»   Matti Mattila vaihtoi Nokiasta Samsungiin (Galaxy S ): “Päällimmäisin syy valmistajan vaihtamiseen oli sopivan tuotteen puuttuminen. En tahtonut löytää Nokian valikoimista miellyttävää mallia ja muiden valmistajien tuotteet houkuttelivat liian paljon. Toisaalta mikään ei sitonut minua Nokian puhelimeen, joten pitkäaikaisen asiakassuhteen katkaiseminen ei lopulta tuottanut tuskia. Toissijainen vaihtamisen syy löytyi huonoista sovelluksista ja palvelusta. Nokia tuli Ovi-palveluineen monta vuotta jäljessä, jos verrataan esimerkiksi Googlen verkossa tarjoamiin erinomaisiin palveluihin. Nokian sovelluksissa oli lisäksi paljon ongelmia. Niitä sai olla päivittämässä lähes viikoittain eivätkä ne silti toimineet. [- - -] Puhelimen käyttäminen on uskomattoman helppoa. Kosketusnäyttö on parasta, mitä matkapuhelinalalla on keksitty sitten itse matkapuhelimen. Tällainen sen kännykän olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Kaiken helppokäyttöisyyden kruunaa saumaton yhteistyö Google-tilin kanssa. ” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisalle!) 1 kommentti.

»   Petteri Järvinen tarttuu tuttuun ongelmaan eli siihen, miksi kodinkoneiden ja -elektroniikan kesto on jää muutamiin vuosiin: “Laitevalmistajat eivät enää panosta kestävyyteen, koska asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan siitä. Kaupassa asiakas äänestää aina lompakollaan ja valitsee halvimman. Aina parempi, jos siinä on runsaasti ominaisuuksia ja tyylikäs muotoilu. Kestävyys ei yleensä ole edes vaatimuslistalla – ja vaikka olisikin, sitä on mahdotonta arvioida kaupassa. Siksi kriteerit ovat ihan muualla. [- - -] Suurin ongelma on siinä, ettei laatua tahdo enää saada rahallakaan. Laadulla on niin vähän kysyntää, ettei sitä kannata valmistaa. Laatu on huono bisnesmalli – on paljon kannattavampaa tuottaa sutta ja sekundaa, kunhan se näyttää hyvältä eikä maksa paljon. Yksi harvoista laatuun panostavista on saksalainen Miele. Laadusta kertominen on kuitenkin hankalaa. Se paljastuu vasta pitkän ajan kuluessa, käytön myötä. Miele onkin keksinyt web-kameran, joka näyttää sen koneita kestävyystesteissä. Mainio idea, jota muidenkin soisi matkivan.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisalle!) Ei kommentteja.

»   Esinetarinoissa pohditaan, mitkä ovat välttämättömiä tavaroita: “- – - haluan, että perusarki toimii, eli pitää olla toimiva yhdistelmä mukavia vaatteita, oikeat ihorasvat, almanakka, puhelin, tietokone. Periaatteessa matkalaukullisen pitäisi riittää. Matkalaukku voisikin siis olla se kaikkein tärkein asia! Matkalaukku toimii mittana sellaiselle, joka oikeasti on tarpeellista. Itse asiassa saisin olemiseni helposti mahtumaan yhteen isoon vetolaukkuun. Tällöin on tietysti pitänyt hylätä kirjat, mutta kun niitä ei saisi matkaan kaikkia, niin en ottaisi sitten yhtään. Vaatteita on yhteensä aika paljon, mutta valitettavan usein havaitsen käyttäväni vain muutamaa niistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa punkkipannasta: “Poiketessani apteekissa näin pakkauksen, jossa luki isolla “Myrkytön punkkipanta“. [- - -] Olin tosin varsin skeptinen koko asian suhteen, mahtaako toimia lainkaan. Kyseisen punkkipannan teho perustuu yrtteihin. Toisin sanoen se haisee niin voimakkaasti yrteiltä ja kasveilta: eukalyptukselta, meelialta ja puolanmintulta, että öttiäiset pysyvät loitolla. Tuumin aluksi, että kannattaako kiusata eläintä voimakkaalla hajulla, joka ei sinänsä ole paha, mutta ei erityisen hyväkään. Omaan nenään se tuntuu aika tavalla, mutta ei kissa siitä tunnu piittaavan. Tosin haju on mielestäni hieman lieventynyt ajan kuluessa. Mutta mikä olennaisinta – punkkeja ei ole tarvinnut nyppiä. Tehoa pannalle luvataan neljä kuukautta. Kelpaa kissan löhoillä heinikossa. Luulisi kyllä, että etenkin koiria, joilla on tarkkaa hajuaisti, yrttipanta häiritsisi. Koirien versiossa varoitetaankin: “Tuoksu voi herkistää koiran hajuaistia.” Onko kukaan kokeillut yrttipantaa koiralle?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hauwerini hämmästelee tavaran määrää: “Olen muuttanut vajaan yhdeksän vuoden aikana 13 kertaa ja nyt parin viikon päästä edessä on neljästoista kerta. Olen sentimentaalinen materialisti, minkä vuoksi raijjaan mukanani niin lasten posliiniastiastosta yläasteaikaiseen laskettelupukuun (se mahtuu vielä!) ja lukioaikojen lempiaineiden muistiinpanovihkoihin. Tulin juuri kellarista ja olen kertakaikkisen äimistynyt löydöistäni. Minkä helevetin takia omistan neljä päiväpeittoa, viisi isoa mattoa (plus asunnon lattioilla olevat), verhoja ainakin kymmenisen paria, puhumattakaan tyynyliinoista? Osaksi saan syyttää äitiäni, joka työntää minulle “sesonkinsa” menettäneet tekstiilit, jolloin ne aika usein myös päätyvät varastoon. En vain kertakaikkiaan omaa äitini tarvetta (onneksi!) vaihtaa verhoja ja asunnon tekstiilejä vuodenaikojen mukaan. En omista ainuttakaan joulukoristetta, pääsiäisrihkamaa tai muutakaan sesonkituotetta. Haluan asuntoni pysyvän samanlaisena vuodenajasta riippumatta, mitä nyt kynttilät valtaavat erilaiset tasot ja pinnat iltojen pimetessä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Hauwerine nauttii: “Saan ihan lapsellisen suuria kiksejä rautakaupoista ja kaikenmaailman sekatavaramyymälöistä, joissa on hyllyjä kattoon saakka, uskomattomia määriä kaiken maailman vempeleitä ja juttuja, joiden toiminnoista ei ole hajuakaan, mutta joiden tarpeellisuus on taattu. “Ostin ku halavalla sain!” Ai, niin ja se metritavara. Hyllyittäin metritavaraa, kuten lautoja, tapettia ja puulevyjä, kettinkiä, nyöriä, nauhaa ja liimalistaa. Maitolasisia sisustusikkunoita ja kylpyhuoneiden esittelypisteitä. Ja ne porakoneet. Hrr.. Työkaluvyöt ja päheet suojalasit. Oh.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jussi on aloittanut parranajelun klassisella partahöylällä ja netin avustuksella päätyi tekemään höylävalinnan: “Valitsin kuitenkin Merkur Futurin koska se oli saanut myös suosituksia, tosin huomattavasti vähemmän. Useimpien mielestä Futur on ellei nyt loistava niin vähintään kelvollinen kapistus – se kuitenkin jakaa mielipiteitä erittäin voimakkaasti. Futurin modernissa muotoilussa on kohtia joissa joidenkin käyttäjien mukaan ulkonäkö on ajanut käytännöllisyden edelle, kuten esimerkiksi siinä että sileäpintaisessa varressa ei ole epätasaista tarttumapintaa (hankalampi tarttua märillä käsillä), tai siinä että terä kiinnitetään jousikiinnitteisellä kannella eikä ruuvaamalla kuten yleensä (terän vaihto on potentiaalisesti vaarallisempaa). Futurissa on myös hyviä puolia ja säätömahdollisuutensa ansiosta sen pitäisi olla aktiivikäytössä pitkäikäisempi “harrastuksen” kehittyessä ja vaatimusten kasvaessa – sinänsä molemmat mallit kestävät rakenteellisesti varmasti käyttäjänsä eliniän. [- - -] Alkuvalmistelujen (lämmin suihku, kuumassa vedessä liotettu suti) jälkeen itse aloittaminen oli kaikkein vaikeinta. Vaikka terällä ei höylään kiinnitettynä saakkaan pahimmillaan kuin maksimissaan parin millin syvyisen haavan, härveliin tottuminen ja kuhunkin kohtaan sopivien ajosuuntien löytäminen vie aikaa. En onnistunut saamaan yhtäkään varsinaista ajovirheestä johtuvaa haavaa, mutta pari ihonäppyä alkoi kyllä vuotamaan verta terän tasattua nekin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilä olisi halunnut Kapteenskan myyjältä vahvistuksen reppuostoksen kannattavuudelle: “127 euroa repusta oli mielestäni aika paljon, vaikka se ulkonäöltään olikin juuri sellainen jota olin hakenut. Seisoin liikkeessä reppu kädessä ja odotin, että myyjällä olisi aikaa vastata kysymyksiini. Mutta jostain syysta kaikki muu oli kiinnostavampaa kuin vastata minulle. Ehkä esitin asiani jotenkin väärin, koska sanoin että pidin reppua kalliina ja toivoin, että myyjä myisi repun minulle, selvittäisi miksi se kannatti ostaa. Kangas oli mielestäni vähän ohuen oloista ja myös nahkaremmit olivat vähän heiveröisen tuntuiset. [- - -]  Myyjä sanoi vain, että ei Aigle mitään huonoa tee, ennen kuin juoksi taas palvelemaan jotain toista. Minua alkoi ärsyttää. Halusin todella ostaa sen repun, koska olen etsinyt sen näköistä pitkään, mutta pelkäsin ettei se ole riittävän kestävä, ja olisin halunnut myyjän jollakin tavalla vakuuttavan minut siitä, että kannatti pistää 127 euroa reppuun. Mutta hän vain juoksi ympäri liikettä, eikä halunnut edes puoleksi minuutiksi keskittyä ongelmaani. Huomasin yhtäkkiä ajattelevani, että en halua ostaa reppua tältä ihmiseltä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pörrö kirjoittaa tuotteiden merkeistä Marimekko-uutisen innoittamana: “Ympäristö- ja lapsityömerkit tuotteissa mielestäni ovat ajoittain jopa vaarallisia ja haitallisia itse asialle. Todellisuudessa niitä ei valvota lainkaan niin huolella kuin niitä yrityksille markkinoivat järjestöt propagandassaan antavat olettaa ja toisaalta kuluttajilta usein puuttuu olennaiset tiedot tuotteesta oman arvion tekemiseksi. Jopa Ilo/ Ipec tunnustaa, että niinkin vakiintuneen järjestelmän voimavarat ovat riittämättömät ongelman esiintuomiseksi. Lähes kaikkiin ostosopimuksiin myös kunnallisella puolella kirjataan toki periaate, että työtä saa tehdä ja teettää vain ILON perussääntöjä noudattaen. Sillä ainakin voidaan sopimusteknisesti juridista vastuuta vähentää tilaajalta/ tuotteen ostajalta mutta itse ostoksen alkuperästä vastuu siirretään alihankintaketjussa aina seuraavalle ketjun pituutta pahemmin rajoittamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Serenitas esittelee uutuustuotetta: “Satunnaisessa sarjassamme “Kuka näitä turhakkeita oikein keksii” ihmettelemme tänään laitetta, joka lämmittää hyönteisen pistokohdan ihoa muuttaen hyönteisen myrkkyaineiden molekyylirakennetta, mikä helpottaa oloa. Laitteessa on kullattu kuumennuspää, valaistu näyttö ja se lämpenee yli 50 astetta. Myös 9V alkaliparisto seuraa mukana pakkauksessa. Tämän ihmevempeleen saisi lunastaa itselleen 29.95 euron hintaan ainakin Anttiloista ja Prismoista. Minä taidan silti edelleenkin tyytyä isoon tuubilliseen Aloe Vera-geeliä, joka kestää useita vuosia, sopii moneen vaivaan, eikä maksa apteekissa paljon yli 5 euroa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Esimerkiksi kahviloiden vessoissa yleistyneet liiketunnistimella toimivat käsipaperiautomaatit ärsyttävät Katleenaa monesta syystä: “Olen testannut kyseistä pönttöä monessa paikassa, eikä se koskaan toimi. Masiina on syvemmältä ahterista kuin peräpukama – ja kivuliaampi. On monta syytä boikotoida “EnMotionia”: - Kertakäyttöpyyhe ei ole pestävissä, vaan se on jätettä. - Automaatin silmän edessä saa huitoa, eikä se tahdo reagoida millään. - Joskus automaatti herää puolen minuutin viuhtomisen jälkeen ja suoltaa vihaisena kaksi metriä pyyhettä lattialle. - Pyyhe ei katkea millään, vaan sitä tulee pöntöstä lisää, kun pyyhettä yrittää katkaista. - Automaatti käyttää paristoja, vaikka luontoystävällisiä mekaanisiakin laitteita olisi saatavilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Marko Leppänen esittelee omia tavaroitaan kirveestä tuohitorveen ja teepannusta kiikareihin: “Ympäristömerkki – vuosijulkaisu 2010:ssa suomalaisen kuluttajatutkimuksen pioneeri, professori Mika Pantzar sanoi, että keskivertosuomalaisella on 6000 tavaraa, joista sata on käytössä. Perheillä on arvioitu olevan keskimäärin 10 000 tavaraa (toisin sanoen jos perhe käyttäisi vain yhtä tavaraa päivässä, menisi kaikkien läpi käymiseen yli 27 vuotta). Esimerkin toisesta ääripäästä löydämme perinteen mukaisesta buddhalaisesta munkista. Bhikkhun on ollut lupa omistaa neljä tavaraa kaapunsa lisäksi: partahöylän, neulan, almukulhon ja siivilän (juomavettä varten). Modernin ajan maallikko mykistyy. Seuraavassa näemme kymmenen + yksi erään maantieteilijän tavaraa. Ne on poimittu esittelyyn fiiliksellä liikoja valintoja punnitsematta. Näin katsaus palvelee myös kirjoittajan itsereflektiona. Liiasta tavarasta voi mennä hima tukkoon. Hyvä ajatus olisikin käydä krääsänsä aika ajoin läpi; kysyä jokaisen kohdalla ‘olenko tarvinnut tätä, tulenko vielä tarvitsemaan?’ ja panna kielteisen vastauksen saaneet kiertoon, pois pölyttymästä. Kevät tuntuu siihen jotenkin luontevalta ajankohdalta.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisalle) 1 kommentti.

»   Anja Nysténillä riittää nyt keittiöpyyhkeitä: “Äitini muutti, siivosi liinavaatekaappiaan ja antoin minulle pinkan pyyhkeitä. Osa niistä on niin hauraita, että ei niistä enää ole muuhun kuin siivous ja kiillotuskäyttöön, mutta toki joukossa on aivan käyttökelpoisiakin, kuten esimerksi punaruutuiset mummulta perityt. Kävin pinoa läpi ja huomasi ajattelivani, että minulla on keittiöpyyhkeitä loppuelämäni tarpeiksi. Tähän on siis tultu – ja nuorimmainen on vielä alakoulussa. Tarkemmin ajateltuani totesin, että minulla on montaa muutakin asiaa lopuksi elämää, vaikka sitä toivon mukaan riittäisi vielä lukuisiksi vuosikymmeniksi. Mitä tavaraa sinulla on riittämiin tai jopa liiaksi asti?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sampsa uskoo tavarasta luopumiseen hyvyyteen: “Minulle tavaramäärän rajaaminen on välitavoite velattomuuteen. Velattomuus on eräs keskeisistä elämäntavoitteistani. Haluan elää minulle kuuluvissa rajoissa, rajoittamatta omalla elämälläni muiden mahdollisuuksia elää. Olen kevään aikana hivuttanut itseäni viikonloppusiivousten yhteydessä kohti 100 tavaran rajoja. 100 Things Challenge on saanut Yhdysvalloissa huomiota uudenlaisena avauksena kulutuskulttuurin taltuttamiseen. Olen saavuttanut välitavoitteeni. Omistan tällä hetkellä 100 tavaraa, joista vielä seitsemän odottaa kierrätystä. Olen vapauttanut 35 prosenttia tavaroistani niitä enemmän tarvitseville.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kirsti Ellilän tarina osoittaa, että pyörän ketjuöljyllä on väliä: “Kun kävin hakemassa polkupyörän keväthuollosta, huoltomies alkoi kysellä, että mitähän öljyä sinne ketjuihin oli laitettu, kun se oli kerännyt itseensä tomua ja kiviä, ja oli niin tiukassa, että hän sai tehdä töitä tosissaan saadakseen ketjut puhdistettua. Menin vähän hölmöksi, on nimittäin niin että siippa tosiaan lorautteli viime vuonna nariseviin ketjuihini jasmiinilta tuoksuvaa hierontaöljyä, jota saimme joskus lahjaksi ystävältä, joka halusi kannustaa meitä hoitamaan parisuhdettamme. Jostain syystä emme ole käyttäneet öljyä varsinaiseen tarkoitukseensa. Tiet olivat vielä jäisiä, mutta oli ihana ajella kotiin pyörällä, joka luistaa hienosti. Ostin avuliaalta huoltomieheltä pullon ketjuihin tarkoitettua öljyä ja mietin olisiko hänellä ehkä käyttöä jasmiinintuoksuiselle hierontaöljylle. En tohtinut kysyä kuitenkaan. ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope epäilee tv-ohjelman kustannuslaskemisessa “pieniä” virheitä. Pientä pintaremonttia -ohjelmassa budjetiksi oli mainittu 3000–4000 euroa ja Benrope päätti tutustua netissä suunnitelmaan tarkemmin. Jo pelkät suuremmat hankinnat veivät edullisimmillaankin yli 3000 euroa: “Lisäksi noin tusina valaisinta, uudet kaakelit lattiaan, seinät maalattu, pannuhuone kätketty verhoilla, vaijerit niitä varten, spottivalaistus kattoon, alumiinireunainen peili, naulakot, koristeikkuna, wc-paperiteline, pyyhkeet ja muita tekstiilejä, pyykkikori ja teline, uusi ovi, jolle sahattu uusi aukko, tv-taso, sohvapöydät, jakkarat, valokuvataulu, baarituolit, mattoja ja kahvipöytä. Valaisimia on niin paljon, että niiden lamppuihinkin kulunee 50 euroa, ehkä enemmän. Jos lasketaan jäljelle jäänyt raha tasan kaiken muun kesken, käytettävissä on alle 20 euroa per esine, mikäli kaakelointi on laskettu yhdeksi esineeksi. Työn osuutta ei ole laskettu vielä lainkaan. Jokin tässä ei nyt täsmää. Vaikka kaikki tavarat olisivat vuokrattuja, varsinaiseen oikeaan remonttiin on jäänyt varsin vähän valuuttaa ja hintaa nostettiin silti 10 000 euroa.” (Mari Koo) 1 kommentti.