Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Lahjat&lahjoitukset' merkittyjä kirjoituksia

»   Olisiko parempi antaa lahjoja joskus muulloin kuin jouluna? Eeva Kolu kirjoittaa lahjattomasta joulusta. ”Muuten annan kyllä lahjoja, syntymäpäivinä ja joskus muuten vaan. Tarjoan mielelläni ystävälle kahvit tai viinilasin välillä ihan vaan sen vuoksi, että jommalla kummalla sattuu olemaan hyvä (tai tosi huono) päivä. On ihanaa antaa spontaani lahja, jos tietää saajansa todella ilahtuvan siitä. Merkkipäivinä hankin mieluiten kimpassa jotain vähän arvokkaampaa tai tosi tarpeellista. Mutta joulu. Ennen joulua töissä on poikkeuksetta aina kiire ja stressaavaa, pimeät pitkät päivät painavat hartiat kyyryyn ja maalaavat silmänaluset mustiksi. Kevääseen tuntuu olevan vielä tuhat vuotta vaikka talvi on vasta edessä, ja tällä levolla pitäisi sitten jaksaa pääsiäiseen asti. Joten: olen päättänyt, että mikään ei saa tulla minun ja rentouttavan joulun väliin. Eliminoin aivan kaiken potentiaalisen stressin. Minulle on ihan sama, onko joulupöydässä rosollia tai ei. Olkoon vaikka sushia. Kieltäydyn viettämästä joululomaani ajamalla kaupungista ja joulupöydästä toiseen. En aio seistä tuntikausia Stockan herkun kalatiskillä jonotusnumero kourassa enkä hikoilla viimeisenä iltana toppatakissa etsimässä jollekulle suihkugeeliä, joita hän ei tarvitse. En halua ostaa kellekään mitään pelkästä velvollisuudentunnosta – hankin lahjoja mieluummin sitten kun tulee vastaan jotain aidosti saajansa näköistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nan miettii jo joulua ja lahja-ahdistusta: ”Erityisesti lapsille en haluaisi antaa materiaa, koska heillä on niin suuri sosiaalinen verkosto, että he saavat jo nyt ihan valtavat määrät erilaista romua. Omani olivat mukana viime vuonna, en tiedä kehtaisinko nyt vain jättää väliin. Jos heidän kohdallaan ei vielä olisi joulupukkivaihetta, voisin harkita lahjakorttia tai rahaa. Aikuisille on myös vaikeaa keksiä mitään annettavaa, riippuen tosin henkilöstä. Joskus keksin helposti esimerkiksi jonkin saajaa kiinnostavan kirjan tai suloisen pehmeän paketin ja sellainen lahja ei tunnu lainkaan turhalta. Mutta sitten tulee niitä hetkiä, että viikotkaan eivät tuo mieleen lahjaideoita ja paniikki kasvaa… [- – -] Olen varma, että onnistun joskus jättämään jouluhysterian väliin ja vain nauttimaan. Kykenen jättämään lahjan antamatta, jos sellaista en yksinkertaisesti vain keksi. Huomioidahan voi vaikka askartelemalla kortin. En vain usko, että tuo joulu on vielä tänä jouluna. Sosiaalinen paine joululahjojen kohdalla on suuri: lahjojen löytämisen pakkoa ei ole helppo pakoon päästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Salla Laasonen päätti muuttaa lastenkutsujen lahjavuorta: ”Kutsukortissa luki: ”Koska maapallolla on jo nyt liikaa tavaraa väärissä paikoissa, niin eiköhän oteta tämä näillä synttäreillä huomioon, kiitos! Lahjatoive on biohajoavaa, kierrätettyä, tai vaikka aineetonta yhdessäoloa!” Olin jo valmistautunut turhautuneisiin reaktioihin siitä kun ei voikaan koukata kaupan kautta muovipakettia, vaan joutuu ihan miettimään asiaa. Sen sijaan vanhemmat tulivat ihan ovelle asti kiittämään kuinka joku vihdoinkin uskaltaa tehdä näin! Lapset olivat itse keksineet mitä oivallisimpia tekeleitä omista tavaroistaan. 5-vuotias tyttäreni sai kuin saikin niistä vanhoista villasukista, katkenneesta katuharjasta, rannalta kerättyjen simpukankuorin koristellun ohjasten kera tehdyn keppihevosen. Se oli välitön hittituote, ja pesee vielä tänäkin päivänä ne muoviset vinkulelut. Vaikka se jo itsessään oli ilahduttavaa, niin vielä ilahduttavampaa oli rikkoa lastenkutsujen muovileluihin perustuvaa kilpavarustelun normia, sekä saada siitä molemminpuolinen synninpäästö. Purkaa siis sellainen sosiaalinen paine, johon mukautumisesta kaikki kärsivät, mutta jota kukaan ei uskalla rikkoa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Joanna Palmén matkustaa Meksikossa ja miettii kerjäläisille rahan antamista: ”Olen ollut niin uppoutunut omiin asioihini ja omaan napaani viime aikoina, etta on huono omatunto suunnilleen kaikesta, ja paatin aloittaa omatuntoni rauhoittamisen Meksikon alkuperaiskansoista. Laitan siis kaikki vaihtorahakolikot taskuihini ja jakelen niita lahes kenelle tahansa pyytajalle. Ei toki puhuta isoista summista, kun isoin kolikko on arvoltaan noin 60 senttia, mutta paivan aikana tulee kylla lukuisia tapahtumia kirjanpitoon. Huomaan joitakin automaatioita. Mita sopompi lapsi, sita varmemmin annan, ja sita isomman kolikon. Pienemmille varmemmin kuin isommille. Likaisemmille varmemmin kuin siisteille. Imettavat naiset ovat bonusasiakkaitani. Aika julmaa. Tietenkaan mulla ei ole mitaan tietoa, etta pienille ja sopoille annetut rahat menisivat parempaan tarkoitukseen kuin rumille tai kammatuille annetut. Nama eivat kayta mitaan reilun kaupan sertifikaatteja. Todistan siis itse, etta armeliaisuuskin, kuten vissiin kaikki asiat maailmassa, toimii parstakertoimella. Tasoittaakseni julmuutta olen sittemmin pyrkinyt antamaan kolikon myos juopon nakoisille miehille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Itselle ostettu lahja sentään on aina hyvä lahja: kehut Yrjönkadun uimahallille

maanantai 17. joulukuuta 2012 klo 15.38 kirjoittajana Mari Koo

Tiedän, etten ole ainoa, joka ostaa itselleen lahjoja. Siis tietyn hankinnan kohdalla voin perustella sen sanomalla, että nyt on joulu tai syntymäpäiväni lähellä, ja olen jotenkin ansainnut lahjan.

Usein nämä lahjat ovat jotain hieman erityisempää: hieronta, kalliimmat kengät, tyylikäs asuste. Ja kun itse itselleni valitsen, niin tietysti nautin hankinnasta.

Tänä vuonna oma joululahjani on kymmenen kerran kortti Yrjönkadun uimahalliin (42 euroa). Olisin ostanut sen muutenkin, mutta sattui nyt sopivasti olemaan tarvetta nimenomaan joulun aikaan.

Olen nyt suunnilleen vuoden verran käynyt pulikoimassa tässä Helsingin keskustassa sijaitsevassa, Suomen vanhimmassa julkisessa uimahallissa. Aiemmin en oikein edes tajunnut hallin erikoislaatuisuutta ja tunnelmallisuutta, enkä ollut siellä käynyt.

Mutta nyt olen kovin tykästynyt!

Ensinnäkin nykyisestä kodista kävelee Yrjönkadulle noin kymmenessä minuutissa.

Alastonuintia viehättävässä paikassa lapsivapaasti

Lisäksi hallissa on eri päivät nais- ja miesuimareille, ja siellä saa uida alasti. Jos ei halua, ei tarvitse ahtautua uimapukuun (erityisesti raskaana ollessani tämä oli kätevää).

Iloitsen myös siitä, että Yrjönkadulla ei ole lastenallasta eikä siis kiljuvia ja juoksentelevia lapsia. Ennen lisääntymistäni minut olisi voitu leimata lapsivihamieliseksi tämän kommentin vuoksi, mutta nyt, kun minulla on se vauva, niin nautin, ettei tarvitse uimahallissa katsella muidenkaan lapsia.


Kuva: Helsingin kaupunki

Kakkoskerroksessa rentoutumista pitkän kaavan mukaan

Yrjönkadun yksi erikoisuus on kakkoskerros, josta voi vuokrata lepohytin. Samaan hintaan (12 e) saa mm. kylpytakin ja mahdollisuuden nauttia kahvilan herkkuja. Tätä kehuu blogissaan HeidiBee:

”Yläkerrassa on mahdollista uimisen, saunomisen ja lepäilyn jälkeen nauttia myös juomaa ja ruokaa. Itse en keksi nopeasti yhtään täydellisempää tapaa tavata ystäviä ja rentoutua.”

Yrjönkadun altaasta yksi kolmasosa on vesijuoksijoille, ja itse läträän nimenomaan kyseisellä radalla.

Eikä uimahallikäynnin hintakaan ole mielestäni kallis. Peruskertamaksu on 5 euroa, ja mm. opiskelijat ja työttömät pääsevät halvemmalla.

Oletteko muut ostaneet itselleni lahjoja? Mitä ja miksi?

»   Arkijärki-blogissa mietitään joulukortteja: ”Mitä ihmettä niille pitäisi joulun jälkeen tehdä? Pitääkö ne heittää pois vai säästää? Pois heittäminen tuntuu jotenkin kylmältä. Mutta jos saa joka vuosi 20 joulutervehdystä, viiden vuoden päästä säilyttelee jo sataa korttia jossain vintin perukoilla. Onko siinäkään mitään järkeä? Tämä kysymys vaivaa mieltäni, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä täydellisesti. Vinttiä raivatessa syksyllä vastaan tuli vanhoja kortteja. Taisin jättää ne rauhaan, vaikka kääntelin kyllä käsissäni ja ihmettelin. Ehkä paras ratkaisu meillä olisi jonkinlainen kompromissi. Voisin säästää ne kaikista rakkaimpien ihmisten kortit, ja sellaiset joihin on selvästi nähty kovasti vaivaa. Mutta niitä, joihin on vain huitaistu nimi valmiiksi painetun tekstin alle, ei ehkä ole velvollisuutta säästää ikuisesti. Tällä systeemillä kortteja säästyisi ehkä vain muutama vuodessa, ja ne taas voisi koota vaikka vanhaan kenkälaatikkoon.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Saara muistuttaa, että lahjat ovat myös hyvän tahdon ele: ”Nyt olisi, esimerkiksi, hyvä aika viljellä kiitollisuuden hyvettä. Sen sijaan että miettisi, mitkä kaikki joululahjat ovat vääränlaisia ja eettisesti ongelmallisia, voisikin kokeilla olla kiitollisia siitä että joku on tahtonut muistaa minuakin. Tämä kuulostaa vaatimattomalta, mutta jatketaan pohdintaamme vielä vähän. Kriittisyys ja oman kilven kiillottaminen kuuluvat ajan henkeen, siinä määrin että on joskus epäselvää onko etiikka päämäärä vaiko vain väline suuressa egoprojektissa. Mutta kiitollisuus. Mitä se olikaan? Se on sen hyvän muistamista mitä elämässä on, ja tietoisuutta siitä ettei tämä hyvä ole itsestäänselvyys. Jospa Pesäpäivien ajan rauhassa katsahtaisimmekin ympärillemme ja näkisimme tuhlauksen, huonojen lahjojen ja puutteellisten juhlavalmistelujen sijasta asioita joista on syytä olla kiitollinen? Kiitollisuus on läheistä sukua tyytyväisyydelle, ja tyytyväisyys on ehkä tehokkain lääke kerskakulutusta vastaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitääkö lapsen kerhotätejä lahjoa näin keväällä, ihmettelee Liisa: ”Osallistuimme tänään kakkosen kanssa kauan odotettuun kerhon kevätjuhlaan. Kerhotalon pihalla katselin ovesta sisään valuvia vanhempia kukka- ja lahjapaketteineen. Kuiskasin viisikirjaimisen sanan. Missä vanhemmuusoppaassa tämä lahjomisperinne on välitetty kaikkien muiden vanhempien, paitsi minun ja aviomieheni, tietoon? Taivastelin lahjattomuuttani toisille äideille toteamalla -edelleen sen viisikirjaimisen sanan saattelemana ”Mulle ei tullut mieleenkään!” ”Me oltiin tuomassa vaan kukkia, mutta sitten mä kävin äsken tossa kaupassa ostamassa vielä vähän suklaata.” eräs äiti päivitteli. ”Nii just. Joo.” totesin myötätuntoisena.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Suosikkilahjat! 622 euroa jouluun! Älä osta vuohia!

torstai 24. marraskuuta 2011 klo 16.15 kirjoittajana Mari Koo

Jouluaiheisia kulutustekstejä ja -juttuja pompahtelee silmiin yhä kiihtyvää tahtia. Näin Älä osta mitään -päivän aattona on sopiva hetki penkoa muutamat tekstit läpi.

Moni ostaa lahjat netistä

Noin puolet suomalaisista ostaa joululahjoja verkkokaupasta. Niin teen minäkin: pitäisi teettää häävalokuvista albumit ja antaa sellainen sekä omille että appivanhemmille.

Joulun hittilahjoja
, ainakin jos kaupoista kysytään, ovat älypuhelimet ja taulutietokoneet. Myös kapselikahvinkeitin (jota itse en arvosta) löytää tiensä yhä useampaan kotiin.

Suomalaisten joulubudjetti on viime vuoteen verrattuna kasvanut. Tänä vuonna jouluun pistetään keskimäärin 622 euroa. Suurin osa summasta kuluu lahjoihin.

Entä jos ei halua antaa tavaraa nurkkiin pyörimään?

Tuttuun tapaan HSY antaa vinkkejä aineettomiin lahjoihin, jotka eivät usein kuluta edes rahavaroja.


Saara ei suosittele viimeisintä teknologiaa
, vaan kestävämpiä tai syötäviä lahjoja:
”Jokainen saa lahjaksi satokauden herkkuja kuten hilloa ja likööriä, ehkä lisäksi palan kotitekoista saippuaa tai pienen käsityön kuten pari käsintehtyä tiskirättiä. Jokaisen lahja on suunnilleen samansisältöinen, mutta itse paketti on joka vuosi hiukan erilainen. Vuoden aikana käytössä kuluvat lahjat eivät kasvata krääsävuorta ja niiden hinta-laatusuhde on loistava. Eivätkä villasukkien, lapasten tai tiskirättien tyyppiset klassikot koskaan mene muodista pois.”

Toimisiko sitten vaatteista innostuneella lahjakortti vaatelainaamoon?

Ekokauppa Ekolon blogissa todetaan, että hyväntekeväisyyslahjana ei kannattaisi hankkia vuohta tai eläinlaumaa, vaan vaikkapa ennemmin lukutaitoa: ”World Land Trust korosti, että eroosioalttiilla alueilla vuohet ovat vain jatkoa ihmisten olojen pahenemiselle. Yleisesti eläintuotanto vie vähissä olevat vesi- tai ruokavarat entistä vähemmäksi.”

Joulu tuo kosmetiikan lahjapakkaukset


Virve toteaa, että kosmetiikkaosastoilla joulu näkyy näyttävinä lahjapakkauk
sina: ”Toiset firmat luottavat siihen, että pelkkä ”pienen extran” (yleensä kokeilukokoisten yhteensopivien tuotteiden) tarjoaminen riittää. Samalla kuluttaja tietysti myös tutustutetaan uusiin tuotteisiin, joihin hän saattaa myöhemmin itse investoida. Kun lahjapakkauksien ideana on, että koko setti irtoaa samalla hinnalla, kuin mitä normaalisti irtoaisi pelkkä itse tuoksu, voide tai mascara (joiden ympärille pakkaukset yleisimmin on rakennettu), on ”tarjous” tietysti jo kovin houkutteleva.”

Ja jos suunnittelet joulun aikaan matkustavasi junalla, niin liput kannattaa varata jo nyt.

– – –

Kuvassa veljeni Eko-Matin joskus lapsena askartelema tonttu, joka ilahduttaa jouluvuodesta toiseen!

»   Tavararemontti-blogi kannustaa jättämään lehdet tilaamatta, jos niitä ei saa ilman tilaajalahjoja: ”Sanoin, etten halua mitään tavaraa. Tilalle myyjä tarjosi harmaata shaalia. Sanoin, että edelleenkään en halua mitään tavaraa, koska raivaan sitä työkseni muiden ihmisten komeroista, myös näitä tilaajalahjoja. Kysyin, onko mahdollista saada muutama lehti niiden tilalle. Kuulin myyjän kysyvän joltain asiasta ja hän palasi puhelimeen kertoen, että tilaus olisi mahdollista saada ilman lahjoja, mutta samalla määrällä lehtiä. Ei tullut kauppoja. Nurkissamme nimittäin pyörii jo “viikonloppulaukku”, tietokoneen USB-porttiin liitettävä kahvimukin lämmitin ja yleislaturi, joka ei toiminut kuin pari latauskertaa, tilaajalahjoja. Olisin heittänyt ne jo roskikseen, mutta yhden toimittajan kanssa mietimme, että kyseisistä turhakkeista saisi hyvän lehtijutun. Jos lehtijuttu tulee, heitän ne sen jälkeen roskikseen. Siihen asti, kun en saa ylimääräisiä lehtiä lahjojen (lue: romun) sijaan, taidan jättää tarjotut lehdet kokonaan tilaamatta. Tehdäänkö lahjakapina? Pyydetään puhelinmyyjältä extralehtiä lahjan sijaan ja jos ei ole mahdollista, jätetään tilaamatta. Jossain vaiheessa luulisi lehtitalojenkin heräävän. Oletteko mukana?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Havaintoja-blogissa jaetaan Tee se itse -lahjavinkki: ”Kuinka mahtava lahja kaverille olisi vaikkapa käsityölaatikko, johon olisi koottu huovutusvillaa, huovutusneula, huovutusohje sekä tarpeet avaimenperään, ja niistä voisi huovuttaa itselleen vaikkapa sammakon, hiiren tai leppäkertun näköisen avaimenperän. Tai tarpeet pipoon: lankaa, virkkuukoukku ja ohje. Tai mitä tahansa, mikä ei välttämättä liity lainkaan käsitöihin, vain mielikuvitus rajana. Puutarhasetti, jossa olisi kukkaruukku, siemeniä, kuokka, lapio ja käsineet.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

Häälahjan hinta: viisi- vai peräti seitsemänkymppiä? Vai riittääkö sekään?

maanantai 20. kesäkuuta 2011 klo 14.51 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla Facebookissani linkkasin Taloussanomien juttuun, jonka mukaan hääpari saa keksimäärin 70 euron lahjoja.

”Nordean teettämän tutkimuksen mukaan vanhemmat kuluttavat oman lapsen häälahjaan keskimäärin 510 euroa, ja lapsenlapsen häissä annetaan yleensä 280 euron lahja.

Muille sukulaisille suomalaiset antavat yleensä noin 90 euron häälahjan, läheisille ystäville 70 euron ja tuttaville 50 euron lahjan.

Vaikka muissa juhlissa on yleistynyt tapa antaa lahjaksi rahaa, niin häissä perinteet ovat kunniassa. Häälahjaksi annetaan tavarapaketti.”

Summat tuntuivat minusta kovilta. Viidenkympin lahja on mielestäni jo aika arvokas, annettiin se sitten sukulaiselle tai tuttavalle.

Ja kun tänä vuonna olen häälahjatoiveita sattuneista syistä miettinyt, niin ajattelin, että lahjojen arvo olisi ennemmin 15-30 euron luokkaa. Tai sitten voi kimpassa antaa arvokkaamman lahjan.

Tosin oma häälahjalistamme on muutenkin lyhyt. Ensisijaisesti toiveena on ohjelmaa juhliin tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Jos nämä eivät tunnu hyviltä vaihtoehdoilta, niin meitä voi muistaa rahalahjalla, jonka investoimme uuden kotimme sisustukseen (esim. taiteeseen).

Neljäntenä sitten tavaralahjat sekä lahjakortit (ravintola, teatteri). Tavaralle ei ole juuri tarvetta, joten tuntuisi hölmöltä toivoa muuta kuin niitä muutamia tarpeelliseksi koettuja keittiötavaroita. Talouteemme ei aiota edes kerätä mitään astiasarjoja tms., joita usein lahjalistoilla näkyy. Liinavaatteita on ihan tarpeeksi.

Miksi sitten näin monta eri toivetta? Siksi, että lahjojen antajat ovat erilaisia. Väistämättä on niitä, jotka haluavat antaa tavaraa. Siksi on parempi toivoa edes jotain kuin antaa vieraiden tuoda mitä tahansa.

Moni tunnustaa pitävänsä häälahjalistoista. Niin minäkin pidän. Niiden ansiosta voi antaa jotakin sellaista, jota oikeasti halutaan, eikä tarvitse sitten pähkäillä hankinnan kanssa. Nykyisin häälahjalistat voi tehdä kätevästi nettiin niin, että kun joku on lahjan hankkinut, niin se näkyy varattuna (eikä lahjalistaa ole pakko tehdä tietyn vähittäiskaupan häälahjapalveluun). Ei siis ole myöskään pelkoa siitä, että tiettyä lahjaa tulee liian monta kappaletta.


Kuva: CeeJay/Flickr

Aiemmin häiden kustannuksista kirjoittaessani Jokivaris kommentoi:

”En ole häissä ollut kuin vieraana ja siksi kiinnostaakin mitä muut ovat mieltä vieraiden osallistumisesti kustannuksiin? Taannoin kaverin häiden alla keskustelimme hääparille annettavista lahjoista, ja eräs muista kutsutuista (morsiamen sukua) oli sitä mieltä, että lahjan arvon pitää olla sellainen että se kattaa lahjan antajan osuuden häiden kustannuksista + vähän päälle. Eli että jokaisen kutsutun pitäisi “maksaa” oma osuutensa häiden kustannuksista ja varsinainen lahja siihen päälle.

Itse olin vahvasti eri mieltä. Minusta on jokseenkin erikoinen ajatus, että kutsuttuna vieraana juhlissa olisi velvollisuus osallistua kustannuksiin.”

Tämä sama ajatus tuli esiin myös Facebookissani eli joidenkin näkemysten mukaan lahjan arvon pitäisi suunnilleen vastata hääkustannuksia/vieras.

Minusta tämä on outoa. Jos menee isoihin ja kalliisiin häihin, niin pitää ostaa kallis lahja, mutta edullisesti järjestettyihin riittää jotain halpaa?

Jos häät järjestää, niin nehän pitäisi hoitaa sen oman maksukyvyn ja budjetin mukaan eikä ajatellen, että häälahjoilla voi sitten ”kuitata” kustannukset.

Plan Suomi ja lahjoituskampanja Otto-automaateilla: sekä tykkäystä että kielteistä suhtautumista

perjantai 8. huhtikuuta 2011 klo 8.47 kirjoittajana Mari Koo

Plan Suomi aloitti noin viikko sitten kampanjan, jossa Otto-automaatilla voi rahannoston yhteydessä lahjoittaa rahaa.

Kampanja on hermostuttanut monet automaateilla asioineet. Ylen uutisten kommenteissa joku epäilee rahankeräystapaa laittomaksi ja toisen mielestä lahjoitusmahdollisuus tekee rahannostosta vaikeaa. Länsiväylän artikkelissa haastateltu sanoo, ettei keräys sovi pankkiautomaateille.

Plan Suomi on koonnut nettisivuilleen vastauksia yleisimmin esitettyihin kysymyksiin. Siellä kerrotaan mm. se, että jos rahaa lahjoitti vahingossa, niin oikaisupyynnöllä summan saa takaisin. Tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman helppo ja pienillä kustannuksilla toteutettava keräystapa.

Jonnan Pohjolan kasvatit -blogissa ja blogin kommenteissa kampanja nähdään positiivisesti:

”Eilen rahaa nostaessani automaatti kysyikin, haluaisinko noston yhteydessä lahjoittaa yhden euron Planin Koska olen tyttö -kampanjalle. Ihan puskista pyyntö ei tullut, koska kampanjan mainos oli ottomatin etusivulla jo heti siihen saapuessani. Tokihan minä nyt euron lahjoitin.

Arvasin, että tällaisesta nousee kyllä keskustelua. Niinpä en yllättynyt lukiessani IS:n sivuilta uutisen aiheesta. Sen sijaan ihmettelin kovasti ihmisten riehaantumista. Uutisen yhteydessä ollut keskustelupalsta oli hetkessä täyttynyt vihaisista ihmisistä, jotka tuntuivat olevan valmiita repimään sekä oman että kaikkien muidenkin päät irti.

Nyt oli kyse siitä, että pitäisi lahjoittaa omistaan jotakin hyväntekeväisyyteen. Tämähän on tietenkin aihe, joka houkuttelee keskustelupalstoille katkeria ja elämäänsä vihaisia ihmisiä. {- – -}

Moni myös ilmeisesti luuli, että lahjoitukseen olisi pyydetty nostosumman kokoista summaa. Jos ei heti repisi persettään, niin olisi varmasti ymmärtänyt senkin, että lahjoitettavaksi pyydettin ihan vain sitä yhden ainokaista euroa.”

Koska itse en ole Suomessa, niin en ole rahaa nostanut enkä lahjoitusta tehnyt. Mutta kiva olisi kuulla, miten Kulutusjuhlan lukijakunta tällaiseen keräystapaan suhtautuu.

Lähiolutta ja lahjakaljaa sveitsiläiskaupan hyllyillä sekä suomalaista luomuolutta

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011 klo 15.29 kirjoittajana Mari Koo

Suomessa vaatimukset lähiruuan lisäämiseksi kaupan hyllyille ovat kasvaneet, ja moni kauppa on havainnut tietysti tarpeen tuoda lähituotteet esiin. Siinä sivussa tietysti käydään keskustelua siitä, että mikä tuote on lähi ja mikä ei.

Sveitsissä lähituotteet näkyvät usein selvästi, ja oluthyllystäkin voi löytää selkeät merkinnät, että tässä nyt on oman kaupungin panimon olutta myynnissä. Kyseessä ovat baselilaisen Unser Bierin tuotteet.

Lisäksi olut voidaan täällä pakata esimerkiksi valmiisiin lahjapakkauksiin. Kahdeksan tölkkioluen kokoelman uskoisin kelpaavan myös monelle omista kavereistani.

Keisari Luomu Pils valittiin vuoden luomutuotteeksi

Suomessa Luomuliitto on valinnut vuoden luomutuotteet: KKK-Vihanneksen Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Keisari Luomu Pils 4,5 % .

”Raati on tyytyväinen, että myös juomapuolella alkaa löytyä yhä enemmän luomuvaihtoehtoja. Keisari Luomu Pils 4,5 % oli raadin mielestä esimerkillinen olut, josta löytyy kaikki hyvän oluen piirteet: hyvä, kestävä vaahto, kaunis väri ja täyteläinen maku.”

Kyseisen oluen on arvioinut myös Tuopin ääressä -blogi:

”Nokian Luomu on ulkoisesti sameahkoa tumman keltaista olutta, niukahkola vaahdolla.
Tuoksussa on jyväistä maltaisuutta, sekä sitruksisen ruohoista, hieman kukkaisaa humalaa.
Mausta tulee kesä ja nurmikko mieleen, ruohoisuutta on. Kyllä tässä hieman viljainen mallaskin maistuu, mutta taustalla on pienoinen aavistus vihannesta. Jälkimaussa hieman katkeroa ja kuivuutta.”

Aikarajaton lahjakortti saa kannatusta

torstai 16. joulukuuta 2010 klo 14.28 kirjoittajana Mari Koo

Johanna lähetti sähköpostia asioituaan taidetarvikeliike Temperassa:

”Ostin tänään joululahjaksi lahjakortin Temperasta (taiteilijatarvikeliike Uudenmaankadulla). Ilahduin, kun myyjä kertoi, että lahjakortti on voimassa niin kauan kuin siinä on arvoa jäljellä. Ei siis puolen vuoden tai vuoden voimassaoloaikaa ja sitä kautta pakkoa ostaa jotakin tiettyyn päivään mennessä, vaan aito valinnanvapaus käyttää korttia juuri silloin kun haluaa / on tarve ostaa jotakin. Kannatettava periaate, jonka toivoisi leviävän muihinkin lahjakortteja tarjoaviin liikkeisiin.”

Mieleeni tuli, että esimerkiksi Finnkinon leffalahjakorttien kohdalla on usein tuttavapiirissä havaittu ilmiö ”kääk, liput menevät tällä viikolla vanhaksi, nyt on pakko mennä elokuviin.”

Toisaalta joskus lahjakorttien kohdalla taitaa olla ihan hyväksi, että se viimeinen päivämäärä pakottaa hyödyntämään edun.

Mutta siis: vapaa käyttöaika lienee useimmiten kuluttajan kannalta paras vaihtoehto. Kauppahan on rahansa saanut silloin, kun lahjakortti on ostettu.

»   Jennillä on pieni lapsi ja sen myötä lelukuvastot löytävät tiensä kotiin: ”Lelukuvastot ovat palttiarallaa puhelinluettelon paksuisia kaupallisia tiedotteita, joissa sukupuolta käsitellään stereotyyppisesti ja jotka pyrkivät tarjoamaan vähintäänkin arveluttavia tuotteitaan häikäilemättömästi niille, joiden informaatiolukutaito on täysin kehittymätön. Jotain tuotteiden laadusta kertoo se, etten ole nelilapsisen tuttavaperheeni luona vielä kertaakaan nähnyt yhtään lelua, joka yhä toimisi. Kaikki suosikkivekottimet ovat menneet melko joutuisasti tavalla tai toisella epäkuntoon, niistä on tullut lastenhuoneen lelulaatikkoa täyttäviä, läpivärjättyjä muovilohkareita. [- – -] Koska vauvat apinoivat aikuisia, lelukuvastot on hylättävä ja lähdettävä kierrätyspisteelle tai biltemaan. Jos haluat ilahduttaa ja viihdyttää vauvaa, vähentää maailman jätekuormaa ja käyttää rahasi johonkin hyödylliseen ja eettisesti kestävään, kerää lelukoppaan esimerkiksi epäkuntoon menneet laitteet, joista ei ole suoranaista hengenvaaraa, ja joista ei irtoa osia. [- – -] Alkon uutuusluettelo voi kiinnostaa vauvaa tunteja. Vauvaa ja lehteä tai kirjaa ei kannata jättää kahden, sillä jotkut vauvat syövät paperia. Omani mielestä kirjojen ja lehtien plärääminen on paperituotteiden keskeinen funktio Alkon uutuusluettelo on juuri sopivan paksu ja napakka tähän tarkoitukseen. [- – -] Erilaisten purulelujen sijaan meidän Poikanen on ollut syvästi rakastunut silikonisiin keittiövälinesiin: nuolijaan, muffinivuokaan ja erityisesti silikonisutiin. Näitä leluja ei tarvitse myöskään myöhemmin kierrättää, pesee ne vain astianpesukoneessa ja ottaa taas varsinaiseen käyttöönsä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Hukkajukka pohtii, mitä tarkoittaa lahjojen kannalta se, että moni vähentää tavaroitaan ja tahtoo lisää tilaa kotiin: ”Tästä päästäänkin siihen lahja-asiaan. Jos edellä mainittu ajatus — siis se, että uusi tavara sisään vie jonkun vanhan tavaran ulos — yleistyisi, mitä se tarkoittaisi lahjojen kannalta? Sitä, että tuomalla jonkin tavaralahjan antaja osoittaa ajattelevansa, että tämä tavara on tarpeellisempi kuin joku — mieluiten useampi — saajan entisistä tavaroista. Aika julkea ajatus, tavallaan. Mutta jos saaja joutuu miettimään, miten tästäkin lahjaksi saadusta tavarasta pääsisi eroon, lahja paitsi epäonnistuu ilahduttamisfunktiossaan, myös aiheuttaa suoranaista vaivaa. Vai oletko joskus itse nauttinut kamakasan keräämisestä nurkkiin, jotta saisit joskus sen kyydittyä kirpparille?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Näkymätön tyttö on jouluvalmistelee: ”Vaikka yritänkin vastustaa tänä vuonna joulustressiä, olen ostanut jo kaksi joululahjaa. Siinäkin luovun periaatteistani, mutta en millään jaksa tehdä kaikkia lahjoja tänä vuonna. Viime vuonna liioittelin ehkä vähän lahjojen määrässäkin, tänä vuonna kaikki paitsi yksi saavat kaksi lahjaa ja se yksi yhden. Ehkä. Se tuntuu kyllä vähän pihiltä ja joku osa minusta kannattaa jatkuvaa kasvua (siitä koituu kyllä vähän ongelmia, esim. marjojen kanssa). Oikeastaan jouluvalmisteluni ovat hyvällä mallilla. Kortit ovat valmiita, vielä pitäisi tehdä yksi tyyny valmiiksi, neuloa yksi juttu, maalata kaksi taulua ja päällystää yksi muistikirja. Kaipa ne ehtii vajaassa parissa kuukaudessa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi valottaa politiikan kansainvälistä lahjakulttuuria: ”Lahjakulttuurissa on toki eroja eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Kiinan matkustusohjeissa mainitaan erikseen, etteivät kiinalaiset välttämättä osaa arvostaa pelkistettyä pohjoismaista muotoilua (lue: ei Aalto-vaaseja). Joku voisi vastaavasti kirjoittaa kiinalaisille matkustusohjeen, jossa kerrottaisiin pohjoismaalaisten arvostavan tylsän pelkistettyä muotoilua. Lahjan krumeluureilla kiinalaiset viestivät arvostuksesta! Lahjalla yritetään kertoa myös muita viestejä. Esimerkiksi eduskunta oli taannoin hankkinut eduskunnan logolla koristettuja muistitikkuja. Tarkoituksena oli kai kertoa Suomen olevan teknologian edelläkävijä. Mutta pari vuotta varastossa seistyään pienimuistisilla tikuilla oli vain museaalista arvoa. Niitä ei kehdannut antaa enää kenellekään. Saamistani lahjoista ehkä häkellyttävin on Pekingin lentoaseman uuden terminaalin 1:8181 pienoismalli. Se on valettu metallista, ja painaa puujalustoineen vähintään kuusi kiloa (isompaa vaakaa ei talosta löytynyt).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Erkalle) Ei kommentteja.

»   Haarukka toivoisi ylioppilaille muita lahjoja kuin turhaksi käyvää tavaraa: ”Voisiko jopa ylioppilasta tai muuta valmistujaa lahjoa ruokaisasti? Itse yritin myydä kirpputorilla korkeaa pinoa elämänviisausopuksia, joita minulle ylioppilaaksituloni kunniaksi lahjoitettiin (eivät tahtoneet mennä kaupaksi, kuka haluaisi?), joten ainakin niille ruoka olisi hyvä kilpailija. Lahjakortti hauskaan ravintolaan, lahjakortti ”meille illalliselle”, sampanjapullo juhlan kunniaksi, leivontatarpeet hyvän ohjeen kera… Lopulta yksi arvokkaimmista asioista, mitä sukulaiset voivat nuorille antaa, ovat minusta sukupolvelta toiselle kulkeneet reseptit (tai ruisleivän juuri).” 2 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset