Käytätkö Foursquarea tai oletko edes kuullut koko palvelusta? Jos et, niin älä huoli – ei sitä Suomessa käytä erityisen laaja joukko.

Kyseistä palvelua käytetään kännykän avulla: kun menet jonnekin, oli se sitten lähikauppa tai konsertti, niin voit Foursquaressa kirjata itsesi sisään kyseiseen paikkaan. Kun tämän tekee tietyn ajan sisällä useammin kuin joku muu, pääsee paikan pormestariksi.

Palvelussa on muita muita pelillisiä elementtejä, joilla omaa aktiivisuuttaa voi kilpailuttaa muiden kanssa. Foursquaressa voi jakaa kommentteja ja vinkkejä muille käyttäjille. Ystävikseen hyväksymien henkilöiden sisäänkirjautumiset ovat myös nähtävissä.

Toverini Olli Sulopuisto kävi kesällä New Yorkissa ja kirjoitti kokemuksistaan MBNettiin. Ollin mukaan New Yorkissa monet yritykset tarjosivat “pormestareille” alennuksia tai muita etuja.

Suomessa askelen palvelun tarjoushyödyntämiseen otti tällä viikolla helsinkiläinen Cantina West. Voicen uutisessa ravintola kertoo, että pormestari saa 10 prosentin alennuksen.

Aallon Tuija totesi uutisesta, että vaikka Foursquare jäisi turhakkeeksi Suomessa (kuten Sulopuiston Olli epäilee), niin paikkatietojen hyödyntäminen markkinoinnillisesti lienee pysyvä ilmiö. Esimerkiksi Facebook on lanseeraamassa omaa vastaavaa palveluaan.

Kanta-asiakasmarkkinointi ei ole uutta, kuten jokainen erilaisia kanta-asiakaskortteja lompakossaan kantava tietää. Kohdennetusta ja paikkatietoa hyödyntävästä mobiilimarkkinoinnista on taidettu myös jo puhua pitkään.

Nyt näyttäisi olevan lopultakin aika, että nämä palvelut ottavat tuulta alleen.

Minä olen sen verran innokas näpläämään iPhonea, että ei haittaa, vaikka kohdennettua mainospostia tai tietoa tarjouksista tipahtelisi. Jos vain voin sitäkin itse tarvittaessa rajoittaa.

Lisäksi tietysti käyttäjien vinkit ovat antoisia lisävihjeitä: voisin kuvitella hyödyntäväni niitä vieraassa kaupungissa. Ovathan esimerkiksi Eat.fi:n kommentit kiinnostavaa luettavaa.

Heinäkuussa ravintolassakävijät tietysti tarkistavat, ovatko hinnat laskeneet, kun ravintolaruuan arvonlisävero keveni. Vero muuttui 22 prosentista 13 prosenttiin.

Esimerkiksi Iltasanomat on listannut sadan ravintolan annoshintoja, ja Aamulehdessä tivaillaan ABC-ketjun hintamuutoksia.

Moni ravintolaketju tai yksittäinen ravintola on kertonut mahdollisesta hintamuutoksesta jo aiemmin. Esimerkiksi VR tiedotti, että junien ravintolapalvelut halpenevat, mutta lippujen hinnan nousevat, koska niiden vero kohosi kahdeksasta prosentista yhdeksään.

Tiedostavana kuluttajana pitäisi tietysti syynätä hinnat ja suosia niitä ravintoloita, jotka tuovat alv-hintamuutoksen esiin. Mutta myönnän, että taidan olla niitä laiskoja kuluttajia, jotka syövät sillä hinnalla, joka nyt on esillä, oli sitä tiputettu tai ei.

Nähtäväksi tietysti jää myös se, lisääkö muutos ihmisten intoa käydä ravintoloissa. Kyse taitaa kuitenkin olla enemmän tavoista ja tottumuksista, eikä tällainen hinnanalennus taida vielä riittävästi houkutella heitä, jotka eivät ole aiemminkaan ravintoloissa suuremmin syöneet. Jos kahvikupillinen maksoi aiemmin 2,20 euroa ja nyt 2 euroa, niin ei se kahvi silti erityisen edulliselta monien mielestä tunnu.

Lisäys:

Alv13.fi -sivut listaavat, mitkä ravintolat ovat huomioineet veromuutoksen hinnassaan ja mitkä eivät.

Timo laittoi tänään sähköpostin:

“Tänään teekkariravintoloissa tarjotaan Tilapialeikettä katkarapukastikkeella. Piti oikein katsoa mikä se Tilapia on ja mistä se tulee. Kyseessähän todella suosittu kasvatuskala Kiinassa, Thaimaassa ja Indonesiassa, joka kuitenkin moniruokaisena syrjäyttää helposti paikallisen oman kalakannan. Näin on käynyt mm. yhdysvalloissa Floridassa. Australian Queenslandissa saa elävän Tilapian hallussapidosta sakot. Vastaavalla tavalla joskus lounaspöydistä löytyy Pangasiusta, joka on peräisin Vietnamin tai Thaimaan kasvatusaltaista.

Eikö kalaa löytyisi jostain lähempää? Tosin Norjalainenkin lohi kiertää nykyään maapalloa ennen kuin se tänne ennättää. Onneksi yhdessä lähiravintolassa sentään tarjotaan silakkapihvejä.”

Kalojen alkuperä kiinnostaa jo ravintoloita

Tämä kala-aihe sopii erittäin hyvin jatkoksi eiliseen tiedotustilaisuuteen, jossa FinnWatch julkaisi raporttinsa “Alkuperää kalastamassa. Vastuullisuus henkilöstöravintoloiden ja kaupan alan ostoissa”.

“Kalakantojen kestävyys ja liikakalastus ovat huolenaiheina kalan hankintayhtiöissä, henkilöstöravintoloissa ja päivittäiskauppaketjuissa. Sen sijaan mitä lähemmäs itse kalastusta siirrytään, sitä vähemmän kalakantojen kohtalo ja kalastusmäärät tuntuvat huolestuttavan, FinnWatchin tuore Alkuperää kalastamassa -raportti kertoo. Sitä varten tehtiin kysely lähes 60 yritykselle.

Koti- ja ulkomaisten kalatukkurien ja jalostajien mukaan ne käyttävät lähes poikkeuksetta vain kestävien kalakantojen kaloja. Joillakin henkilöstöravintoloilla ja suurimmilla päivittäiskaupan hankintayhtiöillä on kalahankinnan vastuullisuuspolitiikka tai se on tulossa. Ruokalat, vähittäiskauppa ja tukut tuntevat ympäristöjärjestöjen listat uhanalaisuuden vuoksi vältettävistä kalalajeista. Osaa niistä ei enää hankita tai joitakin lajeja ollaan poistamassa valikoimista.”

Eksoottisempia kaloja käytetään ruokaloissa, koska ne ovat edullisia ja niitä saa vaivatta. Ei se silakkakaan tosin paljon maksa.

MSC-merkitty tonnikalapurkki vai tuore kotimainen muikku?

Yksi kalaketjun vastuullisuutta lisäävä keino ovat tietysti erilaiset sertifikaatit. Tällainen on mm. WWF:n suosittelema MSC-merkintä, jota kuluttajat eivät kuitenkaan kuulemma Suomessa tunne. Ei se tosin ole kovin monessa Suomessa myytävässä kalatuotteessa käytössäkään (toisin kuin esimerkiksi Hollannissa tai Saksasssa), ja henkilöstöravintoloissa taas helposti vedotaan merkinnän tuomaan lisähintaan.

Itse epäilen, ettei vastuullisuutta pohtivat kuluttaja kovin suurella innolla tartu tonnikalapurkkiin, vaikka siinä on MSC-merkintä. Ennemmin ostan läheisempiä kaloja, ja eilenkin syötiin muikkuja. Onneksi asun Hakanieman hallin ja torin lähellä, joten voin ostaa vaivatta kotimaista kalaa.

Tullin tilastojen mukaan sinievätonnikalaa tulee Suomeenkin

WWF:n Sampsa Vilhunen totesi, että mikään taho ei myönnä Suomessa käyttävänsä esimerkiksi uhanalaista sinievätonnikalaa, mutta tullin tilastojen mukaan sitä kuitenkin tulee maahan. Eikä globaalistikaan kukaan mielestään myy markkinoilla laitonta kalaa, mutta silti sitä valitettaan paljon riittää.

Kaksi kolmasosaa suomalaisten kalasta tuontitavaraa – laiton kalastus maailmalla yleistä

“Kalastus ja vesiviljely tuottivat vuonna 2006 kaikkiaan 144 miljoonaa tonnia kalaa, mistä 110 miljoonaa tonnia käytettiin ihmisravinnoksi. Kova kysyntä ja teolliset pyyntimenetelmät ovat johtaneet liikakalastuksen lisäksi myös eräiden kalakantojen romahtamiseen tai uhanalaistumiseen ja laittomaan kalastukseen mahdollisine kalanpesuineen. Laitonta kalaa voi FAO:n mukaan olla lähes kolmannes tärkeiden lajien kokonaissaaliista.

Suomalainen syö vuodessa noin 16 kiloa kalaa, josta kaksi kolmannesta on tuontitavaraa. Suurtaloudet käyttävät neljänneksen tuontikalasta, päivittäiskauppa myy loput. Ympäristöjärjestöjen ns. punaisen listan uhanalaisia kaloja löytyy helposti kalatiskeiltä, jopa uhanalaista ankeriasta ja ravintoloista erään tiedon mukaan uhanalaisinta sinievätonnikalaa.”

Koko FinnWatchin raportti on luettavissa pdf-muodossa.
WWF:n sivuilla on “liikennevärein” varustettu Meren herkkuja -opas kalatiskin valintoihin.

Kulutusjuhlassa on kalasta kirjoitettu aiemmin mm. seuraavaa:

“Mistä tämä tonnikala on peräisin ja mitä lajia se on”? (5/2009)
“Oma kalastaja on kaupunkilaisen luksusta” (1/2010)

Eilisessä Hesarissa oli Kaupunki-sivuilla juttu siitä, miten lähiruoka tekee uutta tuloaan Helsinkiin. Samaa aihetta on käsitelty mm. Ruokatiedon uutisessa “Kokit hyödyntävät kontaktejaan pientuottajiin ryhtymällä ruokakauppiaiksi“.

Kyse on siis siitä, että Helsinkiin on avautunut yhä lisää pieniä myymälöitä, jotka tarjoavat kotimaisia pientuottajien valmisteita.

Juuren Puodista sunnuntaiherkut

Viimeisin kaupoista on Juuren Puoti, jossa itsekin piipahdin pari viikkoa sitten. Itäsuomalaisena oli pakko ostaa vatruskat ja sultsinat, muuten tyydyin vain ihailemaan kivanoloista kauppaa.

Hinnat ovat tietysti korkeammat kuin perusmarkettikamassa, mutta palvelu on miellyttävää ja tuotteet huolella valittuja.

Juuren Puodissa on vieraillut myös Hanna:

“Juuren Puotiinhan ovat ehtineet jo monet muutkin ruoasta puhuvat ja epäilemättä sinne löytävät tiensä vielä monet monituiset muut. Sietääkin löytää, sillä valikoima varioi kivasti esimerkiksi sen Maatilatorin valikoimasta, toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Tarjolla on tietysti vaikka mitä, mutta minä kehottaisin menemään etenkin villiyrttien ja kylmätiskin tuotteiden perässä.”

Herkkuleipomuksia ja brunssia Crustumissa

Eteläisemmän Helsingin uusista elintarvikemyymälätuttavuuksista on pakko mainita myös leipomo-kahvila Crustum (Pursimiehenkatu 7).

Siellä olen istunut brunssilla (12 e, kuvassa brunssin pöytää) pariin otteeseen: hiukkasen ahdasta silloin, kun kaikki muutkin haluavat paikkaan nauttimaan viikonloppuaamiaisen, mutta leivät ja sämpylät ovat herkkua. Ja kahvi on hyvää.

Lähileipomot Avikainen ja Kannisto

Hesarin eilinen juttu nosti isosti esiin Avikaisen leipomon, joka on Kalliossa Torkkelinmäellä. Tätä lähileipomoani olen kehunut ennenkin: kahdeksankymppinen Elvi Avikainen on usein myyntitiskin takana ja mikäs sen hienompaa kuin käydä ostamassa lämmin, paperiin kääritty ruisleipä.

Mainittakoon helsinkiläisistä pienemmistä leipomoista vielä sen verran, että Kanniston leipomo on avannut viime vuoden puolella uuden myymälän Lasipalatsiin.

Yksi asia, josta kotinurkillani Kalliossa pidän, on kahvilatarjonta, joka vain tuntuu paranevan. Ketjukahviloiden sijaan täällä on kivoja, omanlaisiaan paikkoja, ja viime aikojen uusia avauksia ovat olleet kahvilat Kulma ja Keidas.

Molemmilla tosin on jo historiaa Kalliossa. Kulma jatkaa Karhupuiston lippakioskin (Bear Park Cafe) talviaikaista toimintaa ja Keidas toimi aiemmin luomukauppana ja -kahvilana Hesarilla, Kurvin päässä.

Kulmassa on aurinkoista tunnelmaa

Kallion paloaseman viereltä löytyvä Kulma (Agricolankatu 13, ma-pe klo 8-20, la 8-18, su 10-18, lisätietoja Facebookissa) on viihtyisä, aurinkoinen pikkukahvila, kuten kuvasta näkyy. Testatessani paikan aamuaikaan maksoin kahvista ja juustotäytteisestä sämpylästä yhteensä 5 euroa. Kulmaan on kuulemma luvassa myös pientä aamiaista sunnuntaisin.
Juuri nyt Kulmassa tehdään remonttia ja lomaillaan, joten kahvila ei ole auki.

Luomumeininkiä Keitaassa

Kaupan, gallerian ja kahvilan yhdistävä Keidas (Fleminginkatu 7, ma-pe 8-18, la 11-17; kuva) on erikoistunut luomuun. Kahvi ja vegaaninen pulla maksoivat 3,50 euroa. Täälläkin on rento ja hyvä fiilis. Keitaasta löytyy myös langaton netti asiakkaiden käyttöön.

Aamiaista Allotriassa

Lisäksi olen jo muutaman kerran pyörähtänyt lauantaiaamiaisella Vallilan puolella ravintola Allotriassa. 14 euron hintaiseen aamiaiseen sisältyy puuro, kahvi/tee, mehu, leipä ja oman valinnan mukaan kasvis-, kala- tai lihapainotteinen aamiainen. Allotria on hyvin viihtyisä ja palvelu pelaa, joten aamiainen on hintansa väärti.

Vanhat tutut Taikalamppu ja Rytmi

Tietysti viihdyn edelleen myös lähikahvilassani Taikalampussa (kuva) Torkkelinmäellä. Taikalamppua kai voinee kuvailla boheemiksi. Hinnat ovat edulliset ja muutenkin vähän erilainen paikka istuskella. Täällä ainoa maksutapa on käteinen.

“Taikalampun fiinimpi isosisko” on tietysti Villipuutarha (Kaarlenkatu 13).

Lisäksi Hakaniemestä löytyvä kantapaikkani eli kahvila-baarini Rytmi ansaitsee maininnan. Se on kuitenkin tavallisin valintani, kun haluan tavata kavereita lasillisen tai kahvin äärellä. Rytmissäkin saa pientä syötävää, mm. pullaa, piirakoita ja tapaksia.

- – -

Mainitsen nyt vielä sen, että Helsingin aamiaistarjontaa käsittelee ansiokkaan kattavasti HS.fi:n Oma kaupunki -sivujen juttu.

Taannoin kävin syömässä sushia paikassa, jossa on mahdollista istua tiskillä ja jutella kokin kanssa ruokaa odotellessa ja syödessä. Kysäisin häneltä, tiedustelevatko asiakkaat kalojen alkuperää.

“Hyvin harvoin. Joskus joku kysyy tonnikalasta.”

Kävi ilmi, ettei ravintolalla kovin tarkkaa tietoa kalan alkuperästä ollut. Kalat ostetaan tukusta tai kalatoimittajilta, ja heidän antamansa informaatio ei ole kovin suurta. Miksi olisikaan, kun kukaan ei sitä kysele? Ja voisiko siihen sitten luottaa, kun kalat kuljetetaan Suomeen monien vaiheiden kautta.

Totesin kokille myös sen, että eipä toki riisikään mikään hyvä valinta ole hiilijalanjäljestään huolestuneelle. Kokki kummeksui, että miten niin ei ole? Kerroin, että riisi aiheuttaa melkoisia metaanipäästöjä ja sen viljely kuluttaa runsaasti vettä.

Sushi ei siis ole lähtökohtaisesti mitään ekoruokaa, joten tietysti ne tiukemmat vihreät kuluttajat eivät edes ruokaile sushipaikoissa tivailemassa kalojen alkuperää.

Käväisin tällä viikolla WWF:n uudistetun kalaoppaan (pdf, WWF:n tiedote aiheesta) tiedotustilaisuudessa (teen freenä juttuja S-ryhmän Yhteishyvä.fi-sivuille lähinnä vastuullisuudesta, ja S-ryhmä on ollut mukana kalaoppaan rahoituksessa). Jälleen tuli fiilis, että helpompi on jättää kalat ostamatta, ettei omaatuntoa niin suuresti kolkuttelisi. Tai siis valita muutama kotimainen kala, joita ostaa hinnasta huolimatta silloin tällöin.

Eli esimerkiksi tonnikalan tilanne on pitkälti huono, ja tietyt tonnikalalajit hyvin uhanalaisia. Ravintolassa kokee olevansa hankala asiakas, kun kyselee kaloista, vaikka tiedän, että ehkä sen kyselemisen avulla kautta paine alkuperän selvittämiseen oikeasti kasvaa.

Kalaoppaasta voi lukea laajemmin myös Kemikaalicocktailista, jonne Noora on ansiokkaasti myös listannut suositeltavat kalat.

Aiemmin aiheesta kirjoittamaani:

Kalavalikoimien vastuullisuutta ja kestämättömyyttä

Sedu Koskisen omistamien ravintoloketjun eli SK-ravintoloiden toimitusjohtaja Antti Raunio sanoo, että 19 euroa ravintolailtaan on liian vähän (via):

“Meidän asiakkaat käyttävät nyt keskimäärin 19 euroa yhden illan aikana. Se sisältää jo sisäänpääsymaksun, eli asiakkaat ostavat keskimäärin kaksi drinkkiä illan aikana, SK-ravintoloiden toimitusjohtaja Antti Raunio kertoo.

Asiakkaiden käyttämä rahasumma on 60 yökerhoa omistavan SK-ravintoloiden mielestä liian vähän. Pyrkimys olisi nostaa luku edes kolmeen ravintola-annokseen.”

Jotta ihmiset tulisivat aikaisemmin baariin, niin nyt Helsingin Seduloihin voi ostaa rannekkeen, jolla voi illan mittaan liikkua ravintolasta toimeen ilman erillistä pääsymaksua.

Henkilökohtaisesti en Seduloissa kovin usein käy, joskus erittäin harvoin saatan vahingossa eksyä.  Mutta tämän jälkeen taas kiinnostaa vielä vähemmän: mielestäni 19 euroa yhdestä baari-illasta on riittävästi.

Kun kerran saan valita, ostanko yhden sisäänpääsyn ja pari juomaa Sedulassa vai neljä juomaa jossain, jossa ei ole sisäänpääsyä (minähän notkun tavallisesti Kalliossa), niin omalla kohdallani valinta on helppo. Ja tokihan sitä usein rahaa hurahtaa enemmän, jos on kivaa ja mukavaa ja tahtoo syödä jotain tai tarjoaa kaverillekin.

Eiköhän sitä jokainen ravintola toivo, että asiakkaiden keskiostossumma kasvaisi. Mutta vetoaminen siihen, että 19 euroa/lta olisi kuluttajalta jotenkin liian vähän, tuntuu hölmöltä.

Turun Porkkanamafia järjestää tempauksen nyt lauantaina 14. päivä. Eikä vain yhdessä ravintolassa, vaan peräti kolmessa: Kortteliravintolat Kerttu ja Hugo sekä perheravintola Pippurimylly. Osallistua voit milloin tahansa ja missä tahansa edellä mainituista kohteista ravintoloiden aukioloaikana.

Koko Porkkanamafian tuottama lisämyynti, siis 100 prosenttia, käytetään energiatehokkuuden parantamiseen ravintoloissa.

Lisätietoja löytyy myös Facebookissa olevasta tapahtumailmoituksesta.