»   Armi kävi miehensä kanssa autolla Helsingissä: “Me muuten viemme auton aina suosiolla parkkihalliin ja maksamme vaikka koko päivän maksun. Emmekä valita maksusta. Koska haluamme ajaa omalla autolla, niin olemme myös valmiit maksamaan paikoituksesta. Minusta autoilijat eivät voi vaatia enempää kuin nyt jo Suomessa on: hyvät tiet, teiden jatkuva kunnossapito ja parkkihallit kaupunkien keskustoissa. [- - -] Ennen näyttelyä menimme Atenemin kahvilaan, jonka nimi on Tablo (?!). Kahvila on mukava, joskin sali on kaikuva. En yleensä syö kahviloissa pullaa, enkä muistanut, miksi en. Nyt päätin ottaa korvapuustin, koska olen sitoutunut laihduttamaan lukutaitokampanjassa. Pulla on kuitenkin kaloreiden kannalta parempi valinta kuin voitaikina- tai kreemileivonnainen. Sitä paitsi tykkään pullasta, mutta Tablossa syömäni puusti kuului sarjaan litteä-ja-leveä-ja-maistui-hiivalle. Eikö pullan pitäisi kohota ylöspäin eikä sivulle? En tiedä, mitä leipomot pullalle tekevät, mutta maku ja koostumus ovat lähes aina huonompia kuin kotipulla. Ei siis kahvilapullaa minulle, ei edes Nepalin hyväksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Santa Maria tarjoaa mahdollisuutta tilata ilmaiseksi maustepurkkien kansiin nimitarrat: “Uusimmissa keittiökaapistoissa mausteiden säilytyspaikka on vetolaatikoissa, joissa mausteet säilytetään pystyasennossa. Tällöin maustetölkkien etiketit jäävät piiloon, ja halutun mausteen etsiminen sinisestä kansiviidakosta on varsin hankalaa. Kuluttajien toiveiden mukaisesti olemme valmistaneet käytetyimpien Santa Maria -maustetölkkien kansiin nimitarrat, joita voit tilata maksutta Santa Maria kuluttajapalvelusta. Tilausosoite: eija.laakso(at)santamaria.fi. Muista kirjoittaa yhteystietosi.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Suvikolle) Ei kommentteja.

»   Veloena epäilee, että suomalaisten “puoli kiloa päivässä” -tavoite voisi olla paremmin saavutettavissa, jos hedelmät ja kasvikset olisi tuotteistettu tehokkaammin: “Niissä ei ole takuuta tasaisesta laadusta. Usein niistä annettu informaatiokin on surkean huonoa. Tavallisessa kaupassa ei vaivauduta useinkaan merkitsemään lajikkeita tarkasti. (Jotkut hedelmätiskivastaavat pääkaupunkiseudulla ansaitsevat kyllä lämpimän kiitoksen: lajikkeet ovat lapuissa niissäkin hedelmissä, joissa niitä ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.) Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä sen valtavan hyvän makuisen appelsiinin lajike oli, esimerkiksi. Sitten kun he ostavat seuraavan kerran appelsiineja, tuloksena voi olla pettymys. Ovathan nyt toki morot ja salustianat aivan eri maata kuin ne greipin kokoiset, puisevat suuret appelsiinit, ne missä on paksut kuoret ja aika mauton sisus. Helposti koko appelsiinien suku tulee tuomittua “ei syömisen arvoiseksi”, vaikka appelsiineissa on yhtä isot makuerot kuin omenissakin. (Omenalajikkeet kai useimmat tuntevat, ainakin ne yleisimmät kaupoissa myytävät, golden ja red deliciousit, ida redit ja granny smithit?) Sama pätee greippeihin. [- - -] Huomaan, että salustianat, morot ja ruby redit ovat ainakin minulle tuotteistuneet vähän vahingossa. Niitä ei sillä lailla ole mainostettu, mutta olen ottanut selvää asioista ja tiedän, mitä haluan, kun ostan appelsiinin tai greipin. Voi kunpa muutkin vihannekset merkattaisiin lajikkeittain. Lajikkeen alle voisi vielä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, vähän kuin Alkossa viinipullojen luona. Luulen, että ainakin itse voisin houkuttua ostamaan erityisen mehukkaan ja makean lajike-eritellyn kaalinpään tai maultaan pyöreäksi ja juurevaksi kehutun lajikepurjon. Tomaatteihinkin soisi lajikemerkinnät. (Jos ei muuta, niin siksi, että voisi surra niin harvoja lajikkeita viljeltävän kaupallisesti – ja lajikkeita, joiden logistiset ominaisuudet korostuvat makuominaisuuksien sijaan.) Voisikohan tämä lisätä vihannesten ja hedelmien menekkiä noin yleisemminkin? Tuskin siitä kaupassa olisi kauheasti vaivaa. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   YLEn uutisissa kerrottiin, että Hesburger on lupautunut kokeilemaan lahnan käyttöä aterioissaan. Asiallista lähikalalajien hyödyntämisideointia! “Itämerellä alkaa kesällä kokeilu, jossa kalastajia kannustetaan vähäarvoisten kalojen poistokalastukseen. Tarkoitus on jatkossa muuttaa riesana pidetyt kalakannat raaka-aineeksi. Hesburger on halukas kokeilemaan tuotteissaan lahnaa. Pikaruokaketju Hesburger on valmis tekemään aterioita lahnasta, mikäli ruotojen poisto onnistuu uusilla koneilla. Muista väheksytyistä kalalajeista ei ole ollut puhetta. Raaka-ainetta saattaa olla luvassa paljon ja halvalla – Itämeren suojelun kylkiäisenä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Pentti O. Pohjolan mielestä Elovena ratsastaa tuotteissa suomalaisuudella, jota ei kuitenkaan aina löydy: “Minä ja Elovena olemme kohdanneet vuosia aamiaispöydässäni. Tällä kertaa etsin vaihtoehtoa puuron raaka-aineelle ja päädyin hypistelemään Elovena merkin muroja. Tarkastelin myös pakkauksen tuoteselostetta kun pitäisi vahtia painoani ja kolesterolia viimeisten terveystarkastuksen tuloksien mukaan. Pyörittelin pakkausta ja silmiini osui teksti, että tuote on valmistettu Saksassa. Parahdin ääneen, että Elovena on häväisty! Tuote jäi ostamatta ja samalla hyllyllä ollut naisasiakas päivitteli kanssani samaa asiaa. Monen vastaavan ”suomalaisen” tuotteen kohdalla näytti tilanne olevan samanlainen kuin Elovenan. Tällaisilla kansallisesti tunnetuilla brändeillä (sanassa on linkki) kuten Elovena on, meitä kuluttajia suorastaan harhautetaan. Kun olettaa, että sen sisältö on suomalaisuuden ydin osaamista. Asian selvittelyssä ei ole ilmennyt sitä, että viedäänkö suomalainen kaura raaka-aine Saksaan jalostettavaksi. Kuluttajalle pakkausten tutkiminen nykymenossa on kova urakka jos haluaa edes hitusen tukea suomalaista työtä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Väinölä tuskailee hedelmien ja vihannesten laadun kanssa: “Mikä hitto tämän maan kauppoja vaivaa. Eikö sitä nyt saatana osata käsitellä kasviksia, hedelmiä sun muita oikein? Ongelma on osittain siinä, että kun sitä tahtoisi ostaa luomua ja reilua, mutta kun niitä ei saa irtotavarana vaan valmiiksi pakattuina. Sipuleista järjestään osa on palellutettu. Avokadot myydään vähintään pareittain ja yleisimmin toinen on jo ylikypsä ja toinen on aivan raaka. Hedelmäpusseissa on aina joku pilaantunut yksilö. porkkanat on pusseissa pieninä pätkinä. eikä tämä koske pelkästään luomu- / reiluosastoa. Parsakaalit on aivan ruskeita. Munakoiso saattaa näyttää ja tuntua ihan hyvältä, mutta kylmetetty nekin perkeleet on. Sienet on rasian päällä ihan hyviä, mutta pohjimmaiset on muhjuuntuneita, homehtuneita ja multaisia. Paprikat on joko ihan hemmetin kuivuneita tai sitten mätiä.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Riepa kehuu Tampereen seudulla toimivaa Luomulaatikkoa: “Koska syömme mieheni kanssa etupäässä kasvis-kala-maitotuote-painotteisesti, päätin testata Tampereella (ja vähän ympäristössäkin) suoraan ovelle luomutuotteita toimittavan Luomulaatikon. Eniten kannamme kaupasta kotiin vihanneksia ja hedelmiä, ja nimenomaan kannamme, koska autoa ei ole. Meidän lisäksemme kasvissafkaa kuluttavat myös marsut, ja etenkin noin pienille elukoille on mukavampaa noin ajatuksellisesti antaa sitä luomulaatuista tavaraa. [- - -] Mieletön luksuksen fiilis, kun joku tuo kotiovelle laatikollisen tuoreita hedelmiä ja toisen vihanneksia. [- - -] Hinta on varmasti jonnin verran kalliimpi kuin tavallisesta kaupasta kannettuna, mutta lasken arvoa myös ajalle ja vaivalle. Meidän perheeseen sopiva satsi on yksi hedelmälaatikko ja yksi juures&vihanneslaatikko viikossa, kaksi ihmissyöjää (hihi) ja kaksi marsusyöjää. Tuolloin toimituskuluiksi tulee 2,5 euroa, joka ei ole paljon mitään.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Elina A:lle!) Ei kommentteja.

»   Moody on innostunut levitteestä: “Yleensähän nuo levitteet koostuvat erilaisista rasvoista, kuten vaikkapa kasviöljyistä, kasvirasvoista (mikä ilmeisesti tarkoittaa kovetettua kasviöljyä, jos kasviöljy ja kasvirasva ovat tuoteselosteessa erikseen, kuten Florassa) ja maitorasvasta (mikä lienee poliittisesti korrekti nimi voille?). Niiden lisäksi mukana on kasoittain lisäaineita, kuten Keijussa: emulgointiaineita, happamuudensäätöainetta, säilöntäainetta ja aromeja. Loppusilauksen antaa suola ja vitamiinit. No mistä sitten nyt olen innostunut? Dellariinista! (Kunhan vielä keksisin, mitä tuo nimi yrittää tarkoittaa…) Sisältö: pastöroitu kerma (= voi), kovettamaton rypsiöljy, hapate ja ruokasuola (jota on 0,9 % eli Dellariini kuuluu vähäsuolaisiin levitteisiin). Kysymys tietysti kuuluu, mikä estää itse kutakin sekoittamasta kotona kulhossa voita ja rypsiöljyä saman lopputuloksen saamiseksi, ja vastaus tietysti on, että ei mikään. Mutta onpahan olemassa valmis vaihtoehto kaupan hyllyllä niille (ns. “tavallisille ihmisille”?), jotka eivät jaksa näpertää.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kemikaalikimarassa ihmetellään, minne karvasmanteliöljy on kadonnut: “Sain kysymyksen, onko karvasmanteliöljy kielletty, kun Runebergin tortut eivät maistu enää lainkaan samalta kuin ennen. Lähikauppamme myy vain manteliöljyä, eikä soitto Yliopiston Apteekkiinkaan tuottanut tulosta. He eivät ainakaan myy karvasmanteliöljyä, mutta eivät osanneet sanoa, onko se kielletty.  Joskus näkee täysin kerettiläisiä ohjeita, joissa sanotaan “ei ollenkaan pakollinen ainesosa”. Juuri karvasmanteli tekee mielestäni Runebergin tortusta omanlaisensa. Muutenhan se on kuin mikä tahansa muffinssi hillolla. Mutta saako aitoa karvasmanteliöljyä myydä, se vaatii vielä selvittämistä. Vai tiedätkö sinä? Karvasmanteli on kitkerä siemen, josta voidaan valmistaa karvasmanteliöljyä. Maun öljyyn antaa aine nimeltä bentsaldehydi. Jos karvasmanteliöljyä valmistetaan esimerkiksi mantelipuun siemenistä, entsyymitoiminta vapauttaa sinihappoa, joka myrkyllisenä aineena on tuotteesta poistettava. Suurin osa karvasmanteliöljyistä valmistetaan kuitenkin suoraan bentsaldehydistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Moody havainnoi Pirkan reilumpia tuotteita: “Olen seurannut reilun kaupan tuotteiden lisääntymistä Pirkka-sarjassa. En muutoin kommentoi (tässä ja nyt) Keskon ja S-ryhmän eroja, mutta se pitää todeta, että Pirkka-tuotteissa on huomattavasti enemmän reiluja ja/tai luomuja tuotteita kuin Rainbow-sarjassa. Se, että noissa kauppojen omien merkkien tuotteissa on reiluja ja/tai luomuja tuotteita, on äärimmäisen hyvä juttu siltä kannalta, että omien merkkien tuotteita myydään ympäri Suomea, myös pienten paikkakuntien pikku ruokakaupoissa. Pisimpään itse olen nähnyt Pirkalla reilun kaupan banaaneja, kukkia ja peruskahvia ja -teetä. Viimeisen parin vuoden aikana tarjonta on kuitenkin laajentunut huomattavasti. Ensin tulivat reilun kaupan ainesosia sisältäneet jogurtit, sitten spelttikeksit (ovatkohan ainoat “valtavirran” spelttituotteet?) ja nyt loppuvuodesta erilaiset teet, kaakaot, suklaat ja vanutuotteet. [- - -] Pirkalla on erillinen sivu reilun kaupan tuotteistaan. Toivotaan, että sama suunta jatkuu ja että muutkin valmistajat alkavat ottaa enemmän reilun kaupan tuotteita valikoimiinsa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Satujatar nauttii Reko-kahvista: “Olen löytänyt kahvin minun makuuni, Arvid Norquistin Reko-kahvin. Sen lisäksi että kahvi on aivan taivaallista jopa peruskahvinkeittimessä keitettynä, se on myös Reilun Kaupan tuote. Minua ei yhtään harmita maksaa vähän ylimääräistä kahvista, jos tiedän (tai ainakin luulen tietäväni), että rahalla saadaan aikaan edes jotain hyvää, solidaarisuutta ja reiluutta. Etenkin kun kahvikuluni kuukaudessa ovat sen yhden paketillisen verran. Juon kotona kahvia vain viikonloppuisin, arkiaamuina en edes kuvittele ryhtyväni mihinkään koneeseen, ennen kuin silmät ovat auenneet ja mieli reipas.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Osmo Soininvaara on tehnyt ruokakorilaskelmia: “Simputin huvikseni kalorilaskuria ja tein kuukauden ostoslistan, jolla yhden hengen pitäisi saada kuukauden ravinto. Tarkistin paikallisesta S-Marketista, paljonko tällaisesta ostoksesta joutuu maksamaan. Energiaa tässä on 2750 kcal/päivä, ja valkuaisaineitakin vähän liikaa, joten pieneen hävikkiin on varaa. Tämä ei ole mikään ravinto-opillinen suositus, vaan laskelma siitä, mitä ruoka maksaa. Oletin alkoholia käytettävän keskimääräisesti eli vajaat 10 ltr. puhdasta alkoholia vuodessa. Se syntyy esimerkiksi pullolla olutta päivässä ja pullolla viiniä viikossa. Tämä ruokakori maksaa noin 200 euroa, ilman alkoholia noin 140 euroa. Ruoka oletetaan ostettavan peruselintarvikkeina, ei eineksinä. Jopa leipä leivotaan tässä itse, koska Suomessa leipä on niin kallista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Norppa etsiskeli Stockmannilta luomutuotteita: “Alakerrassa osuin vahingossa asiakaspalvelutiskille. Yllättäen hieman syrjästä, ikään kuin piilosta löytyi sijoittettu oikea, elävä asiakaspalvelija. Olin jo kierrellyt hyllykön jos toisenkin, ja ällikästäni huolimatta äkkäsin kysyä löytyisikö heiltä listaa myynnissä olevista luomutuotteista. Tyhmäähän se on juosta hikipäässä etsimässä hyllyiltä tuotteita jos niitä ei edes ole myynnissä. Stockmannilta ei kuulemma löydy listaa luomutuotteista jotka heillä on myytävänä. “Sellaista ei ole koskaan ollut”. Ystävällisesti ehdotinkin, että ehkä olisikin jo aika. Listan läpi käyminen kotona tietokoneella on huomattavasti vaivattomampaa kuin toppatakissa nälkäisenä ympäri kauppaa. Netissä olevaa listaa olisi myös helppo linkittää kavereille sekä suositella tutuille. Tämän jälkeen hän kiitti palautteesta ja lupasi välittää tiedon eteen päin yksikönvastaaville. Nyt sitten jännittyneenä odotamme montako vuotta tähän menee. Hyvänä uutisena kerrottakoon toki, että Stockkan luomuvalikoima on lisääntymässä. Maaliskuussa avataan kuulemma osa uudistunutta ruokaosastoa, ja ilmeisesti ensi vuonna lisää. Tänään mukaan löytyi luomuna mysliä, maitoa, omenamehua, oliiviöljyä, kaalia, siitakesieniä, kahvia, kasvisliemikuutioita sekä kiinnostavaa Gomasio-seesamsuolaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Haarukka ruokamuistelee: “Mekin mietimme toisinaan miehen kanssa, milloin olemme ensimmäisiä kertoja maistaneet mitäkin. Olemme kyselleet sitä muiltakin. Todettu on, että aika moni nykyisin yleisesti käyttämämme ruoka-aine on sellainen, jonka olemassaolosta meillä ei 15 vuotta sitten ollut aavistustakaan. Suomalainen ruokakulttuuri ottaa vaikutteita, laajenee ja muuttuu. Hyvä! Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ensimmäisiä maistokokemuksia muut muistavat. [- - -] Muutama vuosi sitten kauppojen hyllyihin ilmestyi villisuolaheinä. En ole vielä oikein innostunut. Tofusta sen sijaan olen innostunut: sitä laitoin ensimmäistä kertaa ehkä 2004. Viime vuonna löysin pakastealtaasta mainiot valkosipulietanat ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni seesamiöljyä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aku ihmettelee: “Kertokaapa, onko teistä ookoo mainostaa Lulo shot -likööriä LOL:ina? Jos joku ei vielä tiennyt, LOL on netinkäyttäjien hyvin tuntema lyhenne, joka tulee sanoista Laughing Out Loud. Onko asia jäänyt mainonnan eettiseltä neuvostolta huomaamatta (sekö näitä valvoo?)? Vai olenko vain vanhus ja nipo? Alkoholin markkinointi nuorille on joka tapauksessa yksiselitteisesti kielletty (kts Alkoholilaki, 33 § Mainonnan säätely). Sitä paitsi, kuka täysi-ikäinen joisi vapaaehtoisesti guavanmakuista likööriä?! Yäk.” (Mari Koo) 2 kommenttia.