»   Tiina Kaarela muistuttaa avioliiton juridisesta puolesta: “Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita? Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Filosofian puutarhassa kaivataan muutosta suomalaiseen viljelyyn: “Parhaaseen satoaikaan meille kaupitellaan toiselta puolelta maapalloa rahdattuja puoliraakoja kasviksia. Ruokavalioomme yritetään tuottaa vaihtelua raakakypsytetyillä mangoilla ja avokadoilla, mutta samaan aikaan tuoreita herukoita, lehtikaalia ja raparperia saa etsiä marketista vainukoirien kanssa. Mikä järki tässä on? Miten tällainen tilanne on ylipäätään mahdollinen? Missä ovat tuottajat jotka tuottaisivat marketteihin ja lähikauppoihin kotimaisia kasviksia, marjoja ja hedelmiä? Meidän perheelle kelpaisivat laadukkaat lihatuotteetkin, ja taitaisivat kelvata muillekin kuluneen kevään kanannahkapihviuutisten jälkeen. Niin kauan kun Lohjan Citarista ei löydy syksyisin härkäpapuja ja tuoreita kurpitsoita, minä en usko etteikö viljelijöille olisi tässä maassa arvokasta työtä tehtäväksi. Se pitäisi vain muuntaa työksi jolla tulee toimeen. Tämä on taas kerran poliittinen haaste.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Rauhaton-blogissa jaetaan kokemuksia ulkomailta ostetun iPhonen huollosta. “Soitin Kuluttajaneuvontaan, josta sain aivan loistavaa palvelua. Asiaa selvittänyt henkilö vahvisti lukemani, että EU-alueelta ostetun laitteen takuun on toimittava samoin jokaisessa jäsenmaassa missä tuote on saatavilla, ja että tuomioistuin ja viranomainen ja lainsäädäntö. Olin helpottunut, sain apua ja minua kuunneltiin. He ottivat asiani hoitaakseen ja auttoivat eteenpäin sen verran, että Apple toimitti minulle linkin Selfsolve-palveluun, jota kautta saisin puhelimeni huollettua.” Tämä palvelu ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa, joten takuuhuollon selvitys jatkui: “Soitin seuraavaksi Applelle itse, ja varauduin siteeraamaan samoja lakipykäliä kuin minua Kuluttajaneuvonnassa auttanut henkilö. [- - -] Apple tutkii puhelimeni takuun ulkopuolisten vahinkojen varalta (ei hätää, niitä ei ole) ja tämän jälkeen minulle lähetetään uusi puhelin. Kuulostaa hyvältä. Mutta uskon vasta, kun kädessäni on uusi (tai korjattu) laite.” (Mari Koo, löydetty Marjutin jakamana) Ei kommentteja.

»   Taloussanomien juttu kertoo EU:n mahdollisista uusista mittareista köyhyydelle. Mittarit sisältävät esimerkiksi ruokailuun, lomailuun tai yllättäviin kuluihin liittyviä näkökulmia.”Yhdeksänkohtainen puutelista ja työttömyyskriteeri kasvattaisivat sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Carin Lindqvist-Virtasen mukaan Suomen köyhien määrää noin 200 000 henkilöllä eli köyhien määrä kasvaisi 900 000:een”, jutssa kerrotaan. Kummitus pohtii jutun innoittamana, onko hän köyhä. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi valottaa politiikan kansainvälistä lahjakulttuuria: “Lahjakulttuurissa on toki eroja eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Kiinan matkustusohjeissa mainitaan erikseen, etteivät kiinalaiset välttämättä osaa arvostaa pelkistettyä pohjoismaista muotoilua (lue: ei Aalto-vaaseja). Joku voisi vastaavasti kirjoittaa kiinalaisille matkustusohjeen, jossa kerrottaisiin pohjoismaalaisten arvostavan tylsän pelkistettyä muotoilua. Lahjan krumeluureilla kiinalaiset viestivät arvostuksesta! Lahjalla yritetään kertoa myös muita viestejä. Esimerkiksi eduskunta oli taannoin hankkinut eduskunnan logolla koristettuja muistitikkuja. Tarkoituksena oli kai kertoa Suomen olevan teknologian edelläkävijä. Mutta pari vuotta varastossa seistyään pienimuistisilla tikuilla oli vain museaalista arvoa. Niitä ei kehdannut antaa enää kenellekään. Saamistani lahjoista ehkä häkellyttävin on Pekingin lentoaseman uuden terminaalin 1:8181 pienoismalli. Se on valettu metallista, ja painaa puujalustoineen vähintään kuusi kiloa (isompaa vaakaa ei talosta löytynyt).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Erkalle) Ei kommentteja.

»   Hanna epäilee, etteivät erilaiset tarrat kauppojen ovissa vaikuta mihinkään: “Luin Aamulehdestä kuinka Pirkanmaalla Tampereen Kauppakamarin johdolla monet yritykset ovat lähteneet tarroittamaan oviaan vihrein tarroin ja Aamulehti otsikoi “Vihreä tarra estää liian nuorten viinaostokset Pirkanmaalla. Kertokaahan nyt, että kasvaako siitä vihreästä tarrasta Hulk vai onko se suoranaista kryptoniittia alaikäisille ostajaehdokkaille? Miten tarra estää yhtään mitään? Ulko-oven tarroista puheenollen tiesittekö, että ravintolan siisteys selviää pian ulko-oven tarrasta? Näin uutisoi Helsingin Sanomat ja herää taas kysymys, että milläs tämä tarra tätä siisteyttä valvoo? Tarjoilija kompastuu koipiinsa, rytinässä uudelleensijoittaa kolmen annosta parsaa hollandaise-kastikkeella kokolattiamatolle ja tarra ovessa ulvoo kuuden korttelin säteellä itkuvirttään? Voi olla, että otan nyt turhan herkästi tämän, mutta kuka ylipätään sisälle mennessään niitä oven syrjässä olevia tarroja vahtii?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kuluttajavirastoon saapuu yhä enemmän valituksia remonteista: “Perinteisten remonttifirmojen lisäksi harmia ovat aiheuttaneet myös putki- ja sähköasennusfirmat. Valitukset ovat koskeneet keittiö- ja kylpyhuoneremontteja, ulkokattoremontteja, ilmalämpöpumppuja ja jätevesiratkaisuja. Tyypillisessä tapauksessa etukäteen annetut hintatiedot eivät ole pitäneet paikkaansa, vaan lopullinen hinta on tullut asiakkaalle yllätyksenä. Yritys on saattanut laskuttaa kuluttajalta enemmän työtunteja kuin mitä työntekijä on ollut paikan päällä tekemässä tai veloittaa lisätöistä, joista ei ole sovittu. Yleisiä ovat myös valitukset remonttien valmistumisen viivästymisestä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Outi Moilala esittelee laskelmia siitä, miten paljon indonesialaisen urheiluteollisuuden työntekijän täytyy tehdä töitä perustoimeentuloon: “Naimattoman työntekijän täytyi työskennellä 6 tuntia kuukausittaisen juomavetensä, 4,5 tuntia riisinsä ja 40 tuntia kuukauden majoituksena eteen. Kuukauden kananlihojen vuoksi piti työskennellä 3,75 tuntia, 2 tuntia kananmunia varten ja 18,5 tuntia kuukauden vihanneksien saamiseksi ruokapöytään. Sokeri, tee, ja maito maksoivat 2,8 tunnin työpanoksen verran. Näistä tulee yhteensä 77,55 viikkotyötuntia. Suomessa normaali työaika on 38,25 tuntia viikossa. Pelkän yksinkertaisen majoituksen maksamiseksi pitää Indonesiassa siis työskennellä yli tuon määrän.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Minna Ylikännö kirjoittaa Kelan tutkimusblogissa köyhyydestä, onnesta ja tuloeroista: “Vaikka Kirka laulaa, että aikaa ei pysty lahjomaan, sen ostaminen tuntuu olevan osa nykymenoa. Puheaikaa voi ostaa, samoin nettiaikaa. Voi ostaa palveluja, esimerkiksi siivousta, jolloin aikaa jää enemmän omille harrastuksille. Koiranulkoiluttamisen voi ulkoistaa ja ruokaostokset tilata kotiin. Ilman rahaa et osta aikaa, etkä paljon muutakaan. Tamppaat itse mattosi, peset ikkunasi, teet ruokasi ja ulkoilutat koirasi. Aikasi menee tarjousten perässä juoksemiseen ja arjesta selviytymiseen. European Social Surveyn tulosten mukaan meillä on enemmän aikaa tehdä asioita, joista nautimme, kun kukkarossa on muutakin kuin se kuuluisa matti. Yhteiskunnan tasolla se tarkoittaa sitä, että tuloerojen kasvaessa kasvavat erot myös ajankäytössä. Kun parempituloiset ostavat itselleen vapaa-aikaa niiltä, joilla ei ole varaa nauttia siitä, emme ole kaukana luokkayhteiskunnasta. Siis siitä yhteiskunnasta, jossa raha (ja vain raha) tekee onnelliseksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Exmellä on kommentti perintöverotukseen: “Olen tässä noin muuten pohtinut, että voivatkohan köyhät ihmiset kieltäytyä perinnöstä, jotteivät joudu perintöverojen kanssa kivaan suhteeseen ulosottomiehen kanssa. Jotenkin reilu tämä systeemi: rikkaat voivat periä toisiltaan taloja ja omaisuuksia, sillä heillä on varaa maksaa niistä verot, mutta köyhän ei pidä periä keneltäkään mitään, sillä hänellä ei ole veroihin varaa. Meillä on vakaa kastijärjestelmä, sitä ei vain sanota sellaiseksi (koska meillähän on demokratia ja hyvinvointivaltio).” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Jutta haluaisi ostaa itsehoitovalmisteet kaupasta tai kioskilta: “En olisi yhtään pannut pahakseni, jos tänäänkin erästä tuotetta tarvitessani olisin saanut sen kätevästi kauppareissulla. Nyt täytyi vasiten lähteä apteekkiin. Ei, ei apteekki kovin kaukana ole mutta eri suunnassa kuin kauppa. Apteekkiin piti lähteä erikseen, kun kauppaostokset olin tehnyt. Suuri riesa tällainen ei tietysti ole mutta mukavuutta rakastavana ostaisin ihan mielelläni itsehoitovalmisteita vaikka kaupasta siellä muutenkin käydessäni. Kansa on nykyisin aika valistunutta . En oikein usko, että kauheasti holhousta kaipaisimme itsehoitotuotteita ostaessamme.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Vaiheinen kritisoi Kaupan liiton uutisoitua kannanottoa, jonka mukaan myymälöiden, esim. isojen kauppakeskusten, sijoittelua ei saisi rajoittaa nykytavalla eli ympäristönäkökulmiin vedoten: “Ilmastonmuutoksen yhteiskuntaan ei kuulu Kaupan liiton kaltaiset ideat ja hankkeet, joissa erilaisia kuvioita perustellaan sillä, että on haitaksi liiketoiminnalle se, että ympäristörasitusta kasvatetaan täysin tarpeettomasti. Samalla haastattelussa esitetty uhkaus siitä, että ” ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille” on menneiden aikojen uhoamista ja pelottelua. Kaupan liitolta jää näkemättä, että nämä pikavoittoja ekologisten kustannusten hinnalla etsivät sijoittajat ovat Suomesta ylipäätänsä kiinnostuneita vain siksi, että täkäläiset sinisilmäiset päättäjät antavat turhuuden tapahtua ja heidän kerätä voitot vauhdilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope ahdistuu eläkeajattelusta: “Olen jo aikaisemminkin suhtautunut skeptisesti siihen saanko eläkettä koskaan ja siltä näyttää, että saattaa kiikkustuoli olla turha haave, vaikka nuo leikkaukset eivät sitä vielä estä. Kiristävät kuitenkin noistakin. Eläkemurheista ei tarvitse pitkään aikaan huolehtia mutta aika vittumaisilta ehdotukset kuulostavat. Töissä pitäisi olla 40 vuotta, vasta sitten pääsee eläkkeelle. Miten tuo lasketaan, kelpaako kesä- ja osa-aikatyöt? Työttömyysjaksot tietenkin nostavat ikärajaa. Jos kuusikymppisenä saa kenkää, pitäisi tulevaisuudessa 500 päivän jälkeen tulla toimeen peruspäivärahalla, joka tietenkin laskee eläkettä, jonka saaminen siirtyy, koska ei ole työelämässä. Tuossa iässä lienee turha haaveilla kummoisesta uraputkesta, paitsi jos on Paavo Väyrynen, joka tulevaisuudessa hallitsee Suomea vielä Kekkosen ikäisenäkin. Ahdistaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku ihmettelee: “Kertokaapa, onko teistä ookoo mainostaa Lulo shot -likööriä LOL:ina? Jos joku ei vielä tiennyt, LOL on netinkäyttäjien hyvin tuntema lyhenne, joka tulee sanoista Laughing Out Loud. Onko asia jäänyt mainonnan eettiseltä neuvostolta huomaamatta (sekö näitä valvoo?)? Vai olenko vain vanhus ja nipo? Alkoholin markkinointi nuorille on joka tapauksessa yksiselitteisesti kielletty (kts Alkoholilaki, 33 § Mainonnan säätely). Sitä paitsi, kuka täysi-ikäinen joisi vapaaehtoisesti guavanmakuista likööriä?! Yäk.” (Mari Koo) 2 kommenttia.