»   Salla Laasonen päätti muuttaa lastenkutsujen lahjavuorta: “Kutsukortissa luki: ”Koska maapallolla on jo nyt liikaa tavaraa väärissä paikoissa, niin eiköhän oteta tämä näillä synttäreillä huomioon, kiitos! Lahjatoive on biohajoavaa, kierrätettyä, tai vaikka aineetonta yhdessäoloa!” Olin jo valmistautunut turhautuneisiin reaktioihin siitä kun ei voikaan koukata kaupan kautta muovipakettia, vaan joutuu ihan miettimään asiaa. Sen sijaan vanhemmat tulivat ihan ovelle asti kiittämään kuinka joku vihdoinkin uskaltaa tehdä näin! Lapset olivat itse keksineet mitä oivallisimpia tekeleitä omista tavaroistaan. 5-vuotias tyttäreni sai kuin saikin niistä vanhoista villasukista, katkenneesta katuharjasta, rannalta kerättyjen simpukankuorin koristellun ohjasten kera tehdyn keppihevosen. Se oli välitön hittituote, ja pesee vielä tänäkin päivänä ne muoviset vinkulelut. Vaikka se jo itsessään oli ilahduttavaa, niin vielä ilahduttavampaa oli rikkoa lastenkutsujen muovileluihin perustuvaa kilpavarustelun normia, sekä saada siitä molemminpuolinen synninpäästö. Purkaa siis sellainen sosiaalinen paine, johon mukautumisesta kaikki kärsivät, mutta jota kukaan ei uskalla rikkoa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Janna Rantala harmittelee lasten vaatteiden sukupuolten mukaan määrittyvää väritystä: “Lastenvaatekaupassa ystävällinen myyjä tarjoutui auttamaan. Kerroin etsiväni 92- senttistä talvihaalaria. Myyjä tarkensi toiveitani: ”Tytölle vai pojalle?” Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Kysymys yllätti minut. Hetken ajattelin olevani vielä enemmän pihalla lasten talvivaatetuksesta kuin olin luullutkaan. Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Ehkä haarovälin tukevampi pehmustus pojille? Erityinen haarakiila tytöille? Etukäteen olin ajatellut valitsevani talvihaalarin hinnan ja käyttöominaisuuksien mukaan: kankaan kestävyys, päälle pukemisen helppous, turvallisuus… Nyt ymmärsin tärkeimmän kriteerin olevankin haalarin kuosin väritys.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisan lapsi ihastui Hello Kitty -kuvalla varustettuun lääkepurkkiin: “Korvatulehdusdiagnoosi toi kuitenkin mukanaan myös suuren elämyksen. Kääpiö koki ikävän päivänsä kohokohdan apteekin tiskillä, kun farmaseutti kaivoi lääkelaatikosta kissakuvioidun antibioottipullon. Se on Hello Kitty! hihkui kääpiö innoissaan. Jos lääkepurkkia voi rakastaa, sillä tavalla ei-narkkarimaisesti, luulen tietäväni, miltä tuo rakkaus näyttää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on perehtynyt äidinmaidokorvikkeiden mutkikkaaseen markkinointimaailmaan: “Äidinmaidonkorvikkeita ei saa mainostaa kuin ammattilaisille lastenhoitoon liittyvissä erikoisjulkaisuissa, eikä korvikkeita saa myydä alennetulla hinnalla. Vierotusvalmiste on merkittävä niin, että kuluttaja pystyy selkeästi erottamaan valmisteet toisistaan eikä mitään vaaraa sekaannuksesta niiden välillä ole. Aidinmaidonkorvike on tarkoitettu 0-6 kk ikäisille ja vieroitusvalmiste 6 kk eteenpäin. Syynäsin muutaman merkin koostumuksia. Ravintosisällön mukaan jotkut tuotteet ovat täysin identtisiä, joissakin on pieniä eroja. Nimitykset tulevat siis lainsäädännöstä. Jotenkin termi”vieroitusvalmiste” silti tökkii. Ihan kuin äidinmaito ja imetys olisivat jotain sellaista, josta pitää päästä eroon – vertaa esimerkiksi tupakan vieroitusvalmiste tai joutua vieroitukseen. Toisaalta puhutaan imetyksen puolesta, toisaalta vieroitusvalmisteista. Mutta mikä muu nimi sitten olisi sopivampi? Valmistajille toki sopii mainiosti, mitä useampi alkaa vieroittaa vauvaansa hyvissä ajoin. Omat tuotteet äidinmaitonarkkareille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katleena kehuu DNA:ta oivasta uusien asiakkaiden tavoittelusta eli ekaluokkalaisille kohdistetusta mainospaketista: “Paketissa oli saatteen lisäksi prepaid-liittymä, lukujärjestys ja pehmofrisbee. Pahuksen taitavaa mainontaa. Viesti oli kohdistettu fiksusti, ja kotiin postitettu prepaid on maailman helpoin tapa avata muksulle oma liittymä. Sen sijaan tavallista massamainontaa en ymmärrä lainkaan. Lehdet, televisio, netti ja radio tuuppaavat niskoillemme tusinatauhkaa, jota kovin monet eivät jaksa lukea saati kuunnella. Massamainonnan tilalle DNA oli laatinut kohdistetun kampanjan, joka on pikemminkin markkinointia. Viestistä näkee, että vastaanottajaa on ajateltu. Iso ongelma tosin on, että paketti tuli aivan liian myöhään. Suurin osa tulevien ekaluokkalaisten vanhemmista hankki kännykän muksulleen heti kesäloman alussa. Ainakin meillä esikoinen ja myös hänen kaverinsa ovat harjoitelleet kesän ajan kännykän käyttöä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Liisa pohtii lasten vakuutuksia: “Irtisanoimme lasten hoitokuluvakuutukset ennen lomille lähtöä. Aloimme eräänä iltana ynnäillä, kuinka paljon olimme maksaneet vakuutusmaksuja ja mitä olimme hyötyneet. Vuosimaksu 350€, omavastuu 100€/sairaus. Yhteensä neljän vuoden maksut 1400€, jonka aikana olemme käyneet yksityisellä lääkärillä kolmesti. Yhtenäkään kertana kulut eivät ole ylittäneet omavastuuta. Päätös oli melko yksinkertainen, jonkinlainen tapaturmavakuutus varmastikin riittää.Tiedän, että vakuutuksista ei ole suoranaisesti tarkoitus hyötyä, vaan siinä maksetaan riskin jakamisesta. Aloin kuitenkin pohtia, minkälaisessa tilanteessa vakuutus oikeasti kannattaa ottaa? Onko niin, että jos lapsella on oikeasti jotakin isompaa vaivaa, pahoja allergioita tai jatkuvia korvatulehduksia, ei terveysasemalta saava hoito riitä? Teimmekö me suuren erehdyksen, jota kadumme viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset menevät vuoden kuluttua päiväkotiin ja ovat kipeinä koko ajan?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius hankki lapselle pyöräilykypärän sekä pyöränistuimen, jotka maksoivat yhteensä 103 euroa: “Tämä oli samalla kaikkein kallein hankinta, jonka olemme vauvalle toistaiseksi tehneet. Ja kaiken lisäksi vielä uutena. Tällä kertaa sopivaa pyöränistuinta kun ei löytynyt käytettynä ja kypärän halusimme turvallisuussyistä uutena. [- - -] Hamax Sleepy oli helppo ja nopea asentaa ja sopii hyvin melkein pyörään kuin pyörään. Hyvänä ominaisuutena on se, että istuimen saa irti pidikkeestä ja vaihdettua toiseen pyörään. Tarakkaa ei tarvita. Eli kunhan hankkii toisen pidikkeen (sen yritämme saada nyt jostain käytettynä), niin istuinta voi käyttää useammassa eri pyörässä. [- - -] Mikä parasta: Vauva tuntuu viihtyvät istuimessa todella hyvin. Olemme ehtineet tehdä kaksi pyöräretkeä. Molemmilla kerroilla vauva on ensin tarkkaillut istuimesta käsin kiinnostuneena ympäristöä. Vaikka istuimen saa myös nukkumisasentoon, ehti vauva molemmilla pyöräreissuilla nukahtaa istuimeen pää sylissä retkottaen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisa ilahtui, kun löysi lasten kumisaappaista tyylikkäitä versioita: “Kumisaappaat voidaan naamioida tennareiksi, kävelykengiksi tai klassikkobootseiksi. Ilahduttaa minun mieltäni niinä loskaisina ja sateisina päivinä, kun täytyy lähteä jonnekin muualle kuin leikkipuistoon. Nämä Timberlandin saappaat olivat niin siistit, että minun oli pakko saada ne. Tytär hyväksyi lantsarit jupisematta ja haluaa käyttää niitä koko ajan. Kaikki voittaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Erkka ihmettelee lelukaupan valikoimaa: “Onko kenestäkään muusta hassua, että Toys “R” Us, joka itse määrittelee olevansa “suosittu, korkealaatuisia lasten leluja myyvä myymäläketju”, myy vain aikuisille tarkoitettuja pelejä: En nyt halua kuulostaa kukkahattutädiltä, väkivaltapeleissä tai niiden myymisessä (aikuisille) ei ole kategorisesti mitään väärää. Mutta (lasten ja aikuisten) mediakasvatuksen näkökulmasta on hassua, että niinkin selkeästi lapsille suunnattuja tuotteita myyvä ketju kuin Toys “R” Us ottaa K18-pelejä valikoimiinsa. Asetelman kummallisuus olisi kenties ilmeisempi, jos lelumyymälän elokuvahyllyn ylälaarissa olisi aikuisille suunnattua väkivaltaa, kauhua ja pornoa. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kemikaalicocktailin Noora raportoi tuttipulloja koskevasta kemikaalitutkimuksesta: “Pulloja testattin siis olosuhteissa, jotka vastaavat sitä, kun himassa kuumennat skidille maidon pullossa. Tavoitteena oli selvittää, mitä kemikaaleja muovista siirtyy pullon sisällä olevaan nesteeseen. Tulokset osoittivat, että polypropyleenia (PP) tai silikonia sisältävät pullot päästivät eniten kemikaaleja kuuman nesteen sekaan. Polypropyleeni on valitettavasti tuttipulloissa yksi yleisimmin käytetyistä kemikaaleista. Hämmentävää on se, että testissä osa BPA-vapaiksi luvatuista pulloista päästi silti bisfenolia nesteen sekaan! Silikonipullot puolestaan vuotivat kuumaan nesteeseen jopa hormonitoimintaan vaikuttavia ftalaatteja!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Valpuri harkitsee autosta luopumista ja kaipaa muiden autoistaan luopuneiden perheiden kokemuksia: “Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä. Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että hyvät tuplarattaat, manduca huutoraivoa varten ja selkäreppu tavaroille ovatkin itse asiassa toimivampi yhdistelmä peruselintarvikkeiden hankkimiseen kuin vaikka auto, vauva ostoskärryissä ja kuriton taapero säntäilemässä hyllyjen välissä. Usein käyttämämme palvelut ovat kävelyetäisyydellä, harvemmin käytettyihin pääsisi sillä junalla helposti. Me kävelemme muutenkin paljon, erikseen ja yhdessä, huviksemme ja nukuttaaksemme. Autolla ajetaan tällä hetkellä pari kertaa viikossa, niistäkin reissuista arviolta toinen on silkkaa laiskuutta. [- - -] Onko kukaan teistä luopunut autostaan – ja miten se vaikutti? Ja nyt siis kaipaan kokemuksia nimenomaan autoiluun jo joskus tottuneilta. Ikänsä autotta pärjänneet eivät ehkä ole turhiin reissuihin koskaan tottuneetkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katja kehuu lastenvaatteiden vuokrauspalvelua Beibamboota: “Mulla ei juuri ole tästä toiminnasta kritisoitavaa. Edullinen paketti pestyjä, heti käyttökelpoisia vaatteita tulee parissa päivässä kotivelle. Pehmeät ja helppohoitoiset puuvilla-bambuvaatteet toimivat helteilläkin mainiosti ja mallit ovat oikeasti näppäriä (vain haalarin lahkeet olisivat saaneet olla pidemmät) kestovaippojakin ajatellen. Kokoja on keskosista 80 senttiin asti. Jos tulee ongelmia, asiakaspalvelu on supernopeaa ja ystävällistä. Vuokraus on tavaran hamstaukseen taipuvaiselle pelastus: kun setti jää pieneksi, vaatteet palautetaan Beibamboolle. Ei tarvitse ahdistua vaatteiden säilömisestä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius kirjoittaa ekoisän elämän haasteista, joihin kuuluvat mm. lastenvaunut: “Itsekin ajauduimme tilanteeseen, jossa meillä on kolmet vaunut. Miten tähän on päädytty? Saimme yhdet hieman rikkinäiset lastenvaunut yläkerran naapureilta ilmaiseksi parvekevaunuiksi ja kahdet muut ostimme ystävältä 70 eurolla. Puolison painostuksesta. Itselleni olisi alkuun riittänyt hyvin yläkerran naapureilta saadut yhdet vaunut, joiden kuomu oli rikki. Arjen koittaessa olisimme sitten voineet katsoa, miten paljon ja millaisia vaunuja mahdollisesti tarvitaan. No nyt meillä on kuitenkin kolmet käytetyt lastenvaunut ennen ainuttakaan lasta. Lastenvaunuja taitaa olla markkinoilla vähän liikaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hukkajukka kaipaa lapsille lihatonta purkkiruokaa: “Surulliseksi tilanteen tekee minkä tahansa lähikaupan vauvanruokavalikoima: tarjolla ei yksinkertaisesti ole mitään muita kuin liha- ja kalaruokia (ja marjasoseita, mutta puhun nyt pääruuaksi tarkoitetuista). Supervanhemmat tietenkin laittavat kaiken vauvanruokansa itse, mutta me muut ja/tai liikkeellä olevat vanhemmat joudumme joskus turvautumaan teollisiin valmisteisiin. Myös teollisuuden ja vähittäiskaupan mielestä lihaa on siis syötävä vauvasta lähtien joka aterialla. Perusteita tälle ei myyntilukujen lisäksi liene. Isoissa kaupungeissa on tietysti myös hyvinvarustettuja kauppoja, mutta moni suomalainen ei asu lähelläkään sellaista. Toisinaan mieleeni hiipiikin termi alueellinen tasa-arvo, jolla on perin keskustalainen klangi. Nimittäin silloin, kun satun pieneen (mutta alueen ainoaan) ruokakauppaan maaseudulla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Liisa osti kaksivuotiaalle lapselleen pyöräilykypärän ja tilasi potkupyörän, joista taannoin Kulutusjuhlassa kirjoiteltiin: “Minä ostin kääpiölle Punavuoren peikosta melonikypärän! Eikös olekin mahtava? Se sopii mainiosti kääpiön uuden potkupyörän kaveriksi. Asiasta kiinnostuneille kerrottakoon, että pyörä on merkiltään Puky. Merkin isompi menopeli voitti sveitsiläisen pyörälehden potkupyörävertailun. Sveitsiläisiin on pakko luottaa. Pyörä ostettiin turkulaisilta.” (Mari Koo; klikkaamalla tuonne Liisan blogiin näkee myös kuvat) Ei kommentteja.

»   Liisa kävi perheensä kanssa ravintola Elitessä äitienpäivälounaalla. Lapsen lihapullat eivät vastanneet odotuksia: “Pullat paljastuivat makunsa perusteella einespulliksi. Olin hieman ihmeissäni, koska en ajatellut Eliten olevan ravintola, jossa ruoka tulee jostakin keskuskeittiöstä. Huoltoasemalla tällainen järjestely on melko odotettavaa. Kysäisin pullien alkuperästä lähettämällä ravintolalle palautetta sähköpostitse kotiin päästyämme. Minulle kerrottiin, että kyseiset lihapullat paistetaan ravintolassa valmistaikinasta, joka ostetaan muualta. Tämä tuntuu mielestäni vähän hassulta, koska Eliten a la carte listalla on myös aikuisille tarjolla lihapullia. Aikuisten pullat tehdään ravintolapäällikön mukaan Elitessä alusta asti itse, mutta lapsille tarjotaan einespullia. Ravintolapäällikkö kertoi, että aikuisten lihapullissa on lapsille liikaa mausteita. Minä olen vielä melko neitsyt näissä lasten ravintolaruoka-asioissa, mutta tämä tuntuu minusta todella omituiselta. En olisi arvannut lihapullien olevan se ruoka, josta tarvitaan lasten ja aikuisten versiot erikseen. Eikö tässä ole kyse ihan vaan siitä, että ravintola haluaa ruoille paremman katteen ja lapsille voi tarjota vähän halvempaakin kamaa. Puolivalmiita eineksiä ravintolahinnalla vetänyt lapsi ei todennäköisesti lähetä ruoan laadusta asiakaspalautetta.” (Mari Koo) 1 kommentti.