Pitsikirjan Rinna on laatinut mainion kaavion siihen hetkeen, kun miettii, säilyttääkö joku vaate vai ei.

Rinna toteaa:

“Yhdistelemällä vaatteita saa jo hurjasti vaihtelua: jos esim. omistaa viisi yläosaa, viisi alaosaa, viisi asustetta ja viidet kengät, saa aikaan yli 600 asukokonaisuutta.

Noin vuoden aikana olen raakannut vaatevarastostani reilusti yli puolet pois (siis Kierrätyskeskukseen), mutta kesävaatteissa on vielä vähentämisen varaa. Suuri osa poislaitettavista oli vuosien aikana muuttunut vääräntyyliseksi tai siis oma tyylini oli muuttunut erilaiseksi – eipä siinä muuten mitään, ihan normaalia kehitystä, mutta KUNPA EN OLISI AIKOINAAN HANKKINUT NIIN PALJON VAATTEITA! Tähtään siihen, että kun joskus 10 vuoden päästä tyylini arvatenkin on taas muuttunut erilaiseksi, olen ehtinyt kuluttaa puhki suurimman osan 2010-luvun vaatteistani.”

Aamun uutisvirrasta osui silmiini juttu Tuikkujahdista. Tässä jäteyhtiöiden järjestämässä jahdissa koululuokat keräävät talteen kynttilätuikkujen alumiinikuoria, ja suurimmat määrät keränneet palkitaan.

Jutussa hämmästytti kerättyjen tuikkujen määrä.

“Jamalin koulun 3.-4.-luokkalaiset keräsivät marras-tammikuussa peräti 6 314 tuikkukuorta per oppilas ja selvisivät siten voittajaksi Tuikkujahdissa Pohjois-Karjalassa.”

Siis tälle voittoisalle lieksalaiskoulun porukalle kertyi yli 6 000 tuikkukuorta yhtä oppilasta kohti. Hämmästyttävää.

Tuikkuja voidaan tietysti pyytää esimerkiksi yrityksistä tai muuten organisoida tuikkukuorien keräys esimerkiksi kauppoihin viedyillä keräyslaatikoilla. En onnistunut äkkiseltään löytämään yhtään juttua, jossa olisi kerrottu, miten oppilaat ovat toteuttaneet menestyskeräyksiään.

“Yhteistulos koko maassa oli ennätykselliset 5 092 965 tuikkukuorta. Kerätyistä alumiinisista kuorista on mahdollista tehdä melkein 340 000 uutta limsatölkkiä tai melkein 34 uutta pientä Buster -venettä.“

Meidän taloutemme ei viimeisen vuoden aikana ole tuottanut yhtään tuikkukuorta jätteisiin. Kynttilöiden polttaminen on ylipäätään jäänyt vähäiseksi, ja ne kynttilät, joita on poltettu, ovat pääsääntöisesti olleet mehiläisvahakynttilöitä. Niitä nimittäin työnikin (työnantajanihan on Mehiläishoitajain liitto) puolesta mieluusti hankin. Koen ne myös ekologiseksi ja hyväntuoksuiseksi vaihtoehdoksi.

Tänään NYT-liite uutisoi H&M-vaateketjun tulevasta vaatekeräyksestä. Kuluttaja voi tuoda kauppoihin minkä tahansa merkin vaatteitannosta riippumatta. Vastineeksi yhdestä kassillisesta vaatetta kuluttaja saa 15 prosentin alennuskupongin

“Ensimmäisessä vaiheessa näitä liikkeitä ovat Helsingissä Itäkeskuksen, Galleria Esplanadin, Forumin ja Aleksanterinkatu 48:n H&M:t sekä Aleksanterinkadun H&M Kids. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.”

“H&M:n kumppani I:Collect noutaa vaatteet ja lajittelee ne jatkokäyttöön, kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon.”

Maailmanlaajuisesti H&M tiedotti vaatekeräyksestään joulukuussa. Jo tällöin se herätti myös kriittisempiä kommentteja. Samaa kommenttia on myös NYTin jutussa:

“Eikö kuitenkin olisi järkevämpää ostaa vähemmän vaatteita sen sijaan, että ostaa vaatteita, dumppaa ne H&M:lle ja ostaa kupongin rohkaisemana lisää?”

Minä toivon, että H&M:n kierrätys innostaa myös muita yrityksiä järjestämään vanhojen tuotteiden vastaanottoa ja niiden asianmukaista kierrätystä tai hyötykäyttöä. Eri yritykset keräävät välillä oman alansa tuotteita, kuten kattiloita tai lakanoita, mutta miksi tämä on vain kampanjaluonteista? Eikö monilla aloilla yritysten velvollisuus ja myös etu olisi toimia näin?

Mitään alennuksia toimintaan ei tarvitse yhdistää. Sen sijaan tarvitaan keinoja, joilla tavara kiertäisi paremmin hyötykäyttöön sen sijaan, että päätyy vain kaatopaikoille.

Ja tietysti se paras vaihtoehto olisi ostaa vain todellakin tarpeeseen, mutta se nyt tuskin ihan pian toteutuu.

Kuva: Lulu Vision / Flickr
Jutun muokkausta: korjattu eurot prosenteiksi, kiitos Jennille!

Tavaraa on liikaa ja kaapit pursuavat. Tätä tuskailua harjoitettiin ahkerasti vuonna 2012, kuten jo monta vuotta tätä ennenkin (muistattehan esimerkiksi Sadan tavaran haasteen?).

Nyt ammattijärjestäjät lienevät jo tuttuja monille. Jos siis itse ei halua kotinsa tavaravuoria järjestellä, niin apua voi palkata.

Ja jos kotona ei tila riitä, niin varastoja voi vuokrata. Varastovuokrausbisnes on lisääntynyt, ja mieleeni on jäänyt viime vuodelta lehtijuttu, jossa nainen kertoi vuokraavansa varaston vanhalle sohvalleen. Ihmiset ovat siis valmiita maksamaan esimerkiksi 50 euroa kuukaudessa saadakseen pitää tavaraa jossakin, kun se ei oman kodin tiloihin mahdu.

Viime vuonna Helsingissä järjestettiin ensimmäistä kertaa Siivouspäivä. Päivällä pyritään helpottamaan omasta tavarasta eroonpääsemistä ja luonnollisesti löytöjen tekemistä muiden kamoista.

Vähäisen tavaran kaipuu sekä varastotilat näkyvät myös sisustusjutuissa ja muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Designmuseon eilen päättyneessä Koti-näyttelyssä oli kahdeksalta ihmiseltä kysytty ajatuksia heidän ihannekodistaan. Ainakin kaksi mainitsi erityisesti sen, että kodissa olisi tavaraa vain vähän ja/tai se olisi piilotettu varastoihin.

Vähäisen tavaran puhe jatkuu varmasti tänä vuonna. Eilen Hesarissa ollut juttu dokumenttielokuvasta, jossa Petri Luukkainen vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee yhden päivässä, näyttää jo innostavan ihmisiä. Hesari kyseleekin, mitkä ovat sinun tärkeimmät kymmenen tavaraa.

Omassa elämässäni:

Tavaran määrä kodissamme kasvoi ennenkaikkea uuden perheenjäsenen vuoksi. Asunnossamme on onneksi reilusti varastotilaa, kun makuuhuoneen parvikin toimii paikkana, jonne voi heitellä roinaa.

Onneksi osa lastenvaatteista on lainassa ystäväperheeltä, joten ne eivät jää omiin nurkkiin.

Kirpputoreille en jaksa raahautua myymään. Käyttämättömät vaatteet ja tavarat kuskaan nyssäköina hyväntekeväisyyskirpputoreille tai keräyksiin, annan kavereille tai arvokkaampien kohdalla kaupittelen netissä.

Siivouspäivästä meille päätyi ainakin ilmainen syöttötuoli.

Tuskailen säännöllisesti nurkissa olevaa tavaraa, mutta muiden muuttoapuna ollessani olen ollut tyytyväinen, etten ole koskaan innostunut esimerkiksi hamstraamaan kirjoja ja lehtiä.

- – -

Päätin kirjata ylös muutamia havaintojani viime vuoden kulutuskeskusteluista. Nämä ovat täysin omavaltaisesti ja fiilispohjalta valittuja sekä pohdittuja. Lisään tekstien loppuun myös ajatuksen siitä, miten kyseinen aihe näkyi omassa elämässäni viime vuonna. Tekstit löytyvät tagilla Kulutusvuosi2012

Kosketusnäyttö tuli tutuksi yhä useammalla suomalaiselle kännykän tai tablettitietokoneen kautta. Monen kännykkä on nyt ns. älypuhelin, jolla käytetään nettiä ja sen myötä erilaisia sovelluksia, räpsitään kuvia ja silloin tällöin myös soitellaan.

Ohut televisio tuntuu olevan jo lähes normaali kodin varuste.

Kodinkoneiden mainonnassa havaitsin usein kapselikahvikoneita. Toisaalta kahvirintamalla on myös yksinkertaisemman laitteiston kannattajia: esimerkiksi AeroPress tuntui saavan näkyvyyttä.

Viime kesänä Suomen hyttysongelmaa ratkottiin teknologisin voimin. Hyttysansat osoittautuivat hittituotteeksi, jotka loppuivat kaupoista kesken korkeasta hinnasta huolimatta.

Pöpöjen hätistelyyn mainostettu, paristoilla toimiva saippua-annostelija voitti Luonto-lehden Vuoden turhake -tittelin.

Kodinkoneiden ja elektroniikkalaitteiden lisääntyvä määrä ja lyhyet elinkaaret aiheuttavat kasvavaa päänvaivaa. Muutama vuotta sitten kalliilla ostettu elektroninen vimpan voi osoittautua lähinnä ongelmajätteeksi. Vanhoja televisioita tai stereoita tyrkitään perusjäteastioihin, kun ei jakseta viedä niitä asiallisiin kierrätyspisteisiin, jotka usein ovat ainakin autottoman kotitalouden kannalta hankalissa paikoissa.

Välillä uutisoinnissa muistettiin myös se, että elektroniikan tuotannolla on suuria eettisiä ja ekologisia vaikutuksia.

Oma kodintekniikan vuoteni 2012:

Hukkasin vanhan iPhoneni, joten jouduin ostamaan uuden. Valitsin Samsungilta mallin, jonka pitäisi kestää myös kolhuja ja roiskeita.

Kotiimme ostettiin yleiskone. Jatkoimme elämää ilman televisiota, tablettitietokonetta tai kapselikahvinkeitintä.

Tulostimesta tuntui vähän väliä olevan musteet lopussa, koska mies joutuu sillä printtaamaan värikuvia. Väripatruunoiden myötä tulostimen käyttökustannukset tuntuvat kohtuuttomilta.

Taloudessamme on kolme tietokonetta, joista kaksi täyttää tänä vuonna kuusi vuotta ja yksi on pari vuotta vanha miniläppäri. Iän huomaa mm. vanhentuneina käyttöjärjestelminä ja tökkivinä toimintoina, joten tänä vuonna joudutaan tietokoneostoksille. Samoin meille on hankittava pölynimuri, sillä meillä on nyt ollut lainassa ulkomailla pitkään majailevan kaverin imuri, ja hän palaa Suomeen.

Keväällä kotikulmilla kiersi vaarallisen jätteen keräysauto, jonka ansiosta saimme kodista ulos mm. hajonnutta elektroniikkaa.

Vuoden turhakkeeseen törmäsin kesällä ravintolassa, enkä osannut sitä käyttää. Ravistin sitä ja sain vain paristot lennähtämään ulos.

Kävin tänään heittämässä muutamia pieniä kotiimme kertyneitä ongelmallisempia jätteitä HSY:n jätehuollon kiertävään keräysautoon. Kovin montaa esinettä ei nyt ollut, koska edellisen muuton yhteydessä oli viimeksi näitä jätteitä kuskailtu keräykseen.

Tällä kertaa keräkseen jäivät hajonnut kännykkä, sen akku, muutamat risat piuhat, pieni elektorniikkalelu ja vanhat kynsilakat (nekin luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi, jos pullo ei ole täysin tyhjä tai sisältö kokonaan kuivunut, kts. Jätkä-jätelajihaku).

Fredrikintorilla oli melkonen hulina, kun ihmiset toivat paikalle vanhoja tietokoneita ja muuta elektroniikkaa, televisioita, energiansäästölamppuja ja kaikkea muuta, joka ei kuulu sekajätteeseen.

Keräysautot aloittivat kiertämisen tänään. On siis vielä hyvät mahdollisuudet, että jos asut pääkaupunkiseudulla, niin lähiaikoina lähistölläsi pysähtyy tällainen kierrätysmahdollisuus.

Ongelmajätettähän kutsutaan nykyisin vaaralliseksi jätteeksi. “Terminä vaarallinen jäte kertoo paremmin, mistä on kyse. Se vastaa myös kansainvälistä termistöä”, kampanjasivut kertovat.

Viime viikolla havaitsin, että Soft Embo -vessapaperin hylsy mainosti itseään pöntöstä huuhdeltavaksi. Pikkuisen epäilytti, koska olen tottunut ajatukseen, ettei pönttöön saa pistää suunnilleen mitään muuta kuin vessapaperia ja jätöksiä.

Sopivasti samana päivänä Hesarin nettisivuilta löytyi juttu, jossa kerrottiin, ettei pönttöön saa laittaa huuhdeltavina mainostettuja tuotteita:

“Wc-pönttöön ei saa heittää myöskään biohajoavaa jätettä, muistuttaa pääkaupunkiseudun jätevedet puhdistava Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Kielto koskee ruuantähteitä ja paistorasvoja, mutta myös tuotteita, joissa on merkintä flushable eli huuhdeltava.

- Tuote, jota mainostetaan huudeltavana, synnyttää mielikuvan, että pönttöön voi heittää muutakin kuin wc-paperia. Näin ei kuitenkaan ole, sanoo HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Jukka Piekkari.

Vaikka huuhdeltaviksi mainostetut tuotteet, kuten paperihylsyt ja kuituliinat, liukenevat veteen, niiden kuitumassa kasvattaa orgaanisen jätteen kuormaa jätevedenpuhdistuslaitoksessa. Massa voi myös aiheuttaa tukoksia kiinteistöjen putkistoissa ja viemäriverkostossa.”

Lähetin vielä Soft Embon valmistajalle kysymyksen aiheesta, ja viittasin kyseiseen lehtijuttuun. Sieltä vastattiin seuraavaa:

“Flush&Go hylsy on valmistettu samasta materiaalista kuin tavallinen wc-paperi. Se hajoaa 100%:sti wc:stä alas huuhdottaessa.
Huuhtohylsy vastaa neljää wc-paperiarkkia ja hajoaa jopa nopeammin kuin normaali wc-paperi.

Se käyttäytyy huuhdeltaessa ongelmitta jätevedenpuhdistamolla. Hylsy on kuitua, joka saadaan puhdistamolla pääsääntöisesti talteen primäärikäsittelyvaiheessa. Hylsyn sisältämä luonnonmukainen tärkkelys hajoaa pääsääntöisesti jätevedenpuhdistuksen biologisessa vaiheessa.
Huuhtohylsyn voi vaihtoehtoisesti hävittää kuten aikaisemminkin biojätteen mukana, se on kompostoituva. Huuhtohylsyn voi myös kierrättää entiseen tapaan keräyskartongin mukana tai jopa keräyspaperin mukana.”

Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta vedellä hylsyjä alas pöntöstä. Jos on riskinä, että ne aiheuttavat tukoksia, niin ennemmin käytän hylsyt muuten.

Joten hylsyt päätyvät taloudessamme sanomalehtipaperista taiteiltujen biojätepussien pohjalle. Siellä ne keräävät kosteutta ja estävät paperia hajoamasta ennen kuin pussi ehtii biojäteastiaan.