»   Onnellisuuspolitiikka-blogissa Outi Silfverberg kirjoittaa rahan ja asumisen tuomasta onnellisuudesta: “Se, että korkeimmissa tuloluokissa olevat kokevat itsensä usein keskimäärin muita onnellisemmiksi, selittyy pitkälti sosiaalisella vertailulla ja siihen liittyvällä kilpailulla. Kilpailussa tähdätään tiettyyn elintasoon, jota ilmennetään kulutuksessa, asumisessa ja erilaisissa statussymboleissa. Kun tietynlainen elämäntyyli ja –tilanne mielletään yleisesti tavoittelemisen arvoiseksi, aletaan toiveisiin liittää normeja. On asioita, joita jokaisen ajatelleen kuuluvan tavoitella. Todellisuudessa onni on yksilöllistä ja onnellisuuden välikappaleet moninaisia. Jonkun lapsiperheen onni voi toteutua väljän omakotiasumisen sijaan yhteisöllisyyttä tukevalla kerrostaloalueella vaikkapa Helsingin Kalliossa. Myös elämäntilanne vaikuttaa vahvasti siihen, mistä ja mitä tekemällä ihminen tulee onnelliseksi. Vaikka suurin osa suomalaisista toivoisi asuvansa rauhallisella alueella omakotitalossa, yli puolet on samaan aikaan tyytyväisiä nykyisen asuntonsa sijaintiin ja uskoo unelmakotinsa löytyvän läheltä nykyistä asuntoa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: “Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa. Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon. Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Vapaakulkija kirjoittaa elämänmuutoksistaan: “Oma suhtautuminen rahaan on muuttunut täysin päälaelleen aikuisiälläni. Nuorena aikuisena ja opiskelijana panin kaikki rahat menemään surutta, lainaa ja kulutusluottoja otin kaikki mitä sain ja rahat tuhlasin mukavaan elämään. Jossain vaiheessa rajat tulivat vastaan ja koitti karvas takaisinmaksun aika. Velkaa ottaessa ei tullut mieleen, että velan joutuu myös joskus maksamaan ja sen lisäksi toisen mokoman korkoja vuosien varrella. Vaikka tulot olisivat kuinka pienet tahansa, niin aina voi nipistää 10% tuloista säästöön. Vuosien varrella tuo 10% kasvaa mukavaksi vararahastoksi elämän kolhuja tasoittamaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sami käyttää mielellään oman talouden kirjanpidon välineitä, mutta nyt Osuuspankki saa moitteita toiminnastaan: “Viime aikoina olen kokeillut kiinnostuneena ja ilahtuneena Balancionia. Kyseessä on siis verkkopalvelu, joka imuroi päätepankista tiedot tilien ja korttien käytöstä ja tekee niistä mielenkiintoisia tilastoja. Maailmalla tuonkaltaisia palveluita on ollut jo pitkään, tunnetuimpana esimerkkinä varmaankin Mint. Tänään tuli kokeiluille kuitenkin stoppi: Osuuspankki kieltää tiedotteessaan Balancionin kaltaisten ulkopuolisten palveluiden käyttämisen.Harmin paikka. Tilastointi ei kuitenkaan lopu tähän. Osuuspankilla on itselläänkin päätepankissa samankaltainen palvelu, nimeltään Oma talous. Olen käyttänyt tuota palvelua raha-asioideni seurantaan siitä asti kun se on ollut mahdollista, useampia vuosia jo. [- - -]  Jos tämä teksti nyt sattuu jotenkin päätymään Osuuspankissa asioista päättäviin silmiin, lukekaapa tarkasti: On ihan ymmärrettävää että kiellätte Balancionin ja muiden senkaltaisten palveluiden käyttämisen, viehän se maksavia asiakkaita omalta lisäarvopalvelultanne. Mutta alkakaa nyt helvetissä kehittää sitä palveluanne ja korjatkaa ihan ensimmäisenä bugi joka estää omien tilien välisten siirtojen suodattamisen! Ja tiedottakaa palvelustanne niin että saatte sille käyttäjiä eikä heidän tarvitse etsiä ulkopuolisia palveluita. Ja rakentakaa tilitiedoille sellainen turvallinen rajapinta että voin käyttää taloustietojani muuallakin kuin päätepankissa.” (Mari Koo) 9 kommenttia.

»   Kirsimaria havaitsi, miten paljon lompakon katoaminen vaikeuttaa elämää ja aiheuttaa myös kustannuksia (lompakko tosin palautui hänelle eli Kirsimaria selvisi säikähdyksellä): “Lompakon hukkuessa katoaa niin paljon. Käteistä meni vain noin 10 euroa, mutta sitten kaikki ne kortit. Maksukorttien uusiminen ei kustanna minulle mitään, mutta vaikeuttaa elämää, kun raha pitää hakea pankin tiskiltä nyt seuraavien päivien ajan. Piti tilata uusi avainlukulista ja lukita vanha, niin etten nyt sitten pääse verkkopankkiinkaan muutamaan päivään. Ajokortin uusiminen maksaa aika paljon. Lompakon mukana katosi myös elokuvateatterin kortti, jossa oli kolme käyttämätöntä lippua, videovuokraamon kerätyt leimat, opiskelijakortti, kirjastokortit, juuri edellisreissulla Helsingissä rahalla täyteen ladattu bussikortti, vino pino Ilokiven ruokalippuja – lompakossa on paljon rahanarvoista tavaraa, jossa raha ei näy päällepäin. Puhumattakaan mielenharmista, kun lompakko oli juuri alennusmyynneiltä ostettu, sievä ja pieni ja nahkaa, täysin kulumaton.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Staraniuksen vinkki eläkesäästämiseen on hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoittaminen: “Saan säännöllisesti yhteydenottoja eri tahoilta, jotka tarjoavat sijoitusneuvontaa tai esimerkiksi mahdollisuuksia eläkesäästämiseen. Paras mahdollinen sijoitus on mielestäni tulevaisuus! Näin ollen järkevin tapa tehdä eläkesäästämistä on lahjoittaa rahaa ja aikaa ympäristöjärjestöille, jotka pyrkivät varmistamaan, että planeettamme olisi kelvollinen elinpaikka lukemattomille lajeille jatkossakin. Suosittelen muillekin eettistä eläkesäästämistä. Oma kotitaloutemme lahjoitti kaikista vuoden 2009 nettotuloista 8,79 prosenttia hyväntekeväisyyteen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope ahdistuu eläkeajattelusta: “Olen jo aikaisemminkin suhtautunut skeptisesti siihen saanko eläkettä koskaan ja siltä näyttää, että saattaa kiikkustuoli olla turha haave, vaikka nuo leikkaukset eivät sitä vielä estä. Kiristävät kuitenkin noistakin. Eläkemurheista ei tarvitse pitkään aikaan huolehtia mutta aika vittumaisilta ehdotukset kuulostavat. Töissä pitäisi olla 40 vuotta, vasta sitten pääsee eläkkeelle. Miten tuo lasketaan, kelpaako kesä- ja osa-aikatyöt? Työttömyysjaksot tietenkin nostavat ikärajaa. Jos kuusikymppisenä saa kenkää, pitäisi tulevaisuudessa 500 päivän jälkeen tulla toimeen peruspäivärahalla, joka tietenkin laskee eläkettä, jonka saaminen siirtyy, koska ei ole työelämässä. Tuossa iässä lienee turha haaveilla kummoisesta uraputkesta, paitsi jos on Paavo Väyrynen, joka tulevaisuudessa hallitsee Suomea vielä Kekkosen ikäisenäkin. Ahdistaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Schizo-Janne kirjoittaa pankeista ja Balancion-palvelusta: “Aamun Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta rahankäyttöä seuraavasta verkkopalvelusta Balancion. Palvelun tulee antaa päästä tilitietoihin verkkopankissa, josta se analysoi kuluttajan rahankäyttöä. Asiaan tietenkin kuuluu (aiheesta tai aiheetta), että verkkopankkien tietoturvasta vastaavat epäilevät palvelun turvallisuutta. Itse taas ihmettelen, miksi jonkun kolmannen osapuolen tulee tällainen palvelu kehittää. Sehän tulisi kuulua verkkopankkien peruspalveluihin. Mutta ehkä tällainen innovaatio on liikaa pankkien verkkopalveluja kehittäviltä pyydetty. Pankithan jo laskuttavat perustoiminnoista asiakkaitaan. Miksi heitä lisää palvelemaan?” (Mari Koo) 6 kommenttia.

»   Säätäjä-Salla on opetellut muuttamaan ostokäyttäytymistään järkevämmäksi: “Päätin ostoksettoman viikkoni tasan viikko sitten lauantaina. Olin siis tehnyt kaikki ruoka- ja muut kauppakäyntiä vaativat shoppailuni jo edellisenä lauantaina enkä näiden päivien välillä ostanut mitään, vaikka silloin tällöin mielessä erilaisia tarpeita kävikin. Voin röyhistellä: linja piti hienosti enkä tullut käyneeksi marketeissa kertaakaan. Muutenkin rahanmeno rajoittui pakollisten laskujen maksuun ja pakolliseen junamatkaan. [- - -] Ehkä tärkein oppamani asia: Pidä viikkoruokalistaa. Sellaista ei ole mitenkään vaikea suunnitella. Aloita viikko ruoalla, josta pidät ja jota on helppo muuttaa monenlaiseen muotoon sitten, kun alkumuoto rupeaa kyllästyttämään. Aloitin ostoksettoman viikkoni tomaatti-papukeitolla. [- - -] Ostosten tarkkailu on näköjään harrastus, johon jää koukkuun melkein siinä missä itse ostosten tekemiseenkin. Seuraavaa viikkoa tulee tervehtimään viikkoruokalista, jolla mahdollisimman pitkälti jo kaapista löytyvää, edullista ja terveellistä ruokaa.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Katleenalle! Sallan blogissa on paljon muutakin hyvää arjen kuluttajuuteen liittyvää tekstiä.) 1 kommentti.

»   Nan pohtii rahaa ja ostamisen vaikeutta: “Raha ei periaatteessa ole huono asia, mutta siitä on tehty isäntä, joka hallitsee kaikkia ja kaikkea. Ihminen on pohjimmiltaan ahne ja itsekäs olento, ja raha näyttää nimenomaan saavan tämän puolen ihmisessä oikein hehkumaan. [- - -] Kuluttajathan ostokäyttäytymisellään vaikuttavat jossain määrin siihen, mitä tarjotaan. Nykyään minun on varsin vaikea ostaa mitään, kun mieleeni piirtyy kuva siitä ketjusta, jonka tuote on mahdollisesti käynyt, eli mihin kaikkialle roposeni ropisevat. Haluan tukea reilua tuotantoa ja työntekoa, kestäviä ja laadukkaita tuotteita ja perustuotteiden tuotantoa mahdollisimman lähellä. Valitse siinä nyt sitten, kun iso osa tuotteista tulee Kiinan suunnasta ja on jotain muovista roskaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anu valmistautuu taloudellisen tilanteen muutokseen: “Pääsen ensi vuonna harjoittamaan köyhäilyn jaloa taitoa, kun jään hoitamaan lastani kotiin kotihoidontuella, joka ei ole kovin häävi summa rahaa kuukaudessa. Mieheni toki elättää minua, mutten aio pistää häntä maksamaan kerskailevaa elämäntyyliäni. Olen jo jonkin aikaa toteuttanut täälläkin ruotimaani ryhtiliikettä, jonka tarkoituksena on laittaa vaate- ja muut kaapit järjestykseen ja sen jälkeen lopettaa tavaran haaliminen lähes kokonaan, jos mahdollista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Merten tahtoo tietää, mihin hänen varansa sijoitetaan ja vaatii tietoa sijoituskohteiden työhyvinvoinnista: “Minä en tiedä mihin nykyinen tai entiset työeläkerahojani sijoittavat yhtiöt ovat vanhuudenvarojani sijoittaneet. Enkä liiemmin tiedä mihin valtio on verorahojani laittanut. Uskon, että jollain tavalla saisin selville, mutta mahdollisuuteni vaikuttaa kieltämättä melko säälittävien summieni sijoittamiseen ovat olemattomat. Se, mitä kuitenkin voin tehdä, on vaatia että mikä tahansa pankki tai muu laitos joka tarjoaa allekirjoittaneelle eläkesäästämistä, piensijoittamista tai säästämistä jollain tapaa osakemarkkinoihin liittyen kertoo ihan aluksi minulle mihin rahat ovat menossa. Olen valmis hyväksymään kasan teesejä eettisestä sijoittamisesta, mutta ekologisuuden ja muun tärkeän yadda yaddan lisäksi sieltä tulee löytyä lause joka valtuuttaa ja samalla pakottaa sijoituskohteita hallinnoivat tahot edistämään työhyvinvointia markkinavoiton kustannuksella. Jos tällaisia kohteita ei löydy, niin kuulkaa sori – en sijoita, enkä säästä, paitsi korkeintaan sukanvarteen. Potentiaalisena omistajana katson että minulla on oikeus vaikuttaa sijoituskohteiden prioriteetteihin ja jos ei kiinnosta, niin vien rahani muualle.” (Mari koo) Ei kommentteja.

»   Sekamelskassa köyhäillään suhteellisen tyytyväisenä: “Olen joutunut viimeisen puolen vuoden aikana muuttamaan aika paljon kulutustottumuksiani. Vakiduuni on asia jota arvostan suuresti, mutta pieni palkka (alan keskiansioihin nähden) sekä suuri veroprosentti (asuntolainallisiin verrattuna) aiheuttavat sen, etten juuri rahalla mässäile. Arvostan silti enemmän vakiduunin mukanaan tuomaa elämän säännöllisyyttä kuin satunnaisen suuria freelancepalkkioita ja tietämättömyyttä siitä, onko huomenna töitä vai ei. Ulkona en käy syömässä enää lainkaan. Ennen kävin lounastamassa tai päivällisellä monta kertaa viikossa – nyt vastaava toiminta kuuluu vain juhlapäiviin ja erityistilanteisiin. Vaatteita shoppailen aniharvoin, joudun säästämään jos aion hankkia joskus marraskuun tienoilla uuden talvitakin. Kampaajaan säästän myös. Matkoista ei tarvitse edes haaveilla, ja baari-illatkin onnistuvat vain, jos olen paikalla kuskin ominaisuudessa. Ellen sitten vedä armottomia pohjia ennen baaria ;) Olen myynyt tavaraa kirpputorilla suuren sähkölaskun takia. Sen jälkeen olen käynyt saunassa vain kerran viikossa. Kaupungissa käyn vain, jos sinne on oikeasti asiaa. Kahdeksan euron menopaluu -seutulipun hinnalla kun syö töissä kolme kokonaista päivää.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Nana Q. summaa kokemuksensa köyhäilykesästä: “Viimeisen neljän kuukauden aikana olen ostanut 20 eurolla vaatteita, sitruunankeltaisen peltitynnyrin sekä yhden dvd-elokuvan. Kaikki muu raha, ja nyt puhutaan pienistä summista, on valunut kahviloihin, viinilasillisiin, elokuvien päivänäytöksiin ja ennen kaikkea ruokakauppaan. Vuokran ja laskujen lisäksi olen käyttänyt kuukaudessa keskimäärin 130 euroa. Summa sisältää myös ruokalaskuni. Rahaa on mennyt tonni vähemmän kuin pahimmissa kauhuskenaarioissani laskin.

»   Autolounas huoltamon tapaan -blogissa lototaan: “Jos pitäisi valita yksi kansallinen instituutio joka kulkee isältä pojalle, se olisi Lotto. Mikään ei yhdistä sukupolvia niin kuin paikallisen automarketin tai huoltoaseman tiski lauantaipäivisin,  siinä voi yhdellä vilkaisulla katsoa läpileikkauksen kansan syvistä riveistä. Tai voisi, ellei itse seisoisi jonossa. Tunnustan seisovani. [- - -] Se on sitten sama katsoo lauantai-illan arvonnan televisiosta, teksti-tv:stä, netistä vai mistä – yhtäläistä on se ohikiitävän hetken ajan kasautuva jännitys juuri ennen tuloksen tarkastamista. Se on kuin hetki Peliä, jostain luterilaisen ajan aamunkoitosta periytyvä tunne siitä että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Että jos sortuu hetkeksi jossittelemaan ja ajattelemaan mahdollista voittosummaa, häviää automaattisesti. Ja sitten petytään. Viikosta toiseen, vuodesta toiseen, pysytään nöyrinä ja lainkuuliaisina. Sunnuntaina sitten aamun lehdestä työpaikkailmoitukset. Ja jos nyt hakemalla hakee jotain oikeutusta uhkapelitavoilleen, niin aina voi röyhistää rintaa kun tietää tukevansa junioriurheilua, taidetta, tai mitä hittoa nyt millä viikolla tukeekaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.