Kulutusjuhlan avainsanalla 'Pakkaukset' merkittyjä kirjoituksia
»
Santa Maria tarjoaa mahdollisuutta tilata ilmaiseksi maustepurkkien kansiin nimitarrat: “Uusimmissa keittiökaapistoissa mausteiden säilytyspaikka on vetolaatikoissa, joissa mausteet säilytetään pystyasennossa. Tällöin maustetölkkien etiketit jäävät piiloon, ja halutun mausteen etsiminen sinisestä kansiviidakosta on varsin hankalaa. Kuluttajien toiveiden mukaisesti olemme valmistaneet käytetyimpien Santa Maria -maustetölkkien kansiin nimitarrat, joita voit tilata maksutta Santa Maria kuluttajapalvelusta.
Tilausosoite: eija.laakso(at)santamaria.fi. Muista kirjoittaa yhteystietosi.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle)
Ei kommentteja.
»
pni kirjoittaa pakkauskoon vaikutuksesta hintaan: “Kun luin yhdestä selaimen välilehdestä löytyneen (mistä lie linkki löytynyt) Kalevan jutun Makaroni halvinta pienessä pussissa, muistin miten lähivaltsussani Embo on 16 rullan paketissa kalliimpaa per rulla kuin sama toilettipaperi 8 rullan pakkauksessa. Jostain sitä vaan on jotenkin omaksunut ajattelutavan, että isommat pakkauskoot tarkoittavat halvempaa yksikköhintaa.
Mutta niin se vessapaperin hinta katoaa mielestä kun astelee kaupasta kotiin, vaikka matka ei olisi erityisen pitkä. Yksi pieni arkinen asia joka ei tunnu niin tärkeältä, että se erityisesti jäisi kellumaan muiden pienten arkisten asioiden yläpuolelle.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
pni ihmettelee lääkepakkausten Viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen huomaamattomuutta: “Miksi lääkepakkausten viimeinen käyttöpäivä (tai vuosi/kuukausi) on präntätty johonkin nurkkaan tai sivuun niin pienellä ja yleensä semmoisin kohopainonumeroin, että kyseistä tietoa on ensinnäkin hirveän vaikea löytää ja toisekseen tasan todella vaikea tulkita. Luulisi kyseessä olevan sen verran tärkeän tiedon, että sen näkyvyyteen hiukan panostettaisiin. Meinaan jos minä en niitä oikein näe, miten on niiden kanssa joilla on heikompi näkö?
Viimeksi ostamassani laastaripaketissakin on viimeinen käyttöpäivä merkitty selkeämmin, ainakin 200 % isommalla tekstillä ja paremmalla kontrastilla kuin monessa lääkepakkauksessa. Ja laastareista tuskin tulee mitään sivuvaikutuksia jos niitä käyttää vanhentuneina.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
lauantai 29. elokuuta 2009 klo 11.48 kirjoittajana Mari Koo
Facebookissa eräs kavereistani kirjoitti tänään, miten kokee tulleensa Buranan huijaamaksi. Hän oli ostanut särkylääkkeita ajatellen, että
isokokoisessa pakkauksessa on oletettavasti myös paljon tabletteja
Mutta jättimäisen kokoisessa pakkauksesta paljastui vain viisi (5) tablettia ja muovinen kotelo, jossa ne “on helppo ottaa mukaan”.
Eli jälleen muistutus siitä, miten pakkauskoko voi antaa väärän mielikuvan tuotteen määrästä ja kuinka kannattaa tutkailla pakkaustietoja vähän tarkemmin ennen ostamista.
Särkylääkkeiden maailmassa tietysti voi pohtia myös sitä, ostaako näitä paljon mainostettuja ja kalliimpia (sekä tietysti apteekeissa usein näkyvästi esiinlaitettuja) vai mahdollisesti halvempia rinnakkaislääkkeitä.
Avainsanat: Haukut, Pakkaukset, Terveys
11 kommenttia.
keskiviikko 5. elokuuta 2009 klo 13.05 kirjoittajana Mari Koo
Sattui silmiin tieto kanadalaistutkimuksesta (via Consumerist), jonka mukaan tietynlaiset tupakkapakkaukset saavat ihmiset uskomaan, että kyseinen tupakka on vähemmän haitallista kuin joku toinen. Esimerkiksi vaaleansininen pakkaus miellettiin “terveellisemmäksi” kuin tummansininen.
Kanadassakaan tupakkaa ei saa mm. mainostaa lehdissä, joten tutkijoiden mukaan pakkaus on tämän vuoksi erityisen tärkeä myyntikeino. Tutkijat vaativat tupakoille samanlaisia pakkauksia, jotta mielikuvat eivät johtaisi harhaan ja kuvittelemaan jotakin tupakkamerkkiä vähemmän kuolettavaksi kuin toista. Tällöin esimerkiksi tuotemerkit laitettaisiin samalla fontilla ja koolla. Suuri tavoite, eikä tarvitse olla edes ennustaja uskoakseen, että tupakkateollisuus ei helposti moiseen suostu.
Tupakkaa en polta, mutta taatusti esimerkiksi vihreä pakkaus luo mielikuvaa vähemmän haitallisesta tupakasta. Ja se oranssi on äijätupakkaa, jossa luulojeni mukaan tervaa ja nikotiinia on tuhdisti.
Pakkaussuunnittelu, värit ja mielikuvat ovat mielenkiintoista aluetta. Myönnän, että olen viinipulloja valinnut ihan vain kivan etiketin perusteella. Mistäpä sitä kaltaiseni tavis muuten viinien välille osaisi eroa tehdä? Tosin nykyisin valinnat ovat helpottuneet Alkossa, kun syynäilen reilun kaupan ja luomun vaihtoehdot.
Avainsanat: Mainonta, Pakkaukset, Terveys, Tutkimuksista
3 kommenttia.
»
Kriisillä on parikin kulutusaihetta tällä viikolla. Ensin nostalgisointia: “Viimeksi eilen perinteistä Jalostajan tölkkihernaria tehdessäni mietin, että onko minulla lapsuudestani valemuisto, kun tuntuu että silloin hernekeitossa oli ihan oikeasti kokonaisia herneitä eikä litkussa lilluvaa mujua niin kuin nykyään.
Muistaako kukaan samoin, vai onko mulla valemuisto?
Noh, jotkut asiat sentään pysyvät, tai jopa paranevat. Valion herkkutrio. Ei mun nuaruuvessani ollut suklaaraidassa suklaahippuja. Ei varmana ollut. Nykyään on. Se on Parannus. Kuten myös, että kun jädehalkoa leikkaa poikittain, saa kaikkia makuja.” Ja toisena Linnanmäen ranneke: “Ovat uusineet muun muassa myös rannekkeidensa materiaalin. Se on aivan hirveä muovipinnoitteinen judeemi, joka saa ranteen hikoilemaan niin että vesi valuu. Kiiltäväpintainen ranneke aiheuttaa kirkkaalla auringonpaisteella myös sen, että laitteiden viivakoodinlukijat eivät millään tahdo lukea viivakoodia.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
maanantai 13. heinäkuuta 2009 klo 11.03 kirjoittajana Mari Koo
Viime viikolla piti ostaa vessapaperia. Kaupan hyllyn äärellä huomio kiinnittyi Lambin pakkaukseen, joka mainosti sanoilla “Limited Collection“.

Kyseistä wc-paperia mainostettiin siis, paitsi petroolinvärisellä kuvionnilla, niin rajallisuudella. Tämä tietysti näkyi hinnassa: yhden rullan hinta oli 64 senttiä.
Tämän innoittamana päätin tallentaa digikameralla eri wc-papereiden tyylejä ja hintoja, niin kalliita kuin halpoja. Eli nappasin kuvia muutamista kahdeksan kappaleen pakkauksissa myytävistä rullista.
Kuvat ja tiedot on otettu Aleksis Kiven kadun S-marketissa.
Lotus Just1: paketin mukaan “vain yksi pala riittää”. Rullan hinta: 68 senttiä.

Rainbow Silky Soft, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 52 senttiä.

Lotus Embo Design, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 42 senttiä.

Lotus Soft Embo. Rullan hinta: 42 senttiä.

Serla Toilet. Rullan hinta: 33 senttiä.
X-tra. Rullan hinta: 26 senttiä.

Itse ostin tuota perus-Emboa. En halua wc-paperiin ylimääräisiä, väripainettuja kuviointeja: jollain kemikaalillahan nekin on saatu aikaan. Onneksi hajustetut wc-paperit eivät ole Suomeen vielä rantautuneet.
Sitä paitsi minulle kelpaa vallan hyvin tavallisen näköinen paperi, enkä ole designista tässä tuoteryhmässä valmis maksamaan. Embossa arvostan myös suhteellisen miellyttävää tuntumaa.
Ympäristöarvoista minulle riittää tuotteessa oleva Joutsenmerkki.
Myönnän olevani tässä tapauksessa myös ostotapaani jumiutunut: kun tuota Emboa on tottunut ostamaan, niin se tarttuu käteen melkein automaattisesti. En jaksa ryhtyä pohtimaan arkista valintaa sen suuremmin. Koska pienessä asunnossani on vähän säilytystilaa, niin kahdeksan kappaleen pakkaukset ovat sinkkutalouteen kätevimmät.
Rullahintahan ei tietysti kerro totuutta siitä, miten kalliiksi wc-paperi tulee käytössä. Kokemukseni mukaan halvimmat wc-paperit kuluvat käytössä nopeasti, sillä yksi arkki ei todellakaan riitä mihinkään. Sinällään olisi siis kiinnostavaa testata tuota Lotus Just1 -paperia.
Nyt olisi kiinnostavaa kuulla, miten te muut suhtaudutte vessapaperihankintoihinne!
Avainsanat: Hinta, Kulutuskäyttäytyminen, Muotoilu, Pakkaukset, Testit ja vertailut, tuotemerkit
22 kommenttia.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009 klo 18.56 kirjoittajana Mari Koo
Ostin eilen lauantaina Hakaniemen torilta litran mansikoita neljän euron hintaan. Muovirasiassa suunnilleen sama määrä olisi maksanut 4,50 e. Mutta minullahan oli, kokemuksesta opitusti, mukana oma rasia, johon mansikat pystyi kippaamaan. 
Eli ei tarvinnut ostaa uutta muovirasiaa tai kanniskella litsaantuvia marjoja muovipussissa. Lisäksi marjojen hinta on siis halvempi omaan rasiaan kuin siihen myyjän muovirasiaan.
Samalla tuli käyttöä muoviselle jäätelöpakkaukselle, joiden epäekologista hankaluutta olen pari vuotta sitten tuskaillut.
Muistaako joku muuten sen, milloin jäätelöä ryhdyttiin laittamaan Suomessa noihin muovirasioihin? Pohdin tätä ystäväni kanssa, mutta emme muistaneet.
Kesän kiva uutuus näin sinkkutalouden ja pelkän pakastelokeron omistajan kannalta ovatkin olleet Valiojäätelön puolen litran pahvipakkauset (esim. suklaamokka): tuo on sopiva koko itselle ja parille vieraalle. Eikä jää sitten muovista rasiaa, joille en keksi kovin paljon käyttöä.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Hinta, Kehut, Pakkaukset, Ruoka ja juoma
6 kommenttia.
»
Schizoa ärsyttää suomalainen ruoka: “Suurin osa suomalaisista taitaa syödä säilöntäkaasuihin vakuumipakattua sontaa. Ymmärrän hyvin kauppiasta, että sitä pistetään tarjolle … koska se menee kaupaksi. Mutta kyllä nykypäivänä esimerkiksi kokonaisen broilerin hankkiminen on vaikeaa. Marinoitua kanan palasta löytyy vaikka minkälaista, mutta ihan au naturel broileria saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Ajattelin myös tehdä itse kanalientä. Kanan luiden saaminen se vasta onkin vaikeaa. Kyllä tulee ikävä Hakaniemen kauppahallia. Kaupasta kyllä löytyy jo mainittuihin vakuumipakkauksiin tungettua parmankinkkua, mutta luomua ei sitten löydy millään.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Suvi ja WWF toivovat palmuöljyä esiin tuoteselosteisiin: “Vaatimalla kauppoja ottamaan valikoimiinsa tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty vain vastuullisesti tuotettua palmuöljyä, jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että Borneon ainutlaatuiset metsät ja rikkaat alkuperäiskulttuurit säilyvät. Samalla säilyvät myös borneolaisten työpaikat ja heidän työolonsa paranevat. Palmuöljyä ei usein mainita suoraan tuoteselosteessa, mutta itselläni hälytyskellot alkavat soida, kun tuotteessa lukee valmistusaineena kasvirasva. Muut kasviöljyt, kuten rypsi- tai oliiviöljy mainitaan usein nimeltä, joten pelkkä epämääräinen kasvirasva tarkoittaa usein palmuöljyä. Kuluttajien pitäisi kuitenkin nähdä suoraan, mitä öljyä tuotteen valmistuksessa on käytetty.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Annelitre löysi arjen runoutta leipäpakkauksesta: “Tänä aamuna minut yllätti porilaisen Sarpin leipomon Reino täysjyväruisleipä. Pakkauksessa luki:
“Ryhtiä ruispalassa
Reinojen Suomi on kokemusten, läheisyyden ja ajatusten maailma, jossa annetaan sanomatonta arvoa ihmisenä olemiselle.
Runsaskuituinen/Fiberrik”
Vautsi. Siis ruissämpylää puremalla kaikki tämä.
Onko jokin arjen runo tai aforismi koskettanut sinua?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Jams ei halua light-juomaa, vaikka se olisi nätissä paketissa: “Olette kai jo kuulleet, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Coca-Cola Light -tölkit ja -pullot vuorataan lähiaikoina Paola Suhosen suunnittelemaan Bambi-kuosiin? Minä nyt tietysti olen asiasta kiinnostunut. [- - -] Ihan kiva, mutta minun huulilleni nämä kuvan kauniit tölkit eivät varmaankaan tule kohoamaan, sillä nämä pakkaukset sisältävät nimenomaan Coca-Cola Lightia. Minusta tämä on kiero konsti juottaa sitä laihaalohtua kenellekään! Vai nykyaikaisen, persoonallisen naisen juoma! Antakaa minun kaikki kestää… Nyt näenkin sitten mielessäni Coca-Cola Zero -tölkkejä, joiden kyljissä Bambin emo makaa surmattuna, olisihan se miehekkään miehen valinta. Onhan toki siro ja pikkuruinen Bambi sitä mitä jokainen nainen epäilemättä haluaa olla, että sinänsä melkein oikein. Kohta ne varmaan lisää omegoja 3 ja 6, probiootteja ties mitä tähänkin tavaraan, saadakseen sen terveysvaikutteiseksi.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Haarukka ihmettelee jauhelihaa, joka on pakastetusta lihasta, mutta sitä ei kuluttajalle kerrota: “Mutta nyt sitten ruokatalot kertovat ihan julkisestikin, että osa ostamastamme jauhelihasta tehdään pakastetusta lihasta. Aamulehden artikkelista selviää, että pakastelihaa on jauhelihan seassa noin 7-15 prosenttia – siis siinä paketissa, jota meille kaupan hyllyllä tuoreena myydään. Vähän oudoksuttaa, että tätä informaatiota ei muisteta minkään paketin kyljessä mainita.
Pakastelihaa käytetään kuulemma “tuoreessa” jauhelihassa, jotta jauhelihamassa saadaan nopeasti jäähdytetyksi ja säilyvyys paranee. Siis mitä? Onhan se pakastelihakin joskus ollut tuoretta. Säilyykö se 7-15 prosenttia jauhelihapaketista siis huonommin? Uskotaanko ruokataloissa, ettei kuluttajia haittaa, jos (vain) kymmenesosa lihasta on (vähän) pilalla? Ja kuka on tullut siihen tulokseen, että tämä asia ei kiinnosta kuluttajia pakkausmerkinnän vertaa?” (Mari Koo)
3 kommenttia.
»
Narratiiveja-blogin ee on ottanut tavaksi kieltäytyä muovipusseista: “Tänään Mangossa taas huomautin, etten tarvitse kassia, johon myyjä vastasi iloisesti että ”selvä!”. Kumarruin avaamaan treenilaukkuani, jonka aikana sama myyjä paketoi t-paitani silkkipaperiin, teippasi ja liimasi päälle vielä Mangon mainostarran.
Ensimmäinen kerta kun muovikassista kieltäytyessäni sain tilalle jotain yhtä turhaa. Ehkä Websterin aikaraja lähimuistin suhteen on loppumassa? Todennäköisesti kyseessä oli vain yksittäinen myyjä. Silti huvitti ja ärsytti: eikö turhasta kieltäytymisen pitäisi olla ymmärrettävää ja odotettavaakin käytöstä asiakkaalta? Itsestään selvää se ei näköjään ainakaan ole.” (Mari Koo)
6 kommenttia.
»
Tai-tai on tyytyväinen kosteusvoiteen laatuun, mutta ei pidä hämäävästä pakkaamisesta: “Pienen miinuksen Themis saa niin monien muidenkin kosmetiikatuotteiden helmasynnistä: pakkaus on selkeästi isompi kuin sen sisältä löytyvä tuote. Pakkausmateriaalia kuluu turhaan ja tuotteen ostaja pettyy, kun saa huomattavasti pienemmän määrän voidetta kuin pakkaus antaa silmämääräisesti ymmärtää.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Mea on kyllästynyt tarpomaan hehtaarihallissa perhepakkausten keskellä: “Pakkausten koot muhkeentuvat mutta kasvaako valikoima. Siellä saa sinkkupolo vaeltaa tuntitolkulla hyllyjen välissä löytämättä muuta kuin suurperheille mitoitettuina samoja muoviin käärittyjä leipiä kuin aina ennenkin. Ei toivoakaan mainostetuista uutuustuotteista, joita kysyttäessä kerrotaan, että ne eivät kuulu asiakaskuntamme intresseihin. Samat muoviin käärityt, ei-minkään makuiset leivät ja leikkeleet aina vaan. Samaa tavaraa kuin pikkukauppojen pikkuvalikoimissa mutta kymmenen kertaa useampi hyllymetrillinen. – - – Kauppa ja tuottajat vain kasvattavat pakkauskokoja ja tarjoavat yhä enemmän perhepakkauksia, perhetarjouksia ja perhe-sitä- ja perhe-tätä. Ja ihan on turha tulla sanomaan, että osta palvelutiskistä sämpyläsi ja leikkeleesi vaikka yksi kerrallaan. Tai osta sieltä lähikaupastasi (voin kertoa, että se lopetettiin vaikka kuinka ostin).” (Mari Koo)
5 kommenttia.
»
Satujatar olisi ostanut reilua pikakahvia: “Jos olisin tahtonut ostaa reilun kaupan murukahvia, minun olisi pitänyt ostaa myös purkki. Ei käy. Purkin tekeminen ja vanhan poisviskaaminen painavat vaa´assani enemmän kuin reilu kauppa. Sitten vasta kun voin kaadella vanhaan purkkiini pussista reilun kaupan murukaffetta, ostan sitä. Varmaan pitää käydä k(ilpailija)-kaupassa työmatkan varrella. Mutta siihen nyt taas menee aikaa, kahvia piti saada ja minähän nappasin edullisimman X-tra pikakahvipaketin mukaan. Näillä mennään jouluun.” (Mari Koo)
5 kommenttia.
»
Jussi havaitsi Nivea for Men -kasvojenpuhdistustuotteen pakkauksen pienentyneen, mutta hinta oli pysynyt ennallaan: “Tarkemmalla tutkimisella löysin hyllystä uuden pakkauksen, joka vaikutti kovin pieneltä. Pitihän purkki ottaa vielä lähempään tarkasteluun ja totta tosiaan, uusi pakkaus on 33% pienempi kuin edeltäjänsä (aiemmin 150ml, nyt lentomatkaystävällinen 100ml) ja hinta vaikuttaisi olevan melkolailla sama, eli reilut 6 euroa. Aikaisemminkin kalliilta tuntunut hinta on nyt siis pompsahtanut ehkä jopa kolmanneksella.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Ohari ihmettelee tuotteiden muotoilua, ja tällä kertaa erityisesti Doven kosmetiikkaa: “Yksi hyvä selitys tietysti on, että purkki pitää saada näyttämään valtaisan suurelta, vaikka oikeasti se sama 2 tai 3 dl niissä sisällä on kuin pakkauksen kyljessä ystävällisesti kuluttajalle ilmoitetaan. Miten saada vähempi enemmäksi? Muotoiluhenkilöpä ratkaisee asian niin, että hän venyttää purkin hiiirvittävän pitkäksi eli korkeaksi ja jos oikein kieli keskellä kämmentä hommansa tekee, vieläpä suipentaa niin pohjan kuin korkinkin. Jo vain näyttää 2 dl ainakin 2 l:lta!
Mitä sitten? Sitä sitten, että eihän tuommoiset helvetin astiat pysy pystyssä mitenkään suihkutelineissä!
- – - Ihmettelenpä samaan syssyyn myös, miksi tällaisia muoviastioita ei kierrätetä. Jotenkin äärimmäisen surullinen on ajatus kaatopaikasta, jossa kylki kyljessä pötköttelee hylättyjä, aidon kauneuden aineksia sisältäneitä (tai vielä sisältäviä, ks. yllä) epäkeskoja, onnettomia muoviputeleita. Kai niitä nyt johonkin voisi vielä käyttää?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
« vanhemmat kirjoitukset