Kulutusjuhlan avainsanalla 'Palvelu ja palvelut' merkittyjä kirjoituksia
»
Armi kävi miehensä kanssa autolla Helsingissä: “Me muuten viemme auton aina suosiolla parkkihalliin ja maksamme vaikka koko päivän maksun. Emmekä valita maksusta. Koska haluamme ajaa omalla autolla, niin olemme myös valmiit maksamaan paikoituksesta. Minusta autoilijat eivät voi vaatia enempää kuin nyt jo Suomessa on: hyvät tiet, teiden jatkuva kunnossapito ja parkkihallit kaupunkien keskustoissa. [- - -] Ennen näyttelyä menimme Atenemin kahvilaan, jonka nimi on Tablo (?!). Kahvila on mukava, joskin sali on kaikuva. En yleensä syö kahviloissa pullaa, enkä muistanut, miksi en. Nyt päätin ottaa korvapuustin, koska olen sitoutunut laihduttamaan lukutaitokampanjassa. Pulla on kuitenkin kaloreiden kannalta parempi valinta kuin voitaikina- tai kreemileivonnainen. Sitä paitsi tykkään pullasta, mutta Tablossa syömäni puusti kuului sarjaan litteä-ja-leveä-ja-maistui-hiivalle. Eikö pullan pitäisi kohota ylöspäin eikä sivulle? En tiedä, mitä leipomot pullalle tekevät, mutta maku ja koostumus ovat lähes aina huonompia kuin kotipulla. Ei siis kahvilapullaa minulle, ei edes Nepalin hyväksi.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 4. maaliskuuta 2010 klo 20.24 kirjoittajana Mari Koo
Inke kirjoitti omituisesta reiästä Filippa K:n neuleessa:
“Uuden, 270 euroa maksaneen neulebleiserin selässä oli reikä. Joka oltiin paikattu. Mustalla ompelulangalla. Ja niin, takki oli ihan siellä täysihintaisten tangossa. Us-ko-ma-ton-ta.”
Myöhemmin hän päivittää tilannetta:
“Neule vietiin takaisin Stockalle lauantaina. Rahat saatiin takaisin ja paikattua reikää ihmetelleet myyjät olivat vähintään yhtä hämillään kuin mekin. Reikä tuskin on Stockalla tullut fiksatuksi – hehän voisivat vain tuupata viallisen neuleen takaisin Filipalle, joten miksi nähdä paikkaamisen vaiva. Ihme homma, maku meni.. Ja sanomattakin lie selvää – uutta samanlaista neulebleiseriä ei tilalle tullut.
Kommenttiosastolla kerrotaan vastaavista huonoista kokemuksista kyseisen merkin kohdalla. Kiinnostavaksi tilanne menee, kun mukaan keskusteluun ilmaantuu taho, joka ilmoittaa olevansa store manager.
“Tuliko kenellekään mieleen, että mitä jos joku asiakas oli sen neuleen jo kerennyt tärvellä (”korjata”) ja ihan pokkana palauttaa Stockalle, josta arvon Issues sen sitten tietämättömänä lunasti itselleen..?
Kun tässä voi olla mitä tahansa taustalla, niin en lähtisi ihan noin barrikadeille hillumaan ja vaatimaan Filipan polttamista roviolla.
Teillä on oikeus mielipiteisiinne, kyllä. Mutta minua ihmetyttää se, että tulette tänne purkamaan asiaa, johon olisitte voineet saada jo ihan ruotsista asti vastauksen (siis oman liikkeen kautta, Stocka tuskin harrastaa) ja todennäköisesti myös korvauksen.
Toisin kuin jotkut täällä ymmärtävät, Filippa K:n pääperiaate on luoda vaatteita, jotka kestävät. Ette voi ymmärtääkään kuinka kaukana rahastus ja muu peruspaskabusiness on tästä firmasta. Toivon,että joskus sen huomaatte.
Tämä yksityishenkilö-Minna (joka kirjoitti tämän) ja Store manager-Minna uskovat molemmat edelleen omaan informaatioonsa Filippa K:n arvoista, laadusta ja periaatteista. Tämä kirjoitus oli toivottavasti viimeinen osaltamme täällä. Tervetuloa ihan keskustelemaan kasvokkain, jos jokin mieltä painaa; tiedätte mistä minutkin tavoittaa.”
Inke vastasi kommentissaan mm. seuraavaa:
“Mitä tähän mainitsemaasi barrikadeille hillumaan lähtemiseen ja Filipan polttamiseen roviolla nyt sanoisinkaan.. Ohhoh. Merkillenne ja liikkeelle on kelvannut positiivinen blogijulkisuus, olette muistini mukaan tehneet yhteistyötäkin erään blogin (kenties useammankin) kanssa. On varmasti ”kivaa silloin kun on kivaa”, mutta ihan ystävällisessä hengessä tahtoisin sinuakin muistuttaa, että bloggaajat kirjoittavat muiden juttujen joukossa myös huonoista kokemuksistaan, eivät esim. pelkästään blogin kautta saaduista markkinointimielessä lahjoitetuista tuotteista. Ja mitenkö blogijulkisuutta voisi kontrolloida? Noh, se on sitten asia erikseen, mutta veikkaisin että noin yleisen brändin rakentamisen kannalta moinen hyvin tunnepitoinen purkaus ”yksityishenkilönä” ei ole mitenkään hyvä juttu noin jatkoakaan ajatellen.
Harmi, kun vaate oli miesten eikä myynnissä Helsingin liikkeessänne, olisin itse ainakin mieluusti käynyt keskusteluja osallemme kohdistuneista laatuvirheistä ihan tuon palautustilanteen yhteydessä. Tästä juuri blogimme välityksellä tarjoamastasi asiakaspalvelukokemuksesta jäi nyt vähän kökkö maku suuhun, emme taida haluta tulla enää liikkeeseen haukuttavaksi kun näin julmasti erehdyimme kertomaan internetissä näitä meille ihan tosielämässä tapahtuneita juttuja.”
(Kiitos tästä vinkkilinkistä Stazzylle!)
Avainsanat: Palautukset, Palvelu ja palvelut, Vaatteet
2 kommenttia.
»
Tiia ihmettelee kuntosalien jäsenyysehtoja ja asiakaspalvelun tasoa: “Ystäväni muutti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja halusi irtisanoutua (huomautuksena tähän, että hän oli ollut jo yli vuoden jäsenenä ja näin täyttänyt oman osansa vuoden sitoutumissopimuksesta).
Asiakaspalvelija ilmoitti, että koska ilmoitus tuli niin myöhään olisi ystäväni pakko maksaa vielä yhden ylimääräisen kuukauden jäsenmaksu tai vaihtoehtoisesti hän voisi ”jäädyttää” jäsenyytensä. Ystäväni valitsi jälkimmäisen ja maksoin 20 € ”jäädytysmaksua”, mutta asia ei ollutkaan tällä rahasummalla kuitattu. Kuntokeskus epäili ystäväni vilpittömyyttä ja pyysi vielä toimittamaan lentoliput todistukseksi siitä, että hän todellakin on lähtöaikeissa. Ei ehkä ihan kymmenen pisteen asiakaspalvelua.
Toista vähän humoristisempaa tapaus pääsin todistaman viime viikonloppuna. Kuntosalille suuntasi raskaana oleva nainen, joka kassan ohi mennessään huikkasi virkailijalle haluavansa jäädä pienelle mammalomalle myös kuntoilusta. Asiakaspalvelija muistutti tietenkin ”jäädytysmaksusta” ja kaiken huipuksi huikkasi naisen perään toivovansa vielä äitiysneuvolasta todistusta naisen sanojen tueksi. Uskomatonta! Paljaalla silmälläkin oli huomattavissa, että kuntoilutauko todella ko. naisen kohdalla johtui ihan luonnollisista syistä.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Matti Mattila tilasi kirjapaketin Britanniasta, mutta Fedexin luvattu kolmen päivän toimitus venyi kahdeksaan päivään Suomessa tapahtuneiden palvelumöhläysten vuoksi: “Palasin torstaina iltapäivällä taas seurantaraportin äärelle. Näin raportista, että paketti oli viimein toimitettu ja kuitattu. Federal Expressin pikatoimituksesta oli muodostunut lähinnä vitsi, joka ei kuitenkaan naurattanut minua. Olin maksanut kalliin pikarahtimaksun kolmen päivän toimituksesta, joka lopulta venyi kahdeksan päivän pituiseksi (kuva 1). Tein seurantaraportin kellonaikojen perusteella sektoridiagrammin (kuva 2), josta näkyy paketin toimittamiseen kulunut aika eri maissa. Paketti lähti Isosta-Britanniasta ja sen matka Pariisiin, Ranskaan kesti hieman yli vuorokauden. Ranskasta rahtini jatkoi matkaa Vantaalle vielä samana päivänä. Aikaa kului Pariisissa alle vuorokausi ja yhteensä kahden päivän kuluttua lähetys oli jo Suomessa. Tämän jälkeen alkoivat suomalaisen operaattorin eli siis Fedexin paikallisen toimiston sekoilut: virheellisiksi väitettyjä osoitteita, makuuttelua varastossa, työaikojen päättymisiä ja niin poispäin. Paketin toimitusajasta tuhraantui yli 70 % Suomessa (kuva 3).” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa!)
Ei kommentteja.
»
Ajattelun ammattilainen -blogi vakuuttaa, että asikkaan etu on, kun tekijä suhtautuu tekemiseensä intohimolla: “Seuraavan kerran kun olet tilaamassa ruokaa tai vaikkapa ostamassa uutta taulutelevisiota tai autoa, kiinnitä huomiota siihen, kimaltavatko kokin tai kauppiaan silmät hänen alastaan kertoessaan. Jos huomaat, että toinen uppoutuu aina vain yksityiskohtaisempiin kuvauksiin haltioituneena kuin lapsensa luistelukilpailun kolmatta sijaa kuvaileva vanhempi, tiedät, että olet tekmisissä aidon nörtin kanssa.
Nörtti on paras laadun tae. Nörtti pitää huolen siitä, että tilaamaasi työhön on pantu kiinni koko sydän, pää ja kroppa, jäännöksettä. Puhtaan intohimon kanssa on aika vaikea kilpailla.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Nisse kirjoittaa kokemuksistaan vammaisena asiakkaana: “Kun kävimme eilen avustajani kanssa siirtymässä valokuvauksessa digiaikaan Gigantissa, niin koinpahan jälleen normaalin esteellisyys ongelman, josta olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Katselimme kameroita ja siihen tuli kohtelias miesmyyjä, paitsi että hän ei puhunut minulle vaan avustajalleni. Minä yritin ottaa ohjat käsiini ja osittain onnistuikin, mutta kuitenkin se jäi niinkuin puolitiehen.
Siispä ihmettelen jälleen kerran, miten myyjien koulutustasoa ei ole vieläkään saatu vammaisystävälliselle tasolle. Vaikka myönnänkin tarvitsevani puhetulkin apua niin myyjä olisi silti voinut puhua minulle tai paremminkin katsoa minuun päin puhuessaan kameroista.” (Mari Koo, kiitos Kauralle vinkistä!)
Ei kommentteja.
torstai 14. tammikuuta 2010 klo 15.26 kirjoittajana Mari Koo
En nyt äkkiseltään löytänyt tietoa, milloin puhelinluetteloiden jokavuotinen jakelu alkaa pääkaupunkiseudulla. Mutta olettaisin, että perinteitä noudatetaan ja puhelinluetteloihin liittyvä ovikellojen rimputus alkaa tammikuun lopulla. Tampereella Fonectan luetteloita jo jaetaan.
Siispä jos et puhelinluetteloita kaipaa, niin muista laittaa erillinen lappu “Ei puhelinluetteloita” oveesi. Kiinnitä se myös niin, että jakaja sen varmasti huomaa. Lapun voi askarrella itse tai tulostaa valmiin. 
Vuoden 2011 Fonectan puhelinluettelon jakelun voi kieltää jo nyt nettilomakkeella.
“Fonecta tarjoaa myös mahdollisuuden peruuttaa Puhelinluettelo suurimmilla jakelualueilla eli Helsingin Seudun ja Pirkanmaan puhelinluetteloalueilla. Vuoden 2011 Puhelinluettelon jakelun voi näillä alueilla peruuttaa täyttämällä alla oleva lomake 30.11.2010 mennessä. Muualla Suomessa Puhelinluettelon vastaanottamisesta voi kieltäytyä ”Ei Puhelinluetteloa” -ilmoituksella laatikossa tai ovessa.”
Kiitokset Fonectalle tästä mahdollisuudesta! Vastaakohan Eniro kuluttajien viime vuonna virittämään toiveeseen ja laatii samanlaisen palvelun?
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Nettipalvelu, Palvelu ja palvelut, Posti ja kuljetuspalvelut
6 kommenttia.
»
Viides rooli vieraili Lontoossa: “Tilasin matkan Ebookers-matkatoimiston kautta. Haluan kiittää minua palvellutta Heliä (en buukannut matkaa netistä, vaan piipahdin Helsingissä käydessäni Kalevankadun toimistossa, sillä halusin asiantuntevan virkailijan apua hotellin metsästämisessä). Hänen ansiostaan päädyin Bayswateriin, todella mukavaan Henry VIII -hotelliin, jonka lattiat narisivat kodikkaasti, mutta perusasiat olivat huippukunnossa: loistava peti, vastikään uusitut suihku- ja saniteettitilat, erinomainen buffet-aamiainen ja aidosti ystävällinen henkilökunta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009 klo 15.06 kirjoittajana Mari Koo
Helsingin Kalliossa asuva ystäväni kyseli Facebook-statuksessaan, missä kannattaisi tulostaa, jos on tarvetta saada tietokoneelta ulos paperitallenteita.
Vinkkinä annettiin mm. Diivarikopi Porthaniankadulla ja kirjastot. Moni ystäväpiirin edustaja ilmoitti myös, että omistaa tulostimen ja voi tarjota sitä käyttöön.
Printterit siis ovat selvästi myös koneita, joita voitaisiin kaveriporukoissa hyödyntää yhteisesti paremminkin. Moni meistä ei tarvitse laitetta usein, eikä halua sitä ostaa, saati sijoittaa musteisiin ja muihin tarvikkeisiin. Useat tulostavat työpaikoillaan, toiset oppilaitoksissa, mutta kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta käytettävissä.
Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin syksyllä otsikolla Onko oma tulostin järkevä ja tarpeellinen? Lisävinkit tulostamisen ratkaisuihin silti kiinnostavat edelleen.
Avainsanat: Palvelu ja palvelut, Tavarat, Teknologia
4 kommenttia.
»
Norppa ihmettelee pankin toimintaa luottokortin tilauksessa: “Nyt päädyin tilaamaan luottokortin itselleni siltä varalta, että päädyn joulunpyhien jälkeen lentokentälle äkkilähdön innostamana.
Kortin toimitusajaksi ilmoitettiin kolme viikkoa. Laskin, että kortti saattaa juuri ehtiä. Kun sitten jouduin käymään konttorilla noutamassa pankin uusimaa peruspankkikorttia (miksei sitäkin voinut lähettää kotiin), kysyin että missä vaiheessa toisen korttini toimitus mahtaa olla. Virkailija otti puhelimen käteensä ja tarkisti asian. Toisessa päässä kerrottiin että tilaus on toimitettu 5. joulukuuta, ja kortti saapuu viikolla 52. eikä asian nopeuttamiseksi voi tehdä mitään.
Kortti ropsahti luukusta eilen. Kaksi työpäivää sen jälkeen kun asia oli tarkistettu ja saatu varma tieto, että korttini saapuu vasta juuri ennen joulua. Nostaa pienen kysymyksen seurantajärjestelmistä ja niiden luotettavuudesta, sekä kiinnostuksista niitä kohtaan.” (Mari Koo)
1 kommentti.
maanantai 7. joulukuuta 2009 klo 19.59 kirjoittajana Mari Koo
Lähetin kenkävalmistaja Karhulle sähköpostia noin kuukausi sitten:
“Hei,
ostin vajaa vuosi sitten Karhun lenkkikengät. Kengät ovat olleet mainiot, mutta kuukausi sitten molempien kenkien kangas alkoi hajota (kts. liitteenä oleva 
kuva). En nyt niin innokas juoksija ole, että tossut olisivat olleet käytössä tuhansien kilometrien verran, ja olettaisin, että tämän hintaluokan kengät kestäisivät myös kankaaltaan. Muiden juoksukenkien kanssa tätä ei ole käynyt, lieneekö tuo vahvike riittäny tarpeeksi pitkälle tms.
Eli siis toivoisin saavani hyvitystä tästä. Kenkiä voi toki edelleen käyttää, mutta reiät tekevät oman haitapuolensa.
Kuinka siis tulisi menetellä?
Ystävällisin terveisin
Mari Koistinen”
Vastausta ei kovin nopeasti kuulunut, mutta viime viikolla sain sähköpostin:
“Hei Mari,
Pyydän anteeksi viiveellä tulevaa vastaustani!
Asia on harvinaisen selvä eli saat uuden tuotteen tilalle, jos olet siihen tyytyväinen? voidaan vaihtaa väriäkin, miten vaan haluat?”
Vastasin, että värillä ei ole väliä ja kerroin kokoni ja osoitteeni. Tänään sitten noudin postista uudet, punaiset, samanmalliset kengät sekä kenkien säilytyspussin.
Saa nähdä, kestävätkö ne vanhoja paremmin vai ovatko jalkani niin oudon malliset, että ne kuluttavat näihin kenkiin reiät. Muutoin olen ollut tossuihin oikein tyytyväinen.
Myös vanhat säilyvät kakkoslenkkareina, koska eiväthän reiät (jotka ovat kuvanottohetken jälkeen kasvaneet) suoritusta niin pahasti haittaa.
Avainsanat: Kehut, Palautukset, Palvelu ja palvelut, Urheilu&liikunta
2 kommenttia.
perjantai 27. marraskuuta 2009 klo 12.35 kirjoittajana Mari Koo
Eilen juteltiin lainaamisesta ja vuokraamisesta Kirjasto 10:ssä Kuinoman Markku Jussilan, Bookabookan Vesa Kaartisen ja kirjastossa työskentelevän Mace Ojan kanssa. Kiinnostavan keskustelun raporttia on luettavissa Qaikussa, iso kiitos Kustille kirjaamisesta! Kiitokset myös paikalla olleille!
Yksityishenkilöiden välistä lainaamista ja vuokraamista hankaloittavat ne perinteiset henkiset tekijämme: haluamme omistaa tavaroita itse (se identiteetin luominen), vuokrausta epäillään hankalaksi, pelätään tavaroiden hajoamista jne. Markku Jussila totesi, että Kuinoman kautta on vuokrattu yli tuhat kertaa eikä ole syntynyt yhtään vahingonkorvausvaatimusta. Kuinoman järjestelmä myös ottaa huomioon vahingonkorvaukset ja muut mahdolliset ongelmatapaukset.
Ja tokihan on totta, ettei kaikkea voi lainata tai vuokrata, ja esimerkiksi vaatteissa on koko-ongelmat. Lisäksi fyysiset tavarat pitää jotenkin saada kuljetettua henkilöltä toiselle. Mutta silti paljon olisi mahdollisuuksia, ja netti tekee toiminnan entistä helpommaksi.
Lainsäädännön pitäisi huomioida lainaus ja vuokraus nykyistä paremmin
Mutta selvää on, että tavarat voisivat kiertää paljon tehokkaammin. Yhteiskunta ei vain ole tähän kannustava, joten miten toiminta voisi tehokkaasti laajentuakaan? Esimerkkejä yhteiskunnallisesta ongelmallisuudesta ovat mm:
- Bookabookan lainaus- ja vuokraustoiminta on jäädytetty tekijänoikeuslainsäädäntöön nojalla. Keskusteluissa vedotaan EU-direktiiveihin ja siihen, miten vaikeaa kaiken muuttaminen on. (Tästä mm. Bookabookan blogissa ministerin vastaus kansanedustajan kyselyyn.)
- Kuluttajansuojalainsäädännössä ei määritellä riittävästi tavaravuokraamiseen liittyviä asioita. Tavaravuokraamisessa kuluttaja on oman onnensa
nojassa verrattuna tavaroiden ostamiseen.
- Tavaroiden vuokratuottojen henkilöverotuksessa huomioimisen pitäisi olla selkää. Tällöin pitäisi olla selvä raja siitä ,mihin asti ‘ensisijaisesti
omaan käyttöön hankittujen tavaroiden’ vuokratuotot olisivat aina verottomia henkilöverotuksessa.
- Myöskään vakuutuskäytännöt eivät huomioi lainaamista ja vuokraamista. Korvaako omistajan kotivakuutus vuokralle annetun tavaran? Vai
korvaako vuokraajan koti-, matka- tai vapaa-ajanvakuutus omistajalle/vuokranantajalle maksettavat vahingonkorvaukset?
Iloa ja identiteettiä jakamisesta, ei omistamisesta
Näihin seikkoihin tietysti toivoisi selvyyttä, jotta lainaaminen ja vuokraus todella otettaisiin vaihtoehdoksi tavaroiden käyttöön. Älä osta mitään – ja Anna jotain -päivän henkisesti: vuokratkaa, lainatkaa, antakaa ja jakakaa!
Eli saakaa iloa omistamisen sijaan jostain muusta: esimerkiksi Macen kirjahylly (neljä kirjaa) on mainio esimerkki siitä, miten kirjastovirkailijankaan ei tarvitse osaamisensa ja asinatuntijuuden osoittamiseksi omistaa kirjoja.
Mace kertoi eilen virallisen osuuden jälkeen myös sen, että jos hän maksaa toiselle kahvit tai lounaan, niin hän pyytää, että toinen tarjoaisi vastaavasti lounaan tai kahvit jollekin muulle, ei siis takaisin Macelle. Näin siis laitetaan hyvä kiertämään.
Avainsanat: Lainaus ja vuokraus, Laki &oikeus &politiikka, Palvelu ja palvelut, Yhteiskunta
2 kommenttia.
maanantai 9. marraskuuta 2009 klo 17.09 kirjoittajana Mari Koo
Kulutusjuhlan juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi.
1. Google
Istun normipäivänä paljon tietokoneella, ja Googlen hakukone sekä muut ilmaistuotteet ovat ahkerassa käytössä. Usein haen tietoja mitä erilaisimmista asioista naputtamalla hakusanat Googleen. Lisäksi käytän mm. Gmailia, GoogleDocseja ja Googlen kalenteria ja syötteenlukijaa. Samoin myös Googlen omistama Blogger on parin blogini pohjana.
2. Kirjastopalvelut
Lähikirjastoni eli Kallion kirjasto (kuvassa) on ollut suljettuna kuukauden. Nyt kirjastokäynnit pitää siis suunnitella tarkemmin, kun kirjastoon ei voi noin vain poiketa ohikulkumatkalla.
Kirjastot ovat kuuluneet elämääni aina, enkä varmaan voi kehua tarpeeksi sitä kaikkea, mitä niistä olen saanut. Olen käyttänyt tyytyväisenä myös mm. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastoja.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-palvelu tekee mm. lainojen uusimisen ja teosten varaamisen helpoksi. Olen ruksinut asetukset niin, että lainaushistorianikin tallentuu, joten tuota kautta voin muistella, mitä olenkaan lukenut.
3. Polkupyörä
Nykyinen ykköspyöräni on palvellut minua yli viisi vuotta, kakkospyöränä on vanha poikien Jupiter. Fillarointi on mielestäni mielettömän hyvä tapa liikkua Helsingissä: muutaman kilometrin matkat taittuvat helposti ja nopeasti.
Myös pidemmät matkat ja vaikka kesälomareissut menevät 
mukavasti pyörän päällä.
Seitsenvaihteinen Helkama on saanut lisävarusteikseen mm. Reelight-valot (suosittelen edelleen lämpimästi kaupunkipyöräilijöille) ja viiltosuojatut ulkorenkaat. Lisäksi käytössäni on tietysti parikin fillarikypärää (joista kangaspäällysteinen on osoittautunut nyt viileämmillä säillä sopivasti lämmittäväksi korvaläppien kanssa käytettynä). Tällä hetkellä mietin, panostaisinko nastarenkaisiin vai jätänkö fillaroinnin vielä tänäkin talvena vähiin niinä päivinä, kun sääolosuhteet ovat liian hankalat.
Olen iloinen myös paikallisista fillarikorjaamojen palveluista, sillä itse en osaa pyörääni sen suuremmin huoltaa, vaikka kuvassa jotain putsaustoimintaa teenkin.
- – -
Aiemmin kolmikkonsa ovat julkaisseet AJ, Ilkka, Oopa, Zepa ja Eko-Matti. Kulutusjuhlan lukijat saavat tietysti vapaasti napata idean ja kirjoittaa omaan blogiin samasta aiheesta: laitathan linkin myös vaikka tämän tekstin kommentteihin.
Avainsanat: Kehut, Kolme tavaraani/palveluani, Palvelu ja palvelut, Tavarat
4 kommenttia.
»
Satujatar otatti passikuvat: “Päivän kehut menevät Myyrfotoon Myyrmannissa. Siellä osataan ottaa passikuvia, joissa ihminen ei ole seinästärevitty ikäisensä näköinen kääkkä, vaan vähän nuoremman näköinen ja melkein hymyilevä kääkkä. Olipa heillä temppunsa kaksoisleuan kadottamiseenkin. Hinta vain eur 15. Kun pakko on välillä passeja ja papereita uusia, kannattaa käyttää sellaista valokuvaamoa, jossa osaavat hommansa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Kirsti Ellilä ahdistui rintaliivikaupassa: “En ihan ymmärrä mistä se johtuu mutta inhoan rintaliivejä, joissa on hakaset. Tykkään mallista, jonka voi kiskoa pään yli. Minulla on ollut tietty urheilurintsikkamerkki, joka on ollut mieluisa, mutta nyt sellaisia ei enää valmisteta.
Poikkesin arvovaltaisen turkulaisen kauppaliikkeen liiviosastolle katselemaan urheilurintsikoita. Pirtsakka myyjä siihen heti tarjoamaan apua. Sanoin että näitä urheilujuttuja tässä katson. Hän halusi tietää, mitä liikuntaa harrastan. Minä sanoin, että käytän tämmöisiä muuten vain. Hän sanoi, ettei urheilurintaliivejä kannata käyttää muuten kuin urheilussa. Koin sen moitteeksi. Sitten hän halusi tietää kuppikokoni. Minä pakenin paikalta.
Tiedän, että jo lapsesta lähtien tyttöjä kasvatetaan siihen, että he reippaasti ja kakistelematta ilmoittavat kuppikokonsa liivimyyjälle. Minuakin on kasvatettu siihen. Mutta en muista koskaan tunteneeni itseäni yhtä häväistyksi kuin seistessäni erään porilaisen liivikaupan sovituskopissa yläruumis paljaana, äitini pitäessä vieressä vahtia ja myyjän arvioidessa kuppikokoani. Olin silloin kolmetoista. Päätin, että mikäli vain minusta riippuu, tämä ei tule toistumaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Huomenna lauantaina (31.10.) vietetään pyhäinpäivää, ja se sulkee myös ruokakauppojen ovet. Poikkeuksena tietysti ne liikkeet, jotka saavat olla auki pyhäpäivistä riippumatta. Sunnuntaina kaikki kaupat saavat olla avoinna klo 12-21, mutta aukiolossa on tietysti kauppakohtaisia vaihteluita. Lisää pyhäinpäivän tuomista muutoksista mm. julkiseen liikenteeseen Hesarin jutusta. (Mari Koo)
1 kommentti.
perjantai 30. lokakuuta 2009 klo 11.50 kirjoittajana AJ
Kulutusjuhlassa juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi
Kannettava tietokone
Telkkarin annoin pois ennen Koreaan lähtöä. Sittemmin työ- ja vapaa-aika on kulunut enemmän tai vähemmän koneen ääressä. Koneella perheen äiti tallentaa maukkaat reseptit ja isä laskee perheen lomabudjetin taulukkolaskennalla. Perheen nuorimmainen selaa nettia muiden jo mennessä yöpuulle. Välilä tuntuu, että vähempikin riittäisi.
Kirjastot
Sitä aktiivisempaa on käyttö, mitä lähempänä kirjasto on kotia tai päivittäistä reittiä milloin minnekin. Lukeminen on varsin kausittaista, mutta jatkuvaa. Lisäksi koen useimpien kirjastojen ilmapiirin jotenkin rauhoittavaksi. Kaikki nuo kirjat, kaikki tuo tieto. Se saa minut vain miettimään, että… mitä sitten?
Selkäreppu
40 litran Haltin selkäreppu. Punamusta hässäkkä, joka on seurannut mukana Aasian ja Australian. Fiksusti pakkaa, niin mahtuu just sopivasti. Uskon, että tuolla repulla reissaisi loputkin mantereet, jos niikseen tulee. Siihen asti vanha uskollinen kuljettaa suurimman osan ajasta treenikamoja, kirjoja ja läppäriä.
- – -
Aimmin kolmikonsa ovat julkaisseet Ilkka, Oopa, Zepa ja Eko-Matti. Kulutusjuhlan lukijat saavat tietysti vapaasti napata idean ja kirjoittaa vaikka omaan blogiin samasta aiheesta: laitathan linkin myös vaikka tämän tekstin kommentteihin.
Avainsanat: Kolme tavaraani/palveluani, Palvelu ja palvelut, Tavarat, Teknologia
Ei kommentteja.
»
Näkymätön tyttö koki omenoiden ostamisen markkinoilta hankalaksi: “Pidän markkinoista ja myyjäisistä ja käyn niissä mielelläni, mutta en ihan muistanut miksi haluaisin silakkamarkkinoille, kun en halunnut ostaa kalaa. Tai käsinvärjättyjä lankoja, niitä olen ostanut joskus. Kunnes sitten törmäsin vesirinkelimyyjään ja ohrarieska- ja viipurinrinkeli-. Niitä olisin voinut ostaa enemmänkin, jos pakastimeeni mahtuisi jotain. Ostin myös vähän omenoita, se oli aika hankalaa. Myyjiä oli kyllä paljon, mutta he olivat joko liian pelottavia tai kiireisiä tai jotain. Onneksi löysin myyjän joka ei ollut mitään niistä ja jolla oli kylttejä joissa esiteltiin omenoiden ominaisuudet (koska valinnanvaikeus oli myös pelottavaa). Parilla eurolla sai omenoiden lisäksi kaksi pientä sievää päärynää.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
ButtUgly-Janne raportoi erään nettikaupan omituisesta käytöksestä: “Helmetti -keskustelupalstalla nostettiin esille Helmikeskus -nimisen yrityksen hieman erikoiset palautusehdot, joissa mm. vaaditaan kiitoslahjojen palauttamista, ja erikseen ilmoitetaan, että asiattomista palautuksista poistetaan rekisteristä (siis ilmeisesti joutuu yrityksen mustalle listalle).
No, kullekin tavallaan, ja yrityshän saa toki valikoida asiakkaansa, mutta keskustelu eskaloitui melko vikkelästi tasolle, jossa nimimerkki “Helmikeskus” poisti omat viestinsä ketjusta ja laittoi tilalle merkinnän “rl 24.10.2″ – ilmeisesti viite Rikoslain 24 luvun 10 pykälän 2 momenttiin, joka määrittelee “törkeän kunnianloukkauksen”. Lisäksi myös ketjuun linkittänyttä, erittäin asiallisesti kirjoittanutta bloggaajaa on uhkailtu jo oikeusjutulla. [- - -] Fiksumpi yritys olisi tässäkin tapauksessa voinut kääntää tilaisuuden voitoksi havaitsemalla, että asiakkaat eivät pidä tilanteesta ja muuttamalla ehtoja. Siitä olisi saanut hieman näkyvyyttä ja asiakkaille hyvän mielen; mutta yrityksen edustaja päätti kuitenkin syyttää foorumin keskustelijoita “vapaamatkustelijoiksi” ja keskustelua “ala-arvoiseksi“. Ei ihan se paras valinta. Jännityksellä odotamme aikooko ko. yritys ajaa itseään pidemmälle suohon.” (Mari Koo)
11 kommenttia.
»
Aleksi maksaa pankille palvelusta, joka ei lopulta palvele kovin hyvin: “Maksan Nordealle joka kuukausi 0,75 euroa Tapahtumakysely-nimisestä palvelusta, jonka on tarkoitus näyttää minulle, mitä laskuja Visa-kortilleni on kilahtanut. [- - -]
Tällä viikolla selvisi, että 6,75 eurolla vuodessa ei saa näkyviin kortin tapahtumia kuin parilta viimeiseltä kuukaudelta. Tiedustelin tätä vanhempien Visa-tapahtumien löytämistä verkkopankin kautta lähetetyllä viestillä ja sain vastauksen:
Visa -tapahtumat poistuvat näkyvistä verkkopankista niiden ”vanhetessa”. Pyydän sinua olemaan yhteydessä Nordea Visan Asiakaspalveluun, puh. 09-6964 6011.
Tottelin ja soitin. Sain kuulla, että kopio 20,80 euron laskusta, joka kirjautui Visa-kortilleni toukokuun lopussa, tulisi maksamaan minulle seitsemän euroa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
« vanhemmat kirjoitukset
Facebook-ryhmään