»   Liisa ilahtui, kun löysi lasten kumisaappaista tyylikkäitä versioita: “Kumisaappaat voidaan naamioida tennareiksi, kävelykengiksi tai klassikkobootseiksi. Ilahduttaa minun mieltäni niinä loskaisina ja sateisina päivinä, kun täytyy lähteä jonnekin muualle kuin leikkipuistoon. Nämä Timberlandin saappaat olivat niin siistit, että minun oli pakko saada ne. Tytär hyväksyi lantsarit jupisematta ja haluaa käyttää niitä koko ajan. Kaikki voittaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lampaan latinaa -blogissa havahduttiin takkien hintojen korkeuteen: “Kauppoja kierrellessä ihmettelin missä kuplamuovissa minä olen aikani viettänyt, kun päällystakkien hinnat ovat pilvissä! Minä en edes vilkuillut mitään nk. merkkituotteita, vaan tavaratalojen perusvalikoimia. Köyhää kyykistytti. Minulla ei olisi ollut mitään saumaa saada perusberberiäni, jos en olisi säästänyt& soikistellut muutamaa euroa. Havahduin huomaamaan, että ei tarvitse olla edes rupisen rutiköyhä, kun jo tipahtaa ostoskärrystä. Hurjaa, huolestuttavaa ja hämmentävää. Konkreettinen ja omakohtainen heräämiseni todellisuuteen: Suomi kahtiajakaantuu vauhdilla. Minulla oli juuri ja juuri rahat uuteen takkiin. Tällä hintapolitiikalla minulla niitä ei ole seuraavalla palttookierroksella.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Roosa kritisoi yletöntä shoppausta: “Minulla on ystävä, joka on ihana ihminen, mutta kulutustottumuksiltaan täysin tolkuton. Viime alennusmyynneistä hän kahmi vaatteita sovittamatta. Kun osa paljastui kotona epäsopiviksi, ne pääsivät kirppissäkkiin. Päivän ostamisensa jälkeen. Sairasta. Minulla on myös ystävä, joka osti vuokransa hintaisen merkkilaukun. Kuukautta oli vielä valtaosa jäljellä, eikä ystävälläni ollut rahaa ruokaan. Miksi pidetään suloisena ja hyväksyttävänä, että jokin mieletön brändi ja logo on tärkeämpää kuin syöminen? Miksi asioita ostetaan haluamisen, ei tarvitsemisen takia? Ja miksi ihmiset haluavat niin paljon? Ei minua haittaa, että monille muoti on inspiroiva ja tärkeä asia, enkä itke joka kerta, kun halpaketjun muovipussi kävelee vastaan. Kaiken vain voisi tehdä kohtuudella.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Esinetarinoissa pohditaan kenkiä: “Otin Englantiin muuttaessamme mukaan harmaat kumisaappaat. Ajatus oli, että sateistaan kuuluisassa maassa niille olisi käyttöä. Taisin käyttää kerran. Täällä Hollannissa tilanne on jo toinen – sataa selvästi useammin. Mutta sataa myös niin kovaa, ettei sateella missään tapauksessa tule lähdettyä ulos. Ei siis käyttöä hienoille kaupunkikumppareilleni täälläkään. Sitä paitsi sateet tulevat ja menevät nopeasti, vasta viime viikko oli tasaisemmin sateinen. Nostankin viikon esineeksi ryvettyneet lenkkitossut, joilla olen taas alkanut juosta, vaikka ne piti heittää pois kauan sitten. Mutta kun ne toimivat niin kivasti. Ilmastoitu päälliosa on tosin turhan viileä talvella. Kahdeksan vuotta sitten kaverilta ostamani paremmat tossut ovat edelleen kaapissa. Ne eivät ole yhtä hyvät. Voin kyllä harkita niitä heti, kun nämä vanhat oikeasti on pakko heittää pois. Vaikkapa seuraavassa muutossa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kummitus kehuu nettikenkäkauppa Brandosia ja suutaria: “Niinpä päätin laatia asiakaspalautteen sen mukaisesti, että voisin ihan itse käyttää kengät suutarilla, jos vain Brandos maksaisi. Ja katso, diili tuli. He lupautuivat maksamaan korjauskuluja aina 25 euroon saakka, kunhan vain laittaisin kuvan sekä reiästä että kuitista. Ainoa ongelmani oli keretä käymään luottosuutarillani Malmin Kirkonkyläntiellä, mutta onneksi olivat nuo pari vapaapäivää. Vein kengän suutariin, joka paikkasi sen niin ansiokkaasti ja teki vielä toiseen samanlaisen tikkauksen, että pitää olla kengäntekijä tai suunnittelija, että jäljestä huomaa, mitä kengälle on tehty. Mieletön tyyppi! Hyvä suutari on painonsa arvoinen kultaa! Samoin kenkäkauppa, joka ei jätä asiakastaan hoitamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   GreenWoman iloitsee merkkilaukustaan: “Minun Chanelistani tulee sitten joskus mummon vintagea, jota lapsenlapset saavat käyttää leikeissään, jos ovat kiltisti ja sallivat mummon nauttia iltapäivän rommit rauhassa.. Oli siis tiedostettu tarve. Tiedettiin missä tarpeen voi tyydyttää. Sitten kuvaan tuli vielä raha, joka saapui yllättäin.Koen erityistä riemua, että tähän luksussijoitukseen rahat tulivat omalla työllä. Maailman merkkilaukuista useimmat ostetaan nimittäin miesten tienaamilla, miehiltä perityillä tai miehiltä saaduilla rahoilla. Minun ei. Chanel saapui hyppysiini viime viikolla. Tällä viikolla sitä on testattu jo neuvottelupöydissä. Onko kukaan huomannut, että olallani kulkee aito Chanel? Tuskin. Ja se ei ole se pointti. Minä tiedän, mitä minulla on.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Valkoiset kengät voi värjätä itse, todistaa Essuntaskun Iida tarinallaan: “Saat kengät viikkoa myöhemmin ja kiikutat seuraavalla viikolla kengät erääseen naisten erikoiliikeeseen värjättäväksi. Saat kuulla että olet luullut väärin, kengät ovat synteetistä muovia, tai nahkaa ja niitä ei voida, ikinä, mitenkään värjätä. piste Päänäytös: kimpaantuneena ostat silkkiväriä,värjäät kengät itse ja teet temppuja värin kiintykseen auringonvalolla ja tavallisella kotitalousuunilla.” (Mari Koo, kiitos Kaisa K:lle linkistä!) Ei kommentteja.

»   Minna Parikan kengät tekivät Suketuksen onnelliseksi: “Muutama viikko sitten toteutin hyvin pitkäaikaisen haaveeni ja marssin muina naisina Minna Parikan putiikkiin Bulevardilla. Päätin jo oikeastaan heti perintöä saatuani, että jos jotakin haluan, se on pari Minna Parikan kenkiä. Olen katsellut verkkokauppaa luvattoman paljon ja pohtinut, tokkopa osaan moisilla kaunokaisilla edes kävellä. Paikan päällä sain erinomaista palvelua ja pääsin kokeilemaan melkein kaikki sopivat mallit (mid heels – joku raja nyt sentään, en minä ihan hullu ole) läpi – sellaisetkin, joita en ollut edes ajatellut mahdollisuuksiksi. Ja lopulta mukaani lähti luottokortin vilauksella tummanliila mokkanahkainen Jodie-pari. V meinasi saada hepulin kuultuaan hinnan, mutta hei: kerran elämässä, c’mon! (Tai no ainakin ekan kerran…) Tosin jälkeenpäin, kun halailin kenkäkassia Espan puistossa ja hymyilin kuin lottovoittaja, V totesi, että jos kerran jokin materiaalinen tekee minut noin onnellisen näköiseksi, niin menköön sitten.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Maija kertoo niksistä, jolla housujen helposti aukeilevan vetoketjun saa pysymään kiinni (katso kuvat Maijan blogista): “Kaikille muille tämä keksintö on ehkä jo old news, mutta minä tutustuin siihen vasta tänä keväänä: nimittäin zipholderiin, joka pitää housujen karkailevan vetoketjun kiinni. Kaikessa yksinkertaisuudessaan zipholder on pieni kaksiosainen kumilenksu, joka pujotetaan vetoketjun reikään, sitten toinen pää syntyneestä lenkistä läpi ja napin ympärille. Nerokasta! Omani on peräisin JC:stä, mutta kaipa tällaisen virkaa voisi toimittaa tavallinen kumilenksukin, kunhan on riittävän pieni ja tukeva (luultavasti idea on mainittu Niksi-Pirkassa jo joskus 1980-luvulla, ja kukaan ei vain ole viitsinyt kertoa siitä minulle).” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Näkymätön tyttö ei osannut päättää, haluaisiko mustat vai punaiset kengät: “Mustat saattaisivat olla monikäyttöisemmät mutta minulla on niin paljon mustia kenkiä (tai kaikki käyttökenkäni ovat mustia) ja punaiset sopisivat suunnilleen kaikkien kesävaatteideni kanssa yhteen. Ja ovat paljon hauskemmat. Mustat saattavat sopia paremmin työkäyttöön, jos vaikka satun pääsemään töihin. Päädyin lopulta punaisiin, tarvitsen vähän väriä elämääni. Mietin tuota niin kauan että kotimaisesta verkkokaupasta kokoni oli loppu (paikallisissa kenkäkaupoissa on vain mustaa minun koossani). Onneksi on netti ja minulle selvisi että Vagabond on ruotsalainen. He toimittavat kengät FedExillä (jännittävää) ja mahdollisen palautuksen voi lähettää Helsinkiin. Ja kengät maksavat postikuluineen saman kuin kenkäkaupoissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pienikenkäinen Heidi ei löytänyt kaupasta sopivia sandaaleja: “Olen alkanut kutistua. Käytin ennen kenkiä numero 37, nyt tuo koko on minulle liian suuri. Löysin kivat sandaalit, pienin hyllyssä oleva koko oli 37. Kysyin myyjältä olisiko sandaaleja numeroa 36. - Se koko loppuu heti. Niitä tulee vain kahdet. Nyt en ymmärrä, en ole mikään kaupallisen alan asiantuntija, mutta jos jollekin on kysyntää niin eikö sitä sitten tilata? Lunta on paikoitellen vielä maassa, eikä sandaaleja enää saa. Me pygmitkin olemme varteenotettavia asiakkaita.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Annukka Bergillä on vaatekaapissaan kesämekkovääristymä: “Kun juuri järjestelin vaatekaappiani, tajusin, että siellä on pahanlainen vääristymä. Kirjavia hellemekkoja ja nirunarupaitoja on vaikka muille jakaa. Talvet kuljen samoissa palttoissa, nenään asti huiveihin kääriytyneenä. Mistä vääristymä johtuu? Kun mietin asiaa, niin ensimmäinen syy taitaa olla raadollisesti raha. Kunnolliset talvi- ja sadevarusteet maksavat. Kirppikset pullistelevat naisten kesähepeniä, mutta vaikkapa aikuisten Gore-Tex-varusteita on vaikeampi löytää. Pitää nähdä vaivaa ja hikoilla sovituskopeissa. Ostoksesta on syytä olla varma. Ja varsinkin monet tekniset vaatteet näyttävät edelleen toivottoman tylsiltä. Väitän, että toinen painava tekijä liittyy kuitenkin tulevaisuutta koskeviin mielikuviin. Kuljen talven läpi hokien itselleni, että ensi viikolla lauhtuu. Kesähelteistä hekumointi taas alkaa jo hyvissä ajoin keväällä. Kirjavat kirpparilöydöt liittyvät auringon odotukseen, vaikka hellepäivät ovatkin Helsingissä raadollisen harvassa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Joku ilahtui löydettyään miehille reilun kaupan puuvillasta valmistettuja housuja: “Olinkin varsin ilahtunut, kun sain tietää, että siistejä miesten housuja nykyään tehdään myös reilun kaupan periaattein tuotetusta ja kaupatusta puuvillasta – vieläpä samassa yrityksessä, jonka valmistamien housujen laadun olin jo aiemmin todennut erinomaiseksi. Nyt olen tuplasti tyytyväinen kahden ensimmäisen reilun kaupan housuparini omistaja! Näitä tekee saksalainen Meyer, jolla on myös Suomessa melko kattava jälleenmyyjäverkosto. Sivustolta löytyvät myös perusmainostiedot yrityksen reilun kaupan ja sosiaalisista lupauksista. Tämä kaikki ei välttämättä ole paljon, mutta silti enemmän kuin useimmilla vaatevalmistajilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Vaiheinen kritisoi Allerin ilmoitusta tuoda Suomeen alaikäisille suunnattu muotilehti: “Kun kohderymänä ovat esimerkiksi 12-vuotiaat lapset, niin kaikenlaisen mainonnan kanssa on syytä olla enemmän kuin tarkkana. Varsinkin silloin, kun sekoitetaan keskenään leikki (paperinuket sun muu) ja suoraan kaupallisiin roolimalleihin sekä kulutuskäyttäytymiseen liittyvä viestintä ja toiminta kuten muoti. Miksi 12- tai edes 15-vuotiaan pitäisi saada muotimainontaa tai edes olla kiinnostunut koko asiasta? Miksi ihmeessä lapsille pitäisi syöttää jotain tiettyjä kulutusmalleja? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vastuullisen kuluttamisen maailmankuvaa? Ilmiönä muoti sopii varsin huonosti tähän.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   pni ihmettelee kalsareita: “Sitä minä ihmettelen, enkä muuten ensimmäistä kertaa, että miksi vaatteissa pitää yksi ja sama koko merkitä usealla eri tavalla? Otetaan esimerkiksi pitkät kalsarit. On niin XL kuin 54 ja XL-54: Kolme eri tapaa. Kuitenkin, kun kassalta kysyy mikä näiden kolmen ero on, saa vastukseksi, ettei niissä ole mitään eroa. Ja kaikki kolme merkintää on yhden ja saman valmistajan tuotteissa. {- – -} Pitkien kalsareiden ostaminen ei ole asia jonka voi tehdä tuosta vaan, kyseessä on monivuotinen tuote jotka muokkautuvat sopivan setä-/äijämäisiksi vasta useamman vuoden käytön jälkeen. On siis mietittävä tarkkaan ja hankittava sopivat, etenkin, ja nimenomaan, kuosin puolesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Oona Juutinen kirjoittaa Fifissä siitä, miten Hollannissa selvitetään oikeudessa, mitä paidassa saa lukea: “Täällä Hollannissa t-paitatekstejä ratkotaan korkeammissa oikeusasteissa asti. Tapetilla on tällä hetkellä kaksi keissiä. Kolme Ajaxin kannattajaa aikoo valittaa alkukuusta tulleesta oikeuden päätöksestä, joka määräsi miekkosille kolmen huntin rapsut näiden mentyä fudismatsiin päällään 1312-numerosarjalla varustetut paidat. Numerothan siis viittaavat kirjaimiin A.C.A.B., lyhennykseen lausahduksesta All Cops Are Bastards, kaikki kytät on paskiaisia. Ja vain muutama päivä sen jälkeen, kun kyseinen tuomio oli julistettu, määräsi korkeampi oikeus toisen samankaltaisen keissin uudelleenkäsittelyyn. Tässä tapauksessa kyse on miehestä joka sai 200 euron sakot takissaan komeilleen A.C.A.B.-tekstin vuoksi, se kun arveltiin poliisia loukkaavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan tuomiota pitää kuitenkin pohtia uudemman kerran, sillä se annettiin tutkimatta ensin kunnolla, kuinka tunnettu kirjainlyhennelmä A.C.A.B. ja sen merkitys tässä maassa oikein on. {- – -} Täkäläiset oikeusjutut saattavat hyvinkin kaatua tekniseen seikkaan lainoppineiden halkoessa hiuksia kiistelemällä siitä, kuinka tunnettuja kyseiset kirjain- ja numerosarjat ovat. Se on tavallaan sääli, sillä silloin se varsinainen kiintoisa kysymys, eli mitä paidassa saa lukea ja kuka siitä päättää, jää kokonaan käsittelemättä. Isoveli puuttuu siis jo pukeutumiseemmekin. Mutta yhä saa laulaa – kukaan ei ole toistaiseksi koettanut sensuroida kyseisen kirjainyhdistelmän sisältäviä biisejä netissä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Päiväkuvitelmia-blogissa on pidetty viime vuonna kirjaa vaatehankinnoista. Rahaa meni yhteensä 950 euroa, ja blogissa on nyt kerrottu ostopaikat, hinnat ja lisäksi tietysti piirretty vaatteet. Myös saadut vaatteet ja asusteet on kirjattu ylös. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mikolla on Reino-tohveleiden kanssa ongelma: “Minulla lähtee muuten ihan perinteisistä Reinoista pohjan vaalea, ohut osa irti. Työkaverilla oli sama ongelma. Onkohan meillä vaan erityisen laahustava kävelytyyli vai pettääkö liimaus muillakin?” (Mari Koo) 1 kommentti.