Turun Sanomista sattui silmiini juttu, jonka mukaan kankaisissa kauppakasseissa voi muhia kaikenlaisia epäpuhtauksia ja jopa vaarallisia bakteereja. En itse ole erityisen bakteerikammoinen, mutta olen sentään välillä pessyt kauppakassejani, kun ovat alkaneet näyttää aika törkeiltä.

Mutta jäin miettimään, että onkohan riski epäpuhtauksien siirtymisestä elintarvikkeisiin kovin suuri ainakaan Suomessa. Suurin osa tuotteista on kasseissa pakattuna. Banaaneja tms. kuljetan ilman pussia, mutta niissä on tietysti oma kuorensa.

Ruokamyrkytys syntyy usein väärästä säilytyksestä

Turun Sanomien jutussa ei oltu linkattu mihinkään lähteisiin. Googletuksen perusteella alkuperäisen tutkimuksen saa kyllä netissä käsiinsä pdf:nä. Lisäksi aiheesta oli useita englanninkielisiä juttuja, kuten Arizonan yliopiston teksti.

Kyseisessä Arizonan yliopiston tekstissä sanotaan, ettei ruokakassia saisi käyttää muuhun kuin elintarvikkeisiin eli esimerkiksi kirjojen kantamista pitäisi välttää. Hmm. Tästä neuvosta aion olla jatkossakin piittaamatta.

Kestokasseja on käytetty ruokaostoksissa jo ennen tätä aikaa, kun ihmisiä kehotetaan kuljettamaan mukanaan kangaskasseja. Lieneekö kukaan koskaan Suomessa saanut ruokamyrkytystä siksi, että joku bakteeri olisi pompannut kassista elintarvikkeisiin? Sen sijaan tietysti tuotteiden säilytys esimerkiksi väärissä lämpötiloissa tai vaikka se, että valmiin ruuan annetaan seistä hellalla tuntitolkulla, on varmempi keino ruokamyrkytykseen. Kuten tuolla Arizonan yliopiston sivulla sanotaan, ettei lihaa pitäisi säilyttää autossa bakteereille otollisemman korkeamman lämpötilan vuoksi.

Mutta toki se kauppakassi varmasti välillä kannattaa pestä muun pyykin joukossa.

Tiskirätti on usein keittiön likaisin esine

Kuten kannattaa pestä etenkin tiskirätit. Itselläni on sekä pellavaiset että bambuiset tiskirätit (kiitos vaan tovereille, jotka ovat nämä lahjoittaneet), jotka vain paranevat, kun niitä pesee ahkerasti.
Tosin Siivousfriikki-blogin pitäjä on sitä mieltä, että neulotut rätit keräävät bakteereja runsaasti, ja kun niitä ei voi esimerkiksi keittää puhtaaksi (kuten ainakin osaa teollisista räteistä), niin hygieenisyyden kanssa on vähän niin ja näin.

Bamburätteihin hurahtaneet tosin sanovat, että bambu on luontaisesti antibakteerista ja sopii siksi tiskirättiinkin, kun sen pesunkin hoitaa välillä.

Maanantaina lähetin kondomeja myyvälle RFSU:lle kuluttajapalautetta sähköpostitse. Kymmenen kappaleen kondomipakkauksessa oli nimittäin neljä tyhjää kondomipaperia. Lähetin viestini liitteenä myös oheisen kuvan, eli nappasin otoksen valoa vasten, jolloin näkyy selvästi, ettei kondomeja ole, vaikka pakkaukset ovat ehjiä.

Vastauksen postiini sain eilen keskiviikkona:

“Hei Mari,

kiitos viestistäsi; kuluttajapalaute on erittäin tärkeää laadunvalvonnallemme.

Kondomit pakataan koneellisesti ja kuulostaa siltä, että kone on ”lyönyt tyhjää” ostamasi paketin kohdalla. Erittäin harvinaista, että näin on tapahtunut neljän peräkkäisen folion kohdalla. Pahoittelumme tapahtuneesta! Lähetän sinulle postitse korvaavan tuotteen.”

RFSU siis reagoi asiallisesti ja nopeasti palautteeseeni. Kiitokset siitä! Nyt vain odottelen korvaavan tuotteen tipahtamista postiluukusta.

Päivän Hesarin Hinta&laatu -sivu on testauttanut gojimarjoja (digilehden maksullinen artikkeli):

“Helsingin Sanomien teettämässä tutkimuksessa paljastui, että gojimarjoissa on paljon muutakin kuin huikeat määrät ravintoaineita: kaikissa tutkituissa marjaerissä oli torjunta-ainejäämiä reilusti yli EU:n sallimien rajojen.

Testissä oli mukana kolmen eri maahantuojan kiinalaisia gojimarjoja. Kaikista marjoista löytyi liian suuria pitoisuuksia hyönteisten torjuntaan käytettävää asetamipridiä. Kolme muuta torjunta-ainetta keikkui nipin napin sallitun rajoissa. ”

Torjunta-ainejäämät eivät ole niin suuria, että niistä olisi terveydelle haittaa, kertoo elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Ulla Karlström.

Minäkin olen gojimarjani ostanut ja testannut. Koska kuivattu marja ei ole erityisen hyvänmakuinen (menee kyllä aamupuurossa), niin testaus jäi varsin lyhytikäiseksi. Pidän enemmän esimerkiksi mustikoista ja vadelmista tai kuivatuista karpaloista, myös puolukka on piristävää vaihtelua.

Viimeisen viikon aikana olen Helsingissä saanut poimittua jonkun verran vadelmia. Mutta en ole erityisen innokas marjanpoimija, joten mustikat ostan yleensä valmiiksi pakastettuna. Eikä itselläni ole edes varsinaista pakastinta, johon pakastus onnistuisi.

Gojimarjoista on tuttujen kesken puhuttu useamman kerran. Joku kyseli minulta, mistä niiden suosio johtuu. Epäilin, että tehokas markkinointi on tuottanut tulosta. Ilmeisesti gojien eksotiikka puree, ja maailmalta on saatavissa jonkinlaista tutkimustietoa marjojen ainesosista.

Suomalaisten marjojen tutkimus on vielä aika alkuvaiheessa, eikä täällä tietysti ole tapana edes suuresti hehkuttaa tuloksilla ainakaan ihan heti, vaikka ne olisivat myönteisiä.

Lisäys: Yietoa kasvinsuojelujäämien valvonnasta vuodelta 2008 voi lukea Eviran sivuilta. Rajat ylittäviä jäämiä on havaittu mm. thaimaalaisissa elintarvikkeissa, kuten tuoreyrteissä.

Heidi toteaa:

“Inhoan apteekissa asiointia. Kun menet tutkimaan peräpukamavoide-, satiaislääke-, täishampoo- tai kihomatolääkehyllyä ryntää teennäisen avulias henkilökunta kimppuusi tiedustelemaan mitä olet hankkimassa.”

Olen niin samaa mieltä siitä, että apteekki on ostosten teon kannalta hankalimpia paikka.

Äskettäin niskani oli jumiutunut ja kipeytynyt, niin päätin kokeilla, olisiko jostain mainostetuista lihasrentouttajavoiteesta tai vastaavasta apua. Kävelin pienehköön apteekkiin, jossa tietysti heti oli vastassa farmaseutti kysymässä, mitä haluan.

Sanoin, että etsin Mobilatia tai jotain (mainokset selvästi vaikuttavat tietoisuuteeni apteekin tuotemerkeistä). Nuori naismyyjä ohjasi minut hyllyn eteen, jossa oli lukuisia eri tuotenimiä ja erikokoisia pakkauksia.

Kysyin, onko näillä jotain eroa. Vastauksen perusteella merkittävimmät erot olivat
a) hinta,
b) jokin tuotteista reagoi auringonvaloon (ei suositeltu) ja
c) toiset olivat geelimäisiä, toiset voiteita.

Kysyin sitten jatkokysymyksen eli mitäs tämä geeli- tai voidemaisuus käytännössä tarkoittaa. Vastauksen perusteella kyse on käyttäjän mieltymyksistä.

Koska alkoi tuntua kiusalliselta seistä kyseisen hyllyn edessä ja minua palvelevan henkilön katseen alla, niin nappasin pienehkön Mobilatin (hinta oli halvempi kuin jonkun kilpailijan) ja sanoin ottavani sen.

Jotenkin apteekissa vain tuntuu kiusalliselta, vaikka olisi hankkimassa perustuotetta. Kuulun niihin, jotka ennemmin itse rauhassa tutkiskelevat tuotteita sen sijaan, että myyjä niitä esittelee. Siksi usein asioin isohkoissa apteekeissa, joissa saan ihan seisoa särkylääkehyllyn tai kissan loishäätötuotteiden edessä ilman, että välittömästi luokseni säntää innokas henkilökunnan edustaja.

Jos farmaseutti tulee kysymään, tarvitsenko apua, niin mutisen, että kunhan katselen.

Ymmärrän tietysti, että apteekissa on oltava henkilökuntaa, joka osaa vastata kysymyksiin. Mieluiten silti sielläkin toimin niin, että kysyn sitten, jos oikeasti koen tarvitsevani apua.

“Ihmiselle vaarallisia ruokarikoksia ovat muun muassa olleet allergeenitiedon pois jättäminen elintarvikepakkauksista, mustan kenkälankin käyttö oliivien värin tehostamiseen, ihmisravinnoksi kelpaamattoman lihan myynti ruuantuotantoon ja terveystarkastustodistusten väärentäminen.”

Näin kertoo Ruokatiedon artikkeli, jossa Islannin teollisuusliiton SI:n edustaja Ragnheiður Héðinsdóttir selventää esimerkein erilaisia ruokaväärennöksiä.

Suomessahan viime vuonna nousivat laajasti esiin epäilyt siitä, että mm. kalatiskillä ei välttämättä myydä niin tuoretta eväkästä kuin väitetään. Mutta osataan sitä siis muuallakin.

Vakavia ja moraalittomia rahanhuijaustapoja, mutta eivät terveydelle vaaraksi, ovat mm. tavanomaisen ruuan myyminen luomuna, peruskasviöljyn markkinointi parhaana extra virgin –öljynä tai väärän kalalajin kauppaus arvokalana.

“Héðinsdóttir kertoo erään islantilaisyrityksen pystyneen tienaamaan yli 940 000 euroa yhdeksän kuukauden aikana myymällä koljaa, valkoturskaa ja muita vähemmän arvostettuja kaloja turskana ja monnina.”

Lisäksi yksi ruokahuijausten ryhmä ovat tapaukset, joissa kuluttaja päätyy tekemään ruokavalintoja vääristä perusteista.

“Ruuan arvostusta kuluttajan silmissä on koetettu nostaa esimerkiksi väittämällä perusteettomasti, ettei tuote sisällä kolesterolia tai natriumglutamaattia. Kilpailijan ruokia kohtaan on voitu herättää epäilyksiä antamalla valheellisesti ymmärtää, että ne sisältävät vähäarvoisempia ruhonosia. Alkuperämaata koskevat huijaukset kuuluvat myös tähän ryhmään.

Lisäksi Héðinsdóttir lukee kolmanteen ryhmään myös käytännön, jossa esimerkiksi huoltoasema tai kauppa myy ”vastaleivottuina” leipomotuotteita, jotka on todellisuudessa vain paistettu paikanpäällä pakastetaikinasta.”

Hesari uutisoi Kuluttaja-lehden margariinitutkimuksen, jossa todettiin, ettei vähärasvaisin margariini suinkaan ole terveellisin.

“Lehden testissä terveellisimmiksi margariineiksi osoittautuivat 60 prosenttia rasvaa sisältävät Becel- ja Rainbow-margariinit sekä 70 prosenttia rasvaa sisältävä Keiju-margariini.”

Kumman sitkeässä elävät nämä ajatukset siitä, että vähärasvaisuus olisi samaa kuin terveellisyys. Kuten Juhana Harju kirjoittaa:

“Pari päivää sitten YLE Uutiset esimerkiksi kertoi rekkamiesten ruokavaliota kuvaillessaan, että “huomattava osa kuljettajien ruokavaliosta koostuu rasvaisista aineista.”

Kuitenkin uutisen perustana olevassa Työterveyslaitoksen tiedotteessa sanotaan selvästi, että “pehmeän rasvan saanti on vähäistä ja kovaa rasvaa sisältävien ruokien käyttö on liian yleistä.” Kysymyksessä olikin siis rasvan laatu, ei sen määrä.

Olisi hyvä, jos sitkeässä istuvat käsitykset vähärasvaisuuden terveellisyydestä voitaisiin viimein kitkeä pois. Rasva nimittäin ei ole se ongelma, vaan esimerkiksi rasvan laatu, epäterveelliset ruoanvalmistusmenetelmät sekä vihannesten ja hedelmien syönnin vähyys.”

Mitä margariinien käyttöön omassa kodissani tulee, niin ns. “sininen Keiju (70 %)” löytyy jääkapista, koska se on vegaanista. Mutta leivän päälle käytän kyllä usein paljon muuta kuin margariinia, esim. hummusta tai vaikka pestokastiketta.

Facebookissa eräs kavereistani kirjoitti tänään, miten kokee tulleensa Buranan huijaamaksi. Hän oli ostanut särkylääkkeita ajatellen, että isokokoisessa pakkauksessa on oletettavasti myös paljon tabletteja

Mutta jättimäisen kokoisessa pakkauksesta paljastui vain viisi (5) tablettia ja muovinen kotelo, jossa ne “on helppo ottaa mukaan”.

Eli jälleen muistutus siitä, miten pakkauskoko voi antaa väärän mielikuvan tuotteen määrästä ja kuinka kannattaa tutkailla pakkaustietoja vähän tarkemmin ennen ostamista.

Särkylääkkeiden maailmassa tietysti voi pohtia myös sitä, ostaako näitä paljon mainostettuja ja kalliimpia (sekä tietysti apteekeissa usein näkyvästi esiinlaitettuja) vai mahdollisesti halvempia rinnakkaislääkkeitä.

Sattui silmiin tieto kanadalaistutkimuksesta (via Consumerist), jonka mukaan tietynlaiset tupakkapakkaukset saavat ihmiset uskomaan, että kyseinen tupakka on vähemmän haitallista kuin joku toinen. Esimerkiksi vaaleansininen pakkaus miellettiin “terveellisemmäksi” kuin tummansininen.

Kanadassakaan tupakkaa ei saa mm. mainostaa lehdissä, joten tutkijoiden mukaan pakkaus on tämän vuoksi erityisen tärkeä myyntikeino. Tutkijat vaativat tupakoille samanlaisia pakkauksia, jotta mielikuvat eivät johtaisi harhaan ja kuvittelemaan jotakin tupakkamerkkiä vähemmän kuolettavaksi kuin toista. Tällöin esimerkiksi tuotemerkit laitettaisiin samalla fontilla ja koolla. Suuri tavoite, eikä tarvitse olla edes ennustaja uskoakseen, että tupakkateollisuus ei helposti moiseen suostu.

Tupakkaa en polta, mutta taatusti esimerkiksi vihreä pakkaus luo mielikuvaa vähemmän haitallisesta tupakasta. Ja se oranssi on äijätupakkaa, jossa luulojeni mukaan tervaa ja nikotiinia on tuhdisti.

Pakkaussuunnittelu, värit ja mielikuvat ovat mielenkiintoista aluetta. Myönnän, että olen viinipulloja valinnut ihan vain kivan etiketin perusteella. Mistäpä sitä kaltaiseni tavis muuten viinien välille osaisi eroa tehdä? Tosin nykyisin valinnat ovat helpottuneet Alkossa, kun syynäilen reilun kaupan ja luomun vaihtoehdot.