Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Teknologia' merkittyjä kirjoituksia

»   Valokuvaaja Peter Forsgård suosii suomalaista kauppaa: “Itse pyrin aina ostamaan kaiken Suomesta. Toisinaan on tavarasta joutunut maksamaan hiukan korkeamman hinnan, mutta vastapainoksi on saanut oikean kontaktin jonka kanssa voi tarvittaessa asioida. Kotimaisella kaupalla tai verkkokaupalla on kasvot eli niihin on helpompi olla yhtedessä, jos ongelmia tulee. Tottakai on tilanteita, että kaikkea ei Suomesta saa ja toisinaan hintaero on niin sellainen, että on suuri houkutus tilata ulkomailta. Tällä hetkellä esimerkiksi videokuvausta järkkärillä helpottavia lisähärpäkkeitä on hyvin vaikea löytää täältä. Lähes ainoa mahdollisuus on hankkia ne ulkomailta. Meillä on valitettvan pienet markkinat ja kaikkea ei vaan kannata tänne tuoda. Tosin ulkomailta ostaminen ei tilannetta yhtään paranna. Suomesta ostaminen myös takaa sen, että meillä on jatkossa täällä palveluita ja maahantuojia. Samoin ammattitaitoinen huolto- ja korjaustoiminta jatkuu täällä, eikä vermeitä tarvitse lähettää takuuhuoltoon esim. Saksaan.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Köyttöliittymän Matias käyttää ahkerasti Applen tuotteita siitäkin huolimatta, että takuuhuollot ovat tulleet vuosien varrella tutuksi. Matias kertoo kohdatut ongelmat ja ratkaisut, mukana mm. tietokoneita, iPod ja iPhone: “Sain kuin sainkin uuden iPhonen itsestään rikkoutuneen tilalle. Näyttöjä lukuunottamatta harkitsen Applea aina ensimmäisenä tekniikka ostaessani. Tarkempi pohdiskelu osoittaa, ettei tämä johdu ainakaan hyvistä kokemuksistani laitteiden kestävyydestä. Valtaosa ostamistani Applen laitteista on käynyt joko takuuhuollossa tai vaihdettu uuteen. Ainoatakaan korjausta en ole sentään itse maksanut. En usko, että olen Applelle kovin tuottoisa asiakas.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Joku olisi tarvinnut väliaikaisesta kännykkälaturia: “Joskus muinoin kaupoista saattoi ostaa ylimääräiseksi jääneitä käytettyjä latureita, mutta nyt niitä ei tässä kaupungissa ainakaan kolmessa liikkeessä myyty. Eivätpä ne liikkeet taida enää myydä käytettyjä puhelimiakaan. Uutta pitää olla, ja he, joille käytetty vielä kelpaa, eivät liikkeissä asioi, ja hankkivat puhelimensa sitten vaikka netistä. Uusia latureita olisi ollut, 19 tai 15 eurolla, ja aivan turhaan isoon muovipakettiin pakattuna. Aika suolainen hinta minusta, pienestä perusvaraosasta, kun puhelimiakin saa nykyään alle viidelläkympillä. Tosin en minä uutta kuitenkaan ostaisi, kun käytettyjä on jo maailma täynnä. Onneksi useammat valmistajat ovat viimein siirtymässä standardimalliseen laturiin, mikä lisää uusiokäytettävyyttä.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Missä printata, jos printteriä ei ole?

keskiviikko 30. joulukuuta 2009 klo 15.06 kirjoittajana Mari Koo

Helsingin Kalliossa asuva ystäväni kyseli Facebook-statuksessaan, missä kannattaisi tulostaa, jos on tarvetta saada tietokoneelta ulos paperitallenteita.

Vinkkinä annettiin mm. Diivarikopi Porthaniankadulla ja kirjastot. Moni ystäväpiirin edustaja ilmoitti myös, että omistaa tulostimen ja voi tarjota sitä käyttöön.

Printterit siis ovat selvästi myös koneita, joita voitaisiin kaveriporukoissa hyödyntää yhteisesti paremminkin. Moni meistä ei tarvitse laitetta usein, eikä halua sitä ostaa, saati sijoittaa musteisiin ja muihin tarvikkeisiin. Useat tulostavat työpaikoillaan, toiset oppilaitoksissa, mutta kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta käytettävissä.

Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin syksyllä otsikolla Onko oma tulostin järkevä ja tarpeellinen? Lisävinkit tulostamisen ratkaisuihin silti kiinnostavat edelleen.

Avainsanat: , ,
4 kommenttia.

Jouluntoivotukset kera iPhone -hankinnan

torstai 24. joulukuuta 2009 klo 9.27 kirjoittajana Mari Koo

Joulusta saa perustelun ostaa myös itselleen lahjan. Niin tein minäkin: kun sain kuulla, että Veikon Koneesta saa iPhone 3GS:n heti mukaan, niin päätin lopultakin siirtyä tehokkaampaan mobiiliaikaan. Arvostan sitä, kun halutun tuotteen saa heti mukaan eikä tarvitse odotella toimituksia.

Koko vuoden olen käyttänyt ystävältä lainassa olevaa kännykkää sen jälkeen, kun omani hajosi. En jaksa seurata teknologian kehitystä, mutta kun hallussani on jo MacBook, niin tietysti iPhone houkutti.

Soneran kytkyliittymään joutuminen tietysti ärsyttää, mutta nielin senkin. Pystyin perustelemaan siis hankintaa monin tavoin: uusi luuri olisi pitänyt joka tapauksessa ostaa ja ehkä tämä nyt oli sopiva aika eikä se hintakaan tule ihan mahdottomaksi.

Mutta ratkaisevaa ovat tietysti tunteet. iPhone on näkemykseni mukaan minun kuluttajaidentiteetilleni sopiva ja tukee sitä kuvaa, jonka haluan itsestäni antaa. iPhonen käyttö antaa ikään kuin silauksen, jonka ansiosta voin tuntea kuuluvani tiettyyn porukkaan, olla tyylikäs nykykuluttaja tai jotain muuta mieluisaa.

Onhan laitteesta tehty tietysti ympäristöraporttikin (pdf), kuten nykyaikana kuuluu: arvioidut elinkaaren kokonaishiilidioksidipäästöt ovat 55 kg, joilta noin puolet tulee kuluttajan käytössä ja tuotannosta 45 prosenttia (näiden lisäksi pakkaus 1 %, kuljetus 5 %). Tästä saa motivaatiota huolehtia laitteen energiankulutuksesta ja myös pyrkiä siihen, että sama iPhone olisi käytössä mahdollisimman pitkään.

Nyt olen näplännyt uutta laitetta pari päivää eli olen vielä opetteluvaiheessa. Vinkkejä softista olen lueskellut mm. Erkan tuoreesta blogikirjoituksesta. Todennäköisesti en siis rauhoita joulunaikaakaan netittömään elämään, vaan räpläilen iPhonea loikoillessanikin. Piparit

Siinä sivussa voi nautti myös itseleivottuja pipareita.

Herkullisilla tuoksuilla ja mauilla höystettyä levollista joulua kaikille Kulutusjuhlan lukijoille, kuluttakaa rakkaudella!

Avainsanat: , , , ,
8 kommenttia.

»   Serenitas tutkaili Gigantin kuvastoa: “Pikainen vilaus Gigantin joulukuvastoon sai aikaan suuren ihmetyksen. Vai mitä sanotte näistä lahjaehdotuksista: Henkilölle, jolla on alkavia kremppoja niskan tai selän alueella:

  • Paristoilla toimiva niskanlämmitin; “edistää hyvinvointia. Kehon muiden alueiden lämpökäsittely onnistuu irrotettavan joustohihnan avulla.”
  • Paristoilla toimiva niskanhieroja: “Miellyttävä fleece-materiaali. Irrotettava joustohihna, jonka avulla voi hieroa kehon muita alueita, esim. lanteiden ja reisien alueet. Kaksi hierontanopeutta (korkea ja alhainen).”
  • Infrapunahieroja.
  • Hieromaistuin.
  • Minihieroja: “Hierontaa liikkuessasi! Miellyttävän pehmeät hierovat geelityynyt.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.

»   Kalle Romanov toivoo parannusta työpaikkojen sähkönsäästömahdollisuuksiin: “Nykysysteemissä tietotyöläisen sähkönsäästö ja tehokas työskentely sopivat yhteen kuin iltapäivänokoset ja tiiliseinän piikkaus. Tämä siksi, että säästöhaluistaan huolimatta työntekijä ei yleensä voi sammuttaa työasemaansa työpäivän päätteeksi koska seuraavana aamuna kone on käynnistyksen jälkeen käyttökelvoton jauhaessaan loputtomiin erilaisia huoltotoimia. Myös atk-osastot saattavat esittää että ei koneita voi sammuttaa öisten huoltotoimien takia. Tuskinpa seitsemää yötä viikossa tähän tarvitaan. Mitä jos ohjelmistopäivityksiä varten pyhitetään su-ma yö? Koneet lähtisivät ajastetusti pyörimään sunnuntai-iltana klo 17 ja maanantaiaamuna 15 h myöhemmin olisi valmiissa iskussa oleva työasema työhöntulijaa odottamassa. Huoltoon menisi siten 15 tuntia viikossa ja paljon sähköä säästyisi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tulevaisuudessa syömme keinolihaa

keskiviikko 11. marraskuuta 2009 klo 12.58 kirjoittajana Mari Koo

Ruokatiedon uutisissa kirjoitetaan keinolihasta:

“Keinolihasta visioidaan maailmanlaajuista eläinperäisen lihan haastajaa ja lopulta syrjäyttäjää. Tulevaisuudentutkija Markus Vinnari Joensuun yliopistosta arvioi, että jollakin aikavälillä keinoliha vaikuttaa eläinlihan statukseen ruuan raaka-aineena.

- En todellakaan osaa sanoa, koska keinoliha on realistinen vaihtoehto. Kehitys voi olla varsin nopeata, mutta todellisuudessa markkinoille tuleminen voi kestää kauankin, useita kymmeniä vuosia, Vinnari toteaa. [- - -] Vaikka ihmiset vastustaisivatkin keinolihaa, teollisesti tuotettuna sen hinta jää luultavasti niin alhaiseksi, että valmispitsoissa ja vastaavissa tuotteissa se tulee syrjäyttämään ensin perinteisen jauhelihan, Vinnari sanoo.”

Ainakin minä odotan mielenkiinnolla keinolihan tulemista samalla, kun tietysti koetan opetella kokkaamaan jo nykyaikaisista raaka-aineista riittävän proteiinirikasta ravintoa.

“Lihaa korvaavat tuotteet jaetaan kahteen ryhmään: kasvislihat ja keinolihat. Kasvislihoihin kuuluvat esimerkiksi jo nyt käytössä ovat vehnägluteenivalmiste seitan, soijamaidosta valmistettu tofu, hapatetuista soijapavuista muotitettu tempeh tai hapatetusta sienimassasta tehty quorn.

Vielä idean tasolla oleva keinoliha puolestaan olisi laboratoriossa elatusmaljoissa kasvatettua kudosta, jollaista lääketeollisuus jo kehittää ihmisen varaosiksi, elimiksi kuten maksa ja sydän.”

Lisää keinolihasta on esimerkiksi Future Food -sivustolla.

Avainsanat: ,
9 kommenttia.

AJ: Kolme tavaraa ja palvelua

perjantai 30. lokakuuta 2009 klo 11.50 kirjoittajana AJ

Kulutusjuhlassa juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi

Kannettava tietokone

Telkkarin annoin pois ennen Koreaan lähtöä. Sittemmin työ- ja vapaa-aika on kulunut enemmän tai vähemmän koneen ääressä. Koneella perheen äiti tallentaa maukkaat reseptit ja isä laskee perheen lomabudjetin taulukkolaskennalla. Perheen nuorimmainen selaa nettia muiden jo mennessä yöpuulle. Välilä tuntuu, että vähempikin riittäisi.

Kirjastot

Sitä aktiivisempaa on käyttö, mitä lähempänä kirjasto on kotia tai päivittäistä reittiä milloin minnekin. Lukeminen on varsin kausittaista, mutta jatkuvaa. Lisäksi koen useimpien kirjastojen ilmapiirin jotenkin rauhoittavaksi. Kaikki nuo kirjat, kaikki tuo tieto. Se saa minut vain miettimään, että… mitä sitten?

Selkäreppu

40 litran Haltin selkäreppu. Punamusta hässäkkä, joka on seurannut mukana Aasian ja Australian. Fiksusti pakkaa, niin mahtuu just sopivasti. Uskon, että tuolla repulla reissaisi loputkin mantereet, jos niikseen tulee. Siihen asti vanha uskollinen kuljettaa suurimman osan ajasta treenikamoja, kirjoja ja läppäriä.

- – -

Aimmin kolmikonsa ovat julkaisseet Ilkka, Oopa, Zepa ja Eko-Matti. Kulutusjuhlan lukijat saavat tietysti vapaasti napata idean ja kirjoittaa vaikka omaan blogiin samasta aiheesta: laitathan linkin myös vaikka tämän tekstin kommentteihin.

Avainsanat: , , ,
Ei kommentteja.

Virtuaalitavarat käyvät kaupaksi myös kotiäideille

torstai 22. lokakuuta 2009 klo 11.23 kirjoittajana Mari Koo

Minusta virtuaalikuluttamisen maailma on todella kiehtova, ja olen siitä itsekin joskus juttua tehnyt. Nyt on tulossa julki tutkija Vili Lehdonvirran väitöskirja Virtual Consumption (Virtuaalikuluttaminen) (Turun Kauppakorkeakoulu, 30. lokakuuta).

“Ei tarvitse olla nettiaddikti tai asua pysyvästi virtuaaliyhteisössä ollakseen kiinnostunut virtuaalihyödykkeistä. Noin 10 prosenttia käyttäjistä tyypillisessä nettipalvelussa käyttää rahaa mikrotransaktioihin, kuten virtuaaliesineisiin ja -lahjoihin. Suuri osa tästä kuluttamisesta liittyy sosiaaliseen yhdessäoloon kavereiden ja perheen kanssa”.

Suomessa virtuaalikuluttaminen yhdistetään lähinnä Habboon ja nuoriin teini-ikäisiin, mutta yksi maailmanlaajuisesti merkittävä virtuaalikuluttamisen segmentti ovat keski-ikäiset kotiäidit.

Lehdonvirta muistuttaa, että virtuaalikulutuksen syyt ovat samoja kuin muunkin kuluttamisen.

“Ihmiset ostavat virtuaaliesineitä samoista syistä kuin materiaalisempiakin esineitä. Netin kokoontumispaikoilla virtuaalihyödykkeet voivat toimia sosiaalisen statuksen ilmaisijoina. Ne ovat identiteetin rakennuspalikoita ja hyödyllisiä työkaluja. Samaan tapaan monet perinteisemmät kulutushyödykkeet toimivat yhtä lailla keinotekoisissa fyysisissä tiloissa.”

Onko virtuaalikuluttaminen ekologista?

Virtuaalikuluttamisen ekologinen kestävyys riippuu siitä, kannustaako se tulevaisuudessakin kuluttajia hankkimaan lisää tietotekniikkaa, vai alkaako se syrjäyttää materiaalista kuluttamista tarjoamalla rahoille vaihtoehtoisen käyttötavan.

“Talouden kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä ihmiset ostavat, kunhan he eivät lakkaa kuluttamasta. Virtuaalikuluttaminen saattaisi tarjota ekologisen vastauksen tähän kulutusyhteiskunnan dilemmaan”, Lehdonvirta sanoo.

“Se, mitä pidetään soveliaana tapana kuluttaa aikaa ja rahaa, vaihtelee kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Kenties kolmen vuoden päästä virtuaalikuluttamista pidetään lännessä normaalina, ja vastaavasti oman asunnon täyttämistä erilaisella roinalla ryhdytään kyseenalaistamaan.”

Kirja- ja musiikkimakumme jaetaan jo netissä – pian jotain muutakin?

Vili Lehdonvirran ajatusten innoittamana olen pohtinut sitä, miten kuluttajaidentiteettimme näkyisi netin kautta. Sen sijaan, että ostaisi uusia fyysisiä vaatteita hankkisikin vaikka Facebook-profiiliin jotain sellaista, joka kertoisi, millainen minä olen. Tätähän puolta toteuttavat jo esimerkiksi erilaiset musiikin soittolistat tai virtuaaliset kirjahyllyt: laitamme julki, mitä olemme kuunnelleet tai lukeneet sen sijaan, että muut tutkailisivat levy- ja kirjahyllymme vain käydessään kodissamme.

Avainsanat: , , ,
1 kommentti.

»   Ai kauheeta -blogissa on testattu Welhon kanavapakettien hallintaa: “Kun siis Welho on tullut järkiinsä ja sallii rakentaa kanavapaketin miten itse kukin mielii, on toki kokeiltava, onko myös paketin hallinta yhtä järkevää. On se. MIX-paketti edellyttää, että katselukorttien haltijalla on internet-yhteys, jota kautta hallitaan OmaWelho-palvelua. Siellä Welho selkeästi kertoo, että sinulla on nämä ja nämä kortit ja niillä nuo ja nuo tilaukset. Rasti ruutuun sen kortin kohdalle, jonka MIX-tilausta halutaan muuttaa. Sitten etsitään sivun ainoa Jatka-nappi, jonka takaa löytyy kanavalista. Koko homma on periaatteessa  sangen looginen, mutta se hieman nyppii, että Valitse-napin painallus halutun kanavan kohdalla päivittää nettisivun aina kanavalistan alkuun. Ei kivaa, jos kaikki valinnat ovat listan lopussa. Kanavien muutos toteutuu osapuilleen luvatussa puolessa tunnissa – ei kuitenkaan välttämättä niin, että kaikki tapahtuisi yhtäaikaa. Kun vaihdoin kolme kanavaa, kaksi alkoi näkyä alta puolessa tunnissa mutta kolmatta sainkin jo sitten vähän odotella. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lumpuissa ja lurekseissa ollaan jälleen ajan hermolla eli Stockan Hullujen päivien esitteestä on tehty löytö, hinta vain 39,90! “Lumpputoimitus on kuitenkin ajan hermolle, trendien huulilla ja vilttien välissäkin ajan tasalla. Kurkkasimme keskiviikon must-tuotteisiin, hylkäsimme kaikki ankeat has gone-tuotteet ja melkein vaivuimme epätoivoon mielikuvitusta kiihottamattoman tarjonnan johdosta. Vaan onneksi löytyi Se Tuote, jota ilman ei voi olla: Kaulan- ja leuan alueen kiinteyttäjä! Saatavilla keskiviikkona! Stockmannin Hulluilta Päiviltä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Onko oma tulostin järkevä ja tarpeellinen?

tiistai 22. syyskuuta 2009 klo 7.53 kirjoittajana Mari Koo

SwitchX kysyy, mihin tulostin kelpaa 2504 sivun jälkeen ja vastaa itse:

“Lyhyt vastaus: Ei yhtään mihinkään! Jälki on puhdistusyrityksistä huolimatta painokelvotonta ja uusia osia ei edes enää saa. Ei ainakaan valmistajan kautta ja Googlen ensimmäinen hakutulos kertoo heti tuotteesta tärkeimmän (discontinued) ja se koskee ilmeisesti myös varaosia.

Eipä sillä, tulostinvalmistajat ovat jo pitkään hinnoitelleet sekä musteet että muut tarvikkeet niin järjettömiin hintoihin, että on taloudellisempaa ostaa uusi tulostin ja hävittää vanha. Ympäristön kannalta tuollainen toiminta on tietysti vähintäänkin järjetöntä. [- - -]

Omalta osaltani ympäristöteko on jättää se seuraava tulostin sinne kaupan hyllylle. Pitäkää tunkkine.”

Tulostamisesta ja sen hinnasta kirjoittaa myös Serenitas:

“Oma lukunsa ovat mustesuihkukirjoittimen värikasetit, joilla olen havainnut ostopaikasta riippuen olevan erittäin suuret hintaerot. Noin 40 euron hinnasta saattaa säästää kympin, kun väijyy hyviä tarjouksia tai jaksaa käydä muutamassa kaupassa vertaamassa hintoja ostoreissulla. Tulostan kuitenkin niin vähän, että lasertulostimen hankinta ei tunnu järkevältä, niin kauan kuin tuo nykyinen laite pelittää.”

Itse en ole koskaan omistanut tulostinta. Olen papereiden arkistoijana huono enkä halua ylimääräisiä papereita nurkkiini. Hoidan pakolliset tulostukset kavereiden luona, kirjastossa, kopiointi- ja tulostusliikkeessä tai kirjastossa. Onhan se välillä hankalaa, mutta en halua kotiini printteriä lähinnä pölyyntymään. Niin vähän sille oikeasti olisi minulle käyttöä.

Oletettavasti säästän näin myös rahaa sekä hermoja. Eihän se tulostin kuitenkaan edes toimisi satavarmasti.

Tulostinvapaasta elämästä olen kirjoittanut kolumnin Hesariin, löytyy digilehdestä eli maksulliselta puolelta.

Avainsanat: , ,
7 kommenttia.

»   Fatsoheze kiittelee Polarin asiakaspalvelua: “Kävipä tuossa männäviikolla silleensä, että hukkasin Polarin sykemittarista lähetinyksikön. Siis sen mokkulan, joka tulee kiinni rinnuksilla olevaan vyöhön ja välittää tietoja itse mittarille ranteeseen. Homma hoitui juuri niin hyvin kuin voi, eli laitoin sähköpostia Polarille, josta tuli vastaus vielä samana päivänä. Pyysivät osoitetta ja lähettivät korvaavan osan vielä samana päivänä, ja tämä kaikki täysin ilmaiseksi. Voin muuten kertoa, että ostan Polarin kamppeita jatkossakin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jazmanaut porhalsi ympäri Helsinkiä etsiessään mieleisiä kuulokkeita työkäyttöön ja käytyään lukuisissa kaupoissa päätyi nettitilaukseen: “Kotona selvitän, että netistä ko luurit saa kuudella kympillä ja arvioitten mukaan kestävyyden kans on niin ja näin. No mutta sitten taas niitä 7506 mallin luureja hehkutetaan estoitta, eikä niitenkään hinta ole kuin 120€ ja kun ne halpikset oli soundillisesti yllättävän kelvot, niin vaaka alkoi löytää balanssiaan. Nyt odotellaan kustin polkemista saksanmaalta. Aina nalkutetaan siitä, kun jengi ostaa Thomannilta yms. verkkokaupoista, eivätkä tue suomalaista kauppiasta, mutta hei kamoon. Minä yritin!” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Marginaalin Jani ei meinannut muistaa tunnuslukua, kun kortinlukulaitteen numerot poikkesivat totutusta: “Kortinlukulaitteen numeronäppäimet olivat yhtäkkiä ihan väärässä järjestyksessä, ja kun minä en tavallisestikaan muista tunnuslukuani numeroina päässä vaan näppäilyinä sormissa, menin ihan lukkoon. Kolme ensimmäistä numeroa pystyin sitten pinnistellen muistamaan, mutta neljättä en millään. Kokeilin kahtakin eri numeroa neljänneksi, eikä tärpännyt. No onneksi se kassan ukko sitten sanoi, että jos mulla on henkari mukana niin hän voi kuitata sen kortin. Se hoitui sitten sillä lailla vanhanaikaisesti (nimi lappuun), mutta kyllä oli mieli musta siitä kassalta lähdettyäni. Hyökkäsin heti lähimmälle automaatille tarkistamaan, ja siellä tutulla näppäimistöllä se neljäs numero tuli heti sormilta ihan niin kuin ennenkin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jounilla on painavaa pohdintaa elektroniikasta ja energiankulutuksesta: “Tehokkain tapa pienetää päästöjä on jatkaa laitteen elinkaarta. Toisaalta valmistajan tavoite on maksimoida tulosta johon tarvitaan mahdollisimman paljon myyntiä. Toki insentiivinä on valmistaa mahdollisimman halvalla ja itse asiassa mahdollisimman kevyttä jolloin kulutettu energia per laite laskee. Kilpailutilanne itse asiassa pakottaa tähän ja lopputulema on se että laitteen hinta laskee ja laite tulee mahdolliseksi ostaa yhä useammille. Laitteen uusintaosto tulee helpommaksi ja puhumme ns. kulutuksen demokratisoitumisesta, jossa ennen harvoille mahdollinen tulee mahdolliseksi yhä useammalle. Kokonaisenergiankulutuksen osalta tämä on ongelma ja alussa viittaamani digitaalisen laitteiston kuluttaman energian tuplaatuminen ja triplaantuminen voi olla hyvinkin totta. Nykyiset rakenteet estävät elinkaaren pitentämisen ja on syytä miettiä uusia malleja. Jos laite olisi vuokrattu eikä myyty asiakkaalle, tulisi valmistajalle insentiivi valmistaa mahdollisimman kestäviä, hyvälaatuisia pitkän elinkaaren laitteita. Tietyllä tavalla tästä on olemassa merkkejä kun “hardware”, rauta, fyysinen laite, on lopulta vain alusta jonka päällä palvelut toimivat. Ilmiö on damaterialisaatio. Kun raudan valmistaminen on kutistumassa lähes nollakatteiseksi, on jo syntynyt insentiivi siirtyä palvelualueelle .” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Schizo turhautui rankasti Soneran asiakaspalveluun: “Soneran verkkokaupasta löytyi tieto, että sen iPhone 3G:n saa sellaiseen hintaan, että kannattaa ennemmin ostaa se kuin kallis ja uusi iPhone 3G S. Kaupan ovessa ilmoitettiin, että iPhone 3G S on kovan menekin takia saatavilla ainoastaan ennakkotilaamalla verkkokaupasta. Ei hätää. Minulle riittää varsin hyvin iPhone 3G. Kaupassa minua ennen on kaksi asiakasta. Selvä. Otan jonotosnumeron ja jään näpläilemään esillä olevia malleja. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen alkaa jo vähän vituttamaan. Puolen tunnin odottamisen jälkeen on toiselle eläkeläiselle saatu vaihdettua SIM -kortti ja toiselle myytyä hands-free. Hienoa. Kassalla sitten käykin ilmi, että mitään iPhone -mallia ei ole myytävissä tällä hetkellä. No, kiitti vitusti! Voisitteko te siellä Soneralla sitten ilmoittaa tämän, jotta ei tarvitse saatana tuhlata kallista aikaa jonottamalla turhaan teidän huonosti ilmastoidussa liikkeessänne.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   SwitchX kiittelee Welhon puhelinpalvelua, josta tilasi kanavapaketin: “Ilmeisesti aikaisemmin mollaamaani web-palveluun ei ole panostettu kovin paljoa, mutta puhelimitse tapahtuvaan henkilökohtaiseen palveluun sitäkin enemmän. Kanavapaketti tuli joka tapauksessa tilattua ja uudet kanavat lähtivät käyntiin jo noin tunnin kuluttua. Tätä voisi kutsua joka tapauksessa hyväksi asiakaspalveluksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Turhat “OK” -kuittaustekstarit pois – rahan, vaivan ja ympäristön säästöä

torstai 23. heinäkuuta 2009 klo 11.41 kirjoittajana Mari Koo

Kallelta tipahti sähköpostiin ehdotus turhien tekstiviestien välttämiseksi:

“Monet ovat varmasti turhautuneet saadessaan lähettämäänsä tekstiviestiin tarpeettomia vastausviestejä tyyliin ’OK’, jotka eivät sisällä merkityksellistä informaatiota. Niiden saapumisen takia pitää kännykkä kaivaa esille tuon turhuuden toteamiseksi (koska voihan saapuva tekstari olla jokin tärkeäkin viesti). Turhat tekstarit aiheuttavat siis vaivaa, maksavat ja voivatpa suurina määrinä lisätä energiankulutustakin (operaattorin lisätessä verkon kapasiteettia yms)

Laita tekstarin loppuun koodi ev (=ei vastausta) kun et halua mitään kuittauksia viestistäsi. Tätä menettelyä kannattaa lanseerata kaikille tutuille vaikkapa seuraavalla tekstarilla:

“Säästä rahaa & luontoa: laita tekstarin loppuun ev, kun et halua turhia ’ok’ kuittauksia. Teen niin, kerro asiasta muillekin.”

Avainsanat: , ,
16 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset