Jouluaiheisia kulutustekstejä ja -juttuja pompahtelee silmiin yhä kiihtyvää tahtia. Näin Älä osta mitään -päivän aattona on sopiva hetki penkoa muutamat tekstit läpi.

Moni ostaa lahjat netistä

Noin puolet suomalaisista ostaa joululahjoja verkkokaupasta. Niin teen minäkin: pitäisi teettää häävalokuvista albumit ja antaa sellainen sekä omille että appivanhemmille.

Joulun hittilahjoja, ainakin jos kaupoista kysytään, ovat älypuhelimet ja taulutietokoneet. Myös kapselikahvinkeitin (jota itse en arvosta) löytää tiensä yhä useampaan kotiin.

Suomalaisten joulubudjetti on viime vuoteen verrattuna kasvanut. Tänä vuonna jouluun pistetään keskimäärin 622 euroa. Suurin osa summasta kuluu lahjoihin.

Entä jos ei halua antaa tavaraa nurkkiin pyörimään?

Tuttuun tapaan HSY antaa vinkkejä aineettomiin lahjoihin, jotka eivät usein kuluta edes rahavaroja.

Saara ei suosittele viimeisintä teknologiaa, vaan kestävämpiä tai syötäviä lahjoja:
“Jokainen saa lahjaksi satokauden herkkuja kuten hilloa ja likööriä, ehkä lisäksi palan kotitekoista saippuaa tai pienen käsityön kuten pari käsintehtyä tiskirättiä. Jokaisen lahja on suunnilleen samansisältöinen, mutta itse paketti on joka vuosi hiukan erilainen. Vuoden aikana käytössä kuluvat lahjat eivät kasvata krääsävuorta ja niiden hinta-laatusuhde on loistava. Eivätkä villasukkien, lapasten tai tiskirättien tyyppiset klassikot koskaan mene muodista pois.”

Toimisiko sitten vaatteista innostuneella lahjakortti vaatelainaamoon?

Ekokauppa Ekolon blogissa todetaan, että hyväntekeväisyyslahjana ei kannattaisi hankkia vuohta tai eläinlaumaa, vaan vaikkapa ennemmin lukutaitoa: “World Land Trust korosti, että eroosioalttiilla alueilla vuohet ovat vain jatkoa ihmisten olojen pahenemiselle. Yleisesti eläintuotanto vie vähissä olevat vesi- tai ruokavarat entistä vähemmäksi.”

Joulu tuo kosmetiikan lahjapakkaukset

Virve toteaa, että kosmetiikkaosastoilla joulu näkyy näyttävinä lahjapakkauksina: “Toiset firmat luottavat siihen, että pelkkä “pienen extran” (yleensä kokeilukokoisten yhteensopivien tuotteiden) tarjoaminen riittää. Samalla kuluttaja tietysti myös tutustutetaan uusiin tuotteisiin, joihin hän saattaa myöhemmin itse investoida. Kun lahjapakkauksien ideana on, että koko setti irtoaa samalla hinnalla, kuin mitä normaalisti irtoaisi pelkkä itse tuoksu, voide tai mascara (joiden ympärille pakkaukset yleisimmin on rakennettu), on “tarjous” tietysti jo kovin houkutteleva.”

Ja jos suunnittelet joulun aikaan matkustavasi junalla, niin liput kannattaa varata jo nyt.

- – -

Kuvassa veljeni Eko-Matin joskus lapsena askartelema tonttu, joka ilahduttaa jouluvuodesta toiseen!

Viime viikolla Facebookissani linkkasin Taloussanomien juttuun, jonka mukaan hääpari saa keksimäärin 70 euron lahjoja.

“Nordean teettämän tutkimuksen mukaan vanhemmat kuluttavat oman lapsen häälahjaan keskimäärin 510 euroa, ja lapsenlapsen häissä annetaan yleensä 280 euron lahja.

Muille sukulaisille suomalaiset antavat yleensä noin 90 euron häälahjan, läheisille ystäville 70 euron ja tuttaville 50 euron lahjan.

Vaikka muissa juhlissa on yleistynyt tapa antaa lahjaksi rahaa, niin häissä perinteet ovat kunniassa. Häälahjaksi annetaan tavarapaketti.”

Summat tuntuivat minusta kovilta. Viidenkympin lahja on mielestäni jo aika arvokas, annettiin se sitten sukulaiselle tai tuttavalle.

Ja kun tänä vuonna olen häälahjatoiveita sattuneista syistä miettinyt, niin ajattelin, että lahjojen arvo olisi ennemmin 15-30 euron luokkaa. Tai sitten voi kimpassa antaa arvokkaamman lahjan.

Tosin oma häälahjalistamme on muutenkin lyhyt. Ensisijaisesti toiveena on ohjelmaa juhliin tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Jos nämä eivät tunnu hyviltä vaihtoehdoilta, niin meitä voi muistaa rahalahjalla, jonka investoimme uuden kotimme sisustukseen (esim. taiteeseen).

Neljäntenä sitten tavaralahjat sekä lahjakortit (ravintola, teatteri). Tavaralle ei ole juuri tarvetta, joten tuntuisi hölmöltä toivoa muuta kuin niitä muutamia tarpeelliseksi koettuja keittiötavaroita. Talouteemme ei aiota edes kerätä mitään astiasarjoja tms., joita usein lahjalistoilla näkyy. Liinavaatteita on ihan tarpeeksi.

Miksi sitten näin monta eri toivetta? Siksi, että lahjojen antajat ovat erilaisia. Väistämättä on niitä, jotka haluavat antaa tavaraa. Siksi on parempi toivoa edes jotain kuin antaa vieraiden tuoda mitä tahansa.

Moni tunnustaa pitävänsä häälahjalistoista. Niin minäkin pidän. Niiden ansiosta voi antaa jotakin sellaista, jota oikeasti halutaan, eikä tarvitse sitten pähkäillä hankinnan kanssa. Nykyisin häälahjalistat voi tehdä kätevästi nettiin niin, että kun joku on lahjan hankkinut, niin se näkyy varattuna (eikä lahjalistaa ole pakko tehdä tietyn vähittäiskaupan häälahjapalveluun). Ei siis ole myöskään pelkoa siitä, että tiettyä lahjaa tulee liian monta kappaletta.

Kuva: CeeJay/Flickr

Aiemmin häiden kustannuksista kirjoittaessani Jokivaris kommentoi:

“En ole häissä ollut kuin vieraana ja siksi kiinnostaakin mitä muut ovat mieltä vieraiden osallistumisesti kustannuksiin? Taannoin kaverin häiden alla keskustelimme hääparille annettavista lahjoista, ja eräs muista kutsutuista (morsiamen sukua) oli sitä mieltä, että lahjan arvon pitää olla sellainen että se kattaa lahjan antajan osuuden häiden kustannuksista + vähän päälle. Eli että jokaisen kutsutun pitäisi “maksaa” oma osuutensa häiden kustannuksista ja varsinainen lahja siihen päälle.

Itse olin vahvasti eri mieltä. Minusta on jokseenkin erikoinen ajatus, että kutsuttuna vieraana juhlissa olisi velvollisuus osallistua kustannuksiin.”

Tämä sama ajatus tuli esiin myös Facebookissani eli joidenkin näkemysten mukaan lahjan arvon pitäisi suunnilleen vastata hääkustannuksia/vieras.

Minusta tämä on outoa. Jos menee isoihin ja kalliisiin häihin, niin pitää ostaa kallis lahja, mutta edullisesti järjestettyihin riittää jotain halpaa?

Jos häät järjestää, niin nehän pitäisi hoitaa sen oman maksukyvyn ja budjetin mukaan eikä ajatellen, että häälahjoilla voi sitten “kuitata” kustannukset.

Plan Suomi aloitti noin viikko sitten kampanjan, jossa Otto-automaatilla voi rahannoston yhteydessä lahjoittaa rahaa.

Kampanja on hermostuttanut monet automaateilla asioineet. Ylen uutisten kommenteissa joku epäilee rahankeräystapaa laittomaksi ja toisen mielestä lahjoitusmahdollisuus tekee rahannostosta vaikeaa. Länsiväylän artikkelissa haastateltu sanoo, ettei keräys sovi pankkiautomaateille.

Plan Suomi on koonnut nettisivuilleen vastauksia yleisimmin esitettyihin kysymyksiin. Siellä kerrotaan mm. se, että jos rahaa lahjoitti vahingossa, niin oikaisupyynnöllä summan saa takaisin. Tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman helppo ja pienillä kustannuksilla toteutettava keräystapa.

Jonnan Pohjolan kasvatit -blogissa ja blogin kommenteissa kampanja nähdään positiivisesti:

“Eilen rahaa nostaessani automaatti kysyikin, haluaisinko noston yhteydessä lahjoittaa yhden euron Planin Koska olen tyttö -kampanjalle. Ihan puskista pyyntö ei tullut, koska kampanjan mainos oli ottomatin etusivulla jo heti siihen saapuessani. Tokihan minä nyt euron lahjoitin.

Arvasin, että tällaisesta nousee kyllä keskustelua. Niinpä en yllättynyt lukiessani IS:n sivuilta uutisen aiheesta. Sen sijaan ihmettelin kovasti ihmisten riehaantumista. Uutisen yhteydessä ollut keskustelupalsta oli hetkessä täyttynyt vihaisista ihmisistä, jotka tuntuivat olevan valmiita repimään sekä oman että kaikkien muidenkin päät irti.

Nyt oli kyse siitä, että pitäisi lahjoittaa omistaan jotakin hyväntekeväisyyteen. Tämähän on tietenkin aihe, joka houkuttelee keskustelupalstoille katkeria ja elämäänsä vihaisia ihmisiä. {- – -}

Moni myös ilmeisesti luuli, että lahjoitukseen olisi pyydetty nostosumman kokoista summaa. Jos ei heti repisi persettään, niin olisi varmasti ymmärtänyt senkin, että lahjoitettavaksi pyydettin ihan vain sitä yhden ainokaista euroa.”

Koska itse en ole Suomessa, niin en ole rahaa nostanut enkä lahjoitusta tehnyt. Mutta kiva olisi kuulla, miten Kulutusjuhlan lukijakunta tällaiseen keräystapaan suhtautuu.

Suomessa vaatimukset lähiruuan lisäämiseksi kaupan hyllyille ovat kasvaneet, ja moni kauppa on havainnut tietysti tarpeen tuoda lähituotteet esiin. Siinä sivussa tietysti käydään keskustelua siitä, että mikä tuote on lähi ja mikä ei.

Sveitsissä lähituotteet näkyvät usein selvästi, ja oluthyllystäkin voi löytää selkeät merkinnät, että tässä nyt on oman kaupungin panimon olutta myynnissä. Kyseessä ovat baselilaisen Unser Bierin tuotteet.

Lisäksi olut voidaan täällä pakata esimerkiksi valmiisiin lahjapakkauksiin. Kahdeksan tölkkioluen kokoelman uskoisin kelpaavan myös monelle omista kavereistani.

Keisari Luomu Pils valittiin vuoden luomutuotteeksi

Suomessa Luomuliitto on valinnut vuoden luomutuotteet: KKK-Vihanneksen Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Keisari Luomu Pils 4,5 % .

“Raati on tyytyväinen, että myös juomapuolella alkaa löytyä yhä enemmän luomuvaihtoehtoja. Keisari Luomu Pils 4,5 % oli raadin mielestä esimerkillinen olut, josta löytyy kaikki hyvän oluen piirteet: hyvä, kestävä vaahto, kaunis väri ja täyteläinen maku.”

Kyseisen oluen on arvioinut myös Tuopin ääressä -blogi:

“Nokian Luomu on ulkoisesti sameahkoa tumman keltaista olutta, niukahkola vaahdolla.
Tuoksussa on jyväistä maltaisuutta, sekä sitruksisen ruohoista, hieman kukkaisaa humalaa.
Mausta tulee kesä ja nurmikko mieleen, ruohoisuutta on. Kyllä tässä hieman viljainen mallaskin maistuu, mutta taustalla on pienoinen aavistus vihannesta. Jälkimaussa hieman katkeroa ja kuivuutta.”

Johanna lähetti sähköpostia asioituaan taidetarvikeliike Temperassa:

“Ostin tänään joululahjaksi lahjakortin Temperasta (taiteilijatarvikeliike Uudenmaankadulla). Ilahduin, kun myyjä kertoi, että lahjakortti on voimassa niin kauan kuin siinä on arvoa jäljellä. Ei siis puolen vuoden tai vuoden voimassaoloaikaa ja sitä kautta pakkoa ostaa jotakin tiettyyn päivään mennessä, vaan aito valinnanvapaus käyttää korttia juuri silloin kun haluaa / on tarve ostaa jotakin. Kannatettava periaate, jonka toivoisi leviävän muihinkin lahjakortteja tarjoaviin liikkeisiin.”

Mieleeni tuli, että esimerkiksi Finnkinon leffalahjakorttien kohdalla on usein tuttavapiirissä havaittu ilmiö “kääk, liput menevät tällä viikolla vanhaksi, nyt on pakko mennä elokuviin.”

Toisaalta joskus lahjakorttien kohdalla taitaa olla ihan hyväksi, että se viimeinen päivämäärä pakottaa hyödyntämään edun.

Mutta siis: vapaa käyttöaika lienee useimmiten kuluttajan kannalta paras vaihtoehto. Kauppahan on rahansa saanut silloin, kun lahjakortti on ostettu.

Pari päivää sitten eräs kaveri kertoi Facebookissa, kuinka oli kysynyt lehteä puhelinmyyjältä, että mikä mahtaa olla se audiolähetin, jota myyjä lupasi kaupanpäällisenä. Myyjä ei ollut osannut selittää. “Mutta sen arvo on 80 euroa. Kyllä nyt kannattaa tilata.”

Lehtitilausten kylkiäiset ovat kieltämättä hämmentävää tavaraa. Joskus olen hetken jopa pohtinut lehden tilaamista ja kysynyt, voisinko saada tarjouksen sähköpostiin, mutta ilman sitä typerää kylkiästä, kuten cd-sanakirjaa (jonka arvo on tietysti myyjän puheissa tuota kahdeksankympin luokkaa).

Eipä niitä tarjouksia tietysti lähetetä sähköpostiini, joten tilaamatta on jäänyt.

Sen sijaan olen kiltisti maksanut Vihreän Langan tilausta, sillä koen kyseisestä lehdestä saavani hyvää tietoa ja näkemystä. Kyseisen lehden laskulla kerrottiin, että netistä voin käydä valitsemassa mieleiseni lukijalahjan, ja menin sitten katsomaan, että mitä on tarjolla.

Sivuilla kerrottiin, että voin joko valita yhden Like-kustannuksen pokkareista annetulta listalta tai tehdä lahjoituksen itäafrikkalaisen puun istuttamista varten. Lisäksi oli mahdollista valita “En halua tilaajalahjaa”. Klikkasin puulahjoitukseen, sillä kirjoja voi lainata kirjastostakin.

Tällaisia tilaajalahjojen valintamahdollisuuksia toivoisin muiltakin lehtien julkaisijoilta.

- – -

Vinkataan tässä yhteydessä myös Puhelinmyyjä.infosta, joka listaa puhelinmyyjien käyttämiä numeroita. Sen avulla siis jo vastatessaan voi tietää, että kyseessä on puhelinmyyjä.

Puhelinmyyjiä voi tietysti yrittää hillitä myös puhelintarjonnan rajoituspalvelun tai kieltämällä henkilötietojen luovutuksen.

Yksi joulunalusajan vakioaiheita on juhlaan liittyvä ostaminen. Joulun alla pitää etsiä koristeet, ruuat, lahjat ja muut oleelliset, vaikka se shoppailu ahdistaisi.

Koska kuluttajina kerromme itsellemme ja muille, millaisia ihmisiä olemme, niin monen mielikuvissa se kunnollinen henkilö hankkii kaikenlaista. Jouluun liittyy paljon tunnetta ja perinteitä, ja meillä on helposti mielikuva, millainen on “oikea joulu”. Eikä se joulu näytä syntyvän ilman normaalista arjesta poikkeavaa rahankulutusta.

Myös lahjojen antaminen muuttuu helposti mukavasta toisten huomioimisesta velvollisuudeksi: vaikka kuinka vakuuttaisimme kyselyissä, että paras lahja on läheisten rakkaus, hellyys ja hemmottelu, niin kummasti näiden osoittaminen tuntuu vaativan euroilla ostettuja lahjoja.

“Kunnon kansalainen shoppailee pyörittääkseen yhteiskuntaa”

Sitten meitä vielä oikein velvoitetaan kuluttamaan ikään kuin kansalaistekona. Esimerkiksi Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja kirjoittaa:

“Joulukaupan onnistuminen on monelle kauppiaalle lähes elinehto. Esimerkiksi kultasepänliikkeissä myynti yli kaksinkertaistuu jouluna ja muodostaa peräti viidenneksen koko vuoden myynnistä. Sama tilanne on kirjakauppiailla. Kun oppikirjojen myynti syksyllä ei onnistunut aikaisempaan tapaan ja myynti laskee kuukausi kuukaudelta, toivoa antaa enää joulu.

Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa seurata Kaupan liiton joulukauppakyselyä, jossa kuluttajat kertovat jouluostosaikeistaan. Yli kolmannes eläkkeensaajista aikoo säästää joululahjojen ostossa ja neljännes muussa joulun vietossa.”

Mitäpä siitä, että kulta on yksi epäekologisimmista raaka-aineista. “Hyvä kansalainen pitää ostoksillaan talouden pyörimässä ja tuottaa veroeuroja yhteiskuntaan”, vakuuttavat. Tätä voi tietysti toistella itselleenkin, sillä sehän kuulostaa hienolta ja vakuuttavalta perustelulta.

Todellisuudessa ostamisen taustat ovat kuitenkin jotain muuta. Se yhteiskuntamme tukeminen tuskin on päällimmäinen ajatus, kun etsii pikkujoulumekkoa vaatekaupassa tai haalii vielä muutaman kynttilänjalan, uuden valosarjan tai konvehtirasian.

Lahjoista saa toki tykätä

Toisaalta tietysti siitä lahjojen antamisesta saa tykätä. Mollykka kirjoittaa, miten on ajoissa aloittanut jouluostokset:

“Nyt on sit aloitettu oikein kunnolla jouluostokset. Tänään vietin melkeinpä koko päivän kaupoilla naperon kans, rahaa ei onneks palanu ihan kamalasti, mut tuli hyvä mieli, kun sai jo joitakin lahjoja ostettua. On lahjoja vaan kiva ostaa ja antaa sitten jouluna.”

Jouluostamiseen pätee tietysti sama kuin kaikkeen muuhunkin: ostetaan vain sitä, mitä oikeasti tarvitaan. Hankinnat kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, jottei hiki päässä tarvitse ryntäillä aatonaattona kaupassa. Ei myöskään kannata haksahtaa ajattelemaan, että “nyt kun halvalla saan”.

Lähipiirin kanssa voi sopia, ettei lahjoja osteta, tai ostetaan jotain sellaista, jota oikeasti tarvitaan. Tai annetaan sitä hemmottelua: itse ilmoitin äidilleni, että otan mieluusti vastaan lahjakortin hierontaan.

Jouluunsa voi vaikuttaa

Omalta osaltani panostan joulua lepäilyyn, olemiseen ja hyvään ruokaan. Viime vuosien perinteeni on ollut jäädä Helsinkiin, ja se sopii minulle: saan tehdä joulustani juuri sellaisen kuin haluan, eikä siis tarvitse shoppaillakaan mitään erityistä. Joulu ei tunnu yksinäiseltä, koska tämä tapa on vapaaehtoinen valinta. Lisäksi kavereita on Helsingissä sen verran runsaasti, että seuraa löytyy taatusti.

Oleellista on, ettei joulua tarvitsisi kokea suoritukseksi ja suorittamiseksi, vaan se olisi leppoisa hengähdys. Jouluostamisen kautta sitä leppoisuutta ei minulle, eikä ilmeisesti monelle muullekaan, löydy.

Lahjojakaan ei ole suuremmin tarvetta hankkia: jotain pientä kenties saattaa päätyä läheisille, mutta toisia voi ilahduttaa lahjoilla myös muuhun aikaan vuodesta.

Tai kertoa sanallisesti hieman useammin, että olette tärkeitä ja mahtavia ihmisiä. Se on merkittävää, mutta silti sitä teen liian harvoin, vaikkei se edes maksa mitään ja antaa paljon sekä saajalle että itselle.

Ale tulee  – viimeistään sitten kaupoille

Kun rahaa ei ole suuresti, niin toiset siirtyvät jo odottamaan joulun jälkeisiä alennusmyyntejä, kuten Fuksia:

“Näin joulun alla mua henkilökohtaisesti riepoo se kuuluisa rahatilanteeni – tällä kertaa en sentään ole miinuksen puolella, mutta ei lompakossa silti ole kovin mieltä nostattavaakaan rahamäärää. Joululahjojen rahoitus on jotenkin hoidossa, niin että ei kai pitäisi kiukutella, mutta itsekkäät tarpeet taas kerran koettelevat. Oon kuitenkin päättänyt, että vaikka mulla olisikin nyt ylimääräsitä rahaa, säästäisin(niin toki säästäisinkin, auts) sen alennusmyynteihin. Joulun jälkeenhän taas kaikki rynnivät taistelemaan alennetuista vaatteista ja muista.”

- – -
Tästä aiheesta annoin itse lyhyen haastattelun Radio Helsinkiin. Haastattelu tulee ulos nyt aamulla puoli yhdeksän aikaan.
Lisäys:
Pätkä on kuunneltavissa mp3-muodossa.

Sattui silmiin myös Näkymättömän tytön joulupohdinta. Ahkerasti käsitöitä tekevänä ja niillä lahjovana hän toteaa:

“Ostolahjoillekin minulla on periaatteita, sallittuja paikkoja ovat kirjakaupat, maailmankaupat, kirpputorit ja vastaavat ja pienet erikoisliikkeet.”