Mobiiliversio: m.kulutusjuhla.fi
| Haku | |
| Arkisto | |
| Tilaa | |
  
|
|
Kulutusjuhlan avainsanalla 'Pakkaukset' merkittyjä kirjoituksia
Perjantaikevennyksenä tämä pakkauskuva, joka on huvittanut monta kertaa.
Kyseessä on Schollin jalkarasva. Mutta helppo siitä on hahmottaa parit pakarat. Ei siis ehkä kaikkein onnistunein valinta tuotekuvaksi!
» Exme haluaa hiustenmuotoilutuotteita pienissä pakkauksissa: “Ostin myös muotovaahtoa, koska täysin pitelemättömät hiukseni ovat saavuttaneet mitan, jossa ne voi letittää ranskalaisille leteille. Muotovaahtoa ei myydä tarpeeksi pienissä pakkauksissa kaltaisilleni no nyt mä kyllä ajan hiukset kokonaan pois -ihmisille, vaan aina kun olen ostanut pullon, siitä on puolet jäljellä kun kyllästyn hiuksiini. Samoin on hiusvahan laita; sen aika on silloin, kun hiukset ovat 2 cm pituiset ja aina jostain omituisesti lysyssä tai pystyssä. Ja aina sitä vahaa jää, kun kasvatan tukkaa tai siirryn 3 mm siiliin. Pitäisi olla pieniä purkkeja. Pieniä!” (Mari Koo) 1 kommentti.
» jrentola ihmettelee valmispeston aineksia: “Pestokastike, tuo yksinkertaisten yksinkertainen herkku, valmistetaan – kuten tunnettua, se ei ole mikään salaisuus – oliiviöljystä, basilikasta, juustosta, pinjansiemenistä ja valkosipulista. Suolataan maun mukaan. Jos ihminen sitten menee sinne ketjumarkettiinsa ja haluaa oikein italialaisessa tehtaassa tehdyn aidon, oikean pestopurkin, mitä sen etiketissä lukee: ”Kananmunan ja muiden kuorellisten hedelmien jäämiä.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkkivinkistä) Ei kommentteja.
S-ryhmä ilmoitti taannoin, että ensi vuonna lähes kaikista Rainbow-tuotteista löytyy tieto pääraaka-aineen alkuperästä.
Eilen kiinnitin huomiota kyseisen kaupparyhmän vispipuuron pakettiin. Siinä kerrottiin, että mannasuurimot ja puolukat ovat Suomessa.
Hyvä alku! Vielä on tosin matkaa esimerkiksi sveitsiläisiin merkintöihin, joista viime vuonna kirjoitin.
Ymmärrän, että alkuperien selvittäminen ei ole vaivatonta, mutta uskon, että se on kaupparyhmille vaivan väärti. Mielestäni kannattaisi merkitä myös ne muut kuin pääraaka-aineet: esimerkiksi vispipuuron kohdalla väistämättä jää miettimään, että mistä sokeri ja mehutiivisteet ovat kotoisin.
Ja juu, taloutemme käyttää esimerkiksi tällaisia eineksiä. Nykyisin kai pitäisi vain mainostaa niitä kertoja, kun itse väsäilen vispipuuron. Sitäkin teen, mutta kaupan eines on usein täysin kelvollinen tuote vispipuurohaluihin.
» Stadin Friidu oli todennut joidenkin Lehtikuohu-pullojen olevan mahdottomia avata. Hän soitti yritykseen ja sai vietyä asiaa eteenpäin: “Olin senverran kuitenkin vakuuttava,että johtaja lupasi panna Etelä-Suomen myynti- ja markkinointipäällikön hänen asioidessaan täälläpäin asialle ja tulemaan kotiini pulloja tarkistamaan. Hän tuli.Hänkin vaikutti epäuskoiselta.Katseli edessään olevia pulloja ammatimaisesti ja hiukan hymyillen.Käsi tarttui pulloon ja toinen korkkiin.Korkki oli ja pysyi tiukkana pullossa.Puna nousi markkinointipäällikön poskille ja uusi yritys.Sitten otettiin esille Kiinassa valmistettu Easi-twist,joka aukaisee kuulemma helposti purkin ja pullon tuosta vaan.Ei avannut tätä pikkolopulloa.Aito hämmästys levisi markkinointipäällikön kasvoille ja minun tyytyväisyyteni senkuin lisääntyi,kun näin pääsin todistamaan oikeassa olemiseni ja tuhoamaan luulon naisen avuttomuudesta ja olemattomista voimista.Toinenkaan pullo ei auennut,ei käsivoimin eikä Easi-twisterillä.Hän antautui ja myönsi ainakin näiden korkkien olevan mahdottomia avata. Valmistusvika? Jossain vaiheessa oli jotain tapahtunut ja satsi pikkoloita teki tenän korkkiensa kanssa.Hän lupasi viedä asiaa eteenpäin ja antoi sitten muutaman pullon lahjaksi tuomansa Easi-twisterin lisäksi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.
HK:n valmisruoka tuotti Tiinalle pettymyksen:
“Löysin kaupasta tämmöisen HK:n kananpoikaa grillatuilla kasviksilla ja pestolla. Kuulosti hyvältä ja pakkauksen päällä kuva oli melko herkullisen näköinen. Ostin sen ja kotona iskin pakkauksen mikroon neljäksi minuutiksi.
Kun lämmityksen jälkeen avasin pakkauksen, järkytys oli melkoinen:
[- - -] Annos ei loppujen lopuksi maistunut yhtä kamalalta kuin näytti, mutta en voi väittää, että sitä olisi siltikään tehnyt mieli syödä. Lappasin suuhuni melkein koko annoksen, koska syötävä oli. Yritin vähän lisätä jotain maustetta tuon epämääräisen läjän päälle, mutta se ei varsinaisesti auttanut asiaa. Annoksessa oli välillä jopa jotain ihan hyviä makuvivahteita, mutta valitettavasti en saanut selville mistä se maku oli lähtöisin, kun kaikki oli yhtä löllyvää läjää.”
Ostan välillä valmispestokastikkeita, ja olin jo tottunut purkkien yleiseen väitteeseen siitä, että tuote säilyisi avaamisen jälkeen vain muutaman päivän. Tietysti en ollut tätä uskonut, vaan käytin kastiketta niin kauan kuin se aistinvaraisella arvioinnilla vaikutti järkevältä.
Jokunen aika sitten ilahduin erään pestokastikkeen kohdalla, kun kyseisessä purskissa luvattiin säilyvyyttä peräti kaksi viikkoa. Eli siis ihan kaikki eivät tuotteissaan yritäkään väittää “kaiken varalta” aivan liian lyhyitä säilyvyysaikoja.
Pistin aiheesta Facebookiini ja pohdiskelin, voiko eri pestokastikkeiden eripituisia säilyvyysaikoja selittää millään muulla kuin valmistajien ailahtelevuudella. Kunnon selitystä ei kaveripiirini keksinyt.
Sen sijaan moni muukin kertoi, että avattuja pestoja käytetään huoletta pari viikkoa. Mitään erityisen pilaantuvaa ainesosaa niissä ei ole, vaan öljy säilyttää varsin hyvin. Joku kertoi joskus lisäävänsä öljylurauksen säilyvyytta varmistellakseen. Tietysti kannattaa sörkkiä puhtaalla lusikalla, jotta pilaantumista nopeuttavia epäpuhtauksia kulkeutuisi purkkiin mahdollisimman
vähän.
Pestokastike on tietysti vain yksi monista tuotteista, joissa säilyvyydet on ilmoitettu varman päälle. Kannattaa uskoa omaa näkö-, haju- ja makuaistia, kun arvioi tällaisten tuotteiden syömäkelpoisuutta, eikä orjallisesti tuijottaa pakkausmerkintöjä.
Toivottavasti Suomeen pian tulisivat myös kaksoismerkinnät eli sekä viimeinen myyntipäivä että viimeinen käyttöpäivä. Sveitsissä ne olivat käytössä monissa tuotteissa, esimerkiksi jogurteissa. Oletettavasti tällainen vähentää ruokahävikkiä.
Jos se koko pesto ei uppoa pastaan, niin sen voi käyttää esimerkiksi leivänpäälle. Toimii myös pizzapohjalle levitettynä ja vastaavissa ratkaisuissa.
Jos oikein muistan, niin kuvan pestokastike kuuluu niihin, jotka ilmoittavat avatun purkin säilymisajaksi muutaman vuorokauden. Tosin voi olla, että tässä pakkauksessa kerrotaan myös pakastusmahdollisuudesta.
» Markus kirjoittaa yhdysvaltalaisista elintarvikkeiden tuotesisällöistä: “Tämä temppu onnistuu siten, että USA:ssa tuotteen voidaan sanoa sisältävän 0 % jotakin, jos sitä on yhdessä annoksessa alle 0,5 grammaa. Valitsemalla annoskoon sopivasti yritys voikin saada tuoteselosteen näyttämään mitä vain. [- - -] Kaikkein räikein näkemäni tapaus ovat tähän mennessä olleet USA:sta ostamani Tic Tac -karamellit. Kuten oheisesta netistä löytämästäni kuvasta näkyy, tuoteselosteen mukaan Tic Tac -karamelleissa on 0 g sokeria, joka on 0 % suositellusta päiväannoksesta. Oikeasti Tic Tac -karamelleissa on hiilihydraatteja (joista suurin osa sokeria) 97,5 %. Miten ihmeessä 97,5 prosentista sitten päästään 0 prosenttiin? No, tietenkin annoskokoa pienentämällä. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Tic Tacin annoskoko on 0,49 grammaa eli yksi Tic Tac -karkki. Koska 97,5 prosenttia 0,49 grammasta on alle 0,5 grammaa, voidaan Tic Taceissa väittää olevan sokeria 0 grammaa eli 0 % päiväannoksesta!” (Mari Koo) 1 kommentti.
» Tiina hermostui ruokapakkaukseen, jonka piti aueta helposti: “Kieppasin lähikaupan kautta ja ostin jotain syötävää, jonka saa mahdollisimman nopeasti ahdettua kupuun mahdollisimman vähällä vaivalla. Siinä luki Easy Peel. Sen täytyi olla helppoa. Auki vaan ja mikroon. Tai niin luulin. Easy peel my ass. Toki tuo kulma lähti tosi helposti irti, mutta loput pakkauksesta pysyi visusti kiinni. Niin visusti, että oli pakko ottaa teräase käyttöön. Olin nälkäinen ja raivokas. Älkää enää valehdelko meille, oi elintarvikepakkauksien valmistajat! Jos pakkaus on vaikea avata, älkää kirjoittako siihen helppo avata. Jos pakkaus ei aukea millään, kirjoittakaa siihen, että ihan helvetin mahdoton avata, paras kaivaa moottorisaha esiin!” (Mari Koo) Ei kommentteja.
» Reija ihmettelee, miksi kaupan kassa ehdottelee mm. jogurttien laittamista erilliseen pussiin: “Minkä halavatun takia ne kertaalleen pakatut eväät on pakattava vielä uudelleen. Hyvä on: se että hiiva tai tuoksahtelevat juustot pannaan erilliseen pussiin, on minusta perusteltua, mutta minkä vuoksi jukurtit pitää pussittaa. Jos asiakas ei osaa pakata kauppakassia siten, että jukurttipurkit säilyvät eheänä, niin oma vika. Minun mielestäni. Entä iso kurpitsa tai yksi sitruuna? – Miksi ne tarvitsevat erillisen pussin? Onhan niissä kuoret! Kylkeen vain punnituslappu ja sillä hyvä. Muutoinkin kertyy ihan mielettömästi kaikkia pakkaus- ja kääreroskia, joten miksi vielä tämä tuplapussitus? Sellaista minä hiljaa mielessäni tupisin ja taas kerran asiasta tuohduin – ihan hiljaa olin mutta tuohduin silti.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle: kassojen pakkopusseista kirjoiteltiin vähän aikaa sitten ja tapa tuntuu herättävän kommentointia) Ei kommentteja.
» Maaritia harmittavat pussit, joita kassamyyjät automaattisesti laittavat pakasteisiin: “Eli, ärsyyntyneisyyteni syynä on muovipussit, joita kassat laittavat pakasteisiin. Aiemmin sentään kysyttiin, haluanko pussin pakasteisiin, mutta tälläkin viikolla kahdessa eri kaupassa on laitettu pussi suoraan kysymättä??? Ja kassat ovat tosi kummissaan, kun palautan pussin ja sanon etten tarvitse… Joten, nyt pyydänkin teidän apuanne, koska uskoisin että myös te yhdytte seuraavaan; kunnioitetaan luontoa ja jätetään kaikkki ylimääräinen muovi käyttämättä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.
» Mikko ei arvosta tyhjänpäiväisiä ravintosisältömerkintöjä: “Elintarvikepakkauksiin muutama vuosi sitten ilmestyneet GDA-merkinnät eli tuotteen “viitteellisestä päiväsaannista” kertovat numerot ovat jotain, jonka merkitystä tavallinen kuolevainen ei ihan vähällä kykene tajuamaan. Kyseessä on käsittämätön epäpyhä allianssi, jossa holhousyhteiskunnan yli-informatiivisuuden pahimmat piirteet yhdistyvät järjettömällä tavalla paskaan pakkausdesigniin. On ihan pakko kysyä, kenelle nämä vichypullojen ja kurkkupastillien GDA-merkinnät on oikein tehty? Käsi ylös siellä, luuleeko hei joku tosiaan että kivennäisvettä lipittämällä voi täyttää päivittäisen energiatarpeensa? Tuotetta, joka sisältää kaikkea nolla! Ja onpa kiinnostavaa tietää, että kaksi kurkkupastillia sisältää 6 kilokaloria. So what? Hei haloo uusavuttomat! Kuka näitä oikein keksii ja kenelle?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.
» pni ihmetteli, miten porkkanapussilla voi olla Sydänmerkki, jos merkki tarkoittaa, että tuote on tuoteryhmässään parempi valinta suolan määrän ja rasvan laadun ja määrän suhteen: “Asiaa hiukan tarkemmin tutkiessani käy ilmi, että merkin tuotekohtainen myöntämisperuste tuoreiden kasvisten sekä marjojen ja hedelmien kohdalla on ”kaikki tuoreet, paitsi kookos”. Ahaa! Kyseessä dilemma Sydänmerkin viestinnässä: Ammutaan täyslaidallisella kohti pahaa suolaa ja ilkeää rasvaa sekä pommitetaan syntistä kolesterolia, kurjaa natriumia ja viheliäistä sokeria. Jossain taustalla, kaiken savun ja hälinän takana, liputetaan väsynein voimin kivan kuidun puolesta ja hurrataan heiveröisellä äänellä mukaville marjoille ja ihanille tuoreille vihanneksille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.
» pni jakaa xylitol-tuotehavaintoja: “Satuin meinaan kaupassa huomaamaan, että Airwaves on näköjään lanseerannut uuden kovan pakkauksen, tuollaisen kuvassa näkyvän muovituubin. Ovat kuitenkin tehneet tuubista niin pienen, että siihen mahtuu vähän vähemmän purkkaa kuin pussiin (jossa siis 25 purkkatyynyä), mutta hinta näyttäisi kuitenkin olevan pussia kalliimpi. Ja montako puyrkkatyynyä on tuubissa? Kaksikymmentäyksi! Pariton määrä. Höh ja heh. Mutta samalla ajattelin kehaista, kun nyt xylitolista on puhe, Fazerin Xylimax täysxylitolipastilleja. Hyviä ovat, etenkin tuo salmiakkiversio.” (Mari Koo) 1 kommentti.
» Benrope havaitsi, että chilimaustettujen maapähkinöiden tuoteselosteen mukaan sisältö on vain 46 prosenttisesti pähkinää: “Kotona kurkkasin pähkinäpussin tuoteselostetta, nikottelin muutaman hetken kunnes päätin ottaa pussista kuvan ja polkata. Ei jumalauta, PÄHKINÖISSÄ ON ALLE PUOLET PÄHKINÄÄ! Anteeksi huutaminen. Koskaan aikaisemmin ei vain ole tullut mieleen, että maustetuissa pähkinöissä vetelen enemmän nassuun muuta mössöä kuin pähkinää. Kyllä on tämäkin.” (Mari Koo) 1 kommentti.
» Virve meinasi ostaa kuivattuja mangopaloja, mutta pakkauksen suomenkieliset tekstit yllättivät: “Mangopuu kuivattu (kakkulapio). Parhaiten aiemmin: hiippakunta juurruttaa.” Virve toteaa: “Jos pakkaustekstitkin saavat olla näin päin mangopuita ja kakkulapioita, niin sisältö saa jäädäkin arvoitukseksi minulle…” (Mari Koo) 2 kommenttia.
» Marginaalin Jani sai kokeilla helpommin avautuvaa pakkausta: “Kotona odotti lähetys Amazonilta. Muistikortti oli pakattu A6-kokoiseen pahviseen kuoreen, jossa oli repäistävä avausläpyskä. Frustration Free -pakkaus on toden totta nimensä mukainen, jos sitä vertaa siihen umpiseen muovihässäkkään, johon muistikortit yleensä pakataan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.
» Aasinsilta-blogissa ärsyttävät MoccaMasterin tippalukko ja Bepanthenin tuubi: “MoccaMasterin tippalukko. Ainaki meidän töissä olevassa maanantaipannussa. Tippalukko ei tee sitä mitä tippalukolta vois odottaa: lukitse kahvin tippumista. Mutta sen verran se kyllä hidastaa kahvin tuloa, että tiskipöytä saa kostean kahvinpurukuorrutteen jos tämä niin sanottu lukko on vahingossa jäänyt kiinni. Tosin tätä nykyä kyseinen tippalukkoyksilö on siirtynyt aromikkaammille kahvimaille. Ihan vaan vasta vuoden sitä kiroiltuamme. RIP. Bepanthenin tuubi. Ihan varmasti se on joku säilymisfeature että putkilo on tehty metallista, johon syntyy tyhjetessä taitoksia, jotka rikkoontuvat, ja jatkossa tuubia puristaessa ei korkkia tarvitse edes avata kun rasvaa voi annostella kyljessä olevista rei’istä. Mutta on se ny perkele että ihminen kävi kuussa jo 50 vuotta sitten, mutta ei kykene keksimään rikkoontumatonta tuubia Bepanthenille.” (Mari Koo) 2 kommenttia.
Suomen eduskuntakin on nyt ryhtynyt esittämään vaatimuksia siitä, että kuluttajien pitäisi saada parempaa tietoa elintarvikkeiden alkuperästä.
“Hallituksen selonteossa myönnettiin, että alkuperän jäljittämisen pitäisi olla helpompaa. Hallituksen mukaan uhka väärennöksistä elintarvikkeiden koostumusta ja alkuperää koskevissa tiedoissa kasvaa.
Nyt alkuperämaa täytyy ilmoittaa vain, jos sen puuttuminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi merkintä on oltava tietyissä elintarvikkeissa, kuten kalassa ja naudanlihassa sekä laatuluokitelluissa kasviksissa ja hedelmissä.”
Minua hämmästyttää, että kaikesta pitää ensin säätää laki, ennen kuin firmat ryhtyvät toimiin. Elintarvikeyritykset väittävät, että tuotantoketjuja on vaikea, jopa mahdoton, selvittää, joten alkuperää ei voi tietää eikä laittaa pakkauksiin, ja lisäksi alkuperämaat voivat vaihdella tuotantoerittäin.
Täällä Sveitsissä valmistajilla tuntuu olevan hieman suomalaisia enemmän yritystä raaka-aineiden alkuperämaiden kertomiseen. Ei niitä kaikissa tuotteissa kerrota, ja kuten alla oleva esimerkki osoittaa, niin välttämättä tieto ei ole kovin tarkkaa.
Silti arvostan sitä, että alkuperästä pyritään kertomaan sen sijaan, että odoteltaisiin lainsäädännöllistä pakkoa ja esitetään selityksiä tyyliin “mutku” ja “sitku”.
Sveitsiläisen tavallisen kauppaketjun myymän luumujogurtin tuotetiedoista siis paljastuu, että maito on sveitsiläistä, luumut itäeurooppalaisia ja sokeri keski- ja eteläamerikkalaista.
» pni epäilee kuluttajien olevan pakkauskokojen suhteen olevan päiväkotilapsia: “Yhtenä päivänä muksuille annettiin ruokaa, taisi olla spagettia ja kastiketta, sen verran kun ymmärretään lapsen tarvitsevan energiaa. Ruokailun jälkeen lapsilta kysyttiin miten täynnä ovat. Täynnä olivat. Ruoka riitti, ei jäänyt nälkä, ei tullut ähky. Seuraavana päivänä annosta kasvatettiin. Lapset söivät. Taas kysyttiin miten täynnä ovat. Sopivan täynnä, kertoivat. Yhtenä päivänä meille riittää se määrä joka on paketissa. Seuraavana meille myydään 15 % enemmän (samaan hintaan – sehän on kuin saisi alennusta!) ja totumme siihen määrään. Ei se 15 % lisää tarkoita, että tuotteen kulutukseen menee pidempi aika. Samalla vauhdilla se menee suuhun ja tulee ruoansulatuskanavan toisesta päästä läpi kuin edellinen hiukan pienempi määrä. Vähän ajan kuluttua, kun hinnat ovat hiukan nousseet, saamme eteemme jälleen kerran 15 % enemmän (ohhoh, onpas halpaa). Ja sitten ihmettelemme miksi paino nousee ja hankimme laihdutustuotteita (joita sopivasta sattuu saamaan 15 % enemmän samaan hintaan).” (Mari Koo) 3 kommenttia.
