Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Terveys' merkittyjä kirjoituksia

»   Tehtävänimikkeenä Äiti -blogin Laura on tyytyväinen julkiseen terveydenhoitoon: ”Me emme ole vakuuttaneet lapsiamme. Olen aina luottanut että lääkäriin pieni ihminen pääsee silloin kun tarve on. Tämä oli eka kerta kun lääkäriä tarvitsimme ja kokemus oli kaikkea muuta kuin huono. Ajan sai nopeasti ja palvelu oli hyvää, mistä ne ihmiset aina oikein puhuvat? 2,5 äitivuoden aikana olen tasan kerran vienyt lapseni lääkäriin, tänään. Miettikää miten kipeäksi olisimme saaneet itsemme maksaa kalleista vakuutuksista, ja aivan turhaan. Maksan verorahoillani terveydenhuollosta, miksi en käyttäisi sitä tarpeen tullen? Neuvolasta tai hammashuollosta puhumattakaan. Ne vasta priimaa ovat olleetkin. Viikonloppupäivystykset jonoineen ovat aivan varmasti eriluokkaa mitä tälläisenä arkipäivänä. Mietin siltikin, että onko meidän terveydenhuolto demonisoitu ihan turhaan? Ainakin lasten kohdalla. Jaksan meinaan edelleen uskoa että lasten kanssa kyllä pääsee nopeastikkin hoitoon. Ja itse olen maanantaina menossa lääkäriin ja ajan varasin eilen. Asia ei ole kiireellinen mutta voin todeta että siitä huolimatta ajan sain aika kivasti vain viikon päähän. Ja muutenkin koko elämäni aikana käytetyt julkiset palvelut terveydenhuollossa ovat olleet mainiota, vatsatutkimuksista synnytykseen.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Jari Lyytimäki kirjoittaa, miten korppikotkien kuolemat liittyvät diklofenaakki-lääkeaineeseen. Lyytimäen mielestä lääkkeiden ympäristövaikutuksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota: ”Ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän lääkkeitä ja mainonta kannustaa käyttämään lääkkeitä jopa sellaisiin vaivoihin, joiden aiemmin annettiin parantua itsestään. Yksi keino haittojen vähentämiseen olisi se, että lääkkeiden mahdolliset ympäristöhaitat listattaisiin tuoteselosteissa yhtä tarkasti kuin mahdolliset sivu- ja haittavaikutukset ihmisille. Tämä pakottaisi nykyistä kattavampiin tutkimuksiin ja antaisi lääkkeiden ostajille mahdollisuuden valita ympäristöä vähemmän kuormittava tuote. Ympäristöhaittojen ehkäisy on myös yksi lisäperuste sairauksien ennaltaehkäisylle, jolloin lääkkeitäkään ei tarvita. Ehkäpä olisin voinut ehkäistä omankin tenniskyynärpääni monipuolisemmalla liikunnalla ja vähäisemmällä näppäimistön naputuksella.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leena kirjoittaa hedelmistä ja fruktoosista sekä kasvinsuojelujäämistä. Näistä kaikista on viime aikoina saatu aikaan pelottelevia otsikkoja. ”Sen sijaan, että ihmiset levittelee mitä kummallisempia juttuja elintarvikkeista netissä, kannataisi vaan soittaa ilmaisiin kuluttajapalveluihin. He selvittää asioita puolestasi. Tylsää sinällään, kun noita salaliitto-postauksia voi kirjottaa sitten vähemmän. [- – -] Viikon pelottelu-palkinto menee uutiselle, jossa peloteltiin tuholaisainejäämillä. (Koska Halloween…? )Muuten hyvä, mutta kyseessä on (taas) Jenkkilä ja siellä on asiat eri tavalla. Jos haluat oikein välttää tuholaisjäämiä, voit tehdä muutaman helpon arkisen teon: 1. Pese kasvikset ja hedemät ennen syöntiä. Ulkolaiset marjat ainakin minä pesen – ellen jopa liota ja huuhtele. Pakastevadelmat pitää keittää ennen mussuttamista. (Jos tosi paljon ahdistaa, kuori. Silloin tosin menetät myös terveellisiä ravintoaineita, joita on usein kuorikerroksessa.) 2. Osta kotimaista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jari Parantainen kertoo, miten apteekissa moni asiakas ei halua ostaa halvinta särkylääkettä. Asiakas uskoo, että kallis lääke toimii paremmin, vaikka särkylääkkeiden vaikuttavat aineet olisivat samat: ”Hyllystä toki löytyisi myös Aspiriinin kanssa samanhintaista Buranaa. Mutta se ei kelpaa. Kalliimpaa olla pitää. Jos muu ei auta, asiakas valitsee askin, jossa onkin enemmän pillereitä. Samat piruetit toistuivat joka viikko. Kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta satunnaisesta sekoilijasta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 5 kommenttia.

»   Luminosa kommentoi suomalaisten karkkisuhdetta: ”Missään muussa maassa en ole nähnyt niin valtavia karkkihyllyjä kuin Suomessa on isoissa marketeissa. Pienissäkin marketeissa on karkkeja ihan älytön valikoima. En tainnut koko Italian vuoteni aikana kuulla kenenkään kertaakaan sanovan, että haluaisi ostaa karkkia. Ruuat ja leivonnaiset olivat enemmänkin se juttu, josta puhuttiin. Suomessa taas kuulee useinkin, että ihmisten tekee mieli juuri karkkia. Mikä tahansa makea ei riitä, vaan sen on oltava karkkia. Lapsilla on karkkipäivä, ja on hyvin yleistä, että ihminen on karkkilakossa. Ihmisiä myös jonkin verran arvostellaan karkkimaun perusteella. Se on hämmentävää. Miten suomalaisten yhdeksi nautintoelintarvikkeeksi on muodostunut juuri eri väreillä, mauilla ja muodoilla muokattu sokeri?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) 3 kommenttia.

»   Luomulakko-blogi nostaa esiin kriittisempiä näkemyksiä mm. luomutuotannosta ja terveellisyysväitteistä. Viimeisimmän tekstin aiheena on suola: ”Ja sitten nämä kymmenet superterveelliset kivennäisaineet, joita kallis erikoissuola sisältää jopa useita miljoonasosa gramman puolikkaita kilossa. Nepäs taidat saada kaikki aivan tavallisesta ruokavaliosta syömällä terveellisesti kasviksia, hedelmiä, kokojyväviljaa ja niin edelleen ja tuota kautta saat niiden hyödyt, etkä saa samalla suolan haittoja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että typeryksiltä otetaan rahat pois, jos he välttämättä rahoistansa haluavat luopua, mutta tässä tapauksessa ihmisen elimistölle hyvin haitallisesta tuotteesta tehdään valheilla ja puolitotuuksilla terveystuote, jota sitten myydään tietämättömille käsittämättömään ylihintaan, niin se on äärettömän paheksuttavaa toimintaa ja suorastaan epämoraalista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Halvalla hyvää -blogissa hehkutetaan Lidlin hammasharjaa: ”Lidl teki sen taas. Nimittäin myy kohtuulliseen hintaan parasta hammasharjaa, jota olen koskaan käytellyt. Dentalux-merkkisen hammasharjan saa hintaan 1,39€. Harjan pää on näennäisen tarpeettomasti jaettu kahtia ja harjakset on aseteltu jing/jang-muodostelmaan. Feng shuit kohdallaan? Harjat muodostavat pituusprofiililtaan koveran muodon. Kaikki tämä vaikuttaa ensisilmäyksellä turhuudelta, mutta tositilanteessa harja tuntuu hampaissa aivan helvetin hyvältä ja vaikuttaisi myös puhdistavan todella hyvin. Hampaista tuntuu lähtevän tavallista enemmän likaa irti ja nopeasti!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Nokkonen hakkaa sprirulinan ja lanttu maca-juuren

perjantai 15. helmikuuta 2013 klo 12.00 kirjoittajana Mari Koo

Ulkomaisten superfoodien suurin hehkutus taitaa jo pitkälti olla mennyttä. Mutta törmäsin Heidi Kärkkäisen opinnäytetyöhön, jossa oli vertailtu muutamia ulkomaalaisia superfoodeja ja niiden suomalaisia vastineita.

Jos siis joku vielä suuresti kehuu sprirulinaa, gojia tai maca-juurta, niin vastaiskuna voi kehua nokkosta, mustikkaa, lanttua ja parsakaalia.

Tiivistelmässä kerrottiin oleellisimmat tulokset:

”Nokkosen ravintoainepitoisuus oli huomattavasti suurempi kuin ulkomailta tuodun spirulina-levän. Hampun- ja pellavansiemenen ravintoainepitoisuudet olivat samanlaiset. Mustikan ja goji-marjan vertailussa selvisi, että kuivattu mustikka ovat ravintoainepitoisuudeltaan samanlaisia goji-marjan kanssa. Kuivatun maca-juuren vertailussa lanttu ja parsakaali olisivat kuivattuina ravinteikkaampia kuin maca. Suomalaisia ja ulkomaisia superfoodeja verrattiin myös kilohintojen perusteella. Tuontielintarvikkeet olivat lähes kaikki kalliimpia kuin kotimaiset vastineet, sillä esimerkiksi nokkosta ja mustikkaa saa Suomessa ilmaiseksi pienellä vaivannäöllä.”

»   Kemikaalicocktailin Noora havaitsi, että purkkapussin ”100 % xylitolia” ei tarkoita, että purukumi olisi makeutettu vain ksylitolilla. Monessa tuotteessa onkin keinomakeuttaja asesulfaami K:ta: ”Asesulfaami K lasketaan sekä makeuttajaksi että aromivahventeeksi. Sen vuoksi valmistaja voi tuoteselosteessa kikkailla niin, että makeuttaja ei virallisesti olekaan makeuttaja, vaan maun vahvistaja. [- – -] K-ryhmän Pirkka-purukumien seasta löytyy kuitenkin ylläri! Pirkan piaprminttu -xylitolipurukumi on vertailuni ainoa ei lapsille markkinoitu täysxylitolipurkka, jossa ei ole asesulfaami K- tai muita makeuttajia xylitolin lisäksi. Pussi on vaatimaton (kuva vasemmalla), mutta ehdottomasti paras tuote, johon vertailussani törmäsin. Muissa Pirkka-purkissa oli asesulfaamia. Myönnän, että tajusin vasta tätä blogipostausta kirjoittaessa, että purkkarintama on paljon epäselvempi kuin olin kuvitellutkaan. Toivottavasti saamme tänne pian valmistajien näkemykset ja kommentit asiaan. Pirkka-purkan ja muiden lastenpurukumien lisäksi on vielä yksi vaihtoehto, ehkä se paras. Leafin Herra Hakkarainen -xylitolipastillit ovat väriaineettomia ja aromit luonnollisia. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea ihmettelee, miten rintasyöpäleikkauksen jälkeen voi olla vaikea löytää proteesiliivejä: ”En voi käsittää, ettei tämän kokoisessa kaupungissa myydä rintaliivejä, joissa olisi tasku proteesille. Täällä sairastuu syöpään koko ajan satoja naisia, joilta leikataan rinta pois. He tarvitsevat liivit, joissa voi pitää proteesia. Täällä ei niitä myydä. Eikun myydään, Lindexissä. Mutta ei niitä voi laskea, koska niitä myydään vain teoriassa eli netissä, myyjä ei ollut koskaan kuullutkaan. Netin kautta tilatut eivät ehdi tähän hätään. Sitäpaitsi jokanainen tietää, että rintaliivejä ei osteta sovittamatta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Markus Ossi havainnoi, miten apteekissa myydään kallista merivettä: ”Kuten pankeissakin, lähes joka apteekistahan löytyy nykyään tällainen tiskiltä löytyvä teline, jossa mainostetaan jotakin “viikon tuotetta”. Tällä kertaa mainostettavana tuotteena oli nenäsuihke, joka tehosi mainoksen mukaan mm. allergiaan. Nappasin tuon purkin käteeni, pyörittelin sitä ja huomasin, että valmistusaineissa luki, että purkin sisältö on merivettä. [- – -] Se, että ranskalainen merivesi on onnistuttu paketoimaan tuotteeksi, jota voidaan myydä 352 euron litrahinnalla suomalaisille apteekissa on sellainen taidonnäyte, että kaikille tässä myyntiketjussa mukana oleville pitäisi kyllä antaa joku tunnustus vuoden markkinointiteosta. Vaihtoehtoisesti tätä tuotetta voisi melkein ehdottaa vuoden turhakkeeksi.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Liisa-Maria Patjas kaipaa muistiinpanovälineitä esimerkiksi lääkäriin tai pankkiin: ”En kehtaa tehdä muistiinpanoja lääkärin vastaanotolla, ja siksi sitten unohdan lääkitysohjeet ja ruuhkautan puhelintunnit, kun joudun soittelemaan, että mitenkäs tää menikään. En ymmärrä, miksen kehtaa kirjoittaa asioita ylös. Konsulttina olen oppinut, että olen epäammattimainen, jos en asiakastapaamisessa tee muistiinpanoja. Siellä se siis on välttämättömyys, mutta lääkärin luona nolouden aihe. Tarvitsen varmaan lääkäriltä luvan teolleni. Voisiko kaltaisiani varten olla pari muistiinpanovihkoa ja kynää valmiina potilaan jakkaran vieressä? Vähän niin kuin pankissakin voisi olla. Tai melkein joka paikassa, missä hoidetaan tärkeitä asioita.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pöperöproffa Patrik Borkin mielestä terveellisen ruuan pitää olla kalliimpaa kuin epäterveellisen: ”Usein harmitellaan kuinka terveellinen syöminen on kalliimpaa. Eihän se hyvä asia ole ja ymmärrän harmituksen, mutta pohjimmiltani ajattelen totta kai se on ja tulee olemaankin. Maksaahan se laatu kaikessa muussakin – ja sitten pitää olla vaan tarkka, ettei maksa turhaa brändilisää millä ei sitten olekaan laadun kanssa aina tekemistä. Ja olen toki hintapoliittisten ratkaisujen kannalta, jotka alentavat terveellisten ruokien hintaa ja mahdollistavat terveellisempää syömistä tuloluokista riippumatta – mutta vaikka näitä toimenpiteitä tulisikin niin terveellinen ruoka on ja tulee pysymään aina kalliimpana. Sen ei ihannemaailmassa pitäisi olla niin, mutta niin se vain on.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Megaklinikka hoitaa hampaat tehokkaasti sopuhintaan ja netin varausjärjestelmätkin toimivat

maanantai 17. lokakuuta 2011 klo 16.49 kirjoittajana Mari Koo

Kävin tänään hammaslääkärillä Helsingin Kampissa Megaklinikalla, joka sai jo viime vuonna mediahuomiota mm. edullisten hintojen vuoksi. Oman vierailuni jälkeen voin kehua tehokkuutta, palvelua ja toimivia järjestelmiä.

Alunperin olin suunnitellut suosivani kunnallista hammashoitoa. Edellisestä hammaslääkärikäynnistä oli päässyt vierähtämään jo kolme vuotta.

Syyskussa soitin Helsingin ajanvaraukseen, josta minulle kerrottiin, että kotiin tulee ehdotus tarkastusajasta. Noin kuukauden kuluttua sain lapun: alustavasti minulle oli varattu aika tammikuussa eli kolmen kuukauden päähän. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että tarkastuksen paikkana olisi Jakomäki. Asun Helsingin keskustan liepeillä Viiskulmassa, ja julkisilla matka Jakomäen hammashoitoon kestää Reittioppaan mukaan n. 50 minuuttia.

Siis hammaslääkärikäynti tammikuussa Helsingin julkisissa palveluissa olisi vaatinut minulta ainakin 2,5 tuntia aikaa. Ja sen päälle sitten mahdolliset hoitokäynnit joskus tulevaisuudessa.

Päätin turvautua yksityisiin palveluihin. Koska Megaklinikkaa oli kehuttu, niin menin eilen sunnuntaina firman nettisivuille. Totesin kätevässä ajanvarausjärjestelmässä, että käyntimaksut vaihtelevat sen mukaan, milloin voi mennä paikalle. Minulla oli mahdollisuus ottaa se halvin (5 euroa) aika, tässä tapauksessa klo 14–15, ja tein varauksen suun perustutkimukseen. Maksoin käyntimaksun samantien verkkopankissa ja lisäksi täytin lomakkeen, jossa kyseltiin mm. mahdollisista sairauksistani.

Järjestelmä viestitti, että saan puoli tuntia ennen aikaani tekstiviestin. Näin kävi: viesti saapui klo 13.36, siinä oli varausnumero ja kehotus saapua viimeistään klo 14.06.

Menin paikalle, ilmoittauduin ja viiden minuutin odottelun jälkeen olin hammaslääkärin tutkailtavana. Jo silloin kolme vuotta sitten minulla oli yksi alkava reikä, ja se tuomittiin nyt paikattavaksi. Lisäksi yksi vanha paikka vaati uusimista ja toinen pieni reikä paikkausta. Lääkäri näytti tietokoneruudulta minullekin kyseiset hampaat. Samoin tuli lähete hammaskiven poistoon.

Lääkäri tiedusteli, haluaisinko ainakin osan hoidoista samantien. Hän kertoi, että jos en halua puudutusta, niin kaikki kolme paikkausta voidaan tehdä heti. Hän kertoi myös hinta-arvion.

Sanoin, että uskon kestäväni ilman puudutusta. Ja hyvin kestin.

Paikkausten jälkeen ystävällinen virolaislääkäri hyvästeli ja paikalle saapui suuhygienisti. Hän puhdisti hampaani ja poisti hammaskivet.

Aikaa meni kokonaisuudessaan noin tunti.

Perustutkimuksesta ja kolmesta paikasta omavastuuosuudekseni jäi 134,30 euroa, suuhygienistin hoidosta 23,30 euroa.

Eikä enää tarvitse mennä paikattavaksi, vaan vasta sitten seuraavaan tarkastukseen.

Myös Anna-Liisa Mikkelä kehuu Megaklinikkaa:

”Helsingissä olen nyt törmännyt aivan erilaiseen lääkäriasemaan: vaatimattomat, yksinkertaiset puitteet, nopea ajanvaraus, edullinen hinta. [- – -] 

Istuttuani hammaslääkärin tuolissa yli tunnin poistuin paikalta kevättä rinnassa: tajusin, että historianlehti on ratkaisevasti kääntynyt suomalaisen hammashoidon historiassa. Kokemus oli niin miellyttävä, että haluan muidenkin tietävän siitä.


Kuva: McSkeletor, Flickr

»   Timo kohtasi kauppareissulla Omega-rasvahappokapseleita kaupanneen myyjän: ”Varomattomuuttani jäin kaupan eteen hetkeksi notkumaan, jolloin nuorehko mies tuli luokseni kysyen: ”Anteeksi herra, mutta onko teillä tapana harjata hampaitanne?” Kysymys hieman hämmästytti, mutta vastasin myöntävästi, että kyllähän ne on ollut tapana pestä aamuisin ja iltaisin. [- – -] ”Olemme havainneet, että ihmiset unohtavat helposti ottaa päivittäisen kapselinsa. Siksi olemme kehittäneet kätevän pienikokoisen RED OMEGA 3 astian, jonka voi laittaa kätevästi kylpyhuoneen peilin alle hammasmukin viereen. Aina kun harjaa aamuin tai illoin hampaansa, niin muistaa kätevästi ottaa kapselinsa.” Naisilla on kuulemma tapana joskus antaa säälistä. Mietin, pitäisikö minun tehdä ostopäätös samasta syystä. En ostanut, sen sijaan minuun meni pieni piru. Kysyin esittelijältä, että voisiko hän kertoa vähän tarkemmin antaksantiinin vaikutuksesta rasvahappojen hapettumisen ehkäisijänä. Esittelijä katsoi minua epäluuloisen näköisenä. ”Kuule! Jos minä sen tietäisin, niin luuletko, että seisoisin tässä päivät pitkät kuuntelemassa ihmisten viisastelua? Meillä on hyvät nettisivut, käy siellä katsomassa.” hän sanoi lykäten esitteen kouraani. Se oli minusta hyvä vastaus, mitta en siitä huolimatta ollut valmis sijoittamaan 51,90 euroa krilliöljyyn.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Hammastikkuharja korvaa hammaslankaa

tiistai 20. syyskuuta 2011 klo 21.03 kirjoittajana Mari Koo

Kun kaupan hyllyssä osui silmiini hammastikkuharjapakkaus, niin päätin kokeilla muovitikkuja hammasvälien puhdistukseen.

Kohta pakkaus on kulunut loppuun (käytän muutaman tikun viikossa) ja olen varsin tyytyväinen. Ei tämäkään tuote ole täydellinen, mutta lankaa mukavampi käyttää ja perustikkuja tehokkaamman tuntuinen.

Haittana on tikkujen suhteellisen helppo vääntyily sekä muovijätteen synty. Yksi hammasväleistäni on näillekin liian tiukka, joten sen putsailen hammaslangalla (jos jaksan…). Hampaiden välien putsailulle tulee tällä tavoin varmasti enemmän hintaa kuin riittoisalla hammaslangalla tai perushammastikuilla (niissäkin on kelvollisia vaihtoehtoja), sillä paketti näitä muovitikkuja taisi maksaa noin kolme euroa.

Minulla on varsin tiukat hammasvälit, jonka vuoksi useimmat hammaslangat rispaantuvat tai jumiutuvat hammasväleihini. Lisäksi hammaslangan käyttö on mielestäni turhan vaivalloista, jonka vuoksi suurista suunnitelmistani huolimatta lankailu jää vähäiseksi.

Todennäköisesti nyt taas joku haluaa ehdottaa minulle hammaslankainta. Kiitos, mutta olen kokeillut, eikä kokemus ollut kovin kehuttava, sillä se lankainosa jäi kiinni hammasväliin. Ennemmin tikuttelen näillä muoviharjoilla.

»   Matti Mattila harmittelee, että osti Rainbow-laastaria: ”Yksittäispakatun laastarin paperinen suoja ei avautunut ehjänä kuten laadukkaamman Salvequickin, vaan repesi oudosti niin, että sain kynsiä laastarin suojakääreen riekaleiden seasta. Laastari tuntui heti kovin teipinomaiselta, mutta en antanut sille sitten sen enempää huomiota. Seuraavana aamuna laastari yksinkertaisesti putosi itsekseen iholta, joten sitä ei tarvinnut alkaa nyhtää pois paikoiltaan. Se taisi olla merkki heikkolaatuisesta liimasta. Naarmu oli parantunut eikä jäljellä ollut enää kuin huomaamaton vaaleanpunainen jälki ja muisto menneestä. Aivan näin helpolla en kuitenkaan päässyt. Joidenkin tuntien kuluttua haavan ympärillä ollut iho alkoi kutista. Vilkaisin nahkaa ja siinä oli punainen laastarin kuva. Mitä ilmeisimmin liima-aine oli alkanut ärsyttää hipiääni. Kutina jatkui vielä illalla, vaikka laastarin ajoista oli kulunut jo puoli päivää.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Jutta ihmettelee, miksei suomalaisella reseptillä saa lääkkeitä toisesta EU-maasta: ”Kysyin suomalaisesta apteekista farmaseutilta, voinko ostaa tarvittaessa suomalaisen lääkärin reseptillä lääkkeitä toisesta EU-maasta. Farmaseutin mukaan ei onnistu. Myöskään muun EU-maan lääkärin resepti ei kelpaa meikäläisessä apteekissa. Eihän tämä näin pitäisi olla. Meidänhän pitäisi pystyä asioimaan kaikissa EU-maissa samaan tapaan. Ja Kelakin korvaa eri EU-maissa annetut hoidot kunkin EU-maan terveydenhoitojärjestelmän huomioon ottaen. Eivätkö siis eri EU-maiden lääkärit, jotka reseptejä kirjoittavat,olekaan samanarvoisia? Minua ei haittaisi, jos suomalaisella reseptilläni saisin vastaavaa, mutta vaikka eri nimistä lääkettä ulkomaisesta EU-maan apteekista. Meikäläistä vastaavan lääkearsenaalin oletan olevan tarjolla eri EU-maissa. Tämä on ilmiselvä epäkohta. Potilaan siis ulkomailla tulisi mennä sikäläisen EU-lääkärin luokse kelvollisen reseptin saadakseen. Sehän on silkkaa tuhlausta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jutta sai lääkäriltään reseptin, jota ei halunnut. Hän kirjoittaa tekstissään Duodecim-lehden Ft Hanna Toiviaisen artikkelista, jonka mukaan potilaat vaikuttavat lääkemääräyksiin ja erityisesti yksityislääkärit haluavat miellyttää asiakkaita: ”Ja yleisen käsityksen mukaanhan kunnon lääkäri on se, joka määrää lääkettä. Jotta potilas lähtisi tyytyväisenä ja tulisi vastaanotolle toistekin, yksityislääkäri kaiketi siis herkemmin kirjoittaa potilaalle lääkereseptin kuin julkisen sektorin lääkäri, jonka ei tarvitse kilvoitella potilaista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea lähti aurinkolasiostoksille: ”Minäpä Nissenille ensimmäiseksi, koska Nissen oli muistaakseni olevinaan edullisempi kuin kukaan. Näyteikkunassaan lupasivat 200 kehyksen valikoimasta aurinkolasit 165 eurolla. Ei paha, ajattelin ja tsuumailin, että missähän päin ne 200 kehystä ovat valittavina. Näytillä oli noin 10 kehystä, toinen toistaan rumempia. Siitä huolimatta kysäisin, että, mitähän tuo tarjoushinta muuta pitää sisällään kuin näitä rumia viisi vuotta sitten muodissa olleita kehyksiä. Peruslinssit ilman ohennuksia, sanoi myyjä. Jos haluaa ne normit heijastuksenestot ja ohennetun linssin, joka tällaiselle miinus kuutosen ihmiselle on välttämätön, olisi hinta semmoiset pikkasta vailla neljäsataa. Neljä. Sataa. Viereinen optikkolike tarjosi oikein hyvän näköistä pokaa ja siihen ohennetut ja heijastamattomat linssit hintaan 450. Ovipielen mainos kirkui samaan aikaan 165 euroa. Mutta sillä hintaa olisi saanut vain, jos joku kolmesta rumasta kehyksestä sentin paksuisilla linsseillä olisi kelvannut. Ei tullut kauppoja sielläkään.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset