Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kosmetiikka' merkittyjä kirjoituksia

»   Heidi havaitsi kaupassa uuden tuotteen: “Huomasin kaupassa uuden tuotteen: anti-age hammastahnan. Vanhenemisen estosta on tullut laaja liiketoimi. Kasvorasvat ovat pitkään mainostaneet olevansa anti-age, nyt tuoteperhe on laajentunut koko kroppaan. Miten käy jos käytät anti-age käsivoidetta, mutta et anti-age jalkavoidetta. Pian ruumiinjäsenesi ovat eriparia. Kävelet vanhoilla jaloilla, mutta työskentelet nuoruudenheleillä virkeillä käsillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jussi on aloittanut parranajelun klassisella partahöylällä ja netin avustuksella päätyi tekemään höylävalinnan: “Valitsin kuitenkin Merkur Futurin koska se oli saanut myös suosituksia, tosin huomattavasti vähemmän. Useimpien mielestä Futur on ellei nyt loistava niin vähintään kelvollinen kapistus – se kuitenkin jakaa mielipiteitä erittäin voimakkaasti. Futurin modernissa muotoilussa on kohtia joissa joidenkin käyttäjien mukaan ulkonäkö on ajanut käytännöllisyden edelle, kuten esimerkiksi siinä että sileäpintaisessa varressa ei ole epätasaista tarttumapintaa (hankalampi tarttua märillä käsillä), tai siinä että terä kiinnitetään jousikiinnitteisellä kannella eikä ruuvaamalla kuten yleensä (terän vaihto on potentiaalisesti vaarallisempaa). Futurissa on myös hyviä puolia ja säätömahdollisuutensa ansiosta sen pitäisi olla aktiivikäytössä pitkäikäisempi “harrastuksen” kehittyessä ja vaatimusten kasvaessa – sinänsä molemmat mallit kestävät rakenteellisesti varmasti käyttäjänsä eliniän. [- - -] Alkuvalmistelujen (lämmin suihku, kuumassa vedessä liotettu suti) jälkeen itse aloittaminen oli kaikkein vaikeinta. Vaikka terällä ei höylään kiinnitettynä saakkaan pahimmillaan kuin maksimissaan parin millin syvyisen haavan, härveliin tottuminen ja kuhunkin kohtaan sopivien ajosuuntien löytäminen vie aikaa. En onnistunut saamaan yhtäkään varsinaista ajovirheestä johtuvaa haavaa, mutta pari ihonäppyä alkoi kyllä vuotamaan verta terän tasattua nekin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jaana Huhta kritisoi aurinkovoidebisnestä: “Nykyään en hanki bikinirajoja, enkä ottamalla ota aurinkoa. En myöskään osta aurinkorasvoja; en ainakaan itseäni varten. Suojaudun mielummin kevyellä vaatekerralla ja varjoilulla. Jostain lukaisin kevyen vaatetuksen viilentävän nakuilua tehokkaammin. Tätähän esim. arabit hyödyntyvät. En suostu vieläkään aurinkorasvateollisuuden pelinappulaksi. Voin toki olla totaalisen väärässä, mutta toivoisin lisää rasvauskriittistä suhtautumista. Mikäli todistetuksi tulee, että emme todellakaan pärjää ilman aurinkorasvaa, niin tällöin valtion tulisi saattaa rasvateollisuus kuriin ja jakaa meille kelakorvattavia kohtuuhintaisia rasvapurkkeja.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Lotta vaihtoi shampoota: “Tein tänään jotain järkyttävää. Ostin Lidlistä shampoota. Olen viimeiset vuodet aina ostanut shampooni kampaamoliikkeistä. Ennen ostin aina ihan tavallista shampoota tavallisesta kaupasta. Sitten tukkani meni jotenkin rumaksi ja veteläksi. Kampaajalla käydessäni hän sitten pesi sitä jollain ihmeshampoolla ja kysyi mitä tuotteita mä olen käyttänyt hiuksiini (kampaajat käyttävät aina “tuotteita”, oletteko huomannut?). Sanoin, että ihanmitäsattuushampoota tuolta S-Marketista. Hyvä ettei kampaajarassu alkanut itkeä. Hyperventilointinsa lomasta se sai sanottua (kiljuttua) ettei ikinä, IKINÄ, saa ostaa kaupasta shampoota, koska se sisältää silikonia ja alkoholia ja peroksidia ja arsenikkia ja syanidia (okei, mä keksin ehkä osan noista kun en muista ihan tarkkaan mitä se sanoi, mutta jotain kamalia ne sen hätäännyksestä päätellen oli). No niinpä minä, kiltti kuluttaja, teen kuten käsketään ja rupean käyttämään vain kampaamoTUOTTEITA. Kunnes sitten YLE pari päivää sitten uutisoi että markettishampoot olivat puolueettomissa testeissä olleet yhtä hyviä tai parempia kuin kampaamotuotteet. Googlasin tutkimuksen, ja yksi parhaista markettishampoista oli LIDLIN SHAMPOO. Haloo, uskomatonta. Mutta pakko kokeilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Hikeä mä estelen – perusdödöä vai kookosöljy-sooda -seosta?

torstai 6. toukokuuta 2010 klo 18.44 kirjoittajana Mari Koo

Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä on deodoranttivertailu. Tuotteiden vertailu käsitti mm. hinnan, hajusteet, sisältääkö alumiinia, zirkoniumia tai parabeeneja sekä purkin lupaukset.

Mutta ei siis varsinaista käyttäjätestausta lainkaan.

Lisäksi jutusta puuttuu minua kovasti kiinnostava osa-alue eli mahdollisuus korvata dödöt muilla aineilla.

Jutussa on haastateltu asiantuntijana Allergia- ja astmayhdistyksen kosmetiikka-asiantuntijaa Päivi Kousaa. Hän kertoo mm. sen, että esimerkiksi alumiinin haittavaikutuksista ei ole varmuutta, vaikka sen kielteisistä vaikutuksista on puhuttu: alumiinin imeytyminen kehoon kainaloiden kautta ei siis ole mitenkään varmaa. Tai että antiperspiranttien kaikkiin mainoslauseisiin ei kannata luottaa.

Tai ettei kallis tai apteekin tuote ole välttämättä marketin halpapurkkia parempi, sillä koostumuksissa ei aina ole juurikaan eroa.

Lisäksi juttu kartoittaa hopean suolojen ja triklosaanin ympäristövaikutuksia. Molempia voi löytyä myös deodoranteista, erityisesti stickeistä.

Kookosöljyä kehuu moni – soodalla tai suolalla lisätehoa?

Mutta jäin siis kaipaamaan jutusta myös muita hienestokeinoja kuin näitä peruskaupan vaihtoehtoja. Netissä on jo pidempään kehuttu mm. kookosöljyä.

Jossain vaiheessa testasin sitäkin. Ainakaan suuremmassa hikoilussa se ei riittänyt, mutta aion vielä vielä antaa uuden mahdollisuuden: esim. vinkki öljyn ja soodan sekoittamisesta kiinnostaa (aiheesta mm. eläinoikeusfoorumilla).

Öljyä käytettäessä kehotetaan myös välttämään saippualla kainaloiden pesua ja odottelemaan muutama päivä, ennen kuin saa varmuutta, toimiiko vai ei.

Vihreää Kangasta -blogin Merianna on sekoittanut kookosöljyä
suolan kanssa deodorantiksi.

Saman linkin takaa löytyy ohjeita itsetehtyyn hiussaippuaan, josta Merianna toteaa:

“Arvioin kummankin saippuapullollisen hinnaksi tulevan noin 40 senttiä, että vähän tässä säästää. Toisaalta saippuat eivät sisällä mitään epämääräisiä ihmiselle haitallisia tai ympäristöä saastuttavia aineita (mikäli osasin oikein tulkita LV-saippuan koostumuslistaa) kuten lauryylisulfaatteja.”

Keskustelupalstoilta ja blogeista löytyy tietysti vilkasta keskustelua eri vaihtoehdoista. Esimerkiksi Daily Ekossa on kirjoiteltu ja kommentointi myrkyttömistä hajunestäjistä.

Mutta siis kesä saapuu ja ainakin minulla kaikenlainen toiminnallisuus, kuten fillarointi, pukkaavat vankasti hien pintaan. Käyttelen nyt loppuun paria purnukkaa ja sitten testiin siis kookosöljy-sooda -seos, mutta vinkit ja kommentit hajuhaittojen estoon ovat siis tervetulleita.

»   Virve kehuu Lushin nettikauppaa: “Ensinnäkin täytyy kehua nettikaupan nopeaa palvelua. Tilasin tuotteeni eräänä yönä (mitäs muutakaan minä öisin tekisin, kun surffailisin Lushin nettikaupassa…) ja paketti lähti heti seraavana aamuna matkaan! Ainakin tällä hetkellä Lushilla pyritään kuulemma saamaan paketit matkaan jo samana päivänä tilauksen vastaanottamisesta, jos tilaus on tehty sellaiseen aikaan, että se on mahdollista käsitellä työaikana. Muuten tilaukset lähtevät seuraavana päivänä. Ihanan nopeaa toimintaa!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivässä keskustellaan edullisten kosmetiikkatuotteiden imagoista: “Mä muodostan imagomielikuvan pääsääntöisesti tuotteiden ulkoasun ja hinnan perusteella. Näin ollen vaikkapa Rimmel ja Maybelline ovat tuntuneet superhalpiksilta, kun taas L’orealin meikit laadukkaammilta. Lumenen pakkaukset ovat mielestäni myös ihan tyylikäitä, mutta jotenkin koko brändi henkii halpuutta. En osaa selittää miksi. Ehkä siksi että kaikki suomalaiset aina käyttävät Lumenea, tutut siniset purkit löytyvät peruspirkolta mökiltäkin. Lumenen valinta tuntuu monelle suomalaiselle jotenkin itsestäänselvältä… [- - -] Tuntuuko joku merkki laadukkaammalta kuin toinen? Miksi? Mikä merkki taas on se halvimmista halvin? Onko joku merkki jota ette ostaisi kirveelläkään? Minkä merkin mainonta miellyttää eniten? Itse en ostaisi esimerkiksi Garnierin, Sunsilkin tai Fructiksen tuotteita koska niiden markkinointi vaan henkii mulle huonoa laatua. (Eivätkä incitkään ole vakuuttavia..) Etenkin Sunsilkin putelit on mun mielestä jotain niin karmeaa että jaksan ihmetellä miten kukaan on voinut suunnitella niin halpiksen näköiset pakkaukset. Hieno Suomalainen Shampookin näyttää tyylikkäältä Sunsilkin rinnalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Nainen levittää iholleen viittätoista tuotetta päivittäin – kuka pärjää enää pelkällä saippualla?

maanantai 11. tammikuuta 2010 klo 16.09 kirjoittajana Mari Koo

Montaako tuotetta levität kasvoillesi ja kropallesi päivän aikana? Siis kosteusrasvoja, meikkejä, deodoranttia, hajuvettä, hiustuotteita jne?

Itse olen tänään käyttänyt vähän tuotteita: kolme erilaista kosteusvoidetta (yksi kroppaan, yksi naamalla, yksi silmänympäryksille) ja deodoranttia. Naaman meikkaamiselle tai hiusten laittamiselle ei ole ollut tarvetta, kun en ole kotoani liikahtanut mihinkään. Hammastahnaa kävi suussa tietysti myös, samoin aamun suihkussa saippuaa iholla ja shampoota päässä.

Mutta normaalioloissa niistä kertyisi helposti kymmenkunta tuotetta lisää (hiuslakka ja -vaha, ripsi- ja luomiväri, rajausväri, puuteri, poskipuna, hajuvesi…).Tällöin pääsisin siihen lukuun, joka vastaa deodoranttiyhtiö Bionsenin arviota brittinaisten kosmetiikkatuotteiden käytöstä eli iholle levitetään viittätoista tuotetta päivässä (Kumppani-lehti 1/2009, “Kyllä Hippo tietää” -palsta).

Bionsenin mukaan nämä tuotteet voivat sisältää noin 515 eri kemikaalia, uutisoi Reuters.

Luonnonkosmetiikka ei ole täydellinen ratkaisu

Kaikki kemikaalit eivät tietysti ole vaarallisia, ja kosmetiikan ainesosia tutkitaan. Luonnonkosmetiikka on nyt kovasti esillä, mutta eihän sekään mikään täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin ole. Jokaisen tuotteen tuotanto kuluttaa jollain tavalla ympäristöä, ja luonnonkosmetiikkakin voi aiheuttaa yliherkkyysoireita.

Itse pyrin viime vuonna ostamaan mahdollisimman vähän uusia tuotteita, käyttämään vanhat loppuun ja ylipäätään tarkkailemaan kosmetiikan käyttöä: ei lankeamista kosmetiikkaosastojen halpistarjouksiin, vaan hyviksi havaittuja perustuotteita. Toki netistä löytyy esimerkkejä myös esimerkiksi ilman shampoota elävistä, mutta itse en ole vielä niin pitkälle päässyt…

Omassa kosmetiikkakäyttäytymisessä olisi siis vielä parantamista. Yksi tekijä on esimerkiksi hiusten värjäys: vakiokampaajani käyttää normaaleja hiusvärejä, jotka oletettavasti sisältävät tujakan kemikaaliannoksen. Mutta pyrin sitten siihen, ettei tukan tarvitse olla koko ajan viimeisen päälle värjättynä.

Kosmetiikkateollisuudella on myös eettiset ongelmat

En niinkään ole kiinnostunut siitä, aiheuttavatko tuotteet minulle jotain terveysriskejä. Olen kiinnostunut siitä, millaista valtaa kosmetiikkayritykset käyttävät niin meihin kuluttajiin kuin raaka-aineiden tuottajiin sekä millaisia kokonaisympäristövaikutuksia kaikella kemikalisoitumisella ja kosmetiikkaan liittyvällä toiminnalla on.

Yksi esimerkki kosmetiikkatuotannon alkuperään liittyvistä ongelmista on Kumppanin juttu “Argan-öljyn tarina”.

“Argan-öljy on kylän naisten elinehto. Sitä uhkaa nyt paitsi ilmastonmuutos myös suuryritysten hintakilpailu. [- - -]
“Suuryritykset markkinoivat tuotteitaan ajatuksella argan-öljyn avulla työllistyvästä berberinaisesta. Todellisuudessa ne eivät osallistu osuuskuntien toimintaan millään tavoin”, Charrouf tuhahtaa.”

»   Tiitu kehuu hankkimaansa suoristusrautaa: “Hankin Muoti, kauneus ja terveys -messuilta uuden suoritusraudan.  Minulla on “karvainen” tukka eli siis pörhöinen tukka, mutta ei ole tullut kovin paljoa sitä suoristeltua, koska pelkään, että hiukset menevät huonoon kuntoon. Uutta rautaa olen kuitenkin uskaltanut pari kertaa jo käyttää. Eilen suoristin hiukset sillä ja sekä eilen että tänään joku on halunnut kosketella minun tukkaa, “kun se on niin ihana”. Hassua, koska en muista, että sellaista olisi tapahtunut aiemmin, ainakaan kovin usein. Sitä en tiedä onko rauta oikeasti hoitava, mutta voihan se olla hieman vähemmän vaurioittava kuin normaali rauta. Kosketeltavan ihanien hiusten salaisuus on siis Remingtonin Shine Therapy -suoritusrauta,  jonka täyskeraamisiin levyihin on upotettu avocadoöljyä. Raudalla onnistuu suoristamisen lisäksi myös kihartaminen. Hintaa tällä on esim. NetAnttilassa 59,95 eur. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivä-blogissa vertaillaan puhdistusvoiteita: “Kannattaa tosiaan suhtautua pienellä hilpeydellä tuotteiden mainonnassa käytettäviin verbeihin ja adjektiiveihin; markkinointiosaston harrastamat ilmaisut kuten “stimuloi, aktivoi, uudistaa, elvyttää” jne tarkoittavat tosiasiassa ihan vaan “pehmentää, suojaa (UV-filtterit) ja kosteuttaa”. Mitään muuta kosmeettiset ainesosat eivät iholle oikein voi tehdä. [- - -] Jos nyt vertaillaan kaikkia kolmea voidetta tiivistettynä, niin Lancôme on hellävaraisin ja puhdistaa öljymenetelmällä, Lumene on perinteisin ja puhdistaa vaahtoavilla tensideillä ja Dr. Hauschkan puhdistusteho perustuu mantelijauheen kykyyn imeä iholta likaa ja rasvaa. Tämän vertailun tarkoituksena ei ollut osoittaa mikä tuotteista on paras, sillä ne ovat erilaisia ja sopivat eri tarpeisiin ja mieltymyksiin. Ehkä kuitenkin voidaan taas huomata, ettei eri hintaluokkien tuotteissa ole sen kummempia erityisiä ainesosia, vaan kaikista löytyy niitä samoja kosmetiikan perusraaka-aineita.” (Mari Koo, kiitos blogivinkistä Suvikolle & Semille) Ei kommentteja.

Suuri osa kosmetiikkatuotteista on markkinoilla alle viisi vuotta

maanantai 2. marraskuuta 2009 klo 17.40 kirjoittajana Mari Koo

Tuntuuko tutulta: löydät kivan, itsellesi sopivan kosmetiikkatuotteen, mutta pian se häviää kauppojen hyllyiltä. Ainakin varsin moni tuttuni on tätä valitellut ja kaipaillut suosikkejaan takaisin valmistajien tuotantoon.

Ei varmaankaan lohduta, mutta löysin nyt hieman tietoa aiheesta. EU:n kosmetiikkasivujen mukaan useimpien tuotteiden elinkaari kestää alle viisi vuotta. Lisäksi 25 prosenttia kosmetiikkatuotteista uudistetaan vuosittain.

Tästäkin näkyy siis se, miten paljon kosmetiikassa ja sen myynnissä on kyse mielikuvista ja kuinka kovaa kilpailu valmistajien välillä on. Tuotteita viilataan myynnin mukaan ja jos kauppa ei käy riittävän hyvin, niin tuote poistuu.

Itselläni ei onneksi ole mitään niin vankkoja suosikkeja, että niiden markkinoilta katoaminen harmittaisi. Tämä vuosi on ylipäätään on ollut itselleni kosmetiikan vähennysvuosi: käytetään kaikki mahdollinen vanha loppuun ja ostetaan vain harkiten uusia.

»   Kemiantekniikan diplomi-insinöörin Anja Nysténin Kemikaalikimara on hyvää ja asiallista luettavaa. Nystén kirjoittaa mm. seuraavaa: “Minusta kosmetiikkakeskustelu on väärillä urilla. Energiaa käytetään pohtimiseen ja selvittämiseen, mitä tuotemerkkiä kannattaa käyttää ja mitä ei. Olennainen kysymys on se, mitä tuotteita tarvitaan ylipäänsä. Kaapit kerätään täyteen purkkeja, joiden loppuun käyttämiseen kuluisi aikaa kymmenen vuotta, elleivät tuotteet vanhenisi ennen sitä. Kuluttajat ovat huolissaan kemikaalikuormastaan ja selvittävät hankalia INCI-luetteloita. Meille uskotellaan, että emme voi elää ilman valtavaa purnukka-arsenaalia. Se, jolla ei ole joka vuorokauden ajalle ja ruumiinosalle omaa voidetta, ei huolehdi itsestään – eikä kosmetiikkafirmojen tuloksesta.” (Mari Koo, via Simplicitas) 2 kommenttia.

»   Minttu vertaili muutamien lentokenttien tax free -myymälöiden kosmetiikkatuotteiden hintoja ja normaalihintaa, jolla saman tuotteen saa Tukholmasta. “Otin vertailuun mukaan muutamia suosittuja perustuotteita, joita arvelin löytyvän kaikilta kansainvälisiltä kentiltä. Yllätyksekseni Kanebon 38 -macara oli saatavilla vain Pohjoismaissa. Mistäköhän tuo johtunee? Muut “ostoskorin” tuotteet ovat: Eight Hour Cream (Elisabeth Ardén), All About Eyes (Clinique), Juicy Tubes (Lancome), Infusion D’Iris (Prada) ja Touche Éclat (YSL). Kaikki hinnat on muutettu euroiksi Forexin tämän päivän kurssilla.” [- - -] “Sen tarkempia excel-ajoja tekemättä näkee selvästi, että keskittämällä kosmetiikkaostokset Tax Free -myymälöihin voi tosiaan säästää pitkän pennin. Heathrown kenttä näyttäisi tämän otoksen perusteella olevan selkeästi edullisin, vaikka 8Hour Cream onkin huippuedullinen Singaporen kentällä. Yllättävän halvalla irtoaa kosmetiikka myös Arlandan kentältä, vaikka olen aina pitänyt sitä hiukan kalliina…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Juha on ajanut partaansa n. 1,5 vuotta höylällä ja kertoo nyt kokemuksistaan: “Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen tähän perinteiseen ajotapaan. Uutuuden viehätys on tosin jo hävinnyt ja on aamuja, jolloin ei millään jaksaisi alkaa sekoittamaan vaahtoa. Ajoittain siis kaipaan sähkökoneen helppoutta, mutta en ainakaan vielä sähkökoneella ajamista. Naama tuntuu terveemmältä, eikä mitään ärsytysoireita ole ilmaantunut, paitsi silloin kun tekee mieli kilpailla vauvan pepun kanssa ja tulee ajaneeksi liian tarkkaan (jos haluaa, höylällä saa todella sileää jälkeä).” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Golden Girl pitää blogia kosmetiikan ostolakostaan. Hän vinkkaa (kuvien kera), että esimerkiksi huulikiiltopakkauksia kannattaa käsitellä siinä vaiheessa, kun tuntuu, että itse aine on jo lopussa. Todellisuudessa tuotetta kuitenkin riittää: “Annostelijan poisto auttaa siinä, että applikaattoria pystyy pyörittelemään putkilossa vapaammin ja siihen saa kaavittua kaiken. Käytän tätä kikkaa lähes poikkeuksetta, kun huulikiiltoni on loppumassa. En vaan näe mitään järkeä laittaa hirveää läjää kivaa kiiltoa roskiin, kun sitä kuitenkin saa vielä niin runsaasti pakkauksesta ulos. Ripsivärin kanssa en tätä suosittele, sillä siihen tosiaan on syynsä, miksi ripsiväriharjan massan määrää annostellaan!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kosmetiikka-arviointeja Glossyssa, mutta kuka sivustoa ylläpitää? 1222

perjantai 3. huhtikuuta 2009 klo 6.39 kirjoittajana Mari Koo

12Suviko laittoi jälleen viestiä nettimainontaan havainnoituaan:

“Digitodayssa pisti silmään kaks animoitua banneria:

Nämä iskivät silmään siksi, että teknojulkaisussa harvemmin näkyy noin selvästi naisille suunnattuja mainoksia. Toinen syy oli se, että mä olen aiemmin jo haikaillut rehellisten kuluttaja-arvioiden palveluja Suomeen.

Olin siis kiinnostunut ja klikkasin. Bannerit vie sivulle:

http://www.glossy.fi/etusivumainos?ref=/

Isona ensimmäiseksi näkyy H&M… Onko koko Glossy.fi siis Henkkamaukan mainoskamppis vai pysyvämmällä pohjalla? En halua panostaa arvioimalla tuotteita läjäpäin palveluun, jos epäilen, että se saattaa kadota alle vuodessa bittiavaruuteen.

“Glossy.fi on kosmetiikan arviointipalvelu. Palvelussa voit lukea muiden käyttäjien arvioita kosmetiikkatuotteista, sekä luoda omia arvioitasi hyväksi havaituista tai kehnoksi osoittautuneista tuotteista.”

Tuolla Glossy.fi:n etusivulla on muidenkin merkkien mainoksia ja sivun alalaidassa linkkejä Blogilistaan ja Foody.fi:in. Aloin niistä epäillä, että tuo olisi Sanoma Digitalin sivusto ja asia vahvistui SD:n pääsivuilla.

Miksi Glossyssä ei ole mitään ylläpidon tai omistajan esittelyä? En ainakaan löydä sellaista. Edistäisi huomattavasti luottamuksen syntymistä kertoa selvästi kenen sivustosta on kyse.”

»   Noora hankki lisää pilkettä silmiin ripsien muodossa: “Idea myytiin minulle viime kampaajakäynnillä osana laamankarkoitus-kamppista. Eipä siinä sitten mitään. Ookoo ja päivät varaukseen. Ensimmäinen aika tarvittiin ripsien kestovärjäykseen ja toinen ripsien kiinnittämiseen. Itseasiassa ripseni ovat aina olleet melko pitkähköt ja mustat, etten sinänsä ole osannut kaivatakaan lisäripsiä mutta idea kuullosti niin sopivan turhalta. Ja sitä se onkin. Pitkät ja tuuheat räpsyttelyripset. Bonukseksi ripsien juuriin kiinnitettiin vielä bling-bling timantti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora on käynyt läpi Hiusakatemian hoitoa testimielessä, eikä ole lainkaan vakuuttunut tähänastisesta toiminnasta: “Tänään minulle todettiin, että “vaikka hiukset näyttävät ja tuntuvat kuivalta, ne eivät ole sitä”… Okei? Minulle on ihan sama, mikä niiden kunto on mikroskoopissa, jos ne tuntuvat ja näyttävät hampulta! En kuitenkaan luovuttanut vielä tänään: päähäni tehtiin joku ultrakosteuttava hoito ja nyt on taas inhimillinen olo. Mietin seuraavat pari päivää jatkanko vai en, ei kyllä hyvältä vaikuta. – - Minua myös kehoitettiin pakastamaan pipot, kammat ja pesemään tyynyliina, mutta siltikään Hiusakatemia ei osaa vastata kysymykseen: mistä talipunkit tulevat. Tai miten ne “tarttuvat”. Akatemian Annikki Hagros-Kosken Hiusten hyvinvointi-nimisessä opuksessa todetaan, ettei voi tietää, kuinka nopeasti talipunkit ilmaantuvat takaisin päänahkaan, josta ne on häädetty. Eikä siis osata sanoa, mistä ne tulevat. Mutta silti tehdään tuhansien eurojen hoitoja, jotta niistä päästään eroon… Ja vielä: miksi ei tarvitse vaihtaa kaikkia lakanoita? Miksi vaan tyynyliina? Miksi tarvitsee pakastaa pipot, mutta ei kaulahuiveja? Entä oman partnerin pää? Pitääkö se pakastaa? Taidan pakastaa kohta omani.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Moody vaihtoi palashampooseen ja itsetehtyyn hoitoaineeseen: “Ideana on siis levittää hiuksiin pesun jälkeen laimennettua omenaviinietikkaa ja huuhdella se viileähköllä vedellä pois. Itse laimensin muistaakseni suhteessa 1,5 rkl omenaviinietikkaa ja noin 2,5 dl vettä. Myös väkiviinaetikkaa voi käyttää, mutta sen tuoksu ei välttämättä ole yhtä kiva :) ja sitä pitää laimentaa enemmän, koska se on vahvempaa! Omenaviinietikan kanssa palashampoo alkoi toimia! Hiuksista tuli puhtaat mutta paksut. Ne myös pysyvät puhtaina vähintään pari päivää, vaikka tavallista shampoota käyttäessä hiukset on pakko pestä päivittäin, jotta kehtaa lähteä ulos.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Nuunis hämmästelee kosmetiikan termistöä: “Max Factor oli kuitenkin nimennyt ripsarinsa lupaavasti False Lash Effectiksi, ja tästä syystä päädyinkin ostamaan sen. Ekassa käytössä huomasin jo, että nyt on käsissä hyvää shittiä, mutta vilkaistessani itse putkiloa, huomasin hyvin häkellyttävän tekstin. Natural look? Hei mietitään nyt yhdessä; tekoripsimäisyys ei ole luonnollista. Ei ole mahdollista, että ripset ovat samaan aikaan luonnolliset ja tekoripsimäiset. Toinen asia, joka oli ajaa mut hulluuteen, oli hiusvärien sävyjen nimeäminen. Kaikki hiuksiaan vaaleiksi värjänneet tietävät, että blondissa on kaksi pääsävyä: kulta ja tuhka. Kulta on naamiosana keltaiselle, siis lämpöinen hunajainen kullansävy. Tuhka puolestaan nimensä mukaisesti taittaa harmaaseen, eikä ole missään nimessä keltainen. Niinpä olin seota, kun yksi väri oli nimetty kultatuhkaksi. Sehän ei kerro yhtään mitään, eikä ole edes olemassa, koska ei voi olla samaan aikaan kulta ja tuhka, niinkuin ei mustakaan voi olla valkoinen, puhumattakaan siitä, ettei vihreä ole sininen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset