»   Tiina Kaarela muistuttaa avioliiton juridisesta puolesta: “Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita? Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Näkymätön tyttö vertailee sähkölaskujaan: “Alkuvuoden sähkölasku oli viitisen euroa normaalia (kolmen kuukauden sähkö on maksanut suunnilleen saman koko sen ajan kun olen asunut täällä ja meillä laskutetaan sähkömittarin mukaan) pienempi, oletettavasti sen takia etten ole juurikaan laittanut viikolla ruokaa tänä vuonna kun olen syönyt töissä. Nyt sain seuraavan kauden laskun, se on ainakin seitsemän euroa pienempi. Oletan että se johtuu lainakoneesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Taloussanomien juttu kertoo EU:n mahdollisista uusista mittareista köyhyydelle. Mittarit sisältävät esimerkiksi ruokailuun, lomailuun tai yllättäviin kuluihin liittyviä näkökulmia.”Yhdeksänkohtainen puutelista ja työttömyyskriteeri kasvattaisivat sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Carin Lindqvist-Virtasen mukaan Suomen köyhien määrää noin 200 000 henkilöllä eli köyhien määrä kasvaisi 900 000:een”, jutssa kerrotaan. Kummitus pohtii jutun innoittamana, onko hän köyhä. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Saituri kehottaa testaamaan, miltä tuntuisi elää ilman pankkikorttia eli vain käteistä käyttäen: “Idea tässä on rajoittaa impulssiostoksia sitä kautta, että sinulla on vain rajallinen käyttövarallisuus mukana, etkä vahingossakaan pääse pettämään itseäsi kaivamalla taskusta korttirahaa peliin mukaan siihen “tarpeelliseen ostokseen”. Tulet huomaamaan, että vain aniharva ostos on sinulle niin tärkeä, että sitä korttia kannattaa kotoa asti lähteä hakemaan. Eräskin kebab-annos jäi tämän testin ansiosta hakematta, kun en enää jaksanutkaan lähteä sitä erikseen hakemaan huomatessani, että kauppareissun jäljiltä ei siihen rahaa enää ollutkaan ja kortti oli kotona. Säästöä tuli sillä kertaa kahdeksan euroa ja läskiä vastaavasti vyötärölle vähemmän. Testi myös opettaa ikään kuin väkisin suunnittelemaan omaa kulutusta enemmän, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Minna Ylikännö kirjoittaa Kelan tutkimusblogissa köyhyydestä, onnesta ja tuloeroista: “Vaikka Kirka laulaa, että aikaa ei pysty lahjomaan, sen ostaminen tuntuu olevan osa nykymenoa. Puheaikaa voi ostaa, samoin nettiaikaa. Voi ostaa palveluja, esimerkiksi siivousta, jolloin aikaa jää enemmän omille harrastuksille. Koiranulkoiluttamisen voi ulkoistaa ja ruokaostokset tilata kotiin. Ilman rahaa et osta aikaa, etkä paljon muutakaan. Tamppaat itse mattosi, peset ikkunasi, teet ruokasi ja ulkoilutat koirasi. Aikasi menee tarjousten perässä juoksemiseen ja arjesta selviytymiseen. European Social Surveyn tulosten mukaan meillä on enemmän aikaa tehdä asioita, joista nautimme, kun kukkarossa on muutakin kuin se kuuluisa matti. Yhteiskunnan tasolla se tarkoittaa sitä, että tuloerojen kasvaessa kasvavat erot myös ajankäytössä. Kun parempituloiset ostavat itselleen vapaa-aikaa niiltä, joilla ei ole varaa nauttia siitä, emme ole kaukana luokkayhteiskunnasta. Siis siitä yhteiskunnasta, jossa raha (ja vain raha) tekee onnelliseksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Näkymätön tyttö laittaa kuntoon omaa talouttaan: “Olin ennen pääsiäistä töissä Oma talous tasapainoon -kurssilla, se oli aika pelottavaa. Minusta nimittäin tuntuu siltä kuin talouteni ja elämäni olisivat kuilun partaalla, juuri ja juuri tasapainossa mutta koko ajan vaarassa romahtaa. Vaikka oikeasti saatan olla aika kaukana syrjäytymisestä, hoidan kuitenkin asiani ja olen tähän asti selviytynyt ilman pikavippejä ja maksuhäiriömerkintöjä ja sellaisia. En tiedä päteekö tuohonkin sama kuin se että olin koko ajan koulussa huolissani siitä selviänkö ja ne ihmiset, jotka oikeasti olivat vaarassa eivät olleet ikinä hermostuneita. Joka tapauksessa kurssi oli hieman hermostuttava mutta hyödyllinen, vaikka en kauheasti mitään uutta oppinutkaan (tiesin jo ennestään että laskut kannattaa maksaa ajallaan). Suurin hyöty oli siinä että innostuin tarkkailemaan talouttani, ohjaaja antoi vinkin Marttojen hyvistä lomakkeista. Tässä kuussa taloudellinen tilanteeni on muutenkin parempi kun olen alkanut saada palkkoja alkuvuoden töistä (paitsi päätyöstä olen tietysti koko ajan saanut) ja näyttää siltä että ainakin vähän aikaa talouteni on tasapainossa. Se on miellyttävä tunne, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Ja lomakkeen täyttäminen on kiinnostavaa. Minulle on selvinnyt esim. että viikon aikana (joka oli sairauden takia poikkeuksellinen) käytin noin pari kymppiä ruokaan ja saman verran herkkuihin. Tarkoitus olisi että näkisin miten paljon rahaa laitan niihin ja säikähtäisin ja olisin ostamatta ja laihtuisin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Olen menossa huomenna YLEn Aamu-tv:n vieraaksi juttelemaan kohtuullisemmasta ja joutilaammasta elämästä. Otsikko on näköjään “Miltä tuntuu hypätä pois oravanpyörästä?” ja osuus alkaa klo 7.46. Tiedossa on siis minulle huomattavasti normaalia aikaisempi herätys! Aiheesta enemmän toisessa blogissani. Lisäys: Pätkä katsottavissa YLEn Areenassa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Onnellisuuspolitiikka-blogissa Outi Silfverberg kirjoittaa rahan ja asumisen tuomasta onnellisuudesta: “Se, että korkeimmissa tuloluokissa olevat kokevat itsensä usein keskimäärin muita onnellisemmiksi, selittyy pitkälti sosiaalisella vertailulla ja siihen liittyvällä kilpailulla. Kilpailussa tähdätään tiettyyn elintasoon, jota ilmennetään kulutuksessa, asumisessa ja erilaisissa statussymboleissa. Kun tietynlainen elämäntyyli ja –tilanne mielletään yleisesti tavoittelemisen arvoiseksi, aletaan toiveisiin liittää normeja. On asioita, joita jokaisen ajatelleen kuuluvan tavoitella. Todellisuudessa onni on yksilöllistä ja onnellisuuden välikappaleet moninaisia. Jonkun lapsiperheen onni voi toteutua väljän omakotiasumisen sijaan yhteisöllisyyttä tukevalla kerrostaloalueella vaikkapa Helsingin Kalliossa. Myös elämäntilanne vaikuttaa vahvasti siihen, mistä ja mitä tekemällä ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka suurin osa suomalaisista toivoisi asuvansa rauhallisella alueella omakotitalossa, yli puolet on samaan aikaan tyytyväisiä nykyisen asuntonsa sijaintiin ja uskoo unelmakotinsa löytyvän läheltä nykyistä asuntoa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: “Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa. Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon. Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Vapaakulkija kirjoittaa elämänmuutoksistaan: “Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut täysin päälaelleen aikuisiälläni. Nuorena aikuisena ja opiskelijana panin kaikki rahat menemään surutta, lainaa ja kulutusluottoja otin kaikki mitä sain ja rahat tuhlasin mukavaan elämään. Jossain vaiheessa rajat tulivat vastaan ja koitti karvas takaisinmaksun aika. Velkaa ottaessa ei tullut mieleen, että velan joutuu myös joskus maksamaan ja sen lisäksi toisen mokoman korkoja vuosien varrella. Vaikka tulot olisivat kuinka pienet tahansa, niin aina voi nipistää 10% tuloista säästöön. Vuosien varrella tuo 10% kasvaa mukavaksi vararahastoksi elämän kolhuja tasoittamaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sami käyttää mielellään oman talouden kirjanpidon välineitä, mutta nyt Osuuspankki saa moitteita toiminnastaan: “Viime aikoina olen kokeillut kiinnostuneena ja ilahtuneena Balancionia. Kyseessä on siis verkkopalvelu, joka imuroi päätepankista tiedot tilien ja korttien käytöstä ja tekee niistä mielenkiintoisia tilastoja. Maailmalla tuonkaltaisia palveluita on ollut jo pitkään, tunnetuimpana esimerkkinä varmaankin Mint. Tänään tuli kokeiluille kuitenkin stoppi: Osuuspankki kieltää tiedotteessaan Balancionin kaltaisten ulkopuolisten palveluiden käyttämisen.Harmin paikka. Tilastointi ei kuitenkaan lopu tähän. Osuuspankilla on itselläänkin päätepankissa samankaltainen palvelu, nimeltään Oma talous. Olen käyttänyt tuota palvelua raha-asioideni seurantaan siitä asti kun se on ollut mahdollista, useampia vuosia jo. [- - -]  Jos tämä teksti nyt sattuu jotenkin päätymään Osuuspankissa asioista päättäviin silmiin, lukekaapa tarkasti: On ihan ymmärrettävää että kiellätte Balancionin ja muiden senkaltaisten palveluiden käyttämisen, viehän se maksavia asiakkaita omalta lisäarvopalvelultanne. Mutta alkakaa nyt helvetissä kehittää sitä palveluanne ja korjatkaa ihan ensimmäisenä bugi joka estää omien tilien välisten siirtojen suodattamisen! Ja tiedottakaa palvelustanne niin että saatte sille käyttäjiä eikä heidän tarvitse etsiä ulkopuolisia palveluita. Ja rakentakaa tilitiedoille sellainen turvallinen rajapinta että voin käyttää taloustietojani muuallakin kuin päätepankissa.” (Mari Koo) 9 kommenttia.

»   Kirsimaria havaitsi, miten paljon lompakon katoaminen vaikeuttaa elämää ja aiheuttaa myös kustannuksia (lompakko tosin palautui hänelle eli Kirsimaria selvisi säikähdyksellä): “Lompakon hukkuessa katoaa niin paljon. Käteistä meni vain noin 10 euroa, mutta sitten kaikki ne kortit. Maksukorttien uusiminen ei kustanna minulle mitään, mutta vaikeuttaa elämää, kun raha pitää hakea pankin tiskiltä nyt seuraavien päivien ajan. Piti tilata uusi avainlukulista ja lukita vanha, niin etten nyt sitten pääse verkkopankkiinkaan muutamaan päivään. Ajokortin uusiminen maksaa aika paljon. Lompakon mukana katosi myös elokuvateatterin kortti, jossa oli kolme käyttämätöntä lippua, videovuokraamon kerätyt leimat, opiskelijakortti, kirjastokortit, juuri edellisreissulla Helsingissä rahalla täyteen ladattu bussikortti, vino pino Ilokiven ruokalippuja – lompakossa on paljon rahanarvoista tavaraa, jossa raha ei näy päällepäin. Puhumattakaan mielenharmista, kun lompakko oli juuri alennusmyynneiltä ostettu, sievä ja pieni ja nahkaa, täysin kulumaton.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Staraniuksen vinkki eläkesäästämiseen on hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoittaminen: “Saan säännöllisesti yhteydenottoja eri tahoilta, jotka tarjoavat sijoitusneuvontaa tai esimerkiksi mahdollisuuksia eläkesäästämiseen. Paras mahdollinen sijoitus on mielestäni tulevaisuus! Näin ollen järkevin tapa tehdä eläkesäästämistä on lahjoittaa rahaa ja aikaa ympäristöjärjestöille, jotka pyrkivät varmistamaan, että planeettamme olisi kelvollinen elinpaikka lukemattomille lajeille jatkossakin. Suosittelen muillekin eettistä eläkesäästämistä. Oma kotitaloutemme lahjoitti kaikista vuoden 2009 nettotuloista 8,79 prosenttia hyväntekeväisyyteen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope ahdistuu eläkeajattelusta: “Olen jo aikaisemminkin suhtautunut skeptisesti siihen saanko eläkettä koskaan ja siltä näyttää, että saattaa kiikkustuoli olla turha haave, vaikka nuo leikkaukset eivät sitä vielä estä. Kiristävät kuitenkin noistakin. Eläkemurheista ei tarvitse pitkään aikaan huolehtia mutta aika vittumaisilta ehdotukset kuulostavat. Töissä pitäisi olla 40 vuotta, vasta sitten pääsee eläkkeelle. Miten tuo lasketaan, kelpaako kesä- ja osa-aikatyöt? Työttömyysjaksot tietenkin nostavat ikärajaa. Jos kuusikymppisenä saa kenkää, pitäisi tulevaisuudessa 500 päivän jälkeen tulla toimeen peruspäivärahalla, joka tietenkin laskee eläkettä, jonka saaminen siirtyy, koska ei ole työelämässä. Tuossa iässä lienee turha haaveilla kummoisesta uraputkesta, paitsi jos on Paavo Väyrynen, joka tulevaisuudessa hallitsee Suomea vielä Kekkosen ikäisenäkin. Ahdistaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Schizo-Janne kirjoittaa pankeista ja Balancion-palvelusta: “Aamun Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta rahankäyttöä seuraavasta verkkopalvelusta Balancion. Palvelun tulee antaa päästä tilitietoihin verkkopankissa, josta se analysoi kuluttajan rahankäyttöä. Asiaan tietenkin kuuluu (aiheesta tai aiheetta), että verkkopankkien tietoturvasta vastaavat epäilevät palvelun turvallisuutta. Itse taas ihmettelen, miksi jonkun kolmannen osapuolen tulee tällainen palvelu kehittää. Sehän tulisi kuulua verkkopankkien peruspalveluihin. Mutta ehkä tällainen innovaatio on liikaa pankkien verkkopalveluja kehittäviltä pyydetty. Pankithan jo laskuttavat perustoiminnoista asiakkaitaan. Miksi heitä lisää palvelemaan?” (Mari Koo) 6 kommenttia.

»   Säätäjä-Salla on opetellut muuttamaan ostokäyttäytymistään järkevämmäksi: “Päätin ostoksettoman viikkoni tasan viikko sitten lauantaina. Olin siis tehnyt kaikki ruoka- ja muut kauppakäyntiä vaativat shoppailuni jo edellisenä lauantaina enkä näiden päivien välillä ostanut mitään, vaikka silloin tällöin mielessä erilaisia tarpeita kävikin. Voin röyhistellä: linja piti hienosti enkä tullut käyneeksi marketeissa kertaakaan. Muutenkin rahanmeno rajoittui pakollisten laskujen maksuun ja pakolliseen junamatkaan. [- - -] Ehkä tärkein oppamani asia: Pidä viikkoruokalistaa. Sellaista ei ole mitenkään vaikea suunnitella. Aloita viikko ruoalla, josta pidät ja jota on helppo muuttaa monenlaiseen muotoon sitten, kun alkumuoto rupeaa kyllästyttämään. Aloitin ostoksettoman viikkoni tomaatti-papukeitolla. [- - -] Ostosten tarkkailu on näköjään harrastus, johon jää koukkuun melkein siinä missä itse ostosten tekemiseenkin. Seuraavaa viikkoa tulee tervehtimään viikkoruokalista, jolla mahdollisimman pitkälti jo kaapista löytyvää, edullista ja terveellistä ruokaa.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Katleenalle! Sallan blogissa on paljon muutakin hyvää arjen kuluttajuuteen liittyvää tekstiä.) 1 kommentti.