Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kehut' merkittyjä kirjoituksia

»   Eeva-Maria kehuu tamperelaista Supermyynti-kauppaa vanhanajan aarreaitaksi: ”Herra Kauppias tervehtii asiakkaitaan heti ovelta, antaa minulle luvan valokuvaamiseen, kun vastaan hänen kysymykseensä etten etsi mitään tiettyä asiaa tällä kertaa. Katselen vain, tällaisessa paikassa ei koskaan tiedä mitä hyllyjen välissä tulee vastaan. Kauppias siirtyy palvelemaan seuraavaa sisäänpoikkeajaa, miestä joka tarvitsee taulukoukkuja ja sitten seuraavaa, joka etsii tietynlaista paristoa sekä ajastinkelloa autotalliinsa. Ovi käy vähän väliä, vain harva kysyjä joudutaan käännyttämään pois pystymättä auttamaan häntä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kati on Iso-Britanniassa kokkaillut Suomeenkin rantautuneesta quornista: ”Quorn on muun muassa kuutioina ja leikkeinä myytävä, vähärasvainen ja kuitupitoinen sieniproteiinivalmiste. Yhtälö ei kuulosta kovin herkulliselta, mutta sitä suurempi on yllätys: esimerkiksi wokissa tai salaatissa quornkuutioita ei voi mitenkään erottaa vaikkapa kanasta. Tietysti aina voi kysyä, onko kasvisruoan muistutettava lihaa. Onko esimerkiksi soijanakeissa tai vehnägluteenista tehdyssä ”kasviskinkussa” mitään järkeä? Lihan kaltaisuus ei ainakaan minulle ole itseisarvo, vaikka se monelle kasvisruokia vieroksuvalle voikin olla ensimmäinen sysäys kokeilla lautasellaan viherpiipertäjien pöperöitä. Mutta jostain proteiinia on syytä saada; etenkin urheilua harrastavalla vauhti hyytyy nopeasti pelkällä leivällä ja perunalla. Allekirjoittaneen oikulliset sisuskalut ottavat lisäksi vastaan vain melko rajallisen määrän soijaa, papuja tai sieniä (jälkimmäisten osalta ongelmia aiheuttavat laktoosin kaltaiset sokerit, jotka quornista ilmeisesti puuttuvat). Niinpä quorn on synteettisyydestään huolimatta tervetullut lisä valikoimaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jos joku vielä haeskelee parhaita Runebergintorttuja, niin Zombifikaatio-blogi arvioi kolmen kärkeen Vaasan Isoäidin Runebergintortun, Makutuotteen leivonnaisen ja Tanniset Runebergintortun. Voittajaa eli viimeksi mainittua kehutaan seuraavasti: ”Tanniset pärjäävät hyvien makumuistijälkien lisäksi sillä, että kokoa järkäleparilla on 250 g, joka on markkinoiden vakuuttavimpia kokoja, eikä hintaa kuitenkaan ole käännetty yhteentoista, vaan kustannuspaikka löytyy haitarin puolestavälistä. Rahalle siis saa vastinetta.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Heidille!) Ei kommentteja.

»   Jani Muhonen arvioi parturipalveluja ja kehaisee kiinteän vuosimaksun sopimusta: ”Valtaosa partureista edelleen hoitaa ajanvarauksensa puhelimitse. Mikä aina on aikaa pois liikkeessä olevan asiakkaan palvelemisesta. Ajattele nyt, asiakas istuu tuolissa ja puhelin soi. Mitä tapahtuu? Asiakaspalvelija joko a) venyttää pääleikkauksessa olevan asiakkaan hoitoaikaa vastaamalla puheluun tai b) ei vastaa puhelimeen ja menettää asiakkaan. ”Sopiiko jos vastaan?” ”Juu ei sovi”. Ne liikkeet, joilla on sähköinen ajanvarauskalenteri, saavat automaattivärjäyksen asiakkailleen aikaiseksi (tosin vain harmaansävyisenä) kun saksimista kaipaava eksyy tuhansien valikkojen ja epäloogisuuksien maailmaan. Ja lopulta soittaa liikkeeseen kun verkossa asiointi ei vain onnistu. Tai menee muualle. Niin kuin minä lopulta tein. Menin meinaan M Roomiin. Parturi miehille ilman ajanvarausta. Kahvit odottaessa (joka odotusaika ei ollut pitkä) ja ammattitaitoinen parturi, joka myös osasi myydä. Nyt olenkin M Roomin jäsen. Maksan kiinteän vuosimaksun ja käytän parturipalveluita juuri niin paljon tai vähän kuin haluan. Ja saan vielä partanikin siistittyä. Tuotteista alennuksia ja (mahdollisen) jonon ohi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Apteekkiin unohtuneesta luottokortista soitettiin muutamassa minuutissa

tiistai 5. helmikuuta 2013 klo 16.51 kirjoittajana Mari Koo

Tänään olin kävellyt muutaman minuutin apteekkiasiointini jälkeen, kun puhelin soi.

”Luottokunnasta hei. Soittivat Punavuoren apteekista, että Visa-korttisi on jäänyt sinne. Voit noutaa sen, kunhan henkilöllisyystodistus on mukana.”

Kiitin ilahtuneena. En tietysti ollut edes tajunnut, että korttini oli unohtunut lukulaitteeseen.

Kiitin myös apteekissa, kun hain korttini takaisin. Nopea reagointi on hyvää asiakaspalvelua.

Olisihan saattanut kohta olla jossain toisessa kaupassa ja huolestua, kun kortti on kadoksissa. Sitten olisin soittanut sulkupalveluun ja joutunut odottamaan uutta korttia monta päivää.

Näitä korttiunohduksia varmaan sattuu nykyisin muillekin hajamielisille. Ilmeisesti lukulaitteissa ei ole toimintoa, jonka ansiosta laite piippailisi, jos kortti jää maksun jälkeen tavallista pidemmäksi aikaa laitteeseen.

High contrast Visa card
Kuva: MoneyBlogNewz/Flickr

»   EE kehaisee Hesburgerin falafelhampurilaista: ”Normi kasvispihvi on yleensä kuivasta raasteesta kokoon puristettu, ei maistu miltään, ei tarjoa haukatessa mitään purutuntumaa ja syödessä alkaa miettiä etteivät ne ravintoarvotkaan täytä vaatimuksia. Jos hampurilainen olisi hyvä, sellaisen voisi silti syödä joskus että tulisi iloiseksi – toivon todella että ne tavalliset jauhelihapihvit maistuvat paremmalta, muuten suosiossa ei ole logiikkaa. Falafelpihvi maistuu siltä että se on oikeasti tehty pavuista. Kun hampurilaiseen vaihtaa vielä niiden normiliukasteiden tilalle valkosipulimajoneesin, syö sitä jo tyytyväisenä. Toivottavasti se pysyy valikoimissa ikuisesti! Tämä viestinä Hesburgerille, kuponkeja saa lähettää. Vaikka oikeasti toivon että hampurilaisketjut kaatuisivat yksitelleen ja niiden tilalle perustettaisiin kalakukkobaareja.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Kahvikupillisen saa 0,50 eurolla Helsingissäkin

torstai 24. tammikuuta 2013 klo 15.55 kirjoittajana Mari Koo

Viime vuoden puolella Kuningaskuluttaja etsi Suomen kalleinta ja halvinta kahvia. Kallein löytyi Helsingistä, halvin Turun Kupittaan Citymarketista.

Mutta kuten usein on tuotu esiin, niin pelkkä kupillisen hinta ei ole kovin hyvä vertailukohde. Itse harvoin haluan ostaa vain sen pelkän kahvin, ja pahasta kahvista en haluaisi maksaa mitään.

Kuppini oheen haluan nimittäin usein myös mukavan ympäristön ja mahdollisuuden ostaa jotain hyvää syötävää. Haitaksi ei ole sekään, jos samalla hinnalla voin lukea lehtiä.

Toisaalta hyvä erikoiskahvi maistuu välillä sellaisenaan.

Nykyisin yksi vakiokahvipaikkani täällä Helsingin eteläisessä kantakaupungissa on perhetalo Betanian kahvila. Siellä kahvi tai tee maksaa 0,50 euroa, pulla tai hyvä täytetty sämpylä euron. Paikassa voi lukea lehtiä tai istuskella muuten vaan.

Itselleni syy mennä Betaniaan on vauva, koska Betaniassa on toimintaa lapsille. Lapsille on varattu toinen huone, joten muut asiakkaat saavat olla rauhassa ilman joukon mekastusta.

Kahvila on auki klo 9-14, joten en sinne normiarjessa ehtisi. Kahvila myös sijaitsee hieman vakiokulkureittieni ulkopuolella, joten satunnaisesti en sinne noin vain piipahda.

Hienoa, että täällä omilla nurkillani saan halutessani halvan kahvin ja juustosämpylän. En silti järkyty, jos joudun maksamaan kupillisestani jossain toisaalla pari euroa.

Perhetalo Betaniassa  juustosämpylä ja kahvi maksavat 1,50 euroa.  Luettavana löytyy niin päivän Hesari kuin aikakauslehtiä.

Perhetalo Betaniassa juustosämpylä ja kahvi maksavat 1,50 euroa. Luettavana löytyy niin päivän Hesari kuin aikakauslehtiä.

»   Maija puolustaa appelsiineja: ”Jos tekisin itselleni jonkinlaisen epäolennaisten taitojen CV:n, siinä lukisi ainakin Hyvä valitsemaan hedelmiä. Olen juuri se tyyppi, joka hedelmätiskillä puristelee ja punnitsee kypsyyttä ja mehukkuutta rasittavuuteen asti. Syön päivittäin hedelmiä ja minun olisi hyvin vaikea valita niistä yhtä suosikkia, mutta aika korkealle listalla yltäisi varmasti appelsiini. Olin pöyristynyt taannoin lukemastani uutisesta, jonka mukaan appelsiinien kulutus on laskenut, koska ne koetaan hankaliksi kuoria. Ihmiset, mikä teitä vaivaa? Hyvä appelsiini on mehukas, muhkea, makea ja kirpsakka yhtä aikaa – ja todellakin kaiken vaivan väärtti. Ja mistä sellaisen tunnistaa? Hyvä appelsiini on painava (kevyt on yleensä kuiva) ja kuorestaan sopivasti pehmeä ja sellainen… no, hyväntuntuinen. Ostakaa, ne ovat nyt sesongissakin!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Palashampoo pesee hiukset edullisesti

torstai 17. tammikuuta 2013 klo 11.36 kirjoittajana Mari Koo

Muutama vuosi sitten ilmestyi useita palasaippuoita ja niitä valmistavia pikkufirmoja. Tällöin itsekin innostuin palasaippuoista: ne kestävät pitkään, turhaa jätettä ei synny eikä tarvitse maksaa nestesaippuoiden vesimääristä.

Edelleen käytän palasaippuoita, ja kropalle ja kasvoille minulla on omat tuotteensa.

Lisäksi hiuksiin käytän palashampoota. Ensimmäisen palashampoon ostin varmaan aikoinaan Lushista. Sen jälkeen olen ostanut suomalaisten pienempien valmistajien shampoota.

Palashampoon paras puoli on sen riittoisuus. Minulla on nyt lyhyet, värjäämättömät hiukset (viime vuonnahan kerroin päätöksestäni lopettaa hiusten värjäys), ja yksi shampoopala tuntuu kestävän suunnilleen ikuisuuden.

Koska palashampoo siis kestää pitkään, niin sen hinta on halpa. Ostin nyt uuden palan noin seitsemällä eurolla, ja edellisen olin ostanut varmasti pitkälti yli vuosi sitten.

Tosin olen aina vähän ihmetellyt, miten jotkut saavat lutrattua shampoopullot tyhjiksi niin nopeasti. Eli varmaan osittain kestävyydessä on kyse siitä, että olen ylipäätään tottunut käyttämään shampoota vain vähän.

Palashampoiden ja -saippuoiden huono puoli on niiden säilyttäminen ja mukanakuljettaminen. Palat vaativat alustan, jossa ne pääsevät kuivahtamaan. Onneksi suihkussamme on sopiva pikkuritilä, johon palat voi laittaa ja joka ei kuitenkaan ole suihkun vesivirran alla.

Uimahallireissuilla ja matkoilla minulla on mukana nesteshampoota ja -saippuaa pienissä purkeissa, koska palasaippuat tuntuvat hankalilta kuljettaa mukana.

Lisäksi palashampoiden kohdalla muistutetaan, että aluksi hiukset voivat tuntua pesun jälkeen tahmeilta. Aiheesta kirjoittaa eilisessä blogitekstissään Eskapismi:

”Ja voi kyllä, ensimmäinen pesukerta oli aivan järkyttävä! Hiukset olivat todella tahmaiset! En edes yrittänyt harjata niitä, eikä niitä tehnyt mieli koskea lainkaan kuivanakaan. Nyt, noin 8 pesukerran jälkeen ne alkavat muuttua puhtaamman tuntuisiksi. Ja mikä parasta, ne tuntuvat tuplasti tuuheammilta, ilmavammilta kuin ennen.”

Paketeissa kehotetaan usein myös kahteen vaahdotukseen, mutta itselleni riittää yksi kerta.

En käytä hoitoaineita, ja muotoilutuotteita vain silloin tällöin.

Kuvassa on Ruohonjuuresta ostamani Flow-shampoopala. Päänahkani, kuten muukin ihoni, kuivahtaa talvella, joten toivon tämän sopivasti hellivän päätäni. En ole suuri luonnonkosmetiikan hehkuttaja, eli en usko niiden automaattisesti olevan parempia kuin ns. tavalliset, mutta palashampoita en ainakaan ole nähnyt esimerkiksi perusmarkettien kosmetiikkahyllyillä.

Itselle ostettu lahja sentään on aina hyvä lahja: kehut Yrjönkadun uimahallille

maanantai 17. joulukuuta 2012 klo 15.38 kirjoittajana Mari Koo

Tiedän, etten ole ainoa, joka ostaa itselleen lahjoja. Siis tietyn hankinnan kohdalla voin perustella sen sanomalla, että nyt on joulu tai syntymäpäiväni lähellä, ja olen jotenkin ansainnut lahjan.

Usein nämä lahjat ovat jotain hieman erityisempää: hieronta, kalliimmat kengät, tyylikäs asuste. Ja kun itse itselleni valitsen, niin tietysti nautin hankinnasta.

Tänä vuonna oma joululahjani on kymmenen kerran kortti Yrjönkadun uimahalliin (42 euroa). Olisin ostanut sen muutenkin, mutta sattui nyt sopivasti olemaan tarvetta nimenomaan joulun aikaan.

Olen nyt suunnilleen vuoden verran käynyt pulikoimassa tässä Helsingin keskustassa sijaitsevassa, Suomen vanhimmassa julkisessa uimahallissa. Aiemmin en oikein edes tajunnut hallin erikoislaatuisuutta ja tunnelmallisuutta, enkä ollut siellä käynyt.

Mutta nyt olen kovin tykästynyt!

Ensinnäkin nykyisestä kodista kävelee Yrjönkadulle noin kymmenessä minuutissa.

Alastonuintia viehättävässä paikassa lapsivapaasti

Lisäksi hallissa on eri päivät nais- ja miesuimareille, ja siellä saa uida alasti. Jos ei halua, ei tarvitse ahtautua uimapukuun (erityisesti raskaana ollessani tämä oli kätevää).

Iloitsen myös siitä, että Yrjönkadulla ei ole lastenallasta eikä siis kiljuvia ja juoksentelevia lapsia. Ennen lisääntymistäni minut olisi voitu leimata lapsivihamieliseksi tämän kommentin vuoksi, mutta nyt, kun minulla on se vauva, niin nautin, ettei tarvitse uimahallissa katsella muidenkaan lapsia.


Kuva: Helsingin kaupunki

Kakkoskerroksessa rentoutumista pitkän kaavan mukaan

Yrjönkadun yksi erikoisuus on kakkoskerros, josta voi vuokrata lepohytin. Samaan hintaan (12 e) saa mm. kylpytakin ja mahdollisuuden nauttia kahvilan herkkuja. Tätä kehuu blogissaan HeidiBee:

”Yläkerrassa on mahdollista uimisen, saunomisen ja lepäilyn jälkeen nauttia myös juomaa ja ruokaa. Itse en keksi nopeasti yhtään täydellisempää tapaa tavata ystäviä ja rentoutua.”

Yrjönkadun altaasta yksi kolmasosa on vesijuoksijoille, ja itse läträän nimenomaan kyseisellä radalla.

Eikä uimahallikäynnin hintakaan ole mielestäni kallis. Peruskertamaksu on 5 euroa, ja mm. opiskelijat ja työttömät pääsevät halvemmalla.

Oletteko muut ostaneet itselleni lahjoja? Mitä ja miksi?

»   Petteri Järvinen on innostunut lukemaan nuoruutensa kirjoja: ”Netin kautta toimiva antikvariaattipalvelu on mahdollistanut uuden harrastuksen: kauan sitten luettujen kirjojen ostamisen ja uudelleen lukemisen. Onpa hauskaa lukea uudelleen kirjoja, jotka muistaa nuoruusvuosilta — ja yleensä vielä väärin. Esimerkiksi Alistair MacLean oli aikansa Ilkka Remes. Aina syksyllä ilmestyi uusi kirja, joka oli varma lahja isän pukinkonttiin. MacLean kuoli jo 1980-luvun lopussa eikä hänen teoksiaan enää löydy kirjakaupoista, mutta nettiantikvariaatti pelastaa tilanteen. (Antikvariaatti on mainio palvelu senkin vuoksi, ettei se pakota heti rekisteröitymään, ja kirjojen hinnat ovat vain muutama euro).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   JokuIhminen iloitsee led-lampuista: ”Hehkulamppujen tilalle on nyt saatavilla kirkkaita LED-lamppuja, jotka sopivat tavalliseen kierrekantaan. Samalla lamput ovat useita kertoja energiatehokkaampia kuin hehkulamput, eivätkä sisällä elohopeaa, kuten pienoisloistelamput. (Ne ovat myös hieman energiatehokkaampia kuin pienoisloistelamput.) Ostamani 12 Watin LED-lamput ovat 810 lumenillaan* vanhoja 60 Watin hehkulamppuja kirkkaampia, ja valo on miellyttävää. Yllätyin maanantaina positiivisesti sekä valon kirkkaudesta että väristä. Lisäksi lampun ennustettu kestoikä on 25 000 tuntia. Jos käyttäisin lamppuja kolme tuntia päivässä, ehtisin niiden valossa kasvattaa vielä olemattomat lapseni aikuisiksi, joskin siinä teini-iän paikkeilla idean loisto odotettavasti vähän himmenisi. ;-)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund kehuu Keittiökaveri-palvelua: ”Maanantai-iltana joku kohtelias vesseli toi meille kotiin kaksi isoa kassillista raaka-aineita. Mukana oli myös reseptivihkonen (kassin reseptivihko oli suomeksi, mutta olin saanut reseptit MYÖS sähköpostitse ruotsiksi! Oikeesti! Ei MISSÄÄN saa noin hyvää palvelua!), josta rupesimme heti kokkaamaan ekan illan ruokia. Kassissa on ruoat viidelle illalle (tai meidän tapauksessa viidelle vuorokaudelle, koska annokset ovat neljälle henkilölle ja isoja, ja meillä syöjiä on kaksi ja puoli joten ruoasta saa helposti lounaat evääksi). Raaka-aineet ovat tuoreita ja laadukkaita ja reseptit ihan mielettömän hyviä. Maanantaina me syötiin kanapataa ja eilen peruna-purjo-keittoa. Molemmat olivat todella maukkaita, helppoja tehdä (edes suurtalousemäntä Backlund ei kiireessäkään saanut tuhottua niitä) ja jostain syystä kukaan perheenjäsen ei yskinyt sitä että syötiin kasviskeittoa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Lupiini kehaisee einesruokaa: ”Olemme nyt kipeänä ollessani syöneet pelkkiä eineksiä ja totesin eilen miehelle spontaanisti ”en tajua miksi näitä haukutaan, näähän on helvetin hyviä!” Eikä jää tiskiäkään yhtään samalla tavalla. Kirjolohilaatikkoa, tuorepastaa, kalakeittoa, pinaattikeittoa. Kun esikoinenkaan ei enää oirehdi lehmänmaitoa, on tämä aika helppoa. Mutta siirrymme kyllä takaisin itse tehtyyn heti kun tervehdyn, ruuanlaitto on nimittäin oikeasti tosi kivaa ja yksi juttu mistä kotiäitiydessä tykkään on, että ruokaa ehtii laittaa rauhassa ja pitkän kaavan mukaan ja suunnitella vilijonkkamaisesti, miten saisi eilisen tähteet mahdollisimman innovatiivisesti tämän päivän ruokaan piilotettua.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlund innostui e-kirjojen ostamisesta: ”Mr. Penumbra’s 24-hour bookstore kuulosti TÄYDELLISELTÄ. Se kuulosti jopa niin täydelliseltä, että klikkasin itseni heti Amazoniin. Samana päivänä oli kuitenkin postilaatikosta tupsahtanut sellainen postin kortti, että minua odottaa paketti postitoimistossa. Tajusin, että nehän ovat ne kirjat jotka tilasin Amazonista silloin puolitoista kuukautta sitten. Puolitoista kuukautta tuntui hirvittävän pitkältä ajalta odottaa kirjaa, joka vaikuttaa hyvältä, ja jonka kimppuun halusin heti. Hetken pohdittuani menin siis iPadin omaan e-kirjasovellukseen iBooksiin, mutta sehän on tarjonnaltaan aivan surkea! Niinpä tein sen. Latasin iPadille Kindlen. Ja menin heti Amazoniin ostamaan Mr. Penumbran 24-hour bookstoren. Ja se oli NIIN helppoa ja NIIN nopeaa ja NIIN kätevää, ja ihmettelen suuresti ellei tämä kaikki nyt lopu niin että toi iPad kasvaa kiinni mun käteen ja/tai konkurssiin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

Oatlyn mangolla ja appelsiinilla maustettu kaurajuoma on herkkua

perjantai 12. lokakuuta 2012 klo 12.18 kirjoittajana Mari Koo

Elina lähetti sähköpostia, sillä hän halusi kehua tuotetta:

”Silläkin uhalla, että kuulostan ihan mainokselta, haluan kehua Oatlyn uutta mangolla ja appelsiinilla maustettua kaurajuomaa.

Voi tavaton, miten hyvää! Samettisen pehmeää ja raikasta. Mahakin tykkää pehmeästä koostumuksesta. Juoma ei ole liian makeaa, eikä liian kitkerää, kuten mangon makuiset tuotteet usein ovat. Toimii sekä sellaisenaan juotuna, että esimerkiksi smoothien pohjana.

Juoma on oikeasti niin herkullista, että piti ihan lähettää firmallekin palautetta asiasta. Toivoin lisää makuja. Esimerkiksi joku marjamaku olisi varmasti ihan superhyvää. Oatlyn edustaja kiitti pikaisesti palautteesta ja lupasi toimittaa ehdotukseni tuotekehitysosastolle.”

»   Erja-Outi Heino kertoo, miten tilasi laadukkaat ja eettisyyden huomioivat jalkineet Etiopiasta: ”Yhtenä elokuun iltana pikalähetti tuo kotiin paketin suoraan Etiopiasta. Se sisältää oranssiraidalliset ballerinat – käsintehtyä lähituotantoa paikallisista raaka-aineista. Kesätossujen pohja on jämäkkä ja ompeleet vaikuttavat vahvoilta. Sisäpohja on eläväpintaista puuvillaa. Paketin päällä lukee sekä postilokero-osoite että puhelinnumero Addis Abebaan, ja yhteyshenkilöksi annetaan Bethlehem. Verkkokaupan ostoksessa on omituisen henkilökohtainen maku. [- – -] SoleRebelsin perustaja ja toimitusjohtaja Bethlehem Tilahun Alemu kertoo yrityksestään sen katu-uskottavilla kotisivuilla: käsityötä, eettistä ja ympäristöystävällistä tuotantoa, malleja myös vegaaneille, kaikki paikallisista raaka-aineista, ainoana reilun kaupan kenkämerkkinä maailmassa. SoleRebels vaikuttaa periaatteelliselta yritykseltä. Osoittautuu, että asiakaslähtöisyys ja sadan prosentin tyytyväisyystakuu eivät ole pelkkää puhetta. Kun ensimmäinen pikalähetin tuoma ballerinapari onkin liian pieni, alkaa sähköpostikirjeenvaihto. Sen kestäessä on pakko uskoa, että tossuparin koko-ongelmiin tosiaan paneutuu itse firman johtaja eikä markkinointiassistentti, joka signeeraa sähköpostit pomon nimissä. Ripeästi pikalähetti toimittaa Etiopiasta Suomeen toisenkin parin, oikeankokoisena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilä havaitsi hyödylliseksi miehensä kahdeksan euron hintaisen MySafety-avaimenperän. Avaimenperän ideana on, että jos avaimenperällä varustettu katoaa, niin löytäjä voi tipauttaa avaimet lähimpään postilaatikkoon ja saada löytöpalkkion. ”Tilanne oli vähän tuskallinen, koska nipussa oli kotiavaimen lisäksi postilaatikon ja polkupyörän avain. Hän alkoi jo valmistautua polkupyörän lukon murtamiseen, kun tuli puhelu Tukholmasta. Avaimet olivat siellä. Viidellätoista eurolla avaimet palautuivat omistajalleen. [- – -] Meinaan hommata itselleni samanlaisen avaimenperän. Näin se markkinatalous toimii, minäkin tässä mainostan ilmaiseksi. Mutta oli se vaan niin iso huojennus, kun avaimet löytyivät, eikä tarvinnut ryhtyä lukkoja murtamaan ja vaihtelemaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Airbnb mahdollistaa matkaajalle kohtuuhintaisen majoituksen

perjantai 28. syyskuuta 2012 klo 14.50 kirjoittajana Mari Koo

Puolisoni käväisi yhden viikonlopun Münchenissa. Edulliset hotellit olivat täynnä, joten mies päätyi varaamaan majoituksen Airbnb-nettipalvelun kautta.

Airbnb:n ideana on se, että yksityishenkilöt voivat vuokrata asuntoja toisilleen lyhyemmiksi tai pidemmiksi ajoiksi. Palvelu mahdollistaa luotettavan vuokraamisen nettiä hyödyntäen.

Mieheni varasi halaumaltaan alueelta yhden huoneen alle 50 e/yö. Viestit hänen ja asunnon omistajan välillä viuhuivat niin tekstiviestillä kuin sähköpostitse. Asunnon omistaja ilmoitti olevansa kyseisenä viikonloppuna poissa kodistaan, joten mieheni sai siis olla pari yötä asunnossa aivan yksin.

Kaikki toimi mainiosti, ja mieheni oli todella tyytyväinen. Tämän perusteella uskon, että perheemme käyttää myös jatkossa Airbnb:tä.

Myös Maiskis piti Airbnb:stä:

”Sivuston käyttö oli todella helppoa ja varmasti kuka tahansa osaa varata sieltä yöpaikan. Selaus, profiilin luominen ja vuokraajien kanssa viestittely oli vaivatonta ja muut vuokraajat olivat myös kommentoineet vuokraamiaan huoneita. Maksu hoidettiin joko luottokortilla tai Paypalin kautta. Yöpymisen jälkeen vuokraaja tietenkin sitoutuu antamaan palautetta huoneistosta ja myös vieras itse saa palautteen. Eli toimitaan melkolailla huutonet-pohjalta.”

»   Emilia on ollut uskollinen asiakas vakuutusyhtiölle: ”Niin minä olen ollut jo pian kymmenen vuotta tämän samaisen vakuutusyhtiön asiakas. Kaikki on hoitunut – tosin mitään ei ole mennyt kylläkään rikki. Ehkä juuri siksi. Reilun seitsemän kuukauden ulkomaanmatkalle räätälöitiin monesta pienestä palasta vedenpitävä ja poikkeuksellinen vakuutus. Koska vakuutuskortti ei ehtinyt mukaani se lähetettiin perässäni Australiaan. Eräässä oikeusasiassa tämä yhtiö seisoi heti ryhdikkäästi selkäni takana. Aina on autettu. Tänään soitin tähän vakuutusyhtiöön. Ajattelin keskustella nykyisestä kotivakuutuksestani, sillä nyt muutettuani en sitä enää tarvitse. Huomasin aloittavani puhelun sanomalla: ”Meidän pitäisi jutella.” Taisin lisätä sinne jonnekin myös että: ”Tää ei nyt johdu teistä.” En tehnyt vielä mitään lopullista, sillä jäin ajattelemaan asiaa. Tai paskat, minusta tuli nössö! Aloin ikävöimään yhtiötä jo etukäteen. Saisinko vakuutettua kenties jotain muuta? Kun lopetin puhelun huusi vakuutusmies perääni: ”Älä jätä meitä! Mieti vielä!” Mitä siihen voi sanoa, saatikka tehdä? Haluan samalle kurssille vakuutusihmisten kanssa, sillä siellä opitaan vetoamaan tunteisiin. En olekaan ehkä vielä valmis eroamaan vakuutusyhtiöstäni. Matka Puolaan lokakuussa oikeuttaa minut solmimaan taas ainakin lyhyen matkavakuutusliiton heidän kanssaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset   uudemmat kirjoitukset »