Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kosmetiikka' merkittyjä kirjoituksia
»
Kokovartalofiiliksessä ihmetellään huulipunamainoksen harhaanjohtavuutta: “Kosmetiikaosastot Stockalla ja Sokoksella ovat mun lempparipaikkojani haahuilla näissä aikeissa, koska ovat niin totaalinen epätodellisuus. Absurdi kimallepaikka. Paksumpaa, täyteläisempää, kiiltävämpää, pulleampaa, pidempää, kaartuvampaa ja sileämpää todellisuutta niin paljon, kun kukkarossa pitoa vain riittää.
Todellisuutta tosiaankin. Tykkäsin yhden mainostytön huulipunasta, ja kysyin myyjältä, mikä mahtaa olla sen sävy. Myyjä kertoi ensin, että kuva on photoshopattu (shokkiyllätys!). Seuraavaksi hän totesi, että alla on tätä ja tätä huulipunaa (á noin 45 e), ja päällä on tätä kiiltoa (á saman verran lisää). Värit eivät olleet mitään läheltäkään kuvan sävyä.
Miksi kuvassa oli jonkun väriset huulet markkinoimassa jotakin tiettyä punaa, jos käytetty tuote ei ole mainostettu puna? Eikä todellinen väri edes mistään korttelin etäisyydeltä myynnissä olevia?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 17. tammikuuta 2013 klo 11.36 kirjoittajana Mari Koo
Muutama vuosi sitten ilmestyi useita palasaippuoita ja niitä valmistavia pikkufirmoja. Tällöin itsekin innostuin palasaippuoista: ne kestävät pitkään, turhaa jätettä ei synny eikä tarvitse maksaa nestesaippuoiden vesimääristä.
Edelleen käytän palasaippuoita, ja kropalle ja kasvoille minulla on omat tuotteensa.
Lisäksi hiuksiin käytän palashampoota. Ensimmäisen palashampoon ostin varmaan aikoinaan Lushista. Sen jälkeen olen ostanut suomalaisten pienempien valmistajien shampoota.
Palashampoon paras puoli on sen riittoisuus. Minulla on nyt lyhyet, värjäämättömät hiukset (viime vuonnahan kerroin päätöksestäni lopettaa hiusten värjäys), ja yksi shampoopala tuntuu kestävän suunnilleen ikuisuuden.
Koska palashampoo siis kestää pitkään, niin sen hinta on halpa. Ostin nyt uuden palan noin seitsemällä eurolla, ja edellisen olin ostanut varmasti pitkälti yli vuosi sitten.
Tosin olen aina vähän ihmetellyt, miten jotkut saavat lutrattua shampoopullot tyhjiksi niin nopeasti. Eli varmaan osittain kestävyydessä on kyse siitä, että olen ylipäätään tottunut käyttämään shampoota vain vähän.
Palashampoiden ja -saippuoiden huono puoli on niiden säilyttäminen ja mukanakuljettaminen. Palat vaativat alustan, jossa ne pääsevät kuivahtamaan. Onneksi suihkussamme on sopiva pikkuritilä, johon palat voi laittaa ja joka ei kuitenkaan ole suihkun vesivirran alla.
Uimahallireissuilla ja matkoilla minulla on mukana nesteshampoota ja -saippuaa pienissä purkeissa, koska palasaippuat tuntuvat hankalilta kuljettaa mukana.
Lisäksi palashampoiden kohdalla muistutetaan, että aluksi hiukset voivat tuntua pesun jälkeen tahmeilta. Aiheesta kirjoittaa eilisessä blogitekstissään Eskapismi:
“Ja voi kyllä, ensimmäinen pesukerta oli aivan järkyttävä! Hiukset olivat todella tahmaiset! En edes yrittänyt harjata niitä, eikä niitä tehnyt mieli koskea lainkaan kuivanakaan. Nyt, noin 8 pesukerran jälkeen ne alkavat muuttua puhtaamman tuntuisiksi. Ja mikä parasta, ne tuntuvat tuplasti tuuheammilta, ilmavammilta kuin ennen.”
Paketeissa kehotetaan usein myös kahteen vaahdotukseen, mutta itselleni riittää yksi kerta.
En käytä hoitoaineita, ja muotoilutuotteita vain silloin tällöin.
Kuvassa on Ruohonjuuresta ostamani Flow-shampoopala. Päänahkani, kuten muukin ihoni, kuivahtaa talvella, joten toivon tämän sopivasti hellivän päätäni. En ole suuri luonnonkosmetiikan hehkuttaja, eli en usko niiden automaattisesti olevan parempia kuin ns. tavalliset, mutta palashampoita en ainakaan ole nähnyt esimerkiksi perusmarkettien kosmetiikkahyllyillä.

Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Hinta, Kehut, Kosmetiikka
8 kommenttia.
»
Sari kävi kasvorasvaostoksilla: “Mä en ole kevään jälkeen joutunut asioimaan naamarasvakaupassa ja olin taas ihan pihalla kaikkien niiden ryppyjäpoistavien ja nuoruuttaedistävien tuotteiden seassa. Kyllä vitutti. Hyllymetreittäin katteettomia lupauksia ja turhauttavia tuoteselosteita. Peilistä näin harmaan ja keski-ikäisen naisen joka murjotti otsatukka vinossa. Luulen että se olin mä. Löysin lopulta nurkan jossa ei haissut pahalle ja valokin oli vähän harmaampi. Siellä oli tuote joka ei luvannut paljoa muuta kuin imeytyä helposti, olla hajusteeton ja kosteuttaa ihoa 24 h. Sen käytölle ei ollut ikärajaa, sen pakkaus ei kimaltanut, eikä sitä suositellut mikään photoshopattu kalmonaama joka olisi sen arvoinen. Mä tein pyhän päätöksen käyttää jatkossakin sitä kempparin harmaata aluetta ja vain sitä.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
perjantai 23. marraskuuta 2012 klo 11.12 kirjoittajana Mari Koo
Perjantaikevennyksenä tämä pakkauskuva, joka on huvittanut monta kertaa.

Kyseessä on Schollin jalkarasva. Mutta helppo siitä on hahmottaa parit pakarat. Ei siis ehkä kaikkein onnistunein valinta tuotekuvaksi!
Avainsanat: Huumori, Kosmetiikka, Pakkaukset
Ei kommentteja.
»
Hosuli on testaillut kuivashampoita ja myös perunajauhoja samaan tarkoitukseen: “En ole vielä törmännyt yhteenkään luonnonkosmetiikan kuivashampoohon, vaikka sellainen olisi varmasti helppo tehdä. Kuten kuvasta näkyy, pääraaka-aine on peruna (tai jokin muu tärkkelyspitoinen asia). Muut ainesosat ovat todistetusti vähemmän tärkeitä. Eräänä epätoivoisena hetkenä – likainen tukka, kuivasampoo loppu, hieno konsertti alkaa puolen tunnin päästä – nimittäin ripottelin perunajauhoa päähäni. Se toimi! Hiuksista tuli puhtaan tuntuiset ja helposti käsiteltävät, rakennetta riitti.
Halvemmalla siis pääsisi, kun käyttäisi ehtaa perunajauhoa. Sen käyttöliittymä vain on vähän hankala, ja tuloksena on sotkuinen kylppäri.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Exme haluaa hiustenmuotoilutuotteita pienissä pakkauksissa: “Ostin myös muotovaahtoa, koska täysin pitelemättömät hiukseni ovat saavuttaneet mitan, jossa ne voi letittää ranskalaisille leteille. Muotovaahtoa ei myydä tarpeeksi pienissä pakkauksissa kaltaisilleni no nyt mä kyllä ajan hiukset kokonaan pois -ihmisille, vaan aina kun olen ostanut pullon, siitä on puolet jäljellä kun kyllästyn hiuksiini. Samoin on hiusvahan laita; sen aika on silloin, kun hiukset ovat 2 cm pituiset ja aina jostain omituisesti lysyssä tai pystyssä. Ja aina sitä vahaa jää, kun kasvatan tukkaa tai siirryn 3 mm siiliin.
Pitäisi olla pieniä purkkeja. Pieniä!” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Kemikaalikimaran Anja on taas perehtynyt hiusvärien viherpesuun. Tällä kertaa kohteena Ruohonjuuressa ja Ekolossa myytävä Herbatint: “Herbatint on siis aivan samaa tavaraa kuin muutkin synteettiset värit ja markkinoinnissa jyllää viherpesu. Väri toimii kuin “tavallinen” ja itse asiassa onkin ihan tavallinen. Ei hyvää päivää sentään… Miten moinen tuotesarja on ylipäänsä päässyt ekokauppohin myyntiin? [- - -] Kuka vastaa, jos tuotesarjan käyttäjä saa allergisen reaktion? Virheellistä tietoa antava maahantuoja, viherpestyä tuotetta myyvä kauppa vai kuluttaja? Maahantuoja on vastuussa tietojen oikeellisuudesta asiakkaalleen eli kaupalle, maahantuoja ei myy suoraan kuluttajalle. Kaupalle jää moraalinen vastuu, sillä nettisivuilta löytyy INCIt. Pakkauksessa on merkinnät herkistävyydestä. Kuluttajaa voi ilmeisesti markkinoinnissa sumuttaa vapaasti, kunhan oma selusta on turvattu. Reilu meininki – vai eivätkö Ruohonjuuri, Ekolo ja maahantuoja tiedä, mitä myyvät?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Exme saa huulirasvoista erilaisia sivuoireita: “Ostin kahvintuoksuista huulirasvaa, JESTAS että tekee mieli kahvia koko ajan. Huulirasva on vaikea tuote. Vaikka en testien mukaan ole allerginen millekään kosmetiikkakemikaaleille, saan huulirasvoista hulluja oireita (huulet palavat haavoille, kipua ja tuskaa kestää päiväkausia). Olen havainnoinut, että olen allerginen kaikelle, mitä Blistex valmistaa. Käytin pitkään Miramea, kunnes erään kerran, arvaamatta, sain Miramesta samat katastrofioireet. Tutkin pakkausta: ai, Mirameakin valmistaa nykyään Blistex.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 24. toukokuuta 2012 klo 18.45 kirjoittajana Mari Koo
Vuosi sitten pohdiskelin, pitäisikö irrottautua hiustenvärjäyskierteestä.
Nyt olen sen toteuttanut: tänä vuonna päähäni ei ole enää laitettu mitään väriä. Viimeinen punainen värjäys on viime vuoden heinäkuulta, ja sen jälkeen syksyllä päähän laitettiin vielä muutama vaalea raita. Nyt siis lyhyen kuontaloni väri alkaa olla aika lailla oma.
Hiukseni eivät olleetkaan niin maantievärisen ankeat kuin pelkäsin. Kun viimeksi olen ollut täysin luonnollisessa värissä, olin 18-vuotias pitkätukkablondi. Nyt olen melkein 35-vuotias, eikä tukka enää samaan vaaleuteen mene, mutta ei kovin tummaksikaan. Kesä varmasti vielä vaalentaa väriäni.
Tällainen on hiusvärini nyt:

Toistaiseksi ratkaisu on tuntunut hyvältä. Etuja ovat mm.
- Rahansäästö: värjäsi sitten kotona tai kampaajalla, niin rahaa siihen menee.
- Ajansäästö: useita tunteja vuodessa nyt käytettävissä muuhun kuin värjäämiseen.
- Juurikasvumielenrauha: ei enää ärsyyntymistä siitä, että värjätty väri on haalistunuut ja juurikasvua näkyvissä.
- Ekohyvistely: ei enää jokakertaista omanntunnonkolkuttelua siitä, että laitan väriä, jonka alkuperästä en tiedä (esim. kemikaalilaitosten työolosuhteet) ja joka hiusten pesun kautta päätyy vesistöihin.
- Pois kauneusmarkkinoinnin yllytyksestä: naistenlehdet tuntuvat pitävän hiustenvärjäystä itsestäänselvyytenä (käsittääkseni suomalaisnaisista ehkä melkein 90 prosenttia värjää tukkaansa). Haluan uskoa, että tukka voi näyttää hyvältä ilman sävytyksiä tai kestovärejä.
Omalla kohdallani väri siis kasvoi asteittain pois, ja kampaaja oli apuna sekä raitojen että leikkausten suhteen. Tällöin siirtymävaiheessakaan ei ole tuntunut, että tukka olisi ruma. Pitkähiuksiselle prosessi on varmasti vähän hankalampi.
Punatukkaisuus on ollut pitkään osa minua. Nyt tuntui hyvältä hetkeltä irrottautua siitä ja katsoa, mitä väriä päästä kasvaa omasta takaa.
Hiusten harmaantuminen on varmasti omaa tulevaisuutta, mutta toivottavasti yleinen asenne harmaiden peittoon Suomessakin muuttuu ja näemme yhä enemmän “luomutukkaa”.
Tällainen oli väritys viime vuoden elokuussa:

Lisäys: Facebookin puolella kysyttiin lähdettä tuohon väitteeseeni hiuksiaan värjäävien naisten määrästä. Mitään vakuuttavan luotettavaa lähdettä en valitettavasti voi antaa, sillä kyseessä on silkka muisteluni jostain lehtijutusta, olisiko ollut uudehko Kauneus&Terveys. Siinä muistini mukaan sanottiin, että hiuksiaan värjää noin 85 prosenttia naisista. En tiedä, miten asiaa on selvitetty ja mitä ikäryhmää luku koskee. Mutta siis lukuun kannattaa suhtautua varauksella. Jos näen vielä samaisen lehden, niin koetan lukea huolellisemmin.
Avainsanat: Kosmetiikka, Kulutuskäyttäytyminen
13 kommenttia.
»
Iskunvaimennin-blogissa kehutaan vauvojen kosteuspyyhkeitä omassa kasvojenhoidossa: “Vannon lähes kaikessa lapsenhoidossa pylly- eli kosteuspyyhkeiden nimeen. Niillä voi pyyhkiä ne pyllyt, posket, vaatteiden tahrat, pöydät ja melkein mitä vaan. Ainoa oikea pyyhe on Natusan First Touch extra sensitive baby wipes. Sopivan pehmeän öljyisiä, hajuttomia ja pakkauksessa kosteuden säilyttäviä. Nyt olen kehittänyt pyyhkeille uuden hirrrvveen, hirrrveen hyvän käyttötarkoituksen: omien kasvojen puhdistus. Lähtee muuten silmämeikki ja muut moskat naamasta kertalaakista. Pintakuiva iho jää ihanan pehmeäksi. Ja on rahtusen halvempaa kuin vastaavat kasvoille tarkoitetut liinat tai luottomerkkieni Biothermin tai Vichyn putelit.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Elli-neiti kertoo siitä, miten hän on luopunut hiusten shampoopesusta: “Ainoa suositukseni kokeilunhaluisille on, että siirtyminen on helpompaa vähitellen. Olen yhden kesän vuosituhannen vaihteessa osin elänyt nolojen päähuivien kanssa (jotka olivat silloin muotia), enkä enää voi suositella. Nuorena sitä on kai vähän kahjo. Vauvanshampoon ja hoitoaineen kautta siirtymä on käynyt vähitellen, enkä ole missään vaiheessa joutunut sietämään likaisia hiuksia. Hätätilanteessa hoitoaine on myös helppo tapa hoitaa tilanne pikapikaa, eikä tule sorruttua shampoo pesuun niin herkästi.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle)
Ei kommentteja.
»
Lapsen näkemyksestä hiusvärien luonnollisuuskeskusteluun kertoo Nollavaimo: “Se tyyppi mun luokalta haluais värjätä hiuksensa, muttei saanut lupaa, kun niissä väriaineissa on mukana niitä yliluonnollisia aineita. Tai siis niitä luonnottomia aineita.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle)
Ei kommentteja.
»
Rakennekynsien aiheuttamat allergiset reaktiot ovat esillä Kemikaalikimarassa: “Rakennekynnet ovat riski erityisesti niiden tekijälle, joka on kovettumattomien aineiden kanssa tekemissä usein. Polymeroituneella ja kovuttuneella aineella riski on olennaisesti pienempi. Maryah tekee on herkistynyt rakennekynsien tekemisen yhteydessä ja saanut elinikäisen allergian. Joka kerran, kun iho on kosketukssa aineiden kanssa, oireet ilmaantuvat. Rakennekynsien tekemisessä käytetään samoja aineita kuin esimerkiksi liimoissa, lattiavahoissa, painoväreissä ja hammaspaikkausaineissa – ja monessa muussa, joten allergia voi ilmaantua myös muussa yhteydessä. Tyly ja erittäin ikävä juttu. Akrylaattien on todettu aiheuttavan myös astmaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Maarit osti hiusvärin, joka mainosti itseään mm. luomuraaka-aineilla. Totuus Naturigin-tuottesta oli aivan muuta: “Kotona tarkemmin lueskellessa pakettia, tuli kyllä olo, että nyt on huijattu oikein kunnolla.Paketin etupuolella lukee “Organic based” eli luomupohjainen. Tuotteesta löytyy 2 sertifioitua luomuöljyä, muita ei ole mainittu mitenkään, vaikka niitä pitäisi olla 10 lisää. Ja jos tuote on luomupohjainen, voisi kuvitella, että mielellään myös mainittaisi luomun osuus prosentteina, mutta ei…
Valmistajan sivuilla puhutaan paljon, että on käytetty mahdollisimman ympäristö-ja ihmisystävällisiä aineksia, mutta näin ei kyllä todellisuus ole. EDTA (vesistölle haittaa), sodium lauryl sulfate(ihoärsytys, karsinogeeni), Propylene glycol(ihoärsytys, maksa ja munuaisvaurioita)…sls:tä ja propylene glycol:sta vieläpä kerrotaan, että tiedättehän niiden olevan vaarallisia!” (Mari Koo)
4 kommenttia.
»
Kemikaalikimaran Anja muistuttaa, että hiusvärien markkinointi on harhaanjohtavaa ja kyseessä on usein helposti allergisoivia tuotteita: “OCS:n markkinointistrategia ei ole ainutlaatuinen. Vastuutonta markkinointi on myös muilla valmistajilla. Koostumusta vähätellään, vääristellään tai viherpestään.
Schwartzkopf Essential Color värisarjassa allergisoivat värit on viherpesty luonnon ainesosilla, kuten litsi-uutetta ja luonnonmukaisesti viljellyllä valkoisella teellä
Lorealin väki sanoo Inoa-hiusväriä äärimmäisen ja ennenkokemattoman hellävaraiseksi väriksi. [- - -] Kaikki edellä mainitut värit sisältävät superherkistäjiä. Miten värin voidaan sanoa hellävarainen tai miten ihotautilääkärit voivat sellaisia suositella? Ei voi kuin ihmetellä, miten moinen markkinointi voi jatkua viranomaisten puuttumatta asiaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 15. syyskuuta 2011 klo 21.15 kirjoittajana Mari Koo
Viime viikolla astelin ostamaan huulipunaa tavaratalon kosmetiikkaosastolle. Minulla oli mukanani näytepuna, jonka olin saanut häämeikkaajaltani. Itse en olisi tohtinut niin punaista valita, mutta häämeikkini ansiosta tykästyin uuteen väriin ja siitä innostuneena ajattelin aktivoitua huulteni punaajana.
Jonkin aikaa vertailin huulipunia itsekseni eli kämmenselkääni vetelin testereistä punaisia viivoja. Täysin samaa sävyä ei tuntunut löytyvän. Sitten myyjä oli vieressäni ja kysyi, voiko auttaa.
“Etsin tämänväristä huulipunaa, punan merkistä en tiedä mitään eikä sillä ole niin väliä”, kerroin.
Olimme jonkun merkin uutuuspunien äärellä, ja myyjä ryhtyi tästä uutuushyllystä katselemaan sopivaa.
“Tämä taitaa olla lähellä sävyäsi”, hän sanoi.
“Hmm… Onhan se melkein…”, mutisin, koska sävy ei ollut täysin sama, enkä ollut innostunut ostamaan jotain, joka on vain melkein oikea.
Myyjä jatkoi sinnikkäästi:
“Tämä tuotesarja on tullut juuri nyt lauantaina ja näissä on sitä öljyä ja tätä ainetta ja on ihan uutuutta ja tarjouksessa.”
Koin oloni hieman kiusaantuneeksi ja myyjän toiminnan tämän yhden punan tyrkyttämiseksi sen sijaan, että hän olisi etsinyt muista punista sen oikean sävyn.
“Niin jaa… No kai minä sitten sen, kiitos…” mutisin, vaikka olin jo päättänyt, etten osta kyseistä punaa. Myyjän kääntäessä selkänsä jätin punan hyllyyn ja jatkoin itsenäistä etsintää.
Harmitti, etten osannut riittävän jämäkästi sanoa, että ei, en halua tätä, koska sävy ei ole se juuri oikea. Mutta jos olisin niin sanonut, niin saman myyjän kanssa olisi pitänyt jatkaa kaupantekoa, eikä sekään tuntunut hyvältä, kun hän ei vaikuttanut henkilöltä, joka aidosti kuuntelisi ja huomioisi.
Löysin pienen ajan kuluttua sen oikean sävyn.
Mutta ihan heti en taaskaan taida vaivautua kosmetiikkaosastoille. Niissä usein tunnen oloni vieraaksi, eikä minulle aktiivisesti ole mitään kosmeettisia tarpeita, joiden vuoksi tarvitsisi kaupoissa ravata. 
(Kuva: sharonpak / Flickr)
- – -
Tämä kirjoitukseni sopisi myös Palvelutarina-kirjoituskilpailuun, jossa kerätään tutkimustarkoituksiin palvelukokemuksia, vaikka ei tämä nyt varmasti ole huonointa kokemaani palvelua. Koska nämä kielteiset jäävät helpommin mieleen, niin lupaan naputella myös jostakin positiivisesta kokemuksesta.
Avainsanat: Haukut, Kosmetiikka, Palvelu ja palvelut
3 kommenttia.
»
Virve on testannut miehistä “Wake-up Effectillä” -varustettua puhdistustuotetta. Hän kertoo, etteivät virkistävät ainesosat sinällään virkistä, vaan itse asiassa ärsyttäät ihoa: “Mutta niin, sitten siihen puhtaan raikkaaseen ja freesiin tunteeseen vähän tarkemmin. Niiden illuusiohan saadaan aikaan ihan vaan sillä, että tuotteeseen heitetään mentholin ja/tai piparminun kaltaisia virkistäviä ja viilentäviä aineosia, joiden vuoksi iho tuntuu oikein freesatulta. Nämä aineosat voivat kyllä tuntua mukavalta iholla, mutta itseasiassa niiden aikaansaama kihelmöinti ei ole mikään “ah kun on kivaa” -reaktio vaan ihan puhdas ärsytysreaktio. Ja vaikkei reaktio tapahtuisikaan iholla selkeänä, aiheutuu iholle silti siitä haittaa. Tällaisia “freesaavia sekä viilentäviä ja virkistäviä tuotteita tulisikin siksi ihonhoidossa välttää.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Maarit testasi Santen kasvovärit: “Paketti sisältää 8 voidemaista väriä, 6 värikynää,2 sivellintä sekä teroittimen ja levityssienen. Värit perustuvat luomulaatuisiin luonnonöljyihin ja -vahoihin. Ja mikä tärkeintä, täyttävät tiukimmat NaTrue ja BDIH-sertifioinnit. Odotettu uutuus valitettavasti on silti pienehkö pettymys. Värit on helppo levittää ja niistä tulee väriä hyvin. Ja kaikki onkin hyvin niin kauan kuin et koske maalaukseen, silloin nimittäin värit leviävät. Joten, en ehkä suosittelisi ihan pienelle maalattavalle. Todennäköisesti kumminkin lähtee helposti pesussa, jos vaatteisiin menee, koska puhdistus oli melko helppoa. Ihan pelkästään ohjeissa mainitulla vedellä ei kaikki irronnut, mutta vaikkapa öljyyn kostutettu vanu auttaa.
Paketti maksaa esim. Ruohonjuuressa n.37€. Aluksi se tuntui hintavalta, mutta verratessa normiväriin (yksi värinappi vajaat 10€), hinta on kohtuullinen.
Toivottavasti Suomeen tulisi myös irtona kyseisiä värejä myyntiin, kuten oli Saksassa. Aina kumminkin loppuu joku väri ennen toista.
Yhteenvetona voisin sanoa, että vaikka väri leviää kosketuksesta, ostaisin tätä mieluummin lapseni iholla kuin imeyttäisin häneen myrkkyjä.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
tiistai 31. toukokuuta 2011 klo 20.28 kirjoittajana Mari Koo
Jo pitkään olen suunnitellut hiusteni värjäämisen lopettamista. Hiusvärit ovat järkyttävän tujua kemikaalikamaa, kuten Anja Nystén kirjoittaa ja samalla kertoo, miten värivalmistajat tehokkaasti markkinoivat tuotteitaan harhaanjohtavilla mielikuvilla:
“Schwartzkopf Essential Color värisarjassa allergisoivat värit on viherpesty luonnon ainesosilla, kuten litsi-uutetta ja luonnonmukaisesti viljellyllä valkoisella teellä. Organic Colour System markkinoi tuotteitaan ammoniakittomana sekä luomukamomillan, -appelsiinin ja –greipin avulla. Loreal puolestaan kätkee Inoan allergioisoivat ainesosat lauseen ”tulevaisuuden hiusväri” ja ”ennenkokemattoman hellävarainen” alle. Sim Finland mainosti sekä netissä, että kampaajille tarkoitetussa lehdessään Sim Sensido-värisarjaa ”parafenyleenidiamiinivapaalla koostumuksella”. Kyseinen PPD-aine on yksi pahimmista hiusvärien allergioita aiheuttavista aineista. “
Ei minua omat allergiat sinällään huolestuta, vaan ylipäätään moinen kemikaaliläträys. Värien valmistus tuskin on ongelmatonta, ja kemikaalit päätyvät ennemmin tai myöhemmin luonnon kiertokulkuun.
Toki päähän voisi laittaa esimerkiksi hennaa, mutta sekään ei ole ongelmatonta.
Siksi siis järkevin ja myös edullisin keino olisi lopettaa hiustenvärjäys kokonaan.
Mutta kun se oma tukkani on tylsää maantienväriä. Ja olen tottunut punatukkaisuuteeni. Kun ne hiukset ovat niin tärkeä osa ulkoasua. Ja oma suomalaiskampaajani osaa niin kivasti laitella väriä päähäni (eivätkä ne värit ole mitään ekotuotteita). Parin sentin juurikasvu on ruma.
Kuten selityksistäni voi päätellä, niin kunnon syytä värjäyskierteen lopettamiseen ei ole. Mutta silti lykkään värjäämisen lopettamista vielä hetken, kun on omat häät tulossa ja haluan kivan kampauksen.
Värjäyksen lopettamiseen on innostanut myös sveitsiläisten hiusten katselu. Täällä vanhempi väki näyttää kulkevan tyylikkäästi harmaantuneissa tai harmailla hiuksilla sävyttyneissä kampauksissa.
Miksi ihmeessä Suomessa ja monessa muussakin maassa niitä harmaita yritetään niin epätoivoisesti peittää, kun ne ainakin minun silmiini näyttävät vallan hyvältä?
Aion siis Suomessa kesällä jutella kampaajani kanssa aiheesta ja selvittää, miten voisin tyylikkäästi päästä eroon värjäyskierteestä. Onneksi kampaukseni on lyhyt, joten mitään ikuisuusjuurikasvunkasvattelua ei ole tiedossa. Mutta katsotaan sitten aikanaan, kuinka tässä yrityksessä käy vai tyydynkö ekologisempiin väreihin.
Avainsanat: Kosmetiikka
13 kommenttia.
»
Hauwerine on innoissaan: “Saada intohepuleita, kun löytää kirpparilta sen täydellisen kevättakin, jonka saa vielä tingattua (myyjän aloitteesta!) puoleen hintaan. Espritin takki vitosella. Ei paha.
Tai kun tilaa netistä mineraalimeikkitestereitä ja hajoaa onnesta johonkin niin yksinkertaiseen patenttiin, kuin roll on-luomiväriin. Argh. Best. Evö.
Tai kun löytää Hulluilta päiviltä täydelliset Pentikin pippuri- ja suolasirottimet. Periaatteet lentää siinä vaiheessa romukoppaan (inhoan Pentikiä) ja sirottimet kassalle. Ou jea.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
« vanhemmat kirjoitukset