Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kosmetiikka' merkittyjä kirjoituksia

»   Ruokasooda on hyvä puhdistusaine kodin siivouksessa, mutta tolkku kannttaa pitää mielessä myös sen käytössä, muistuttavat Nörttitytöt blogissaan. Blogissa selvitetään ruokasoodan ja etikan kemiaa, ja lisäksi kerrotaan toimivista käyttökohteista sekä siitä, mihin ruokasoodaa ei kannata laittaa (kuten ihonhoitoon): ”Monesti joka kaapista löytyviä aineita pidetään jotenkin puhtaampina ja parempina puhdistusaineina kuin kaupallisia versioita, mutta muistakaa, että kaiken takana on kemia ja jo ihan kaapista löytyvilläkin aineilla voi saada vaikka millaista tuhoa aikaan. Googlatkaa siis huolella ennen kuin alatte tehdä kotitekoisia puhdistusaineita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni käy läpi Clarinsin antiperspiranttia, sen mainoslauseita ja todellista sisältöä: ”Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit. [- – -] On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine ”blokkaa hikitiehyitä kokonaan”, kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen ”ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva” -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava. Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on julkaissut Tiinan lähettämän viestin, jossa hämmästellään pikkulapsille suunnattuja kosmeettisia tuotteita: ”Esikoisen syntyessä tajusin miten vauvoillekin markkinoidaan vaikka mitä purnukkaa. Tuntui kuin esimerkiksi shampoon käyttäminen vauvalle (kaljulle) olisi itsestäänselvyys ja kyse on vain oikean tuotteen valitsemisesta. Samaa rataa tietenkin kylpyöljyt, rasvat jne. Tuotemäärä tuntui uskomattomalta varsinkin kun itse käytin samaan aikaan säännöllisesti vain saippuaa ja shampoota. Päätimmekin pysyä vesipesu riittää linjalla ja aloittaa shampoopesut vasta kun lapsen hiukset sitä näyttävät kaipaavan. Nyt esikoisemme täytti 7 vuotta ja hiukset puhdistuvat edelleen pelkällä vedellä. Ainoastaan täitä häädettäessä jouduimme turvautumaan shampooseen ja seurauksena oli hetkellisesti rasvoittuvat hiulset. Myös saippuaa lapsilla kuluu vain käsien pesuun. Lahjaksi saadut suihkusaippuat seisovat vain koristeina kylpyhuoneessa, sillä niitä käyttämällä lasten iho kuivui heti. Eli kaikki ne ’vauvantuoksuiset’ tuotteet joita esim. ilmaispaketeissa odottaville äideille jaellaan ovat todennäköisesti täysin turhia ja johtavat vain turhaan kierteeseen kun saippuan kuivattamaa ihoa pitää rasvata ja shampoon rasvoittamia hiuksia pestä tiheämpään.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalikimaran Anja on osallistunut Itämeren lääkeaineita käsitelleeseen seminaariin. Sitten hän törmäsi Askel terveyteen -sivustolta ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään ehkäisypillerirosmariinisampoota. ”Kyllä vaan, luitte oikein. Ohjeessa kehotetaan murskaamaan 11 ehkäisytablettia puuteriksi ja sekoittamaan ne tavalliseen sampooseen rosmariiniöljyn kera. Muutama viikko hormonisampoota kuulemma parantaa hiusten kuntoa. Näin älytöntä ohjetta en ole nähnyt aikoihin. Ohje sotii olennaisia kemikaalien ja lääkeaineiden käyttöä koskevia periaatteita vastaan. – Lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin. Jos niitä ei käytetä, ne toimitetaan apteekkiin hävitettäväksi. – Kosmeettiset tuotteet eivät saa sisältää lääkeaineita. On erittäin kyseenalaista antaa kuluttajalle ohjeita valmistaa kotikäyttöön tuotteita lääkkeistä. ” (Mari Koo Ei kommentteja.

Tukan saa puhtaaksi tavallisella oliiviöljysaippualla

maanantai 12. lokakuuta 2015 klo 15.36 kirjoittajana Mari Koo

Olen viime vuodet pessyt hiuksiani palashampoolla. Se on ollut ihan kelvollinen ratkaisu hiuksilleni, mutta kun tuttava kertoi Facebookissa, että tavallinen oliiviöljypohjainen saippua käy myös hiusten pesuun, niin oli tietysti pakko kokeilla.

Nyt olen pessyt hiuksiani pari kuukautta noin joka toinen päivä oliivisaippualla. Olen erittäin tyytyväinen: hiukseni näyttävät ja tuntuvat puhtailta.

Palasaippua on tietysti pitkäkestoinen, ekologinen hiustenpesutuote. Oliva-saippua sisältää vain oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa. Oman saippuani ostin Ekolosta, mutta samaa saippuaa saa monesta muustakin ekohenkisestä kaupasta.

Iso plussa on tietysti hinta: saippuapala maksaa alle kolme euroa.

Minulla on lyhyet, värjäämättömät hiukset, joten en vaadi hiusteni pesuaineelta erityisiä ominaisuuksia. Mutta oliivisaippua on saanut kehuja ympäri internetiä myös esimerkiksi pitkähiuksisilta. Esimerkiksi Milla toteaa:

”Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.”

Saippua toimii tietysti myös ihon pesuun, joten esimerkiksi uimahallireissuilla tai matkoilla ei tarvitse kantaa mukana useita tuotteita. Tarvittaessa saippuaa voisi käyttää vaatteidenkin pesuun.

palasaippua

Kuvan saippua ei ole oliiviöljysaippuaa, mutta en nyt viitsinyt kuvata kulahtanutta saippuapalaa tähän blogitekstiin. Sen sijaan kaivelin arkistoistani otoksen saippuoista.

»   Kemikaalikimaran Anja toimitti alkuvuonna Kilpailu- ja kuluttajavirastoon (KKV) ilmoituksen harhaanjohtavasta hiusvärimainonnasta. KKV siirsi asian Tukesiin, joka päätti ohjeistaa yrityksiä. Anja pohtii asiaa: ”Viranomaisten keinot suitsia epäterveitä toimitapoja ovat rajalliset. Tukes kirjoittaa ohjeistuksessaan valvonnasta näin: ”Suomessa kosmeettisia valmisteita koskevien säännösten noudattamista valvovat Tukes ja Tulli. Tukes voi valvonnassaan puuttua markkinointiin erityisesti Suomessa toimivien tahojen osalta. Mikäli kosmeettisen valmisteen vastuuhenkilö on sijoittunut muualle EU-alueella, Tukes voi olla yhteydessä kyseisen maan valvontaviranomaisiin.” Tarkoittaako tämä sitä, että kotimaisten toimijoiden mainontaan voidaan suitsia, mutta ulkomaisten ja samalla suurten firmojen toimintaan ei ole kunnollisia keinoja puuttua? Isot yritykset, joilla vastuunkantajat ovat Suomen rajojen ulkopuolella, kuten L’oréal, Schwarzkopf ja Wella, luistelevat mainonnassaan kovin epämääräisillä alueilla ja mainosmateriaaliin ei Suomen sivukonttorilla ole osaa eikä arpaa. Vastuu jää viime kädessä kuluttajalle ja kampaajille, joiden pitää pystyä suodattamaan ja kaivamaan tiedot tuotteesta mainosjargonin ulkopuolelta. Olennaisin tieto löytyy tuotepakkauksista pienellä präntillä. Jos paketin kyljessä varoitetaan vakavasta allergisen reaktion riskistä ja tuotetta ei suositella alle 16-vuotialle, kyse ei ole ekologisesta tai turvallisesta väristä, vaikka tuote olisi höystetty millä yrteillä tai luonnonöljyillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirjoitin työblogiini mikromuovihiukkasista, joita saksalaistutkija löysi myös hunajista. Mikromuovien lähteitä on lukuisia, mm. keinokuituvaatteet (kuten fleece) ja kosmetiikka. ”Saksalaisen mehiläisalan lehden mukaan mikromuoveja on myös hunajassa. Professori Gerd Liebezeitin löysi kaikista 19 näytteestä keskimäärin noin 90 muovihiukkasta. Useimmat purkit olivat Saksasta, mutta hunajaa oli myös Ranskasta, Espanjasta ja Meksikosta sekä Italiasta. Näytteet oli joko ostettu kaupoista tai suoraan tuottajilta. Sinänsä mikromuovilöydöksilä ei ole hunajan kannalta merkitystä. Mutta tutkimus tietysti vahvistaa sen, että muovit ovat levinneet kaikkialle ympäristöömme. Mitä tälle sitten voi tehdä? Ainakin sen, että ei osta niitä kosmetiikkatuotteita, joissa on mikromuoveja. Saksalaisen ympäristönsuojelujärjestön Bundin listauksessa (PDF) nimetään suuri joukko erilaisia kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät mikromuoveja. Listalta löytyy suomalaisellekin tuttuja merkkejä, kuten Elmex, Colgate, Nivea, Adidas, Clinique, Garnier, Neutrogena, Yves Rocher, Vichy, Maybelline, Maxfactor ja jopa ekologisena itseään markkinoiva Body Shop. Joukossa on tuotteita huulipunista hammastahnoihin, suihkusaippuoista ihorasvoihin, ripsiväreistä poskipuniin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkipäivän aktivisti ilahtui kosmetologilla: ”Hoidon jälkeen hän esitteli hoitolan käyttämää kosmetiikkaa sarjaa ja totesi, että ihonhoitotuotteiden määrä on kuulema vähentynyt ja vähentymään päin. Toisin kuin kukaan aiempi kosmetologi, hän vakuutti, että puhdistusaineella ja yhdellä rasvalla pärjää mainiosti. Ei siis erikseen päivä- ja yövoiteita, ei kasvovettä, ei silmänympärysvoidetta ja mitä näitä nyt on. Kiireisen perheenäidin unelma. Lisäksi juuri vanhenemista symboloivana päivänä oli mieltä ylentävää kuulla, ettei vielä tarvitse ryppyvoiteita. Niitäkin minulle on joskus tarjottu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Salamatkustaja-Satua harmittaa kosmetologien tapa moittia asiakkaan ihonhoitoa: ”Ensimmäiset viisi minuuttia menivät hyvin. Makasin pehmeällä tuolilla viltti päälläni kosmetologin puhdistaessa kasvojani. Keskityin musiikkiin. Sitten alkoi monologi, joka alkaa aina samalla väittämällä: Ihossani on iso ongelma. [- – -] Ilmeisesti monologinne on tarkoitettu myyntipuheeksi, jonka avulla myytte ihokatastrofin estäviä ranskankielisiä tehotippoja, maskeja, seerumeita, voiteita ja puhdistusvaahtoja. Mutta tiedättekö mitä? Teidän myyntipuheenne on todella huono. Se pilaa palvelukokemuksen! Kauneudenhoitoala myy palveluitaan hemmottelun ja itsensä hoitamisen mielikuvilla. Kasvohoidon pitäisi saada asiakas rentoutumaan, ei vittuuntumaan. En tiedä toista toimialaa, jossa myyntiä tehtäisiin samalla, asiakasta arvostelevalla taktiikalla.” (Mari Koo, via Kaisa K) Ei kommentteja.

»   Virven Ostolakossa-blogissa puhutaan tuotteiden katteista. (Itse kirjoitus käsittelee kosmetiikkaa, mutta kommnenttiosastolla paneudutaan moneen muuhunkin tuoteryhmään ja selvennetään, mitä kuluja liikkeen on pystyttävä kattamaan sillä katteella): ”Tottakai suomalaisen kaupan täytyy elää ja kukoistaa ja kuluttajien oltava valmiita maksamaan, jotta työ pysyy Suomessa jne., mutta mikä siinä onkin, että nimenomaan kosmetiikka-alalla hinnoilla ei kilpailla yleisesti tuon enempää? Maahantuojat antavat ohjeelliset jälleenmyyntihinnat ja niiden mukaan mennään. En edes tiedä mitä seuraisi, jos hommassa lähtisi kovasti sooloilemaan suuremmin! Olisiko se edes mahdollista, vai laitettaisiinko soololaukkaaja samantien pilttuuseen?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni hämmästelee 35 euron hintaista seerumia, jonka luvataan kohottavan povea: ”Seerumin sisältämä kasvipohjainen kompleksi koostuu mangostanista, kvittenistä ja merilevästä. 28 päivän jälkeen rintojen volyymin luvataan kasvavan jopa 71%. Siis mitä?? Miten tällaista voidaan luvata? Hyvänen aika, jos jollain hedelmä- ja leväuutteilla saisi oikeasti kohotettua rintaa, niin sehän olisi jo kaikkien tuntema tieteellinen breakthrough ja kilpailisi kirurgisten toimenpiteiden kanssa..! Miettikää – 35 eurolla saisi 71% lisää volyymiä tisseihin! Jos tämä tuote toimisi, hinnassa olisi varmaan pari-kolme nollaa perässä!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalikimarassa kerrotaan hiuksille tapahtuneesta pilallemenosta, joka tapahtui Schwarzkopfin varsin normaalien tuotteiden yhteydessä. Anja reklamoi tuotteista iäkkään sukulaisensa puolesta, mutta Schwarzkopf ei vastaa. ”Sähköpostivaihdon jälkeen sain ohjeeksi lähettää sekä tuotteet että näytteen paakkuuntuneista hiuksista Henkelille. He puolestaan toimittivat ne eteenpäin Schwarzkopfille Saksaan analysointia varten. Kun vastausta ei vielä parin kuukauden jälkeen kuulunut, lähetin Henkelille tiedustelun asiasta. Saksasta ei kuulemma ollut tullut vastausta – eikä sieltä vastattu edes uuteen tiedusteluun. Suomen Henkel on toiminut asianmukaisesti ja on tässä asiassa ikävässä välikädessä, jos kerran päämies ei tee asialle mitään. [- – -] Facebook-viestiini ei vastattu, vaan se poistettiin sivulta kokonaan. Joten laitetaanpa ihan yleiseen tietoon, miten suuri yritys suhtautuu asiakaspalautteeseen. Tässä kirjoituksessa on mukana saksankielinen tiivistelmä, jotta asiakaskunta Saksassa saa tietää, miten välinpitämätömästi Schwarzkopf suhtautuu asiakkaalta tulleeseen varsin vakavaan palautteeseen. Heillä oli monta kuukautta aikaa selvittää asia ja korjata tilanne, mutta eivät vaivautuneet sitä tekemään. Suomalaisnaisen hiukset ja asiakaspalvelu eivät Schwarzkopfia kiinnosta. ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ostolakossa-blogin Virve analysoi halvan ja kalliin kosmetiikan eroja: ”Hyviä ja ihotyypille ja omiin tarpeisiin sopivia puhdistustuotteita, kosteusvoiteita ja aurinkovoiteita saa helposti ja halvalla. Tehokkaimmat kosteuttasitovat aineosat ovat niitä perusaineita, joita löytyy lähes jokaisesta parinkin euron purkista, joten näistä ei tarvitse tinkiä pienelläkäään budjetilla mentäessä.[ – – -] Nykyteknologialla on helppoa saada tuote tuntumaan hyvältä iholla melko edullisilla perusraaka-aineilla. Hyvä tuntu ei kuitenkaan aina takaa hyviä hoitotehoja ja tätä ”hyväntunnun huijausta” käyttävät niin kalliimmat kuin halvemmatkin merkit. Kosteusvoiteeseenkin on helppoa lisätä ihonpinnalle napakkaa tuntua tuovia aineosia, ihohuokosia häivyttäviä ja ihon pintaa siloittavia partikkeleita sekä ihon pinnasta heleämmän näköisen saavia valoa heijastavia aineita. Hoitotuotekin voi siis ”meikata” ihosta hyvännäköisen ilman, että iholle on edes levitety tuotteita, jotka kuluttajat vasta meikiksi mieltävät. Iho voi siis vaikuttaa hoidetulta helpolla saaden kuluttajalle aikaan mielikuvan siitä, että tuote on erityisen tehokas, koska sen vaikutukset näkyvät niin nopeasti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiiliksessä luotetaan huulipunalahjontaan: ”Olen jo vähän aikaa sitten päättänyt, että pahoissa paikoissa saa lahjoa itseään. Jos huulipuna auttaa, niin mikäs sen parempaa. Pientä taloudellista uhrausta vastaan saan sekä sielunrauhan, että näytän nätimmältä. Voittajan ainekset. Turhamaista? Who the fuck cares? Syntyi mantra, joka sopii hyvin tähän polveilevaan elämänpolkuuni: When in käänne, go for lipstick. Se perustelee pistämättömällä tavalla mielipuoliset huulipunakokoelmani, sekä luo pohjan tulevaisuudenkin heräteostoksille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kokovartalofiiliksessä ihmetellään huulipunamainoksen harhaanjohtavuutta: ”Kosmetiikaosastot Stockalla ja Sokoksella ovat mun lempparipaikkojani haahuilla näissä aikeissa, koska ovat niin totaalinen epätodellisuus. Absurdi kimallepaikka. Paksumpaa, täyteläisempää, kiiltävämpää, pulleampaa, pidempää, kaartuvampaa ja sileämpää todellisuutta niin paljon, kun kukkarossa pitoa vain riittää. Todellisuutta tosiaankin. Tykkäsin yhden mainostytön huulipunasta, ja kysyin myyjältä, mikä mahtaa olla sen sävy. Myyjä kertoi ensin, että kuva on photoshopattu (shokkiyllätys!). Seuraavaksi hän totesi, että alla on tätä ja tätä huulipunaa (á noin 45 e), ja päällä on tätä kiiltoa (á saman verran lisää). Värit eivät olleet mitään läheltäkään kuvan sävyä. Miksi kuvassa oli jonkun väriset huulet markkinoimassa jotakin tiettyä punaa, jos käytetty tuote ei ole mainostettu puna? Eikä todellinen väri edes mistään korttelin etäisyydeltä myynnissä olevia?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Palashampoo pesee hiukset edullisesti

torstai 17. tammikuuta 2013 klo 11.36 kirjoittajana Mari Koo

Muutama vuosi sitten ilmestyi useita palasaippuoita ja niitä valmistavia pikkufirmoja. Tällöin itsekin innostuin palasaippuoista: ne kestävät pitkään, turhaa jätettä ei synny eikä tarvitse maksaa nestesaippuoiden vesimääristä.

Edelleen käytän palasaippuoita, ja kropalle ja kasvoille minulla on omat tuotteensa.

Lisäksi hiuksiin käytän palashampoota. Ensimmäisen palashampoon ostin varmaan aikoinaan Lushista. Sen jälkeen olen ostanut suomalaisten pienempien valmistajien shampoota.

Palashampoon paras puoli on sen riittoisuus. Minulla on nyt lyhyet, värjäämättömät hiukset (viime vuonnahan kerroin päätöksestäni lopettaa hiusten värjäys), ja yksi shampoopala tuntuu kestävän suunnilleen ikuisuuden.

Koska palashampoo siis kestää pitkään, niin sen hinta on halpa. Ostin nyt uuden palan noin seitsemällä eurolla, ja edellisen olin ostanut varmasti pitkälti yli vuosi sitten.

Tosin olen aina vähän ihmetellyt, miten jotkut saavat lutrattua shampoopullot tyhjiksi niin nopeasti. Eli varmaan osittain kestävyydessä on kyse siitä, että olen ylipäätään tottunut käyttämään shampoota vain vähän.

Palashampoiden ja -saippuoiden huono puoli on niiden säilyttäminen ja mukanakuljettaminen. Palat vaativat alustan, jossa ne pääsevät kuivahtamaan. Onneksi suihkussamme on sopiva pikkuritilä, johon palat voi laittaa ja joka ei kuitenkaan ole suihkun vesivirran alla.

Uimahallireissuilla ja matkoilla minulla on mukana nesteshampoota ja -saippuaa pienissä purkeissa, koska palasaippuat tuntuvat hankalilta kuljettaa mukana.

Lisäksi palashampoiden kohdalla muistutetaan, että aluksi hiukset voivat tuntua pesun jälkeen tahmeilta. Aiheesta kirjoittaa eilisessä blogitekstissään Eskapismi:

”Ja voi kyllä, ensimmäinen pesukerta oli aivan järkyttävä! Hiukset olivat todella tahmaiset! En edes yrittänyt harjata niitä, eikä niitä tehnyt mieli koskea lainkaan kuivanakaan. Nyt, noin 8 pesukerran jälkeen ne alkavat muuttua puhtaamman tuntuisiksi. Ja mikä parasta, ne tuntuvat tuplasti tuuheammilta, ilmavammilta kuin ennen.”

Paketeissa kehotetaan usein myös kahteen vaahdotukseen, mutta itselleni riittää yksi kerta.

En käytä hoitoaineita, ja muotoilutuotteita vain silloin tällöin.

Kuvassa on Ruohonjuuresta ostamani Flow-shampoopala. Päänahkani, kuten muukin ihoni, kuivahtaa talvella, joten toivon tämän sopivasti hellivän päätäni. En ole suuri luonnonkosmetiikan hehkuttaja, eli en usko niiden automaattisesti olevan parempia kuin ns. tavalliset, mutta palashampoita en ainakaan ole nähnyt esimerkiksi perusmarkettien kosmetiikkahyllyillä.

»   Sari kävi kasvorasvaostoksilla: ”Mä en ole kevään jälkeen joutunut asioimaan naamarasvakaupassa ja olin taas ihan pihalla kaikkien niiden ryppyjäpoistavien ja nuoruuttaedistävien tuotteiden seassa. Kyllä vitutti. Hyllymetreittäin katteettomia lupauksia ja turhauttavia tuoteselosteita. Peilistä näin harmaan ja keski-ikäisen naisen joka murjotti otsatukka vinossa. Luulen että se olin mä. Löysin lopulta nurkan jossa ei haissut pahalle ja valokin oli vähän harmaampi. Siellä oli tuote joka ei luvannut paljoa muuta kuin imeytyä helposti, olla hajusteeton ja kosteuttaa ihoa 24 h. Sen käytölle ei ollut ikärajaa, sen pakkaus ei kimaltanut, eikä sitä suositellut mikään photoshopattu kalmonaama joka olisi sen arvoinen. Mä tein pyhän päätöksen käyttää jatkossakin sitä kempparin harmaata aluetta ja vain sitä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kun pakkauksen kuva tuo mieleen jotain ihan muuta kuin pitäisi

perjantai 23. marraskuuta 2012 klo 11.12 kirjoittajana Mari Koo

Perjantaikevennyksenä tämä pakkauskuva, joka on huvittanut monta kertaa.

Kyseessä on Schollin jalkarasva. Mutta helppo siitä on hahmottaa parit pakarat. Ei siis ehkä kaikkein onnistunein valinta tuotekuvaksi!

»   Hosuli on testaillut kuivashampoita ja myös perunajauhoja samaan tarkoitukseen: ”En ole vielä törmännyt yhteenkään luonnonkosmetiikan kuivashampoohon, vaikka sellainen olisi varmasti helppo tehdä. Kuten kuvasta näkyy, pääraaka-aine on peruna (tai jokin muu tärkkelyspitoinen asia). Muut ainesosat ovat todistetusti vähemmän tärkeitä. Eräänä epätoivoisena hetkenä – likainen tukka, kuivasampoo loppu, hieno konsertti alkaa puolen tunnin päästä – nimittäin ripottelin perunajauhoa päähäni. Se toimi! Hiuksista tuli puhtaan tuntuiset ja helposti käsiteltävät, rakennetta riitti. Halvemmalla siis pääsisi, kun käyttäisi ehtaa perunajauhoa. Sen käyttöliittymä vain on vähän hankala, ja tuloksena on sotkuinen kylppäri.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Exme haluaa hiustenmuotoilutuotteita pienissä pakkauksissa: ”Ostin myös muotovaahtoa, koska täysin pitelemättömät hiukseni ovat saavuttaneet mitan, jossa ne voi letittää ranskalaisille leteille. Muotovaahtoa ei myydä tarpeeksi pienissä pakkauksissa kaltaisilleni no nyt mä kyllä ajan hiukset kokonaan pois -ihmisille, vaan aina kun olen ostanut pullon, siitä on puolet jäljellä kun kyllästyn hiuksiini. Samoin on hiusvahan laita; sen aika on silloin, kun hiukset ovat 2 cm pituiset ja aina jostain omituisesti lysyssä tai pystyssä. Ja aina sitä vahaa jää, kun kasvatan tukkaa tai siirryn 3 mm siiliin. Pitäisi olla pieniä purkkeja. Pieniä!” (Mari Koo) 1 kommentti.

« vanhemmat kirjoitukset