»   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen blogissa Gissler kirjoittaa halpalentoyhtiöiden työntekijöiden asemasta: “Työntekijöillä ei ole yleissitovaa työsopimusta missään maassa. Kolmen päivän poissaolon jälkeen Ryanairin työntekijä voidaan irtisanoa. Toisin kuin esimerkiksi toisella halpalentoyhtiöllä Norwegianilla, työntekijöiden on maksettava oma koulutuksensa ja virkapukunsa, joiden kustannukset ovat noin 3 400–5 700 euroa. Entä sitten palkkaus? Yhtiöiden palkkausta on vaikea verrata, mutta Dagens Nyheter oli kaivanut seuraavat luvut. Verojen jälkeen Ryanairin matkustamohenkilöstön palkka on euroina laskettuna noin 1 150–1 450 euroa kuukaudessa ja tämän päälle saa myynnistä bonukset. Norweigianilla palkka on noin 1 480–1 880 euroa ja 8 euroa lentotuntia kohti. Suurin skandinaavinen lentoyhtiö SAS puolestaan maksaa matkustamon henkilökunnalle peruspalkkaa 1 530–2 490 euroa ja sen päälle vielä noin 8 prosentin lisät. Varsin railakkaat erot! Ei ihme, että Ryanairin matkustamohenkilökunnan keskimääräinen työssäoloaika on yksi vuosi. Yritys nimittäin suosii nuoria, kouluttamattomia työtekijöitä, joille ei tarvitse maksaa liian korkeaa palkkaa. Ehkä näitäkin seikkoja kannattaa miettiä, kun seuraavaksi ihastelette muutaman kympin hintaista Euroopan lentomatkaanne?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen blogissa toivotaan VR:n muuttavan hinnoittelun aidosti joustavaksi: “Lipun olisi voinut tietysti ostaa myös junassa, mutta siitä rangaistaan viidellä eurolla. Tällainen hintapolitiikka ei suosi junamatkustamista. Ainakin lyhyillä matkoilla junaan pitäisi voida hypätä joustavasti, eikä siitä pitäisi ainakaan lisähinnoin rangaista, etenkin jos lippu on jo ostettuna. [- - -] Toivottavasti joustavat liput saadaan oikeasti joustaviksi pikaisesti. Sarjaliput ovat nimittäin nykyisin ainoat mahdolliset joustavat liput. Niitä tosin pitää ostaa kymmenen kappaletta, ja ne ovat voimassa vain kuusi kuukautta. Vähemmän soveltuva vaihtoehto vähän matkustaville.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kaikenhuippu-blogi patistaa luopumaan kaukolennoista: “Aivan ylivoimaisesti helpoin, nopein ja halvin tapa pienentää kasvihuonepäästöjä monelle meistä suomalaisista on lopettaa kaukolentomatkailu kokonaan. Ei siihen sen kummempia selityksiä tarvitse. Lentomatkailu ei sinällään ole paljon henkilöautoilua pahempaa per kilometri, joskin paljon riippuu montako ihmistä on auton kyydissä (1). Autossa on yleensä noin 2 henkilöä, joskin työmatkat ovat keskimäärin pahimpia (2). Lentokoneella kuljetut kilometrit kuitenkin nousevat yhdellä kaukomatkalla äkkiä vastaamaan vuoden henkilöautoilua kotimaassa, per nokka. Yhdellä viikon reissulla saa siis helposti tuplattua liikkumisensa hiilijalanjäljen! Ajattele miten turhaa on sen jälkeen spekuloida vähän vähäpäästöisemmän auton perään, tarkkailla oman ajotavan taloudellisuutta, tai miettiä voisiko aamupalaleivän päälle laittaa juustoa, tai vaihtaa johonkin energiansäästölampun. Voikohan koko loppuelämän energiansäästölamppujen päästövähennykset tehdä tyhjäksi sopivalla kaukomatkalla? Tiedän että tämä on paskamaista, matkailu on kivaa ja se avartaa maailmankuvaa, auringossa on kiva ja tarpeellista käydä tankkaamassa d-vitamiinia ja niin edelleen. Mutta jos aiomme edes haaveilla jostain useiden kymmenien prosenttien päästövähennyksistä, niin lentoliikenteen nykylaajuudessaan on loputtava.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Scandic lähetti Janne Löytänälle asiakaskyselyn hotellivierailun jälkeen, mutta kyselyä ei oltu mietitty kovinkaan hyvin: “1. Kysely on aivan liian pitkä. Väitän, että vain murto-osa asiakkaista jaksaa vastata kyselyn loppuun saakka. Kyselyn puolessa välissä kerrotaan: Kyselymme on pian lopussa. Jäljellä on enää muutama kysymys. Jäljellä on tässä kohtaa 15 kysymystä. 2. Kysely on laaditty Scandicin näkökulmasta – ei asiakkaan. Esimerkiksi siitä huolimatta, että sähköposti kyselystä oli suomeksi, ensimmäisellä sivulla pyydetään valitsemaan kieli. Lisäksi kysytään mm. miten tein varauksen sekä sukupuoleni. Kaikki nämä tiedot on jo Scandicilla. 3. Kyselyn viimeisellä sivulla vedetään lopullisesti matto asiakkaan jalkojen alta toteamalla: Hoteli ei voi ottaa sinuun yhteyttä. Scandic pyytää palautetta Jyväskylän hotellista, mutta hotelli ei voi ottaa minuun yhteyttä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Heikki Honkala testasi Pariisin kaupunkipyörät: “On todella luksusta, että niissä on vaihteet – kolme kappaletta. Ne vieläpä toimivat, mikä johtuu varmaankin siitä, että niitä huolletaan. Pyörät näyttävät painavilta ja jopa kömpelöiltä, mutta silti niillä on hyvä ajaa. Rullaavat mukavasti ja tuntuvat vakailta. Otin automaatista lipun vuorokaudeksi ja se maksoi 1,70 €:a. Veloitusjärjestelmä toimii siten, että kyseisen vuorokauden aikana sain ajaa niin monta kertaa kuin halusin ja kerrallaan korkeintaan puoli tuntia ilman lisäveloitusta (alkaen yhdestä eurosta ). En oikein ymmärtänyt toimintaperiaatteita ja siksi visakortille karttui veloitusta huomattavasti enemmän (yli 30 €:a). Siitä olisin pystynyt niistämään ison osan.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Patzy on lähdössä pitkälle reissulle ja hankki mm. silkkimakuupussin: “On aina ollu yks saronki mukana ikäänku lakanaks tahi unirievuks, mutta pongasin netistä hostellihommia tonkiessani Suomen retkeilymajayhdistyksen kaupan. Siellä ei pal mitää myyäkkää, paitti jäsenkortteja ja silkkilakanapuseja, jotka on hinnoteltu varsin nasevasti. Vietnamilaisten yksinhuoltajanaisten valmistamia, mainitaan selosteessa. Olettaisin siis, että menee vähän hyvää tekemään tähän ostokseen sijoitettu 25 euroa, tai ees osa siitä. Tärkeintä tässä on se, että tuo menee paljon pienempään tilaan ja painaa paljon vähemmän kuin saronki.” Toisessa tekstissä Patzy on löytänyt sopivan, pitkän matkan vakuutuksen: “Mut, tadaa, sallikaa miun mainostaa: Fennia! 12 kk vakuutus, matkatavaroita 1500 euron eestä, korvaa hoitokulut ilman ylärajaa, kuolemakorvaus on pienehkö (ja sehän ei minua kiinnosta vittujakaan siin vaihees jos oon jo ns. vihreemmillä niityillä), ja – tadaa – puhelinsoitolla tahi emaililla voin reissusta ilmottaa että oonkii kauemmin ni vakuutus jatkuu sen 12 kk jälkeeki ilman mitää kitinää ja nikotteluu. Hintaa tuli 465 euroa. Helvetin jees! Ja lisäks oli ihan sikahyvää palvelua sekä puhelimessa että konttorilla. Arvostan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Maarit oli työmatkalla lentäen: “Palasin eilen työmatkalta Aasiasta, tieteellisestä konferenssista. Niin, ja nyt kirjoittelen kulutuskriittiselle sivustolle. Ristiriitaista, eikö? Olen viime aikoina varsin kiinnostuneena seurannut Suomen talouskasvukriittisissä verkostoissa käytävää keskustelua siitä, voiko esimerkiksi lentomatkaileva ihminen kutsua itseään “vihreäksi” tai uskottavasti keskustella talouskasvun haitoista. Pitääkö elää äärimmäisen niukasti kaikin tavoin, jotta saa sanoa sanansa ekologisesta kriisistämme?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Mari hehkuttaa Mondon blogissaan matkustamista Suomessa pyörä ja linja-auto yhdistäen: “Sain kollegalta loistavan vinkin: Matkahuollon busseissa pyörä kulkee helposti mukana. Ja niin tein hyvän päätöksen, kun lähdin jatkamaan matkaa Helsingistä: otin pyörän mukaan. Aiemmin olin vuokrannut pyörän joka kaupungissa, mutta se maksoi, ja pyörän joutui aina hakemaan ja palauttamaan. Nyt on kätevää pyöräillä linja-autoasemalle, ja perille tullessa pääsee nopeasti hotellille. Ja kun on pyörä mukana, ehtii joka paikassa nähdä paljon enemmän. Jotkut linja-autoyhtiöt saattavat periä pienen korvauksen (kerran maksoin kolme euroa), mutta useimmiten pyörän saa mukaan ilmaiseksi. Olen huomannut, että linja-autokuskit ovat yltiömukavia, ja heiltä saa sellaista vanhanajan avuliaan kohteliasta ja humoristista palvelua, joka on käynyt harvinaiseksi. Reissuun lähtiessäni ajattelin, että matkustaminen ympäri Suomea olisi bussilla raskasta ja vaikeaa. Olen aina matkustanut kotimaassa enemmän junalla tai autolla. Nyt olen ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan kun lauletaan, että linja-autossa ompi tunnelmaa. Se on paras tapa matkustaa, kun kiertelee ympäriinsä. Ja vielä hehkutusta: Bussi menee useimpiin paikkoihin monesti päivässä, ja sillä pääsee aina keskustasta keskustaan, toisin kuin esimerkiksi lentämällä. Matkalla näkee kauniita maisemia, mielestäni enemmän kuin junissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Shoppailu ei kiinnosta ulkomailla ollessa, kirjoittaa Kriisi: “Tykkään siis shoppaamisesta toki, silloin kun tarvitsen jotain – ja silloin kun olen kotikamaralla. Mutta ulkomailla ollessa en shoppaa käytännössä koskaan. On nimittäin todella harvoja asioita, joita ulkomailta saa, joita ei saisi Suomessakin vähintäänkin netistä tilaamalla jossei muuten. En ole aikaisemmin oikein tiedostanutkaan asiaa, ennen kuin rupesin sitä miettimään. Viimeksi olen ostanut vähän Disney-kamaa Disneylandista, koska sieltä oikeasti saa juttuja, joita netin Disney-puljuista ei myynnissä ole. Sitä ennen en edes muista olisinko hankkinut reissuista juuri mitään muuta kuin vähän karkkia ja alkoholia tuliaisiksi – ja nekin lähinnä viimeisillä valuutoilla ja viime hetkellä jostain lentokentältä tms. On minulla toki muitakin syitä miksi shoppailu ulkomailla tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Yksi on sen kaman raahaaminen mukanaan – ensin siellä kaupungilla ja sitten myöhemmin takaisin kotiin Suomeen. Etenkin kun olen ihmisiä, jotka eivät koskaan matkusta niin järeällä varustuksella, että pitäisi panna esimerkiksi matkatavaroita lentokoneen ruumaan. Vielä ei ole tullut eteen matkaa, joka olisi ikinä oikeasti edellyttänyt matkalaukun ottamista mukaan. Toinen syy shoppaamattomuuten on ajan tuhlaamisen tuntu. Esimerkiksi tällaisella perinteisellä Tukholman-risteilyllä peliaikaa on varsin niukasti, joten niiden samojen niin netistä kuin Suomestakin löytyvien krääsien ja riepujen käpälöinti tuntuu päättömältä. Niin hintatietoinen en nimittäin ole, että saisin jotain tyydytystä jonkun topin, hameen tai pölyttymään päätyvän kirjahyllykoristeen löytämisestä viisi euroa halvemmalla kuin kotimaassa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marjapuuro kehuu maatilamatkailua: “Jokavuotinen maatilamatkailulomanen on nyt. Ihanaa. Jo aamupalalla tiivistyy koko homman ydin. Itse tehtyjä sämpylöitä ja ruispuuroa, tehty oman pellon rukiista. Ilorannan puuroon on jauho jauhettu pensasrukiista, joka on ikivanha suomalainen lajike. Puurossa oli kokonaisia jyviä, parasta ikinä. Jos pitäisi valita yksi paikka, missä söisin lopun elämäni, se olisi tämä Leenan ja Mikon pitämä Iloranta, Hauholla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Viides rooli arvostaa hyvää matkaopaskirjaa: “Suunnitteluvaiheessa kirjan koolla tai muodolla ei ole väliä, mutta matkalukemiseksi tarkoitetun oppaan pitää olla kevyt ja kompakti, toisin sanoen sen on mahduttava taskuun tai pieneen käsilaukkuun. Haluan myös, että teksti on säkenöivää ja taustoittaa persoonallisella tavalla niitä nähtävyyksiä, museoita, reittejä ja ruokapaikkoja, jotka kirjoittaja on nostanut esiin. Vaikka arvostan hyviä valokuvia, en tarvitse niitä mukanani kulkevassa kirjasessa. Näenhän kohteet omin silmin. Siksi piirroskuvitus toimii usein valokuvia paremmin. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa on hyllymetreittäin opuksia suomalaisten suosikkimatkakohteista ja suurista kaupungeista, mutta mikäli matka kohdistuu pienille paikkakunnille, matkakirjan hankkiminen voi olla vaikeaa. Toki sellaisen voi tilata myös verkosta, mutta taskuun mahtuva opas kannattaa mielestäni hankkia vasta perillä. Näin tein myös pari viikkoa sitten, jolloin matkustin viikoksi Oxfordiin. Olin yllättynyt, ettei Akateemisesta kirjakaupasta löytynyt ainoatakaan Oxfordiin keskittyvää matkaopaskirjaa. En kuitenkaan ollut huolissani, tiesinhän olevani matkalla kaupunkiin, jossa sijaitsee yksi maailman parhaimmista kirjakaupoista, Blackwell´s, jonka pelkästään pohjakerroksessa on kirjoja yli viiden hyllykilometrin pituudelta. Myös kaupunkien matkailutoimistot ovat oivallisia aarreaittoja, ja sieltä löysin tällä kertaa kaiken tarvitsemani. (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Stazzy kehuu reissuapujaan: “Samalla totesin myös, että auton ohelle geepeeässän vuokraaminen oli ihan loistava ratkaisu. Kuinka monta kartanluku- ja eksymisahdistuskohtausta sillä vältettiinkään. Siihen kun yhdistetään puhelimen google maps, joka löytää tarvittaessa lähimmän leipomon, niin liikkuminen oli suorastaan hämmentävän harhailematonta.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Veloena matkailee Intiassa ja kirjoittaa tinkimisestä: “Olen itsekin huomannut, että jos kaupungissa on supermarket, jossa ruoan hinnat on präntätty hyllynlaitaan, suosin sitä paljon mieluummin kuin katukauppiaita ja kauppahalleja, joissa hinnat ovat myyjän päässä ja suhteessa asiakkaan kuviteltuun ostovoimaan. Valkoisen ihon ostovoima taas kuvitellaan täällä aivan oikein kohtuuttomaksi paikalliseen tasoon nähden. Ja hinnat sanotaan siitä vielä paljon, paljon yläkanttiin, koska asiakkaan odotetaan kuluttavan aikaa tinkaamiseen. Miten sinä jaksat tinkimistä, kysyy yksi matkaystävä, joka tilittää samaan hengenvetoon olevansa aivan lopussa sen kanssa, että joka ikisessä ostossa on rähistävä, osoitettava mieltä ja lopuksi teeskenneltävä, ettei tarjottu palvelu kiinnostakaan, ja jos huonosti käy, laputettava sen jälkeen seuraavan vastaavan kauppiaan luo ja toistettava näytelmä. Hämmästyn kysymystä ja toisen käsinkosketeltavaa ahdistusta. En minä tinkaa, vastaan. Yksinkertaisesti kieltäydyn siihen menemisestä. Tuntuu, että osalta täällä matkustavista katoaa suhteellisuudentaju siihen, millaisia summia tingaten voisi saavuttaa. Laskeskelimme huviksemme, ystävän kysymyksen liikkeelle tönäiseminä, paljonko olisimme voineet säästää täällä tingaten. Arvio oli parikymmentä euroa. Ja olemme matkanneet yli kuukauden. Asiat eivät täällä ole kovin hintavia valkoisen ihon verolla korotettuinakaan. Niinpä olemme huvittuneina maksaneet tuplahinnan ananaksesta tai mosambeista. Meille se ei oikeasti ole juuri mitään, myyjälle iso potti. Olen itse vielä ajatellut sitä päiväsakkotyyliin: kun tienaa enemmän, on varaa maksaa enemmän ruoistaan, ja sitäkin voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelynä.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Aleksi Neuvonen on löytänyt nettipalvelun kautta hyviä majoitusmahdollisuuksia Manhattanilta: “Käytännössä Airbnb tarjoaa uusissa kuorissa vanhaa Bed&Breakfast/Zimmer frei -palvelua: ylimääräisiä huoneita vuokrataan matkustavaisille. B&B-majoitus bongattiin tienvarresta ja se sijaitsi maaseudulla tai pientaloalueella, Airbnb-varaus tehdään netissä ja vuokrattava tila voi olla missä vain ja millainen vain: kesämökki, olohuoneen sohva tai kerrostalohuoneiston vanha lastenhuone. Kiinnostavaa palvelussa on se, että se tekee taas yhdestä perinteisestä vertaispalvelusta astetta helppokäyttöisemmän ja laajentaa näin jäykkiä markkinoita. Kysyntää palvelulle löytyy siksi, että usein hotellihuoneiden hinnat ovat mielivaltaisia ja monissa kaupungeissa kohtuuhintaisista hotelleista on krooninen pula. Vertaispalvelu kehittää markkinoita tuomalla niille todellista kilpailua. Vieläkin suurempi merkitys on kuitenkin sillä, miten palvelu vaikuttaa kaupunkien väestörakenteeseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Laura perheineen viihtyi leirintäaluemajoituksessa: “Siikaranta Campingin mökki Porissa oli pieni, mutta hyvin siisti. Lapset osasivat jo arvostaa kerrossänkyjä. Mies oli tyytyväinen merinäköalaan, vaikka sitä peittikin osittain matkailuauto. Kävimme kallioisella rannalla ihastelemassa kesäiltaa. Esikoinen innostui kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään tikanheittoa, ja minä ihastelin erittäin siistejä pesutiloja. Huoltoasemien vessat olivat sen jälkeen kauhistus. Nukuimme paljon paremmin kuin hotellin ilmastointilaitteiden hurinassa, emmekä kesähelteellä kaivanneet valmista aamiaista. Alueella olisi ollut myös kalliimpia mökkejä sisävessoineen ja saunoineen, mutta isojen lasten kanssa moinen olisi ollut jo liian helppoa. Tulipahan juostua ulkona eikä möllötettyä sisällä. Telttoja alueella oli vain kaksi. Tuli ihan huono omatunto, että majoitusta miettiessämme ei telttailu käynyt edes mielessä. Mutta kyllähän senkin vielä kerkiää kokeilla. Se nyt ainakin on varmaa, että ensi kesänä leirintäaluevaihtoehto on ykkönen ja hotelli vasta kakkonen.” (Mari Koo) 1 kommentti.