Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'kirpputorit' merkittyjä kirjoituksia

»   Rinna kirjoittaa kirppismeiningistä ja siitä, miten se voisi järkevöityä: ”Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Laura Honkasalo hämmästelee mm. kirppisten hintoja ja monien tavaroiden surkeaa laatua: ”Kirppiksillä huomaa, mitkä tuotteet ovat ongelmajätettä. Naiset voisivat miettiä kaksi kertaa laaduttomien tekonahkalaukkujen ostamista. Miehet taas tuntuvat tuottavan maailmaan loputtomat määrät huumori- sekä tapahtuma t-paitoja. Huumoripaita ei ilmeisesti jaksa kauaa naurattaa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Ässä hämmästelee kirpputoreilla myytävää, huonoa tavaraa, josta silti pyydetään oudon suuria hintoja: ”- Miksi kenenkään pitäisi ostaa jonkun parempiin suihin tyhjennetty alkoholipullo? Näin lukuisia tyhjiä glögipulloja ja ainakin kuusi eriväristä, kissanmuotoista likööripulloa. Hinnat vaihtelivat 2,5 eurosta kymppiin. – Miksi kenenkään pitäisi ostaa jonkun tyhjä tax free -karkkirasia? Hinta 8 euroa. – Miksi kenenkään pitäisi ostaa jonkun mauton 80-luvun julistetaulu, jossa on puolialaston nainen oranssissa auringonlaskussa. Hinta 8 euroa. Ruma maalaus, 250 euroa. Katutaiteilijalta ostettu kiinalaismerkkipahvinpala kehystettynä, 8 euroa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Emma on oman toimintansa myötä huomannut, että monista tavaroista on vaikea luopua: ”Olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä suurin syy naisvaltaisuuteen on se yksinkertainen asia, että tavaroiden saaminen siihen pisteeseen saakka, että niitä voi myydä eteenpäin, on aikaavievää ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Vanhojen vaatteiden ja koriste-esineiden joukosta täytyy ensiksi löytää ne yksilöt, jotka saattaisivat tehdä edelleenkin kauppansa. Niistä täytyy saada pois ummehtuneet ullakonhajut ja niistä täytyy pyyhkiä pölyt, yleisesti ottaen ne täytyy saada edustuskuntoon. [- – -] Nimenomaan naiset ovat yleensä niitä, jotka varastoivat vanhoja vaatteita sun muita nurkkiinsa sen sijaan, että heittäisivät ne suoralta kädeltä pois. Ehkäpä juuri tästä syystä kirpparitoiminta pyörii aika pitkälti naisten ympärillä: muistoja täynnä olevia vaatteita tai esineitä ei edelleenkään haluta heittää suoraan roskiin. Kierrätyskin tulee allekirjoittaneen kohdalla kyseeseen vain niiden tavaroiden kohdalla, joihin en ole ehtinyt kiintyä liikaa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Tarpeettoman tavaran myyminen on vaivalloista

maanantai 21. lokakuuta 2013 klo 15.24 kirjoittajana Mari Koo

kantovarusteita

Lapsen vauva-aika on ohi. Se tarkoitti sitä, että kaikenlaista tavaraa jäi tarpeettomaksi. Vauvanvaatteita lahjoittelin lisääntyville kavereille ja kuskasin vaatekeräykseen, ja samoin osa tavarasta päätyi tutuille.

Mutta sitten oli niitä tuotteita, joita kaverit eivät tarvinneet ja joita ei ihan ilmaiseksi halunnut antaa pois.

Miten vaivalloista onkaan päästä sellaisesta tavarasta eroon!

Kirpputoripöydän vuokraamista en jaksa enkä halua. Se vaatisi tavaroiden kasaamisen, hinnoittelun, kuskauksen (ei autoa) ja pöydän siistimisen välillä. Silti saatava rahasumma olisi todennäköisesti varsin pieni suhteessa vaivaan.

Toinen kirppisvaihtoehto olisi odottaa Siivouspäivää tai vastaavaa ilmaismyyntitapahtumaa. Mutta siinäkin olisi sidottu tunteja juuri siihen päivään, eikä myynti olisi varmaa. Ehkä kauniina kesäpäivänä kavereiden kanssa ajankuluna se menisi, mutta muuten en viitsi.

Siksi nettimyynti oli järkevin vaihtoehto. Olen tietysti ennenkin esim. Huuto.netissä myynyt huonekaluja, ja paljon olen netin kautta käytettyä ostanutkin.

Mutta silti: tuotteet pitää kuvata ja kuvailla, miettiä mahdollisia postituskuluja, sopia ostajan kanssa noudot, kuskata postitse menevät postiin.

Ei se ole ihan vaivatonta. Siksi edelleenkään en viitsi laittaa myyntiin mitään, josta kuvittelen saavani alle viisi euroa. En vain koe, että niin pieni rahallinen hyöty olisi tarpeeksi suuri innostaja kaupantekoon. Vähäarvoiset tavarat kuskaan hyväntekeväisyyskirpparille tai kierrätyskeskukseen.

Mutta nyt olen siis saanut kodistamme pois imetysvaatteita ja -rintaliivejä, taitettavan ammeen ja sen jalat, kantokassin (joka jäi täysin käyttämättä, koska emme juurikaan käyttäneet vaunuja vauva-aikana), pinnasängyn päälle asetattavan hoitotason ja muuta tavaraa. Mikään näistä ei tullut meillekään uutena, joten tavaroille oli jo kertynyt omaa historiaansa.

Parhaita vauva-ajan romppeita olivat ne, jotka oli saatu lainaan kavereilta. Esimerkiksi merkittävä osa vaatteista ja sähköinen rintapumppu olivat lainatavaraa. Miten kätevää, kun ei tarvinnut itse ostaa eikä edes maksaa mitään. Toki kavereille on aina kivaa antaa jotain pientä vastinetta. Ja tärkeää oli siis se, ettei tarvinnut nähdä vaivaa poismyynnin vuoksi.

Kuvassa on kantovälineitä niille omistetusta kirpputoritapahtumasta. Hyvälaatuiset kantoliinat ja -reput ovat esimerkki niistä lastentuotteista, jotka kiertävät suhteellisen helposti käytettyinä. Mutta niidenkin kauppaaminen vaatii hieman viitseliäisyyttä.

Kirpputorin polttopuut: muutama kalikka, hintaa kympin

lauantai 13. huhtikuuta 2013 klo 16.51 kirjoittajana Mari Koo

Joskus Kulutusjuhlasta on linkattu Paskat kirppislöydöt -blogiin, jossa esitellään kirpputorien omituisia tuotteita ja usein hyvin suuria hintoja.

Tietysti kirppiksellä saa pyytää, mitä tahtoo. Tunnetustihan tyhmä on se, joka maksaa. Mutta silti usein ihmetyttää, että ostaako joku esimerkiksi niitä reikäisiä ja kulahtaneita tuotteita, jos uudenkin saisi melkein samaan hintaan. halkoja kympillä

Tänään käväisin etelähelsinkiläisessä Kaivarin kanuunassa. Silmiini sattui pieni polttopuunippu. Hinnaksi oli läiskäisty 10 euroa.

Niin, saahan sitä pyytää muutamasta kalikasta kymppiä, ja joku voi ostaakin, jos on huutava tarve saada just heti pieni erä polttopuita: onhan niiden saatavuus kantakaupungissa välillä heikko.

Mutta ihan vinkiksi vaan, että Viiskulmassa olen nähnyt rautakaupasta klapeja säkeissä. Niissä puun hinta oli selvästi edullisempi.

Ja jos muutamaa kalikkaa halajaa, niin voi ottaa yhteyttä minuun. Meillä on varastossa pari laatikollista vastaavia tuotteita. Asunnossamme on tulisija, mutta emme käyttäneet sitä kertaakaan koko talvena.

Lupaan, että ovat kuivia design-klapeja! Runsaasti tuohta mukaan!

»   Tyttö Kapteeninkadulta testasi Oranssitori-itsepalvelukirppiksen myyjän roolissa ja listasi plussia ja miinkuksi: ”- Vie yllättävän paljon aikaa (matkat + hinnoittelu). – Joudut kiertelemään alueen etsien muiden pöydistä omia kamojasi. – Paikka on hyvin suosittu joten varaudu siihen ettet saa haluamaasi pöytää samantien! + Mahdollisuus tehdä aivan älyttömän upeita löytöjä! + Todella mukava ja avulias henkilökunta, kadonneista tavaroista voi sanoa myös heille, niin he pitävät silmänsä auki. + Tavara menee yllättävän hyvin myydyksi, aina paremmin jos jaksaa siistiä pöytäänsä pari kertaa viikossa ja stailata yhdistelmiä. + Loput tavarat jotka ei mene myydyksi (etkä jaksa viedä kotiisi) voi lahjoittaa esim. Kummit Ry:n pöytään jolloin tuet heidän myyntiä ja saat palkkioksi hyvän mielen. + Myös vaatekeräys laatikot löytyvät aivan sadan metrin päästä liikkeestä.” (Mari Koo, kiitos linkista Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Reissausta ja ruokaa -blogissa kerrotaan Helsingin Vanhan ylioppilastalon sunnuntain kirpputorista: ”Kirppispaikka maksaa 32 euroa ja siihen kuuluu kaksi pöytää. On siis kätevää jakaa paikka kaverin kanssa, jolloin kulujakin tulee kohtuulliset 16 euroa per henkilö. Paikalle voi tulla pöytää laittamaan kello 9 ja kirppis on auki kello 10–15. Tosin heti pöytää laittaessa viereen tuli monia jo katselemaan, jos joukossa olisi todellisia löytöjä. Pöytä pitää olla tyhjä kello 15.30. Kirppispaikkamme. 32 euron hintaiseen paikkaan kuului kaksi pöytää, joten pöydät ja kulut on hyvä jakaa kaverin kanssa. Kirppispaikkamme. 32 euron hintaiseen paikkaan kuului kaksi pöytää, joten pöydät ja kulut on hyvä jakaa kaverin kanssa. Myin pelkästään kirjoja, koruja, DVD:itä, koriste-esineitä, astioita ja sen sellaista roinaa. Pöydänpitokulujen jälkeen käteen jäi 47,70 euroa, joten olen hyvin tyytyväinen. Myin kaiken tosi halvalla, 0,10 – 3 eurolla, koska minulle oli tärkeää päästä roinasta eroon. Jos joku asiakas kysyi hintaa, eikä tavara meinannut lähteä mukaan, huikkasin aina vielä huokeamman hinnan perään. Yleensä kuitenkin ostajat olivat yllättyneitä hintojen edullisuudesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sari Valto testasi pöydän vuokrausta kirppikseltä: ”Huomaan, että viikkovuokrausperiaatteella toimiva kirpparikaan ei ole vaivaton. Pöytää pitää käydä siivoamassa kerran päivässä, jos haluaa sen pysyvän edes jonkinlaisessa kuosissa hamstraajien myllätessä pöydät hetkessä sekaisin. Eikä tavara liiku läheskään niin kovaa tahtia kuin olisin toivonut. Viiden päivän päästä saan kantaa kahdesta Ikea-kassillisesta toisen takaisin. Tuotto on 109 euroa eli pöytävuokran vähentämisen jälkeen olen tienannut 74 euroa. Ei huono, mutta ei kovin hyväkään. Viikon mittaan touhu oli minusta kaiken kaikkiaan rasittavaa ja ajatus siitä, että jatkossa vain kippaan taas tavarat suoraan Fidalle tai UFF:lle, tuntui houkuttelevalta. Vaikka kai sitä voisi syksyllä vielä kerran koittaa viikkovuokrausta…paitsi että ai niin, eihän minulle tule tästä lähtien mitään myytävää, sillä minähän ostan vain välttämättömiä asioita, en mitään turhaa…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Maija kehottaa etsimään kirpputoreilla käsinneulottuja tuotteita: ”Yksi asia, jonka varalta kirppiksillä kannattaa pitää silmänsä auki, ovat kauniit käsinneulotut villapaidat. Niissä hinta-laatusuhde saattaa olla todella kohdallaan: usein ne maksavat vain murto-osan siitä, mitä pelkät materiaalitkin kustantaisivat.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Paskat kirppislöydöt -blogi lupaa jakaa tuntemuksia, jotka ovat taatusti tuttuja kaikille kirpputoreillä käyville: ”Tämä blogi on tarkoitettu niille, jotka löytävät kirpparilta aina jotain kivaa mutta sellaiseen kiskurihintaan, ettei varmasti ole varaa sitä hankkia. Niille, jotka käyvät kirppareilla, mitkä luulevat olevansa antiikkiliikkeitä. Niille, jotka etsivät löytöjä, mutta törmäävät vain täyteen paskaan. Niille, joiden mielestä Ikean 8 euron lasikannusta ei voi pyytää kirpparilla 25 euroa eikä ulkomailta tuotu ole laadun määre. Niille, joita ei kiinnosta onko mekko lähes käyttämätön jos se maksaa saman kuin kaupassa ja niille, jotka eivät usko kaiken Arabian olevan keräilyharvinaisuus.” (Mari Koo, blogi löydetty kaverini Raisan kautta Facebookissa) 1 kommentti.

»   Kartanon Matti vinkkaa Pelastusarmeijan kanta-asiakkuudesta: ”Pelastusarmeijan kirpputorit myöntävät kanta-asiakkailleen 30 % alennuksen ostoksesta kuin ostoksesta 11.-15. maaliskuuta välisen ajan. Usein kirjoja Tampereen Puutarhakadun toimipaikasta ostavana hankin reilu vuosi sitten itselleni kanta-asiakaskortin muistaakseni 15 euron hintaan. Tavallisesti kortilla saa 15 % alennuksen kaikista yli 10 euron ostoksista. Katso netistä lähimmän Pelastusarmeijan kirpputorisi sijainti. Ehdin käydä perjantaina Puutarhakadun kirpputorilla ja mukaani tarttui jälleen joukko kirjoja” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Essi harmittelee vaikeuksia oikeankokoisten kierrätysvaatteiden löytämisessä: ”Jos vaatekokoni olisi 38 tai edes 40, löytyisi kirppareilta ja käytettyjen kuteiden putiikeista tarjontaa jopa niin paljon, että todennäköisesti sopivan vetimen etsintäänkään ei kuluisi aikaa niin paljon. Kun kuitenkin edustan naisten vaatteiden kokoluokan yläpäätä, on tarjonta huomattavasti niukempaa. Käväisin harvinaisena vapaailtanani männä viikolla Merikadun ykkösputiikissa Kaivarin Kanuunassa. Oli jo pitkään pitänyt pistäytyä kyseisellä itsepalvelukirpparilla ja nyt voi todeta, että taival todella kannatti taittaa. Myyntipöytien lisäksi sokkeloisesta vaatetaivaasta löytyi vintagemekkoja, -hattuja ja määrättömästi käsveskoja ja muita assessöörejä. Jos vielä joskus elämässäni kutsu iltapukujuhliin tipahtaa postiluukusta, saavat vanhat leninkini jäädä henkariinsa ja lähden raidaamaan rekkejä Kanuunaan ihan tosimielellä! Tällä kertaa mukaani ei kuitenkaan tarttunut kuin yksi paita. Suurin syy niukkaan saaliiseen oli jälleen koko. Laihduttaminen, sen lisäksi että lisäisi omaa hyvinvointia, olisi kyllä ekoteko ainakin siinä mielessä, että vaatteita löytyisi enemmän kierrätettyinä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Hippo-säästöpossu kirpputorilla 12 euroa – saahan sitä pyytää…

keskiviikko 15. joulukuuta 2010 klo 15.56 kirjoittajana Mari Koo

Tunnetusti tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Kirpputorilla hinnoittelun vapaus näkyy erityisen selvästi.

Mutta silti en ymmärrä, miten muoviset pankkien säästöpossut voivat olla hinnaltaan kympin tienoilla?

Muutama viikko sitten näin hipon jonkun kirpputorin ikkunassa 5 eurolla. Jo silloin hinta tuntui huvittavan kovalta: noitahan nyt varmasti pyörii ihmisten nurkissa.

Jotenkin ymmärtäisin, jos kyseessä on jo ajat sitten historian hämäriin kadonnut pankki: säästöpossussa voisi olla silloin ironista nostalgiaretroilua.

Mutta että 12 euroa hiposta, joita kuulemma vieläkin jaetaan lapsille pankista?

Pikainen Facebook-kavereiden kommentointi vahvisti sen, että pankkien muovisia säästöpossuja löytyy varmasti monilta. Eli jos nyt hinkuu retroa, muovista säästöesinettä, niin kannattaa kysäistä ensin tutuilta.

»   Lupiini kirjoittelee kirppisasioimisesta ja siinä sivussa myös kirpputorien vähemmän hyvistä ilmiöistä: ”Niin joo, ja kun nyt ärsyttäviä kirppisilmiöitä perata alettiin: yksi naurettava ilmiö on myyjät, jotka myyvät tuotteita ostohintaan, ”koska mä oon käyttänyt tätä hametta vain kerran niin pyydän siitä saman 20 euroa kuin millä sen ostin”. Ihan perustason markkinatalouttahan on, että kun tavara kaupassa vaihtaa omistajaa, sen arvo romahtaa välittömästi. Ensimmäinen käyttökerta ja pesu pudottaa arvoa entisestään: vaatteesta ei enää ikinä tule ”käyttämätöntä”. Toinen outo ilmiö ovat ihan silkkaa paskaa myyvät ihmiset: olen nähnyt Hietsussa pariinkin otteeseen pöydällisen rikkinäisiä nukkeja, reikiintyneitä huiveja ja vintin hajuisia vanhoja koulukirjoja, jotka eivät oikeasti kelpaa muualle kuin roskikseen. Ja sitten myyjäressu ihmettelee, kun kauppa ei käy vaan hommasta tuli takkiin huimien voittojen sijaan. En ole myöskään erityisen ihastunut uuteen kirpputorikulttuuriin, jossa myydään käyttämätöntä tilpehööriä: taatusti turvallisuustrandardeja läpäisemättömiä leluja, merkittömiä televisioita, akryylimyssyjä ja huiveja sekä muuta krääsää, joka sokaisee halpuudellaan mutta on kuitenkin kirppistavaraksi kallista.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Talkoovoimin toteutetulta Kirpputorihaku.com -sivustolta voi etsiskellä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia esim. paikkakunnittain. Lisäksi käyttäjät voivat mm. lisätä omia kommenttejaan eri kirpputoreista. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Nanna on tehnyt löytöjä roskalavalla ja kirppiksellä: ”Eteisessämme seisoa tönöttää myrkynvihreä kaappi, jonka pelastin sisäpihallamme olleelta roskalavalta. Roskalavoille pitää kurkkia löytöjen toivossa ja nyt sellaisen teinkin! Kaappi on täyspuuta, jonka maalipinta täytyy poistaa ja uudelleen käsitellä. Ajattelin tehdä siitä kesälomaprojektini, puuhailla sen parissa sitten kun sisäpihalla on lämmintä ja kaapinkunnostuskelit. [- – -] Luottokirpputorini ei koskaan petä, vaan löysin sieltä valokuvakehyksiä hintaan 1 ja 2 euroa. Olen ajatellut kasata metallin eriväreissä hohtavista valokuvakehyksistä koostuvan valokuvanäyttelyn kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Tältä kirpparilta löytyy kyllä jatkuvasti kaikkea hyvää tavaraa pilkkahintaan, viimeksi kuin uusi kevättakki ja sitä ennen laadukas käyttämättömän näköinen paitapusero, yhtä hyväkuntoiset villkangashousut yms. Aivan käsittämätöntä, kun samoista vaatteista kiskotaan kaupassa 50-100 euroa ja minä maksoin esim. paitapuserosta 4 euroa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Havaitsin, että UFF:lla on tasarahapäivät: tänään vaatteet 3 e/kpl, huomenna ja ylihuomenna 2 e. Ja varmaan tutulla kaavalla mennään eli hinta tippuu loppuviikolla yhteen euroon/vaate. Myös nettikaupassa on tasarahapäivien poistokori. (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Arkipäivän aktivisti vertaili Tanskasta ja Ruotsista ostamiensa kirppisastioiden hintoja suomalaisiin: ”Tällä kertaa halusin kuitenkin ihan puhtaasta uteliaisuudesta vertailla, mitä 1,5-5 eurolla ostamani astiat maksavat Suomessa nettikaupoissa. Olin lentää selälleni kun näin, että n. 1,5 eurolla (10 Tanskan kruunulla) ostamaani Pastoraali-lautasta myydään 108 eurolla! Ja muihinkin ostoksiin tuli reilusti lisää hintaa kun vertailin hintoja sekä netissä että ihan paikan päällä kirpparilla. Tuntuu siltä, että kun kipon pohjassa lukee Arabia, hinta nousee heti pilviin. Ruotsissa oli sikäli siis aidommantuntuninen kierrätysmeininki. Tavaroista haluttiin päästä eroon ja tienata hieman siinä sivuassa, mutta ei tehdä omaisuutta vanhoilla roinilla.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Kulutusjuhla pyörähtää kesän viettoon

torstai 18. kesäkuuta 2009 klo 7.18 kirjoittajana Mari Koo

Kulutusjuhla-blogi viettää kesällä hiljaisempia aikoja, kuten tietysti tuntuu tekevän suuri osa Suomesta. Mutta toki kesälläkin kulutetaan: ostin eilen kirpputoriltani ruotsalaiset hippikukkapuukengät, valmistaja Am-Toffeln (yrityksen puukengatnettisivut ovat erittäin epäinformatiiviset).

Käytän puukenkiä aktiivisesti, sillä helppo vetää nopeasti jalkaan, kun on tarve loikkia takapihalle, ja tarve ilmenee useita kertoja päivässä kissan ulkoilutuksen vuoksi. Noin kymmenen vuotta sitten ostamistani halpispuukengistäni on haljennut pohja, joten ajattelin, että kun sopivat sattuivat kohdalle, niin ostetaan pois. Toivottavasti näillä kopsuttelee kesäisin pidempään kuin kymmenen vuotta. Maksoin käyttämättömistä ja uudenveroisista kengistä 7 euroa.

Juhannuksen aikaan kulutus tapahtuu Turun suunnalla. Pyöräilemme siellä teltat mukanamme saaristoreittiä, mukana mm. veljeni Eko-Matti. Kenties siis Kulutusjuhlastakin saadaan vielä lukea vinkkejä muille, jotka samaa reissua suunnittelevat.

Näillä näkymin itse jatkan lomailua vielä juhannuksen jälkeenkin pyörän selässä eli en ole ihan heti blogeja päivittämässä.

Kukkaista ja leppoisaa juhannusta ja kesäaikaa kaikille Kulutusjuhlan lukijoille ja yhdistyksen jäsenille!

« vanhemmat kirjoitukset