Helsingissä meneillään oleva Flow-festivaali on hoitanut tyhjistä juomapulloista aiheutuvan roskaongelman sinänsä ansiokkaalla tavalla: Niin oluttölkeistä kuin muistakin alueen ravintoloista myytävistä juoma-astioista maksetaan yhden euron pantti, jonka saa takaisin palauttamalla juomankuoren myyntipaikan tiskille. Koska pantti on huomattavasti korkeampi kuin ulkomaailmassa, on tyhjienkin pullojen tuominen alueelle kielletty.

Järjestelmän toteutuksessa on kuitenkin yksi ärsyttävä piirre: Kun alueen anniskelupisteet sulkeutuvat n. klo 2.30, ei illan viimeisten juomien, tai esimerkiksi päivän mittaan juhlakansan janoa sammuttaneiden vesipullojen pantteja enää saa takaisin mistään, vaan ne on heitettävä roskiin. Tölkkejä tai pulloja ei saa edes viedä ulos alueelta, jolloin niistä toki saisikin kauppaan palautettuna vain murto-osan maksetusta panttihinnasta. Miten olisi Flow-organisaatio, jos anniskelun päättymisen jälkeen alueella olisi vielä auki edes yksi panttien palautuspiste, mieluiten pääulosmenoväylän varrella?

“Kulutushyödykkeisiin lisätään merkintä odotettavissa olevasta käyttöiästä. Kuluttajasuojalain on taattava, että kaupasta ostettavien tavaroiden todellinen kesto on tiedossa.

Tämä on yksi ehdotus WWF:n Onnellisuuspolittisessa manifestissa, jota on ollut työstämässä Demos Helsinki.

Samasta aiheesta juteltiin hieman myös siinä viime lauantain Uusi Musta -lähetyksessä. Erilaiset kuluttajajärjestöt ovat vaatineet mm. elektroniikan ja kodintekniikan suhteen erilaisia keinoja siihen, että tuotteiden käyttöikä saataisiin pidemmäksi ja tavarat kestävämmiksi.

Eli tuotteelle määriteltäisiin esimerkiksi vuosihinta samaan tapaan, kuin elintarvikkeissa on kilohinta. Valmistaja takaisi siis vaikkapa sähkövatkaimen kestävän 15 vuotta ja tämän perusteella voitaisiin laskea vuosihinta. Kuluttaja voisi vertailla näitä vuosihintoja ja tehdä ostopäätöstään myös sen mukaan, mitä tuotteelle luvataan.

Tietysti valmistajan, maahantuojan tai myyjän pitää myös sitoutua korjaamaan laitteet, mikäli ne eivät kestä luvattua aikaa. Valitettavan usein nykyisin hajonnut laite korvataan uudella, koska se on edullisempaa. Mutta kovin ekologisena käytäntöä ei voi pitää, ellei hajonnutta elektroniikkaa tehokkaasti hyötykäytetä. Ja elektroniikkaromun kierrätys on sitten jo oma juttunsa: aihetta käsiteltiin eilen M.O.T. -ohjelmassa.

Takuuajan päättyminen ei vapauta valmistajaa – elektroniikan on kestettävä yli kaksi vuotta

Vielä muistutuksena laitemyynnin nykytilasta ja takuuajoista Kuluttajaviraston Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -julkaisun esittelemä tapaus:

“Monet kuluttajat ottivat Kuluttajavirastoon yhteyttä maahantuojan menettelytavoista, kun Sony Playstation 3-pelikonsoliin tuli vika pian vuoden takuuajan päättymisen jälkeen. Laite maksoi uutena noin 600 euroa. Asiakkaille on rutiininomaisesti todettu, ettei takuunantaja vastaa viasta takuuajan päätyttyä. Laitteita ei tutkittu yksilöllisesti. Jos asiakas hämmästeli asiaa, häntä kehotettiin tekemään valitus kuluttajariitalautakunnalle. Vaihtoehtona tälle tarjottiin kauppaa tehdaskorjatusta laitteesta 195 euron hintaan.

Maahantuojalle Oy Nordisk Film Ab:lle selvitettiin kuluttajansuojalain tavarankaupan perusasioita. Kuluttajansuojalaissa ei ole määräaikoja yrityksen virhevastuulle. Myyjä tai maahantuoja ei voi yksipuolisesti sanella virhevastuuaikaansa antamalla määräaikaisen takuun. Takuusitoumuksella ei myöskään voi huonontaa kuluttajan oikeuksia lakiin nähden. Muun muassa tavaran liian lyhyt kestoikä on laissa määritelty virheeksi. Yritykselle kerrottiin myös kuluttajariitalautakunnan vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä. Ratkaisujen mukaan elektroniikkalaitteen on yleensä kestettävä enemmän kuin kaksi vuotta.

Kuluttajavirasto sovelsi tilanteeseen kuluttajansuojalain säännöstä sopimattomasta menettelystä asiakassuhteessa . Asiakassuhteeseen kuuluu muun muassa reklamaatioiden käsittely kaupanteon jälkeen. Reklamaatiota ei voida kumota pelkällä väitteellä, että virhevastuu ulottuisi vain takuuaikaan. Väite ei ole totta ja se antaa asiakkaalle harhaanjohtavaa tietoa hänen lainmukaisista oikeuksistaan.”

- – -

P.S. Onnellisuuspoliittisessa manifestissa kerrotaan myös seuraavaa: “Huonosti nukuttu yö vaikuttaa enemmän onnellisuuteemme kuin se, paljonko meillä on herätessämme rahaa”. Siis nukkukaa hyvin

Olen huomenna menossa Uusi Musta -ohjelmaan vieraaksi juttelemaan shoppailusta ja nuukailusta. Mukana on myös mm. Kulutus.fi -sivuilta tuttu Annukka Berg.

“Puimme nuukuusviikon kunniaksi lauantain lähetyksessä kuluttamista. Shoppailuun, eli harrastusmuotoiseen ostamiseen käytetään galluppimme mukaan aikaa viikoittain. Mikä ajaa meidät jatkuvaan uuden ostamiseen, jopa hamstraukseen, ja toisaalta onko kyse pakosta, kun tavara ja vaatteet hajoavat käsiin normaalikäytössä eikä mitään kannata korjata. Entä mitkä ovat vaihtoehdot uuden ostamiselle?”

Etukäteen sain pyynnön viedä studioon mukanani jonkun arjessani pitkään olleen esineen tai vaatteen. Nyt siis pähkäilen, mitä ottaisin.

Ja mikä on pitkäikäistä? Sekin vaihtelee tavaran mukana. Ovatko kengät kestäneet pitkään, jos niitä on käyttänyt viisi vuotta muutaman kuukauden ajan vuodessa, vai pitääkö ikää olla kymmenen vuotta?

Ohjelmassa puhutaan myös tietysti tavaran kierrättämisestä, vaihtamisesta ja lainaamisesta. Oma ompelukoneeni on parhaillaan ystäväni luona, ja itse olen tarvittaessa saanut ystäväpiiristä lainaan niin porakoneen, teltan kuin fillarilaukut.

Vähäiset huonekaluini ovat kirpputoreilta, huuto.netistä, roskalavoilta tai kavereilta saatuja.

Oma suurin shoppailuaikani oli siinä vaiheessa, kun siirryin opiskelijasta palkkatyöhön. Tulojen kasvun myötä sekä Helsingin kauppojen valikoimien äärellä tuntui, että on ostettava uusia vaatteita ja muuta tavaraa.

Nyt se on laantunut huomattavasti. Eipä siitä ostelusta suuremmin iloa saanut, ja aina jossain olisi periaatteessa tarjolla vielä jotain hienompaa.

Kätevä keino on yksinkertaisesti pysyä poissa houkutusten ääreltä. Niin kauppakeskuksista tai näyteikkunoiden tiirailusta, yhtä lailla kuin nettikaupoista tai kirpputoreilta (kirppiksillä heräteostoksiin on niin helppo sortua, “kun eihän tämä maksa paljon mitään ja on käytettyäkin”).

Toinen hyvä keino on tietysti raha. Kun sitä ei ole liikaa käytettäväksi kaikenlaiseen osteluun, niin eipä tule hankittua mitään hetken mielijohteesta. Sen sijaan voi “sijoittaa” harvemmin, kalliimmin ja eettisemmin. Kuten esimerkiksi tein ostaessani öljyvärimaalauksen tänä vuonna: käytin rahojani hienoon hankintaan, josta on iloa loppuiäksi.

Mutta huomenna ei helsinkiläisten kannata välttämättä jäädä kotiin kuuntelemaan radiota, vaan suunnata Vallilan kirjastolle (ohjelman voi kuunnella sitten jälkikätee YLEn Areenan kautta). Omaa ekoiluaan voi pohtia tietysti myös Kierrätystehdas-tapahtumassa koko viikonlopun.

Lisäys:

Shoppailuun tuntuu yleensä liittyvän edelleen ajatus, että nimenomaan naiset ostelevat vaatteita ja kosmetiikkaa. Mielestäni kannattaisi myös joskus tarkkailla miehiä esim. kodintekniikka- tai rautakaupassa tai muussa vastaavassa (siis liikkeet kuten Verkkokauppa, Bauhaus, Claes Ohlson). Aikamoisia heräteostoksia moni saa niissä aikaan, mutta ilmeisesti toimintaa ei mielletä shoppailuksi.

Nuukuusviikkoon liittyen uusi kirjoittaja ja Kulutusjuhla-yhdistyksen hallituksen jäsen Risto pohtii netin ilmaistarjontaa: hintavertailutarjonnat, ilmaiset kylkiäiset, roskalavojen löydöistä tiedottaminen, Annetaan-palstat jne.

Verkossa on paljon sivustoja, joista saa ohjeita nettinuukailuun. Nuukailulla tarkoitan kulujen minimointia löytämällä halvempia vaihtoehtoja, jakamalla tietoa nuukailupaikoista sekä tietoa ilmaisista sekä lähes ”ilmaisista” tavaroista tai palveluista.

Yleisimpiä lienevät sivustot, joilla vertaillaan tuotteiden tai palveluiden hintoja. Niissä keskitytään halvimman hinnan etsimiseen. Helpointa vertailu taitaa olla massatuotteiden (esim. bensan) kohdalla ja vaikeinta hankalasti keskenään mitattavien palveluiden, kuten hotellien kohdalla. Tuotevertailusivustojen antamiin tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä tieto voi olla vanhentunutta tai huokuttelevimmaksi vaihtoehdoksi tarjotaan tuottetta, joka ovat maksaneet päästäkseen vertailuun tai jopa sijoittuakseen korkealle.

Vertailupalveluita olen käyttänyt mm. selvitellessä sähkön, lentojen, hotellien, ravintoloiden, nettiliittymän sekä kodin elektroniikan hintatasoa.

Tuotteiden lisäksi verkossa vertaillaan paikkoja, joissa nuukailu onnistuu. Netissä on useampia kirpputoreja listaavia sivustoja. Maittavimman tai hinta-laatu –suhteeltaan parhaimman ravintolan, baarin tai kebab-paikan löytämiseen löytyy myös omat sivustonsa.

Onko ilmaista lounasta olemassa? Facebookin mukaan on. ”Annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan”-ryhmässä tavara liikkuu ilmaiseksi ja Roskalava-ryhmissä (Helsinki, Turku, Jyväskylä) bongataan käyttökelpoista tavaraa roskalavoilta.

Sivustot, kuten ilmaiset.fi ja tarkkamarkka.com listaavat kylkiäisinä tavaroita jakavia tahoja. Sivustojen kautta ”ilmainen” tavara (esim. mp3-soitin, mustekasetti, dvd-elokuva) saattaa edellyttää postikulujen maksamista, tutkimukseen vastaamista tai lehden tilaamista. Toisinaan kylkiäiset ovat melkoista krääsää. Arvokkain kylkiäinen, josta olen kuullut, oli lehtitilauksen mukana tullut Block-lamppu.

Siinä pintaraapaisu netin tarjoamista nuukailumahdollisuuksista. Päivitin Nuukuusviikon kunniaksi Kulutusjuhlan linkkilistaa (sivustolla alhaalla oikeassa reunassa) nuukailun helpottamiseksi. Hauskaa nuukailua!

Kierrätyskeskus kertoo tiedotteessaan, kuinka heidän kauttaan on kulkenut entistä enemmän tavaraa:

“Vuonna 2009 Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kautta kiersi yli 1 200 000 tavaraa hyötykäyttöön ja asiakkaita oli yli 250 000. Tavaramäärä kasvoi vuonna 2009 noin 30% ja asiakasmäärä 18% vuoteen 2008 verrattuna. Nousutahti jatkuu myös kuluvana vuonna, sillä tammi-helmikuussa 2010 tavaramäärä oli jälleen kasvanut 20% verrattuna vuoden 2009 vastaavaan aikaan.

Luvut kertovat myös pääkaupunkilaisten lisääntyneestä halusta kierrättää tavaroitaan hyötykäyttöön.

– On tosi hienoa, että ihmiset haluavat tuoda tavaroita kierrätykseen ja näin huomioida ympäristön, iloitsee Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen myymälätoimintojen johtaja Aatos Weckman.”

En yhtään epäile ihmisten halua kierrättää ja hankkia käytettyjä tavaroita. Pidän sitä erittäin suositeltavana.

Mutta silti on mielestäni jotenkin masentavaa, että meillä on niin paljon kaikenlaista, jota voidaan laittaa kiertämään ja sitten ottaa uutta tilalle. Parhaat ja rakkaimat esineet eivät päätyisi edes Kierrätyskeskukseen.

Kierrätettävän tavaramäärän kasvu voi myös osaltaan kertoa siitä, miten kokonaisuudessaan tavarat vain lisääntyvät. Eli ehkä sitä uuttakin ostetaan yhä enemmän, ja sitten vanhempaa pistetään eteenpäin.

Ongelmajätettä keräävät autot kiertävät taas pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun kierrätykseen liittyen: HSY:n keräysautot kiertävät joka kevät Espoossa, Kauniaisissa, Helsingissä, Vantaalla ja Kirkkonummella. Autoihin voi tuoda ongelmajätteitä, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä metalliromua. Keräysautokierros on jo alkanut ja se kestää toukokuun loppupuolelle. Oman lähimmän pysähdyspisteen aikataulu löytyy nettisivuilta, esim. Helsingin aikataulut.

Hei, olen annamaija, Kulutusjuhla-blogin uusin kirjoittaja. Olen ruokakaupantäti.  En silti ole erityisen kaupallinen mieli, ja siksi aloitan kertomalla siitä, mitä kaupasta saa ihan ilmaiseksi.

Kaupasta saat ilmaiseksi tiettyjä palveluja. Kauppaan voi palauttaa panttipulloja. Lisäksi kauppaan voi viedä kierrätettäväksi paristoja ja pieniä akkuja.  Elektroniikkajätteen voi joko palauttaa kauppaan tai vähintään kaupasta kerrotaan lähin elektroniikkajätteen vastaanottopiste.

Mutta saa sieltä ilmaista tavaraakin. Tai sanotaanko materiaalia. Pahvilaatikot lienevät se tavallisin tavara, mitä kaupasta haetaan. Pahvia kauppaan tulee pakkauksista, joissa tuote-erät kauppaan saapuvat. Laatikoita on yllättävän pieni osa, tuotteet voi olla pakattu esimerkiksi pahvialustalle kuristemuovilla. Näistä pakkauksia olen käyttävnyt tarjoiluun (tölkkialustat), tehnyt niistä joulukoristeita (sipsilaatikot, joissa oli tähtiä) ja pakannut niihin joululahjoja (sokerin voimapaperipäälliset).

Muovisia kertakäyttöisiä alustoja on ainakin hammastahnoilla ja –harjoilla, nuudeleilla ja salaateilla. Kova muovi on kaupassa energia- tai jopa sekajätettä, joten sen uusiokäyttö olisi erittäin suotavaa.  Toistaiseksi olen näistä käyttänyt vain paksua muovinauhaa, joilla isoja pakkauksia on joskus kiristetty kiinni, ja näitäkin kissanleluina eli eivät ole kovin kuluvassa käytössä. Keväällä pääsiäismunien alustoja menee joskus kasviharrastajille taimien koulintaan. Tähän kävisivät muuten myös salaattiruukkujen muovialuset. Tulevien iltalehtien mukana nurkkiin tuntui kertyvän myös kasoittain paksuja hyviä kuminauhoja, joille ei ole mitään käyttöä.

Asiakkaana on tietysti vaikea nähdä kaikkea sitä jätteeksi menevää materiaalia, mitä kaupassa syntyy. Yleensä tavara pyritään hyllyttämään ilman tukkupakkauksia. Jonkin verran pakkausmateriaalia on kuitenkin pakko pitää hyllyssä, jos tuote ei esim. pysy sellaisenaa pystyssä. Paljon askartelumateriaalia tarvitsevien tahojen ja kauppojen välille olisikin hyvä syntyä enemmän yhteistyötä materiaalin siirron merkeissä. Kaikissa kaupoissa ei kuitenkaan ole aikaa eikä mahdollisuuksia lähteä seulomaan sopivaa materiaalia tarvitseville. Oikeasta kaupasta kysymällä kuitenkin kuka tahansa voi saada käyttöönsä paljon erilaista materiaalia, ihan ilmaiseksi.

Loppubonuksena pääsiäismunien kennoista taitettu minikasvihuone:

Syksyllä uutisoitiin, miten ns. biopussit eivät välttämättä maadu niin nopeasti kuin muu biojäte, joten ne erotellaan koneellisesti muusta biojätteestä.

Huhdan Jaana halusi tarkempaa selvyyttä ja otti yhteyttä Helsingin seudun ympäristöpalveluihin kysyen biojätepussien kohtalosta. Jaettakoon Jaanan ansiokkaasti kysymä tieto täälläkin eteenpäin:

“K: Hei, tiedustelisin, kuinka jätteidenkäsittelyssä käy Bioskapussillisille biojätteille. Kyseinen pussi maatuu melko huonosti. Mihin tällaiseen pussiin pakatut biojätteet loppujenlopuksi päätyvät?
Onko HSY:llä niiden käytöstä huomautettavaa?

V: Hei, Bioska- tai muuhun tärkkelysmuovipussiin pakattu biojäte päätyy yhtä lailla kompostointilaitokseen käsiteltäväksi kuin muukin biojäteastiaan laitettu materiaali.

Aluksi biojäte möyhitään koneellisesti, jolloin mm. biopussit repeytyvät. Näin ollen pussin sisältö purkautuu pussista ja jatkaa matkaansa kompostointitunneliin. Kompostointilaitoskäsittelyn eli noin kolme viikkoa kestävän esikompostoinnin jälkeen kompostimassa siirretään jälkikompostoitumaan. Tässä vaiheessa massa seulotaan, jotta vielä maatumattomat ja vierasaineet (astiat, ruokailuvälineet, kukkaruukut, vaipat, tavalliset muovikassit jne, joita materiaalista yhä löytyy) saadaan massasta pois. Se osa biohajoavista muovipusseista, joka ei mahdollisesti ole ehtinyt kompostoitua tai pilkkoutua riittävän pieneksi, yleensä karsiutuu muun maatumattoman aineksen kanssa ns. seulaylitteenä ja päätyy yleensä kaatopaikalle tässä vaiheessa.

Biomuovista valmistettuja pusseja voi vallan hyvin käyttää edelleen, joskin suosittelemme paperipusseja/sanomalehtipaperia.”

Lisäys: Biohajoavat pussit ovat muuten tulossa ilmaiseksi jakoon S-ryhmän hedelmäosastoille.

Kulutusjuhlassa on jo aiemmin jaettu Jazmanautin ohjeet paperisen biojätepussin taitteluun.

Joutsalainen taidelaitos Haihatus on avannut nettiin haihatuskaatiksen, jonka avulla voi etsiä tavaraa taiteen tekemiseen ja lahjoittaa nurkissa pyöriviä roinia taiteen tekemisen materiaaleiksi.

“Toisaalta taiteilijat tarvitsevat ja kyselevät kaiken aikaa mitä moninaisempaa rompetta materiaaleikseen, vaikkapa pyyhekumeja ja pussinsulkijoita. Haihatukselle onkin ehdotettu jonkinlaisen taiteenmateriaalinkeskusvaraston perustamista. Fyysiseen tilaan se ei vielä kuitenkaan kykene, mutta tätä henkistä tilaahan kyllä piisaa!

Toivottavasti tätä kautta toisen roska löytää tiensä toisen aarteeksi.

Kaatis ei ole sidottu mihinkään maantieteelliseen paikkaan, vaan on käytettävissä missä päin maa(ilmaa) tahansa. Se toimii sähköpostin kautta kaatis@haihatus.net ja kaatiksen reippaat jyrät pidättävät itsellään toimituksellisen vapauden.”

Sinne vaan siis lahjoittamaan!