Kulutusjuhlan avainsanalla 'Pakkaukset' merkittyjä kirjoituksia
sunnuntai 15. elokuuta 2010 klo 4.06 kirjoittajana Ilkka
Helsingissä meneillään oleva Flow-festivaali on hoitanut tyhjistä juomapulloista aiheutuvan roskaongelman sinänsä ansiokkaalla tavalla: Niin oluttölkeistä kuin muistakin alueen ravintoloista myytävistä juoma-astioista maksetaan yhden euron pantti, jonka saa takaisin palauttamalla juomankuoren myyntipaikan tiskille. Koska pantti on huomattavasti korkeampi kuin ulkomaailmassa, on tyhjienkin pullojen tuominen alueelle kielletty.
Järjestelmän toteutuksessa on kuitenkin yksi ärsyttävä piirre: Kun alueen anniskelupisteet sulkeutuvat n. klo 2.30, ei illan viimeisten juomien, tai esimerkiksi päivän mittaan juhlakansan janoa sammuttaneiden vesipullojen pantteja enää saa takaisin mistään, vaan ne on heitettävä roskiin. Tölkkejä tai pulloja ei saa edes viedä ulos alueelta, jolloin niistä toki saisikin kauppaan palautettuna vain murto-osan maksetusta panttihinnasta. Miten olisi Flow-organisaatio, jos anniskelun päättymisen jälkeen alueella olisi vielä auki edes yksi panttien palautuspiste, mieluiten pääulosmenoväylän varrella?
Avainsanat: Haukut, jäte, kierrätys, Pakkaukset
3 kommenttia.
»
Pörrö kommentoi Kuluttajaliiton esiin nostamaa einesaihetta: “Ilmeisesti vielä on paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät lue pakkausmerkintöjä koska näyttää tulevan omallekin tuttavapiirille yllätyksenä että sekä Atrian että HK:n einesjauheliha on pääosin kanasta ja nahkasta tehtyä.
On totta, että pakkausmerkinnät erityisesti eineksissä ovat tahallaan harhauttavia. Esimerkiksi monet tuotteeet on pakastettu ennen suojakaasuun pakkaamista joka estää niiden uudelleenpakastamisen. Monet leikkeet ovat jauhon kanssa leivottuja tuotteita, eivät suinkaan mistään lihasta leikattuja siipaleita kuten kuluttajat luulevat. Marinoimattomiin lihasuikaleihin on joissain tapauksissa lisätty suolaa ja natriumglutamaattia pakkausvaiheessa. Lidlin pakasteissa huomasin viikolla olevan useissakin lainvastaisia pakkausmerkintöjä joissa lihan marinaadi kerrottiin mudossa “mausteet” vaikka tiedän tuotteissa olevan mm. selleriä joka pitää sekä direktiivin että kansallisen lain mukaan merkitä.
Silmät auki kannattaa olla eikä siltikään aina voi uskoa siihen mitä pakkauksissa sanotaan. Mutta pelkkä kirjan nimi ei kirjaa tee eikä tuotteen nimi takaa tuotteen alkuperää. (Mari Koo)
4 kommenttia.
tiistai 13. huhtikuuta 2010 klo 15.07 kirjoittajana Mari Koo
Päivän uutisissa kerrotaan:
“Urheiluvälinevalmistaja Puma aikoo luopua kokonaan kenkälaatikoista. Yhtiön jalkineita aletaan myydä kierrätettävissä kenkäpusseissa ensi vuoden kesästä lähtien.
Laatikoista luopumalla Puma laskee säästävänsä 8 500 tonnia paperia. Lisäksi yhtiö säästää tuotannossaan käytettävää vettä ja energiaa 60 prosenttia.
Merkittäviä säästöjä tulee myös aiempaa pienemmistä ja kevyemmistä kuljetuksista.”
Kenkälaatikot lienevätkin usein aika turhaa pakkausjätettä, ja erityisesti tuo kuljetuskustannusten säästöpotentiaali on hieno juttu. Toivottavasti Puma myös muussa toiminnassaa kehittää eettis-ekologisuutta: siellä valmistus- ja materiaalipuolella riittää varmasti paljon tehtävää.
Itse olen usein halunnut kenkälaatikot kaupasta mukaani, sillä myös säilytän niissä useita kenkiä, sekä niitä ostettuja tai kirppishankintoja. Eli eivät ne sikäli ihan turhaa jätettä ole olleet. Mutta tämä vaatii kenkälaatikoilta jonkinlaista kestävyyttä ja esimerkiksi toimivat irtokannet.
Tiedän myös tuttuja, jotka ovat hallinneet kymmenien kenkäparien varastoaan niin, että jokainen pari on kuvattu ja kyseinen kuva kiinnitetty laatikkoon, jossa kengät ovat säilössä. Näin halutut kengät löytyvät vaivatta.
Tietysti kenkälaatikot toimivat myös muuten säilytyslootina. Vai mihin te muut olette noita laatikoita käyttäneet? Tai pyydätkö kengät ilman laatikkoa?
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Pakkaukset, Pukeutuminen & muoti
1 kommentti.
»
pni on hämmennyksissä keskellä margariineja: “Katselin erään voin korvikkeen paria eri inkarnaatiota lähikaupassani. Yhtä rasvapakettia koristi yksityiskohta joka sanoi Kevyt. Toisessa paketissa, samassa kohdassa tiedotettiin, hiukan eri värillä, rasvaa 23 %. Light tuotteen rasvaprosentti on 35 %.
Mutta, kuten opin nelisen vuotta sitten, kevyt- tai light-levitteessä siis ei saa olla yli 40 % rasvaa ja siinä pitää olla vähintään 30 % vähemmän energiaa kuin vastaavassa tavanomaisessa elintarvikkeessa.
Vaan tulipa nyt mieleen, että mikä se semmoinen vastaava tavanomainen tuote näinä päivinä oikein on? Kyseessä ei varmaankaan ole saman valmistajan saman merkkinen tuote, sillä tästä kyseisestä tuotteesta, jota jäin kaupassa katselemaan, ei ymmärtääkseni ole olemassa kevytversiota rasvaisempaa. Eli vastaava tavanomainen tuote on siis mikä tahansa markkinoinlta löytyvä vähintään 50 % rasvaa sisältävä margariini. Onko näin? ” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
maanantai 29. maaliskuuta 2010 klo 9.05 kirjoittajana annamaija
Ostinpa juuri jokavuotisen, pienimmän mahdollisen mämmipurkin, ihan vain huomatakseni, etten vieläkään pidä siitä. Siinä maistellessani tulin lueskelleeksi läpi paketin pakkausmerkinnät. Kannessa luki tuotteen säilyvän kesäkuulle pakastevarastoituna. Oman purkkini ostin eineshyllystä. Jääkaappilämpötilassa tuotteen luvataan säilyvän kaksi viikkoa. Kuitenkaan kuluttajalla ei ole mitään tietoa siitä milloin kyseinen tuote on pakasteesta otettu sulamaan, eli tuotteen säilyvyyttä voi vain arvailla.
Kaupan perustelu käytännölle on se, että asiakkaat haluavat tuoteensa käyttövalmiina nyt, kun pääsiäinen on jo niin lähellä. Samalla tavalla joulun aikaan myydään pakastevarastoituja kinkkuja einestiskistä, ilman säilyvyystietoja. Ainakin vanhaan kauppaani pakastevarastoituja, puutteellisilla säilyvyystiedoilla varustettuja kinkkuja tuli eineskuorman mukana, eli ne oli otettu sulamaan jo keskusvarastolla. Silloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä sulaneita kinkkuja ja arpoa sulamaanottopäivä. Varsin moni asiakas alennuskinkkuja ostaessaan kuvitteli silti niiden säilyvän parasta ennen päivämäärään asti.
Avainsanat: Pakkaukset, Vähittäiskauppa
3 kommenttia.
tiistai 23. maaliskuuta 2010 klo 18.04 kirjoittajana Mari Koo
Toin Pariisista kahden hengen työhuoneellemme luomutartelettejä eli vadelmaisia keksejä. Työhuonetoverini hieman tuhahteli, kun paljastui, että keksit ovat yksittäispakattuja eli pakkausmateriaalia on suhteellisen paljon.
Etenkään tällaisiin ekologisempiin elintarvikkeisiin tällainen runsas pakkaustapa ei monen mielestä sovi. Minä kuitenkin halusin hieman puolustaa yksittäispakattuja keksejä sillä perusteella, että kenties pakkaustapa vähentää biojätettä. Elintarvikkeissa pakkaus on kuitenkin hyvin pieni osa tuotteen kokonaisekologisuutta: merkittävästi suurempi vaikutus on nykyisin ruokajätteellä.
Eli siis suurempi ympäristövaikutus on esimerkiksi sellaisella keksipaketilla, joka jää avaamisen jälkeen puoliksi syömättä ja keksit kuivahtavat niin, että ne heitetään pois.
Tutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo Ruokatiedon uutisessa vuodelta 2007:
“Useimmissa tapauksissa pakkauksen valmistuksen osuus tuotteen ympäristövaikutuksista on hyvin vähäinen, noin puolesta prosentista kahteen prosenttiin. [- - -]
Poikkeuksia ovat monet juomat, kuten keskiolut, jonka kohdalla pakkauksen suhteellinen osuus on noin 20 prosenttia kokonaisympäristövaikutuksista.
“Toki pakkaukset näkyvät jätepuolella, mutta jos tuotepakkaus ei ole toimiva, tuotehävikki lisääntyy. Liian vähäinen tai vääräntyyppinen materiaalikoostumus moninkertaistaa ympäristöhaitan riskit, jos pakkauksessa oleva tuote pääsee vahingoittumaan tätä kautta, Katajajuuri sanoi.”
Eli siis tiettyä “liikapakkaamisen” mielikuvaa voi joskus pohtia myös niin, että pakkaus nimenomaan suojaa tuotetta ja pitää sen käyttökelpoisena. Automaattisesti jokainen kääre tuotteen ympärillä ei ole pahasta, vaikka siltä tuntuisikin.
Parhaillaan käynnissä olevassa suomalaisessa FutupackEKO2010 -hankkeessa pyritään hyvin suunniteltujen pakkausten avulla minimoimaan tuotteiden ympäristövaikutuksia.
Avainsanat: Pakkaukset, Ruoka ja juoma, Tutkimuksista
1 kommentti.
»
Santa Maria tarjoaa mahdollisuutta tilata ilmaiseksi maustepurkkien kansiin nimitarrat: “Uusimmissa keittiökaapistoissa mausteiden säilytyspaikka on vetolaatikoissa, joissa mausteet säilytetään pystyasennossa. Tällöin maustetölkkien etiketit jäävät piiloon, ja halutun mausteen etsiminen sinisestä kansiviidakosta on varsin hankalaa. Kuluttajien toiveiden mukaisesti olemme valmistaneet käytetyimpien Santa Maria -maustetölkkien kansiin nimitarrat, joita voit tilata maksutta Santa Maria kuluttajapalvelusta.
Tilausosoite: eija.laakso(at)santamaria.fi. Muista kirjoittaa yhteystietosi.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle)
Ei kommentteja.
»
pni kirjoittaa pakkauskoon vaikutuksesta hintaan: “Kun luin yhdestä selaimen välilehdestä löytyneen (mistä lie linkki löytynyt) Kalevan jutun Makaroni halvinta pienessä pussissa, muistin miten lähivaltsussani Embo on 16 rullan paketissa kalliimpaa per rulla kuin sama toilettipaperi 8 rullan pakkauksessa. Jostain sitä vaan on jotenkin omaksunut ajattelutavan, että isommat pakkauskoot tarkoittavat halvempaa yksikköhintaa.
Mutta niin se vessapaperin hinta katoaa mielestä kun astelee kaupasta kotiin, vaikka matka ei olisi erityisen pitkä. Yksi pieni arkinen asia joka ei tunnu niin tärkeältä, että se erityisesti jäisi kellumaan muiden pienten arkisten asioiden yläpuolelle.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
pni ihmettelee lääkepakkausten Viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen huomaamattomuutta: “Miksi lääkepakkausten viimeinen käyttöpäivä (tai vuosi/kuukausi) on präntätty johonkin nurkkaan tai sivuun niin pienellä ja yleensä semmoisin kohopainonumeroin, että kyseistä tietoa on ensinnäkin hirveän vaikea löytää ja toisekseen tasan todella vaikea tulkita. Luulisi kyseessä olevan sen verran tärkeän tiedon, että sen näkyvyyteen hiukan panostettaisiin. Meinaan jos minä en niitä oikein näe, miten on niiden kanssa joilla on heikompi näkö?
Viimeksi ostamassani laastaripaketissakin on viimeinen käyttöpäivä merkitty selkeämmin, ainakin 200 % isommalla tekstillä ja paremmalla kontrastilla kuin monessa lääkepakkauksessa. Ja laastareista tuskin tulee mitään sivuvaikutuksia jos niitä käyttää vanhentuneina.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
lauantai 29. elokuuta 2009 klo 11.48 kirjoittajana Mari Koo
Facebookissa eräs kavereistani kirjoitti tänään, miten kokee tulleensa Buranan huijaamaksi. Hän oli ostanut särkylääkkeita ajatellen, että 
isokokoisessa pakkauksessa on oletettavasti myös paljon tabletteja
Mutta jättimäisen kokoisessa pakkauksesta paljastui vain viisi (5) tablettia ja muovinen kotelo, jossa ne “on helppo ottaa mukaan”.
Eli jälleen muistutus siitä, miten pakkauskoko voi antaa väärän mielikuvan tuotteen määrästä ja kuinka kannattaa tutkailla pakkaustietoja vähän tarkemmin ennen ostamista.
Särkylääkkeiden maailmassa tietysti voi pohtia myös sitä, ostaako näitä paljon mainostettuja ja kalliimpia (sekä tietysti apteekeissa usein näkyvästi esiinlaitettuja) vai mahdollisesti halvempia rinnakkaislääkkeitä.
Avainsanat: Haukut, Pakkaukset, Terveys
11 kommenttia.
keskiviikko 5. elokuuta 2009 klo 13.05 kirjoittajana Mari Koo
Sattui silmiin tieto kanadalaistutkimuksesta (via Consumerist), jonka mukaan tietynlaiset tupakkapakkaukset saavat ihmiset uskomaan, että kyseinen tupakka on vähemmän haitallista kuin joku toinen. Esimerkiksi vaaleansininen pakkaus miellettiin “terveellisemmäksi” kuin tummansininen.
Kanadassakaan tupakkaa ei saa mm. mainostaa lehdissä, joten tutkijoiden mukaan pakkaus on tämän vuoksi erityisen tärkeä myyntikeino. Tutkijat vaativat tupakoille samanlaisia pakkauksia, jotta mielikuvat eivät johtaisi harhaan ja kuvittelemaan jotakin tupakkamerkkiä vähemmän kuolettavaksi kuin toista. Tällöin esimerkiksi tuotemerkit laitettaisiin samalla fontilla ja koolla. Suuri tavoite, eikä tarvitse olla edes ennustaja uskoakseen, että tupakkateollisuus ei helposti moiseen suostu.
Tupakkaa en polta, mutta taatusti esimerkiksi vihreä pakkaus luo mielikuvaa vähemmän haitallisesta tupakasta. Ja se oranssi on äijätupakkaa, jossa luulojeni mukaan tervaa ja nikotiinia on tuhdisti.
Pakkaussuunnittelu, värit ja mielikuvat ovat mielenkiintoista aluetta. Myönnän, että olen viinipulloja valinnut ihan vain kivan etiketin perusteella. Mistäpä sitä kaltaiseni tavis muuten viinien välille osaisi eroa tehdä? Tosin nykyisin valinnat ovat helpottuneet Alkossa, kun syynäilen reilun kaupan ja luomun vaihtoehdot.
Avainsanat: Mainonta, Pakkaukset, Terveys, Tutkimuksista
3 kommenttia.
»
Kriisillä on parikin kulutusaihetta tällä viikolla. Ensin nostalgisointia: “Viimeksi eilen perinteistä Jalostajan tölkkihernaria tehdessäni mietin, että onko minulla lapsuudestani valemuisto, kun tuntuu että silloin hernekeitossa oli ihan oikeasti kokonaisia herneitä eikä litkussa lilluvaa mujua niin kuin nykyään.
Muistaako kukaan samoin, vai onko mulla valemuisto?
Noh, jotkut asiat sentään pysyvät, tai jopa paranevat. Valion herkkutrio. Ei mun nuaruuvessani ollut suklaaraidassa suklaahippuja. Ei varmana ollut. Nykyään on. Se on Parannus. Kuten myös, että kun jädehalkoa leikkaa poikittain, saa kaikkia makuja.” Ja toisena Linnanmäen ranneke: “Ovat uusineet muun muassa myös rannekkeidensa materiaalin. Se on aivan hirveä muovipinnoitteinen judeemi, joka saa ranteen hikoilemaan niin että vesi valuu. Kiiltäväpintainen ranneke aiheuttaa kirkkaalla auringonpaisteella myös sen, että laitteiden viivakoodinlukijat eivät millään tahdo lukea viivakoodia.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
maanantai 13. heinäkuuta 2009 klo 11.03 kirjoittajana Mari Koo
Viime viikolla piti ostaa vessapaperia. Kaupan hyllyn äärellä huomio kiinnittyi Lambin pakkaukseen, joka mainosti sanoilla “Limited Collection“.
Kyseistä wc-paperia mainostettiin siis, paitsi petroolinvärisellä kuvionnilla, niin rajallisuudella. Tämä tietysti näkyi hinnassa: yhden rullan hinta oli 64 senttiä.
Tämän innoittamana päätin tallentaa digikameralla eri wc-papereiden tyylejä ja hintoja, niin kalliita kuin halpoja. Eli nappasin kuvia muutamista kahdeksan kappaleen pakkauksissa myytävistä rullista.
Kuvat ja tiedot on otettu Aleksis Kiven kadun S-marketissa.
Lotus Just1: paketin mukaan “vain yksi pala riittää”. Rullan hinta: 68 senttiä.
Rainbow Silky Soft, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 52 senttiä.
Lotus Embo Design, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 42 senttiä.
Lotus Soft Embo. Rullan hinta: 42 senttiä.
Serla Toilet. Rullan hinta: 33 senttiä.
X-tra. Rullan hinta: 26 senttiä.
Itse ostin tuota perus-Emboa. En halua wc-paperiin ylimääräisiä, väripainettuja kuviointeja: jollain kemikaalillahan nekin on saatu aikaan. Onneksi hajustetut wc-paperit eivät ole Suomeen vielä rantautuneet.
Sitä paitsi minulle kelpaa vallan hyvin tavallisen näköinen paperi, enkä ole designista tässä tuoteryhmässä valmis maksamaan. Embossa arvostan myös suhteellisen miellyttävää tuntumaa.
Ympäristöarvoista minulle riittää tuotteessa oleva Joutsenmerkki.
Myönnän olevani tässä tapauksessa myös ostotapaani jumiutunut: kun tuota Emboa on tottunut ostamaan, niin se tarttuu käteen melkein automaattisesti. En jaksa ryhtyä pohtimaan arkista valintaa sen suuremmin. Koska pienessä asunnossani on vähän säilytystilaa, niin kahdeksan kappaleen pakkaukset ovat sinkkutalouteen kätevimmät.
Rullahintahan ei tietysti kerro totuutta siitä, miten kalliiksi wc-paperi tulee käytössä. Kokemukseni mukaan halvimmat wc-paperit kuluvat käytössä nopeasti, sillä yksi arkki ei todellakaan riitä mihinkään. Sinällään olisi siis kiinnostavaa testata tuota Lotus Just1 -paperia.
Nyt olisi kiinnostavaa kuulla, miten te muut suhtaudutte vessapaperihankintoihinne!
Avainsanat: Hinta, Kulutuskäyttäytyminen, Muotoilu, Pakkaukset, Testit ja vertailut, tuotemerkit
22 kommenttia.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009 klo 18.56 kirjoittajana Mari Koo
Ostin eilen lauantaina Hakaniemen torilta litran mansikoita neljän euron hintaan. Muovirasiassa suunnilleen sama määrä olisi maksanut 4,50 e. Mutta minullahan oli, kokemuksesta opitusti, mukana oma rasia, johon mansikat pystyi kippaamaan. 
Eli ei tarvinnut ostaa uutta muovirasiaa tai kanniskella litsaantuvia marjoja muovipussissa. Lisäksi marjojen hinta on siis halvempi omaan rasiaan kuin siihen myyjän muovirasiaan.
Samalla tuli käyttöä muoviselle jäätelöpakkaukselle, joiden epäekologista hankaluutta olen pari vuotta sitten tuskaillut.
Muistaako joku muuten sen, milloin jäätelöä ryhdyttiin laittamaan Suomessa noihin muovirasioihin? Pohdin tätä ystäväni kanssa, mutta emme muistaneet.
Kesän kiva uutuus näin sinkkutalouden ja pelkän pakastelokeron omistajan kannalta ovatkin olleet Valiojäätelön puolen litran pahvipakkauset (esim. suklaamokka): tuo on sopiva koko itselle ja parille vieraalle. Eikä jää sitten muovista rasiaa, joille en keksi kovin paljon käyttöä.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Hinta, Kehut, Pakkaukset, Ruoka ja juoma
6 kommenttia.
»
Schizoa ärsyttää suomalainen ruoka: “Suurin osa suomalaisista taitaa syödä säilöntäkaasuihin vakuumipakattua sontaa. Ymmärrän hyvin kauppiasta, että sitä pistetään tarjolle … koska se menee kaupaksi. Mutta kyllä nykypäivänä esimerkiksi kokonaisen broilerin hankkiminen on vaikeaa. Marinoitua kanan palasta löytyy vaikka minkälaista, mutta ihan au naturel broileria saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Ajattelin myös tehdä itse kanalientä. Kanan luiden saaminen se vasta onkin vaikeaa. Kyllä tulee ikävä Hakaniemen kauppahallia. Kaupasta kyllä löytyy jo mainittuihin vakuumipakkauksiin tungettua parmankinkkua, mutta luomua ei sitten löydy millään.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Suvi ja WWF toivovat palmuöljyä esiin tuoteselosteisiin: “Vaatimalla kauppoja ottamaan valikoimiinsa tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä, jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että Borneon ainutlaatuiset metsät ja rikkaat alkuperäiskulttuurit säilyvät. Samalla säilyvät myös borneolaisten työpaikat ja heidän työolonsa paranevat. Palmuöljyä ei usein mainita suoraan tuoteselosteessa, mutta itselläni hälytyskellot alkavat soida, kun tuotteessa lukee valmistusaineena kasvirasva. Muut kasviöljyt, kuten rypsi- tai oliiviöljy mainitaan usein nimeltä, joten pelkkä epämääräinen kasvirasva tarkoittaa usein palmuöljyä. Kuluttajien pitäisi kuitenkin nähdä suoraan, mitä öljyä tuotteen valmistuksessa on käytetty.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Annelitre löysi arjen runoutta leipäpakkauksesta: “Tänä aamuna minut yllätti porilaisen Sarpin leipomon Reino täysjyväruisleipä. Pakkauksessa luki:
“Ryhtiä ruispalassa
Reinojen Suomi on kokemusten, läheisyyden ja ajatusten maailma, jossa annetaan sanomatonta arvoa ihmisenä olemiselle.
Runsaskuituinen/Fiberrik”
Vautsi. Siis ruissämpylää puremalla kaikki tämä.
Onko jokin arjen runo tai aforismi koskettanut sinua?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Jams ei halua light-juomaa, vaikka se olisi nätissä paketissa: “Olette kai jo kuulleet, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Coca-Cola Light -tölkit ja -pullot vuorataan lähiaikoina Paola Suhosen suunnittelemaan Bambi-kuosiin? Minä nyt tietysti olen asiasta kiinnostunut. [- - -] Ihan kiva, mutta minun huulilleni nämä kuvan kauniit tölkit eivät varmaankaan tule kohoamaan, sillä nämä pakkaukset sisältävät nimenomaan Coca-Cola Lightia. Minusta tämä on kiero konsti juottaa sitä laihaalohtua kenellekään! Vai nykyaikaisen, persoonallisen naisen juoma! Antakaa minun kaikki kestää… Nyt näenkin sitten mielessäni Coca-Cola Zero -tölkkejä, joiden kyljissä Bambin emo makaa surmattuna, olisihan se miehekkään miehen valinta. Onhan toki siro ja pikkuruinen Bambi sitä mitä jokainen nainen epäilemättä haluaa olla, että sinänsä melkein oikein. Kohta ne varmaan lisää omegoja 3 ja 6, probiootteja ties mitä tähänkin tavaraan, saadakseen sen terveysvaikutteiseksi.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Haarukka ihmettelee jauhelihaa, joka on pakastetusta lihasta, mutta sitä ei kuluttajalle kerrota: “Mutta nyt sitten ruokatalot kertovat ihan julkisestikin, että osa ostamastamme jauhelihasta tehdään pakastetusta lihasta. Aamulehden artikkelista selviää, että pakastelihaa on jauhelihan seassa noin 7-15 prosenttia – siis siinä paketissa, jota meille kaupan hyllyllä tuoreena myydään. Vähän oudoksuttaa, että tätä informaatiota ei muisteta minkään paketin kyljessä mainita.
Pakastelihaa käytetään kuulemma “tuoreessa” jauhelihassa, jotta jauhelihamassa saadaan nopeasti jäähdytetyksi ja säilyvyys paranee. Siis mitä? Onhan se pakastelihakin joskus ollut tuoretta. Säilyykö se 7-15 prosenttia jauhelihapaketista siis huonommin? Uskotaanko ruokataloissa, ettei kuluttajia haittaa, jos (vain) kymmenesosa lihasta on (vähän) pilalla? Ja kuka on tullut siihen tulokseen, että tämä asia ei kiinnosta kuluttajia pakkausmerkinnän vertaa?” (Mari Koo)
3 kommenttia.
»
Narratiiveja-blogin ee on ottanut tavaksi kieltäytyä muovipusseista: “Tänään Mangossa taas huomautin, etten tarvitse kassia, johon myyjä vastasi iloisesti että ”selvä!”. Kumarruin avaamaan treenilaukkuani, jonka aikana sama myyjä paketoi t-paitani silkkipaperiin, teippasi ja liimasi päälle vielä Mangon mainostarran.
Ensimmäinen kerta kun muovikassista kieltäytyessäni sain tilalle jotain yhtä turhaa. Ehkä Websterin aikaraja lähimuistin suhteen on loppumassa? Todennäköisesti kyseessä oli vain yksittäinen myyjä. Silti huvitti ja ärsytti: eikö turhasta kieltäytymisen pitäisi olla ymmärrettävää ja odotettavaakin käytöstä asiakkaalta? Itsestään selvää se ei näköjään ainakaan ole.” (Mari Koo)
6 kommenttia.
« vanhemmat kirjoitukset
Facebook-ryhmään