»   Kemikaalicocktailin Noora hämmästelee, ettei Subway-ketju pysty ja halua antaa kuluttajille helposti tietoa lihansa alkuperästä. Yrityksen maajohtaja ohjaa kysymään asiaa Amsterdamista: “Ydinasia on se, että yhdelläkään kuluttajalla ei ole aikaa, viitseliäisyyttä tai välttämättä kielitaitoa alkaa soitella Amsterdamiin — eikä se ole kuluttajan tehtävä. Toimittajallehan ei ole mikään ongelma lähetellä meilejä ja odotella vastauksia vaikka kuukausikaupalla, mutta kun on kyse elintarvikkeista, jotenkin kuvittelisi tiedon olevan saatavissa edes muutamien viikkojen sisään. No, katsotaan minkälaisen listan saan damista. Subway ei varmasti ole ainoa, jonka kassahenkilökunta ei osaa sanoa, mistä käytetty liha on peräisin, mutta se ettei maajohtajan tasolla voida antaa vastausta toimittajalle kertoo, että kuvio ei ole ihan selkeä. Minulle tulee kuluttajana tunne, että jokin yksityiskohta tässä ei kestä päivänvaloa, mutta toimittajana täytyy jatkaa aiheen ronkkimista ja toivoa, että jatkossa ketju antaa helpommin vastauksia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Henni Lietoa ärsyttää ravintoloissa mm. ruokalistojen sanat ja pieni printti sekä tarjoilijoiden liiallinen puhe ruuasta: “Olen kyllästynyt ravintoloihin. Minä, joka olen ollut niiden hevijuuseri sanan pahimmassa mielessä. Minä, joka muutin Espoosta pois, jotta olisin kävelyetäisyydellä kunnon ravintoloista. Minä, joka matkustan yhdeksi illaksi Pariisin syömään tai piipahdan Tukholmaan vain käydäkseni lounaalla. Kun tilaan annostani ravintolassa olen lukuvaikeuksissa. Puhun viittä kieltä kieltenmaisterin sujuvuudella ja kuitenkin joka ikisestä ruokalistasta löydän sanoja, joiden merkitystä en tiedä tai sen merkitys on aiemmasta täysin muuttunut. Sanallisen ongelman perään on usein myös luku – tai ehkä vielä enemmän – näköongelma. Mitä trendikkäämpi mesta sitä pienempi fontti. Nuorempi AD on siis ollut asialla. Jos on oikein päästetty luomiskyky valloilleen, niin ollaan sallittu negatekstin käyttö. Optikon kautta ravintolaan ensi kerralla. Entä mistä on juontaa juurensa tämä ruoan puhkipuhuminen ja ruokaselittämisen kulttuuri? Suoraan sanottuna lässyttäminen. Olen täysin tympääntynyt tarjoilijoiden esiintuloon ravintoloissa. Ongelmani keskittyy lähinnä ns. trendiravintoloihin, mutta samaa käyttäytymistä näkee siellä sun täällä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Brunssipartion Elovena pettyi helsinkiläisen ravintola Lämmön brunssiin ja pyysi rahansa takaisin: “Nettisivuilla 15 euron brunssia mainostetaan muun muassa uunituoreilla croissanteilla, hedelmillä tai hedelmäsalaatilla, leivonnaisilla ja lihavalikoimilla. Kuulostaa hyvältä, mutta totuus on toinen. Puolityhjä sali alkoi heti epäilyttää, mutta päätimme kuitenkin jäädä testaamaan brunssin. Croissantit olivat kaukana uunituoreista, samoin leipä, nahistuneet kasvikset näyttivät lauantain brunssilta ylijääneiltä, omituisen näköinen hedelmäsalaatti oli kuulemma pakasteesta (pakastehedelmäsalaattia!), lihat näyttivät epäilyttävältä ja ”leivonnaisina” oli tarjolla kaupan keksejä ja puolikkaita pullia. [- - -] Ravintola Lämpö oli Helsingin ensimmäinen brunssi, josta pyysin rahat takaisin. Tuntui pahalta, mutta yritän kehittyä kuluttajana. Tiskillä ei edes kysytty, miksi olin tyytymätön. Onko näin tapahtunut ennenkin? Eikö henkilökunta seiso tarjoilujen takana?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Matti Lintulahti oli juonut Lontoon matkallaan maailman parasta kahvia Monmouth-kahvilassa: “Monmouth paahtaa itse kahvipapunsa, joita se etsii kiertämällä maailman yksityisiä kahvinviljelijöitä ja kahviosuuskuntia. He maistelevat eri kahveja ja kahvilajikkeita, ja kun he löytävät juuri heidän makuhermojansa kutkuttavan kahvin, he tuovat sen Lontooseen asiakkailleen. He eivät sekoita kahvilajeja keskenään vaan tuovat parhaiden single-malt viskien tapaan single-estate kahvit markkinoille. Monmouth tietää kahvinsa alkuperän tarkkaan. Mistä kahvi tulee, kuka sen viljelee, kuka poimii ja kuka kahvipavut pesee ja kuivattaa. Monmouth tietää myymistään kahveista kaiken ja myös kertoo sen kahviloissa jaettavana olevissa uutiskirjeissään. Esimerkiksi El Salvadorista Monmouth on löytänyt perheviljelmältä loistavan kahvilajikkeen, jota viljelevät jo kolmannessa sukupolvessa José Guillermo Alvazer Prunera ja Maria Alvarez De Murray.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kaukoa ärsyttää ravintolaruuan hinta: “Vähän mua on kans alkanut riepomaan tää lounaspolitiikka ja ulkona syöminen. Ihanko oikeasti mun pitää maksaa salaatista 9euroa, kun mä saan samalla hinnalla vetää jonkun buffan? Saa olla vähän hemmetin hyvä salaatti tolla rahalla, mutta harvemmin sellasia naaman eteen kannetaan vaan lähinnä sitä kurkku-tomaatti-salaatti + joku kolme palaa fetaa siihen päälle. Ei käy mulle. Muutenkin joidenkin lounasläävien taso on toisinaan aivan järkyttävä. Eikä aina pelkästään lounas oo huonoa vaan myös ihan a la carte-annoksetkin. Kyl se kuulkaa jätkät sillä viisiin on, että jos mä maksan vaikka parikymppiä siitä ilosta, ettei mun tarvii tehdä himassa safkaa niin kattokaakin, että siinä lautasella on jotain sen tason apetta, etten itse tekis paremmin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisa-Maria Patjas kertoo, miten huono palvelu sai päättämään, ettei hän enää palaa samaan kahvilaan: “Valitsimme viinerimme ja aioimme kaataa kahvia kuppiin. Pannun pohjalla oli vain pari senttiä kahvia, ja pyysimme ystävällisesti tuoreempaa juomaa täydestä pannusta, joka oli myyjän takana. “Kuule ihan samaan aikaan sekin on keitetty”, puuskahti myyjä mutta ojensi kuitenkin pannun. Kaadoimme kahvikupilliset vaitonaisina, maksoimme, hörpimme sumppimme ja häivyimme vannoen, ettei tähän paikkaan tarvitse enää tulla.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Terhi Ainiala kirjoittaa Kotuksen blogissa ravintoloiden nimistä: “Suomenkieliset nimet ovat ravintoloiden nimissä nyt muodikkaita. Meillä on täällä pääkaupungissa mm. Olo, Kolo, Muru, Loiste, Piha ja Tori. Oulusta löydän Pannun, Rukalta Pisteen, Turusta Koulun, Tampereelta Telakan. Savonlinnassa on Huvila, samoin Helsingissä. Pankki-nimisiä on siellä täällä, ja taitavat kertoa rakennuksen entisestä elämästä. Toisinaan ovat tosin Bank-nimisiä. Listaa voisi uskoakseni aika lailla vielä kasvattaakin. [- - -] Viime viikolla osallistuin kansainväliseen Names in the Economy -konferenssiin. Siellä kaupallisia nimiä analysoivat paitsi kielentutkijat myös markkinoinnin ammattilaiset. Jälkimmäistä haaraa edusti se konsultti, joka huomautti, että “we love short names”. Nimen tulisi olla enintään nelitavuinen. Tämä toive on ravintoloiden nimissä hyvin kuultu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heidi kehuu tamperelaisravintolaa: “En tiedä kannattaako tätä kertoa, mutta Tampereen paras ruokaravintola on kauppahallin ranskalainen ruokala Neljä vuodenaikaa. Tätä ei passaisi mainostaa, sillä se on jo nykyisin aina täynnä ruokailijoita. Ravintola sijaitsee keskellä perinteisen kauppahallin vilinää. Asiakkaat istuvat jakkaroilla kylki kyljessä kahdessa pitkässä pöydässä ja jonkinlaisella tiskillä. Ruoka on lähes aina herkullista ja sievästi aseteltua, ei kuitenkaan liian fiiniä. Ikävä puoli on se, että paikka menee kiinni jo neljältä, joten iltaravintolasta ei ole kyse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme tahtoisi löytää vakiokahvilan: “Aloin heti kaivata vakiopaikkaa! (Vakiopaikan saa vain sinnikkyydellä: kerta toisensa jälkeen on mentävä ja istuttava, vaikka aluksi kaikki tuntuu vieraalta.) Minulla on muutama lempparipaikka, mutta niissä on aina ongelmansa. Kuten että teekupillinen maksaa lähes 3 euroa (ei voi käydä monta kertaa viikossa sellaisessa). Tai että kahvila aukeaa ko 15 (minä haluan päiväteeni puoliltapäivin). Tai että on liikaa väkeä, ja siten ahdistaa jäädä lukemaan kirjaa tai kirjoittamaan pariksi tunniksi. Ehkä vika on minussa; vihaan olla tiellä ja aina kun vien tilaa yhtään mistään, tunnen olevani tiellä. Pitäisi opetella kahvila-asiakkaan mentaliteetti: olen maksanut, saan istua!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea osti herkulliseksi kuvittelemansa tuotteen Turun Hansakorttelin Aschan-kahvilassa. Hankinta ja kahvilan toiminta osoittautuivat pettymykseksi: “Bloggaaja upotti hampaansa wienerin pehmeään syleilyyn ja …. ei mitään syleilyä, ei pehmeää autuutta. Pelkkää kuivaa miltään maistumatonta purua varisi ankealle pöydälle. Herkullisen näköinen kermavaahtotötterö osoittautui kovettuneeksi palleroksi, joka vierähti surullisena wienerin päältä purujen keskelle. Bloggaaja tunsi tulleensa petetyksi. Niinpä hän reippaana tyttönä asteli myyjähenkilöstön luokse ja kertoi, että täyteen hintaan ostamansa wiener on vanha, että onko neitokaisilla ehkä tapahtunut vahinko ja että asiakas tässä nyt on hyvin pettynyt. Myyjätär sanoi, että kyllä sen pitäisi ihan hyvää olla: sitä on säilytetty MUOVIPUSSISSA ja heillä normaali MYYNTIAIKA ON KAKSI PÄIVÄÄ. Herramunvereni. Ennen vanhaan vanha pulla myytiin puolella hinnalla. En viitsinyt huomauttaa, että köyhänä opiskelijana aikoinaan olen elänyt edellispäivän pullilla ja tiedän kyllä, että ne ovat tuoreita tuohon nähden. En myöskään tyrmistykseltäni osannut kysyä, mikä on se logiikka, jolla edellispäivän pullaa myydään TÄYTEEN hintaan. Ennen niitä kyllä myytiin puoleen hintaa ja oli asiakkaan oma valinta, ottaako tuoretta täydellä vai vanhaa puolella hinnalla.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kuluttajapossu yritti selviää ABC:n ruokien alkuperää: “Kyselin heiltä, että tehdäänkö heidän perunamuusi alusta asti ABC:n keittiössä. Vastaus on ei. Tämä sen vuoksi, että perunoiden työstäminen alusta asti tuottaisi hygeniariskin. Eli ilmeisesti keittiöiden hygeniataso on erittäin huono jos pelkkä perunoiden käsittely toisi riskin. Omassa keittiössä perunamuusit syntyvät ilman hygeniariskejä, mutta onhan keittiöni puhdas. Jos ABC:n keittiössä ei pystytä riskittömästi käsittelemään edes perunoita, niin tuskin voi odottaa makoisia aitoja ruoka-annoksia. Yritin kysellä heiltä, että kuinka paljon käytetään eineksiä ja kuinka paljon tehdään itse. En saanut vastauksia, että tehdäänkö salaatit heillä vai tulevatko valmiiksi pestynä ja pussitettyna. Kehitysjohtaja ei myöskään vastannut, että tehdäänkö ruokien kastikkeet “puhtaista” raaka-aineista vai käytetäänkö valmiita seoksia. Jotain positiivista sentään! Heidän lihapullissa lihapitoisuus on 70% tai 83% riippuen valmistajasta. Lihapitoisuus on korkea jos verrataan kaupan halvimpiin eineslihapulliin. Tosin lihapullien lihat tulevat osittain Suomen ulkopuolelta muista Pohjoismaista.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kirsimaria pettyi Heurekan kahvilaan: “Heurekan Cafe Einstein oli likainen, meluisa, kallis ja aivan liian tavallinen hetkeä aiemmin kokemamme näyttelyn jälkeen. 20×0 korosti niin voimakkaasti ympäristöarvoja ja maapallosta huolehtimista, että jotenkin naiivisti odotin myös kahvilan kulkevan samoilla linjoilla. Kahvila oli iso pettymys, mutta onneksi meillä oli vielä liput planetaarioon, jonka elokuva sai unohtamaan harmituksen. Illalla mietin siskoni kanssa, mitä kahvilassa voisi tarkoittaa se, että siellä tehtäisiin jotain parhaillaan pyörivän näyttelyn teemaan liittyvää. Eihän sen tarvitsisi olla suurta: vaikkapa voileipiä, johon voisi itse valita täytteet (minulla on niin paljon ruokavammoja, että arvostaisin tätä myös siksi etten aina joutuisi poistamaan ostoleivistä täytteitä). Täytteiden kohdalla voisi olla vaikkapa värikoodein merkitty niiden hiilijalanjälki tai – hyvänen aika – vaikkapa alkuperä. Kahvin ja teen kohdalla voisi olla erilaisia vaihtoehtoja, samoin lounaan. Jos suoraan sanon, kahvilan henkilökunta voisi vaikka aloittaa pyyhkimällä pöydät ja korjaamalla likaiset astiat pois…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Silmänkääntövankilan Ugus arvioi Tennispalatsin Wayne´s Coffee -kahvilan: “1. Wayneltä sai kahvia. 2. Se oli hyvää, kuten aiemmin mainittu. 3. Tarjontaa oli huomattavasti enemmän kuin Sanomatalon toimipisteessä, [- - -] Aika kallis, aika ikävä tila ollessaan käytännössä käytävän levennys, pienet pöydät, vedessä jääpaloja, mistä plussaa kesällä, luulisin, ei nyt syksyllä niin väliksi olisi ollut. Eihän tuonne kai kukaan tarkoituksella mene – siis siten, että vain kahville Tennispalatsiin ilman muuta syytä. Ollessaan eräänlainen museonjatke se toimi oikein hyvin, muuhun tarkoitukseen keskusta on täynnä parempaa, se siinä toisessa palatsissakin kuulkaa, ehdottomasti suositeltavampi, eikä edes ketjun osa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Menopaussin Mea kävi syömässä tamperelaisravintolassa. Ruoka ei kuitenkaan ollut sellaista, mitä ruokalistan perusteella asiakas oletti, ja Mea kertoi tästä tarjoilijalle: “Laskun tullessa rohkaistuin ja kerroin pettymykseni. Tarjoilija selvästi hiukan loukkaantui ja haki ruokalistan osoittaakseen, että olin väärässä. Lukaistuaan, mitä he lupailivat, myönsi, että ehkä tästä saattaa saada väärän käsityksen. Miten niin,*saattaa*. Keittämisen ja paistamisen eron havaitsemisen ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä ravintola-alalla. Kun lisäsin, että ne luvatut paahdetut perunat olivat kyllä ihan selkeästi vain keitettyjä, väitti tarjoilija, että kyllä ne on voissa paistettu. Nyt hei oikeesti. Keitetyn ja voissa paistetun perunan ero on sen verran selkeä, että erehtymisen mahdollisuus on pois suljettu. En arvosta noin rankkaa asiakkaan aliarviointia. Palautteen vastaanottamisessa olisi Roastin tarjoilijalla opettelemisen paikka. Jos asiakas on pettynyt ja tarjoilijan itsensäkin mielestä aiheesta, ei auta, että asiakasta aliarvioidaan. Silloin ei ruveta selittämään keittämistä paistamiseksi ja ragua keittovihanneksiksi. Ei. Silloin otetaan nöyrästi palaute vastaan, pahoitellaan ja luvataan viedä kokille terveiset. Sillä tavalla pettynyt asiakas *saattaa* tulla uudestaan. Mutta nyt se ei tule. Ei savua ilman tulta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Niko Lipsanen asioisi mielellään koiraystävällisessä kahvilassa myös ilman koiraa: “Ensi vuonna koirat saa ottaa mukaan kahvilaan ihan luvallisesti, kertoo Yle Turku. Asetus, jolla se sallitaan, on tosin vasta ehdotus, joten ihan varma ei uskalla vielä olla. Nykyäänhän elintarvikehuoneistossa, kuten virallinen termi kuuluu, sallitaan vain viralliset opas- ja avustajakoirat. Toivottavasti asetus hyväksytään – ja toivottavasti kahvilanpitäjät innostuvat asiasta. Mikään pakko koiria ei ole päästää kahviloihin tai ravintoloihin jatkossakaan, vaan siitä päättää paikan omistaja. Joihinkin baareihin koiran kanssa pääsee jo nykyisin. En tiedä, kuinka luvallista se on ollut. Kesällä pääsee hyvin niin baarien kuin kahviloidenkin terasseille. Kesä on kuitenkin Suomessa lyhyt, vaikka tuntuukin jatkuvan vuosi vuodelta pidempään. [- - -] Itselläni ei koiraa ole, mutta kavereiden ja naapureiden koiria on usein hoidossa. Kuulun siis potentiaaliseen asiakaskuntaan. Kuulun siihen itse asiassa myös silloin, kun olen liikkeellä ilman koiraa. Totta kai silloinkin hakeudun mieluummin kahvilaan, jossa on koiria, kuin sellaiseen, jossa ei ole. Paikallisjunassakin menen aina koiravaunuun, jos vaikka siellä olisi joku rapsutusta kaipaava koira.” (Mari Koo) 2 kommenttia.