»   Lotta Backlund kehuu Keittiökaveri-palvelua: “Maanantai-iltana joku kohtelias vesseli toi meille kotiin kaksi isoa kassillista raaka-aineita. Mukana oli myös reseptivihkonen (kassin reseptivihko oli suomeksi, mutta olin saanut reseptit MYÖS sähköpostitse ruotsiksi! Oikeesti! Ei MISSÄÄN saa noin hyvää palvelua!), josta rupesimme heti kokkaamaan ekan illan ruokia. Kassissa on ruoat viidelle illalle (tai meidän tapauksessa viidelle vuorokaudelle, koska annokset ovat neljälle henkilölle ja isoja, ja meillä syöjiä on kaksi ja puoli joten ruoasta saa helposti lounaat evääksi). Raaka-aineet ovat tuoreita ja laadukkaita ja reseptit ihan mielettömän hyviä. Maanantaina me syötiin kanapataa ja eilen peruna-purjo-keittoa. Molemmat olivat todella maukkaita, helppoja tehdä (edes suurtalousemäntä Backlund ei kiireessäkään saanut tuhottua niitä) ja jostain syystä kukaan perheenjäsen ei yskinyt sitä että syötiin kasviskeittoa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Lupiini kehaisee einesruokaa: “Olemme nyt kipeänä ollessani syöneet pelkkiä eineksiä ja totesin eilen miehelle spontaanisti “en tajua miksi näitä haukutaan, näähän on helvetin hyviä!” Eikä jää tiskiäkään yhtään samalla tavalla. Kirjolohilaatikkoa, tuorepastaa, kalakeittoa, pinaattikeittoa. Kun esikoinenkaan ei enää oirehdi lehmänmaitoa, on tämä aika helppoa. Mutta siirrymme kyllä takaisin itse tehtyyn heti kun tervehdyn, ruuanlaitto on nimittäin oikeasti tosi kivaa ja yksi juttu mistä kotiäitiydessä tykkään on, että ruokaa ehtii laittaa rauhassa ja pitkän kaavan mukaan ja suunnitella vilijonkkamaisesti, miten saisi eilisen tähteet mahdollisimman innovatiivisesti tämän päivän ruokaan piilotettua.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund innostui e-kirjojen ostamisesta: “Mr. Penumbra’s 24-hour bookstore kuulosti TÄYDELLISELTÄ. Se kuulosti jopa niin täydelliseltä, että klikkasin itseni heti Amazoniin. Samana päivänä oli kuitenkin postilaatikosta tupsahtanut sellainen postin kortti, että minua odottaa paketti postitoimistossa. Tajusin, että nehän ovat ne kirjat jotka tilasin Amazonista silloin puolitoista kuukautta sitten. Puolitoista kuukautta tuntui hirvittävän pitkältä ajalta odottaa kirjaa, joka vaikuttaa hyvältä, ja jonka kimppuun halusin heti. Hetken pohdittuani menin siis iPadin omaan e-kirjasovellukseen iBooksiin, mutta sehän on tarjonnaltaan aivan surkea! Niinpä tein sen. Latasin iPadille Kindlen. Ja menin heti Amazoniin ostamaan Mr. Penumbran 24-hour bookstoren. Ja se oli NIIN helppoa ja NIIN nopeaa ja NIIN kätevää, ja ihmettelen suuresti ellei tämä kaikki nyt lopu niin että toi iPad kasvaa kiinni mun käteen ja/tai konkurssiin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Erja-Outi Heino kertoo, miten tilasi laadukkaat ja eettisyyden huomioivat jalkineet Etiopiasta: “Yhtenä elokuun iltana pikalähetti tuo kotiin paketin suoraan Etiopiasta. Se sisältää oranssiraidalliset ballerinat – käsintehtyä lähituotantoa paikallisista raaka-aineista. Kesätossujen pohja on jämäkkä ja ompeleet vaikuttavat vahvoilta. Sisäpohja on eläväpintaista puuvillaa. Paketin päällä lukee sekä postilokero-osoite että puhelinnumero Addis Abebaan, ja yhteyshenkilöksi annetaan Bethlehem. Verkkokaupan ostoksessa on omituisen henkilökohtainen maku. [- - -] SoleRebelsin perustaja ja toimitusjohtaja Bethlehem Tilahun Alemu kertoo yrityksestään sen katu-uskottavilla kotisivuilla: käsityötä, eettistä ja ympäristöystävällistä tuotantoa, malleja myös vegaaneille, kaikki paikallisista raaka-aineista, ainoana reilun kaupan kenkämerkkinä maailmassa. SoleRebels vaikuttaa periaatteelliselta yritykseltä. Osoittautuu, että asiakaslähtöisyys ja sadan prosentin tyytyväisyystakuu eivät ole pelkkää puhetta. Kun ensimmäinen pikalähetin tuoma ballerinapari onkin liian pieni, alkaa sähköpostikirjeenvaihto. Sen kestäessä on pakko uskoa, että tossuparin koko-ongelmiin tosiaan paneutuu itse firman johtaja eikä markkinointiassistentti, joka signeeraa sähköpostit pomon nimissä. Ripeästi pikalähetti toimittaa Etiopiasta Suomeen toisenkin parin, oikeankokoisena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilä havaitsi hyödylliseksi miehensä kahdeksan euron hintaisen MySafety-avaimenperän. Avaimenperän ideana on, että jos avaimenperällä varustettu katoaa, niin löytäjä voi tipauttaa avaimet lähimpään postilaatikkoon ja saada löytöpalkkion. “Tilanne oli vähän tuskallinen, koska nipussa oli kotiavaimen lisäksi postilaatikon ja polkupyörän avain. Hän alkoi jo valmistautua polkupyörän lukon murtamiseen, kun tuli puhelu Tukholmasta. Avaimet olivat siellä. Viidellätoista eurolla avaimet palautuivat omistajalleen. [- - -] Meinaan hommata itselleni samanlaisen avaimenperän. Näin se markkinatalous toimii, minäkin tässä mainostan ilmaiseksi. Mutta oli se vaan niin iso huojennus, kun avaimet löytyivät, eikä tarvinnut ryhtyä lukkoja murtamaan ja vaihtelemaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Emilia on ollut uskollinen asiakas vakuutusyhtiölle: “Niin minä olen ollut jo pian kymmenen vuotta tämän samaisen vakuutusyhtiön asiakas. Kaikki on hoitunut – tosin mitään ei ole mennyt kylläkään rikki. Ehkä juuri siksi. Reilun seitsemän kuukauden ulkomaanmatkalle räätälöitiin monesta pienestä palasta vedenpitävä ja poikkeuksellinen vakuutus. Koska vakuutuskortti ei ehtinyt mukaani se lähetettiin perässäni Australiaan. Eräässä oikeusasiassa tämä yhtiö seisoi heti ryhdikkäästi selkäni takana. Aina on autettu. Tänään soitin tähän vakuutusyhtiöön. Ajattelin keskustella nykyisestä kotivakuutuksestani, sillä nyt muutettuani en sitä enää tarvitse. Huomasin aloittavani puhelun sanomalla: “Meidän pitäisi jutella.” Taisin lisätä sinne jonnekin myös että: “Tää ei nyt johdu teistä.” En tehnyt vielä mitään lopullista, sillä jäin ajattelemaan asiaa. Tai paskat, minusta tuli nössö! Aloin ikävöimään yhtiötä jo etukäteen. Saisinko vakuutettua kenties jotain muuta? Kun lopetin puhelun huusi vakuutusmies perääni: “Älä jätä meitä! Mieti vielä!” Mitä siihen voi sanoa, saatikka tehdä? Haluan samalle kurssille vakuutusihmisten kanssa, sillä siellä opitaan vetoamaan tunteisiin. En olekaan ehkä vielä valmis eroamaan vakuutusyhtiöstäni. Matka Puolaan lokakuussa oikeuttaa minut solmimaan taas ainakin lyhyen matkavakuutusliiton heidän kanssaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Juuso sai parturikoneen esittelylaitteen varaosiksi: “Viime viikolla järjestyksessä kolmas parturointikone alkoi osoittaa tylsistymisen merkkejä. Kahdessa ensimmäisessä ongelmaksi on tullut sähkövirta, nyt terän tylsistyminen. Samanlainen parturikone löytyi vielä automarketin esittelyhyllyltä, mutta ilman hintaa. Kysyin myyjättäreltä, onko se vielä mahdollista ostaa. Ei kuulemma, koska myyntilaatikosta ja lisäosista ei ole tietoa. Entä varaosiksi, kysyin. Johan alkoi kauppa käydä. Kympillä lähti varaosiksi hyvä terä, kampa ja akku. Eikä tarvinnut marketin laittaa laitetta poistoon. Suoraan sanoen loistavaa palvelua.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen testasi Onnibussin matkat Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Vaikka hän löysi palvelusta parannettavaa, niin kokemukset painuivat silti selvästi plussalle: “Kaiken kaikkiaan olen kyyteihin ja Onnibussiin ylipäänsä varsin tyytyväinen. Hinnat ovat halpoja, bussit uusia ja siistejä ja näyttivät pysyvän aikataulussa. Turussa kuljettaja osasi myös neuvoa, millä pysäkillä minun kannatti jäädä pois. Olisi varmaan osannut Hervannassakin, mutta kun en kysynyt, niin jäin yhtä pysäkkiä turhan aikaisin. Turkuun menosta maksoin kolme euroa ja paluusta 5,90 e, Tampereelle samat hinnat päinvastoin. Ensi viikolla lähden Turkuun uudestaan, tällä kertaa Marin kanssa. Menolippumme maksoivat 5,90 ja 6,90 euroa (paluu eri reittiä).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tuote kehuu taideliikkeen palveluita ja harmittelee sitä, kun ilmoitetut hinnat eivät pidä paikkaansa: “Sanoin, että aloitan harrastusta, joten en vielä oikein tiedä mitä olen ostamassa. Myyjänainen oli ihana ja hymyilevä, ja sain kaiken mitä tarvitsin. Niin sen pitää toimia! En edes valittanut, vaikka väripaketti maksoi 38 e, ja liikkeen nettisivuilla sen hinnaksi ilmoitetaan 36 e. Tämä on muuten niin yleinen ongelma, että uskon sen olevan paikoin tahallista. Taannoin falafel-paikassa oli kolme eri hintaa: kadulla kyltissä ruoan hinnaksi ilmoitettiin 5 e, liikkeen ikkunassa 5,50 e ja ruokalistassa liikkeen sisällä 7 e. Seitsemänhän se lopulta sitten maksoikin. Ihmeellistä touhua, en kyllä mene sinne toiste. Bilteman hyllyssä oli yhden tuotteen hinta 4,95 e ja kassalla 7,90 e (kassahenkilö ei halunnut edes mennä hyllyyn katsomaan hintalappua, eikä uskonut minua kun kerroin siitä). Prismasta nyt viimeksi ostinkin yhden kolme kertaa liian kalliin liiman, kun hyllyssä luki 5,20 e (tms.) ja kassalla hinnaksi osoittautui 14,95 e. Jösses, kiljaisin, mutta oli perjantai ja jonoa, ja päättelin että tavara oli vain jätetty hyllyyn väärään paikkaan ja oma vika, mitäs valitsin juuri sen kalleimman vahingossa. Ahdistaa valittaa sellaisesta, kun ei koskaan voi olla varma, että on lukenut juuri sen oikean hintalapun siitä kilometrihyllystä. Missä ovat vanhat kunnon HINTALAPUT TUOTTEISSA, kysyn vain.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Ritva testasi pölypussien ostamista netistä: “Tilaus sisään sunnuntaina ja tiistaina pussit olivat jo postilaatikossa. Kappalehinnassa ehkä häviän hieman mutta helppoudessa voitan, joten aion hoitaa asian jatkossakin kotisohvalta. Minä käytin Findustia, mutta näyttää näitä olevan monia muitakin. Ainoa pieni miinus oli että kahteen imuriin tulevat pussit tulivat pakattuna kahteen eri lähetykseen, joten ihan ekologisin ei toimitustapa ollut. Perustelivat asiaa sillä että näin mahtuu postiluukusta kotiin asti eikä tarvitse hakea postitoimipaikasta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Narratiiveja-blogissa kannustetaan ostamaan kakkoslaadun tomaatteja: “Ostin ensimmäisen kerran tänä kesänä Hakaniemen torilta tomaatteja. Suomalaisten tomaattien kausi on juuri alkanut toukokuussa! ja kun niitä tulee, tulee myös kakkoslaatuisia: liian pieniä tai suuria, mutantteja, kolhuisia,välillä ylikypsiä mutta oikeastaan parempia kuin standarditomaatit koska there´s a crack in everything that´s where the light gets in. Ja nämä tomaatit ovat silkkaa Leonard Cohenia, bonuksena aika edullisiakin.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Marginaalin Janilla on kehuja ja haukkuja: “Ruu­kaan käydä Kam­pin K-supermarketissa aamulla nap­paa­massa eväät. Siellä on ihan überys­tä­väl­li­set kas­sat! Se on sitä­kin usko­mat­to­mam­paa, että siellä on pit­kät jonot, jokai­sella suun­nil­leen kaksi tai kolme ostosta, ja pal­velu on ystä­väl­li­syy­des­tään huo­li­matta oikein ripeää, eli ne tyy­pit (nai­sia tain­neet olla kaikki joita olen näh­nyt) ovat ihan koneita. # Sen sijaan mehu­va­li­koima siellä on ihan paska. Tai en tiiä onko se sen parempi muu­al­la­kaan, jos hakee sitä mitä minä haen: appel­sii­ni­täys­me­hua, mie­lui­ten hedel­mä­li­han kanssa, kor­kein­taan lit­ran, mie­lui­ten alle, töl­kissä jossa on sul­jet­tava korkki. Siellä on kyllä val­ta­vasti vaih­toeh­toja, mutta ne ovat soke­roi­tuja, makeu­tusai­neu­tet­tuja, lit­ran tai isom­pia tai kor­kit­to­mia. [- - -] City­mar­ke­tissa puo­les­taan tänään ihmet­te­lin, että eikö koti­mai­sista mar­joista teh­tyjä hil­loja muka myydä ollen­kaan, vai eivätkö hil­lo­val­mis­ta­jat ole näh­neet aiheel­li­seksi ilmoit­taa mar­jo­jensa alku­pe­rää sil­loin­kaan, kun koti­mai­suusetu olisi käy­tet­tä­vissä. Kun ei nimit­täin mai­nittu, aina­kaan puo­luk­ka­hil­loissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisa-Maria Patjas arvostaa taksikuskeja, jotka hallitsevat asiakasystävällisen keskustelun ja keskustelemattomuuden: “Olen nyt viikon sisällä käyttänyt taksia kolme kertaa. Kahdella kerralla näistä kuljettaja kävi läpi pientä raivokohtausta liikennejärjestelyistä, tienkunnosta, sen kunnossapidosta, muista kuljettajista ja ylipäänsä liikenteestä. En voi muuta kuin ihailla näitä kuljettajia siitä, että he päivästä toiseen jaksavat tehdä työtä ilmeisen epämieluisassa työtehtävässä. Kiivailu ja kiroilu ei mielestäni kuulu asiakaspalveluun, mutta eräänkin kerran olen takapenkillä kuunnellut kuskin voimasanoja ja sadattelua. [- - -] Itse olen yleensä taksissa menossa tai tulossa työasioiden takia. Joko haluan keskittyä tulevaan, tehdä viime hetken valmisteluja tai toisaalta toipua ja hengähtää hetken ennen seuraavaa tilannetta. Yleensä en halua sanoa sanaakaan kuljettajalle vaan tahdon murjottaa rauhassa. Monilla muilla aloilla on tavoitteena pitää asiakas tyytyväisenä, jotta hän tulisi toistekin asioille. Taksikyytejä harvemmin tilataan suoraan yrittäjältä, joten palvelun laadulla kilpailu on olematonta. Viikkoni kolmas taksikuski onneksi pelasti ammattikunnan maineen. Hän nosti kättä kiitokseksi tienantajalle, kehui poliisia, antoi naurahtaen tietä toiselle kuljettajalle, neuvoi hyvän leipomon ja olisi määränpäässä avannut ovenkin minulle. Täytyykin kuitista tarkistaa puhelinnumero ja soittaa hänelle, kun taas tarvitsen kyytiä.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Leo Stranius hankki lapselle pyöräilykypärän sekä pyöränistuimen, jotka maksoivat yhteensä 103 euroa: “Tämä oli samalla kaikkein kallein hankinta, jonka olemme vauvalle toistaiseksi tehneet. Ja kaiken lisäksi vielä uutena. Tällä kertaa sopivaa pyöränistuinta kun ei löytynyt käytettynä ja kypärän halusimme turvallisuussyistä uutena. [- - -] Hamax Sleepy oli helppo ja nopea asentaa ja sopii hyvin melkein pyörään kuin pyörään. Hyvänä ominaisuutena on se, että istuimen saa irti pidikkeestä ja vaihdettua toiseen pyörään. Tarakkaa ei tarvita. Eli kunhan hankkii toisen pidikkeen (sen yritämme saada nyt jostain käytettynä), niin istuinta voi käyttää useammassa eri pyörässä. [- - -] Mikä parasta: Vauva tuntuu viihtyvät istuimessa todella hyvin. Olemme ehtineet tehdä kaksi pyöräretkeä. Molemmilla kerroilla vauva on ensin tarkkaillut istuimesta käsin kiinnostuneena ympäristöä. Vaikka istuimen saa myös nukkumisasentoon, ehti vauva molemmilla pyöräreissuilla nukahtaa istuimeen pää sylissä retkottaen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lauri Järvilehto oli tyytyväinen ostamaansa muuttopalveluun: “Muuttopäiväksi tilasimme vielä muuttoapua Victor Ek -nimiseltä firmalta. En muista, milloin olisin saanut parempaa palvelua. Ensinnäkin, paikan päälle tulleet kolme muuttomiestä olivat rautaisia ammattilaisia. Heidän työnsä seuraaminen oli melkein kuin olisi tarkastellut pitkälle hioutunutta tanssiesitystä: muuttoautto täyttyi sentin tarkkuudella, kun ammattimiehet osasivat hoitaa hommat. Lisäksi muuttomiesten kanssa oli mahtavaa rupatella kantamisen lomassa kaikesta maan ja taivaan väliltä, musiikinteoriasta muuttomiehen arkeen. Jos tarvitset muuttoapua, voin suositella Victor Ek:in palveluita täysin rinnoin.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Iskunvaimennin-blogissa kehutaan vauvojen kosteuspyyhkeitä omassa kasvojenhoidossa: “Vannon lähes kaikessa lapsenhoidossa pylly- eli kosteuspyyhkeiden nimeen. Niillä voi pyyhkiä ne pyllyt, posket, vaatteiden tahrat, pöydät ja melkein mitä vaan. Ainoa oikea pyyhe on Natusan First Touch extra sensitive baby wipes. Sopivan pehmeän öljyisiä, hajuttomia ja pakkauksessa kosteuden säilyttäviä. Nyt olen kehittänyt pyyhkeille uuden hirrrvveen, hirrrveen hyvän käyttötarkoituksen: omien kasvojen puhdistus. Lähtee muuten silmämeikki ja muut moskat naamasta kertalaakista. Pintakuiva iho jää ihanan pehmeäksi. Ja on rahtusen halvempaa kuin vastaavat kasvoille tarkoitetut liinat tai luottomerkkieni Biothermin tai Vichyn putelit.” (Mari Koo) 1 kommentti.