“Ihmiselle vaarallisia ruokarikoksia ovat muun muassa olleet allergeenitiedon pois jättäminen elintarvikepakkauksista, mustan kenkälankin käyttö oliivien värin tehostamiseen, ihmisravinnoksi kelpaamattoman lihan myynti ruuantuotantoon ja terveystarkastustodistusten väärentäminen.”

Näin kertoo Ruokatiedon artikkeli, jossa Islannin teollisuusliiton SI:n edustaja Ragnheiður Héðinsdóttir selventää esimerkein erilaisia ruokaväärennöksiä.

Suomessahan viime vuonna nousivat laajasti esiin epäilyt siitä, että mm. kalatiskillä ei välttämättä myydä niin tuoretta eväkästä kuin väitetään. Mutta osataan sitä siis muuallakin.

Vakavia ja moraalittomia rahanhuijaustapoja, mutta eivät terveydelle vaaraksi, ovat mm. tavanomaisen ruuan myyminen luomuna, peruskasviöljyn markkinointi parhaana extra virgin –öljynä tai väärän kalalajin kauppaus arvokalana.

“Héðinsdóttir kertoo erään islantilaisyrityksen pystyneen tienaamaan yli 940 000 euroa yhdeksän kuukauden aikana myymällä koljaa, valkoturskaa ja muita vähemmän arvostettuja kaloja turskana ja monnina.”

Lisäksi yksi ruokahuijausten ryhmä ovat tapaukset, joissa kuluttaja päätyy tekemään ruokavalintoja vääristä perusteista.

“Ruuan arvostusta kuluttajan silmissä on koetettu nostaa esimerkiksi väittämällä perusteettomasti, ettei tuote sisällä kolesterolia tai natriumglutamaattia. Kilpailijan ruokia kohtaan on voitu herättää epäilyksiä antamalla valheellisesti ymmärtää, että ne sisältävät vähäarvoisempia ruhonosia. Alkuperämaata koskevat huijaukset kuuluvat myös tähän ryhmään.

Lisäksi Héðinsdóttir lukee kolmanteen ryhmään myös käytännön, jossa esimerkiksi huoltoasema tai kauppa myy ”vastaleivottuina” leipomotuotteita, jotka on todellisuudessa vain paistettu paikanpäällä pakastetaikinasta.”

Hesari uutisoi Kuluttaja-lehden margariinitutkimuksen, jossa todettiin, ettei vähärasvaisin margariini suinkaan ole terveellisin.

“Lehden testissä terveellisimmiksi margariineiksi osoittautuivat 60 prosenttia rasvaa sisältävät Becel- ja Rainbow-margariinit sekä 70 prosenttia rasvaa sisältävä Keiju-margariini.”

Kumman sitkeässä elävät nämä ajatukset siitä, että vähärasvaisuus olisi samaa kuin terveellisyys. Kuten Juhana Harju kirjoittaa:

“Pari päivää sitten YLE Uutiset esimerkiksi kertoi rekkamiesten ruokavaliota kuvaillessaan, että “huomattava osa kuljettajien ruokavaliosta koostuu rasvaisista aineista.”

Kuitenkin uutisen perustana olevassa Työterveyslaitoksen tiedotteessa sanotaan selvästi, että “pehmeän rasvan saanti on vähäistä ja kovaa rasvaa sisältävien ruokien käyttö on liian yleistä.” Kysymyksessä olikin siis rasvan laatu, ei sen määrä.

Olisi hyvä, jos sitkeässä istuvat käsitykset vähärasvaisuuden terveellisyydestä voitaisiin viimein kitkeä pois. Rasva nimittäin ei ole se ongelma, vaan esimerkiksi rasvan laatu, epäterveelliset ruoanvalmistusmenetelmät sekä vihannesten ja hedelmien syönnin vähyys.”

Mitä margariinien käyttöön omassa kodissani tulee, niin ns. “sininen Keiju (70 %)” löytyy jääkapista, koska se on vegaanista. Mutta leivän päälle käytän kyllä usein paljon muuta kuin margariinia, esim. hummusta tai vaikka pestokastiketta.

Facebookissa eräs kavereistani kirjoitti tänään, miten kokee tulleensa Buranan huijaamaksi. Hän oli ostanut särkylääkkeita ajatellen, että isokokoisessa pakkauksessa on oletettavasti myös paljon tabletteja

Mutta jättimäisen kokoisessa pakkauksesta paljastui vain viisi (5) tablettia ja muovinen kotelo, jossa ne “on helppo ottaa mukaan”.

Eli jälleen muistutus siitä, miten pakkauskoko voi antaa väärän mielikuvan tuotteen määrästä ja kuinka kannattaa tutkailla pakkaustietoja vähän tarkemmin ennen ostamista.

Särkylääkkeiden maailmassa tietysti voi pohtia myös sitä, ostaako näitä paljon mainostettuja ja kalliimpia (sekä tietysti apteekeissa usein näkyvästi esiinlaitettuja) vai mahdollisesti halvempia rinnakkaislääkkeitä.

Sattui silmiin tieto kanadalaistutkimuksesta (via Consumerist), jonka mukaan tietynlaiset tupakkapakkaukset saavat ihmiset uskomaan, että kyseinen tupakka on vähemmän haitallista kuin joku toinen. Esimerkiksi vaaleansininen pakkaus miellettiin “terveellisemmäksi” kuin tummansininen.

Kanadassakaan tupakkaa ei saa mm. mainostaa lehdissä, joten tutkijoiden mukaan pakkaus on tämän vuoksi erityisen tärkeä myyntikeino. Tutkijat vaativat tupakoille samanlaisia pakkauksia, jotta mielikuvat eivät johtaisi harhaan ja kuvittelemaan jotakin tupakkamerkkiä vähemmän kuolettavaksi kuin toista. Tällöin esimerkiksi tuotemerkit laitettaisiin samalla fontilla ja koolla. Suuri tavoite, eikä tarvitse olla edes ennustaja uskoakseen, että tupakkateollisuus ei helposti moiseen suostu.

Tupakkaa en polta, mutta taatusti esimerkiksi vihreä pakkaus luo mielikuvaa vähemmän haitallisesta tupakasta. Ja se oranssi on äijätupakkaa, jossa luulojeni mukaan tervaa ja nikotiinia on tuhdisti.

Pakkaussuunnittelu, värit ja mielikuvat ovat mielenkiintoista aluetta. Myönnän, että olen viinipulloja valinnut ihan vain kivan etiketin perusteella. Mistäpä sitä kaltaiseni tavis muuten viinien välille osaisi eroa tehdä? Tosin nykyisin valinnat ovat helpottuneet Alkossa, kun syynäilen reilun kaupan ja luomun vaihtoehdot.

Ruokakaupan alekorissa sattui silmiin pullo, joka paljastui tarkemmassa tutkailussani golfareille tarkoitetuksi Flow-juomaksi. Enpä tiennytkään, että eri urheilulajien eikoisjuomia voidaan myydä jopa S-marketissa. Tarjouskorissa juoman hinta oli 2,50 euroa.

Minua moinen juoma lähinnä huvittaa. Miten muka golf olisi niin erityistä, että se vaatisi oman nesteensä?

Suomalaisvalmistajan nettisivuilla tietysti vakuutetaan Flow’n merkitystä:

“Juoman miellyttävä maku ja, ennen kaikkea, ainutlaatuiset tuoteominaisuudet takaavat pitkäkestoisen suorituskyvyn ja korkean keskittymiskyvyn.”

Lisäksi kehutaan, että tuote on valmistettu luonnon omista aineista. Niin on käsittääkseni aika moni muukin elintarvike.

Sama firma markkinoi myös toista Flow-juomaa, Flow Endurancea, joka vaikuttaa iskevän viime vuodet esillä olleisiin ns. hyvinvointijuomien kenttään.

“Aivan tavallinen, hyötyliikuntaa, kävelyä tai hölkkää harrastava ihminen voi juoman avulla tehdä liikuntahetkestään pidemmän ja nautinnollisemman. Vähemmän liikuntaa harrastava voi saada innostuksen säännölliseen liikuntaan, kun hän huomaa jaksavansa paremmin ja lihakset ovat vähemmän kipeitä suorituksen jälkeen.

Endurance poikkeaa muista juomista siinä, että se huomioi urheilusuorituksen sekä fyysisenä että henkisenä kokonaisuutena.”

Just. Ainesosalistalla ovat mm. lähdevesi, fruktoosi, glukoosi, maitohappo, glyseroli, mehutiivisteen, trimagnesiumdisitraatti, trikaliumsitraatti, rannikkomännyn kuoriuute, vihreäteeuute ja inositoli.

Meikäläisen, tavallisen hyötyliikkujan, hölkkiin miellyttävyyttä tuo se, että on juonut ihan tavallista vettä tarpeeksi. Sen ainesosa on, öh, vesi? Ja tietysti syönyt ruokaa, niin on energiat kohdillaan. Jaksaa nimittäin paremmin. Ja lihaskipeyteen vaikuttaa mm. venyttely.

Tavallinen hyötyliikkuja ei käsittääkseni tarvitse mitään sen ihmeempää, mutta toki rahansa saa jokainen käyttää vaikka erikoisjuomiin.

Mukavaa tietysti, että suomalainen elintarviketeollisuus innovoi. Mutta voisiko sen keksimisen kohdentaa toisin, esimerkiksi Suomen olosuhteissa kasvavien, mutta toistaiseksi vähän hyödynnettyjen viljelykasvien (esim. härkäpapu, nokkonen, pellava) kehittämiseen?

(Kuva: Flow Drinks Oy, nettisivu)

Itseäni ei vaivaa keväinen siitepöly tai karvaiset eläimet (sen sijaan katupöly tunkee fillaroidessa silmiin, nenään ja suuhun), mutta aika moni tuttu joutuu nappailemaan allergialääkkeitä näiden vuoksi. Koska asun kissan kanssa ja täällä vierailevat kaverit välillä harmittelevat, että oman läkkeet jäivät kotiin, niin päätin käydä ostamassa tovereita ajatellen paketillisen pillereitä.

Lääkehyllyn edessä hämmensi samalla tavalla kuin särkylääkkeitäkin ostaessa. Tuotemerkkejä oli useita: joitakin tuttuja nimiä mainonnan ansiosta, sitten halvempia versioita. Eri pakkauskokoja, erilaisia annostuohjeita.

Eli vertailu oli vaikeaa. Otin sitten sen halvimmin ajatellen, että saa luvan kelvata kavereille.

Mutta olisi mukava kuulla allergioista kärsivien kommentteja. Oletteko huomanneet eroja näiden reseptivapaiden lääkkeiden tehossa tai muussa toiminnassa?

Lisäksi silmiini sattui New York Timesin artikkeli nenähuuhtelusta ja sen hyödyistä myös allergiaoireissa. Itse olen todennut nenähuutelukannun, ns. sarvikuonon, hyväksi flunssatukkoisuudessa.

Eräs toveri valitti taannoin hammaslankaongelmaa. Hänen suosikkihammaslankaansa ei enää myyty tavallisissa kaupoissa, ainoastaan apteekissa, ja hinta oli sen mukainen.

Tämä tietysti harmitti miestä, mutta erityisesti häntä harmitti se, ettei hammaslangoista ole kaupan hyllyssä näytteitä. Mistä voi tietää, kuinka “thin” se ohut lanka oikeasti on tai onko lanka niitä, jotka rispaantuvat heti käytössä?

Ei varmaan olisi iso vaiva, jos hammaslangoista siis saataisiin samanlaiset näytepakkaukset kuin useista kosmetiikkatuotteista. Näin välttyisi vääriltä hankinnoilta ja todennäköisyys löytää juuri oikea kasvaisi.

Ja minä itse tietysti kuulun niihin, jotka aina yrittävät aloittaa hammaslangan käytön, mutta sitten “unohtavat” sen kuitenkin. Mitenkähän tämän ongelman ratkaisisi…

Aiheesta tuli mieleen Elma-tädin varoittava esimerkki muutaman kuukauden takaa: miten käy, jos hammaslankapakkaus sujahtaa kuivausrumpuun?

“Lopputulos oli, että kaikki suatana 5 kg kuivauksessa ollutta pyykkiä oli sellaisessa yhdessä tiukassa hammaslangalla sidotussa sumpussa. Melkein meinas huutonauru ja -itku päästä samaan aikaan. Oli nimittäin aivan hirvee inferno erotella saksien kans sitä sotkua.”