Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Teknologia' merkittyjä kirjoituksia

»   Lauri Järvilehto valaisee menneiden muistelun ihanuutta ja edistyksen merkitystä: “Ihanat väläykset nuotiotulesta tai älykännykättömästä kahvihetkestä muodostavat kontrastin arkeen, joka saa menneet elämäntavat näyttämään houkuttelevilta. Tosi asiassa teknologian kehityksellä on kuitenkin selkeä syy: se, että olemme halunneet ratkoa todellisia ongelmia. On kuitenkin aika siistiä, että on sähkövalo ja sisävessa, lentokoneet ja – kyllä – internet. Nämä läpimurrot ovat vieneet ihmislajia hurjaa vauhtia parempaan suuntaan. Kyse ei ole myöskään vain siitä, että olisi vähän helpompaa kuin ennen. Myös inhimillisen kärsimyksen määrä on vähentynyt radikaalisti viime vuosikymmeninä, samalla kun yhä useampi voi tavoitella elämässään yksilöllisesti kiinnostavimpia päämääriä. [- - -] Pidä kerran tai pari kertaa vuodessa sellainen viikon breikki, että jätät kaikki datavitkuttimet laatikon pohjalle. Osta parin kympin peruskännykkä ja käytä sitä yhteydenpitoon. Osta hyviä kirjoja ja aikakauslehtiä ja satsaa laatuaikaan ystävien kanssa. Datapaasto antaa pääkopalle hetken tilaa rauhoittua ja antaa menneen ajan auvosta hetkeksi parhaat palat ilman, että menetät teknologian mukanaan tuomaa arjen edistystä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

QR-koodi valtaa tuotteita, mutta käyttääkö niitä koodeja kukaan?

tiistai 26. maaliskuuta 2013 klo 15.35 kirjoittajana Mari Koo

Yhä useampaan tuotteeseen on ilmestynyt QR-koodi. Siis tuollainen mustavalkoinen neliökuva saattaa löytyä viherkasvista, jogurttipurkista tai tapahtumamainoksesta. Saattaa sellainen koreilla myös museossa tai julkisen liikenteen aikataulussa.

Kun sitä kuvaa sopivasti sihtailee älypuhelimellaan, niin pääsee tuotteeseen enemmän tai vähemmän liittyvälle nettisivulle.

Minulla on ollut älypuhelin vuosia. Pari kuukautta sitten lopulta latasin luuriin ohjelman, jolla QR-koodeja voisi tutkailla.

Yhtään koodia en ole vieläkään vaivautunut käyttämään. Ei ole tullut vastaan mitään niin kiinnostavaa, että olisin halunnut kännykän kautta mennä sivulle.

Voisin kuvitella, että esimerkiki joku ruokapakkauksen resepti saattaisi kiinnostaa. Olenhan joskus tarkistanut reseptejä kännykällä, kun se on helppo pitää mukana keittiössä: tietokoneelle ei pienessä keittiössämme ole tilaa.

Joskus myös lisätiedot tuotteen taustoista voisivat kiinnostaa.

Mitäs mieltä te muut älykännyköiden käyttäjät olette? Oletteko käyttäneet koodeja tai milloin ne voisivat tuoda jotain lisäarvoa?

QR-koodi
Ohrahiutalepaketin QR-koodi vie reseptisivulle.

Lisää aiheesta: QR-koodi on kännykkäkansan villitys (Yle 11.7.2012)

»   Rele-blogissa on selvitelty älypuhelinten korjausten hintaa: “Esimerkiksi Samsungin Galaxy S3:n etulasin/näytön vaihdossa on suurimmillaan 109 euron hintaero ja Lumia 920:n sekä iPhone 4S:n näyttövaihdon hinnoissa on parhaimmillaan 60 euron ero. Monissa muissakin tapauksissa hintaeroa halvimman ja kalleimman hinnan välillä on useita kymppejä. Hintaeroa voi selittää monella eri tekijällä, varaosien laadulla ja hinnoilla, työn osuudella ja mahdollisella takuulla, mutta on vaikea sanoa, saako kalliimmalla hinnalla parempaa työtä ja osia. Vielä suuremmaksi hintaerot tulevat, jos hintoja vertaa virallisten takuukorjaamojen hintoihin. Esimerkiksi Applen virallisessa huoltomallissa koko laite vaihdetaan aina korvaavaan laitteeseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Sanni pitää tiukasti kiinni vanhasta kännykästään: “Rakas puhelimeni, Nokia 3510i, täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Olen ostanut sen kesällä 2003. [- - -] Haluan yksinkertaisen puhelimen, jolla voin soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Ja ajastinkin on ihan kiva lisä, käytän sitä ruoanlaitossa. ^_^ Sen edistyneempää teknologiaa en tarvitse. Siksi pidän kynsin ja hampain kiinni 3510-vanhuksestani. Se on ollut monessa mukana, mutta kestää ja kestää. [- - -] Olen jo jatkanut sen elämää kahdesti uudella akulla. Vanha runko alkaa kuitenkin osoittaa loppuunpalamisen merkkejä. Syksyllä ostettu akku ei kestä montaakaan puhelua, ja välillä puhelin sammuu vaikka akku olisi juuri ladattu täyteen. En kuitenkaan vielä luovuta. En päästä pientä vielä lepäämään. Sain mieheltäni joululahjaksi iPhone4:n (miehen siirtyessä vitoseen). En ottanut sitä vastaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kulutusvuosi 2012: Kapselikahveja, hyttysansoja, kosketusnäyttöjä sekä kierrätyksen tuskaa

maanantai 7. tammikuuta 2013 klo 12.42 kirjoittajana Mari Koo

Kosketusnäyttö tuli tutuksi yhä useammalla suomalaiselle kännykän tai tablettitietokoneen kautta. Monen kännykkä on nyt ns. älypuhelin, jolla käytetään nettiä ja sen myötä erilaisia sovelluksia, räpsitään kuvia ja silloin tällöin myös soitellaan.

Ohut televisio tuntuu olevan jo lähes normaali kodin varuste.

Kodinkoneiden mainonnassa havaitsin usein kapselikahvikoneita. Toisaalta kahvirintamalla on myös yksinkertaisemman laitteiston kannattajia: esimerkiksi AeroPress tuntui saavan näkyvyyttä.

Viime kesänä Suomen hyttysongelmaa ratkottiin teknologisin voimin. Hyttysansat osoittautuivat hittituotteeksi, jotka loppuivat kaupoista kesken korkeasta hinnasta huolimatta.

Pöpöjen hätistelyyn mainostettu, paristoilla toimiva saippua-annostelija voitti Luonto-lehden Vuoden turhake -tittelin.

Kodinkoneiden ja elektroniikkalaitteiden lisääntyvä määrä ja lyhyet elinkaaret aiheuttavat kasvavaa päänvaivaa. Muutama vuotta sitten kalliilla ostettu elektroninen vimpan voi osoittautua lähinnä ongelmajätteeksi. Vanhoja televisioita tai stereoita tyrkitään perusjäteastioihin, kun ei jakseta viedä niitä asiallisiin kierrätyspisteisiin, jotka usein ovat ainakin autottoman kotitalouden kannalta hankalissa paikoissa.

Välillä uutisoinnissa muistettiin myös se, että elektroniikan tuotannolla on suuria eettisiä ja ekologisia vaikutuksia.

Oma kodintekniikan vuoteni 2012:

Hukkasin vanhan iPhoneni, joten jouduin ostamaan uuden. Valitsin Samsungilta mallin, jonka pitäisi kestää myös kolhuja ja roiskeita.

Kotiimme ostettiin yleiskone. Jatkoimme elämää ilman televisiota, tablettitietokonetta tai kapselikahvinkeitintä.

Tulostimesta tuntui vähän väliä olevan musteet lopussa, koska mies joutuu sillä printtaamaan värikuvia. Väripatruunoiden myötä tulostimen käyttökustannukset tuntuvat kohtuuttomilta.

Taloudessamme on kolme tietokonetta, joista kaksi täyttää tänä vuonna kuusi vuotta ja yksi on pari vuotta vanha miniläppäri. Iän huomaa mm. vanhentuneina käyttöjärjestelminä ja tökkivinä toimintoina, joten tänä vuonna joudutaan tietokoneostoksille. Samoin meille on hankittava pölynimuri, sillä meillä on nyt ollut lainassa ulkomailla pitkään majailevan kaverin imuri, ja hän palaa Suomeen.

Keväällä kotikulmilla kiersi vaarallisen jätteen keräysauto, jonka ansiosta saimme kodista ulos mm. hajonnutta elektroniikkaa.

Vuoden turhakkeeseen törmäsin kesällä ravintolassa, enkä osannut sitä käyttää. Ravistin sitä ja sain vain paristot lennähtämään ulos.

»   Juuso sai parturikoneen esittelylaitteen varaosiksi: “Viime viikolla järjestyksessä kolmas parturointikone alkoi osoittaa tylsistymisen merkkejä. Kahdessa ensimmäisessä ongelmaksi on tullut sähkövirta, nyt terän tylsistyminen. Samanlainen parturikone löytyi vielä automarketin esittelyhyllyltä, mutta ilman hintaa. Kysyin myyjättäreltä, onko se vielä mahdollista ostaa. Ei kuulemma, koska myyntilaatikosta ja lisäosista ei ole tietoa. Entä varaosiksi, kysyin. Johan alkoi kauppa käydä. Kympillä lähti varaosiksi hyvä terä, kampa ja akku. Eikä tarvinnut marketin laittaa laitetta poistoon. Suoraan sanoen loistavaa palvelua.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisalle) Ei kommentteja.

»   Esinetarinoissa esitellään muinaisteknologiaa: “Tämän päivän kiinnostavin ajatus on muinaisteknologioiden uusiokäyttö. Ajatellaan nyt vaikka maakellaria, joka pärjää sähköittäkin kesä- tai talvimyrskyistä piittaamatta. Tai erilaisia tekniikoita, kuten punominen, jolla saisi uudentyyppisistäkin biopohjaisista kuiduista kenties kestävämpiä. Tai hapattamista, jolla ruoka saadaan säilyväksi vähemmällä energialla kuin pakastimessa. Aiemminhan tällaiset arkaaiset asiat on kai pitänyt poishävetä, koska ne liittyivät köyhään elämään, jossa ei teollisia tuontitavaroita osteltu. Mieluummin jäljiteltiin pappiloissa ja sittemmin mediassa nähtyjä uusia, moderneja tapoja. Jatkossa nämä poishävetyt ja -heivatut käytännöt saattavat olla osa kehittynyttä, kestävää elämäntapaa, jossa kuhunkin asiaan käytetään järkevintä mahdollista ratkaisua, riippumatta siitä miltä aikakaudelta mikäkin tapa on.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heikki Honkala harmittelee, kun iäkkäämmälle printterille ei löydy sopivia ajureita: “Meillä on laserprintteri, jolla taitaa olla ikää jo kymmenkunta vuotta. Aivan toimiva vekotin. Yritin kytkeä kirjoittimen aika tuoreeseen läppäriin ja arvatkaa mihin törmäsin? En löytänyt netistä ajuria, jolla saisin Vistalla varustetun läppärin yhteistyöhön tuon vanhan työjuhdan kanssa. Vaikutti siltä, että tarvittavaa ajuria ei tarkoituksellisesti ole tehty. Suunniteltua vanhentamista siis.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta Backlundilla on ongelmia digiboksin kanssa: “Meidän digiboksi on rikki ja maanantaina alkoi Suurin Pudottaja ja tänään Castle! Ja kun soitin Gigantin asiakaspalveluun ja juttelin kivan Kari-pojan kanssa hän sanoi että sen voi viedä sinne myymälään, ja se korjataan, ja sieltä saa sitten siksi aikaa vaihdossa toisen laitteen. Se sanoi sen vielä toisen kerran sen puhelun aikana, mutta SAAKO Gigantista digiboksia vaihdossa jos vie omansa korjaukseen? EI! Fan också, Kari. Siis TV:hän kyllä toimii, koska siinä on sisäänrakennettuna tietty oma digiboksi mutta sillä ei voi tallentaa, enkä mä ikinä ole klo 18 missään tv:n katsomisasemissa. Ja miten voi olla että ostimme ton digiboksin puolitoista vuotta sitten ja siinä on nyt jo joku päivitysongelma? Koko se keskustelu Gigantissa oli vähän absurdi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Kännykän tiedonsiirtolasku yllätti Nollavaimon: “Ensin ajattelin odottaa huomiseen, mutten kestänyt painetta päässäni ja soitin operaattorin asiakaspalveluun, josta vastattiinkin alle 10 sekunnissa – pisteet heille – , koska olen ylintä luokkaa heidän tyhmyyskategoriassaan (= maksan kaikesta mahdollisesta turhasta suurimman taksan mukaan). Sieltä ääliölle keski-ikäiselle täti-ihmiselle sitten kerrottiin, että nämä nykyajan fiksut älypuhelimet nettailevat ihan ‘issekseen’ sillä aikaa, kun meikäläinen pitää pahaa-aavistamattomana kapulaa taskussa, ja keräävät laskua näin ihan ilman ihmeempiä surffailuja meikäläisen taholta. [- - -] Onneksi operaattorini on nähtävästi laittanut asiakastietoihini maininnan neonvaloilla ja paskanhajulla, että “tätä eukkoa pitää sitten palvella timantti-tasolla, koska se on karsea ämmä valittamaan ja vitun paha suustaan, mutta sillä on rahaa ! ” Nimimerkillä “ei ensimmäistä kertaa pappia kyydissä”. Joten minulle luvattiin välittömästi siltä istumalta 50 euroa pois laskun loppusummasta tai muuten joudun tekemään oikein virallisen valituksen. Joten tokihan sen laiskana ihmisenä hyväksyin, sillä tiesin siinä nanosekunnissa, etten jaksaisi sen kummempaa reklamaatiota tehdä, joten parempi tuokin hyvitys kuin se kauhea vaiva.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä) Ei kommentteja.

»   Mustekasetin vaihdon onnistuminen epäilyttää, kertoo Kirsti Ellilä: “Se on minulle aina pieni henkilökohtaisen kriisin paikka, kun printterin mustekasetti pitää vaihtaa. Mistä johtuu, että olen jo 23 vuotta kirjoittanut tietokoneella ja tulostanut erilaisilla printtereillä, mutta vieläkään minulle ei ole kehittynyt sellaista itseluottamusta, että uskoisin homman hoituvan tuosta vain? Prosessiin liittyy monta jännitysmomenttia alkaen siitä osaanko tilata netistä oikeanlaisen kasetin. Mutta nyt minulla on taas uusi mustekasetti, joka sallii minun suoltaa muutaman tuhat liuskaa laadukasta kotimaista proosaa uumenistaan, mikäli sellaista minusta irtoaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mindon ruokablogi kertoo kehitteillä olevasta sovelluksesta: “KnowShop on kehittelillä oleva mobiilisovellus, joka suodattaa viimeisintä informaatiota ja uutisia tuotteista ostostilanteessa. Sen avulla voi shoppailla turvallisesti, terveellisesti ja hyvillä mielin. [- - -] KnowShopin avulla kuluttajien on mahdollista reagoida ostopäätöksillään uusimpiin tuotteita koskeviin uutisiin ja blogikirjoituksiin. Parantunut kohdistetun uutistiedon välitys myös motivoi uutistaloja ja bloggaajia tuottamaan yhä enemmän tuotteita koskevia uutisia.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Uuden television automaattisammutus tuli yllätyksenä Stadin Friidulle, joka kuvitteli ensin televisiossa olevan vikaa. Onneksi apuakin löytyi: “Stockmannin tv-myyjä soitti ja neuvoi,miten pääsen eroon ajastimesta,joka panee television sulkeutumaan kahden tunnin välein (en tiennyt tämmöisestä ajastimesta).Neuvoi niin hyvin kaukosäätimen nappuloissa,että minäkin teknillisissä asioissa emätyhmä ymmärsin ja… jippii… osasin.Konetta ei vaihdetakaan ja asiakas on taas tyytyväinen.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   SchwitchX on painiskellut Elisa Viihteen ongelmien kanssa. Elokuvan katsominen tökki pahasti: “Elokuvaan käytetty aika oli mennyt laitteiston kanssa leikkimiseen – jälleen kerran. Kirosin mielessäni ties kuinka monennen kerran koko Elisa Viihteen, otin kaikki laitteistoon liittyvät virtajohdot yöksi irti ja painuin nukkumaan. Seuraavan päivän iltapäivänä pistin johdot takaisin ja kokeilin toimintaa uudelleen. Kas kummaa, kaikki oli taas kunnossa – tai ainakin seuraavaan kertaan saakka… [- - -] Kun ottaa huomioon kaikki ne ongelmat joita meillä on ollut (ja kaikista en tietenkään ole edes kirjoittanut) en voi kuin tulla siihen johtopäätökseen että määräaikaisuuden päättyessä Elisa Viihdettä ei tule ikävä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni kaipaa selkeyttä uusiin pankkitunnistekoodeihin: “Ei riitä, että tilinumerot, jotka eivät aikaisemminkaan olleet erityisen ihmisystävällisiä, nyt ovat vielä vähemmän tarkoitettu meille kaksijalkaisille orgaanisille elämänmuodoille, vaan vastaanottavan pankin nimikin on piilotettu kryptisen koodin taakse. Eikö verkkopankki voisi, meille jotka emme tietokoneita tai ohjelmia ole, kääntää pankkitunnistekoodin sellaiseen muotoon, että sen pystyy ymmrtämään. Ettei tarttis Googlailla, että mihin pankkiin joku RABAHIFF tai BADABUM ohjaa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kaneli arvioi Dyson-imuriaan: “Nyt talouteemme hankittiin pölypussiton Dyson ja olen pakotettu myöntämään, että onhan tuo imuteho jotain ihan muuta kuin vanhassa masiinassamme. Eteisen mattokin meinasi hulahtaa hiekkamurusten mukana imurin sisuksiin. Olen kuullut Dysonista ihan älyttömiä ylistyspuheita tyyliin riittää, että imurilla vähän osoittaa siihen suuntaan, missä on pölyä ja homma on hoidettu. Myös myyjä hehkutti posket punaisina, miten mahtavia lisälaitteita vekottimeen on saataville. Yhden imurointikerran perustella oma arvioni on njaa. Siivous on edelleen sitä samaa siivousta.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Härvelinriippuvuus vie pohjan päästövähennystavoitteilta, kirjoittaa Maria Haanpää: “Britanniassa kotitaloudet kuluttavat yhä energiatehokkaammilla mutta yhä runsaslukuisemmilla laitteillaan yhä enemmän sähköä ja aiheuttavat siten yhä enemmän päästöjä – vaikka sähkö on yhä kalliimpaa! Sikäläinen media on osannut tiivistää ilmiön yhteen sanaan. The Guardian kirjoittaa “härveliriippuvuudesta” ja Edie.net “vekotinpakkomielteestä“. Kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa hankitaan ja käytetään niin huolettomasti, että kotitalouksien vuoden 2020 päästövähennystavoitteet uhkaavat jäädä saavuttamatta. Kolmena “pahimpana” laitetyyppinä Energy Saving Trust mainitsee kuivausrummut, jääpalakoneella varustetut suuret jääkaappipakastimet ja isonäyttöiset plasmatelevisiot. Tietokoneet oheislaitteineen ja viihde-elektroniikka kuluttavat ryhminä tarkastellen eniten energiaa. Tietotekniikalla käytetyn sähkön määrä on kasvanut viime aikoina suhteessa eniten, mutta viihde-elektroniikka vie sähköä absoluuttisesti eniten. Muiden laiteryhmien – valaistus, kylmäkalusteet, ruoanlaitto, pesukoneet – osalta sähkönkulutus on kasvanut huomattavasti maltillisemmin tai jopa vähentynyt vuosien 1990 ja 2009 välillä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Ajattelun ammattilainen muistuttaa, ettei vain yksittäisten yritysten syyllistäminen epäeettisestä toiminnasta riitä ratkaisuksi parempien olosuhteiden luomiseksi: “Tosi asiassa joka ikinen meistä on syyllinen Foxconnin tapahtumiin. Vaikka et omistaisi ainuttakaan elektronista härpäkettä, elät kuitenkin kulttuurissa, jonka koko infrastruktuuri perustuu näille rakenteille. Pakoon pääsee vain tekemällä Linkolat: muuttamalla metsän keskelle ja kaatamalla ja keräämällä oman lounaansa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tästä asiasta pitäisi puhua – ja etenkin, etteikö sille pitäisi tehdä jotain. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei meidän kannata haaskata aikaa syyllisten etsimiseen. Ennemminkin meidän kannattaa pysähtyä miettimään, mitä me voisimme tehdä, jotta Foxconnin ja muiden idän tuotantolaitosten olosuhteita saataisiin kohenemaan. Erityisesti meidän kannattaisi miettiä, olisimmeko sittenkin valmiit maksamaan iPhonestamme tuhatkunta euroa – tai Nokian peruskännykästä pari sataa. 1990-luvun lopussa Apple oli viimeisiä amerikkalaisia elektroniikkavalmistajia, jotka siirsivät tuotantonsa USA:sta itään. Eettiset ja laadulliset standardit eivät kestäneet siinä vaiheessa, kun hintatasollaan itsensä marginaaliin ajanut yritys oli menossa konkurssiin.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Anja Alasilta yritti saada selkoa DNA:n mobiilista laajakaistasta. Nettisivuillla tuotteet esiteltiin melkoisen epäselvästi: “Ovatkohan muut potentiaalit ostajat niin hyvin selvillä kaiken maailman mokkuloista, että osaavat vaivatta valita noista firmalleen sopivimman? Lisätietoa on toki mahdollista klikata esiin, mutta vertailu on työlästä. Kaupan pelasti DNA:lle minun kohtalainen näkömuistini. Kapistus nimeltä DNA Mokkula MF60 näytti samalta kuin se, jonka olin nähnyt ehkä sekunnin parin ajan siellä kauppakeskuksen käytävällä olleessa julisteessa. Nyt on sitten jännittävää nähdä, tarjoaako toimitus samanlaisen seikkailun kuin ostoprosessi. Odotellessani valmistaudun myös vastaanottamaan ojennusta siitä, miten huono lukija olen. Yrityksissä suhtaudutaan yllättävän usein yliolkaisesti siihen, että sekavat, sumeat ja sattumanvaraiset tekstit vaivaavat, suorastaan simputtavat lukijaa. DNA:n esimerkki ei ole edes pahimmasta päästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jari poisti vahingossa ison määrän musiikkia. iTunesin asiakaspalvelu kuitenkin pelasti: “Arvatenkin katsoin sivusilmällä uutisia ja formatoin kuva- ja musalevyn sileäksi. Kun tajusin sen, kylmä hiki nousi pintaan ja puolikakka housuun. Mietin kuumeisesti koska olen viimeksi ottanut tuplakopion niistä ja mihin? Päätin kuitenkin musan kohdalla ottaa yhteyttä iTunesin asiakaspalveluun, suoraan iTunesin tukisivuilta, sillä musiikkikokoelmani on lähes 30 vuotisen keräämisen vuoksi mittava ja osin melko harvinainenkin. Oli siihen virallinenkin syy. Nimittäin iTunesissa (Suomessa) ei ole vielä ominaisuutta, jossa sinulla olisi virtuaalitililläsi koottuna ne levyt ja biisit, mitä olet sieltä ostanut. [- - -] Myönsin että mokasin itse. Kerroin kuitenkin, mitä virheessä meni. Selitin kaiken aina 40-luvun Decca-levymerkin blueslevyistä asti ja pyysin kohteliaasti yhteydenottoa. Ja sen sain parin päivän kuluttua. [- - -] Turha toki mainitakaan, että ostan iTunesista helpommin kuin ennen. Ja joo joo, en halua käyttää Spotifytä, vaan haluan edelleen omistaa musiikkini.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset