»   Lupiini listaa oman kokemuksensa perusteella vauvantarvikkeiden turhia ja tarpeellisia, johdantosanoina pohdintaa markkinoista: “Kuten nyttemmin on tullut havaittua, maailmassa ei luultavasti ole tuoretta esikoisvauvan äitiä/isää epävarmempaa olentoa. Pelko siitä, että onnistuu tärvelemään vauvan, jyllää vahvana. Tähän pelkoon markkinamiehet ovat osanneet iskeä nerokkaasti vetoamalla turvallisuuteen, varhaiseen kiintymyssuhteeseen ja vauvan pehmeään laskeutumiseen kohdusta maailmaan. Näillä sydämeenkäyvillä argumenteilla myydään sitten silkkimyssyjä, merinovillaisia kapaloita, kohtuammeita, koliikkikeinuja, kätkythälyttimiä ja niin edelleen, ja kuluttajan ratkaistavaksi jää, mikä on humpuukia ja mikä tarpeellista. Olenkin joidenkin vauvantarvikeasioista kirjoittaneiden blogien kommenttilaatikossa todennut, että ainakin itselläni oli raskaus- ja vauva-aikanakin suuria vaikeuksia erottaa informaatio markkinoinnista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Näkymätön tyttö kävi silmälasiostoksilla: “Kehysmuoti on nykyään ilmeisesti monipuolisempaa, liikkeessä olisi ollut noin viidet kehykset, jotka olisin voinut ostaa. Päädyin sellaisiin, jotka ovat melkein kuin vanhat paitsi punaiset. Aika rohkeaa. Paksut muovikehykset näyttävät minusta vain vähän oudolta, pidän enemmän ohuista metallisista. En ole vielä ostanut mitään, vain varannut ja ensi tiistaina on näöntarkastus ja täytyy tehdä kehyksistä päätös. Heillä on tarjous jossa ostettuaan tietyn hintaiset kehykset saa toiset kaupan päälle, mikä on kätevää paitsi kun ei voi ottaa vakiolinssejä vaan ne pitää ohentaa ja ties mitä muuta ja minun tapauksessani yhdet kehykset maksaisivat suunnilleen 170 ja kahdet vähän reilut kolmesataa. Mikä ei ole paha hinta, nykyiset lasit maksoivat sen verran aikoinaan (ja olivat tarjouksessa), mutta en tarvitse kyllä kaksia laseja (löysin kyllä toisetkin hauskat kehykset, sellaiset jotka saivat minut näyttämään aika asialliselta ja fiksulta mutta ne olisivat päälle 200 yksinään, se on hyvin hämmentävä tarjoussysteemi). Jollain lisähinnalla voisi saada aurinkolasit vahvuuksilla mikä saattaisi olla ihan kätevää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nanin heikkous ovat huivit: “Minä ilmeisesti rakastan huiveja. Ainakin siitä päätellen, montako niitä on vuosien varrella minulle kertynyt. Aika monta. En viitsinyt laskea, vaikka kieltämättä mieltäni kutkutti moisen pinon yksilöiden määrän selvittäminen. En kuitenkaan laskenut, kun nolotti. Miten ihmisellä voi olla niin monta huivia? Tämän viikon romuprojektipoistoikseni valitsin siis kaksi huivia. Ei niissä mitään suurta vikaa ole, mutta väri ei ole ihan täysin mieleiseni ja ihan oikeasti haluan karsia määrää. Jokin roti huivien määrässäkin pitää olla! Eihän minulla edes riitä tilakaan moiseen ylläpitoon, kun loppujen lopuksi huivivuorestani aktiivisessa käytössäni on ehkä noin 5-10 huivia. Nolo.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Joku olisi tarvinnut väliaikaisesta kännykkälaturia: “Joskus muinoin kaupoista saattoi ostaa ylimääräiseksi jääneitä käytettyjä latureita, mutta nyt niitä ei tässä kaupungissa ainakaan kolmessa liikkeessä myyty. Eivätpä ne liikkeet taida enää myydä käytettyjä puhelimiakaan. Uutta pitää olla, ja he, joille käytetty vielä kelpaa, eivät liikkeissä asioi, ja hankkivat puhelimensa sitten vaikka netistä. Uusia latureita olisi ollut, 19 tai 15 eurolla, ja aivan turhaan isoon muovipakettiin pakattuna. Aika suolainen hinta minusta, pienestä perusvaraosasta, kun puhelimiakin saa nykyään alle viidelläkympillä. Tosin en minä uutta kuitenkaan ostaisi, kun käytettyjä on jo maailma täynnä. Onneksi useammat valmistajat ovat viimein siirtymässä standardimalliseen laturiin, mikä lisää uusiokäytettävyyttä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Näkymätön tyttö osti tuttuja suosikkejaan: “Kävin myös kaupoissa tuhlaamassa rahaa, uuteen kalenteriin (olen ollut useamman vuoden uskollinen yhdelle kalenterille, se on minusta paras) ja kirjoituskynään (olen sillekin uskollinen, onneksi sitä saa nykyään Turunkin Akateemisesta, ennen piti mennä Helsinkiin), nyt on hyvä aloittaa uusi vuosi. Päädyin ostamaan Body Shopista ale-kylpyjuttuja (kun entiset olivat aivan loppu), myöhästyin täpärästi yhdestä bussista ja menin sinne kuluttamaan aikaa ja myöhästyin seuraavastakin. Mutta sain sentään kuulla että myyjän mielestä Totoro-lompakkoni oli tosi söpö (se on).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nei testasi ekotuikkuja ja joutui harmikseen toteamaan, että tuikkujen taso ei täyttänyt odotuksia: “On aina kurjaa, jos ostettu tuote ei toimi, mutta jostain syystä ekovaihtoehtoon tahtoisi luottaa vielä tavallista markettituotetta enemmän. Voin kuvitella, että joku toinen samaisen tuikkupaketin varovaisen vihreällä mielellä ostanut asiakas kiroaa nyt koko ekotuotteiden kirjon ja leimaa ne kaikki tältä istumalta toimimattomiksi tai vähintäänkin heikoiksi. On niin paljon helpompaa käyttää tunnettua ja tutunmerkkistä tuotetta kuin tarttua kaupan hyllyllä johonkin uuteen, jonka toimivuudesta ei ole takeita. [ - - -] Sen vuoksi toivoisin kovasti, että markkinoille päästettäisiin vain oikeasti hyviä ja toimivia ekotuotteita, jotka toisivat kokeilijalle hyviä ja hauskoja ahaa-elämyksiä ja auttaisivat oman arkipäivän muuttamisessa askel askeleelta ekommaksi.

»   Serenitas tutkaili Gigantin kuvastoa: “Pikainen vilaus Gigantin joulukuvastoon sai aikaan suuren ihmetyksen. Vai mitä sanotte näistä lahjaehdotuksista: Henkilölle, jolla on alkavia kremppoja niskan tai selän alueella:

• Paristoilla toimiva niskanlämmitin; “edistää hyvinvointia. Kehon muiden alueiden lämpökäsittely onnistuu irrotettavan joustohihnan avulla.”
• Paristoilla toimiva niskanhieroja: “Miellyttävä fleece-materiaali. Irrotettava joustohihna, jonka avulla voi hieroa kehon muita alueita, esim. lanteiden ja reisien alueet. Kaksi hierontanopeutta (korkea ja alhainen).”
• Infrapunahieroja.
• Hieromaistuin.
• Minihieroja: “Hierontaa liikkuessasi! Miellyttävän pehmeät hierovat geelityynyt.” (Mari Koo)

»   Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata ulkomailta: “Käännyin tutun Apple Storen puoleen. Sieltä se edellinenkin iPod tuli ostettua muutama vuosi sitten. Perjantaina 4.12. tilasin saman soittimen Applelta Irlannista, kokonaishintaan 299 euroa. Ei toimituskustannuksia. Jälleen sain tilausnumeron, jolla seurata toimituksen edistymistä. Mutta lauantaiaamuna 5.12. tupsahti sähköpostiin ilmoitus, että tuote on lähetetty matkaan. Arvioitu saapumisaika 8.-10.12. Ja jo eilen 8.12. UPS soitti kelloa kaivattu paketti kainalossaan. Ainoa moka tässä logistiikkaketjussa oli, että sain eilen vielä klo 17 jälkeen tekstiviestin UPS:ltä toimituksesta klo 14-16. Tämä lienee aikaerosta johtuva lapsus. Minkälaista mainetta suomalaiset verkkokaupat rakentavat sillä, että verkossa myydään väärillä tiedoilla olemattomia tuotteita? Mentaliteetti tuntuu olevan ”kerätään rahat pois, toimituksella eli asiakaslupauksilla ja –odotuksilla ei ole niin väliä”. Kyllä ainakin omalla kohdallani verkkokaupan toimivuus, luotettavuus ja toimitusvarmuus vaikuttavat koko brändimielikuvaan. Miksi ihmeessä menisin kivijalkamyymälästä ostamaan mitään, jos verkkokauppa ei täyttänyt odotuksiani?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   ShwitchX pohtii, sopiiko laserlelu lapsille: “Tytär sai kaveriltaan Mcdonald’sin R2D2-lelun. Kun painaa nappia, robotti heijastaa seinälle tai muulle pinnalle pienen kuvan, jonka hahmoa voi vaihtaa liukusäätimestä. Valo näyttäisi olevan kirkkautensa puolesta ihan oikea laser ja mukana tulleessa pussissa on vaatimaton ohjelappu, jossa on kuva silmästä, lelusta ja henkseli päällä. [- - -] Otan pariston varmuuden vuoksi pois. Voihan se olla että kyseessä on myös esimerkiksi todella kirkas LED, mutta valo on joka tapauksessa ihan liian kirkas ja jossain vaiheessa joku keksii osoittaa sillä kuitenkin silmään… Luottaisitko Kiinassa tehtyyn laserleluun (vai pitäisikö sanoa ”mahdolliseen” laserleluun?) niin paljon että antaisit sen omille (mahdollisille) lapsillesi leikkeihin ilman valvontaa..?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mymskä osti imurin: “Niitä kyllä saisi muutamalla kympillä, mutta päätin että koska imurointi on ehkä sviddumaisimpia hommia, joita voin kuvitella, yritän tehdä siitä niin siedettävää kuin markkinoilla olevien laitteiden puitteissa on mahdollista. Ostin siis erityisen hiljaisen ja muutenkin näppärän imurin. Se maksoi aika paljon, mutta jos sillä hinnalla saisi siivoamisesta edes hiukkasen vähemmän vastenmielistä, se on sen arvoinen investointi. Jos edes jonkin aikaa ajattelisin imuroidessani, että onpa mulla hyvä imuri ja kylläpä tällä on mukava siivota (kun ei tarvitse korvatulppia ja sillä pääsee nurkkiin ja sängyn allekin kätevästi), olisi tuo valinta osoittautunut arvoisekseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tiitu kehuu hankkimaansa suoristusrautaa: “Hankin Muoti, kauneus ja terveys -messuilta uuden suoritusraudan.  Minulla on “karvainen” tukka eli siis pörhöinen tukka, mutta ei ole tullut kovin paljoa sitä suoristeltua, koska pelkään, että hiukset menevät huonoon kuntoon. Uutta rautaa olen kuitenkin uskaltanut pari kertaa jo käyttää. Eilen suoristin hiukset sillä ja sekä eilen että tänään joku on halunnut kosketella minun tukkaa, “kun se on niin ihana”. Hassua, koska en muista, että sellaista olisi tapahtunut aiemmin, ainakaan kovin usein. Sitä en tiedä onko rauta oikeasti hoitava, mutta voihan se olla hieman vähemmän vaurioittava kuin normaali rauta. Kosketeltavan ihanien hiusten salaisuus on siis Remingtonin Shine Therapy -suoritusrauta,  jonka täyskeraamisiin levyihin on upotettu avocadoöljyä. Raudalla onnistuu suoristamisen lisäksi myös kihartaminen. Hintaa tällä on esim. NetAnttilassa 59,95 eur. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kartano-blogissa jaetaan joululahjavinkkejä miehelle: sykemittari, kengänhoitosarja ja työkaluja tähän tyyliin: “Maanpuolustusyhtiön hyllystä löytyy puolestaan oiva matkasetti ihan tavallisten nahkakenkien hoitoon. Armeijahenkisyydestä huolimatta neljän euron saapasrasvat ja kaksi harjaa sisältävä minipaketti on oiva etenkin paljon matkustaville. [- - -] Ehdoton monitoimityökalujen legenda on kuitenkin Leatherman, jollainen löytyy jokaisen MacGyverin, roudarin ja yleismies-Jantusen vyöltä. Leathermanin valmistamilla työkaluilla voi korjata lähes mitä tahansa ja teräksiset tuotteet on valmistettu myös kestämään kovaakin käyttöä. Valikoimaa löytyy todella paljon hintahaitarilla 40-180 euroa. Hyviä malleja yleiskäyttöön ovat mm. Progearin kauppaamat 47 euron hintainen Leatherman Kick sekä 114 euroa maksava Leatherman Super Tool 300.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Vaanilassa kaivataan kokemuksia lintulaudoista: “Perinteiset mökin näköiset lautaviritykset kun eivät uusimman tiedon valossa olekaan niitä kaikkein “turvallisimpia” vaan pitäisi kai olla jotain Birdlifen turvaumpiopötkylämallia, josta lintumanuille illallista annostuu jotensakin automaattisesti. Pringlesputkea tai maitopurkkia, jos itse aikois askarrella… limupulloa. Hmm… tätähän täytyy oikein miettiä, jospa kehitänkin ihan oman mallin. Lisäksi lähipiirin lintuasiantuntijat kertoivat, että ruokinnassa kuokkimassa saattaa piipahtaa orava rohmuamassa kaiken, mitä irti saa tai joku isompi lintu voi hotkia pienille tarkoitettu eväät tuossa tuokiossa. Ja saattaapa kuulemma peurakin lääppäistä yhdellä kielenläpsäyksellä koko hyllyn jyvistä tyhjäksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Satujatar ei tahdo ostaa vain lasten harrastustoiminnan vuoksi: “Tiedättehän te nämä äidit ja isät, voimassaan väkevät, jotka edistääksensä lastensa harrastetoimintaa tai luokkaretkirahastoa, kauppaavat mitä milloinkin pahaa aavistamattomille työkavereilleen. Mie olen paha, en osta rumia sukkia, huonoa pesuaineita, ohutta wcpaperia, mauttomia joulukortteja, pahaa toffeeta, kovia keksejä eikä mitään muutakaan kääpiöiden hyväksi kaupattavaa krääsää. Jos joku tuo jonkun järkevän ja käyttökelpoisen jutun myyntiin, sitten voin harkita.” (Mari Koo) Ei kommentteja.