»   Janne Saarikon junamatka Vaasasta ei päässyt alkamaan veturin hajoamisen vuoksi. Tästä seurasi monta ongelmaa matkustajille. Saarikko jakaa VR:lle vinkit vastaisen varalle: “Kun juna peruuntuu, henkilökunnan pitäisi aina ohjeistaa asiakkaita soittamaan suoraan asiakaspalveluun, jonka tehtävänä on selvittää ongelmat. Tänään konduktööri Vaasassa olisi voinut jakaa valmiin lapun kaikille matkustajille kello 16.45, jolloin jokaista oltaisiin voitu palvella puhelimitse ja jolloin suurimmalle osalle olisi varmasti voitu varmistaa mahdollisimman nopeasti soveltuvat jatkoyhteydet. Meidän osaltamme tämä hoitui oman kekseliäisyyden ansiosta kello 18.30, suurimmalla osalle ei luultavasti laisinkaan. Näin yksinkertainen toimenpide olisi säästänyt konduktöörit lukuisilta hämmästyneiltä kyselyiltä, asiakkaat hämmästymiseltä ja turhautumiselta ja VR:n taas pieneltä mainekolhaisulta. Homma ei ole laisinkaan vaikea, sillä lähes kaikki maailman lentoyhtiöt hoitavat asiat yleensä tällä tavalla. Miksi siis ei VR?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsimaria oli ostanut junalipun makuuvaunuun. Vaikka lippu toista väitti, niin paikka olikin tavallisessa vaunussa: “Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan “tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen! Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa. Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä!) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen jakaa neuvoja Tallinnan joukkoliikenteen käyttöön: “Kuljettajalta voi edelleen ostaa vaihdottoman kertalipun, mutta sellainen maksaa 1,60 euroa. Varaa tällöin pientä rahaa, mieluummin tasaraha, valmiiksi, ja mene sisään etuovesta. Matkakortti maksaa kaksi euroa, ja sille ladatulla arvolla maksettaessa lippu maksaa 1,10 euroa. Matkakortilla ostettaessa lipun hintaan sisältyy myös tunnin vaihto. Matkakortin kanssa liikennevälineisiin (bussi, johdinauto tai raitiovaunu) voi mennä sisään mistä ovesta tahansa. Yksi Tallinnan matkakortin hienouksista on, että sillä maksaessa ei tarvitse miettiä, tarvitsisiko päivälipun (24h) vai pärjääkö tunnin lipuilla. Jos ostaa päivän aikana tarpeeksi monta tuntilippua, niin lipputyyppi muuttuu automaattisesti päivälipuksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Niko Lipsanen testasi Onnibussin matkat Helsingistä Turkuun ja Tampereelle. Vaikka hän löysi palvelusta parannettavaa, niin kokemukset painuivat silti selvästi plussalle: “Kaiken kaikkiaan olen kyyteihin ja Onnibussiin ylipäänsä varsin tyytyväinen. Hinnat ovat halpoja, bussit uusia ja siistejä ja näyttivät pysyvän aikataulussa. Turussa kuljettaja osasi myös neuvoa, millä pysäkillä minun kannatti jäädä pois. Olisi varmaan osannut Hervannassakin, mutta kun en kysynyt, niin jäin yhtä pysäkkiä turhan aikaisin. Turkuun menosta maksoin kolme euroa ja paluusta 5,90 e, Tampereelle samat hinnat päinvastoin. Ensi viikolla lähden Turkuun uudestaan, tällä kertaa Marin kanssa. Menolippumme maksoivat 5,90 ja 6,90 euroa (paluu eri reittiä).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen blogissa Gissler kirjoittaa halpalentoyhtiöiden työntekijöiden asemasta: “Työntekijöillä ei ole yleissitovaa työsopimusta missään maassa. Kolmen päivän poissaolon jälkeen Ryanairin työntekijä voidaan irtisanoa. Toisin kuin esimerkiksi toisella halpalentoyhtiöllä Norwegianilla, työntekijöiden on maksettava oma koulutuksensa ja virkapukunsa, joiden kustannukset ovat noin 3 400–5 700 euroa. Entä sitten palkkaus? Yhtiöiden palkkausta on vaikea verrata, mutta Dagens Nyheter oli kaivanut seuraavat luvut. Verojen jälkeen Ryanairin matkustamohenkilöstön palkka on euroina laskettuna noin 1 150–1 450 euroa kuukaudessa ja tämän päälle saa myynnistä bonukset. Norweigianilla palkka on noin 1 480–1 880 euroa ja 8 euroa lentotuntia kohti. Suurin skandinaavinen lentoyhtiö SAS puolestaan maksaa matkustamon henkilökunnalle peruspalkkaa 1 530–2 490 euroa ja sen päälle vielä noin 8 prosentin lisät. Varsin railakkaat erot! Ei ihme, että Ryanairin matkustamohenkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika on yksi vuosi. Yritys nimittäin suosii nuoria, kouluttamattomia työtekijöitä, joille ei tarvitse maksaa liian korkeaa palkkaa. Ehkä näitäkin seikkoja kannattaa miettiä, kun seuraavaksi ihastelette muutaman kympin hintaista Euroopan lentomatkaanne?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Polkupyöriin pitäisi saada valot lain voimalla, kirjoittaa Martti Tulenheimo: “Varsinainen kysymys on, miksi pyöriä saa myydä ilman valoja? Led-valojen teknologinen kehitys on edennyt jo sille tasolle, että valmistajat ja myyjät pitäisi velvoittaa varustamaan pyörät valoilla. Käyttäjien vastuuta käyttää valoja pimeällä pitäisi puolestaan valvoa, kuten esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi pyörät on lain mukaan jo nykyäänkin varustettava heijastimilla niin edestä kuin takaa. Nyt kun led-valot ovat jo useita vuosia olleet huomattavan halpoja, tehokkaita, pieniä, kestäviä jne. olisi aika muuttaa lakia koskemaan valoja. Valkoista valoa eteen ja punaista taakse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimoa harmitti taksikuskin toiminta, joka perustui navigaattorin ihmettelyyn: “Onhan se tietysti helpotus taksikuskeille, joiden ei (nähtävästi) enää tarvitse opetella mitään katuja ja reittejä ulkoa, mutta asiakkaan kannalta ollaan menty kyllä ehdottomasti huonompaan suuntaan. Nykyään kuka tahansa löylytukka voi heittäytyä ajamaan taksia, jopa minäkin, kun on kaikki kartat ja ajoreitit (jotka ovat kuitenkin päin persettä) valmiina nokan edessä ohjaamassa kulkua ihan reaaliaikaisesti. Mitäpä jos tulisi joku tekninen vika eikä navigaattori enää toimisikaan ? Pitäisikö asiakkaan silti maksaa kyydistä, jossa on joutunut itse olemaan opaskoirana sen sijaan, että olisi voinut ottaa vaikka torkut takapenkillä ? Ei nyt missään nimessä ainakaan täyttä hintaa ! Ennen oli kyllä toisin. Kuskin piti ihan itse tietää, mihin mennään ja miten sinne helpoiten päästään. [- - -] Vitutti ihan erityisesti vielä siinä maksaessakin, kun huomasin, että lasku oli n. 7 euroa kalliimpi, mitä normisti samalta matkalta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kaikenhuippu-blogi patistaa luopumaan kaukolennoista: “Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla? Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Valpuri harkitsee autosta luopumista ja kaipaa muiden autoistaan luopuneiden perheiden kokemuksia: “Olen jotenkin uskotellut itselleni, että lapsiperheen on liki mahdotonta selvitä arjesta ilman nelipyöräistä lemmikkiä. Hämmästyksekseni olen kuitenkin huomannut, että hyvät tuplarattaat, manduca huutoraivoa varten ja selkäreppu tavaroille ovatkin itse asiassa toimivampi yhdistelmä peruselintarvikkeiden hankkimiseen kuin vaikka auto, vauva ostoskärryissä ja kuriton taapero säntäilemässä hyllyjen välissä. Usein käyttämämme palvelut ovat kävelyetäisyydellä, harvemmin käytettyihin pääsisi sillä junalla helposti. Me kävelemme muutenkin paljon, erikseen ja yhdessä, huviksemme ja nukuttaaksemme. Autolla ajetaan tällä hetkellä pari kertaa viikossa, niistäkin reissuista arviolta toinen on silkkaa laiskuutta. [- - -] Onko kukaan teistä luopunut autostaan – ja miten se vaikutti? Ja nyt siis kaipaan kokemuksia nimenomaan autoiluun jo joskus tottuneilta. Ikänsä autotta pärjänneet eivät ehkä ole turhiin reissuihin koskaan tottuneetkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heikki Honkala testasi Pariisin kaupunkipyörät: “On todella luksusta, että niissä on vaihteet – kolme kappaletta. Ne vieläpä toimivat, mikä johtuu varmaankin siitä, että niitä huolletaan. Pyörät näyttävät painavilta ja jopa kömpelöiltä, mutta silti niillä on hyvä ajaa. Rullaavat mukavasti ja tuntuvat vakailta. Otin automaatista lipun vuorokaudeksi ja se maksoi 1,70 €:a. Veloitusjärjestelmä toimii siten, että kyseisen vuorokauden aikana sain ajaa niin monta kertaa kuin halusin ja kerrallaan korkeintaan puoli tuntia ilman lisäveloitusta (alkaen yhdestä eurosta ). En oikein ymmärtänyt toimintaperiaatteita ja siksi visakortille karttui veloitusta huomattavasti enemmän (yli 30 €:a). Siitä olisin pystynyt niistämään ison osan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Mikko suosittelee sähköpyörää kakkosautoksi: “Luovuimme kesällä perheen toisesta henkilöautosta ja hankin sen sijaan käyttööni sähköavusteisen Helkama-fillarin. Ratkaisu on osoittautunut erittäin toimivaksi. [- - -] Oma työmatkani on melko tarkalleen 8 kilometriä per suunta. Olen tähän asti kulkenut sen pääasiassa henkilöautolla. Ei tarvita suurta ekoheräämistä tai elämäntaparemonttia tajutakseen, että on suorastaan rikollisen tyhmää maksaa auton ylläpitokustannuksia 5 x 16 kilometrin viikottaisen käytön takia! [- - -] Suosittelen reilun kuukauden kokemuksella kaikille alle kymmenen kilometrin päässä työpaikaltaan asuville sähköavusteista fillaria henkilöauton tilalle.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 1 kommentti.

»   Mari hehkuttaa Mondon blogissaan matkustamista Suomessa pyörä ja linja-auto yhdistäen: “Sain kollegalta loistavan vinkin: Matkahuollon busseissa pyörä kulkee helposti mukana. Ja niin tein hyvän päätöksen, kun lähdin jatkamaan matkaa Helsingistä: otin pyörän mukaan. Aiemmin olin vuokrannut pyörän joka kaupungissa, mutta se maksoi, ja pyörän joutui aina hakemaan ja palauttamaan. Nyt on kätevää pyöräillä linja-autoasemalle, ja perille tullessa pääsee nopeasti hotellille. Ja kun on pyörä mukana, ehtii joka paikassa nähdä paljon enemmän. Jotkut linja-autoyhtiöt saattavat periä pienen korvauksen (kerran maksoin kolme euroa), mutta useimmiten pyörän saa mukaan ilmaiseksi. Olen huomannut, että linja-autokuskit ovat yltiömukavia, ja heiltä saa sellaista vanhanajan avuliaan kohteliasta ja humoristista palvelua, joka on käynyt harvinaiseksi. Reissuun lähtiessäni ajattelin, että matkustaminen ympäri Suomea olisi bussilla raskasta ja vaikeaa. Olen aina matkustanut kotimaassa enemmän junalla tai autolla. Nyt olen ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan kun lauletaan, että linja-autossa ompi tunnelmaa. Se on paras tapa matkustaa, kun kiertelee ympäriinsä. Ja vielä hehkutusta: Bussi menee useimpiin paikkoihin monesti päivässä, ja sillä pääsee aina keskustasta keskustaan, toisin kuin esimerkiksi lentämällä. Matkalla näkee kauniita maisemia, mielestäni enemmän kuin junissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Stazzy kehuu reissuapujaan: “Samalla totesin myös, että auton ohelle geepeeässän vuokraaminen oli ihan loistava ratkaisu. Kuinka monta kartanluku- ja eksymisahdistuskohtausta sillä vältettiinkään. Siihen kun yhdistetään puhelimen google maps, joka löytää tarvittaessa lähimmän leipomon, niin liikkuminen oli suorastaan hämmentävän harhailematonta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Mainiota, että jatkossa minukaan ei tarvitse sitoa pyörän tarakalle esim. Kierrätykeskuksesta ostettuja tuoleja, vaan voin lainata kunnon kuljetuspyörää: “Kierrätyskeskus lainaa ensi viikosta (viikko 20) lähtien asiakkailleen kuljetuspyöriä tavaroiden kuljetusta varten. Pyöriä saa lainaan kaikista kaupoista; Hietalahdesta, Kyläsaaresta, Tikkurilasta ja Matinkylästä. Uudella palvelulla halutaan kannustaa ekologiseen liikkumiseen ja palvella autottomia asiakkaita. Pyörälainauksen käytännöistä ja tarkasta aloituspäivästä tiedotetaan ensi viikolla.” (Mari Koo; Kierrätyskeskukseltahan saa lainaan myös peräkärryjä ja astioita) Ei kommentteja.

»   Tavarafillari-sivustolla esitellään eri vaihtoehtoja siihen, miten sekä lapsi että muita tavaroita voidaan kuljettaa pyörällä. Omat puolensa ovat niin lastenistuimessa, perävaunussa kuin perhepyörässä: “Millainen pyörä ja millaiset varustelut perheen käyttöön sopivat, riippuu pitkälti pyörän käytöstä, lasten iästä ja vanhempien pyöräilyinnosta. Perheen pyöräily ei ole varustelaji. Käypäisen käyttöpelin perheen arkeen saa vanhaa pyörää kevysesti tuunaamalla. Jos on valmis maksamaan muutaman kympin tai satasen enemmän, saa kuitenkin arkeensa vielä paremman polkukäyttöisen kuormajuhdan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pyöräily on vakavasti otettava liikkumismuoto kaupungeissa. Mutta kenties pyöräfirmoihin kannattaisi myös sijoittaa rahojaan, toteaa Henrik Ruso: “Yhtälönä on siis: liikenneratkaisujen tärkeys, ruuhkien mälsyys, väen paljous sekä kaupungistuminen, autoilukulttuurin muutos ja polkupyörien käyttämätön potentiaali. Näin ollen paitsi että fillarikulttuurin kehittämiseen kannattaa satsata, ennustan polkupyörien renessanssin olevan kulman takana joka tapauksessa. {- – -} Näin ollen ennustan, että pyöräilystä tulee elinaikanani todella iso juttu. Täytyykin alkaa tutkia pyöräfirmojen osakkeiden ostoa eläkesäästämisen muotona.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hannu Oskala kritisoi sitä, että näennäisesti ekokatumaasturina (hybridinä) markkinoitu auto kuluttaa silti runsaasti polttoainetta: “No kyseessähän oli Eurooppaan Chrysler Aspen -nimellä tuotava versio Dodge Durango Hybrdistä. Tämä 340 hevosvoiman V8-moottorilla varusteltu 3200 kiloa painava katumaasturi-hybridi kuluttaa kaupunkiajossa satasella vain 12 litraa. Edistystä! Normaalilla polttomoottorilla varusteltu versio kun kulutti kaupunkiajossa 18 litraa! Voi herran jestas minkälainen piupalipaupali tikka se tanssi rannalla neidolla punapaula kun tanssihin näppäile mua on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen… Järki lähtee, aivot sulaa, maindi boglaa – pienen ihmisen käsityskyvyn raja tulee vastaan yhtä nopeasti kuin kvanttifysiikkaan tutustuessa. Juuri tällaiset “hybridit”, joiden kulutus on litratolkulla keskimääräistä suomalaista polttomoottoriautoa suurempaa, saavat minut epäilemään teknologiauskoani. Luotan kuitenkin yhä ihmiskunnan kykyyn keksiä teknisiä ratkaisuja, joilla voimme parantaa globaalisti elintasoamme ja silti saavutttaa jonkinlaisen tasapainotilan maapallomme kanssa.” (Mari Koo, lisäksi linkkaus Ylen uutiseen “Auton kulutuslukema voi tuottaa pettymyksen“) 1 kommentti.