»   Liisa-Maria Patjas kaipaa muistiinpanovälineitä esimerkiksi lääkäriin tai pankkiin: “En kehtaa tehdä muistiinpanoja lääkärin vastaanotolla, ja siksi sitten unohdan lääkitysohjeet ja ruuhkautan puhelintunnit, kun joudun soittelemaan, että mitenkäs tää menikään. En ymmärrä, miksen kehtaa kirjoittaa asioita ylös. Konsulttina olen oppinut, että olen epäammattimainen, jos en asiakastapaamisessa tee muistiinpanoja. Siellä se siis on välttämättömyys, mutta lääkärin luona nolouden aihe. Tarvitsen varmaan lääkäriltä luvan teolleni. Voisiko kaltaisiani varten olla pari muistiinpanovihkoa ja kynää valmiina potilaan jakkaran vieressä? Vähän niin kuin pankissakin voisi olla. Tai melkein joka paikassa, missä hoidetaan tärkeitä asioita.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pöperöproffa Patrik Borkin mielestä terveellisen ruuan pitää olla kalliimpaa kuin epäterveellisen: “Usein harmitellaan kuinka terveellinen syöminen on kalliimpaa. Eihän se hyvä asia ole ja ymmärrän harmituksen, mutta pohjimmiltani ajattelen totta kai se on ja tulee olemaankin. Maksaahan se laatu kaikessa muussakin – ja sitten pitää olla vaan tarkka, ettei maksa turhaa brändilisää millä ei sitten olekaan laadun kanssa aina tekemistä. Ja olen toki hintapoliittisten ratkaisujen kannalta, jotka alentavat terveellisten ruokien hintaa ja mahdollistavat terveellisempää syömistä tuloluokista riippumatta – mutta vaikka näitä toimenpiteitä tulisikin niin terveellinen ruoka on ja tulee pysymään aina kalliimpana. Sen ei ihannemaailmassa pitäisi olla niin, mutta niin se vain on.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Timo kohtasi kauppareissulla Omega-rasvahappokapseleita kaupanneen myyjän: “Varomattomuuttani jäin kaupan eteen hetkeksi notkumaan, jolloin nuorehko mies tuli luokseni kysyen: “Anteeksi herra, mutta onko teillä tapana harjata hampaitanne?” Kysymys hieman hämmästytti, mutta vastasin myöntävästi, että kyllähän ne on ollut tapana pestä aamuisin ja iltaisin. [- - -] “Olemme havainneet, että ihmiset unohtavat helposti ottaa päivittäisen kapselinsa. Siksi olemme kehittäneet kätevän pienikokoisen RED OMEGA 3 astian, jonka voi laittaa kätevästi kylpyhuoneen peilin alle hammasmukin viereen. Aina kun harjaa aamuin tai illoin hampaansa, niin muistaa kätevästi ottaa kapselinsa.” Naisilla on kuulemma tapana joskus antaa säälistä. Mietin, pitäisikö minun tehdä ostopäätös samasta syystä. En ostanut, sen sijaan minuun meni pieni piru. Kysyin esittelijältä, että voisiko hän kertoa vähän tarkemmin antaksantiinin vaikutuksesta rasvahappojen hapettumisen ehkäisijänä. Esittelijä katsoi minua epäluuloisen näköisenä. “Kuule! Jos minä sen tietäisin, niin luuletko, että seisoisin tässä päivät pitkät kuuntelemassa ihmisten viisastelua? Meillä on hyvät nettisivut, käy siellä katsomassa.” hän sanoi lykäten esitteen kouraani. Se oli minusta hyvä vastaus, mitta en siitä huolimatta ollut valmis sijoittamaan 51,90 euroa krilliöljyyn.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Matti Mattila harmittelee, että osti Rainbow-laastaria: “Yksittäispakatun laastarin paperinen suoja ei avautunut ehjänä kuten laadukkaamman Salvequickin, vaan repesi oudosti niin, että sain kynsiä laastarin suojakääreen riekaleiden seasta. Laastari tuntui heti kovin teipinomaiselta, mutta en antanut sille sitten sen enempää huomiota. Seuraavana aamuna laastari yksinkertaisesti putosi itsekseen iholta, joten sitä ei tarvinnut alkaa nyhtää pois paikoiltaan. Se taisi olla merkki heikkolaatuisesta liimasta. Naarmu oli parantunut eikä jäljellä ollut enää kuin huomaamaton vaaleanpunainen jälki ja muisto menneestä. Aivan näin helpolla en kuitenkaan päässyt. Joidenkin tuntien kuluttua haavan ympärillä ollut iho alkoi kutista. Vilkaisin nahkaa ja siinä oli punainen laastarin kuva. Mitä ilmeisimmin liima-aine oli alkanut ärsyttää hipiääni. Kutina jatkui vielä illalla, vaikka laastarin ajoista oli kulunut jo puoli päivää.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Jutta ihmettelee, miksei suomalaisella reseptillä saa lääkkeitä toisesta EU-maasta: “Kysyin suomalaisesta apteekista farmaseutilta, voinko ostaa tarvittaessa suomalaisen lääkärin reseptillä lääkkeitä toisesta EU-maasta. Farmaseutin mukaan ei onnistu. Myöskään muun EU-maan lääkärin resepti ei kelpaa meikäläisessä apteekissa. Eihän tämä näin pitäisi olla. Meidänhän pitäisi pystyä asioimaan kaikissa EU-maissa samaan tapaan. Ja Kelakin korvaa eri EU-maissa annetut hoidot kunkin EU-maan terveydenhoitojärjestelmän huomioon ottaen. Eivätkö siis eri EU-maiden lääkärit, jotka reseptejä kirjoittavat,olekaan samanarvoisia? Minua ei haittaisi, jos suomalaisella reseptilläni saisin vastaavaa, mutta vaikka eri nimistä lääkettä ulkomaisesta EU-maan apteekista. Meikäläistä vastaavan lääkearsenaalin oletan olevan tarjolla eri EU-maissa. Tämä on ilmiselvä epäkohta. Potilaan siis ulkomailla tulisi mennä sikäläisen EU-lääkärin luokse kelvollisen reseptin saadakseen. Sehän on silkkaa tuhlausta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jutta sai lääkäriltään reseptin, jota ei halunnut. Hän kirjoittaa tekstissään Duodecim-lehden Ft Hanna Toiviaisen artikkelista, jonka mukaan potilaat vaikuttavat lääkemääräyksiin ja erityisesti yksityislääkärit haluavat miellyttää asiakkaita: “Ja yleisen käsityksen mukaanhan kunnon lääkäri on se, joka määrää lääkettä. Jotta potilas lähtisi tyytyväisenä ja tulisi vastaanotolle toistekin, yksityislääkäri kaiketi siis herkemmin kirjoittaa potilaalle lääkereseptin kuin julkisen sektorin lääkäri, jonka ei tarvitse kilvoitella potilaista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mea lähti aurinkolasiostoksille: “Minäpä Nissenille ensimmäiseksi, koska Nissen oli muistaakseni olevinaan edullisempi kuin kukaan. Näyteikkunassaan lupasivat 200 kehyksen valikoimasta aurinkolasit 165 eurolla. Ei paha, ajattelin ja tsuumailin, että missähän päin ne 200 kehystä ovat valittavina. Näytillä oli noin 10 kehystä, toinen toistaan rumempia. Siitä huolimatta kysäisin, että, mitähän tuo tarjoushinta muuta pitää sisällään kuin näitä rumia viisi vuotta sitten muodissa olleita kehyksiä. Peruslinssit ilman ohennuksia, sanoi myyjä. Jos haluaa ne normit heijastuksenestot ja ohennetun linssin, joka tällaiselle miinus kuutosen ihmiselle on välttämätön, olisi hinta semmoiset pikkasta vailla neljäsataa. Neljä. Sataa. Viereinen optikkolike tarjosi oikein hyvän näköistä pokaa ja siihen ohennetut ja heijastamattomat linssit hintaan 450. Ovipielen mainos kirkui samaan aikaan 165 euroa. Mutta sillä hintaa olisi saanut vain, jos joku kolmesta rumasta kehyksestä sentin paksuisilla linsseillä olisi kelvannut. Ei tullut kauppoja sielläkään.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kirsti Ellillä kirjoittaa terveydenhuollosta: “Olen julkisen terveydenhuollon kannattaja periaatteellisella tasolla, mutta kun on omat silmät kysymyksessä aion soittaa yksityiselle lääkäriasemalle ja hommata itseni hoitoon ilman jonotuksia. Luupääystävällä on minua paremmat tulot, mutta hän menee aina terveyskeskukseen ja pitää siellä meteliä ehkäistäkseen yhteiskunnan kahtiajakautumista. On huono juttu jos vain köyhät käyttävät julkisia ja varakkaat karkaavat yksityisille. Olen samaa mieltä, mutta kuten sanottu, istun tässä koneen ääressä odottamassa että yksityinen terveysasema avaa ajanvarauksensa. Se poliittinen periaate, jota tässä yhteiskunnassa on noudatettu 90-luvun alun lamasta lähtien konkretisoituu nyt minun kohdallani. Tunnen itseni rintamakarkuriksi. Köyhien oikeuksia julkisiin terveyspalveluihin kyllä puolustan, mutta kun pitäisi itse turvautua niihin, turvaudun yksityiseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Aimoa ovat vaivanneet kalaöljyröyhtäykset, mutta nyt hän havaitsi uuden tuotteen, josta toivoi apua: “Löysinkin sitten ilokseni apteekista uusia kapseleita, jotka ensinnäkin hajoavat vasta suolistossa ja toisekseen ovat piparmintun makuisia. Mutta siis hei hetkonen. Jos kapselit hajoavat vasta suolistossa ja jos ne eivät röyhtäytä, niin miksi niiden pitää olla piparmintunmakuisia? Mistä suolisto tietää, miltä kapselit maistuvat? Kiinnostaako suolistoa kapseleiden maku? Tykkääkö suolisto piparmintusta?” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Terhi Heinilää harmittaa, kun kampaaja syyllistää hiusten kotihoidon heikkoudesta tai hieroja vähäisestä venyttelystä: “Jokainen meistä pitää omaa osaamistaan ja omaa alaansa tärkeimpänä maailmassa. Kampaajan mielestä hiusten kunnosta huolehtiminen on olennaista, kosmetologille ihonhoito on kaikkein tärkeintä, hierojalle lihashuolto ja venyttely, personal trainerille säännöllinen liikunta ja niin edelleen. Miksi kuitenkin nämä hyvinvoinnin ja asiakaspalvelun ammattilaiset usein pilaavat palvelukokemuksen syyllistämällä asiakasta vääränlaisesta käytöksestä? Itse uskon myönteisen, kannustavan palautteen olevan tehokkaampaa. Ja sitä paitsi pitävän myös asiakaspalvelijan paremmin leivässä. Itse olen vaihtanut ainakin kampaajaa ja hierojaa kyllästyttyäni syyllistävään palautteeseen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tea kritisoi maitomarkkinoinnin vahvaa asemaa mm. suomalaiskouluissa: NY Times nosti hiljattain esille kiinnostavaa kytköstä ravitsemussuositusten ja maataloustuotannon välillä. Minulle fanaatikkona on tietenkin aina iso nautinto lukea, kuinka pahiksia esitetään epäedullisessa valossa, mutta harvinainen nautinto se on, sillä tästä aiheesta ei Suomessa vaan voisi keskustella. Meillähän pidetään ihan normaalina, että yksi teollisuudenala saa markkinoida omia tuotteitaan kouluissa ja neuvoloissa millä tahansa terveysmielikuvilla, eikä mikään terveysväittämiä koskevaa lainsäädäntöä valvova elin ole kiinnostunut puuttumaan siihen. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lupiinia häiritsee superfood-hehkutus: “Entisestä lempikaupastani Ruohonjuuresta on tullut superfood-tavaratalo täynnä kalliita ja eksoottisia rouheita, jauheita ja uutteita, joiden luvataan nuorentavan soluja, parantavan mieskuntoa ja muutenkin elämänlaatua. Voi olla, tai sitten ei. Erektio-ongelmiin ruoka tuskin auttaa, hyvä olo voi tulla tietysti oman kurinalaisuuden illuusiosta ja jos mössöjen mausta sattuu tykkäämään, sitä kautta. Minua itseäni ärsyttävät kuitenkin katteettomat terveysväittämät ja se, että kauden hype-tuote (oli se sitten goji-marja tai kookosöljy) on roudattu toiselta puolen maapalloa ja sille on lätkäisty reipas superfood-lisä kilohintaan.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalikimaran Anja Nystén kirjoittaa Turun Sanomien uutisesta, jonka mukaan raskaana oleville naisten kosmetiikan käyttöä kannattaisi rajoittaa, sillä kosmetiikka voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Nysténin mielestä monet muutkin voisivat vähentää kosmetiikkaa, mutta tarvitaan myös muita kemikaalirajoituksia: “Deodoranttia pidetään must-asiana, vaikka moni pärjäisi ilmankin. Osa hikoilee enemmän, osa vähemmän. Itse en ole koskaan edes oppinut käyttämään dödöjä, eikä kukaan koskaan – edes perheenjäsenistä – ole maininnut hienhajusta. Tiedän tällaisia ihmisiä olevan muitakin. He vain eivät pahemmin mainosta dödöttömyyttään. Sama pätee jatkuvaan rasvaamiseen. Kuivaihoinen voi tarvita ihovoiteita, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi jokainen kropan osa pitää rasvata omalla tuotteella. Eikös eräässä mainoksessakin todeta, että kauneus tulee sisältä päin? Luonnonaineissakin muuten on hormonitoimintaan vaikuttavia aineita. [- - -] Hiusten värjäämisen lopetin muutama vuosi sitten kokonaan. Hiustenhoitoainetta en tarvitse, sillä se aiheuttaa vain lättänän kampauksen. Olen kosmetiikkamyyjien painajaisasiakas. Kosmetiikka on yksi altistuslähde, mutta lähteitä on paljon muitakin, kuten PVC-muovi ftalaatteineen tai elektroniikka palonestoaineineen. PVC:tä käytetään yleisesti monissa tuotteissa. Onko esimerkiksi viisasta pitää tietsikkaa makuuhuoneessa? Raskaanaolevien kosmetiikkarajoitus on varmasti paikallaan. Mielestäni tarvitaan muitakin toimia.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Tuuli Hakulinen kirjoittaa venäläisen ja suomalaisen terveydenhuollon eroista. “Suomessa lääkkeet on jaettu jyrkästi kahtia – apteekissa myytäviin, lääketeollisuuden tuottamiin ja myymiin lääkkeisiin ja luonnontuotteisiin, joita myydään vain Tarot-korttien ja muun humpuukin kanssa samalla hyllyllä esoteerisissä rihkamakaupoissa, ja joita ei saa edes kutsua lääkkeeksi. Venäjällä lääkärit määräävät hoitoon usein sekä kemiallisia lääkkeitä että luonnontuotteita. Luonnontuotteita myydään apteekissa yhtä asiallisessa muodossa kuin tavallisiakin lääkkeitä. Itsekään en pitänyt luonnonlääkkeitä oikeina lääkkeinä, ennen kuin sain hoidettua yrttiliuos Maraslavinia purskuttamalla kroonisen ientulehdukseni pois parissa viikossa. Tuloksen nähtyään suomalainen hammaslääkärini innostui ja pyysi tuomaan hänellekin tuliaisiksi pullollisen tätä “ihmeliuosta”. (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   HS julkaisi taannoin jutun gojimarjojen torjunta-ainejäämistä, jota Kulutusjuhlassakin käsiteltiin. Lauri kuitenkin toteaa, että jutussa ei kerrottu kasvisten torjunta-ainejäämistä riittävästi: “Nostamalla esiin, että tutkitut marjat sisältävät raja-arvon ylittävän määrän torjunta-ainetta Hesari synnyttää mielikuvan marjojen myrkyllisyydestä. Sivumennen artikkelissa kuitenkin mainitaan, että marjojen asetamipridipitoisuudet pidetään tavallista alhaisempina siksi, että ihmiset saavat muusta ruoasta niin suuria määriä tätä torjunta-ainetta. Kuinka ollakaan, kirsikoille sallitaan asetamipridiä 0.2 mg / kg. Tavallisen kotimaisen kurkun sallittu asetamipridimäärä on 0.3 mg / kg. Salaatille puolestaan sallitaan torjuntamyrkkyä hulppeat 5 mg / kg. (Lähde.) Tullilaboratorion testaamissa marjoissa asetamipridipitoisuus oli puolestaan ollut enimmillään 0.067 mg / kg – siis lähes 75 kertaa vähemmän kuin kotimaisessa maatiaissalaatissa! (Lähde.) Tästä huolimatta moni kokeiluhenkinen jättää nyt gojimarjan hyllyyn, ja santsaa kenties tilalle kurkkua, kirsikoita tai salaattia. Ja jos korvaat goji-kourallisen kurkulla saat kehoosi yli neljä kertaa enemmän torjunta-ainetta, kuin ihmemarjoja popsien.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kelan blogissa Hennamari Mikkola kirjoittaa hammaslääkäripalveluiden hinnoista: “Teimme hiljattain Kelan tilastoista kuntakohtaisen hintavertailun pienen paikan osalta. Hintaerot olivat suuret. Pääkaupunkiseudulta ja muista suuremmista kaupungeista kannattaa jo ehkä matkustaa maaseudulle hoidattamaan hampaansa. Kela-korvaus perustuu kiinteään hintaan. Toisin sanoen, onko asiakkaan maksama hinta suuri vai pieni, ei vaikuta Kela-korvauksiin, mutta tuntuu kuluttajan kukkarossa. Mitä korkeampi hinta on, sitä suurempi on kuluttajan omavastuu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.