kulunut ei kelpaa kenellekään, vaikka siinä olisi kuinka hyvä runko. Uudelleen verhoilu ei kannata, koska kokonaan uuden saa paljon halvemmalla – melkeinpä puoli-ilmaiseksi. Täytynee tilata Nouto-Sortti hakemaan sohva. Samaan hintaan saisi kyytiin kaksi muutakin isompaa esinettä, joten pitäisi varmaan tehdä inventaario vintillä… argh. Autottomana keskustassa asuminen on muuten kätevää, mutta on kaksi asiaa, joiden kanssa täytyy nähdä erikseen vaivaa: lastentarvikkeiden ostaminen (melkein kaikki liikkeet ovat keskustan ulkopuolella) ja jätehuolto. Isoja tavaroita ja ongelmajätteitä saa raahata ties mihin (tai siis ei saa, koska ei ole, millä raahata, vaan ne kertyvät nurkkiin) eikä lähitienoilla ole ihan tavallista metallinkeräysastiaa (siksi keittiöstämme löytyykin laatikollinen vanhoja paistinpannuja ja vauvansosepurkkien kansia, jotka odottavat parempaa tulevaisuutta).” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Aimo kertoo, miten Lahdessa lajitellaan jätteet ja samalla tuskailee uuden perheenjäsenen tuottamaan jätemäärää: “Meillä lajitellaan kotitalousjätteet viiteen astiaan: energia-, kaatopaikka-, bio-, keräyspaperi- ja keräyskartonkijätteeseen. Sitten on tietenkin vielä ongelmajäte erikseen, mutta sille ei ole taloyhtiön roskakatoksessa omaa astiaa. Joissakin taloyhtiössä on lisäksi metalli- ja lasiastiakin. [- - - ] Kotona on jo pitkään täyttynyt energia- ja biojätepussit kauan ennen kaatopaikkajätettä. Kunnes tuli vauva taloon. Kertakäyttövaipat kun ovat kaatopaikkajätetettä ja voi pojat, niitä sitten kuluukin. Jos ennen kaatopaikkajätepussi täyttyi juuri ja juuri kahdessa viikossa, niin nyt se on ääriään myöten täynnä jo alta kahden päivän. Samaa tahtia, kun vaippoja kannetaan kaupasta, niitä heitetään roskiin. Eräänlainen ympäristörikos, kuten mieheni sanoi vauvan ollessa viiden päivän ikäinen. Tämä jos mikä saa vakavasti harkitsemaan kestovaippoja.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mökillä arki on erilaista, todetaan Esinetarinoissa: “Käytäntöjen hioutumattomuus aiheuttaa ajoittain stressiä. Missä penteleessä on puhelimen laturi? Mihin laitan tyhjän pullon? Missä on keittiöpaperi, teepaketti, energiajätepussi?  Kun lauma ihmisiä kehittää omia ratkaisujaan esinemaisemassa, roskiksia on pian useita ja tarve-esineet kroonisesti kateissa. Kuluu uskomattoman paljon aikaa pelkkään mikrotason logistiikkaan. Rutiinien materiaalisten komponettien merkitys ei jää epäselväksi. Kyllä arki on kevyttä lomaan verrattuna. Toisaalta juuri se, että veden lämmittämiseen saunan padassa menee aikaa, viehättää mökkiläistä. Olemassaolo onkin vaativaa, ei sietämättömän kevyttä. Perusasiat palaavat keskiöön. Ruoan hankkimista pitää miettiä, kun kauppa ei ole kulman takana. Ruokaa voi jopa hankkia suoraan luonnosta: nokkonen ja hauki haastavat Pirkka-tuotteet. Sähkökatko kruunaa ekskursion talonpoikaiseen taloudenpitoon – vesi on kannettava järvestä ja ruoka tehtävä tulella.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Vesikeksi tekee remonttia ja kertoo kokemuksistaan: “Sortti-asema on uusi suosikkipaikkani. Siellä saa heittää hyvin organisoituihin kontteihin tavaroita ja purkaa riehumisviettiään. Eikä maksanut kuin vitosen tarpeeksi pienellä autolla. TUHOAMINEN ON MAHTAVAA. Ja vielä kun heittelee tavaransa oikeisiin lootiin eikä esimerkiksi lähimetsään, siitä saa vielä kivemman tunnelman. [- - -] Päivän säästövinkki ja laattamyyjävinkki: Bauhausin myyjä väitti, että heillä on Laattapisteen laatat, mutta ne maksavat vähemmän kuin Laattapisteessä. Samainen henkilö oli myös oikein miellyttävä laattamyyjä. (LVI-puolen myyjä sen sijaan oli jotenkin inha, hymyili ivallisesti, mitä tahansa hänelle yritti sanoa.) Päivän iloinen asiakaspalvelutapahtuma (Laattojen oston lisäksi): IKEAlla on asiakaspalvelu-chat! Se on loistavaa. Testasin. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marginaalin Janilla on pari kierrätyskysymystä: “Mikseivät kaupan hevi-osaston pussit ole biohajoavia? Eikö olisi järkevämpää veloittaa ihmisiä siinä vaiheessa kuin niistä pusseista kertyvän jätteen käsittelystä? Ja mikseivät mauste-, kastike-, öljy- ja muut pullot ole kierrätettäviä? Olisiko niiden putsaaminen niin kuormittavaa, että se tekisi kierrätyksestä saatavan hyödyn tyhjäksi?” (Mari Koo) 7 kommenttia.

»   Vuosi ilman roskista -blogissa Eko-Joni on hieman erilaisessa kulutuslakossa ja sen myötä etsitään erilaisia ratkaisuja jätteen vähentämiseen. “Mitä tapahtuu, kun roskien vienti lopetetaan vuodeksi? Täyttyykö asuntoni jätteestä ja saan lopulta häädöt hullun paperein? Se jää nähtäväksi, ja tämä blogi käsittelee näitä tapahtumia seuraavan 365 vuorokauden aikana. Uskon tämän projektin opettavan paljon kestävästä elämäntavasta, sekä itseäni että toivottavasti myös muita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Esinetarinoissa opitaan uusia määritelmiä: “Luen Kansallisen luonnonvarastrategian julkaisua Älykkäästi luonnon voimin. Siinä sanotaan: Esimerkiksi jäte voidaan nähdä väärässä paikassa olevana raaka-aineena. Juuri näin. Tällainen uudelleenmäärittely tekee terää.” Ei kommentteja.

»   Jan elää nyt eurolla per päivä ja kirjoittaa kokemuksistaan blogia: “Tänään – vasta tänään – tulin huomanneeksi, kuinka tuotan vähemmän roskia kuin tavallisesti. Tietysti, roskapussia eivät täytä karkki- ja välipalakääreet, kaapista ei löydy muovisia juomapulloja jne. Kulutan vähemmän, rasitan vähemmän. Valtaosa kaupan hyllyltä löytyy jonkinlaisen pakkauksen sisältä. Viime kuussa käytin noin kolmekymmentä euroa, normaalikuukautena olisin kuluttanut sata, sataviisikymmentä, kaksi sataa euroa? Tietty olisin ostanut kalliimpaa enkä välttämättä vain enemmän, mutta siitä huolimatta luonnollista kertymää olisi syntynyt roskista täyttämään paljon enemmän. Niin, ja vartaloa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkipäivän aktivisti jakaa vinkin konvehtirasioiden muoviosien jatkokäyttöön: “Muovilokerikon eloa voi jatkaa hieman pidemmälle käyttämällä sitä jääpalojen tekoon. Muutamalla suklaarasiamuovilla saa jo moninkertaistettua jääpalojen määrän. Normaalisti en jääpaloja juuri tarvitse, mutta erilaisten juhlien yhteydessä niille on ollut käyttöä. Eihän tuollainen kertakäyttöiseksi tarkoitettu muovi tietysti kovin kauaa kestä, mutta tällä vinkillä saa muovin käyttöikää edes hieman pidennettyä… ja vähän erikoisemman muotoisia jääpaloja.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Teppo Eskelisen mielestä ulosteista ei puhuta tarpeeksi: “Paska on myös ympäristökysymys, kun tyhmät länsimaiset vievät vesivessoja kuiville alueille, vaikka hygieeniset ja hajuttomat huussitkin on keksitty. Sitten sitä kärvistellään ilman vettä, kun se on käytetty vessoissa. Luokkasorto, sukupuolisorto, ympäristökriisi. Eikö jokaisen punavihreän pitäisi olla kiinnostunut paskasta? Erityisesti kun siitä sisäänlappaamispuolesta ollaan niin pirun kiinnostuneita: kasvissyönnistä, luomusta, kuljetusmatkoista ja niin edelleen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nanna kertoo San Franciscon edistyksellisestä toiminnata jätteiden suhteen: “SF:ssa ovat ne aikaisemmin jokaisessa kaupassa käytössä olleet, ilmaiset muovipussit kiellettyjä. Tilalle ovat tulleet paperikassit ja monissa ruokakaupiossa kassojen viereen on laitettu houkuttelevasti esille hyvin suunniteltuja kangaskasseja. Ei siis niitä rumia ja liian pitkäsankaisia, mitä itse Suomessa ostin paikallisesta K-Kaupasta. – - – Kesällä aloin oikeasti ihmetellä sitä, miten biojätteelle on oma paikkansa, paperille omansa ja muoville, metallille ja lasille oma yhteinen paikkansa. Miten voi laittaa muovin, metallin ja lasin sekaisin samaan paikkaan ja kutsua sitä kierrätykseksi? Pitihän siitä ottaa selvää ja niin hienosti SF:n kaupunki on järjestänyt, että muovit, metallit ja lasi erotellaan toisistaan mekaanisesti sekä käsipelin. Tuollaista Suomeenkin kiitos!” (Mari Koo) 2 kommenttia.