Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'kierrätys' merkittyjä kirjoituksia

»   Rinna kirjoittaa kirppismeiningistä ja siitä, miten se voisi järkevöityä: ”Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Miia Jylhä kirjoittaa Uusiouutisissa tekstiilien keräyksestä ja kierrätyksestä: ”Jäteyhtiöiltä vaaditaan kierrätystä, mutta usein unohdetaan tuotantoketjujen roolit. Jätehuollon tehtävä ei ole kehittää tuotesuunnittelua, perustaa tuotantolaitoksia tai luoda uusiotuotteille markkinoita. Ratkaisut tehdään muulla; onko kierrätystuotteille kysyntää, panostetaanko prosesseihin ja tuotekehitykseen? Keräys voidaan kyllä järjestää kaikille sellaisille jätteille, josta yritykset pystyvät kestävällä tavalla jalostamaan uusia tuotteita. Yhtä tärkeä jätehuollon tehtävä on järjestää turvallinen käsittely niille materiaaleille ja haitallisille aineille, joita ei pystytä tai haluta ohjata takaisin tuotannon pyörään pyörimään. Esimerkiksi tekstiileissä on paljon sellaisia kemikaaleja ja ainesosia, joiden kohtalo on kierrätyksen kannalta ratkaisematta. Kierrätyksen kehittäminen tarvitsee läpinäkyvyyttä ja avoimuutta sekä seurantaa ja kriittisiä kansalaisia ja järjestöjä. Toivottavasti kuluttajat eivät tyydy siihen, että lajitellut jätteet voi palauttaa erikseen jonnekin, vaan haluavat myös tietää, mitä niille sen jälkeen tapahtuu. Vähintään yhtä tärkeää on aktiivisuus kuluttajan roolissa: jätetään kertakäyttölumput kauppojen hyllyyn, ostetaan harkiten pitkäikäistä ja laadukasta, vaaditaan ympäristön kannalta ja eettisesti kestävää, etsitään ja suositaan uusiomateriaaleista valmistettuja tuotteita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsiunelmien Rinna on helpottunut päästyään vaivatta eroon itselleen tarpeettomista tavaroista. Sen myötä hän pohtii jakamistaloutta: ”Vaivalloisesta kamasta eroon hankkiutuminen on kai jakamistalouden osa-alue. En tosin kuulu niihin toiveikkaisiin, jotka pitävät jakamistalouden syntyä osoituksena uudesta anteliaammasta ihmisluonnosta. Minun nähdäkseni jakamistalouden (joka siis sisältää paitsi vauvakamppeiden lahjoittelua, myös airbnb:n ja kaikenlaiset lainaamot) mahdollistaa ensinnkin toki tekniikka mutta ennenkaikkea tavaran ylenpalttisuus. Esim. minun talouteni ei ole kiinni siitä saanko jostain haalitusta tuolista muutaman kolikon vaiko en, joten voin yhtä hyvin antaa sen pois rahatta, varsinkin jos vaihtoehtona on lähteä kyöräämään sitä bussilla Vantaalle kierrätyskeskukseen. Jo bussilippu edestakaisin maksaisi enemmän kuin mitä jostain nimettömästä tuolista tms. realistisesti ajatellen rahaa saisi. Kaikkea on paljon, eikä monellakaan tavaralla ole suurta arvoa, joten mikäs niitä lahjoitellessa, jakaessa ja lainaillessa. Jakamistalous on itsessään positiivinen asia, ja niin kai on yltäkylläisyys joka sen mahdollistaa – en mitenkään kaipaile aikoja, jolloin perheellä oli yhdet lastenkengät ja vain yksi lapsi kerrallaan pääsi kouluun…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Dyykkaajan kannattaa kerätä talteen myös vanhojen kameroiden osia, kertoo Vihreän Langan Jukka Nikulainen blogissaan: ”Olemme dyykkineet roskiksista yhden todella vanhan laatikkokameran jäänteet. Kuvassa olevan kaltaisia, uudempia objektiiveja olemme löytäneet useamminkin. Laatumerkkien linssit ovat menneet uusiokäyttöön ystävillemme. Analogisille kameroille löytyy yhä oma käyttäjäkuntansa, eikä laadukas optiikka vanhene koskaan. Kiinteäpolttovälistä normaaliobjektiivia voi käyttää adapterin kanssa uusissakin kamerarungoissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsiunelmien Rinna kävi tutustumassa Kierrätyskeskuksen lajittelukeskukseen: ”Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon. [- – -] Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta: MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT! Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kotimaisten kielten keskuksen blogissa Laura Niemi kartoittaa Facebookin kierrätysryhmien omien lyhenteiden käyttöä: ”Olen näin syksyn tullen tehnyt suursiivousta kotona ja myynyt vaatteita Facebookin osta ja myy -ryhmissä (ja ehkä ostanutkin jotain pientä). Olen huomannut, että tällaisissa ryhmissä lyhenteillä on tärkeä rooli myyjien ja ostajien vuorovaikutuksessa. Osa lyhenteistä on jo hyvinkin vakiintuneita. Vakiintuneimpia lienevät av ja yv. Näitä kahta lyhennettä käytetään usein yhdessä ikään kuin parina. Niiden perinteisempi merkitys liittyy urheiluun ja tarkoittaa ’alivoimaa’ ja ’ylivoimaa’. Kierrätyspalstoilla ne ovat saaneet kuitenkin uudet merkitykset: av tarkoittaa ’alustavaa varausta’ ja yv ’yksityisviestiä’. Av:lla ostaja varaa tuotteen ja yv:llä hän ilmaisee, että hän lähettää myyjälle yksityisviestin ja sopii kaupoista. [ – – ] Av-lyhenteen jälkeen näkee paljon sanaa jono, jolla voi ilmaista olevansa varausjonossa. Joskus hyvin pitkätkin kommenttiketjut koostuvat pelkästään ilmauksista av, yv ja jono. Uudet jäsenet eivät varmaan saakaan aivan heti kiinni siitä, miten kaupat hoidetaan. Ennen kuin he voivat ryhtyä kaupantekoon, heidän täytyy ymmärtää tuotteiden varaamisessa ja ostamisessa tarvittavat lyhenteet ja niiden käyttöyhteydet.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jenni hämmentyy juomalasien kierrätysohjeista. Iittalan mukaan lasin voi laittaa lasinkeräykseen, mutta toisaalla taas sanotaan, että juomalasi kuuluu sekajätteeseen: ”Valmistajien mukaan siis ainakin kirkkaat kartiolasit sekä kaikki Ikean juomalasit saa laittaa lasinkeräykseen. Samoin keräykseen voi varmuudella laittaa kaikki lasipurkit ja -pullot, jotka on ostettu ruokakaupasta. Kiellettyjen listalla ovat puolestaan kristalli, sekä sellaiset lasiastiat, jotka voi laittaa uuniin, ne kuuluvat aina sekajätteeseen. Myös ikkunalasi ja peililasi kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen. Siihen selkeys loppuukin. Esimerkiksi Jätelaitosyhdistyksen sivuilla sanotaan, että “Juomalasit ja muu kuumuutta kestävä lasi eivät kuulu kaikilla alueilla keräyslasin joukkoon.” Siis jossain kuuluu ja jossain ei? Mistä sen sitten voi tietää, missä kuuluu? Ja mistä ihmeestä tämänkin asian saisi selville? Myös HSY ohjeistaa yksiselitteisesti, että juomalasit eivät koskaan kuulu lasinkeräykseen, sillä niiden materiaali ei sovi hyödynnettäväksi samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa. Ketä tässä nyt pitäisi uskoa? Valmistajaa vai tahoa, joka vastaa lasinkeräyksestä? Saatu tieto on aivan ristiriidassa keskenään.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Arkijärjen Jenni on yrittänyt päästä eroon kaapeista, mutta kaappien noutajien toiminta ei vakuuta: ”Sain vinkin hyvälle kierrätyssivulle facebookissa. Laitoin kuvat ja kuvauksen, ja hinnaksi 0€. Eli ilmaiseksi saa, kun itse vie pois. Alku olikin lupaava: suureksi hämmästyksekseni kiinnostuneita ilmaantui monta. Oikein hyvä mutta sitten alkoi säätö. Ensimmäinen ottaja ei millään saanut kyytiä järjestymään. Vajaan viikon vatuloinnin jälkeen hän luovutti. Seuraava ilahtui kovasti, ja lupasi tulla hakemaan kaapit tänään. Hienoa muuten, mutta nyt sama tyyppi tuntuu kadonneen savuna ilmaan, ja vaikuttaa siltä että kaappeja EI tulla hakemaan tänään. Olen nyt keskustellut kolmannen kanssa, joka lupasi äsken, että tulee varmasti hakemaan kaapin lauantaina klo 10…. Sanoinko jo, että hermot menee tällaisessa säätämisessä? Tämä todistaa, miten vaikeaa on päästä tavaroista säädyllisesti eroon. Tämä on se syy, miksi kaatopaikka houkuttelee. Sinne kun kuskaa, niin taatusti pääsee roinastaan, eikä tarvitse soutaa ja huovata loputtomasti. Kannatan kierrätystä, mutta en kestä tällaista eestaas venkoilua.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Emma on oman toimintansa myötä huomannut, että monista tavaroista on vaikea luopua: ”Olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä suurin syy naisvaltaisuuteen on se yksinkertainen asia, että tavaroiden saaminen siihen pisteeseen saakka, että niitä voi myydä eteenpäin, on aikaavievää ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Vanhojen vaatteiden ja koriste-esineiden joukosta täytyy ensiksi löytää ne yksilöt, jotka saattaisivat tehdä edelleenkin kauppansa. Niistä täytyy saada pois ummehtuneet ullakonhajut ja niistä täytyy pyyhkiä pölyt, yleisesti ottaen ne täytyy saada edustuskuntoon. [- – -] Nimenomaan naiset ovat yleensä niitä, jotka varastoivat vanhoja vaatteita sun muita nurkkiinsa sen sijaan, että heittäisivät ne suoralta kädeltä pois. Ehkäpä juuri tästä syystä kirpparitoiminta pyörii aika pitkälti naisten ympärillä: muistoja täynnä olevia vaatteita tai esineitä ei edelleenkään haluta heittää suoraan roskiin. Kierrätyskin tulee allekirjoittaneen kohdalla kyseeseen vain niiden tavaroiden kohdalla, joihin en ole ehtinyt kiintyä liikaa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Teppo Moisio on perustanut Tavarablogin, jossa hän myy ja antaa erilaisia perheen kaappeihin kertyneita tavaroita. Silti kyseessä ei ole ihan tavallinen myynti, vaan Teppo lupaa kaikille tavaroilleen myös tarinan. Viimeisimpänä ovat nepalilaiset peltilautaset ja niihin liittyvä matka: ”Kun lähdin maasta neljä viikkoa myöhemmin, maa oli sekulaari demokratia. Perustuslaki oli kumottu, uskonto ja kuningas heivattu ulos. Tajuntaan jäi aamu, kun istahdin aamiaiselle hostelliin ja luin lehdestä, että kuningas on luopunut vallasta. Kaiuttimista kuului Tracy Chapmannin Talkin bout a Revolution. Ennen lähtöä ostin itselleni tuliaiseksi setin näitä nepaliravintoloista tuttuja metallilautasia Kathmandun basaareista. Tykkään niistä yhä, mutta astiakaapissa on melko täyttä. Sain vihdoin koottua reissun kuvat kirjaan, joten lautaset eivät ole välttämättömät pitämään reissua mielessä. Pyydän näistä 2,5 euroa kappaleelta eli koko setistä 15 euroa. Ainakin aluksi koko setti on myynnissä kokonaisuutena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rami Aaltonen neuvoo, miten juomakoreista ja puusäleistä rakennetaan futon-sänky: ”Juomakorifutonin perusyksikkö on siis juomakori, joita on käytetty runsaasti varsinkin keskikeimon kuljettamiseen ennen tölkkien yleistymistä. Koreja pitää hankkia 16. Kopat saat mistä tahansa ruokakaupasta, mutta kauppaan kannattaa soittaa etukäteen ja varata koreja. [- – -] Sänky on jämäkkyydessään hyvä selälle, se noudattelee pitkälle vietyä kierrätettävyyttä ja hyvätuloiset hipsterit soittelevat ostoaikeissa ovikelloa kuultuaan vuoteesta. Hankintakustannukset ovat minimaaliset, varsinkin kun ottaa huomioon mahdollisuuden vaihtaa korit takaisin rahaksi. Itse asiassa pantteja saatetaan hyvin nostaakin, joten kyseessä saattaa olla paras mahdollinen sijoitus epävakaina aikoina. Mitä muuta sängyltä voi toivoa?” (Mari Koo, via @Katleena) Ei kommentteja.

Tarpeettoman tavaran myyminen on vaivalloista

maanantai 21. lokakuuta 2013 klo 15.24 kirjoittajana Mari Koo

kantovarusteita

Lapsen vauva-aika on ohi. Se tarkoitti sitä, että kaikenlaista tavaraa jäi tarpeettomaksi. Vauvanvaatteita lahjoittelin lisääntyville kavereille ja kuskasin vaatekeräykseen, ja samoin osa tavarasta päätyi tutuille.

Mutta sitten oli niitä tuotteita, joita kaverit eivät tarvinneet ja joita ei ihan ilmaiseksi halunnut antaa pois.

Miten vaivalloista onkaan päästä sellaisesta tavarasta eroon!

Kirpputoripöydän vuokraamista en jaksa enkä halua. Se vaatisi tavaroiden kasaamisen, hinnoittelun, kuskauksen (ei autoa) ja pöydän siistimisen välillä. Silti saatava rahasumma olisi todennäköisesti varsin pieni suhteessa vaivaan.

Toinen kirppisvaihtoehto olisi odottaa Siivouspäivää tai vastaavaa ilmaismyyntitapahtumaa. Mutta siinäkin olisi sidottu tunteja juuri siihen päivään, eikä myynti olisi varmaa. Ehkä kauniina kesäpäivänä kavereiden kanssa ajankuluna se menisi, mutta muuten en viitsi.

Siksi nettimyynti oli järkevin vaihtoehto. Olen tietysti ennenkin esim. Huuto.netissä myynyt huonekaluja, ja paljon olen netin kautta käytettyä ostanutkin.

Mutta silti: tuotteet pitää kuvata ja kuvailla, miettiä mahdollisia postituskuluja, sopia ostajan kanssa noudot, kuskata postitse menevät postiin.

Ei se ole ihan vaivatonta. Siksi edelleenkään en viitsi laittaa myyntiin mitään, josta kuvittelen saavani alle viisi euroa. En vain koe, että niin pieni rahallinen hyöty olisi tarpeeksi suuri innostaja kaupantekoon. Vähäarvoiset tavarat kuskaan hyväntekeväisyyskirpparille tai kierrätyskeskukseen.

Mutta nyt olen siis saanut kodistamme pois imetysvaatteita ja -rintaliivejä, taitettavan ammeen ja sen jalat, kantokassin (joka jäi täysin käyttämättä, koska emme juurikaan käyttäneet vaunuja vauva-aikana), pinnasängyn päälle asetattavan hoitotason ja muuta tavaraa. Mikään näistä ei tullut meillekään uutena, joten tavaroille oli jo kertynyt omaa historiaansa.

Parhaita vauva-ajan romppeita olivat ne, jotka oli saatu lainaan kavereilta. Esimerkiksi merkittävä osa vaatteista ja sähköinen rintapumppu olivat lainatavaraa. Miten kätevää, kun ei tarvinnut itse ostaa eikä edes maksaa mitään. Toki kavereille on aina kivaa antaa jotain pientä vastinetta. Ja tärkeää oli siis se, ettei tarvinnut nähdä vaivaa poismyynnin vuoksi.

Kuvassa on kantovälineitä niille omistetusta kirpputoritapahtumasta. Hyvälaatuiset kantoliinat ja -reput ovat esimerkki niistä lastentuotteista, jotka kiertävät suhteellisen helposti käytettyinä. Mutta niidenkin kauppaaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä.

»   Lotta Linko kertoo Suomen Poistovaatekeräyksen palvelusta: ”Tänään kävi Suomen poistovaatekeräyksen pakettiauto pihassa, ja pääsin eroon vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista ja tekstiileistä. Firma käy hakemassa kotoa kaikenlaiset tekstiilit sekä lajittelee ja myy tai toimittaa ne eteenpäin. Sylvain ja Irene Kipré kertovat liiketoiminnastaan ja ideologiastaan: – Haluamme tehdä hyvää, mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Me keräämme Suomessa tarpeettomat tekstiilit ja toimitamme ne joko myyntiin tai jatkokäsittelyyn. Haluamme edistää kestävää kehitystä ja auttaa tarvitsevia: Poistovaatekeräyksen avulla pystymme lisäksi myös elättämään itsemme.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme tekee hankintoja Facebook-ryhmien kautta: ”Huonekalujen myyntiryhmien silmiinpistävä piirre on, että kaikki myyvät Ikeaa. Siis kaikki. Ja niiden hinnat ovat käytettyinä samaa tasoa kuin uutena. Tuollaisen pöydänkin, jonka sain eilen, olisin voinut ostaa käytettynä huonekaluryhmästä 6 €:lla (uutena Ikeasta 4,99 €). Siinä on kierrätysaate kovilla, kun tietää saavansa uuden halvemmalla. Kuinka innokas kierrättäjä olenkaan, kysyin itseltäni, mutta onneksi löysin samanlaisen sitten maksutta. Sen lisäksi, että melko uutta Ikeaa (osassa ilmoituksia lukee “ostettu 2 kk sitten, käyttämätön”) myydään valtavia määriä, sitä myös etsitään näissä ryhmissä. Puolet ilmoituksista on Ikean huonekalujen myynti-ilmoituksia, toinen puolet ostohalukkuusilmoituksia. Se on jotenkin hullua, koska itse hankin huonekalut eliniäksi. Hyvä on, ostin vuosi sitten työpöytäni nimenomaan sieltä Ikeasta, mutta ostin senkin eliniäksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Mietitkö, pitäisitkö jonkun vaatteen vai heittäisitkö pois? Kaavio auttaa!

maanantai 15. huhtikuuta 2013 klo 16.51 kirjoittajana Mari Koo

Pitsikirjan Rinna on laatinut mainion kaavion siihen hetkeen, kun miettii, säilyttääkö joku vaate vai ei.

Rinna toteaa:

”Yhdistelemällä vaatteita saa jo hurjasti vaihtelua: jos esim. omistaa viisi yläosaa, viisi alaosaa, viisi asustetta ja viidet kengät, saa aikaan yli 600 asukokonaisuutta.

Noin vuoden aikana olen raakannut vaatevarastostani reilusti yli puolet pois (siis Kierrätyskeskukseen), mutta kesävaatteissa on vielä vähentämisen varaa. Suuri osa poislaitettavista oli vuosien aikana muuttunut vääräntyyliseksi tai siis oma tyylini oli muuttunut erilaiseksi – eipä siinä muuten mitään, ihan normaalia kehitystä, mutta KUNPA EN OLISI AIKOINAAN HANKKINUT NIIN PALJON VAATTEITA! Tähtään siihen, että kun joskus 10 vuoden päästä tyylini arvatenkin on taas muuttunut erilaiseksi, olen ehtinyt kuluttaa puhki suurimman osan 2010-luvun vaatteistani.”

Tuikkujahdissa koululaiset keräsivät tuhansia tuikkukuoria per oppilas

keskiviikko 6. helmikuuta 2013 klo 14.25 kirjoittajana Mari Koo

Aamun uutisvirrasta osui silmiini juttu Tuikkujahdista. Tässä jäteyhtiöiden järjestämässä jahdissa koululuokat keräävät talteen kynttilätuikkujen alumiinikuoria, ja suurimmat määrät keränneet palkitaan.

Jutussa hämmästytti kerättyjen tuikkujen määrä.

”Jamalin koulun 3.-4.-luokkalaiset keräsivät marras-tammikuussa peräti 6 314 tuikkukuorta per oppilas ja selvisivät siten voittajaksi Tuikkujahdissa Pohjois-Karjalassa.”

Siis tälle voittoisalle lieksalaiskoulun porukalle kertyi yli 6 000 tuikkukuorta yhtä oppilasta kohti. Hämmästyttävää.

Tuikkuja voidaan tietysti pyytää esimerkiksi yrityksistä tai muuten organisoida tuikkukuorien keräys esimerkiksi kauppoihin viedyillä keräyslaatikoilla. En onnistunut äkkiseltään löytämään yhtään juttua, jossa olisi kerrottu, miten oppilaat ovat toteuttaneet menestyskeräyksiään.

”Yhteistulos koko maassa oli ennätykselliset 5 092 965 tuikkukuorta. Kerätyistä alumiinisista kuorista on mahdollista tehdä melkein 340 000 uutta limsatölkkiä tai melkein 34 uutta pientä Buster -venettä.

Meidän taloutemme ei viimeisen vuoden aikana ole tuottanut yhtään tuikkukuorta jätteisiin. Kynttilöiden polttaminen on ylipäätään jäänyt vähäiseksi, ja ne kynttilät, joita on poltettu, ovat pääsääntöisesti olleet mehiläisvahakynttilöitä. Niitä nimittäin työnikin (työnantajanihan on Mehiläishoitajain liitto) puolesta mieluusti hankin. Koen ne myös ekologiseksi ja hyväntuoksuiseksi vaihtoehdoksi.

»   Tallinlanna-blogi kertoo tallinnalaisesta vaatteidenvaihtobisneksestä: ”Changeroomin idea on yksinkertaisen nerokas: minä vien kauppaan vanhoja, hyväkuntoisia vaatteitani ja voin vaihtaa ne vanhoihin, mutta itselleni uusiin käytettyihin vaatteisiin. Vaatteet viedään Changeroomiin, myyjä arvioi ne ja antaa kunnon sekä pukineen arvon mukaan jokaiselle vaatekappaleelle 1-5 tähteä. Hyväkuntoisesta puserosta voi saada kaksi tähteä, lähes käyttämättömästä talvitakista viisi tähteä. Asiakkaalle luodaan oma asiakaskortti, jotta vaihtoja voi tehdä milloin haluaa. Liike ei ota vastaan kuin hyväkuntoisia vaatteita, mieluiten merkkivaatteita, jotta valikoima ei muuttuisi lumpputoriksi. Vaatteita voi vaihtaa itselleen kertyneillä tähdillä, mutta jokaisen vaatevaihdon yhteydessä maksetaan lisäksi kuusi euroa. Periaattessa kyse on siis osittaisesta vaihtokaupasta, vanhoilla farkuilla ja kuudella eurolla voi saada itselleen esimerkiksi lähes käyttämättömän kenkäparin.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

Vanhoja vaatteita voi palauttaa H&M-liikkeisiin: voisiko ideaa laajentaa muihinkin kauppoihin?

tiistai 22. tammikuuta 2013 klo 21.58 kirjoittajana Mari Koo

Tänään NYT-liite uutisoi H&M-vaateketjun tulevasta vaatekeräyksestä. Kuluttaja voi tuoda kauppoihin minkä tahansa merkin vaatteitannosta riippumatta. Vastineeksi yhdestä kassillisesta vaatetta kuluttaja saa 15 prosentin alennuskupongin

”Ensimmäisessä vaiheessa näitä liikkeitä ovat Helsingissä Itäkeskuksen, Galleria Esplanadin, Forumin ja Aleksanterinkatu 48:n H&M:t sekä Aleksanterinkadun H&M Kids. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.”

”H&M:n kumppani I:Collect noutaa vaatteet ja lajittelee ne jatkokäyttöön, kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon.”

Maailmanlaajuisesti H&M tiedotti vaatekeräyksestään joulukuussa. Jo tällöin se herätti myös kriittisempiä kommentteja. Samaa kommenttia on myös NYTin jutussa:

”Eikö kuitenkin olisi järkevämpää ostaa vähemmän vaatteita sen sijaan, että ostaa vaatteita, dumppaa ne H&M:lle ja ostaa kupongin rohkaisemana lisää?”

Minä toivon, että H&M:n kierrätys innostaa myös muita yrityksiä järjestämään vanhojen tuotteiden vastaanottoa ja niiden asianmukaista kierrätystä tai hyötykäyttöä. Eri yritykset keräävät välillä oman alansa tuotteita, kuten kattiloita tai lakanoita, mutta miksi tämä on vain kampanjaluonteista? Eikö monilla aloilla yritysten velvollisuus ja myös etu olisi toimia näin?

Mitään alennuksia toimintaan ei tarvitse yhdistää. Sen sijaan tarvitaan keinoja, joilla tavara kiertäisi paremmin hyötykäyttöön sen sijaan, että päätyy vain kaatopaikoille.

Ja tietysti se paras vaihtoehto olisi ostaa vain todellakin tarpeeseen, mutta se nyt tuskin ihan pian toteutuu.

STREET CLOTHING
Kuva: Lulu Vision / Flickr
Jutun muokkausta: korjattu eurot prosenteiksi, kiitos Jennille!

»   Vihreän Langan blogissa Jukka Nikulainen jatkaa dyykkauslöytöjen kertomista. Tällä kertaa kohteena ovat tekstiilit: ”Omituisemmalta tuntui löytää roskiksesta ehjä Ralph Laurenin puuvillapaita tai Conversen laukku. Paidan hihassa on mitättömän pieni tahra, joka ei lähtenyt pesussakaan, ja laukku oli reunoistaan hieman kulunut. Nämä olivat kai riittäviä syitä heittää ne roskiin. Jotkin tuttuni vierastavat dyykittyjen vaatteiden käyttöä. Ehkä juuri vaatteet tuntuvat liian henkilökohtaisilta, kirjaimellisesti iholle tulevilta. Tätäkin asennetta olisi syytä miettiä uudelleen. Jos teetämme vaatteemme planeetan toisella puolella ja rahtaamme ne tänne, meillä on mielestäni velvollisuus myös käyttää ne loppuun asti. Pesun jälkeen vaatteisiin ei jää entisestä omistajastaan mitään jäljelle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kulutusvuosi 2012: Ammattijärjestäjät, Siivouspäivää ja jatkuvaa tavaratuskaa

maanantai 14. tammikuuta 2013 klo 11.34 kirjoittajana Mari Koo

Tavaraa on liikaa ja kaapit pursuavat. Tätä tuskailua harjoitettiin ahkerasti vuonna 2012, kuten jo monta vuotta tätä ennenkin (muistattehan esimerkiksi Sadan tavaran haasteen?).

Nyt ammattijärjestäjät lienevät jo tuttuja monille. Jos siis itse ei halua kotinsa tavaravuoria järjestellä, niin apua voi palkata.

Ja jos kotona ei tila riitä, niin varastoja voi vuokrata. Varastovuokrausbisnes on lisääntynyt, ja mieleeni on jäänyt viime vuodelta lehtijuttu, jossa nainen kertoi vuokraavansa varaston vanhalle sohvalleen. Ihmiset ovat siis valmiita maksamaan esimerkiksi 50 euroa kuukaudessa saadakseen pitää tavaraa jossakin, kun se ei oman kodin tiloihin mahdu.

Viime vuonna Helsingissä järjestettiin ensimmäistä kertaa Siivouspäivä. Päivällä pyritään helpottamaan omasta tavarasta eroonpääsemistä ja luonnollisesti löytöjen tekemistä muiden kamoista.

Vähäisen tavaran kaipuu sekä varastotilat näkyvät myös sisustusjutuissa ja muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Designmuseon eilen päättyneessä Koti-näyttelyssä oli kahdeksalta ihmiseltä kysytty ajatuksia heidän ihannekodistaan. Ainakin kaksi mainitsi erityisesti sen, että kodissa olisi tavaraa vain vähän ja/tai se olisi piilotettu varastoihin.

Vähäisen tavaran puhe jatkuu varmasti tänä vuonna. Eilen Hesarissa ollut juttu dokumenttielokuvasta, jossa Petri Luukkainen vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee yhden päivässä, näyttää jo innostavan ihmisiä. Hesari kyseleekin, mitkä ovat sinun tärkeimmät kymmenen tavaraa.

Omassa elämässäni:

Tavaran määrä kodissamme kasvoi ennenkaikkea uuden perheenjäsenen vuoksi. Asunnossamme on onneksi reilusti varastotilaa, kun makuuhuoneen parvikin toimii paikkana, jonne voi heitellä roinaa.

Onneksi osa lastenvaatteista on lainassa ystäväperheeltä, joten ne eivät jää omiin nurkkiin.

Kirpputoreille en jaksa raahautua myymään. Käyttämättömät vaatteet ja tavarat kuskaan nyssäköina hyväntekeväisyyskirpputoreille tai keräyksiin, annan kavereille tai arvokkaampien kohdalla kaupittelen netissä.

Siivouspäivästä meille päätyi ainakin ilmainen syöttötuoli.

Tuskailen säännöllisesti nurkissa olevaa tavaraa, mutta muiden muuttoapuna ollessani olen ollut tyytyväinen, etten ole koskaan innostunut esimerkiksi hamstraamaan kirjoja ja lehtiä.

– – –

Päätin kirjata ylös muutamia havaintojani viime vuoden kulutuskeskusteluista. Nämä ovat täysin omavaltaisesti ja fiilispohjalta valittuja sekä pohdittuja. Lisään tekstien loppuun myös ajatuksen siitä, miten kyseinen aihe näkyi omassa elämässäni viime vuonna. Tekstit löytyvät tagilla Kulutusvuosi2012

« vanhemmat kirjoitukset