»   Luminosa kommentoi suomalaisten karkkisuhdetta: “Missään muussa maassa en ole nähnyt niin valtavia karkkihyllyjä kuin Suomessa on isoissa marketeissa. Pienissäkin marketeissa on karkkeja ihan älytön valikoima. En tainnut koko Italian vuoteni aikana kuulla kenenkään kertaakaan sanovan, että haluaisi ostaa karkkia. Ruuat ja leivonnaiset olivat enemmänkin se juttu, josta puhuttiin. Suomessa taas kuulee useinkin, että ihmisten tekee mieli juuri karkkia. Mikä tahansa makea ei riitä, vaan sen on oltava karkkia. Lapsilla on karkkipäivä, ja on hyvin yleistä, että ihminen on karkkilakossa. Ihmisiä myös jonkin verran arvostellaan karkkimaun perusteella. Se on hämmentävää. Miten suomalaisten yhdeksi nautintoelintarvikkeeksi on muodostunut juuri eri väreillä, mauilla ja muodoilla muokattu sokeri?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) 2 kommenttia.

»   Luomulakko-blogi nostaa esiin kriittisempiä näkemyksiä mm. luomutuotannosta ja terveellisyysväitteistä. Viimeisimmän tekstin aiheena on suola: “Ja sitten nämä kymmenet superterveelliset kivennäisaineet, joita kallis erikoissuola sisältää jopa useita miljoonasosa gramman puolikkaita kilossa. Nepäs taidat saada kaikki aivan tavallisesta ruokavaliosta syömällä terveellisesti kasviksia, hedelmiä, kokojyväviljaa ja niin edelleen ja tuota kautta saat niiden hyödyt, etkä saa samalla suolan haittoja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että typeryksiltä otetaan rahat pois, jos he välttämättä rahoistansa haluavat luopua, mutta tässä tapauksessa ihmisen elimistölle hyvin haitallisesta tuotteesta tehdään valheilla ja puolitotuuksilla terveystuote, jota sitten myydään tietämättömille käsittämättömään ylihintaan, niin se on äärettömän paheksuttavaa toimintaa ja suorastaan epämoraalista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Halvalla hyvää -blogissa hehkutetaan Lidlin hammasharjaa: “Lidl teki sen taas. Nimittäin myy kohtuulliseen hintaan parasta hammasharjaa, jota olen koskaan käytellyt. Dentalux-merkkisen hammasharjan saa hintaan 1,39€. Harjan pää on näennäisen tarpeettomasti jaettu kahtia ja harjakset on aseteltu jing/jang-muodostelmaan. Feng shuit kohdallaan? Harjat muodostavat pituusprofiililtaan koveran muodon. Kaikki tämä vaikuttaa ensisilmäyksellä turhuudelta, mutta tositilanteessa harja tuntuu hampaissa aivan helvetin hyvältä ja vaikuttaisi myös puhdistavan todella hyvin. Hampaista tuntuu lähtevän tavallista enemmän likaa irti ja nopeasti!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalicocktailin Noora havaitsi, että purkkapussin “100 % xylitolia” ei tarkoita, että purukumi olisi makeutettu vain ksylitolilla. Monessa tuotteessa onkin keinomakeuttaja asesulfaami K:ta: “Asesulfaami K lasketaan sekä makeuttajaksi että aromivahventeeksi. Sen vuoksi valmistaja voi tuoteselosteessa kikkailla niin, että makeuttaja ei virallisesti olekaan makeuttaja, vaan maun vahvistaja. [- - -] K-ryhmän Pirkka-purukumien seasta löytyy kuitenkin ylläri! Pirkan piaprminttu -xylitolipurukumi on vertailuni ainoa ei lapsille markkinoitu täysxylitolipurkka, jossa ei ole asesulfaami K- tai muita makeuttajia xylitolin lisäksi. Pussi on vaatimaton (kuva vasemmalla), mutta ehdottomasti paras tuote, johon vertailussani törmäsin. Muissa Pirkka-purkissa oli asesulfaamia. Myönnän, että tajusin vasta tätä blogipostausta kirjoittaessa, että purkkarintama on paljon epäselvempi kuin olin kuvitellutkaan. Toivottavasti saamme tänne pian valmistajien näkemykset ja kommentit asiaan. Pirkka-purkan ja muiden lastenpurukumien lisäksi on vielä yksi vaihtoehto, ehkä se paras. Leafin Herra Hakkarainen -xylitolipastillit ovat väriaineettomia ja aromit luonnollisia. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea ihmettelee, miten rintasyöpäleikkauksen jälkeen voi olla vaikea löytää proteesiliivejä: “En voi käsittää, ettei tämän kokoisessa kaupungissa myydä rintaliivejä, joissa olisi tasku proteesille. Täällä sairastuu syöpään koko ajan satoja naisia, joilta leikataan rinta pois. He tarvitsevat liivit, joissa voi pitää proteesia. Täällä ei niitä myydä. Eikun myydään, Lindexissä. Mutta ei niitä voi laskea, koska niitä myydään vain teoriassa eli netissä, myyjä ei ollut koskaan kuullutkaan. Netin kautta tilatut eivät ehdi tähän hätään. Sitäpaitsi jokanainen tietää, että rintaliivejä ei osteta sovittamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Markus Ossi havainnoi, miten apteekissa myydään kallista merivettä: “Kuten pankeissakin, lähes joka apteekistahan löytyy nykyään tällainen tiskiltä löytyvä teline, jossa mainostetaan jotakin “viikon tuotetta”. Tällä kertaa mainostettavana tuotteena oli nenäsuihke, joka tehosi mainoksen mukaan mm. allergiaan. Nappasin tuon purkin käteeni, pyörittelin sitä ja huomasin, että valmistusaineissa luki, että purkin sisältö on merivettä. [- - -] Se, että ranskalainen merivesi on onnistuttu paketoimaan tuotteeksi, jota voidaan myydä 352 euron litrahinnalla suomalaisille apteekissa on sellainen taidonnäyte, että kaikille tässä myyntiketjussa mukana oleville pitäisi kyllä antaa joku tunnustus vuoden markkinointiteosta. Vaihtoehtoisesti tätä tuotetta voisi melkein ehdottaa vuoden turhakkeeksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Liisa-Maria Patjas kaipaa muistiinpanovälineitä esimerkiksi lääkäriin tai pankkiin: “En kehtaa tehdä muistiinpanoja lääkärin vastaanotolla, ja siksi sitten unohdan lääkitysohjeet ja ruuhkautan puhelintunnit, kun joudun soittelemaan, että mitenkäs tää menikään. En ymmärrä, miksen kehtaa kirjoittaa asioita ylös. Konsulttina olen oppinut, että olen epäammattimainen, jos en asiakastapaamisessa tee muistiinpanoja. Siellä se siis on välttämättömyys, mutta lääkärin luona nolouden aihe. Tarvitsen varmaan lääkäriltä luvan teolleni. Voisiko kaltaisiani varten olla pari muistiinpanovihkoa ja kynää valmiina potilaan jakkaran vieressä? Vähän niin kuin pankissakin voisi olla. Tai melkein joka paikassa, missä hoidetaan tärkeitä asioita.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pöperöproffa Patrik Borkin mielestä terveellisen ruuan pitää olla kalliimpaa kuin epäterveellisen: “Usein harmitellaan kuinka terveellinen syöminen on kalliimpaa. Eihän se hyvä asia ole ja ymmärrän harmituksen, mutta pohjimmiltani ajattelen totta kai se on ja tulee olemaankin. Maksaahan se laatu kaikessa muussakin – ja sitten pitää olla vaan tarkka, ettei maksa turhaa brändilisää millä ei sitten olekaan laadun kanssa aina tekemistä. Ja olen toki hintapoliittisten ratkaisujen kannalta, jotka alentavat terveellisten ruokien hintaa ja mahdollistavat terveellisempää syömistä tuloluokista riippumatta – mutta vaikka näitä toimenpiteitä tulisikin niin terveellinen ruoka on ja tulee pysymään aina kalliimpana. Sen ei ihannemaailmassa pitäisi olla niin, mutta niin se vain on.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Timo kohtasi kauppareissulla Omega-rasvahappokapseleita kaupanneen myyjän: “Varomattomuuttani jäin kaupan eteen hetkeksi notkumaan, jolloin nuorehko mies tuli luokseni kysyen: “Anteeksi herra, mutta onko teillä tapana harjata hampaitanne?” Kysymys hieman hämmästytti, mutta vastasin myöntävästi, että kyllähän ne on ollut tapana pestä aamuisin ja iltaisin. [- - -] “Olemme havainneet, että ihmiset unohtavat helposti ottaa päivittäisen kapselinsa. Siksi olemme kehittäneet kätevän pienikokoisen RED OMEGA 3 astian, jonka voi laittaa kätevästi kylpyhuoneen peilin alle hammasmukin viereen. Aina kun harjaa aamuin tai illoin hampaansa, niin muistaa kätevästi ottaa kapselinsa.” Naisilla on kuulemma tapana joskus antaa säälistä. Mietin, pitäisikö minun tehdä ostopäätös samasta syystä. En ostanut, sen sijaan minuun meni pieni piru. Kysyin esittelijältä, että voisiko hän kertoa vähän tarkemmin antaksantiinin vaikutuksesta rasvahappojen hapettumisen ehkäisijänä. Esittelijä katsoi minua epäluuloisen näköisenä. “Kuule! Jos minä sen tietäisin, niin luuletko, että seisoisin tässä päivät pitkät kuuntelemassa ihmisten viisastelua? Meillä on hyvät nettisivut, käy siellä katsomassa.” hän sanoi lykäten esitteen kouraani. Se oli minusta hyvä vastaus, mitta en siitä huolimatta ollut valmis sijoittamaan 51,90 euroa krilliöljyyn.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila harmittelee, että osti Rainbow-laastaria: “Yksittäispakatun laastarin paperinen suoja ei avautunut ehjänä kuten laadukkaamman Salvequickin, vaan repesi oudosti niin, että sain kynsiä laastarin suojakääreen riekaleiden seasta. Laastari tuntui heti kovin teipinomaiselta, mutta en antanut sille sitten sen enempää huomiota. Seuraavana aamuna laastari yksinkertaisesti putosi itsekseen iholta, joten sitä ei tarvinnut alkaa nyhtää pois paikoiltaan. Se taisi olla merkki heikkolaatuisesta liimasta. Naarmu oli parantunut eikä jäljellä ollut enää kuin huomaamaton vaaleanpunainen jälki ja muisto menneestä. Aivan näin helpolla en kuitenkaan päässyt. Joidenkin tuntien kuluttua haavan ympärillä ollut iho alkoi kutista. Vilkaisin nahkaa ja siinä oli punainen laastarin kuva. Mitä ilmeisimmin liima-aine oli alkanut ärsyttää hipiääni. Kutina jatkui vielä illalla, vaikka laastarin ajoista oli kulunut jo puoli päivää.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Jutta ihmettelee, miksei suomalaisella reseptillä saa lääkkeitä toisesta EU-maasta: “Kysyin suomalaisesta apteekista farmaseutilta, voinko ostaa tarvittaessa suomalaisen lääkärin reseptillä lääkkeitä toisesta EU-maasta. Farmaseutin mukaan ei onnistu. Myöskään muun EU-maan lääkärin resepti ei kelpaa meikäläisessä apteekissa. Eihän tämä näin pitäisi olla. Meidänhän pitäisi pystyä asioimaan kaikissa EU-maissa samaan tapaan. Ja Kelakin korvaa eri EU-maissa annetut hoidot kunkin EU-maan terveydenhoitojärjestelmän huomioon ottaen. Eivätkö siis eri EU-maiden lääkärit, jotka reseptejä kirjoittavat,olekaan samanarvoisia? Minua ei haittaisi, jos suomalaisella reseptilläni saisin vastaavaa, mutta vaikka eri nimistä lääkettä ulkomaisesta EU-maan apteekista. Meikäläistä vastaavan lääkearsenaalin oletan olevan tarjolla eri EU-maissa. Tämä on ilmiselvä epäkohta. Potilaan siis ulkomailla tulisi mennä sikäläisen EU-lääkärin luokse kelvollisen reseptin saadakseen. Sehän on silkkaa tuhlausta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jutta sai lääkäriltään reseptin, jota ei halunnut. Hän kirjoittaa tekstissään Duodecim-lehden Ft Hanna Toiviaisen artikkelista, jonka mukaan potilaat vaikuttavat lääkemääräyksiin ja erityisesti yksityislääkärit haluavat miellyttää asiakkaita: “Ja yleisen käsityksen mukaanhan kunnon lääkäri on se, joka määrää lääkettä. Jotta potilas lähtisi tyytyväisenä ja tulisi vastaanotolle toistekin, yksityislääkäri kaiketi siis herkemmin kirjoittaa potilaalle lääkereseptin kuin julkisen sektorin lääkäri, jonka ei tarvitse kilvoitella potilaista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea lähti aurinkolasiostoksille: “Minäpä Nissenille ensimmäiseksi, koska Nissen oli muistaakseni olevinaan edullisempi kuin kukaan. Näyteikkunassaan lupasivat 200 kehyksen valikoimasta aurinkolasit 165 eurolla. Ei paha, ajattelin ja tsuumailin, että missähän päin ne 200 kehystä ovat valittavina. Näytillä oli noin 10 kehystä, toinen toistaan rumempia. Siitä huolimatta kysäisin, että, mitähän tuo tarjoushinta muuta pitää sisällään kuin näitä rumia viisi vuotta sitten muodissa olleita kehyksiä. Peruslinssit ilman ohennuksia, sanoi myyjä. Jos haluaa ne normit heijastuksenestot ja ohennetun linssin, joka tällaiselle miinus kuutosen ihmiselle on välttämätön, olisi hinta semmoiset pikkasta vailla neljäsataa. Neljä. Sataa. Viereinen optikkolike tarjosi oikein hyvän näköistä pokaa ja siihen ohennetut ja heijastamattomat linssit hintaan 450. Ovipielen mainos kirkui samaan aikaan 165 euroa. Mutta sillä hintaa olisi saanut vain, jos joku kolmesta rumasta kehyksestä sentin paksuisilla linsseillä olisi kelvannut. Ei tullut kauppoja sielläkään.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kirsti Ellillä kirjoittaa terveydenhuollosta: “Olen julkisen terveydenhuollon kannattaja periaatteellisella tasolla, mutta kun on omat silmät kysymyksessä aion soittaa yksityiselle lääkäriasemalle ja hommata itseni hoitoon ilman jonotuksia. Luupääystävällä on minua paremmat tulot, mutta hän menee aina terveyskeskukseen ja pitää siellä meteliä ehkäistäkseen yhteiskunnan kahtiajakautumista. On huono juttu jos vain köyhät käyttävät julkisia ja varakkaat karkaavat yksityisille. Olen samaa mieltä, mutta kuten sanottu, istun tässä koneen ääressä odottamassa että yksityinen terveysasema avaa ajanvarauksensa. Se poliittinen periaate, jota tässä yhteiskunnassa on noudatettu 90-luvun alun lamasta lähtien konkretisoituu nyt minun kohdallani. Tunnen itseni rintamakarkuriksi. Köyhien oikeuksia julkisiin terveyspalveluihin kyllä puolustan, mutta kun pitäisi itse turvautua niihin, turvaudun yksityiseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aimoa ovat vaivanneet kalaöljyröyhtäykset, mutta nyt hän havaitsi uuden tuotteen, josta toivoi apua: “Löysinkin sitten ilokseni apteekista uusia kapseleita, jotka ensinnäkin hajoavat vasta suolistossa ja toisekseen ovat piparmintun makuisia. Mutta siis hei hetkonen. Jos kapselit hajoavat vasta suolistossa ja jos ne eivät röyhtäytä, niin miksi niiden pitää olla piparmintunmakuisia? Mistä suolisto tietää, miltä kapselit maistuvat? Kiinnostaako suolistoa kapseleiden maku? Tykkääkö suolisto piparmintusta?” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Terhi Heinilää harmittaa, kun kampaaja syyllistää hiusten kotihoidon heikkoudesta tai hieroja vähäisestä venyttelystä: “Jokainen meistä pitää omaa osaamistaan ja omaa alaansa tärkeimpänä maailmassa. Kampaajan mielestä hiusten kunnosta huolehtiminen on olennaista, kosmetologille ihonhoito on kaikkein tärkeintä, hierojalle lihashuolto ja venyttely, personal trainerille säännöllinen liikunta ja niin edelleen. Miksi kuitenkin nämä hyvinvoinnin ja asiakaspalvelun ammattilaiset usein pilaavat palvelukokemuksen syyllistämällä asiakasta vääränlaisesta käytöksestä? Itse uskon myönteisen, kannustavan palautteen olevan tehokkaampaa. Ja sitä paitsi pitävän myös asiakaspalvelijan paremmin leivässä. Itse olen vaihtanut ainakin kampaajaa ja hierojaa kyllästyttyäni syyllistävään palautteeseen.” (Mari Koo) 1 kommentti.