Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'polkypyöräily' merkittyjä kirjoituksia

Pyörähuollon iso plussa: hinnat ja huoltojen sisällöt esillä nettisivulla

maanantai 14. huhtikuuta 2014 klo 14.47 kirjoittajana Mari Koo

Huoltopalvelujen ostaminen ei aina ole helppoa: hinta-arvioita ei saa, arvio voi heittää lopullisesta hinnasta, eikä välttämättä oikein tiedä, mistä itse asiassa maksoi.

On siis hienoa, kun pyöräkorjaamo kertoo nettisivuillaan sekä yleisimpien huoltojen hinnat että niiden sisällön.

Siksi vein tänään pyöräni kausihuoltoon juuri avattuun, Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan Pyöräpoli-pyöränkorjausfirmaan.

Olin havainnut Pyöräpolin mainoksen lähikaupan seinällä. Koska lähes vuoden vanha pyöräni kaipasi jo kipeästi huoltoa (tärkeä ensihuoltokin oli jäänyt teettämättä), pistin firman nimen ylös.

Tutkailin nettisivut ja totesin, että tätä yrittäjää haluan tällä kertaa kannattaa: hinnat kerrottiin selkeästi ja samalla myös sai jo etukäteen nähdä listan siitä, mitä huolto sisältää.

Ajelin pyöräni huoltopaikkaan, jossa minua tervehti ystävällisesti paikan pyörittäjä Joose Mikkonen. Hän tutkaili pyörääni ja kyseli perustietoja: onko ollut jotain erityistä vikaa, huoltohistoriaa jne.

Joose totesi, että normaalin kausihuollon (hinta 100 euroa) lisäksi tuskin tulee mitään lisäkustannuksia. Hän otti yhteystietoni ylös ja lupasi, että saan tekstiviestillä ilmoituksen muutaman päivän kuluttua, kun huolto on valmis.

Ensikäynnistä jäi siis hyvä fiilis. Olen noin kymmenen vuoden aikana asioinut useissa helsinkiläisissä pyöräkorjaamossa, ja useimmiten olen saanut asiallista palvelua. Mutta silti liian usein näiden kausihuoltojen yhteydessä on jäänyt olo, etten oikeastaan tiedä, mitä pyörälle on tehty.

Nyt haluan kerätä tämän pyörän huoltohistorian talteen ja säästää myös kuitit. Jos jostain syystä esimerkiksi haluan myydä pyörän muutaman vuoden päästä, niin on vakuuttavampaa, kun voin osoittaa, että pyörää on huollettu säännöllisesti ja tiedän, mitä huollot ovat sisältäneet. Tai jos pyörä varastetaan, niin kuitit toimivat tietysti myös jonkinalaisena merkkinä siitä, että pyörän arvo ei ole täysin romahtanut.

Pyöräpoli Facebookissa

Päivitys 20.4.
Pyörä on nyt huollettu ja kulkee hyvin! Pyöräpoli palveli hienosti loppuun asti: tekstiviesti ilmoitti torstaina pyörän olevan noudettavissa (vein siis huoltoon maanantaina). Noudin pyörän lauantaina, ja Joose palveli mukavasti ja asiantuntevasti myös noutovaiheessa.

pyöriä
Kuvan pyörä ei ole minun, mutta nappasin kuvan taannoin, kun havaitsin pyörän pyöräkellarissamme. Lähinnä minua kiinnostivat pyörän lisävarusteet.

»   Mane on laskenut pyöräilynsä kustannukset: “Olen pitänyt tarkasti kirjaa pyöräilemistäni kilometreistä ja pyörieni huoltokuluista ja pyörieni hankkimiseen kuluneista rahoista. Kahden viime vuoden tilastoinnin perusteella pyöräily maksaa noin 8,5 euroa per 100 kilometriä. [- - -] En ole juurikaan huoltanut pyöriämme itse. En ole tilannut varaosia saksalaisista nettikaupoista vaan ostanut lähes kaikki osat helsinkiläisistä pyöräkaupoista ja -huolloista. Silti pyöräily on ollut melko halpaa. Itse huoltamalla ja osat netistä tilaamalla pyöräily olisi vielä paljon halvempaa, mutta huomattavasti vähemmän hauskaa. Pyöräillyistä työmatkoista saa muuten kilometrikorvausta 11 senttiä kilometriltä. Se kattaa juuri huolto- ja ostokulut. Polttoaineeseen eli ruokaan ei kilometrikorvaus riitä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Viluinen ja arka Riikka kirjoittaa Huili-lehdessä blogia talvipyöräilysuunnitelmistaan. Ilman varustelua talvipyöräilyä ei tietysti voi aloittaa, ja Riikka on koonnut listan saamistaan tarvikevinkeistä: mukana on kypärähuppuja, korvaläpät, hanskoja, kerrasto, viimankestävää ulkokuorta ja niin edelleen. “Listaan voidaan varmaan lisätä vielä (13.) suurempi asunto, jossa erillinen kodinhoitohuone talvipyöräilyvarusteille. No nyt tiedän, mitä tarvitaan. Seuraavaksi pitää vielä etsiä varusteet.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

Lapsen pyöräilykypärässä tärkeintä on oikea koko, mutta ulkonäölläkin on merkitystä

keskiviikko 29. toukokuuta 2013 klo 10.45 kirjoittajana Mari Koo

Saksan reissulta ostin lapsellemme ensimmäisen pyöräilykypärän.
Kypärä oli suhteellisen hintava (49 euroa), mutta sitä rahoitettiin lapsen isovanhemmilta tulleilla varoilla.

Emmekä jaksaneet kierrellä kauppoja, niin ostimme kypärän siitä ainoasta pyöräilyliikkeestä, jonka sisällä kävimme.

Pienokaisen kypärässä on tietysti tärkeintä sen turvallisuus: kypärän oikea koko (XS, 44 – 50 cm) ja hyvät säätömahdollisuudet.

Liian usein näkee lapsia, joiden kypärät keikkuvat ja heiluvat päässä: joko kypärä on yksinkertaisesti liian iso tai sitä ei ole kiristetty kunnolla. Kummassakin tapauksessa kypärän tehtävä pään suojaajana ei toteudu niin kuin pitäisi.

Epäilen myös, että tällainen kypärä tuntuu lapsesta ikävältä. Eihän omassakaan päässään haluaisi pitää suhteellisen painavaa esinettä, joka heilahtelee miten sattuu.

Myös kypärän painoon kiinnitin huomiota: ennemmin 300 grammaa kuin lähemmäs 500 grammaa.

Lisäksi valinnassa painoi kypärän ulkonäkö. Ei tuo ostettu ollut täysin sellainen, kuin olisin toivonut, mutta sentään riittävän hillitty.

Myös lipallisuus on plussa. Se auttaa hieman niin auringossa kuin sateessa.

Ensimmäiset fillarilenkit nyt kymmenen kuukautta vanhan lapsen kanssa on tehty, ja hyvin hän on istuimessaan viihtynyt. Istuinvalinnasta kirjoittelen lähiaikoina lisää.

kypärä

Pyöräily on edullista liikennettä, mutta varusteisiin ja huoltoon kannattaa hieman panostaa

tiistai 14. toukokuuta 2013 klo 10.35 kirjoittajana Mari Koo

Nyt vietetään pyöräilyviikkoa ja tänään Pyörällä töihin -päivää. Itsehän olen nyt kotiäitinä, joten en fillaroinut aamulla mihinkään.

Sen sijaan pientä kateutta tuntien ihailin esimerkiksi Manen blogia, johon hän oli kuvannut mm. aamun tunnelmia Helsingin polkupyöräilijöiden kahveilta.

Aikoinaan fillaroin töihin Helsingin Kalliosta Espoon Leppävaaran maaliskuusta marraskuulle. Säästin siinä rahaa, sillä seutulippuhan ei ole halpa. Samalla sain reilun tunnin pyöräilyn päivittäin, joten liikuntaa kertyi mukavasti. Julkisilla työmatkaan kului lähes yhtä pitkä aika, ja pyöräilystä tuli niin paljon parempi olo.

Mutta sen olen oppinut, että pyöräilyvarusteisiin ja pyörän huoltoon kannattaa hieman panostaa. Olen käyttänyt pyörääni säännöllisesti perushuolloissa, pitänyt renkaat täysinä (jalkapumppu on ehdoton!) ja hankkinut mm. pistosuojatut renkaat.

Tänä keväänä vein kahdeksan vuotta vanhan kulkuneuvoni täyshuoltoon.
Helkamassani oli moni kohta tarkistuksen ja korjauksen tarpeessa. Mainio pyörähuolto teki arvion huoltotarpeista ja sen kustannuksista: 260 euroa. Ei mikään pikkusumma, mutta sen ansiosta paljon poljetulle pyörälleni luvattiin viitisen vuotta hyviä ajeluita.

Ja kun kustannukset suhteuttaa siihen, miten paljon autosta joutuisi maksamaan, niin pyörän ylläpito on hyvin edullista.

Moni ajelee kitisevällä, rämisevällä pyörällä, jossa on vielä kumitkin turhan tyhjät. Silloin pyöräilynautinnosta jää osa pois.

Pyörähuollosta kannattaa aina kysyä, mitä huolto itse asiassa sisältää. Ei ole mielekästä verrata esimerkiksi keväthuoltoja, jos ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla saa.

Tietysti pyörää voi opetella huoltamaan myös itse. Minä olen siihen liian laiska. Pyörän kumit voisin ehkä hätätapauksessa vaihtaa, mutta mieluiten teetän senkin osaavammilla.

Vielä loppuun onnittelut Vuoden pyöräilijälle eli mainiota Tavarafillaria ylläpitävälle Teppo Moisiolle! Tavarafillarin teksteistä olen minäkin saanut paljon tietoa ja vinkkejä.

Ja pyöräily todellakin on liikennettä, ei liikuntaa, kuten Teppo aina muistuttaa.

hääkuvanfillarit

Vanhat polkupyörät pääsivät myös hääkuviimme pari vuotta sitten.

»   Leo Stranius hankki lapselle pyöräilykypärän sekä pyöränistuimen, jotka maksoivat yhteensä 103 euroa: “Tämä oli samalla kaikkein kallein hankinta, jonka olemme vauvalle toistaiseksi tehneet. Ja kaiken lisäksi vielä uutena. Tällä kertaa sopivaa pyöränistuinta kun ei löytynyt käytettynä ja kypärän halusimme turvallisuussyistä uutena. [- - -] Hamax Sleepy oli helppo ja nopea asentaa ja sopii hyvin melkein pyörään kuin pyörään. Hyvänä ominaisuutena on se, että istuimen saa irti pidikkeestä ja vaihdettua toiseen pyörään. Tarakkaa ei tarvita. Eli kunhan hankkii toisen pidikkeen (sen yritämme saada nyt jostain käytettynä), niin istuinta voi käyttää useammassa eri pyörässä. [- - -] Mikä parasta: Vauva tuntuu viihtyvät istuimessa todella hyvin. Olemme ehtineet tehdä kaksi pyöräretkeä. Molemmilla kerroilla vauva on ensin tarkkaillut istuimesta käsin kiinnostuneena ympäristöä. Vaikka istuimen saa myös nukkumisasentoon, ehti vauva molemmilla pyöräreissuilla nukahtaa istuimeen pää sylissä retkottaen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Polkupyöriin pitäisi saada valot lain voimalla, kirjoittaa Martti Tulenheimo: “Varsinainen kysymys on, miksi pyöriä saa myydä ilman valoja? Led-valojen teknologinen kehitys on edennyt jo sille tasolle, että valmistajat ja myyjät pitäisi velvoittaa varustamaan pyörät valoilla. Käyttäjien vastuuta käyttää valoja pimeällä pitäisi puolestaan valvoa, kuten esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi pyörät on lain mukaan jo nykyäänkin varustettava heijastimilla niin edestä kuin takaa. Nyt kun led-valot ovat jo useita vuosia olleet huomattavan halpoja, tehokkaita, pieniä, kestäviä jne. olisi aika muuttaa lakia koskemaan valoja. Valkoista valoa eteen ja punaista taakse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mikko suosittelee sähköpyörää kakkosautoksi: “Luovuimme kesällä perheen toisesta henkilöautosta ja hankin sen sijaan käyttööni sähköavusteisen Helkama-fillarin. Ratkaisu on osoittautunut erittäin toimivaksi. [- - -] Oma työmatkani on melko tarkalleen 8 kilometriä per suunta. Olen tähän asti kulkenut sen pääasiassa henkilöautolla. Ei tarvita suurta ekoheräämistä tai elämäntaparemonttia tajutakseen, että on suorastaan rikollisen tyhmää maksaa auton ylläpitokustannuksia 5 x 16 kilometrin viikottaisen käytön takia! [- - -] Suosittelen reilun kuukauden kokemuksella kaikille alle kymmenen kilometrin päässä työpaikaltaan asuville sähköavusteista fillaria henkilöauton tilalle.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 1 kommentti.

»   Mari hehkuttaa Mondon blogissaan matkustamista Suomessa pyörä ja linja-auto yhdistäen: “Sain kollegalta loistavan vinkin: Matkahuollon busseissa pyörä kulkee helposti mukana. Ja niin tein hyvän päätöksen, kun lähdin jatkamaan matkaa Helsingistä: otin pyörän mukaan. Aiemmin olin vuokrannut pyörän joka kaupungissa, mutta se maksoi, ja pyörän joutui aina hakemaan ja palauttamaan. Nyt on kätevää pyöräillä linja-autoasemalle, ja perille tullessa pääsee nopeasti hotellille. Ja kun on pyörä mukana, ehtii joka paikassa nähdä paljon enemmän. Jotkut linja-autoyhtiöt saattavat periä pienen korvauksen (kerran maksoin kolme euroa), mutta useimmiten pyörän saa mukaan ilmaiseksi. Olen huomannut, että linja-autokuskit ovat yltiömukavia, ja heiltä saa sellaista vanhanajan avuliaan kohteliasta ja humoristista palvelua, joka on käynyt harvinaiseksi. Reissuun lähtiessäni ajattelin, että matkustaminen ympäri Suomea olisi bussilla raskasta ja vaikeaa. Olen aina matkustanut kotimaassa enemmän junalla tai autolla. Nyt olen ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan kun lauletaan, että linja-autossa ompi tunnelmaa. Se on paras tapa matkustaa, kun kiertelee ympäriinsä. Ja vielä hehkutusta: Bussi menee useimpiin paikkoihin monesti päivässä, ja sillä pääsee aina keskustasta keskustaan, toisin kuin esimerkiksi lentämällä. Matkalla näkee kauniita maisemia, mielestäni enemmän kuin junissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pienestä hyvä mieli ja mahdollisuus pidempään asiakassuhteeseen

lauantai 7. toukokuuta 2011 klo 15.59 kirjoittajana Mari Koo

Taloutemme toisen pyörän venttiili hajosi. Se oli temppuillut jo pidempään, joten tapahtuma ei tullut yllätyksenä. Harmittihan se silti.

Kävelimme läheiseen pyöräliikkeeseen. Mies esitteli hajonneen venttiilin ja kysyi uutta. Myyjä hävisi takahuoneeseen ja palasi uuden venttiilin kanssa. Hintatiedusteluun vastaus oli:

“Ei maksa mitään.”

Kiittelimme kovasti ja suuntasimme kotiin. Helpottuneena saimme todeta, että uusi venttili todellakin toimi.

Emme ole kyseisen liikeen kanta-asiakkaita (kerran aikaisemmin ostin pyöräkorin), mutta tämän jälkeen varmasti tarvittaessa astelemme tyytyväisinä kyseiseen liikkeeseen. Asiakkaana ilahtuu suuresti tällaisesta toiminnasta, ja kun kerran ilmaiseksi sai jotain, josta olisi ollut valmis maksamaan, niin mieluusti toistamiseen käy tekemässä jonkin isomman hankinnan.

Tosin pyöräliike sijaitsee täällä Sveitsissä, emmekä asu täällä enää edes kahta kuukautta. Joten kenties jäämme ikuiseen kiitollisuudenvelkaan.

Mutta vastaava palvelu saa minulta pisteet, tapahtui se sitten missä tahansa päin maailmaa.

»   Pyöräily on vakavasti otettava liikkumismuoto kaupungeissa. Mutta kenties pyöräfirmoihin kannattaisi myös sijoittaa rahojaan, toteaa Henrik Ruso: “Yhtälönä on siis: liikenneratkaisujen tärkeys, ruuhkien mälsyys, väen paljous sekä kaupungistuminen, autoilukulttuurin muutos ja polkupyörien käyttämätön potentiaali. Näin ollen paitsi että fillarikulttuurin kehittämiseen kannattaa satsata, ennustan polkupyörien renessanssin olevan kulman takana joka tapauksessa. {- – -} Näin ollen ennustan, että pyöräilystä tulee elinaikanani todella iso juttu. Täytyykin alkaa tutkia pyöräfirmojen osakkeiden ostoa eläkesäästämisen muotona.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kaupunkifillari-blogissa kehitellään nyt eteenpäin ajatusta kauppojen tarjoamista pyöränparkkeerausmahdollisuuksista. Kommenttiosastolle voi kertoa, mihin sinun mielestäsi kannattaisi perustaa parkkipaikka pyörille eli voisi muuttaa yhden autoparkkipaikan kymmenelle pyörälle soveltuvaksi. Hienoa, että pohdinta pyöräasiakkaiden huomioimisesta saa kiinnostusta ja hyviä ideoita, joissa otetaan huomioon eri näkökulmat. Ja jos tämän sattuu näkemään joku ravintolan tai kaupan pitäjä, joka olisi valmis lähtemään mukaan muutoksiin, niin nyt olisi hyvä paikka markkinoida fillariystävällistä toimintaa. (Mari Koo) 1 kommentti.

Pyörätelineitä kauppojen ja yritysten luo, kiitos

sunnuntai 10. lokakuuta 2010 klo 17.21 kirjoittajana Mari Koo

Berliinissä tunnetusti pyöräillään paljon, ja itsekin olen sitä täällä päässyt kokeilemaan. Hyvin rullaa, sillä pyöräteitä on paljon, liikkuminen on vaivatonta, eikä kukaan huuda vihaisena, jos sattuu erehtymään jalkakäytävän puolelle.

Helsingissä olen usein erilaisten yritysten ja kauppojen edustalla kaivannut paikkaa, johon parkkeerata pyöräni. Valitettavan harvoin vain on selvästi merkittyä vieraspyöräpaikoitusta.

Esimerkiksi viime vuonna parkkeerasin pyöräni erään hotellin ulko-ovien läheisyyteen. Tullessani reilun tunnin kuluttia sisältä havaitsin, ettei pyörää näy. Pieni paniikki fillarin varastamisesta hiipi mieleen, mutta menin kysymään asiaa vastaanotosta.

Minulle kerrottiin, että pyöräni oli siirretty hotellin takana oleviin telineisiin, koska hotellin ikkunoiden edusta piti kuulemma olla vapaana palokuntaa varten. Missään ei tietysti ollut merkintää moisesta vaatimuksesta, eikä hotellin etuovilla kerrottu, että pyörätelineet ovat takana. Autoille oli luonnollisesti selvästi merkittyjä parkkipaikkoja.

Berliinissä pyörän parkkeeraus ei tuota vastaavia ongelmia. Monen pikkuliikkeenkin edessä on pieni pyöräteline, johon kulkuneuvon voi laittaa huoletta.

Tällaisia tarvittaisiin lisää Suomeenkin. Jos kerran kaduille asetetaan erilaisia mainostelineitä, niin eikö saman voisi hoitaa hyödyllisemmällä tuotteella, johon saisi pyöriäkin?

Ja joo, ymmärrän, ettei jokaisen pikkuliikkeen eteen tuollaista mahdu Helsingissä ilman, että katu menee tukkoon, mutta monen yrityksen luona olisi tilaa. Ehkäpä voisi nipistää vaikka yhden auton parkkipaikasta, jotta mahtuisi enemmän pyöriä?

Eikä kyse ole siis vain vain myymälöistä, vaan kaikista yrityksistä, johon ihmisillä voi olla tarvetta käväistä vaikka palavereissa. Autojen vieraspaikat kyllä kerrotaan, mutta pyöräilijöille samaa ei aina tarjota.