Kulutusjuhlan avainsanalla 'kierrätys' merkittyjä kirjoituksia
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010 klo 17.35 kirjoittajana annamaija
Hei, olen annamaija, Kulutusjuhla-blogin uusin kirjoittaja. Olen ruokakaupantäti. En silti ole erityisen kaupallinen mieli, ja siksi aloitan kertomalla siitä, mitä kaupasta saa ihan ilmaiseksi.
Kaupasta saat ilmaiseksi tiettyjä palveluja. Kauppaan voi palauttaa panttipulloja. Lisäksi kauppaan voi viedä kierrätettäväksi paristoja ja pieniä akkuja. Elektroniikkajätteen voi joko palauttaa kauppaan tai vähintään kaupasta kerrotaan lähin elektroniikkajätteen vastaanottopiste.
Mutta saa sieltä ilmaista tavaraakin. Tai sanotaanko materiaalia. Pahvilaatikot lienevät se tavallisin tavara, mitä kaupasta haetaan. Pahvia kauppaan tulee pakkauksista, joissa tuote-erät kauppaan saapuvat. Laatikoita on yllättävän pieni osa, tuotteet voi olla pakattu esimerkiksi pahvialustalle kuristemuovilla. Näistä pakkauksia olen käyttävnyt tarjoiluun (tölkkialustat), tehnyt niistä joulukoristeita (sipsilaatikot, joissa oli tähtiä) ja pakannut niihin joululahjoja (sokerin voimapaperipäälliset).
Muovisia kertakäyttöisiä alustoja on ainakin hammastahnoilla ja –harjoilla, nuudeleilla ja salaateilla. Kova muovi on kaupassa energia- tai jopa sekajätettä, joten sen uusiokäyttö olisi erittäin suotavaa. Toistaiseksi olen näistä käyttänyt vain paksua muovinauhaa, joilla isoja pakkauksia on joskus kiristetty kiinni, ja näitäkin kissanleluina eli eivät ole kovin kuluvassa käytössä. Keväällä pääsiäismunien alustoja menee joskus kasviharrastajille taimien koulintaan. Tähän kävisivät muuten myös salaattiruukkujen muovialuset. Tulevien iltalehtien mukana nurkkiin tuntui kertyvän myös kasoittain paksuja hyviä kuminauhoja, joille ei ole mitään käyttöä.
Asiakkaana on tietysti vaikea nähdä kaikkea sitä jätteeksi menevää materiaalia, mitä kaupassa syntyy. Yleensä tavara pyritään hyllyttämään ilman tukkupakkauksia. Jonkin verran pakkausmateriaalia on kuitenkin pakko pitää hyllyssä, jos tuote ei esim. pysy sellaisenaa pystyssä. Paljon askartelumateriaalia tarvitsevien tahojen ja kauppojen välille olisikin hyvä syntyä enemmän yhteistyötä materiaalin siirron merkeissä. Kaikissa kaupoissa ei kuitenkaan ole aikaa eikä mahdollisuuksia lähteä seulomaan sopivaa materiaalia tarvitseville. Oikeasta kaupasta kysymällä kuitenkin kuka tahansa voi saada käyttöönsä paljon erilaista materiaalia, ihan ilmaiseksi.
Loppubonuksena pääsiäismunien kennoista taitettu minikasvihuone:
Avainsanat: jäte, kierrätys, Vähittäiskauppa
3 kommenttia.
»
Kaapelitehtaalla järjestetään 24.–25. huhtikuuta kolmatta kertaa Kierrätystehdas: “Myyntitorilla ja Tietotorilla esittäytyy jälleen suuri määrä kierrätysdesign-yrityksiä ja järjestöjä. Tavaratorilla vanha tavara vaihtaa omistajaa ilmaiseksi, ja Taitotorin työpajoissa voi tehdä omia luomuksia kierrätysmateriaalista. Tapahtuman yhteydessä järjestetään Risain-kilpailu, johon yksityishenkilöt voivat osallistua lähettämällä sähköpostitse 6.4. mennessä valokuvan omasta kierrätysdesign-tuotteesta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Finlaysonin Tuuletus-kampanjassa kerätään helmikuussa vuodevaatteita Pelastusarmeijalle ja samalla luvataan alennusta uusista: “Tuuletus-kampanjan vanhojen vuodevaatteiden keräykseen osallistuu tänä vuonna 263 myymälää ympäri Suomen. Käyttämättömiä tai puhtaita käytettyjä pussilakanoita, tyynyliinoja, peitteitä ja tyynyjä voi tuoda 1.-28. helmikuuta keräyspisteisiin Finlayson-myymälöihin sekä seuraavien Finlayson-jälleenmyyjien liikkeisiin ympäri Suomen: Prisma, K-Citymarket, Anttila, Euromarket, Sokos, Kodin Ykkönen, Carlson, Kärkkäinen, Halpa-Halli, Minimani, Tex ja Veljekset Keskinen.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
tiistai 12. tammikuuta 2010 klo 16.31 kirjoittajana Mari Koo
Syksyllä uutisoitiin, miten ns. biopussit eivät välttämättä maadu niin nopeasti kuin muu biojäte, joten ne erotellaan koneellisesti muusta biojätteestä.
Huhdan Jaana halusi tarkempaa selvyyttä ja otti yhteyttä Helsingin seudun ympäristöpalveluihin kysyen biojätepussien kohtalosta. Jaettakoon Jaanan ansiokkaasti kysymä tieto täälläkin eteenpäin:
“K: Hei, tiedustelisin, kuinka jätteidenkäsittelyssä käy Bioskapussillisille biojätteille. Kyseinen pussi maatuu melko huonosti. Mihin tällaiseen pussiin pakatut biojätteet loppujenlopuksi päätyvät?
Onko HSY:llä niiden käytöstä huomautettavaa?
V: Hei, Bioska- tai muuhun tärkkelysmuovipussiin pakattu biojäte päätyy yhtä lailla kompostointilaitokseen käsiteltäväksi kuin muukin biojäteastiaan laitettu materiaali.
Aluksi biojäte möyhitään koneellisesti, jolloin mm. biopussit repeytyvät. Näin ollen pussin sisältö purkautuu pussista ja jatkaa matkaansa kompostointitunneliin. Kompostointilaitoskäsittelyn eli noin kolme viikkoa kestävän esikompostoinnin jälkeen kompostimassa siirretään jälkikompostoitumaan. Tässä vaiheessa massa seulotaan, jotta vielä maatumattomat ja vierasaineet (astiat, ruokailuvälineet, kukkaruukut, vaipat, tavalliset muovikassit jne, joita materiaalista yhä löytyy) saadaan massasta pois. Se osa biohajoavista muovipusseista, joka ei mahdollisesti ole ehtinyt kompostoitua tai pilkkoutua riittävän pieneksi, yleensä karsiutuu muun maatumattoman aineksen kanssa ns. seulaylitteenä ja päätyy yleensä kaatopaikalle tässä vaiheessa.
Biomuovista valmistettuja pusseja voi vallan hyvin käyttää edelleen, joskin suosittelemme paperipusseja/sanomalehtipaperia.”
Lisäys: Biohajoavat pussit ovat muuten tulossa ilmaiseksi jakoon S-ryhmän hedelmäosastoille.
Kulutusjuhlassa on jo aiemmin jaettu Jazmanautin ohjeet paperisen biojätepussin taitteluun.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, jäte, kierrätys
Ei kommentteja.
»
Sampsa uskoo joulusiivouksen onnellistavaan vaikutukseen: “Stressiä aiheuttava joulusiivous kannattaa tänä jouluna nähdä mahdollisuutena parantaa hyvinvointiaan. Sen sijaan, että siivoat tavarasi kaappeihin ja kellarikomeron piiloihin, hankkiudu eroon tarpeettomasta tavarasta.
Älä tunge tavaraa kappeihin, vaan ota kaikki kaapeista ulos. Tee kolme kasaa: kierrätykseen menevä, takaisin kaappiin laitettava oikeasti tarpeellinen tavara ja roskikseen joutava romu.
Tavarasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin rahasta luopuminen. Olemme oppineet mittaamaan menestyksemme tavaransäilytykseen tarvittavan kodin koolla. Suuri koti ja tavaramäärä kahlitsevat velkaan, työhön, siivoamiseen ja stressiin. Minulle menestys on jotain aivan muuta.” (Mari Koo; kannattaa vilkaista myös Sampsan e-kirja Työn hyväksikäyttö)
Ei kommentteja.
»
Helsinkiläinen tai turkulainen, lojuuko nurkissasi muovikassettain turhia VHS-kasetteja eli niitä perinteisiä videokasettaja? Nyt ne voisivat päästä kiertämään. Ota yhteyttä Jukkaan, jukhau(se_merkki)gmail.com. (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Nan aikoo antaa lahjaksi kiertäneen kirjan: “Voiko käytettyä antaa lahjaksi? Vastaus taitaa riippua lahjan kunnosta ja lahjan saajasta. Tunnen ihmisiä, jotka ottavat mielellään käytettyä vastaan, kun tärkeintä ei ole tavaran uutuus vaan käyttöarvo.
Päätin siis romuprojektiini liittyen antaa yhden kirjan lahjaksi. Olen joskus ostanut kirjan kirpputorilta, joten lahjavalintani voisi joku kyseenalaistaa. Onko lahjani ällö, liian monen käden kautta kulkenut? Kirja on suorastaan uuden näköinen lukuunottamatta hintalapusta jäänyttä länttiä, joten mitään rähjäistä en todellakaan ole lahjaksi antamassa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Nanna on tehnyt löytöjä roskalavalla ja kirppiksellä: “Eteisessämme seisoa tönöttää myrkynvihreä kaappi, jonka pelastin sisäpihallamme olleelta roskalavalta. Roskalavoille pitää kurkkia löytöjen toivossa ja nyt sellaisen teinkin! Kaappi on täyspuuta, jonka maalipinta täytyy poistaa ja uudelleen käsitellä. Ajattelin tehdä siitä kesälomaprojektini, puuhailla sen parissa sitten kun sisäpihalla on lämmintä ja kaapinkunnostuskelit. [- - -] Luottokirpputorini ei koskaan petä, vaan löysin sieltä valokuvakehyksiä hintaan 1 ja 2 euroa. Olen ajatellut kasata metallin eriväreissä hohtavista valokuvakehyksistä koostuvan valokuvanäyttelyn kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Tältä kirpparilta löytyy kyllä jatkuvasti kaikkea hyvää tavaraa pilkkahintaan, viimeksi kuin uusi kevättakki ja sitä ennen laadukas käyttämättömän näköinen paitapusero, yhtä hyväkuntoiset villkangashousut yms. Aivan käsittämätöntä, kun samoista vaatteista kiskotaan kaupassa 50-100 euroa ja minä maksoin esim. paitapuserosta 4 euroa.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Anu osti kaverilta sohvan ja talouteen jäi vanha huonekalu, jonka poissaaminen osoittautui hankalaksi, kuten myös esimerkiksi ongelmajätteiden: “Pelastusarmeijakaan ei sitä huolinut, koska se on käytössä kauhtunut. Juttelin noutopalvelun setien kanssa ja totesimme yhdessä, että maailma on niin täynnä hylätttyjä sohvia, että kulunut ei kelpaa kenellekään, vaikka siinä olisi kuinka hyvä runko. Uudelleen verhoilu ei kannata, koska kokonaan uuden saa paljon halvemmalla – melkeinpä puoli-ilmaiseksi.
Täytynee tilata Nouto-Sortti hakemaan sohva. Samaan hintaan saisi kyytiin kaksi muutakin isompaa esinettä, joten pitäisi varmaan tehdä inventaario vintillä… argh.
Autottomana keskustassa asuminen on muuten kätevää, mutta on kaksi asiaa, joiden kanssa täytyy nähdä erikseen vaivaa: lastentarvikkeiden ostaminen (melkein kaikki liikkeet ovat keskustan ulkopuolella) ja jätehuolto. Isoja tavaroita ja ongelmajätteitä saa raahata ties mihin (tai siis ei saa, koska ei ole, millä raahata, vaan ne kertyvät nurkkiin) eikä lähitienoilla ole ihan tavallista metallinkeräysastiaa (siksi keittiöstämme löytyykin laatikollinen vanhoja paistinpannuja ja vauvansosepurkkien kansia, jotka odottavat parempaa tulevaisuutta).” (Mari Koo)
4 kommenttia.
»
Älä osta mitään -päivän rinnalla vietetään tänä vuonna myös Anna jotain -tapahtumaa perjantaina 27. päivä. Taustavoimana toimii Yhteinen leikki -hanke, ja Facebookissa kerrotaan päivän ideasta: “Valitse siis teoksesi, jonka/jotka haluaisit jättää julkiseen tilaan löydettäviksi. Teokset voivat olla värivirheellisiä, kakkoslaatua, pieniä tai suuria, tärkeintä on tilaisuus antaa ja ilahduttaa. Kaiva esiin työväenopiston ensimmäinen dreijauskulho, yläkoulun onnistunein hiilipiirros tai vintillä pölyyntynyt valokuva. Säästä riippuen kääri se pakettiin tai jätä nakuksi. Kirjoita mukaan viesti tuntemattomalle kanssakaupunkilaiselle, ja jätä teos marraskuun 27. päivä paikkaan josta toivot sen etsiytyvän uuteen hyvään kotiin.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 5. marraskuuta 2009 klo 21.26 kirjoittajana Eko-Matti
Joutsalainen taidelaitos Haihatus on avannut nettiin haihatuskaatiksen, jonka avulla voi etsiä tavaraa taiteen tekemiseen ja lahjoittaa nurkissa pyöriviä roinia taiteen tekemisen materiaaleiksi.
“Toisaalta taiteilijat tarvitsevat ja kyselevät kaiken aikaa mitä moninaisempaa rompetta materiaaleikseen, vaikkapa pyyhekumeja ja pussinsulkijoita. Haihatukselle onkin ehdotettu jonkinlaisen taiteenmateriaalinkeskusvaraston perustamista. Fyysiseen tilaan se ei vielä kuitenkaan kykene, mutta tätä henkistä tilaahan kyllä piisaa!
Toivottavasti tätä kautta toisen roska löytää tiensä toisen aarteeksi.
Kaatis ei ole sidottu mihinkään maantieteelliseen paikkaan, vaan on käytettävissä missä päin maa(ilmaa) tahansa. Se toimii sähköpostin kautta kaatis@haihatus.net ja kaatiksen reippaat jyrät pidättävät itsellään toimituksellisen vapauden.”
Sinne vaan siis lahjoittamaan!
Avainsanat: kierrätys, taide
Ei kommentteja.
»
Havaitsin, että UFF:lla on tasarahapäivät: tänään vaatteet 3 e/kpl, huomenna ja ylihuomenna 2 e. Ja varmaan tutulla kaavalla mennään eli hinta tippuu loppuviikolla yhteen euroon/vaate. Myös nettikaupassa on tasarahapäivien poistokori. (Mari Koo)
3 kommenttia.
»
Sivusta kirjoittaa, kuinka autottoman on joskus vaikeaa saada tuote takuuhuoltoon: “Ostin nimittäin kotiteatteripaketin lopetusmyynnistä. Vajaan puolen vuoden sisään DVD-soitin alkoi osoittaa melko selviä rikkinäisyyden merkkejä. Tätä tietysti sattuu, ja aloin selvitellä, miten saisin takuuvaihdon aikaiseksi.
Pieni tenkkapoo tuli kun huomasin, että lähin liike olikin jossain 25 km:n päässä. Autottomalle on siis kolme vaihtoehtoa: julkiset, vuokraus tai taksi. Taksi maksaisi noin 35 euroa suuntaansa – ja luonnollisesti, laite pitäisi toki myös hakea pois. Kerromme siis 35 euroa neljällä = 140 euroa. [- - -] Julkiset ovat toki halvin vaihtoehto (0 euroa, kiitos työsuhdeseutulipun), mutta parhaassakin tilanteessa reissu lohkaisisi kolmisen tuntia päivästä. Jos laskee omalle ajalleen hintaa (= mitä tekisi mieluummin), herää vakava kysymys: käytänkö kolme tuntia (ja toiset kolme hakumatkalla) takuulaitteen kanssa matkustamiseen, vai viisitoista minuuttia ja 50 euroa siihen, että käyn työmatkalla lähimarketissa poimimassa vastaavan halpissoittimen JA vietän säästyneen ajan rakkaiden ihmisten seurassa?” (Mari Koo)
6 kommenttia.
»
Aimo kertoo, miten Lahdessa lajitellaan jätteet ja samalla tuskailee uuden perheenjäsenen tuottamaan jätemäärää: “Meillä lajitellaan kotitalousjätteet viiteen astiaan: energia-, kaatopaikka-, bio-, keräyspaperi- ja keräyskartonkijätteeseen. Sitten on tietenkin vielä ongelmajäte erikseen, mutta sille ei ole taloyhtiön roskakatoksessa omaa astiaa. Joissakin taloyhtiössä on lisäksi metalli- ja lasiastiakin.
[- - - ] Kotona on jo pitkään täyttynyt energia- ja biojätepussit kauan ennen kaatopaikkajätettä. Kunnes tuli vauva taloon. Kertakäyttövaipat kun ovat kaatopaikkajätetettä ja voi pojat, niitä sitten kuluukin. Jos ennen kaatopaikkajätepussi täyttyi juuri ja juuri kahdessa viikossa, niin nyt se on ääriään myöten täynnä jo alta kahden päivän.
Samaa tahtia, kun vaippoja kannetaan kaupasta, niitä heitetään roskiin. Eräänlainen ympäristörikos, kuten mieheni sanoi vauvan ollessa viiden päivän ikäinen. Tämä jos mikä saa vakavasti harkitsemaan kestovaippoja.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Freecycle-sivusto on kansainvälinen netin kierrätyspalvelu, jolla voi tarjota pois tavaroitaan tai kysellä haluamiaan. Helsingin ryhmässä näyttäisi olevan vajaat 200 jäsentä, ja ryhmät ovat olemassa jo myös Kuopiossa, Rovaniemellä ja Tampereella. (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa M:lle)
1 kommentti.
»
Aimo on muuttopuuhissa: “Pahvilaatikkoja väistellessä tuntuu välillä kuin asuisi Keskon välivarastossa. Sillä erotuksella tietenkin, että pahvilaatikot muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on hommattu Hong Kongista.
Mukavaa palvelua Honkkarilta, muuten. Kuuluisien banaanilaatikoiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Suuret marketit eivät (ilmeisen ymmärrettävistä syistä) varaa laatikoita, vaan niitä pitää osata olla hakemassa juuri oikeaan aikaan. Honkkarissa ovat kuitenkin ystävällisesti moneen otteeseen varanneet pahvilaatikoita, joita olemme sitten kotiimme raahanneet.
Olen tässä pakatessani moneen kertaan todennut, että onneksemme muutamme isompaan asuntoon, jossa on enemmän kaappitilaa. Niin paljon tuntuu tavaraa olevan. Jotenkin tuntuu, että iso osa on vielä melko turhaa (esimerkiksi käytöstä poistettuja kännyköitä kertyy nurkkiin aivan uskomaton määrä). Olenkin vienyt valtavasti tavaraa ja vaatteita lahjoituksena kodittomien kissojen kirpputorille, mutta enemmästäkin olisin valmis luopumaan. Täytyy vielä uudessa asunnossa katsoa mm. vaatekaapin sisältöä hyvin kriittisellä silmällä.
Muutto on myös hurjan hyvä keino siivota turha paperisälä. Hankimme joskus vuosi sitten pienen paperisilppurin, joka on saanut mukavasti laulaa, kun olen tuhonnut luottamuksellisia papereita. Tässä on tosin taas yksi esimerkki mahdollisesta turhasta tavarasta. Sitä sopii kysyä ihan kaikella vakavuudella, onko paperisilppuri ihan aidosti ja oikeasti tarpeellinen.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Arkipäivän aktivisti vertaili Tanskasta ja Ruotsista ostamiensa kirppisastioiden hintoja suomalaisiin: “Tällä kertaa halusin kuitenkin ihan puhtaasta uteliaisuudesta vertailla, mitä 1,5-5 eurolla ostamani astiat maksavat Suomessa nettikaupoissa.
Olin lentää selälleni kun näin, että n. 1,5 eurolla (10 Tanskan kruunulla) ostamaani Pastoraali-lautasta myydään 108 eurolla! Ja muihinkin ostoksiin tuli reilusti lisää hintaa kun vertailin hintoja sekä netissä että ihan paikan päällä kirpparilla. Tuntuu siltä, että kun kipon pohjassa lukee Arabia, hinta nousee heti pilviin. Ruotsissa oli sikäli siis aidommantuntuninen kierrätysmeininki. Tavaroista haluttiin päästä eroon ja tienata hieman siinä sivuassa, mutta ei tehdä omaisuutta vanhoilla roinilla.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Vesikeksi tekee remonttia ja kertoo kokemuksistaan: “Sortti-asema on uusi suosikkipaikkani. Siellä saa heittää hyvin organisoituihin kontteihin tavaroita ja purkaa riehumisviettiään. Eikä maksanut kuin vitosen tarpeeksi pienellä autolla. TUHOAMINEN ON MAHTAVAA. Ja vielä kun heittelee tavaransa oikeisiin lootiin eikä esimerkiksi lähimetsään, siitä saa vielä kivemman tunnelman. [- - -] Päivän säästövinkki ja laattamyyjävinkki: Bauhausin myyjä väitti, että heillä on Laattapisteen laatat, mutta ne maksavat vähemmän kuin Laattapisteessä. Samainen henkilö oli myös oikein miellyttävä laattamyyjä. (LVI-puolen myyjä sen sijaan oli jotenkin inha, hymyili ivallisesti, mitä tahansa hänelle yritti sanoa.)
Päivän iloinen asiakaspalvelutapahtuma (Laattojen oston lisäksi): IKEAlla on asiakaspalvelu-chat! Se on loistavaa. Testasin. (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Marginaalin Janilla on pari kierrätyskysymystä: “Mikseivät kaupan hevi-osaston pussit ole biohajoavia? Eikö olisi järkevämpää veloittaa ihmisiä siinä vaiheessa kuin niistä pusseista kertyvän jätteen käsittelystä?
Ja mikseivät mauste-, kastike-, öljy- ja muut pullot ole kierrätettäviä? Olisiko niiden putsaaminen niin kuormittavaa, että se tekisi kierrätyksestä saatavan hyödyn tyhjäksi?” (Mari Koo)
7 kommenttia.
»
Serenitas havainnoi vanhojen tavaroiden hintakehitystä: “Omatekoinen vanhojen tavaroiden hintakehitystä seuraava mittari Paulapurkki-indeksi osoitti tänä vuonna wanhojen tavaroiden hinnannousun pysähtyneen, jopa osittain kääntyneen laskuun. Paulapurkki-indeksi kuvaa punaisen Paula-tytön kuvalla varustetun peltisen, suhteellisen hyväkuntoisen kahvipurkin keskihintaa Itäisen Uudenmaan liikkeissä. [- - -] Saman vahvistivat lamaa valittelevat kauppiaat, varsinkin kalliimman tavaran liikkuminen on kuulemma selvästi hidastunut tai pysähtynyt. Kävijöitä on kohtuullisesti, mutta he tyytyvät entistä enemmän pelkästään katselemaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
« vanhemmat kirjoitukset