Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Liikenne' merkittyjä kirjoituksia

»   exmeä harmittaa junalippujen hinnoittelu: ”Mutta junaan ei enää uskalla ostaa lippua asemalta; se voi maksaa ihan mitä tahansa. En kuitenkaan osta lippua netistä monta päivää aiemmin, koska mitä sitten, jos työssä meneekin pidempään kuin luulin? Missaan junan tai joudun hoputtamaan töitä. Tai en ehdi syödä mitään, koska on ehdittävä juuri siihen junaan, johon on lippu. En pidä tästä. Julkisen liikenteen tehtävä on olla kätevää. Se on sen ainoa tehtävä! Kätevästi voi matkustaa paikasta toiseen joutumatta itse ajamaan. Juna ei ole kätevä, koska lippujen hinnat ovat ihan randomia. Vaikka bussilipunkin saa etukäteen halvemmalla, siinä on sentään jokin katto, johon hinta tyssää, vaikka sen ostaisi vasta lähdön hetkellä. Junalippujen kanssa saa aina pelätä. Joskus sama matka on 11 €, joskus lähemmäs 40 €. Ei huvita arpoa. Menen suosiolla bussiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa merien roskaantumisesta: ”Suurin osa roskasta ja mikropartikkeista on peräisin liikenteestä, kuten autojen renkaista ja laivojen maaleista. Autojen renkaista irtoaa partikkeleita, jotka sadevesi huuhtelee viemäreihin ja vesistöihin. Autonrengasongelmalle ei seminaarissa esitetty ratkaisua, vaikka lounaskeskustelussa tulikin esille kaupunkien hulevesien käsittely. En tiedä, miten tämä teknisesti toteutettaisiin ja kuinka tehokkaasti toimisi mikropartikkeleille. Varsin pieni osa on peräisin kotitalouksista ja noin viisi prosenttia on kosmetiikan mikromuoveista. Muovipartikkelit kerävät ympärilleen ympäristömyrkkyjä. [- – -] Turun ja Rauman kaupunkien toteuttamat mittaukset osoittivat myös sen, että tietyissä osissa lounaista saaristoa oli laivoista, teollisuudesta, liikenteestä ja muusta palamisesta johtuvia polttoperäisiä partikkeleita 7-20 -kertaisia määriä verrattuna Suomenlahdella vastaaviin pitoisuuksiin. Nämä jätteet voivat sisältää erityisen suuria raskasmetalli-, dioksiidi- ja muita haitta-ainepitoisuuksia. Surullista tässä on se, että mereen joutunutta mikromuovia ei saada pois. Siellä on ja pysyy, mutta roskaantumisen jatkuminen tulee pysäyttää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pörrö neuvoo Ämmien blogissa olemaan tarkkana taksimatkalla: aina kuski ei aja lyhintä reittiä. ”Viimoisin episodi sattui tuossa sunnuntaina kun reitille Pasilasta Viikkiin taksikuskin mielestä osui myös Metsälä. Vähän oudoksuin reittivalintaa jo siinä kohtaa kun kuski ei kääntynyt Hakamäentielle, mutta siinä kohtaa kun pördäiltiin pitkin poikin metsää ja kuski ehdotteli Savelan kautta kiertämistä hirtti hihna senverran kiinni, että tyynen rauhallisesti kaivoin googlenavigaattorin esiin ja selvittelin ajetut ylimääräiset kilometrit sadan metrin tarkkuudella. Ja täysin rauhallisesti kerroin, että mulla on tässä nyt navigaattori auki ja olen täysin tietoinen siitä, mitä tällähetkellä tapahtuu. Kuski sammutti mittarin, pyysi anteeksi ja ajoi mut kotiin. Maksoin käteisellä enkä ottanut kuittia – tarkoituksella, koska aamulla oisin kuitenkin tonkinut tyypin tiedot esille, valittanut ja jättänyt tämän kirjoittamatta [- – -] Kaikissa autoissa on nykyään navigaattorit. Nämä maantierosmot eivät kuitenkaan käytä niitä – asiakkaana voi siis pyytää kuljettajaa laittamaan reitin navigaattoriin. Tämä tosin estää kuskeja katselemasta televisio-ohjelmia liikennevaloissa, mutta kyytiläisenä olen siitä lähinnä iloinen. Näissä uudemmissa takseissahan siis on kojelaudassa televisio, jonka kuva sammuu jossain kolmenkympin nopeuksilla. Aika tiiviisti on parikin kuskia niistä saippuasarjojaan katselleet. Mua se on joka kerta ärsyttänyt lähes yhtä paljon kuin pyytämättä tullut poliittinen esitelmä maahanmuuton tai liikennepolitiikan ongelmista. Toinen, mitä asiakas voi tehdä, on avata reitti oman kännykän navigaattoriin ja puuttua tilanteeseen heti jos kuski lähtee etsimään elämän tarkoitusta väärältä laidalta kaupunkia. Mä oon ollut vähän arka puuttumaan tilanteeseen silloin, jos kuski on isokokoinen karpaasi ja ítse olen minkäänmoisessa hiprakassa. Navigaattorin kanssa tossa olisi kuitenkin vähän kättä pidempää perustelua sanaharkan varalta. Kuitilla ja tarkalla reitillä + taksin numerolla voi olla yhteyksissä taksitarkastajaan. Oman kokemuksen mukaan tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta muilla voi olla positiivisiakin kokemuksia aiheesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Automies myi auton. Nyt hän opettelee elämään ilman autoa ja kirjoittaa siitä blogia. Mukana mm. vertailu oman auton ja junan käytöstä. Auton plussia mm. yksityisyys ja aikataulut, junassa taas mm. mahdollisuus nukkua. (Mari Koo) Ei kommentteja.

Arvostelu lasten Hamax-pyöränistuimesta ja ajatuksia lapsen kanssa pyöräilystä

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014 klo 21.07 kirjoittajana Mari Koo

Kävin tänään pyöräilemässä Helsingin keskustan tuntumassa lapsen kanssa, koska oli niin keväisen aurinkoinen alkuilta. Sitä paitsi kepeä fillarointi on mielekäs tapa ulkoilla, ja lapsikin viihtyy hyvin kyydissä.

Lapsi istutettiin ensimmäisen kerran pyöränistuimeen viime toukokuussa. Silloin hän oli noin 10 kuukautta vanha, eli osasi istua hyvin, mutta ei kävellyt.

Kesän aikana ajelimme paljon. Minulle pyöräily on kiva tapa liikkua sekä arjen perusmatkoja että vähän pidempiä matkoja. Lastenrattaiden lykkimisestä en vastaavasti tykkää yhtään.

Pyöränistuimena on Hamax Sleepy, jonka ostin nettikaupasta muistaakseni noin 80 eurolla.

Ratkaisevaa oli se, että istuinta on mahdollista siirtää pyörästä toiseen, jos hankkii kaksi ”kiinnitysosaa”. Tällöin istuin on siis helposti irrotettava, mutta sen saa myös siirrettyä tarvittaessa minun pyörästäni miehen pyörään (kätevää esimerkiksi silloin, jos aamulla toinen vie lapsen päiväkotiin pyörällä, jättää istuimen sinne, ja toinen hakee pyörällään).

Hamax Sleepyä saa tarvittaessa kallistettua jonkin verran, eli jos lapsi nukahtaa, niin hänet saa lievään takanojaan. Tosin silti viime kesänä nukkuvan lapsemme pää notkahteli ja nuokkui välillä hurjankin näköisesti, joten lisävarusteeksi hankin niskatyynyn. Se auttoikin nukahteluhetkissä.

Nyt lapsi on isompi, joten kenties pääkin pysyisi jo paremmin takanojassa.

Ärsyttävä piirre istuimessa ovat soljet. Etenkin aluksi ne olivat todella jäykät. Tämä johti siihen, että solkea avatessa joskus käsi muksahti vahingossa lapsen leukaan.

Sattumalta äitini oli ostanut mummolakäyttöömme Hamaxin kalliimman ja kehittyneemmän mallin, Siestan.

Kuvittelin, että Sleepyn ja Siestan ero on lähinnä kallistuskulmassa. Käytön kannalta tärkeäksi eroksi osoittautuivat kuitenkin nimenomaan nuo soljet: Siestassa niitä on enemmän ja ne ovat parempia. Soljet on helppo avata, eikä edes ole samanlaista vaaraa siitä, että tinttaa lasta leukaan.

Eli jos nyt olisin ostamassa uutta lastenistuinta, niin valitsisin Siestan, vaikka se olisi pari-kolmekymppiä kalliimpi.

Molempien mallien käyttöönotto on samanlaista, eli suhteellisen helppoa: pyörään kiinnitetään ohjeiden mukaisesti ”mötikkä”, johon itse istuin laitetaan putkimaisilla osilla kiinni.

Viime kesän pyöräreissujen tärkeä lisävaruste oli kantoreppu tai kantoliina (rengasliina). Kun pysähtyi kahvilaan tai muualle, niin lapsi oli helppo siirtää kannettavaksi.

Lisäksi hankin halvan lasten sadeviitan, jotta jos sade yllättää, niin voin sen pukea lapsen ylle.

Jotkut ovat kyselleet, että eikö pelota pyöräillä pikkulapsi kyydissä. Eipä oikeastaan.

Olen miettinyt, missä tilanteissa olen pyöräillessäni kaatunut tai joutunut johonkin läheltä piti -tilanteeseen. Muistan kaatuneeni ratikkakiskon ja sohjon vuoksi, ja läheltä piti -hengessä olen jarrutellut, koska tilannenopeuteni on ollut liian kova. Omilla ajotavoilla ja reittivalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, kohtaako vaarallisia tilanteita. Vauhtilenkit siis jäävät pyöräiltäväksi silloin, kun lapsi ei ole kyydissä. (Noin yleisesti autoilu pelottaa minua enemmän kuin fillarointi.)

Hankalimmat hetket pyöräreissuilla ovat ne, kun lapsi pitää laittaa kyytiin tai ottaa pois (pyörä on saatava tuettua hyvin johonkin), sekä kapeasta talomme ulko-ovesta ulos ja sisään liikkuminen.

Miksei meillä sitten ole esimerkiksi pyörän peräkärryä tai tavarapyörää? Peräkärryn saaminen pois pyörävarastostamme olisi todella hankalaa, eli se jäisi siksi käyttämättä. Kaupunkiajossa pyöränistuin myös tuntuu vaivattomammalta. Olemme miettineet, että jos joskus kärryä tarvitsemme esimerkiksi viikonloppureissuun, niin sitten voimme sen vuokrata.

Tavarapyörä ei taas tunnu tarpeelliselta, kun on vain yksi lapsi, eikä esimerkiksi päiväkoti- ja kauppareissuja tarvitse yhdistää. Sitä paitsi tavarapyörä on kallis hankinta.

hamax sleepy

Kuva: Lapsi nukkui pyörän kyydissä monet päiväunet kesän aikana. Välillä niskatyynyn kanssa, välillä ilman.

Pyöräilykypärähankinnan raportoin toukokuussa.

»   Mane on laskenut pyöräilynsä kustannukset: ”Olen pitänyt tarkasti kirjaa pyöräilemistäni kilometreistä ja pyörieni huoltokuluista ja pyörieni hankkimiseen kuluneista rahoista. Kahden viime vuoden tilastoinnin perusteella pyöräily maksaa noin 8,5 euroa per 100 kilometriä. [- – -] En ole juurikaan huoltanut pyöriämme itse. En ole tilannut varaosia saksalaisista nettikaupoista vaan ostanut lähes kaikki osat helsinkiläisistä pyöräkaupoista ja -huolloista. Silti pyöräily on ollut melko halpaa. Itse huoltamalla ja osat netistä tilaamalla pyöräily olisi vielä paljon halvempaa, mutta huomattavasti vähemmän hauskaa. Pyöräillyistä työmatkoista saa muuten kilometrikorvausta 11 senttiä kilometriltä. Se kattaa juuri huolto- ja ostokulut. Polttoaineeseen eli ruokaan ei kilometrikorvaus riitä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Viluinen ja arka Riikka kirjoittaa Huili-lehdessä blogia talvipyöräilysuunnitelmistaan. Ilman varustelua talvipyöräilyä ei tietysti voi aloittaa, ja Riikka on koonnut listan saamistaan tarvikevinkeistä: mukana on kypärähuppuja, korvaläpät, hanskoja, kerrasto, viimankestävää ulkokuorta ja niin edelleen. ”Listaan voidaan varmaan lisätä vielä (13.) suurempi asunto, jossa erillinen kodinhoitohuone talvipyöräilyvarusteille. No nyt tiedän, mitä tarvitaan. Seuraavaksi pitää vielä etsiä varusteet.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

Toimiva netin taksintilauspalvelu pelastaa turistin

sunnuntai 19. toukokuuta 2013 klo 19.35 kirjoittajana Mari Koo

Taksin tilaaminen ulkomailla ei ole mikään helppo homma. Etenkään, jos haluaisi varata taksin tiettyyn aikaan esimerkiksi lentokenttälähtöä varten niin, että taksissa olisi mukana turvaistuin lapselle.

Onneksi Münchenissa tajusin googlata ja löysin sopivan nettipalvelun. Lentokentälle vievän taksin sai varata täyttämällä lomakkeeseen tiedot englanniksi, ja lisätietoihin oli mahdollista jättää toive turvaistuimesta.

Täyttelin lomakkeen, ja automaattinen vahvitusviesti saapui heti sähköpostiin. Muutaman tunnin päästä sähköpostissa odotti virallinen vahvistusviesti.

Seuraavana aamuna tilattu ja toivottu taksi odotti majapaikkamme edessä.

Minä en mielelläni sönkötä saksaa puhelimessa, enkä olisi voinut olla varma, että tilaus sujuu puhelimitse englanniksi toivotulla tavalla. Nettilomakkeen ansiosta sain rauhassa määritellä taksin saapumaan oikeaan aikaan ja oikealla varustuksella.

Eli ulkomailla kannattaa tarkistaa nettipalvelujen mahdollisuus.

Ja miksei myös kotimaassa: moni tuttuni on tyytyväinen taksien tekstiviestitilauspalveluun. Silloin ei tarvitse roikkua puhelimessa ja mahdollisesti jonottaa ruuhka-aikaan pitkääkin aikaa.

Älypuhelimiin on tarjolla myös Taksi Finland -sovellus, jonka luvataan olevan helppo tapa taksin tilaukseen. En ole itse käyttänyt sitä, joten en pysty kertomaan kokemuksia.

Helkaman kisa hämmästyttää: voita auto?

torstai 4. huhtikuuta 2013 klo 10.32 kirjoittajana Mari Koo

Polkupyöriä valmistava Helkama julkisti viime viikolla kisan, jossa voi voittaa Skoda-auton. Tämä hämmästytti mm. Suomisen Riikkaa, joka Helkaman Facebook-sivulla tiedusteli syytä kisan palkintoon.

Helkaman vastauksen perusteella tärkein syy on ilmeisesti se, että Helkama-Auto tuo maahan Skodaa:

”Arvottuamme viime vuosina useita erilaisia polkupyöriä kesäkilpailuidemme palkintoina, päätimme nyt järjestää isomman kilpailun, jossa palkintona on Helkama-Auton maahantuoma Skoda, taloudellinen ja järkevä auto. Useimmat pyöräilijätkin tarvitsevat autoa joskus, jos ei muuhun niin vaikka polkupyörän kuljettamiseen. Siksi palkintoauton mukana tuleekin polkupyörän kuljetustelineet.”

Helkama sanoo vastauksessaan mm. sen, että kesäkisa on otettu hyvin vastaan. Tosin kun vilkaisee Facebookissa kisajulkistuksen alla käytävää keskustelua, niin monien mielestä auton antaminen palkinnoksi ei paranna pyöräilyn asemaa tai mielikuvaa Helkamasta.

Pyöräilen, koska se on helppo tapa liikkua. Jos pyöriä valmistava yritys markkinoi, että tarvitset silti auton, niin se vie pohjaa omalta toiminnaltaan.

Minulla itselläni vuonna 2005 ostettu Helkama, jolla on poljettu töihin, kauppaan ja kavereille. Sillä on ajettu useamman päivän pyöräretkiä ja fiilistelty lyhyempiä matkoja Helsingin ympäristössä.

Pari viikkoa sitten pyörähuoltamossa arvioitiin, että kunnon remontilla pyörälleni saadaan vielä monta vuotta elinaikaa.

Toivottavasti Helkamakin arpoo kesäkisassaan esimerkiksi tavarapyöriä sitten, kun harkitsen uuden kulkuneuvon hankkimista.

Pari vuotta sitten kevään ensimmäinen pyöräily kuljetti mm. Töölöön Korjaamolle.

pyörällä

»   Janne Saarikon junamatka Vaasasta ei päässyt alkamaan veturin hajoamisen vuoksi. Tästä seurasi monta ongelmaa matkustajille. Saarikko jakaa VR:lle vinkit vastaisen varalle: ”Kun juna peruuntuu, henkilökunnan pitäisi aina ohjeistaa asiakkaita soittamaan suoraan asiakaspalveluun, jonka tehtävänä on selvittää ongelmat. Tänään konduktööri Vaasassa olisi voinut jakaa valmiin lapun kaikille matkustajille kello 16.45, jolloin jokaista oltaisiin voitu palvella puhelimitse ja jolloin suurimmalle osalle olisi varmasti voitu varmistaa mahdollisimman nopeasti soveltuvat jatkoyhteydet. Meidän osaltamme tämä hoitui oman kekseliäisyyden ansiosta kello 18.30, suurimmalla osalle ei luultavasti laisinkaan. Näin yksinkertainen toimenpide olisi säästänyt konduktöörit lukuisilta hämmästyneiltä kyselyiltä, asiakkaat hämmästymiseltä ja turhautumiselta ja VR:n taas pieneltä mainekolhaisulta. Homma ei ole laisinkaan vaikea, sillä lähes kaikki maailman lentoyhtiöt hoitavat asiat yleensä tällä tavalla. Miksi siis ei VR?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsimaria oli ostanut junalipun makuuvaunuun. Vaikka lippu toista väitti, niin paikka olikin tavallisessa vaunussa: ”Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan “tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen! Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa. Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä!) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen jakaa neuvoja Tallinnan joukkoliikenteen käyttöön: ”Kuljettajalta voi edelleen ostaa vaihdottoman kertalipun, mutta sellainen maksaa 1,60 euroa. Varaa tällöin pientä rahaa, mieluummin tasaraha, valmiiksi, ja mene sisään etuovesta. Matkakortti maksaa kaksi euroa, ja sille ladatulla arvolla maksettaessa lippu maksaa 1,10 euroa. Matkakortilla ostettaessa lipun hintaan sisältyy myös tunnin vaihto. Matkakortin kanssa liikennevälineisiin (bussi, johdinauto tai raitiovaunu) voi mennä sisään mistä ovesta tahansa. Yksi Tallinnan matkakortin hienouksista on, että sillä maksaessa ei tarvitse miettiä, tarvitsisiko päivälipun (24h) vai pärjääkö tunnin lipuilla. Jos ostaa päivän aikana tarpeeksi monta tuntilippua, niin lipputyyppi muuttuu automaattisesti päivälipuksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kulutusvuosi 2012: Joukkoliikenteeseen syntyi kilpailua ja pyöräily kiinnosti

sunnuntai 6. tammikuuta 2013 klo 11.24 kirjoittajana Mari Koo

Linja-automatkailuu halpaliput tuonut Onnibus liikennöi jo monilla reiteillä. Onnibus on saanut vanhat linja-autoyhtiöt älähtämään, mutta myös reagoimaan ja esimerkiksi tarjoamaan kuluttajille tarjousmatkoja.

Myös VR:n kanta-asiakasohjelma Veturi on tuonut edullisempia junalippuja.

Lentomatkoille saa edelleen halpoja lippuja.
Tosin vuoden 2012 aikana moni lentoyhtiä teki konkurssin ja kuluttajat joutuivat ihmettelemään, saavatko jo ostetuista matkoista rahat takaisin. Muistutuksena siis se, että parhaassa asemassa konkurssitilanteessa ovat ne kuluttajat, jotka ovat tehneet ostoksensa luottokortilla. He saavat palautuksen suoraan luottokorttiyhtiöltä.

Pyöräily näkyi vahvasti ainakin Helsingissä. Baana avautui ja pyöräilystä puhuttiin paljon. Omiin silmiini myös näytti siltä, että kesällä fillaroitiin enemmän kuin ennen, ja pyörien ja pyöräilevien joukko ulottui pikkulapsista vanhuksiin. Esimerkiksi tavarapyöriä näki jo päivittäin, samoin aiemmin Sveitsissä ihailemani lasten ensipyörät ilman polkimia ovat tavallisia nyt myös Helsingissä.

Omalla kohdallani:

Onnibussilla tai muillakaan kaukoliikenteen busseilla en matkustanut vapaa-ajallani. Jonkun työreissun ajelin linja-autolla.

Sen sijaan vapaa-ajan junamatkoja kertyi vuonna 2012 aiempaa enemmän. Tähän oli syynä lapsen saaminen, jonka vuoksi loppuvuodesta reissasin junassa vauvan kanssa sukuloimaan monta kertaa.

Veturi-järjestelmän tarjoukset tulivat siis tutuiksi: kun meno-paluun hinta Helsingin ja Joensuun välille on tarjouksen ansiosta noin viisikymppiä, niin matkustamisen rahallinen kynnys mataloituu. Halvimmillaan yhdensuuntaisen matkan kyseiselle välille sain 10 eurolla.

Yhtään vapaa-ajan lentomatkaa en tehnyt (työn vuoksi lensin kerran Riikaan ja takaisin). Vuoden ainoa lomamatka ulkomaille suuntautui Tallinnaan.

Pyöräilin aiempaa vähemmän, koska lapsi syntyi heinäkuussa, eikä meillä ole pikkuvauvan kuljettamiseen sopivaa tavarapyörää. Työmatkanikin oli niin lyhyt, että sen taittoi kävellen alle 10 minuutissa. Tästä johtuen fillari ei käynyt edes kunnon huollossa, kuten normaalisti, mutta nyt se pitäisi viedä perushuoltoon ennen kevään tuloa.

»   Niko Lipsanen testasi Onnibussin matkat Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Vaikka hän löysi palvelusta parannettavaa, niin kokemukset painuivat silti selvästi plussalle: ”Kaiken kaikkiaan olen kyyteihin ja Onnibussiin ylipäänsä varsin tyytyväinen. Hinnat ovat halpoja, bussit uusia ja siistejä ja näyttivät pysyvän aikataulussa. Turussa kuljettaja osasi myös neuvoa, millä pysäkillä minun kannatti jäädä pois. Olisi varmaan osannut Hervannassakin, mutta kun en kysynyt, niin jäin yhtä pysäkkiä turhan aikaisin. Turkuun menosta maksoin kolme euroa ja paluusta 5,90 e, Tampereelle samat hinnat päinvastoin. Ensi viikolla lähden Turkuun uudestaan, tällä kertaa Marin kanssa. Menolippumme maksoivat 5,90 ja 6,90 euroa (paluu eri reittiä).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen blogissa Gissler kirjoittaa halpalentoyhtiöiden työntekijöiden asemasta: ”Työntekijöillä ei ole yleissitovaa työsopimusta missään maassa. Kolmen päivän poissaolon jälkeen Ryanairin työntekijä voidaan irtisanoa. Toisin kuin esimerkiksi toisella halpalentoyhtiöllä Norwegianilla, työntekijöiden on maksettava oma koulutuksensa ja virkapukunsa, joiden kustannukset ovat noin 3 400–5 700 euroa. Entä sitten palkkaus? Yhtiöiden palkkausta on vaikea verrata, mutta Dagens Nyheter oli kaivanut seuraavat luvut. Verojen jälkeen Ryanairin matkustamohenkilöstön palkka on euroina laskettuna noin 1 150–1 450 euroa kuukaudessa ja tämän päälle saa myynnistä bonukset. Norweigianilla palkka on noin 1 480–1 880 euroa ja 8 euroa lentotuntia kohti. Suurin skandinaavinen lentoyhtiö SAS puolestaan maksaa matkustamon henkilökunnalle peruspalkkaa 1 530–2 490 euroa ja sen päälle vielä noin 8 prosentin lisät. Varsin railakkaat erot! Ei ihme, että Ryanairin matkustamohenkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika on yksi vuosi. Yritys nimittäin suosii nuoria, kouluttamattomia työtekijöitä, joille ei tarvitse maksaa liian korkeaa palkkaa. Ehkä näitäkin seikkoja kannattaa miettiä, kun seuraavaksi ihastelette muutaman kympin hintaista Euroopan lentomatkaanne?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Polkupyöriin pitäisi saada valot lain voimalla, kirjoittaa Martti Tulenheimo: ”Varsinainen kysymys on, miksi pyöriä saa myydä ilman valoja? Led-valojen teknologinen kehitys on edennyt jo sille tasolle, että valmistajat ja myyjät pitäisi velvoittaa varustamaan pyörät valoilla. Käyttäjien vastuuta käyttää valoja pimeällä pitäisi puolestaan valvoa, kuten esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi pyörät on lain mukaan jo nykyäänkin varustettava heijastimilla niin edestä kuin takaa. Nyt kun led-valot ovat jo useita vuosia olleet huomattavan halpoja, tehokkaita, pieniä, kestäviä jne. olisi aika muuttaa lakia koskemaan valoja. Valkoista valoa eteen ja punaista taakse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimoa harmitti taksikuskin toiminta, joka perustui navigaattorin ihmettelyyn: ”Onhan se tietysti helpotus taksikuskeille, joiden ei (nähtävästi) enää tarvitse opetella mitään katuja ja reittejä ulkoa, mutta asiakkaan kannalta ollaan menty kyllä ehdottomasti huonompaan suuntaan. Nykyään kuka tahansa löylytukka voi heittäytyä ajamaan taksia, jopa minäkin, kun on kaikki kartat ja ajoreitit (jotka ovat kuitenkin päin persettä) valmiina nokan edessä ohjaamassa kulkua ihan reaaliaikaisesti. Mitäpä jos tulisi joku tekninen vika eikä navigaattori enää toimisikaan ? Pitäisikö asiakkaan silti maksaa kyydistä, jossa on joutunut itse olemaan opaskoirana sen sijaan, että olisi voinut ottaa vaikka torkut takapenkillä ? Ei nyt missään nimessä ainakaan täyttä hintaa ! Ennen oli kyllä toisin. Kuskin piti ihan itse tietää, mihin mennään ja miten sinne helpoiten päästään. [- – -] Vitutti ihan erityisesti vielä siinä maksaessakin, kun huomasin, että lasku oli n. 7 euroa kalliimpi, mitä normisti samalta matkalta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kaikenhuippu-blogi patistaa luopumaan kaukolennoista: ”Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla? Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Valpuri harkitsee autosta luopumista ja kaipaa muiden autoistaan luopuneiden perheiden kokemuksia: ”Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä. Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että hyvät tuplarattaat, manduca huutoraivoa varten ja selkäreppu tavaroille ovatkin itse asiassa toimivampi yhdistelmä peruselintarvikkeiden hankkimiseen kuin vaikka auto, vauva ostoskärryissä ja kuriton taapero säntäilemässä hyllyjen välissä. Usein käyttämämme palvelut ovat kävelyetäisyydellä, harvemmin käytettyihin pääsisi sillä junalla helposti. Me kävelemme muutenkin paljon, erikseen ja yhdessä, huviksemme ja nukuttaaksemme. Autolla ajetaan tällä hetkellä pari kertaa viikossa, niistäkin reissuista arviolta toinen on silkkaa laiskuutta. [- – -] Onko kukaan teistä luopunut autostaan – ja miten se vaikutti? Ja nyt siis kaipaan kokemuksia nimenomaan autoiluun jo joskus tottuneilta. Ikänsä autotta pärjänneet eivät ehkä ole turhiin reissuihin koskaan tottuneetkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heikki Honkala testasi Pariisin kaupunkipyörät: ”On todella luksusta, että niissä on vaihteet – kolme kappaletta. Ne vieläpä toimivat, mikä johtuu varmaankin siitä, että niitä huolletaan. Pyörät näyttävät painavilta ja jopa kömpelöiltä, mutta silti niillä on hyvä ajaa. Rullaavat mukavasti ja tuntuvat vakailta. Otin automaatista lipun vuorokaudeksi ja se maksoi 1,70 €:a. Veloitusjärjestelmä toimii siten, että kyseisen vuorokauden aikana sain ajaa niin monta kertaa kuin halusin ja kerrallaan korkeintaan puoli tuntia ilman lisäveloitusta (alkaen yhdestä eurosta ). En oikein ymmärtänyt toimintaperiaatteita ja siksi visakortille karttui veloitusta huomattavasti enemmän (yli 30 €:a). Siitä olisin pystynyt niistämään ison osan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

« vanhemmat kirjoitukset