Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Pukeutuminen & muoti' merkittyjä kirjoituksia

»   Mia pukeutui viikon ajan samoihin vaatteisiin: vaaleisiin villakangashousuihin, valkoisiin tennareihin ja mustaan neuleeseen. ”Mitä ajankäyttöön tulee, univormu on paras idea ikinä! Menin joka ilta rauhallisin mielin nukkumaan, kun ei tarvinnut mietiskellä, mitä laittaa päälle seuraavana päivänä. Aamulla säästyi aikaa, kun sujahdin vain tuolilla odottavaan univormuuni. Niin helppoa! Vaikka pukeutuminen on mielestäni kivaa, oli ihana olla ajattelematta sitä viikon ajan. Minun oli pakko lopettaa kokeiluni viikon jälkeen, koska tuli niin mutainen keli, etteivät housuni olisi selvinneet siitä hengissä (pukeudu vuodenajan mukaan!). Aion kuitenkin jatkaa univormuun pukeutumista, etenkin jos edessä on stressaava viikko. Silloin on ihana tietää, että minulla on hyvin suunniteltu univormu boostaamassa itseluottamustani kaikissa tilanteissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jenni pohtii, miten suhtautua vaatteisiin, joita on pidetty päällä, mutta jotka eivät ole likaisia: ”Aiemmin en halunnut laittaa käytettyä vaatetta puhtaiden joukkoon, vaikkei siinä näkyvää likaa olisikaan. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa tätä ajattelua, ja siirtyä yhä lähemmäksi likaiset – puhtaat -jaottelua, ilman sitä kolmatta kategoriaa. Epäilen, että likaisen ja puhtaan erottelussa on vallinnut pikemminkin vaistomainen kuin rationaalinen ajattelu. Sellaiset vaatteet, joita ei mielestäni enää voi laittaa päälle, laitan suoraan pyykkiin. Sellainen vaate, joka taas on vielä käyttökelpoinen, menee yhä useammin takaisin kaappiin. Esimerkiksi neuleet ja villapaidat ovat tällaisia. Jos vaate on tahraton ja raikas, miksi se pitäisi pitää erillään muista? [ – – -] Pesu ei suinkaan tee kaikille vaatteille edes hyvää, joten siinäkin on yksi syy vain tuulettaa, harjata ja laittaa takaisin kaappiin. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että pitääkin ottaa vaateharja ahkerampaan käyttöön. Sillä saa tomun ja muun irtoavan lian helposti pois, jolloin vaatteesta tuleekin jälleen aika puhdas. Kuika monta kategoriaa teillä on käytössä? Voiko puolipitoiset laittaa takaisin kaappiin?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rinna esittelee idean vaatteiden valmistusaineluetteloista: ”Niin suuri osa tekstiilin käyttäytymisestä riippuu siitä minkälaisia viimeistysaineita sen käsittelyssä on käytetty, että on vallan kummallista että niistä ei saa yleensä mitään tietoa. Lisäksi allergisille tai kemikaalitaakasta huolehtiville nämä tiedot olisivat todella hyödyllisiä. En käy valalle siitä että kuvan lappuun valitsemani aineet olisivat sellaisia joita oikeasti käytettäisiin yhdessä, mutta kaikki niistä ovat ihan yleisessä käytössä olevia. Reaktiiviväreillä on hyvä valon- ja pesunkesto, joten tieto siitä olisi myyntiä edistävä. DMDHEU (dimethylol dihydroxyethyleneurea – kiitos wikipedia!) kuulostaa muotihuumeelta, mutta on ureapohjainen resiinikäsittely, jolla saadaan aikaan lähes rypistymätön puuvillakangas, siis ”silittämättä siisti”. Kätevää jos inhoaa silittämistä, mutta se a) vaikuttaa kankaan tuntuun niin että täyspuuvillakin tuntuu polyesterisekoitteelta b) saattaa hönkiä formaldehydiä, joka voi aiheuttaa herkistyneille iho-oireita ja c) heikentää kankaan vetolujuutta niin, että kangas saattaa melko yllättäenkin ratketa varsinkin taitteiden kohdalta. Tätä viimeistä vastaan auttaa jossain määrin pehmentimen käyttö.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rinna ei halua logoja vaatteisiinsa: ”En yhtään kaipaa sitä, että ventovieraat ihmiset pystyvät pelkästään katsomalla selvittämään mistä vaatteeni ovat kotoisin ja mitä ne ovat maksaneet. Tästä syystä inhoan logollisia tuotteita. Ne julistavat aivan liian avoimesti vaatteen alkuperän. Haluan olla itse tähti, ja vaatteet hiljaisia ja nöyriä palvelijoita, jotka eivät tuo itseään esiin. Logo on liian kovaääninen visuaalinen elementti ja lisäksi ymppää valmistajan tyyli- ja arvomaailman liian selvästi ulkoasuuni. Minua nyppivät muuten erinomaiset tuotteet, jotka on kuitenkin tärvätty länttäämällä niiden keskelle valmistajan liikemerkki. Valmistaja ilmenee kyllä asianharrastajalle muotoilusta muutenkin, ja jos ei ilmene niin antaa jäädä ilmenemättä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Köyttöliittymän Matias kirjoittaa vaatteiden ostamisesta ja siitä, miten vaatekaupat voisivat toimia paremmin. Matias toivoo esimerkiksi selkeämpiä merkintöjä vaatteiden hinnasta, koosta ja materiaalista tai teknologian hyödyntämistä niin, että asiakas voisi tarkistaa vaikkapa sen, onko jotain tiettyä vaatetta tai kenkiä varastossa tietyssä koossa. ”Sähköiset ratkaisut ovat joskus vaikeita toteuttaa, kun kaupat ovat täynnä vanhoja järjestelmiä, joista ei saada tietoja ulos. Onneksi analogisillakin keinoilla pääsee pitkälle. Jos vaaterekin päässä olisi edes paperi, joka kertoisi tuotteen valmistusmateriaalin ja muut pääominaisuudet sekä missä koo’issa sitä on alun perin tavataraloon tullut, tämä auttaisi jo ohittamaan monta tarpeetonta rekkiä. [- – -] Kaikkiaan vaatteiden saatavuustiedot tuntuvat olevan kiven alla. En tiedä, varastetaanko vaatteita niin paljon, että niiden liikkeitä on vaikea seurata. Luulisi, että jos Verkkokauppa.com pystyy kertomaan myymälänsä hintalapussa tarkasti, kuinka monta kappaletta tuotetta on hyllyssä ja varastossa, se onnistuisi vaatekaupalta yhtä lailla. Jos varastosaldo sattuukin olemaan saatavilla, asiakkaalle ei ole keinoa selvittää tätä itse, vaan hän joutuu jonottamaan vaatteen kanssa kassalle, jotta myyjä voi selvittää asian. Se on vähän sama kuin, että pitäisi jonottaa, että hissipoika tulisi ohjaamaan hissin oikeaan kerrokseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni pohtii naiseuteen usein liitettyä normia: pitääkö naisen olla kiinnostunut vaatteista, kengistä ja laukuista? ”Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. ”Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua,” kerroin. Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa. ”Sehän on vain hyvä asia”, yksi vieraista sanoi. ”On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta”. Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. [- – -] Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa ”epänormaalia” ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Menopaussin Mea ihmettelee vaatemitoituksia: ”Minulle, euro viisikymmentä senttiselle, ei mahdu päälle sporttikauppojen takeista muu kuin koko Large!!! Largeissa taas on liian pitkät hihat. Eilen onnisti: jäännösrekistä löytyi ilmeisesti jossain Kiinan hikipajassa vahingossa liian lyhythihaiseksi tehty musta Large. Toinen ääripää: HenkkaMaukka. Siellä XS on minulle sopiva. Olen haistavinani tässä oveluutta: HenkkaMaukan asiakkaat ostavat HenkkaMaukasta, koska siellä pullukampikin neitokainen mahtuu S-kokoon. Mikään ole naisesta ihanampaa kuin mahtua S-kokoon. Meneekö hän siis kauppaan, jossa pitää ostaa XL? Ei mene. Hän menee HenkkaMaukkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pupulandian Jenni pohtii pitkässä kirjoituksessaan vaatteiden eettisyyttä: ”Vaatetehtaat työllistävät näissä maissa valtavasti ihmisiä ja kaikessa ristiriitaisuudessaan ne ovat silti omalta osaltaan helpottaneet esimerkiksi naisten asemaa, vaikka niiden pyörittämisessä onkin vakavia ongelmia ja epäkohtia. On syytä muistaa, että vaateteollisuuden ongelmia on mahdotonta tarkastella täysin mustavalkoisesti, koska taustalla on usein niin vakavia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotantomaassa. Toisinaan saattaa vaikuttaa siltä, että ratkaisu näin länsimaasta tarkasteltuna olisi helppo, mutta tehtaan sulkiessa ovensa voi entisen työntekijän tilanne olla vielä paljon surkeampi. Se ei tietenkään tarkoita, että tehtaiden tulisi jatkaa toimintaansa nykyisellä tavalla, mutta tilanne ei todellakaan ole ihan niin yksinkertainen. [- – -] Jos eettisestä ja ekologisesta muodista halutaan mainstreamia, sen on tarjottava myös tyylillisesti kiinnostavia vaihtoehtoja nykyiselle mainstream-muodille. Valikoima on toistaiseksi melko suppeaa, joten moni ei koe löytävänsä näistä vaihtoehdoista mieleistään vaatetta. Muita kompastuskiviä ovat tiedon puute ja korkeat hinnat. Monilla ei vain ole rahaa tai halua maksaa vaatteesta moninkertaista hintaa, mutta kuluttajien oma kriittisyys voi silti viedä asioita parempaan suuntaan. Kun aihetta nostetaan tapetille tarpeeksi paljon, se tulee todennäköisesti pakottamaan brändejä muuttamaan toimintatapojaan. Toki edelleen toivoisin, että asiaan puututtaisiin myös sääntöjä ja lakia tiukentamalla siltä osin kuin se on mahdollista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heidi muistelee: ”Muistan monia lapsuuteni vaatteita: juhlamekon, joka oli kaunis mutta raapi ihoa, sinapin värisen talvitakin, jossa oli ruskeat napit, ompelijan tekemän takin, jonka hupun reunaan ommeltiin turkis äidin vanhasta talvitakista, ihanan vaaleansinisen balettipuvun, jonka lantiota kiersi röyhelö ja vaaleanpunaiset balettitossut. Muistan mummon virkkaaman baskerin, joka oli ruma, muistan kurttuun valuvat ruskeat sukkahousut. Kurtut pysyivät nilkoissa vaikka vyötärön kiskoi kainaloihin saakka. Kaikessa oli kasvunvaraa. Vaatteet olivat joko uusia ja liian suuria tai vanhoja, kuluneita ja sopivan kokoisia. On jäänyt halu kaikkeen kauniiseen. Surkeaa vanheta, sillä sitten alan sanoa ”En enää taritse mitään uutta. Selviän näillä hautaan.” Joku kertoi, että hänen äitinsä alkoi tuota toitottaa alle viisikymmenvuotiaana.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo nurisee RATIA-merkkisen lastenpyjaman hankalasta vyötärökuminauhasta: ”Pienin on mallia ’pulkannaru’ eli ei ole kyse siitä, että tyypillä vatsaa olisi, josta syystä pöksyt ovat liian pienet. Ihan ovat sopivan pituiset (150 cm pöksyt 152 senttisellä tyypillä), mutta vyötärö niissä oli aivan järjettömän kapea. Niin, oli. Ei ole enää, kun vähän löystyttelin sitä vyötärökuminauhaa kynsisaksien kera. Ja siinä se mielenpahoitus sitten iski. Minkä helvetin takia se kuminauha pitää ommella kolmesta kohtaa ja ihan perkeleen pienillä ja tiukoilla pistoilla kiinni siihen housun kaulukseen ?!! Kyllä vähempikin riittäisi, tai oikeastaan sitä ei tarvitsisi ommella kiinni ollenkaan itse pöksyyn. En ole meinaan vielä tähän päivään nähnyt yhtään pöksyn kuminauhaa, joka olisi omia aikojaan lähtenyt karkuteille sieltä vyötärö… kaistaleesta vai mikä kuja se nyt onkaan. Kyllä ne siellä pysyy niittaamattakin ja niitä on sitten helppo vaihtaa, jos on valmistaja pihistellyt nauhan pituudessa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Pitsiunelmien Rinna on selvitellyt myös rintaliivien eettisyyttä: ”Ostin muuten samaa vanhaa merkkiä mitä aina ennenkin olen suosinut, vaikka heidän selityksensä tehtaiden oloista oli keskinkertainen. Heillä on SA8000-sertifikaatti – nimittäin Belgiassa. Mutta en ole erityisen huolestunut belgialaisten työläisten oloista, vaan enemmän niiden tyyppien, jotka ompelevat liivini Marokossa ym. No, valitettavasti en löytänyt rintaliivimerkkiä, joka olisi erikoisen selvän reilu, ja jota pääsisin sovittamaan. Edes eettisyyden puolesta en ole valmis elämään huonosti istuvissa rintaliiveissä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Mistä löytyvät kestävimmät polvisukat ja sukkahousut?

maanantai 23. syyskuuta 2013 klo 22.02 kirjoittajana Mari Koo

Syksyn tullen on laitettava sukkia jalkaan. Ja mieluiten käyttäisin housujen kanssa polvisukkia: lämmittävät kivasti, eikä ole vaaraa, että paljas nilkka vilkkuisi edes pyöräillessä.

Mutta sukkalaatikkoni paljasti taas kerran, että en ole ostanut viime aikoina kovin kestäviä sukkia. Harmittaa, kun kantapään sauma ratkeilee tai varpaan kohdalla on reikä. En raaski heittää sukkia heti roskiin reikiintymisen vuoksi, vaan paikkaan niitä.

Mutta fiksumpaa taitaisi olla panostaa sukkiin vähän enemmän rahaa, jotta ei tarvitsisi heti paikata.

Onko siis vinkkejä laadukkaista ja kestävistä polvisukista? Kestävyyden lisäksi niiden pitäisi myös pysyä hyvin jalassa, eikä resori saisi ikävästi painaa säärtäni. Tämän vuoksi olen ostanut tuki- tai lentosukkina myytyjä pukimia, mutta edelleen on hakusessa se varmasti kestävä merkki.

Samaan syssyyn voi kehua myös kestävimmät sukkahousut. Pukeudun mielelläni hameeseen tai mekkoon, mutta sukkahousut saavat minut ärtymään kohtuuttoman usein.

Holy socks

Kuva: PinkIguana / Flickr

»   Saara on laatinut listan kysymyksistä, jotka olisi hyvä esittää itselle ennen vaateostoksille säntäämistä. Mukana on niin eettistä, taloudellista kuin mielikuviin liittyvää pohdintaa. Listalla on mm. kysymys Koituuko tästä myöhemmin kustannuksia? ”Kuivapesut, ompelijan tekemät korjaukset, erikoispesuaineet ja säilytyslaatikot maksavat. Oletko valmis siihen? Kustannukset voivat myös olla lisäaikaa ja vaivaa. Älä osta rypistyvää pellavapuseroa jos vihaat silittämistä, älä kashmirneuletta jos et ole valmis hoitamaan sitä hellästi. Mieti myös, onko sinulla tilaa säilyttää vaatettasi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exmellä on vaateasiaa: ”jos muuten haluaa tuntea itsensä pieneksi, kannattaa sovittaa vaatteita Halpa-Hallissa (en sano, että sieltä löytyisi paljon ostettavia vaatteita, mutta kuiteskin). Jossain H&M:ssa minulle ei mahdu aina edes M-koko, Prismassa olen S, mutta Halpa-Hallin S-kokoiset vaatteet putoavat päältä. (En shoppaile H&M:ssa, mutta joskus sovitan niiden vaatteita UFFilla.) Sukulaiset toivat Kiinasta maailman ihanimman silkkitunikan, jonka kanssa vietän sellaista tavallista en uskalla käyttää näin hienoa vaatetta -vaihetta. Pitää sitä silti käyttää. Liian moni lempivaate on mennyt hyvin vähän käytön jälkeen poistoon, kun olen jotenkin onnistunut muuttamaan muotoani, eivätkä vaatteet enää istu odotettuaan vuosia, että tulisi se hetki kun raaskisin viimein niitä käyttää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jennin mukaan kannattaa maksaa usein käytettyjen vaatteiden laadusta: ”Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.[- – -] Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Project Maman Katjan korpeaa naistenlehtien jokakeväinen ”Löydä tyylisi!” -hehkutus: ”Paljastankin nyt sen oman tyylini salaisuuden. En shoppaile. Koska kiire, kestävä kehitys ja paskat valikoimat. Ostan vaatteeni niistä parista paikasta, jotka Helsingistä tiedän tarjoavan jotain kaltaiselleni konttorirotalle. Sesonkini eivät vaihdu kaksi kertaa vuodessa vaan noin viiden vuoden välein. Ja tämä on ihan tietoinen valinta eikä mikään löytämisongelma. Olen ihan mielelläni tavallinen. Etenkin jos ollakseen tyylikäs on pidettävä paljettimekkoa ja ruusukuvioisia sukkiksia ihan perustiistaina ja yhdistettävä salihousut pinkkiin kauluspaitaan. En kritisoi niitä, jotka näin haluavat tehdä. En vain halua, että tyylini katsotaan olevan kateissa, jos itse valitsen toisin. Vain kasvukausi, riesling ja mustarastas ovat kevään trendejä, jotka oikeasti kannattaa ottaa haltuun.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo tarinoi vaatteistaan: ”Minulla on tätä kirjoittaessa päälläni n. 25 vuotta sitten Tukholmasta ostettu poolopusero, oli myös töissä. Ihan hyvässä kunnossa vielä, vaikka olen sitä lähes joka talvi ahkerasti käyttänyt. Ei varmasti sitä muodin terävintä kärkeä, mutta lämmin ja käyttökelpoinen pusero vieläkin. Eikä kyseinen pusero suinkaan ole ainoa vaate meikäläisellä, joka on jo ehtinyt noin kypsään ikään. Kyllä niitä muitakin löytyy. Itseasiassa suurin osa vaatteistani, joita käytän suht säännöllisesti, ovat yli 10 vuotta vanhoja enkä silti myönnä näyttäväni kassialmalta sillanalusrytkyissä. [- – -] Päätin, etten osta – tai ainakin yritän vimmatusti olla ostamatta – yhtään uutta vaatetta itselleni tänä vuonna. Viime vuodelta muistan varmasti ostaneeni itselleni yhdet housut ja kahdet rintaliivit, mutta todennäköisesti olen unohtanut jotain. En kuitenkaan kovin montaa artikkelia, joten uskoisin selviäväni tästä vuodesta ilman vaateostoksia varsin kevyesti.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Janna Rantala harmittelee lasten vaatteiden sukupuolten mukaan määrittyvää väritystä: ”Lastenvaatekaupassa ystävällinen myyjä tarjoutui auttamaan. Kerroin etsiväni 92- senttistä talvihaalaria. Myyjä tarkensi toiveitani: ”Tytölle vai pojalle?” Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Kysymys yllätti minut. Hetken ajattelin olevani vielä enemmän pihalla lasten talvivaatetuksesta kuin olin luullutkaan. Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Ehkä haarovälin tukevampi pehmustus pojille? Erityinen haarakiila tytöille? Etukäteen olin ajatellut valitsevani talvihaalarin hinnan ja käyttöominaisuuksien mukaan: kankaan kestävyys, päälle pukemisen helppous, turvallisuus… Nyt ymmärsin tärkeimmän kriteerin olevankin haalarin kuosin väritys.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Annalin mielestä Stockmannin Hullujen Päivien kuvasto ja vastaavat eivät tarjoa tarpeeksi vaatteita normaalille naisvartalolle: ”Joskus vielä kävelen vaateosastolle ja vietän siellä pari tuntia tutkimusta tehden. Kirjaan ylös, kuinka monta luettelon vaatteisiin sopivaa asiakasta näen. Uskallan nimittäin väittää, ettei sellaisia ole edes puolta asiakaskunnasta. No, jonkin vaatteen isompi koko saattaa passata, mutta useimmat vanhemmista naisasiakkaista – joita kuitenkin on aika paljon – jää nuolemaan näppejään. Tai yrittää epätoivoisesti ahtautua vaatteisiin, jotka on suunniteltu ihan erilaiselle vartalolle. Ok, onhan Hulluilla Päivillä muutakin kuin vaatteita. Itsekin olen joskus ostanut elektroniikkaa mielestäni edullisesti. Eikä vika ole pelkästään Stockmannin. Myös muiden liikeiden kuvastot ovat yhtä ärsyttäviä. Ehkä suunnittelijat voisivat katsoa kadulla ympärilleen. Eletty elämä näkyy, vaikka itsestään pitäisikin huolta. Ja saakin näkyä!” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Erja-Outi Heino kertoo, miten tilasi laadukkaat ja eettisyyden huomioivat jalkineet Etiopiasta: ”Yhtenä elokuun iltana pikalähetti tuo kotiin paketin suoraan Etiopiasta. Se sisältää oranssiraidalliset ballerinat – käsintehtyä lähituotantoa paikallisista raaka-aineista. Kesätossujen pohja on jämäkkä ja ompeleet vaikuttavat vahvoilta. Sisäpohja on eläväpintaista puuvillaa. Paketin päällä lukee sekä postilokero-osoite että puhelinnumero Addis Abebaan, ja yhteyshenkilöksi annetaan Bethlehem. Verkkokaupan ostoksessa on omituisen henkilökohtainen maku. [- – -] SoleRebelsin perustaja ja toimitusjohtaja Bethlehem Tilahun Alemu kertoo yrityksestään sen katu-uskottavilla kotisivuilla: käsityötä, eettistä ja ympäristöystävällistä tuotantoa, malleja myös vegaaneille, kaikki paikallisista raaka-aineista, ainoana reilun kaupan kenkämerkkinä maailmassa. SoleRebels vaikuttaa periaatteelliselta yritykseltä. Osoittautuu, että asiakaslähtöisyys ja sadan prosentin tyytyväisyystakuu eivät ole pelkkää puhetta. Kun ensimmäinen pikalähetin tuoma ballerinapari onkin liian pieni, alkaa sähköpostikirjeenvaihto. Sen kestäessä on pakko uskoa, että tossuparin koko-ongelmiin tosiaan paneutuu itse firman johtaja eikä markkinointiassistentti, joka signeeraa sähköpostit pomon nimissä. Ripeästi pikalähetti toimittaa Etiopiasta Suomeen toisenkin parin, oikeankokoisena.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset