Viime kesänä aloitin alkoholittomien oluiden juomisen. Totesin, että usein kaljan juonti on sosiaalista toimintaa tai sitten vain tekee mieli olutta, ja nämä tilanteet uskoin helposti hoituvat myös alkoholittomalla tuotteella. En erityisemmin pidä virvoitusjuomista, mutta olut maistuu varsin mainiolta helteisen päivän päätteeksi.

Toki juon edelleen myös keskikaljaa silloin, kun siltä tuntuu.

Valikoimissa niin tummaa kuin vehnäistä

Tänä kesänä olen syynännyt alkoholittomien oluiden valikoimaa entistä tarkemmin. Isoista ruokakaupoista saa jo useita merkkejä, kun pienessä myymälässä hyllyssä on yleensä yksi tuote.

Perusalkoholittomana nautin tummaa Nikolaita. Siinä on riittävä oluen maku ja saatavuus on hyvä.

Koska tykkään vehnäoluista, niin Paulaner Hefe-Weissbier on ollut mukava tuttavuus.

Yksi yleinen merkki on Holsten, aika perusjuomaa minun makuuni. Samaa sarjaa on Buckler, samoin vaalea Nikolai.

Mutta kyllä kesään mahtuu yksi tölkki, jota en toiste osta, vaikka hinta oli edullinen ja tuote on suomalainen. Se on Ukko-Pekka: minusta tämä juoma oli vetistä ja mitäänsanomatonta.

Alkoholiton on kalliimpaa kuin tarjouskeskikalja

On tietysti hiukan masentavaa havaita, että keskikaljaa saisi kaupan tarjouksista aina halvemmalla kuin alkoholittomia, joissa pienen tölkin hinta on aina yli euron.

Toisaalta baarissa alkoholiton on havaintojeni mukaan yleensä samoissa hinnoissa kuin keskiolutpullo tai jopa halvempaa.

Kaikki eivät tietysti makuasioista ole kanssani samaa mieltä. Alkoholittomien oluiden testejä on ollut mm. Polyteknikkojen Olutkulttuurin Edistämisyhdistyksellä ja Kuningaskuluttajassa.

Taannoin myös Kemikaalikimaran Anja kirjoitti alkoholittomien oluiden valmistusmenetelmästä.

Nuukuusviikkoon liittyen uusi kirjoittaja ja Kulutusjuhla-yhdistyksen hallituksen jäsen Risto pohtii netin ilmaistarjontaa: hintavertailutarjonnat, ilmaiset kylkiäiset, roskalavojen löydöistä tiedottaminen, Annetaan-palstat jne.

Verkossa on paljon sivustoja, joista saa ohjeita nettinuukailuun. Nuukailulla tarkoitan kulujen minimointia löytämällä halvempia vaihtoehtoja, jakamalla tietoa nuukailupaikoista sekä tietoa ilmaisista sekä lähes ”ilmaisista” tavaroista tai palveluista.

Yleisimpiä lienevät sivustot, joilla vertaillaan tuotteiden tai palveluiden hintoja. Niissä keskitytään halvimman hinnan etsimiseen. Helpointa vertailu taitaa olla massatuotteiden (esim. bensan) kohdalla ja vaikeinta hankalasti keskenään mitattavien palveluiden, kuten hotellien kohdalla. Tuotevertailusivustojen antamiin tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä tieto voi olla vanhentunutta tai huokuttelevimmaksi vaihtoehdoksi tarjotaan tuottetta, joka ovat maksaneet päästäkseen vertailuun tai jopa sijoittuakseen korkealle.

Vertailupalveluita olen käyttänyt mm. selvitellessä sähkön, lentojen, hotellien, ravintoloiden, nettiliittymän sekä kodin elektroniikan hintatasoa.

Tuotteiden lisäksi verkossa vertaillaan paikkoja, joissa nuukailu onnistuu. Netissä on useampia kirpputoreja listaavia sivustoja. Maittavimman tai hinta-laatu –suhteeltaan parhaimman ravintolan, baarin tai kebab-paikan löytämiseen löytyy myös omat sivustonsa.

Onko ilmaista lounasta olemassa? Facebookin mukaan on. ”Annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan”-ryhmässä tavara liikkuu ilmaiseksi ja Roskalava-ryhmissä (Helsinki, Turku, Jyväskylä) bongataan käyttökelpoista tavaraa roskalavoilta.

Sivustot, kuten ilmaiset.fi ja tarkkamarkka.com listaavat kylkiäisinä tavaroita jakavia tahoja. Sivustojen kautta ”ilmainen” tavara (esim. mp3-soitin, mustekasetti, dvd-elokuva) saattaa edellyttää postikulujen maksamista, tutkimukseen vastaamista tai lehden tilaamista. Toisinaan kylkiäiset ovat melkoista krääsää. Arvokkain kylkiäinen, josta olen kuullut, oli lehtitilauksen mukana tullut Block-lamppu.

Siinä pintaraapaisu netin tarjoamista nuukailumahdollisuuksista. Päivitin Nuukuusviikon kunniaksi Kulutusjuhlan linkkilistaa (sivustolla alhaalla oikeassa reunassa) nuukailun helpottamiseksi. Hauskaa nuukailua!

Viime viikolla piti ostaa vessapaperia. Kaupan hyllyn äärellä huomio kiinnittyi Lambin pakkaukseen, joka mainosti sanoilla “Limited Collection“.

Kyseistä wc-paperia mainostettiin siis, paitsi petroolinvärisellä kuvionnilla, niin rajallisuudella. Tämä tietysti näkyi hinnassa: yhden rullan hinta oli 64 senttiä.

Tämän innoittamana päätin tallentaa digikameralla eri wc-papereiden tyylejä ja hintoja, niin kalliita kuin halpoja. Eli nappasin kuvia muutamista kahdeksan kappaleen pakkauksissa myytävistä rullista.

Kuvat ja tiedot on otettu Aleksis Kiven kadun S-marketissa.

Lotus Just1: paketin mukaan “vain yksi pala riittää”. Rullan hinta: 68 senttiä.

Rainbow Silky Soft, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 52 senttiä.

Lotus Embo Design, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 42 senttiä.

Lotus Soft Embo. Rullan hinta: 42 senttiä.

Serla Toilet. Rullan hinta: 33 senttiä.

X-tra. Rullan hinta: 26 senttiä.

Itse ostin tuota perus-Emboa. En halua wc-paperiin ylimääräisiä, väripainettuja kuviointeja: jollain kemikaalillahan nekin on saatu aikaan. Onneksi hajustetut wc-paperit eivät ole Suomeen vielä rantautuneet.

Sitä paitsi minulle kelpaa vallan hyvin tavallisen näköinen paperi, enkä ole designista tässä tuoteryhmässä valmis maksamaan. Embossa arvostan myös suhteellisen miellyttävää tuntumaa.

Ympäristöarvoista minulle riittää tuotteessa oleva Joutsenmerkki.

Myönnän olevani tässä tapauksessa myös ostotapaani jumiutunut: kun tuota Emboa on tottunut ostamaan, niin se tarttuu käteen melkein automaattisesti. En jaksa ryhtyä pohtimaan arkista valintaa sen suuremmin. Koska pienessä asunnossani on vähän säilytystilaa, niin kahdeksan kappaleen pakkaukset ovat sinkkutalouteen kätevimmät.

Rullahintahan ei tietysti kerro totuutta siitä, miten kalliiksi wc-paperi tulee käytössä. Kokemukseni mukaan halvimmat wc-paperit kuluvat käytössä nopeasti, sillä yksi arkki ei todellakaan riitä mihinkään. Sinällään olisi siis kiinnostavaa testata tuota Lotus Just1 -paperia.

Nyt olisi kiinnostavaa kuulla, miten te muut suhtaudutte vessapaperihankintoihinne!

Kuluttajavirasto ja lääninhallitukset ovat vertailleet kosmetologipalveluiden hintoja: mukana on kasvohoitoja, kestopigmentointia, käsi- ja jalkahoitoja ja meikkausta. Hinnat on havaittu tietysti vaihteliviksi:

“Hinnan lisäksi myös hoidon kestossa ja sisällössä voi olla isoja eroja. Esimerkiksi kaksi tuntia kestävän hoidon saattaa saada jossain hoitolassa halvemmalla kuin tunnin hoidon jossain muualla. Hintaan vaikuttaa myös se, millaisilla tuotteilla hoito tehdään.

Tiedot perustuvat Kuluttajaviraston ja lääninhallitusten helmikuussa 2008 toteuttamaan kosmetologipalveluiden hintavertailuun. Vertailussa oli mukana 200 yritystä ympäri maata. Yrityksiltä kysyttiin 30 erilaisen hoidon hintaa ja hoitoaikaa. Hintatietoja saatiin lähes 3500 kappaletta.”

Tosin kosmetologipalvelut ovat mielestäni niitä palveluita, joissa ei todellakana pelkkä hinta ratkaise. En erityisen ahkerasti ole käynyt kasvo- tai jalkahoidoissa, mutta ratkaisevaa on myös hoitoa tekevän henkilön ammatti- ja asiakaspalvelutaidot sekä hoitolan miellyttävyys: vaikea siinä on rentoutua, jos esimerkiksi kaikenlainen hälinä tai liikenteen meteli kantautuu jatkuvasti korviin.

Edullisia hoitoja saa toki erilaisista oppilaitoksista.

Kuluttajaviraston koko raporttiin hintavertailusta voi tutustu pdf:nä.

AdLibris, Akateeminen, Bookplus, Booky, Suomalainen ja Suurikuu olivat mukana Verkkouutisten tekemässä nettikirjakauppatestissä. Kustakin kaupasta tilattiin kolmen kirjan paketti: Hannu Väisäsen Toiset kengät, Peter von Baghin Sininen laulu ja Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas.

Halvimmaksi kirjapaketti tuli AdLibriksessä, toimituskuluineen 84,50 euroa, ja kalleimmaksi Bookplus, 105,70 euroa.

Myös toimitusajat, palvelu ja maksutavat vaihtelivat.

Toisessa jutussa Verkkouutiset kirjoittaa nettiostamisen kuluttajalainsäädännöstä ja maksukäytännöistä.

(Kiitos aihevinkkausesta Villelle!)

Tein Hesarin Hinta ja laatu -sivuille juttua ehkäisystä ja sen kustannuksista, ja juttu julkaistiin viime viikon keskiviikkona (23. tammikuuta, D 1). Koska pari tuttua on hinnoista kysellyt, niin ajattelin julkistaa hintataulukon:

70 laskennallinen yhdynnän vuosimäärä perustuu Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimuksiin. Aiheesta on juttua mm. MTV3:n sivuilla. Jokainen voi tietysti jalostaa hintoja omaan tarpeeseensa.

Halvimpia ovat siis nuo vuosien käyttöön soveltuvat kierukat tai ihon alle asetettava implantaatti. Minipillereistäkin löytyy edullisia vaihtoehtoja.
Kondomeista halvimpia ovat esimerkiksi ruokakauppojen “brändittömät” tuotteet, ja netistäkin tietysti löytää edullisia mahdollisuuksia.

Hormonaalisten ehkäisymahdollisuuksien hintoja kartoitin lääkäreiltä. Useimpia näistä voi tuotemerkkikohtaisesti katsastella vaikka Yliopiston apteekin sivujen lääkehintahaun avulla. Hinnoissa voi toki tapahtua muutoksia monista syistä, kuten kaikissa muissakin tuotteissa.

Esimerkiksi Helsingissä nainen voi saada ensimmäisen implantaatin tai kierukan veloituksetta. Tämä ei vaadi synnytystäkään, kuten joissakin kunnissa. Ja toisissa kunnissa ilmaiseksi ei kukaan saa mitään.

Aika monessa kunnassa nuori saa ensimmäisten kuukausien e-pillerit, mahdollisesti myös renkaan tai laastarin, ilmaiseksi.

Siitä naisten kondomista voi lukea vaikka Tohtori.fi:stä.

Tänään minusta tuli uuden rinkan omistaja. Katsotaan sitten ensimmäisen vaelluksen jälkeen vieläkö olen tyytyväinen hankintaani. Rinkan ostaminen on aika hankalaa. Tarkoitus oli löytää n. 80-85 litran rinkka, joka kestää käytössä vuosia ja on mukava kantaa. Rinkan pitäisi toimia niin metsässä kuin asfalttiviidakoissakin. Ja ostopäätös pitää tehdä lyhyen kokeilun jälkeen. Rinkan ikävät puolet kun saattavat tulla esiin vasta päivän vaeltamisen jälkeen.
Kävin aluksi parissa perinteisessä urheiluliikkeessä, mutta niissä ei ollut tähän aikaan vuodesta kuin suksia. Helsingin Forumin Lassin Retkiaitasta löytyi pari vaihtoehtoa, muttei myyjää niitä esittelemään. Onneksi siellä rinkat olivat täytetty valmiiksi ja niissä oli kohtuullisesti painoa, joten omatoiminen kokeilu onnistui.

Seuraavaksi suuntasin Partioaittaan, jossa löytyi innokas ja kärsivällinen myyjä. Hymyssä suin hän jaksoi pakkailla rinkkoihin painoja ja säätää niitä minulle sopivaksi. Minä vain myhäilin ja kuljeskelin rinkat selässsä ympäri myymälää. Kun ryhdyin valitsemaan kahden viimeisen vaihtoehdon välillä, niin myyjä lisäsi painoja ja sain aika hyvän tuntuman molempiin rinkkoihin. Lopulta päädyin Ospreyn rinkkaan, joka oli suhteellisen hintava, mutta istui mainiosti selkääni. Miinusta tuli myös oman sadesuojan puuttumisesta, mutta sain tingittyä erillisen sadesuojan kaupan päälle. Lisäksi kaupassa oli -20 % talviale, joten lopulta rahaa hujahti 300 euroa. Onhan se paljon, mutta toivottavasti nyt löytyi matkakumppani vähintään kymmeneksi vuodeksi ja vaikkapa yhdelle maapallon kiertämiselle.

Vinkit kokemattomalle rinkan ostajalle:

• Pohdi mihin tarkoitukseen rinkan tarvitset (kaupunkilomille, kevyeen kesävaellukseen, pitkille talvivaelluksille tms.)
• Varaa aikaa
• Kokeile rauhassa ja kunnon painoilla
• Pyydä myyjää auttamaan säädöissä ja katsomaan, että säädöt ovat sinulle sopivat. Jos myyjä vaikuttaa niissä asioissa epävarmalta, vaihda kauppaa.
• Älä tee päätöstä hätäillen, hyvä rinkka toimii vuosia mainiona retkikaverina, joka säästää selkää ja hermoja.
• Eri rinkat toimivat eri ihmisillä. Minusta tässä asiassa ei kannata liikaa uskoa testejä/kavereita/myyjiä. Itse testaamalla löytyy se oikea.

Eettiset joululahjat ovat olleet kovin pop jo muutaman vuoden. Kepa on kerännyt listan erilaisista eettisistä ja ekologisista lahjakaupoista. Osa eettisistä nettikaupoista onkin jo tuotteistettu aika pitkälle. Esimerkiksi I-Aid, Suomen pakolaisapu ja Kirkon ulkomaanapu tarjoavat mahdollisuutta lahjoittaa rahaa niiden toimintaan ja saada vastineeksi posti- tai nettikortin, jonka voi lähettää lahjan saajalle. Korteissa kerrotaan lahjan käytöstä, mikä on varsin mukavaa lahjan “saajalle”.
Kuitenkin ylllättävän moni hyvää tekevä järjestö tarjoaa vielä pelkkää lahjoitusmahdollisuutta tai sitten tuotteita, joista osa menee järjestön toimintaan. Osa tuotteista vaikuttaa jopa hieman epäillyttäviltä niiden itsensä eettisyyden ja ekologisuuden kannalta. Esimerkiksi Unicefin lasten lääkärisetti on valmistettu työolojen luvatussa maassa Kiinassa. Punaisella ristillä on myös varsinainen krääsäkauppa kasvomaalauspaketteineen ja dvd:eineen. Postikortteja tuntuu löytyvän lähes jokaisen järjestön kaupasta.

Hauska vaihtoehto on Kassandra ry:n ohjelmakauppa, josta saa monenlaista kansainvälistä ohjelmisto. Oivia lahjoja trendikkäälle maailmanparajantajalle tarjoaa taas Amnestyn verkkokauppa. Aika hienoja paitoja, jotka on tehty luomupuuvillasta ja joiden tekijöiden oikeuksia ei ole poljettu. Mainioita vinkkejä ekologisiin lahjoihin saa myös Luonnonsuojeluliiton listasta.

Onneksi vaihtoehtoja riittää niin lahjanantaja kuin saajankin mieltymysten mukaan. Minun lähipiirini voi valmistautua itselleen sopiviin lahjoihin, jotka eivät tarvitse paketteja.

Kuluttajavirasto on tehnyt perinteikkään joulunalustestauksen 50 lelulle. Tulokset ovat varsin masentavat:

“Tullilaboratoriossa testatuista leluista vain 24 täytti turvallisuusvaatimukset. 15 lelun turvallisuudessa oli vakavia puutteita. 11 lelua täytti vaatimukset muuten, mutta niissä oli merkintäpuutteita tai lieviä turvallisuuspuutteita.

- – -

Maahantuojat ovat ilmoittaneet poistavansa vapaaehtoisesti myynnistä lelut, joissa havaittiin turvallisuuspuutteita. Yritysten on myös laitettava sanomalehtiin ilmoitukset, joissa kerrotaan vakavimpia turvallisuuspuutteita sisältävien lelujen takaisinvedosta. Kahdessa lelussa turvallisuuspuutteet voidaan korjata poistamalla lelusta vaaraa aiheuttavat osat. Merkintäpuutteet voidaan korjata merkintöjä täydentämällä.

Kuluttajat, jotka ovat ostaneet myynnistä poistettuja leluja, voivat palauttaa ne ostopaikkaan ja saada rahansa takaisin. Palauttamiseen ei tarvita kuittia. Kuluttajavirasto muistuttaa, että näitä leluja ei saa antaa lapsille.”

Lisäys 13.11.

Myrkyllisiä haalareita vedettiin pois markkinoilta tutkimustietojen tultua julki. Esimerkiksi KappAhlista haalari ostaneet voivat halutessaa palauttaa tuotteet. Lapselle näistä haalareista ei kuitenkaan ole vaaraa.
- – -

10.11.

Hesari uutisoi:

Useissa suosituissa lasten talvihaalareissa on ympäristömyrkky nonyylifenolia, kertoo Sveriges Television verkkosivuillaan. Myrkky löytyi ruotsalaisen Testfakta.se -lehden teettämissä testeissä. Aineen epäillään aiheuttavan sikiövaurioita ja hormonihäiriöitä.

Kaikissa testatuissa 13 haalarissa oli tätä myrkkyä, mutta pitoisuudet vaihtelivat suuresti. Suurin määrä ainetta oli H&M:n (1200 mg/kg), Kapp-Ahlin (990 mg/kg) ja Lindexin (970 mg/kg) haalareissa. Parhaissa haalareissa oli ainetta vain 2 mg/kg.

Nonyylifenoli on myrkky, jota käytetään pesemisessä vaatteiden valmistuksen aikana. Aine on täysin kielletty EU:ssa, mutta sitä saa olla tuontituotteissa.”

Testin parhaiksi lasten haalareiksi arvioitiin kalleimmat Nanook ja Altitude 8848. Seuraavina olivat Polarn & Pyret sekä Reima, jonka haalari sisälsi myrkkyä vähiten. Testin halvin, Europrisin haaalari, arvioitiin hinta-laatu -suhteeltaan hyväksi ja se sijoittui kokonaisarvostelussa viidenneksi. Huonoimat pisteet sai KappAhlin haalari.

Artikkelin mukaan lasten haalareiden taso on huonontuntu, eikä vedenpitävyys ole useinkaan luvatulla tasolla. Tutkimuksissa havaitun myrkyn vuoksi haalarit kehotetaan pesemään pesuohjeen mukaisesti ennen käyttöönottoa.

Testin tulostaulukko (pdf) on saatavissa Testfaktan sivuilla.

DigiToday uutisoi tänään, että vertaa.fi -palvelussa on tänä vuonna ahkerasti verrattu talvirenkaita.

“Nastarenkaita etsitään nyt internetistä lähes kaksi kertaa niin paljon kuin kitkarenkaita. Nastarengas on suomalaisten kuluttajien suosikki, sillä sitä pidetään kotimaisissa olosuhteissa turvallisempana, Vertaa.fi:n tiedotteessa arvellaan.”

Vaikka itse en omista autoa enkä talvirenkaistakaan tästä syystä ole kiinnostunut, niin silmiin sattui jokin aika sitten yksi lähde tämän vuoden rengasvertailuun eli ruotsalaisen Göteborgs Postenin sivuilla oleva artikkeli. Testissä on verrattu 26 rengasmerkkiä, niin kitka- kuin nastarenkaita. Jutun mukaan renkaiden välillä oli melkoisia eroja, ja testin huonoin, Nexen Winguard 231, arvioitiin todella huonoksi.

Jutussa muistutetaan, ettei ole yhtä parasta rengasvaihtoehtoa kaikille, vaan valintaan vaikuttaa esimerkiksi se, missä ajaa ja miten paljon.

Testin tulosten yhteenveto:

Viisi parasta kitkarengasta
1. Continental ContiWinter Contact TS810
2. Pirellis Sottozero Winter 210
3. Nokian Hakkapeliitta RSi
4. GoodYear Ultra Grip Performance
4. Michelin Primacy Alpin.

Viisi huonointa kitkarengasta:
1. Kumho Ice Power KW21
1. Fulda Kristall Supremo
3. Michelin X-ice
4. Fulda Kristall Montero 2
5. Vredestein Nord-Trac

Viisi parasta nastarengasta:
1. Continental ContiWinter Viking 2
2. Gislaved Nord Frost 5
3. Nokian Hakkapeliitta 5
4. Bridgestone Noranza 2
5. Vredestein Icetrac

Viisi huonointa nastarengasta:
1. Nexen Winguard 231
2. Hankook Winter iPike
3. GoodYear Ultra Grip Extreme
4. Pirelli Carving Edge
5. Michelin X-ice North
5. Fulda Kristall Ice