Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Ruoka ja juoma' merkittyjä kirjoituksia

»   Jukka Laajarinne ihmettelee Gaudeamus Kirjan ja Kahvilan toimintaa: ”Sinkkuespresson hinta on juustoiset 3 €, tuplan 3,50 €. Harvinaisen pienellä hintaerolla pyritään ilmeisesti ohjailemaan espresson juojia korkeaan kulutukseen. En kuitenkaan kaivannut tuplaa, vaan tilasin yhden shotin. Ja mitä tapahtui? Kahvilahenkilö tamppasi kahvinpurut tuplakahvaan ja valutti tuplashotin: puolet kahvista valui viemäriin, puolet kuppiin. Tuotteen tarjoaja siis käyttää isompaan ja pienempään annokseen tismalleen saman määrän raaka-aineita ja energiaa, mutta myy halvemmalla tuotetta, jossa näistä puolet heitetään menemään. Aikana, jona jokseenkin kaikki väittävät pyrkivänsä vähentämään ruoka-ainehävikkiä. Kysyin myyjältä, mitä järkeä toimintatavassa on? ”Meillä on kaksi eri hintaista tuotetta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Tule Hävikkiruokafestareille Helsingin Korjaamolle huomenna lauantaina !

perjantai 2. syyskuuta 2016 klo 9.47 kirjoittajana Mari Koo

Viikonloppuna järjestetään Hävikkiviikon huipennuksena Hävikkiruokafestarit Helsingin Korjaamolla (la–su klo 11–17). Tapahtumassa on todella kiinnostavaa ohjelmaa ja tietysti paikalla saa myös ostaa hävikkiruokaa syötäväkseen. Huomenna kello 14 alkaa paneeli, jossa myös minä olen mukana keskustelemassa. Tervetuloa siis kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Hävikkiaiheesta kirjoittelin juuri Ruokamysteerit-blogiin eli kiittelin säilöntäaineita ja kasviperäisiä eläintuotteiden korvaajia hävikin vähentämisestä.

Hävikkiteemaa sivusin myös maanantaisessa tekstissä, jossa totesin, että kahvi voi olla suomalaisten ruokavaliossa merkittävä ilmastotaakka. Me nimittäin juomme kahvia todella paljon, ja lisäksi se yleensä valmistetaan energiasyöpöllä suodatinkeittimellä.

Havikkiruokafestarit

Kuva: Motiva/Yle

»   Tutkija Markus Vinnari toteaa, että yhteiskuntamme rakentuu eläinten hyödyntämiselle. Veganismi on mainio asia, mutta vegaaninkin kannattaa olla armollinen itselleen: ”Olemme siis rakentaneet yhteiskunnan, jossa kuolleiden eläinten paloja on siroteltu lähes kaikkiin tuotteisiin, ja samalla olemme raivaamassa tietämme maapallon ainoaksi isoksi eläimeksi yhdessä teollisesti kasvatettujen tuotantokoneidemme kanssa. Elämme elämäämme lihaluujauhon ympäröimänä yhä ainutlaatuisempana isona eläimenä tällä maapallolla, halusimmepa me sitä tai emme. [- – -] On mahdotonta elää elämäänsä hyötymättä ainakin jollakin tavalla muiden eläinten kuolemasta. Tämä on mielestäni tärkeä viesti kaikille veganismia suunnitteleville. On vain hyväksyttävä, että jossakin määrin eläimiä joutuu hyödyntämään tässä yhteiskunnassa, jonka olemme luoneet. Ei siis kannata stressata liikaa yksittäisistä asioista, vaan pyrkiä pitämään päämäärä kirkkaana mielessä. Isona ongelmana veganismissa on, että pitkällä aikavälillä liian moni kokee sen liian rajoittavaksi elämänmuodoksi. Mielestäni tämä johtuu osaksi juuri siitä, että ihmiset tavoittelevat sellaista, mikä ei ole mahdollista. Jos kasviperäistä maitoa ei ole saatavilla, laita mieluummin tilkka ”lehmänmaitoa” kahviisi sen sijaan että luopuisit kokonaan veganismista turhautuneena sen vaikeuteen. Veganismi on matka kohti parempaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tutki tuoteseloste tarkkaan, kun tuotetta myydään esimerkiksi hunajalla

maanantai 18. huhtikuuta 2016 klo 9.24 kirjoittajana Mari Koo

HUOM! Tekstissä maahantuojan lisäys lopussa:

Kiinnition huomiota teepakkaukseen, joka kertoi sisältävänsä kamomillaa, vaniljaa ja manukahunajaa.

pukka-manuka

Koska hunaja on tuotteena töiden kautta erityisen tuttu, halusin tietää, miten paljon hunajaa tee mahtaa oikeasti sisältää. Tuoteselosteessa kerrottiin, että mukana on 3,5 prosenttia manukahunaja-aromia. Ei siis varsinaisesti edes kuivattua hunajaa (jota usein on elintarvikkeissa), vaan aromia.

manuka-aromi

Tällainen tuote on mielestäni klassinen esimerkki siitä, miten jollain kivan kuuloisella raaka-aineella voidaan markkinoida, vaikka tuote ei todellisuudessa edes sisältäisi kyseistä raaka-ainetta. Manukahunajalla on maailmalla terveyshunajan maine, joten vaikuttaa hienolta, että tätä arvostettua ja kallista (sekä laajasti väärennettyä: valtaosa maailmalla manukahunajana myydystä on jotain muuta) hunajaa on myös teen joukossa.

Oma suositukseni on tietysti se, että jos haluat hunajan makua teehen, niin lisää hunaja sellaisenaan. Ja koska olen kotimaisen hunajan lobbari, niin kannustan jättämään manukahunajan hyllyyn ja testaamaan sen sijaan kiinnostavia kotimaisia lajihunajia.

Lisäys 22.4.

Pukkan maahantuoja, Makrobios, lähetti postaukseni perusteella sähköpostia ja halusi tarkentaa tietoa manukahunajasta:

”Kahden Pukka-teen ainesosalistoissa mainitaan sana manukahunaja-aromi. Tämä ainesosa tulee oikeasta luomumanukahunajasta, joka on yhdistetty toiseen ”kantaja-aineeseen” (tarkemmin alla). Elintarvikkeiden viralliset maustamista (flavouring) koskevat asetukset Britanniassa, sekä maan luomusertifikaatteja valvovan Soil Associationin standardeista johtuen kahden ainesosan yhdistelmä nimetään aromiksi tuoteselosteissa.

Manukahunaja-aromi koostuu manukahunajasta, joka on yhdistetty tärkkelykseen (maltodekstriini, luomusertifioitu) sekä askorbiinihappoon (peräisin maissista) hunajan hapettumisenestoaineen ominaisuudessa. Kuivattuja yrttejä sisältäviin teepusseihin ei voi lisätä nestemäistä hunajaa ja siten se on kuivattava ja yhdistettävä ”kantaja-aineeseen”.”

Eli siis alkuperältään aromi on kuivattua manukahunajaa, toisin kuin aromi-maininnasta päättelin. Minun mielestäni ei silti ole järkevää laittaa kuivattua manukahunajaa teen joukkoon. Ne mahdolliset terveysvaikutukset, joilla manukahunajaa markkinoidaan, eivät juomaan asti päädy. Eli jos jotain hunaja-aromia teehen haluaa, niin se voisi olla yhtä hyvin jotain muutakin kuin kallista manukaa: vaikutus on nähdäkseni sama. Edelleen paras vaihtoehto on lisätä hunaja teehen ihan itse ja siinä vaiheessa, kun tee on jäähtynyt juomakelpoiseksi.

»   Sivumaku-blogin Jani on tallentanut tiedot siitä, miten paljon taloudessa meni rahaa ruokaan. Mukana on myös ravintola- ja kahvilakulut, mutta ei alkoholia: ”Kuukaudessa meillä kahdella kului ruokaan yhteensä rahaa 534 euroa. Se on melko tarkasti se sama summa, joka kahdella vakitöissä käyvällä suomalaisella keskimäärin menee. Laskin sen mediaanipalkan (2934 eur) ja keskimääräisen ruokakulutuksen (13 %) mukaan nettopalkasta. Voin vannoa, että syömme keskivertosuomalaista paremmin kaikessa mielessä ja siis samalla hinnalla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Särki on suomalaisten lähitulevaisuuden ekologinen suosikkikala

maanantai 4. huhtikuuta 2016 klo 15.24 kirjoittajana Mari Koo

Parhaillaan on käynnissä Vuoden suomalainen elintarvike -äänestys. Valintani on helppo: Järki särki sai ääneni.

Ensimmäiset pari purkkia tuotetta sain lahjana valmistajalta ja sitten olinkin koukussa. Olen ostanut tuotetta kymmeniä purkkeja, lahjonut niillä kavereitani ja kehunut ympäri internetiä. Tomaattisäilykkeinen särki taipuu hienosti esimerkiksi pastakastikkeeseen.

Särjen takana oleva Komppa-Seppälän tila on tullut minulle tutuksi työni kautta. Ari Seppälä työskenteli kanssani samassa työpaikassa eli Mehiläishoitajain liitossa, kunnes siirtyi täysipäiväiseksi hunaja- ja särkiyrittäjäksi. Olen siis saanut seurata särkituotteen kehittelyä jo pidempään ja myös käynyt Komppa-Seppälän tilalla.

Miksi Järki särkeä kannattaa äänestää, vaikka et olisi sitä maistanut etkä edes löydä sitä kauppasi hyllystä (nyt tuote on päässyt Keskon valikoimiin, joten K-ruokakauppiastasi voit pyytää tilaamaan särkeä hyllyyn)?

Siksi, koska
– Järki särki on hyvää!
– särki on ekologinen valinta: särkien kalastus vähentää rehevöitymistä
– tuote erottuu muista suomalaisista kalajalosteista
– kalan syöminen on terveellistä
– tällä tuotteella on hieno tausta
– Komppa-Seppälän tilan väki on mahtavaa porukkaa
– tuet suomalaista järvikalan edistämistä.

Eli klik klik vaan, äänestetään särki voittoon!

järkisärki

Lisää aiheesta:
YLE 1.4. Syrjitty särki salonkikelpoiseksi, ehdolla vuoden elintarvikkeeksi
Komppa-Seppälän tilan toisen tuotteen, hunajan, nettisivuilta voi lukea blogitekstin Järki särjen tarinasta.
Facebookissa voi fanittaa tuotteen omalla sivulla.

»   Leenaa kiukuttaa, kun Helsingin keskustan moni lounaspaikka hölvää ruokiinsa liikaa suolaa, vaikka asiakas voisi halutessaan lisätä sitä annokseen itsekin: ”Minua tässä ärsyttää erityisen paljon se, että terveyteni on muiden käsissä. Totta on, että myös teollisuudessa pitäisi vähentää suolan käyttöä roimasti, mutta kaupanhyllyllä sentään voin valita tuoteiden välillä, ravintolassa käytännössä en, varsinkaan lounaalla. Toivoisin keittiöhenkilökunnalta ja listojen suunnittelijoilta vähän freesimpää asennetta ruoanlaittoon: rasva ja suola – so last season. Olen aika neuvoton tällä hetkellä tilanteen kanssa. 2,5 vuotta tilannetta tässä Helsingin keskustassa seuranneena alan olla aika väsynyt siihen, että lähden kettuuntuneena lounaalta. Haluaisin syödä lounaani ulkona, koska se on helppoa, annokset olisi ilman suolaa/vähäsuolaisina herkullisia ja terveellisiä. Olen helposti valmis satsaamaan ulkona lounailuun. Mutta ei sitten.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kuluttaja ilahtuu: kasvipohjaisia tuotteita alennuksessa lähikaupassa

maanantai 14. maaliskuuta 2016 klo 11.20 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla valittelin tänne blogiin sitä, että kasvispohjaiset tuotteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin vastaavat eläinperäiset, eikä esimerkiksi tofua näy alekampanjoissa.

Onneksi sain heti viikonloppuna todistaa lähikaupassani, K-supermarket Fortunassa, että kasvipohjaisten tuotteiden alekampanjointi näyttää kasvavan. Tarjouksessa olivat sekä Plantin kasvipohjaiset juomat että tietyt Yosan kauravälipalavalmisteet.

Eiväthän nämä vieläkään halpoja ole, jos siis lehmänmaitotuotteisiin verrataan. Plantin kasvijuomat olivat 1,49 e/0,75 litraa eli selvästi kalliimpaa kuin tavallinen lehmänmaito. Minusta Plantin tuotteet ovat kuitenkin oikein hyvän makuisia: esimerkiksi soijajuoma hakkaa helposti Lidlin vastaavan, halvemman tuotteen, ja kaurajuomakin on omassa kategoriassaan erinomainen.

Yosan kookos-lime -pikkupurkit maksoivat 1,25 e / 2 kpl. Isot (maustamaton ja vanilja) olivat 1,50 e / kpl. Kookos-lime oli uusi makututtavuus, joka minun suuhuni oli ihan ok, mutta perheen muut jäsenet eivät pitäneet mausta.

Mutta tärkeintä oli siis havainto siitä, että nämä maitotuotteita korvaavat kasvipohjaiset tuotteet pääsevät taviskaupassa alennusten kohteeksi. Varmasti se samalla kertoo siitä, että yhä useampi kuluttaja valitsee kyseisiä tuotteita syystä ja toisesta, joten välillä kaupan kannattaa niillä myös kampanjoida. On selvää, että alennukset vaikuttavat kuluttajien halukkuuteen ostaa tuotteita. Vaikka rahallinen säästö ei ole suuri, niin tietysti alhaisempi hinta saa jonkin mielihyväyksikön hyrisemään ja minut ajattelemaan, että nyt teen hyvät kaupat.

Kasvispohjaisia_aletuotteita

Nyhtökaura, sinua on odotettu! Ja kiitos, vihis!

perjantai 11. maaliskuuta 2016 klo 12.46 kirjoittajana Mari Koo

Project Mama -blogin Katja oli päässyt tunnustelemaan nyhtökaurapakettia. Hän arvostaa sitä, että tuotteella voisi helposti korvata jauhelihan:

”Tottumuksella on valtava voima – ja sitä on helppo aliarvioida. Fakta on se, että jauhelihaa me olemme tässä ruokakulttuurissa tottuneet säilyttämään, keittämään, paistamaan, pureskelemaan ja maistamaan. Nirsoilijoiden perheen ainoana kasvisruokalipun heiluttajana olen todella iloinen siitä, että nyhtökauran suutuntumaan on pistetty paukkuja: ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten ruoka suussa käyttäytyy. On valtava etu, jos koostumusta ei tarvitse opetella.”

Nyhtökauraa on hehkutettu jo paljon, vaikka vielä se ei ole päässyt laajemmin kuluttajien ostettavaksi. Minä pääsin maistamaan uutuustuotetta Vähemmän lihaa -kirjan julkkareissa. Määrä oli tosin niin pieni, että makua en suuremmin sen perusteella voi arvioida. Mutta kokemuksen perusteella uskon vankasti, että jauheliha on tällä helppo korvata.

Nyt vain odotellaan, että tuote saapuu markkinoille ja nähdään samalla, mikä sen hinta on. Toivottavasti vastaavia syntyy myös lisää. Kuten Katja kirjoittaa:

”Liikutun kahdesta asiasta. Luontodokumenteista ja tuotteista, joilla yritetään muuttaa maailmaa. Nyhtökaura on kertaluokkaa kovempi juttu kuin mikään Talvivaara (jostain syystä valtio syytää rahojani siihen vaihtoehtoon jolla ei ole mitään tulevaisuutta).

Ei ihme, että sijoittajat innostuvat ja työnsivät kehittäjille heti miljoona kouraan. Gold & Greenin toimitusjohtaja Maija Itkosen mukaan tuotteet saadaan ensimmäisiin kauppoihin jo huhti-toukokuun aikana. Take my money!”

Onhan näitä innostavia kasvisruokatuotteita muitakin. Kuten vihis eli kasvislihapiirakka. Tulin eilen myöhään illalla kotiin olutmaistelusta. Onneksi jääkaapissa oli vihis, josta sain mainion yöruuan. Ei kasvisruokien tarvitse aina olla terveyttä henkiviä ja vähärasvaisia. Silloin vihis on paikallaan. Hintakin on mielestäni oikein kohtuullinen, sillä yksi vihis maksaa noin euron.

Pienet nokareet nyhtökauraa tarjottiin perunapedillä.

Pienet nokareet nyhtökauraa tarjottiin perunapedillä.

»   Kirsi Haapamatti on kirjannut ylös tiedon siitä, miksi kananmunan keltuaiset hehkuvat keltaisina: ”Jotta munan keltuainen vastaisi väriltään kuluttajien toiveita, kananrehuun on lisättävä keltaista luteiiniväriä. Värikonsentraatti on rehun merkittävä kustannustekijä ja kokonaan tuontiartikkeli. — Markkinoilla olevan keltaisen luteiinijauheen raaka-aine on samettikukan (Tagetes erecta) kukkaosa, johon kasvin sekundaarinen metabolia tuottaa pieniä määriä pigmenttiä suoja-aineeksi. Samettikukan käsityövaltainen viljely ja uuttaminen tapahtuvat nykyisin Kiinassa.” Lähde: Kehittyvä Elintarvike, elintarvikealan tiede- ja ammattilehti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Olga Temosta nolottaa kaupassa, kun hän aiheuttaa kassalle jonoa viikon ruokaostoksillaan: ”Saapuessani kohti kassaa täyteen ahdetun ostoskärryni kanssa, näen ihmisten hätääntyneet ilmeet, kun he yrittävät ehtiä hihnalle ennen minua. Kun taakseni tulee joku, jolla on korissa muutama ostos, tarjoan aina mahdollisuutta mennä minun edelleni. Mutta kun enhän minä kaikkia voi päästää ohi, muuten en pääse kaupasta koskaan pois, ja etenkin jos lapset ovat mukana, haluan pois mahdollisimman pian. Niinpä minä siis tukin kassan kaalinkerien, pähkinöiden, perunoiden ja spelttijauhojeni kanssa. Ja minua alkaa hävettää. Nyt kuuluu ”Kassoille tarvitaan ruuhka-apua” ja selkäni on hiestä nahkea. Tervehdin kassaa ja sitten, taas, vaikka kuinka päätin että tämä on ihan ok ostaa näin paljon kerralla, aloitan selittelyn: ”Taas mä tulin tukkimaan teidän kassan” soperran naama punaisena. Miksi sanoin sen? Sehän on kaupalle vain hyvä, että joku todella shoppailee siellä. Sitten suustani tulee seuraava vakiolauseeni: ”Tän siitä saa kun käy kaupassa kerran viikossa!”. Yritänkö minä siinä selitellä, että koen olevani vähän parempi ihminen, koska käyn kaupassa harvemmin? En kyllä koe olevani hyvä tai parempikaan vaan tunnen oloni ainostaan tosi noloksi, enkä edes tiedä miksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Luonnonvarakeskus Luken blogissa erikoistutkija Kaisa Kuoppala nauttii kasviproteiineista, mutta ihmettelee lihamaisuuden tarvetta: ”Ihmettelen myös kädessäni olevaa soijasuikalepussia: miksi ihmeessä sen täytyy näyttää broilersuikaleilta? Uutta upeaa proteiinipitoista innovatiivista kauratuotettakin nimitetään nyhtökauraksi, jolloin mieleen tulee pitkään kypsytetty liharuoka. Sen etuna myös kerrotaan olevan lihaisa rakenne. Onkohan lihan ominaisuudet tavoitteena näiden tuotteiden kehityksessä, vai tuleeko se prosessoinnin myötä? Miksi kasviproteiinin pitäisi muistuttaa lihaa? Yhden vastauksen tähän sain äskettäin pidetyssä Valkuaisfoorumin Innovaatiotyöpajassa. Kasviproteiinin pitää muistuttaa lihaa siksi, että lihansyöjän olisi helpompi hyväksyä se lautaselleen. Tämän logiikan mukaan lihasuikaleiden näköiset soijasuikaleet madaltavat kynnystä maistaa kasviperäistä proteiinia. Itse kuitenkin haluan syödä lihaa, joka näyttää lihalta ja kasviksia, jotka näyttävät kasviksilta. Pavut papuina ja pihvit pihvinä, mutta molemmat kotimaisina ja lähellä tuotettuina!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Jos ihmisten halutaan valitsevan ilmastoystävällistä lounasruokaa, on sen oltava helppoa ja houkuttelevaa. Tästä kertoo SYKEn erikoistutkija Minna Kaljonen: ”Seurantatuloksemme merkin käyttöönotosta korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastomerkintä ohjasi vain harvoin suoraan lounasvalintaa. Asiakkaiden merkkiin kiinnittämä huomio oli jopa heikentynyt vuoden aikana. Pelkkä informointi ei riitä. Ilmastoystävällisten vaihtoehtojen valinnasta on tehtävä helppoa esimerkiksi siirtämällä kasvisruoat ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ravintolan linjastolla. Tämä houkuttelee kiinnittämään kasvisruokatarjontaan enemmän huomiota ja kenties jopa valitsemaan sen. Kaiken perusta on kuitenkin kasvisruokien herkullisuus. SYKEn henkilöstöravintola sai asiakkailtaan kiitosta monipuolisesta kasvis- ja kalaruokatarjonnasta. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisten kasvisruokien kehittämistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Suolaa & hunajaa -blogin Jonna aikoo seurata helmikuu ajan ruokakulujaan tavallista tarkemmin. Taustana hän kertoo omasta suhteestaan ruokaan: ”En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin. Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Project Maman Katja on saanut tarpeekseen einesruuan haukkumisesta: ”Olisi jo aika lopettaa kaikkien einesten parjaaminen. Perheen päivällisen loihtiminen eineksistä ei vielä oikeuta minkäänlaiseen paheksuntaan. Katse pitää kohdistaa valmisruokaboksin sisällysluetteloon. Esimerkiksi klassisessa Saarioisten lihamakaronilaatikossa on käytetty seuraavia aineksia: Makaroni (vehnä), naudanliha 18 % (Suomi), rasvaton maito, vesi, kananmuna, kuohukerma, suola, rypsiöljy, valkopippuri. Ei kuulosta kovin pahalta. Kotitekoisessa versiossa on meillä vaihdettu naudanliha broileriin. Ja sen kotiversionkin kylkeen pitää laittaa kirsikkatomaatteja ja jälkkäriksi mandariini. [- – -] Pahimmassa tapauksessa einesten kategorisella demonisoinnilla tehdään lasten terveydelle täydellinen karhunpalvelus. Riippuu nimittäin aivan kokista onko ns. luonnollinen kotiruoka yhtään sen terveellisempää kuin teollinen valmiste, jossa sentään joku insinööri on laskenut kalorit, vitamiinit, suolapitoisuuden ja ravintosisällön. Joku kotikokki osaa hommansa paremmin kuin toinen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hupparihörhö eli Sami Kuusela päätti lopettaa kotimaisten kasvihuonevihannesten ostamisen talvella, kun sai lukea Ylen uutisesta, miten ongelmallista kurkun viljely on ympäristön kannalta: ”Suomalaisessa kasvihuoneviljelyssä ei ole mitään järkeä talvipakkasilla. Se on maapallon raiskaamista, täyttä välinpitämättömyyttä ja kotimaisuuden erinomaisuusharhalle rakennettua ahneutta. [- – -] Kaikkein hirvittävin yksityiskohta löytyi artikkelin keskivaiheilta: ”Kasvihuoneen ulkopuolella on isoja aerosolipurkkeja. Niillä huoneen hiilidioksidipitoisuus nostetaan noin kolminkertaiseksi normaaliin huoneilmaan verrattuna. Se edistää kasvien fotosynteesia, ja mahdollistaa huippusatojen tuotannon.” Nilsiäläinen kurkunviljelijä – joka varmasti nauttii riittävästi tukiaisia – siis kokee oikeudekseen piereskellä hiilidioksidia ilmaan tankkikaupalla, jotta suomalaiset saavat talvellakin pyötäänsä mauttomia vihanneksia, joissa komeilee avainlippu. Ilmastonmuutos ei ilmeisesti koske suomalaista maajussia tai luonnon kierrosta täysin vieraantunutta kuluttajaa. Perheemme siis päätti eilen lopettaa kotimaisten kasvisten mässäilemisen sydäntalvella. Tee sinäkin niin. Miksi ihmeessä kukaan tukisi toimintaa, jossa ravintoarvoltaan täysin mitättömiä (energiaa kurkussa on 10 kilokaloria sadassa grammassa ja kurkusta on 97 prosenttia vettä eikä kurkku vitamiinilähteenäkään ole merkittävä) vihanneksia turbokasvatetaan miljoonilla vesilitroilla, hiilidioksidisikailulla ja energiaporsastelulla?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katleena ottaa osaa vegaanihaasteeseen. Häneltä on kysytty kysymyksiä mm. vegaaniruokavalion hinnasta: ”Ainakin Hämeenlinnassa tofun kilohinta liikkuu samoissa lukemissa kuin jauhelihan ja naudanpaistin. Tofu on kalliimpaa kuin makkara ja halvempaa kuin pihviliha. Kasvikset ja hedelmät taas ovat yleensä ottaen halpoja, varsinkin jos ostaa satokalenterin mukaan. Toki jos välttämättä haluaa hankkia joulukuussa tuoreita mansikoita, se näkyy kyllä ruokalaskussa. Maitotaloustuotteiden korvikkeet ovat ilmeisesti halventuneet vuosien varrella. Ainakin Rainbow’lta saa jo soijamaitoa ja kauramaitoa kohtuulliseen hintaan.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Katin joulupöytään kuuluu kinkku, joka eläessään oli hyvinvoiva sika. ”Tänä vuonna hankin kokonaisen sian. Kinkut ja kyljykset myin eteenpäin veljelleni ja vanhemmilleni, mutta possumme Toffeeahmatti, jonka tyttäremme jälleen nimesi, tulee joka tapauksessa kruunaamaan muuten kasvispitoisen joulupöytämme. Se eli yhtä antoisan elämän kuin edeltäjänsä; villinä ja vapaana sisariensa ja veljiensä kanssa sikaillen ja herkkuja syöden. Sen ei tarvinnut nousta rekan kyytiin viimeiselle matkalle, eikä se saanut sähköpiiskaa teurastamossa, sillä se teurastettiin tilalla, jossa se kasvoi. Sitä hoivattiin ja lellittiin herkuilla. Rapsutettiin. Sen olemassaolo tunnustettiin ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti. Ymmärrän tavallaan myös ihmisiä, jotka eivät voisi kuvitellakaan syövänsä eläintä, jota ovat katsoneet silmiin. Minä en voi enää kuvitellakaan syöväni eläintä, jota en olisi katsonut silmiin. Koen, että on minun velvollisuuteni lihansyöjänä tunnustaa eläimen arvo ja olemassaolo ja nähdä sen kasvavan porsaasta aikuiseksi. Opettaa lapselleni, että liha ei kasva kaupan kylmäaltaassa. Ja kantaa moraalinen vastuuni sen tappamisesta käyttämällä se kärsästä saparoon hukkaamatta mitään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Antti, lihansyöjämies, on havahtunut lihansyönnin ilmastovaikutuksiin. ”Vaikka olen aiemmin ajatellut yhden ihmisen merkityksettömyydestä vaikuttaa isompiin asioihin, niin ajattelin että tämä voi olla hyvä kohta tehdä poikkeus ja ajatella toisin. Ja tehdä jotain. Olen vähentänyt lihansyöntiä. Punaisen lihan ostaminen on loppunut lähes kokonaan ja broileria ym. tulee ostettua aiempaa vähemmän. Olen koittanut löytää vaihtoehtoja lihalle ja kokeilen mitä kaikkea kasvisruokavalio voisi tarjota. En missään tapauksessa aio jeesustella valinnoilla. Todennäköisesti syön tulevaisuudessakin lihaa. Mutta huomattavasti vähemmän. Se miksi kuitenkin päätin blogata aiheesta, liittyy tuohon poikkeuksen tekemiseen ja vaikuttamiseen. Jos minä, melkolailla laiska ja välinpitämätön sekaravinnon syöjä havahdun ja teen asialle jotain (vähennän lihansyöntiä, kokeilen uusia vaihtoehtoja) niin uskon, että lisäkseni löytyy muitakin. Jos asialle voi tehdä jotain, niin mikä olisi parempi hetki kuin nyt. Lihansyöjämies tulee kuolemaan, jotta minä ja muut voisimme elää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirjoitin viime viikolla toiseen blogiini siitä, miten elintarvikeväärennöksistä ja -huijauksista on puhuttu jo pitkään. Vuoden 1913 Kekri-lehdessä oli julkaistu artikkeli, jossa kirjoittaja varoitteli väärennetyistä hunajista. Tuolloin hunajaa myytiin paljon apteekkien ja rohdoskauppojen kautta. Kirjoittaja piti erityisen riskialttiina huijauksille ulkomailta, yleensä Saksasta, tulevaa hunajaa. Samalla kirjoittaja kannusti lähiruoka-ajatteluun, vaikka ei käyttänytkään nyt yleistä lähiruoka-termiä: kun tuotteen ostaa suoraan tuottajalta, voi helposti selvittää, mitä oikeasti saa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset