Kulutusjuhlan avainsanalla 'Teknologia' merkittyjä kirjoituksia
»
Matti Mattila vaihtoi Nokiasta Samsungiin (Galaxy S ): “Päällimmäisin syy valmistajan vaihtamiseen oli sopivan tuotteen puuttuminen. En tahtonut löytää Nokian valikoimista miellyttävää mallia ja muiden valmistajien tuotteet houkuttelivat liian paljon. Toisaalta mikään ei sitonut minua Nokian puhelimeen, joten pitkäaikaisen asiakassuhteen katkaiseminen ei lopulta tuottanut tuskia. Toissijainen vaihtamisen syy löytyi huonoista sovelluksista ja palvelusta. Nokia tuli Ovi-palveluineen monta vuotta jäljessä, jos verrataan esimerkiksi Googlen verkossa tarjoamiin erinomaisiin palveluihin. Nokian sovelluksissa oli lisäksi paljon ongelmia. Niitä sai olla päivittämässä lähes viikoittain eivätkä ne silti toimineet. [- - -] Puhelimen käyttäminen on uskomattoman helppoa. Kosketusnäyttö on parasta, mitä matkapuhelinalalla on keksitty sitten itse matkapuhelimen. Tällainen sen kännykän olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Kaiken helppokäyttöisyyden kruunaa saumaton yhteistyö Google-tilin kanssa. ” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisalle!)
1 kommentti.
»
pni ihmettelee puhelinoperaattorin mainosta, jossa luvataan jopa prosenttien säästöä laskuun: “Jos puhelinlasku on esim 100 € kuussa, on prosentti 1 €, joten jos säästää prosentteja, sanotaan esimerkiksi kolme, säästää sitä kolme euroa kuussa. Mitä saa kolmella eurolla? Ei edes televisiossa mainostettua kotimaisen pikaruokaketjun hampurilaista.
Toisaalta jos puhelinlasku on 100 €/kk, ei kolmella eurolla varmaan ole mitään merkitystä. Tai sillä, että säästää prosentteja.
Entä jos puhelinlasku on vaikka 24,99 €/kk, ja siitä säästäisi jopa prosentteja, sanotaan tässäkin kolme, jäisi kuukaudessa maksettavaksi vain 24,24 € ja silloin voisi kuukaudessa säästetyn summan käyttää vaikka yhteen kokonaiseen ensimmäisen luokan kirjepostimerkkiin.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Håkan Mitts esittelee hyvän huoltopalvelun määrityksiä: “On niin harvinaista herkkua, että teknologia-tuotteiden ongelmissa saa hyvää palvelua, että on ihan pakko tässä kehua Acerin huoltoa. Minulla Acerin läppärin WLAN-kortti temppuili; kun etäisyys tukiasemaan kasvoi niin yhteys katkeili. Nyt läppärissä uusi WLAN-kortti ja Acerillä tyytyväinen asiakas.
Mistä on siis hyvä palvelu tehty?
Ensinnäkin, minulle ei kertaakaan esitetty mitään asiakkaan älykkyyttä kyseenalaistavaa “haluamme varmistaa, että et ole täysi idiootti” kysymystä. Ei pyydetty buuttaaman konetta, ei asentamaan Windowsia uudestaan, ei ottamaan WLAN-tukiaseman valmistajaan yhteyttä. Tälläiset turhat kommervenkit ainakin ärsyttävät minua suunnattomasti, etenkin kun yhteydenotossa on jo kuvattu oman analyysin tulos.
Palveluun olisi sisältynyt laitteen nouto ja palautus, mutta ennemmin kuin taistella pakkaamisen kanssa, vien mielummin koneen itse huoltoon. Ei mitään ongelmaa, sen kun vein.
Sitä mukaan kun kone eteni huollossa, tipahti sähköpostiin ja kännykkään viesti huollon etenemisestä, ei tarvinnut käydä loggautumassa jonnekin hankalalle sivustolle tekemään tarkistusta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Niko Lipsanen vaihtoi Welhon nettiliittymän Soneraan ja on tehnyt kattavan vertailun, jonka päätteeksi hän toteaa yhteenvedossaan: “Welho päihittää Soneran liittymän asennuksen helppoudessa ja nopeudessa sekä WLAN-modeemin signaalin tavoitettavuudessa. Sonera taas päihittää Welhon laajakaistan paluusuunnan nopeudessa ja WLAN-asetusten käytettävyydessä. Myös hinnaltaan Soneran tarjous on parempi, mutta ilmeisesti samanhintaisen tarjouksen olisi saanut tingattua myös Welholta.
Erot ovat loppujen lopuksi aika pieniä, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että olen tyytyväinen liittymän vaihtoon.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Rauhaton-blogissa jaetaan kokemuksia ulkomailta ostetun iPhonen huollosta. “Soitin Kuluttajaneuvontaan, josta sain aivan loistavaa palvelua. Asiaa selvittänyt henkilö vahvisti lukemani, että EU-alueelta ostetun laitteen takuun on toimittava samoin jokaisessa jäsenmaassa missä tuote on saatavilla, ja että tuomioistuin ja viranomainen ja lainsäädäntö. Olin helpottunut, sain apua ja minua kuunneltiin. He ottivat asiani hoitaakseen ja auttoivat eteenpäin sen verran, että Apple toimitti minulle linkin Selfsolve-palveluun, jota kautta saisin puhelimeni huollettua.” Tämä palvelu ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa, joten takuuhuollon selvitys jatkui:
“Soitin seuraavaksi Applelle itse, ja varauduin siteeraamaan samoja lakipykäliä kuin minua Kuluttajaneuvonnassa auttanut henkilö. [- - -] Apple tutkii puhelimeni takuun ulkopuolisten vahinkojen varalta (ei hätää, niitä ei ole) ja tämän jälkeen minulle lähetetään uusi puhelin.
Kuulostaa hyvältä. Mutta uskon vasta, kun kädessäni on uusi (tai korjattu) laite.” (Mari Koo, löydetty Marjutin jakamana)
Ei kommentteja.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010 klo 14.49 kirjoittajana Mari Koo
“Kulutushyödykkeisiin lisätään merkintä odotettavissa olevasta käyttöiästä. Kuluttajasuojalain on taattava, että kaupasta ostettavien tavaroiden todellinen kesto on tiedossa.
Tämä on yksi ehdotus WWF:n Onnellisuuspolittisessa manifestissa, jota on ollut työstämässä Demos Helsinki.
Samasta aiheesta juteltiin hieman myös siinä viime lauantain Uusi Musta -lähetyksessä. Erilaiset kuluttajajärjestöt ovat vaatineet mm. elektroniikan ja kodintekniikan suhteen erilaisia keinoja siihen, että tuotteiden käyttöikä saataisiin pidemmäksi ja tavarat kestävämmiksi.
Eli tuotteelle määriteltäisiin esimerkiksi vuosihinta samaan tapaan, kuin elintarvikkeissa on kilohinta. Valmistaja takaisi siis vaikkapa sähkövatkaimen kestävän 15 vuotta ja tämän perusteella voitaisiin laskea vuosihinta. Kuluttaja voisi vertailla näitä vuosihintoja ja tehdä ostopäätöstään myös sen mukaan, mitä tuotteelle luvataan.
Tietysti valmistajan, maahantuojan tai myyjän pitää myös sitoutua korjaamaan laitteet, mikäli ne eivät kestä luvattua aikaa. Valitettavan usein nykyisin hajonnut laite korvataan uudella, koska se on edullisempaa. Mutta kovin ekologisena käytäntöä ei voi pitää, ellei hajonnutta elektroniikkaa tehokkaasti hyötykäytetä. Ja elektroniikkaromun kierrätys on sitten jo oma juttunsa: aihetta käsiteltiin eilen M.O.T. -ohjelmassa.
Takuuajan päättyminen ei vapauta valmistajaa – elektroniikan on kestettävä yli kaksi vuotta
Vielä muistutuksena laitemyynnin nykytilasta ja takuuajoista Kuluttajaviraston Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -julkaisun esittelemä tapaus:
“Monet kuluttajat ottivat Kuluttajavirastoon yhteyttä maahantuojan menettelytavoista, kun Sony Playstation 3-pelikonsoliin tuli vika pian vuoden takuuajan päättymisen jälkeen. Laite maksoi uutena noin 600 euroa. Asiakkaille on rutiininomaisesti todettu, ettei takuunantaja vastaa viasta takuuajan päätyttyä. Laitteita ei tutkittu yksilöllisesti. Jos asiakas hämmästeli asiaa, häntä kehotettiin tekemään valitus kuluttajariitalautakunnalle. Vaihtoehtona tälle tarjottiin kauppaa tehdaskorjatusta laitteesta 195 euron hintaan.
Maahantuojalle Oy Nordisk Film Ab:lle selvitettiin kuluttajansuojalain tavarankaupan perusasioita. Kuluttajansuojalaissa ei ole määräaikoja yrityksen virhevastuulle. Myyjä tai maahantuoja ei voi yksipuolisesti sanella virhevastuuaikaansa antamalla määräaikaisen takuun. Takuusitoumuksella ei myöskään voi huonontaa kuluttajan oikeuksia lakiin nähden. Muun muassa tavaran liian lyhyt kestoikä on laissa määritelty virheeksi. Yritykselle kerrottiin myös kuluttajariitalautakunnan vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä. Ratkaisujen mukaan elektroniikkalaitteen on yleensä kestettävä enemmän kuin kaksi vuotta.
Kuluttajavirasto sovelsi tilanteeseen kuluttajansuojalain säännöstä sopimattomasta menettelystä asiakassuhteessa . Asiakassuhteeseen kuuluu muun muassa reklamaatioiden käsittely kaupanteon jälkeen. Reklamaatiota ei voida kumota pelkällä väitteellä, että virhevastuu ulottuisi vain takuuaikaan. Väite ei ole totta ja se antaa asiakkaalle harhaanjohtavaa tietoa hänen lainmukaisista oikeuksistaan.”
- – -
P.S. Onnellisuuspoliittisessa manifestissa kerrotaan myös seuraavaa: “Huonosti nukuttu yö vaikuttaa enemmän onnellisuuteemme kuin se, paljonko meillä on herätessämme rahaa”. Siis nukkukaa hyvin
Avainsanat: Hinta, kierrätys, takuu, Tavarat, Teknologia
Ei kommentteja.
»
Markku Koro lähti auttamaan ystäväänsä Soneran nettiongelman kanssa, mutta palvelun saaminen osoittautui hankalaksi: “Soitettiin Soneran “palvelunumeroon”, jossa ROBOTTI “testasi” yhteyden ja sanoi kaiken olevan kunnossa. Soitimme useasti varmuuden vuoksi, joka kerran samoin tuloksin. Samainen robottiääni kertoi, että on mahdollista tehdä myös vikailmoitus, mutta: “Jos vika on teidän laitteissanne, maksaa asentajan käynti 99€”. Lyhyen riskiarvionnin jälkeen päädyimme ostamaan uuden modeemin, koska Soneran mukaan yhteys oli kunnossa ja “turha käynti” maksaisi 99€. Koska epäilys kuitenkin eli, päätimme tehdä kaikkemme saadaksemme puhua ihmisen kanssa.
Sen, miten saimme Soneralta ihmisen puhelimen päähän, kerron ehkä myöhemmin. Joka tapauksessa, kun saimme ihmisen vastaamaan, hän kertoi, että modeemimme ei saa IP:tä Soneran päässä olevan reititysongelman vuoksi. Samasta ongelmasta oli kuulemma ilmoitettu jo aiemminkin.
Kysymys: miten asioihin vihkiytymätön ihminen osaa edes epäillä tulleensa kusetetuksi?
Oma operaattorini Tampereen Puhelin vastasi, sen yhden kerran kun yhteys minulla pätki, heti ja hoiti asian kuntoon. Puhuin ihmiselle. Onko Soneran tavoite päästä eroon asiakkaista? Outo liiketoimintasuunnitelma.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Ossi Mäntylahti yritti saada Ovi Storen kautta ladattua mainostetun Guitar Heron mobiiliversion, mutta kohtasi lähinnä ongelmia. Ensin hän aloitti Ovi Storen päivityksellä: “Ovi Storen asennusohjelma onnistui hävittämään jostain käsittämättömästä syystä E71:n päävalikon kaikki kuvakkeet ja toiminnot!
Koti-näppäintä painamalla pääsin kuitenkin laitteen ohjelmavalikkoon ja sitä pitkään pohjassa pitämällä näkyi, että mitään sovelluksia ei ollut käynnissä.
Puhelimen uudelleenkäynnistyksen jälkeen käynnistysruudulla välähtää nyt jokaisella käynnistyksellä Symbianin asennusohjelma, joka kohta ilmoittaa jotta “Asennusta ei voi suorittaa loppuun” ja päättyy sitten. Ovi Storen asiakasohjelman linkki näkyy edelleenkin Asennukset-kansiossa, mutta sen klikkaaminen ei tee mitään. Ovi Storen asiakasohjelmaa ei voi myöskään poistaa ja uudelleenasennusyritys antaa virheilmoituksen “Asennusta ei voi aloittaa – Asennusohjelma on jo käytössä“. Storen asiakasohjelma on kuin zombie, elävä kuollut, joka ei suostu kuolemaan. [- - -] Menin E71:n normaalilla mobiiliwebbiselaimella Ovi Storeen ja etsin Guitar Hero viitosta. Ei löydy. [- - -] Haun epäonnistuminen johtunee oletettavasti siitä, että Guitar Hero 5 Mobilea ei ole saatavilla Nokia E71 -puhelimelle. Asia selviää pelin viralliselta sivulta, mutta tätä Ovi Storesta ei selviä. Ovi Storessa ei muutenkaan jostain käsittämättömästä syystä kerrota tuotteiden yhteensopivuustietoa. Miksi ihmeessä Nokia mainostaa Ovi Storen mainospostissa tuotteita, joita sen asiakkaat eivät voi käyttää?!
Tarkistin vielä toistamiseen, että E71 on asetettu oikein puhelimekseni Oven käyttäjäasetuksissa ja näin asia todellakin on.” (Mari Koo, kiitokset vinkistä Kaisa K!)
2 kommenttia.
»
Valokuvaaja Peter Forsgård suosii suomalaista kauppaa: “Itse pyrin aina ostamaan kaiken Suomesta. Toisinaan on tavarasta joutunut maksamaan hiukan korkeamman hinnan, mutta vastapainoksi on saanut oikean kontaktin jonka kanssa voi tarvittaessa asioida. Kotimaisella kaupalla tai verkkokaupalla on kasvot eli niihin on helpompi olla yhtedessä, jos ongelmia tulee. Tottakai on tilanteita, että kaikkea ei Suomesta saa ja toisinaan hintaero on niin sellainen, että on suuri houkutus tilata ulkomailta.
Tällä hetkellä esimerkiksi videokuvausta järkkärillä helpottavia lisähärpäkkeitä on hyvin vaikea löytää täältä. Lähes ainoa mahdollisuus on hankkia ne ulkomailta. Meillä on valitettvan pienet markkinat ja kaikkea ei vaan kannata tänne tuoda. Tosin ulkomailta ostaminen ei tilannetta yhtään paranna.
Suomesta ostaminen myös takaa sen, että meillä on jatkossa täällä palveluita ja maahantuojia. Samoin ammattitaitoinen huolto- ja korjaustoiminta jatkuu täällä, eikä vermeitä tarvitse lähettää takuuhuoltoon esim. Saksaan.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Köyttöliittymän Matias käyttää ahkerasti Applen tuotteita siitäkin huolimatta, että takuuhuollot ovat tulleet vuosien varrella tutuksi. Matias kertoo kohdatut ongelmat ja ratkaisut, mukana mm. tietokoneita, iPod ja iPhone: “Sain kuin sainkin uuden iPhonen itsestään rikkoutuneen tilalle. Näyttöjä lukuunottamatta harkitsen Applea aina ensimmäisenä tekniikka ostaessani. Tarkempi pohdiskelu osoittaa, ettei tämä johdu ainakaan hyvistä kokemuksistani laitteiden kestävyydestä.
Valtaosa ostamistani Applen laitteista on käynyt joko takuuhuollossa tai vaihdettu uuteen. Ainoatakaan korjausta en ole sentään itse maksanut. En usko, että olen Applelle kovin tuottoisa asiakas.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Joku olisi tarvinnut väliaikaisesta kännykkälaturia: “Joskus muinoin kaupoista saattoi ostaa ylimääräiseksi jääneitä käytettyjä latureita, mutta nyt niitä ei tässä kaupungissa ainakaan kolmessa liikkeessä myyty. Eivätpä ne liikkeet taida enää myydä käytettyjä puhelimiakaan. Uutta pitää olla, ja he, joille käytetty vielä kelpaa, eivät liikkeissä asioi, ja hankkivat puhelimensa sitten vaikka netistä.
Uusia latureita olisi ollut, 19 tai 15 eurolla, ja aivan turhaan isoon muovipakettiin pakattuna. Aika suolainen hinta minusta, pienestä perusvaraosasta, kun puhelimiakin saa nykyään alle viidelläkympillä. Tosin en minä uutta kuitenkaan ostaisi, kun käytettyjä on jo maailma täynnä. Onneksi useammat valmistajat ovat viimein siirtymässä standardimalliseen laturiin, mikä lisää uusiokäytettävyyttä.” (Mari Koo)
5 kommenttia.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009 klo 15.06 kirjoittajana Mari Koo
Helsingin Kalliossa asuva ystäväni kyseli Facebook-statuksessaan, missä kannattaisi tulostaa, jos on tarvetta saada tietokoneelta ulos paperitallenteita.
Vinkkinä annettiin mm. Diivarikopi Porthaniankadulla ja kirjastot. Moni ystäväpiirin edustaja ilmoitti myös, että omistaa tulostimen ja voi tarjota sitä käyttöön.
Printterit siis ovat selvästi myös koneita, joita voitaisiin kaveriporukoissa hyödyntää yhteisesti paremminkin. Moni meistä ei tarvitse laitetta usein, eikä halua sitä ostaa, saati sijoittaa musteisiin ja muihin tarvikkeisiin. Useat tulostavat työpaikoillaan, toiset oppilaitoksissa, mutta kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta käytettävissä.
Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin syksyllä otsikolla Onko oma tulostin järkevä ja tarpeellinen? Lisävinkit tulostamisen ratkaisuihin silti kiinnostavat edelleen.
Avainsanat: Palvelu ja palvelut, Tavarat, Teknologia
4 kommenttia.
torstai 24. joulukuuta 2009 klo 9.27 kirjoittajana Mari Koo
Joulusta saa perustelun ostaa myös itselleen lahjan. Niin tein minäkin: kun sain kuulla, että Veikon Koneesta saa iPhone 3GS:n heti mukaan, niin päätin lopultakin siirtyä tehokkaampaan mobiiliaikaan. Arvostan sitä, kun halutun tuotteen saa heti mukaan eikä tarvitse odotella toimituksia.
Koko vuoden olen käyttänyt ystävältä lainassa olevaa kännykkää sen jälkeen, kun omani hajosi. En jaksa seurata teknologian kehitystä, mutta kun hallussani on jo MacBook, niin tietysti iPhone houkutti.
Soneran kytkyliittymään joutuminen tietysti ärsyttää, mutta nielin senkin. Pystyin perustelemaan siis hankintaa monin tavoin: uusi luuri olisi pitänyt joka tapauksessa ostaa ja ehkä tämä nyt oli sopiva aika eikä se hintakaan tule ihan mahdottomaksi.
Mutta ratkaisevaa ovat tietysti tunteet. iPhone on näkemykseni mukaan minun kuluttajaidentiteetilleni sopiva ja tukee sitä kuvaa, jonka haluan itsestäni antaa. iPhonen käyttö antaa ikään kuin silauksen, jonka ansiosta voin tuntea kuuluvani tiettyyn porukkaan, olla tyylikäs nykykuluttaja tai jotain muuta mieluisaa.
Onhan laitteesta tehty tietysti ympäristöraporttikin (pdf), kuten nykyaikana kuuluu: arvioidut elinkaaren kokonaishiilidioksidipäästöt ovat 55 kg, joilta noin puolet tulee kuluttajan käytössä ja tuotannosta 45 prosenttia (näiden lisäksi pakkaus 1 %, kuljetus 5 %). Tästä saa motivaatiota huolehtia laitteen energiankulutuksesta ja myös pyrkiä siihen, että sama iPhone olisi käytössä mahdollisimman pitkään.
Nyt olen näplännyt uutta laitetta pari päivää eli olen vielä opetteluvaiheessa. Vinkkejä softista olen lueskellut mm. Erkan tuoreesta blogikirjoituksesta. Todennäköisesti en siis rauhoita joulunaikaakaan netittömään elämään, vaan räpläilen iPhonea loikoillessanikin. 
Siinä sivussa voi nautti myös itseleivottuja pipareita.
Herkullisilla tuoksuilla ja mauilla höystettyä levollista joulua kaikille Kulutusjuhlan lukijoille, kuluttakaa rakkaudella!
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, joulu, Kulutusjuhla, Kulutuskäyttäytyminen, Teknologia
8 kommenttia.
»
Serenitas tutkaili Gigantin kuvastoa: “Pikainen vilaus Gigantin joulukuvastoon sai aikaan suuren ihmetyksen. Vai mitä sanotte näistä lahjaehdotuksista:
Henkilölle, jolla on alkavia kremppoja niskan tai selän alueella:
- Paristoilla toimiva niskanlämmitin; “edistää hyvinvointia. Kehon muiden alueiden lämpökäsittely onnistuu irrotettavan joustohihnan avulla.”
- Paristoilla toimiva niskanhieroja: “Miellyttävä fleece-materiaali. Irrotettava joustohihna, jonka avulla voi hieroa kehon muita alueita, esim. lanteiden ja reisien alueet. Kaksi hierontanopeutta (korkea ja alhainen).”
- Infrapunahieroja.
- Hieromaistuin.
- Minihieroja: “Hierontaa liikkuessasi! Miellyttävän pehmeät hierovat geelityynyt.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Kalle Romanov toivoo parannusta työpaikkojen sähkönsäästömahdollisuuksiin: “Nykysysteemissä tietotyöläisen sähkönsäästö ja tehokas työskentely sopivat yhteen kuin iltapäivänokoset ja tiiliseinän piikkaus. Tämä siksi, että säästöhaluistaan huolimatta työntekijä ei yleensä voi sammuttaa työasemaansa työpäivän päätteeksi koska seuraavana aamuna kone on käynnistyksen jälkeen käyttökelvoton jauhaessaan loputtomiin erilaisia huoltotoimia. Myös atk-osastot saattavat esittää että ei koneita voi sammuttaa öisten huoltotoimien takia. Tuskinpa seitsemää yötä viikossa tähän tarvitaan. Mitä jos ohjelmistopäivityksiä varten pyhitetään su-ma yö? Koneet lähtisivät ajastetusti pyörimään sunnuntai-iltana klo 17 ja maanantaiaamuna 15 h myöhemmin olisi valmiissa iskussa oleva työasema työhöntulijaa odottamassa. Huoltoon menisi siten 15 tuntia viikossa ja paljon sähköä säästyisi.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009 klo 12.58 kirjoittajana Mari Koo
Ruokatiedon uutisissa kirjoitetaan keinolihasta:
“Keinolihasta visioidaan maailmanlaajuista eläinperäisen lihan haastajaa ja lopulta syrjäyttäjää. Tulevaisuudentutkija Markus Vinnari Joensuun yliopistosta arvioi, että jollakin aikavälillä keinoliha vaikuttaa eläinlihan statukseen ruuan raaka-aineena.
- En todellakaan osaa sanoa, koska keinoliha on realistinen vaihtoehto. Kehitys voi olla varsin nopeata, mutta todellisuudessa markkinoille tuleminen voi kestää kauankin, useita kymmeniä vuosia, Vinnari toteaa. [- - -] Vaikka ihmiset vastustaisivatkin keinolihaa, teollisesti tuotettuna sen hinta jää luultavasti niin alhaiseksi, että valmispitsoissa ja vastaavissa tuotteissa se tulee syrjäyttämään ensin perinteisen jauhelihan, Vinnari sanoo.”
Ainakin minä odotan mielenkiinnolla keinolihan tulemista samalla, kun tietysti koetan opetella kokkaamaan jo nykyaikaisista raaka-aineista riittävän proteiinirikasta ravintoa.
“Lihaa korvaavat tuotteet jaetaan kahteen ryhmään: kasvislihat ja keinolihat. Kasvislihoihin kuuluvat esimerkiksi jo nyt käytössä ovat vehnägluteenivalmiste seitan, soijamaidosta valmistettu tofu, hapatetuista soijapavuista muotitettu tempeh tai hapatetusta sienimassasta tehty quorn.
Vielä idean tasolla oleva keinoliha puolestaan olisi laboratoriossa elatusmaljoissa kasvatettua kudosta, jollaista lääketeollisuus jo kehittää ihmisen varaosiksi, elimiksi kuten maksa ja sydän.”
Lisää keinolihasta on esimerkiksi Future Food -sivustolla.
Avainsanat: Ruoka ja juoma, Teknologia
9 kommenttia.
perjantai 30. lokakuuta 2009 klo 11.50 kirjoittajana AJ
Kulutusjuhlassa juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi
Kannettava tietokone
Telkkarin annoin pois ennen Koreaan lähtöä. Sittemmin työ- ja vapaa-aika on kulunut enemmän tai vähemmän koneen ääressä. Koneella perheen äiti tallentaa maukkaat reseptit ja isä laskee perheen lomabudjetin taulukkolaskennalla. Perheen nuorimmainen selaa nettia muiden jo mennessä yöpuulle. Välilä tuntuu, että vähempikin riittäisi.
Kirjastot
Sitä aktiivisempaa on käyttö, mitä lähempänä kirjasto on kotia tai päivittäistä reittiä milloin minnekin. Lukeminen on varsin kausittaista, mutta jatkuvaa. Lisäksi koen useimpien kirjastojen ilmapiirin jotenkin rauhoittavaksi. Kaikki nuo kirjat, kaikki tuo tieto. Se saa minut vain miettimään, että… mitä sitten?
Selkäreppu
40 litran Haltin selkäreppu. Punamusta hässäkkä, joka on seurannut mukana Aasian ja Australian. Fiksusti pakkaa, niin mahtuu just sopivasti. Uskon, että tuolla repulla reissaisi loputkin mantereet, jos niikseen tulee. Siihen asti vanha uskollinen kuljettaa suurimman osan ajasta treenikamoja, kirjoja ja läppäriä.
- – -
Aimmin kolmikonsa ovat julkaisseet Ilkka, Oopa, Zepa ja Eko-Matti. Kulutusjuhlan lukijat saavat tietysti vapaasti napata idean ja kirjoittaa vaikka omaan blogiin samasta aiheesta: laitathan linkin myös vaikka tämän tekstin kommentteihin.
Avainsanat: Kolme tavaraani/palveluani, Palvelu ja palvelut, Tavarat, Teknologia
Ei kommentteja.
torstai 22. lokakuuta 2009 klo 11.23 kirjoittajana Mari Koo
Minusta virtuaalikuluttamisen maailma on todella kiehtova, ja olen siitä itsekin joskus juttua tehnyt. Nyt on tulossa julki tutkija Vili Lehdonvirran väitöskirja Virtual Consumption (Virtuaalikuluttaminen) (Turun Kauppakorkeakoulu, 30. lokakuuta).
“Ei tarvitse olla nettiaddikti tai asua pysyvästi virtuaaliyhteisössä ollakseen kiinnostunut virtuaalihyödykkeistä. Noin 10 prosenttia käyttäjistä tyypillisessä nettipalvelussa käyttää rahaa mikrotransaktioihin, kuten virtuaaliesineisiin ja -lahjoihin. Suuri osa tästä kuluttamisesta liittyy sosiaaliseen yhdessäoloon kavereiden ja perheen kanssa”.
Suomessa virtuaalikuluttaminen yhdistetään lähinnä Habboon ja nuoriin teini-ikäisiin, mutta yksi maailmanlaajuisesti merkittävä virtuaalikuluttamisen segmentti ovat keski-ikäiset kotiäidit.
Lehdonvirta muistuttaa, että virtuaalikulutuksen syyt ovat samoja kuin muunkin kuluttamisen.
“Ihmiset ostavat virtuaaliesineitä samoista syistä kuin materiaalisempiakin esineitä. Netin kokoontumispaikoilla virtuaalihyödykkeet voivat toimia sosiaalisen statuksen ilmaisijoina. Ne ovat identiteetin rakennuspalikoita ja hyödyllisiä työkaluja. Samaan tapaan monet perinteisemmät kulutushyödykkeet toimivat yhtä lailla keinotekoisissa fyysisissä tiloissa.”
Onko virtuaalikuluttaminen ekologista?
Virtuaalikuluttamisen ekologinen kestävyys riippuu siitä, kannustaako se tulevaisuudessakin kuluttajia hankkimaan lisää tietotekniikkaa, vai alkaako se syrjäyttää materiaalista kuluttamista tarjoamalla rahoille vaihtoehtoisen käyttötavan.
“Talouden kannalta ei ole merkitystä sillä, mitä ihmiset ostavat, kunhan he eivät lakkaa kuluttamasta. Virtuaalikuluttaminen saattaisi tarjota ekologisen vastauksen tähän kulutusyhteiskunnan dilemmaan”, Lehdonvirta sanoo.
“Se, mitä pidetään soveliaana tapana kuluttaa aikaa ja rahaa, vaihtelee kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Kenties kolmen vuoden päästä virtuaalikuluttamista pidetään lännessä normaalina, ja vastaavasti oman asunnon täyttämistä erilaisella roinalla ryhdytään kyseenalaistamaan.”
Kirja- ja musiikkimakumme jaetaan jo netissä – pian jotain muutakin?
Vili Lehdonvirran ajatusten innoittamana olen pohtinut sitä, miten kuluttajaidentiteettimme näkyisi netin kautta. Sen sijaan, että ostaisi uusia fyysisiä vaatteita hankkisikin vaikka Facebook-profiiliin jotain sellaista, joka kertoisi, millainen minä olen. Tätähän puolta toteuttavat jo esimerkiksi erilaiset musiikin soittolistat tai virtuaaliset kirjahyllyt: laitamme julki, mitä olemme kuunnelleet tai lukeneet sen sijaan, että muut tutkailisivat levy- ja kirjahyllymme vain käydessään kodissamme.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Kulutuskäyttäytyminen, Teknologia, Tutkimuksista
1 kommentti.
»
Ai kauheeta -blogissa on testattu Welhon kanavapakettien hallintaa: “Kun siis Welho on tullut järkiinsä ja sallii rakentaa kanavapaketin miten itse kukin mielii, on toki kokeiltava, onko myös paketin hallinta yhtä järkevää.
On se.
MIX-paketti edellyttää, että katselukorttien haltijalla on internet-yhteys, jota kautta hallitaan OmaWelho-palvelua. Siellä Welho selkeästi kertoo, että sinulla on nämä ja nämä kortit ja niillä nuo ja nuo tilaukset. Rasti ruutuun sen kortin kohdalle, jonka MIX-tilausta halutaan muuttaa. Sitten etsitään sivun ainoa Jatka-nappi, jonka takaa löytyy kanavalista. Koko homma on periaatteessa sangen looginen, mutta se hieman nyppii, että Valitse-napin painallus halutun kanavan kohdalla päivittää nettisivun aina kanavalistan alkuun. Ei kivaa, jos kaikki valinnat ovat listan lopussa.
Kanavien muutos toteutuu osapuilleen luvatussa puolessa tunnissa – ei kuitenkaan välttämättä niin, että kaikki tapahtuisi yhtäaikaa. Kun vaihdoin kolme kanavaa, kaksi alkoi näkyä alta puolessa tunnissa mutta kolmatta sainkin jo sitten vähän odotella. (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Lumpuissa ja lurekseissa ollaan jälleen ajan hermolla eli Stockan Hullujen päivien esitteestä on tehty löytö, hinta vain 39,90! “Lumpputoimitus on kuitenkin ajan hermolle, trendien huulilla ja vilttien välissäkin ajan tasalla. Kurkkasimme keskiviikon must-tuotteisiin, hylkäsimme kaikki ankeat has gone-tuotteet ja melkein vaivuimme epätoivoon mielikuvitusta kiihottamattoman tarjonnan johdosta.
Vaan onneksi löytyi Se Tuote, jota ilman ei voi olla: Kaulan- ja leuan alueen kiinteyttäjä! Saatavilla keskiviikkona! Stockmannin Hulluilta Päiviltä.” (Mari Koo)
1 kommentti.
« vanhemmat kirjoitukset