Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Testit ja vertailut' merkittyjä kirjoituksia

»   Kuningaskuluttajan testissä oli nyt sukkahousuja. ”Testatut merkit olivat Anttilan Line Collection, Sokoksen House, Nanson Vogue Colore ja H&M:n kahden pakkauksessa myytävä sukkahousu tights 2-pack. 40 denierin testisukkahousumme olivat puolipeittävät ja keskenään eri väriset. – – – Testivoittajasta oltiin yksimielisiä: Sokoksen House sukkahousut keräsivät mukavuudeltaan ja kestävyydeltään eniten kehuja. Yhtä yksimielisiä oltiin myös Anttilan Line –sukkiksista, joista testaajat eivät löytäneet yhtään hyvää ominaisuutta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kannattaako ostaa lentomatka Stockmannin Hulluilta päiviltä vai ei? Poptravelin vertailun mukaan kannattavia kohteita voivat olla esim. Malaga ja Antalya sekä Japani. Sen sijaan mm. Münchenin tai Berliinin lentojen vuoksi ei kannata Stockalla jonottaa. (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Asiaton lehdistökatsaus kritisoi Helsingin Sanomien tekemää hinta- ja kauppavertailua, jossa pyrittiin selvittämään, mistä kolme teknistä vimpainta saa edullisimmin: ”Anttilan verkkokauppa pärjäsi HS:n vertailussa mukavasti. Hinnat olivat kilpailukykyisiä kansainvälisen verkkokaupan kanssa ja toimitusajat lyhyempiä. Ongelma oli sunnuntai-iltana kuitenkin se, että kahta kolmesta vertailutuotteesta ei ollut lainkaan saatavilla. Sekä 10-tuumainen Galaxy Tab 4 että Polar Loop -ranneke näyttivät olevan loppuneet Anttilasta. Amazonissa tuotteita oli saatavilla vertailukelpoiseen hintaan ja toimitusaikoihin. Mutta tietenkin on aika yhdentekevää millä hinnalla ja toimitusajoilla NetAnttila tarjoaa olemattomia tuotteita. Mitä tulee Xbox One -pelikonsoliin HS:n vertailijat eivät olleet huomanneet, että tuotetta myydään erilaisissa paketeissa. Toisissa on mukana Kinect-ohjausjärjestelmä ja toisissa ei. Ne joissa ei ole, ovat halvempia kuin ne joissa on. Anttilan verkkokauppa voitti ylivoimaisesti vertailun, ja HS väittää näyttävästi pelikonsolien hinnan vaihtelevan jopa 150 euroa. Tosiasiassa kuitenkin Anttilasta oli valittu Kinect-ohjaimeton paketti ja muista kaupoista Kinect-ohjaimellinen. Asiattomassa ei ole aavistustakaan, mikä Kinect on, mutta hintaero selittyy tällä. Amazonista saa samanlaisen paketin käytännössä samaan hintaan. HS:n vertailu antaa siis täysin virheellisen kuvan suomalaisen ja kansainvälisen nettikaupan kilpailukyvystä. Amazon tarjoaa samat tuotteet samalla hinnalla ja toimitusajalla kuin Anttilasta. Erona on se, että tuotteita on todella saatavilla, toisin kuin Anttilan verkkokaupassa. Prisman hintataso on kilpailukykyinen Amazonin kanssa, mutta vain jos ei ota huomioon, että Prismassa rahassa maksettava hinta on vain osa kokonaishintaa. Lisäksi tulee nimittäin kustannus siitä, että joutuu menemään Itäkeskuksen Prismaan jouluruuhkassa.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

Sponsoroidussa testissä HSL:n Kutsuplus-palvelu: lähtö viivästyi, muuten toimiva ratkaisu joihinkin tilanteisiin

maanantai 4. marraskuuta 2013 klo 11.24 kirjoittajana Mari Koo

kutsplus

Kulutusjuhla ei ole kovin usein saanut ehdotuksia siitä, että ottaisimme veloituksetta jonkun tavaran tai palvelun käyttöön ja arvioisimme sitä. Mutta nyt napsahti tarjous, johon päätin tarttua. Nimittäin uuden julkisen liikenteen palvelun eli Kutsuplussan käyttömahdollisuus.

Olin jo ennen ehdotusta kiinnostunut palvelusta, koska ajattelin, että se voisi sopia liikkumiseen joissakin tilanteissa yksivuotiaan kanssa.

Niinpä lähdin lapsemme kanssa testiajolle viime maanantaina. Valitettavasti testi ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kyytimme saapuminen myöhästyi varttitunnin verran.

Itse matka Viiskulmasta Viikkiin taittui miellyttävästi. Myös palvelun käyttö sujui ongelmitta, koska olin perehtynyt siihen varsin hyvin jo ennen ensimmäistä tilausta. Muutoin se olisi voinut tuntua monimutkaisemmalta.

Takaisin kotiin ei päästy Kutsuplussalla, sillä toistaiseksi palvelu liikennöi toistaiseksi iltaisin vain klo 18.30 asti.

Omalla rahalla Kutsuplussan käyttö voi jäädä vähäiseksi. Mutta tämän markkinointikuvien kautta sain käytettäväksi useita Kutsuplus-reissuja, joten eiköhän perheemme talven aikana kyläile tai muuten hurauttele kyseisellä kulkumuodolla.

Koko Kutsuplus-testin kokemukseni voi lukea Kutsuplusblogista.

Kuva: Kutsuplus

»   Porridege and Potatoes -blogissa tutkitaan ruokaa, ja siellä on testattu mm. mämmejä. Kesällä makutestiin pääsivät ns. lihankorvikkeet eli erilaiset tofut, tempeh, seitan ja quorn. Quorn nousi parhaaksi: ”In short, the more it tasted like meat the more people liked it. We can’t help it, most of us were carnivores.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Kuningaskuluttajassa on testattu Eirikuvan, Kuvatkirjaksi ja Ifolorin ohjelmia kuvakirjojen tekoon: ”Kuvakirjojen tekeminen automaattiasetuksin ei sopinut ainakaan minulle. En voinut olla puuttumatta kuvasivujen ulkoasuun. Jos lopputuotoksen ulkoasulla ei ole niin väliä vaan tärkeintä on, että kuvat saa nopeasti tallennettua jonkinlaiseksi kuvakirjaksi, palvelu toimii. Selkeimmän automaattisen toteutuksen näillä malleilla tuotti Kuvatkirjaksi-ohjelma, jossa kuvat eivät menneet päällekkäin. Siinäkin monet kuvat olivat turhan pieniä automaattisessa asettelussa. Mutta sivutyylin vaihto pelkällä klikkauksella oli todella kätevää. Muissa ohjelmissa häiritsi eniten se, että automaatti ei tunnistanut maisemakuvia tai lähikuvia. Tällöin yksityiskohdat saattoivat peittyä, kun kuvat oli sijoitettu limittäin tai päällekkäin. Kaikissa kokeilluissa malleissa kuvatekstien puuttuminen oli selvä puute.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Pullamaista pikalämpimäistä pussista: kelvollinen tuote kesämökille

maanantai 20. helmikuuta 2012 klo 16.12 kirjoittajana Mari Koo

Myönnän, että suhtaudun lähtökohtaisesti epäluuloisesti leivontatuotteisiin, joihin pitää lisätä vain vesi ja öljy. Koska pidän leipomisesta, niin minusta ei ole vaivalloista tehdä taikinoita alusta asti.

Osallistuin taannoin Raision tilaisuuteen, josta lähtiessä sai tuotepakkauksen. Yksi tuotteista oli Pikapullamix. Viikonloppuna päätin kokeilla, onko moisesta aineksesta mihinkään.

Plussat:
Helppoa ja nopeaa: ei vaivausta tai kohotusta
Ei tarvitse miettiä, onko kaapissa tarpeeksi leivontatarpeita
Maku hyvä, mutta ei varsinaisesti pullaa
Sopisi myös piirakkapohjaksi

Miinukset:
Pussillisesta jauhetta sain vain yhdeksän leivonnaista, joka on aika vähän
Leipomiskokemus jäi vähäiseksi
Muffinimainen maku ja rakenne, ei siis pullan kuohkeutta

En tiedä, mitä Pikapullamix maksaa, mutta tuskin ostaisin kotiin. Sen sijaan voisin harkita esimerkiksi kesämökille, jos viettäisin aikaa mökillä. Silloin se toimisi varmana vierasvarana olosuhteissa, joissa ei välttämättä ole aina esimerkiksi kananmunia tai kardemummaa.

Seuraavana päivänä leivoin alusta alkaen itse laskiaispullat. Vaikka olen tietysti puolueellinen arvioija, niin se oli parempaa pullaa.

Pikapullamixin ainesosat: Vehnäjauho, sokeri, rasvaton maitojauhe, nostatusaineet (E450, E500), kardemumma, vanilliinisokeri, suola, jauhonparanne (askorbiinihappo).

»   Työtehoseura on julkaissut raportin induktioliesien vertailusta: ”Ruoanvalmistuskokeissa induktiokeittotaso kulutti noin 18 prosenttia vähemmän sähköä kuin perinteinen keraaminen taso ja noin 46 prosenttia vähemmän kuin valurautalevyt. [- – -] Induktiokeittotasojen hintahaitari on suuri. Halvimmillaan tason voi ostaa parilla satasella, mutta kalleimmat mallit maksavat jopa 4000 €. Halvin vertailussa mukana ollut taso maksoi 300 €. Se oli muita hitaampi, keittoalueiden tehot olivat pienemmät kuin valmistaja ilmoitti, toiminnot olivat perustasoa ja muun muassa keittotason pinta lämpeni muita enemmän keittoalueita käytettäessä. [- – -] Induktiolieden hankinta kannatta. Sen käyttö on nopeaa ja turvallista ja lisäksi säästyy sähköä. Tarkka tehonsäätömahdollisuus tyydyttää vaativaakin kokkia. Hankkimalla keskihintaisen laitteen voi jo olettaa, että laitteen suorituskyky riittää moniin tarpeisiin. Kalliissa tasoissa on hienoja lisäominaisuuksia joista on iloa, jos niitä varmasti käyttää ja budjetti ei rajoita valintaa. Induktion haittapuoli on se, että vanhat kattilat saattavat mennä vaihtoon. Kattilan pohjan on oltava magneettista materiaalia, jota läheskään kaikki vanhat kattilat eivät ole, ” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Anu Hopia oli mukana maistattamassa kaasu- ja hiiligrilleillä valmistettuja lihoja. Ihmiset saivat kertoa, kumpi grillaustapa miellyttää heitä enemmän ja sokkotestin perusteella sen, kumpi liha maistui paremmalta: ”Narinkkatorin maistajista 58 % arvioi kaasugrillillä grillatun possun niskan kahdesta vaihtoehdosta maukkaammaksi. Eikä siinä vielä kaikki: vain runsaat 40 % (41 % kaasugrillillä grillatuista ja 45 % hiiligrillillä grillatuista) arvasi makusuosikkinsa grillaustavan oikein. Masentavaksi tuloksen teki myös se, että 64% maistajista vannoi hiiligrillauksen nimeen. Ihmiset siis uskovat hiiligrillin tuottavan maukkaaman tuloksen, mutta tosiasiassa kaasugrilli näyttää jopa tuottavan aavistuksen verran maukkaamman lopputuloksen. Viimeistään romantikkogrillaajan pudotti polvilleen tulos, jonka mukaan vain 50 % maistajista valitsi suosikkigrillaustavallaan valmistetun lihabiitin makutestissä suosikikseen. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että henkilökohtaisessa elämässä minäkin olen hiiligrillauksen kannattaja. Myös minä nautin siitä hetkestä, kun aika pysähtyy kesäillan viiletessä ja porukka pitkän odotuksen jälkeen kerääntyy punaisena hehkuvien hiilien ympärille ja alkaa asetella esivalmisteltuja lihoja, kaloja ja kasviksia nokiselle ritilälle. Minäkin kuulun siis niihin romantikkoihin, jotka vastoin parempaa tietoaan käyttävät hirveän paljon turhaa aikaa grillaukseen, kun saman tuloksen saa aikaan puolta lyhyemmässä ajassa ja vähemmällä vaivalla. Paradoksi sisältää vastauksen. Hyvä ruoka ja ruokanautinto on muutakin, kuin kemiallisesti tai aistinvaraisesti sokkotestinä maistettu ruokatuote. Makumuistoon ja -nautintoon vaikuttaa tunnelma, tekeminen ja seura ehkä jopa enemmän kuin mitattava makuaistimus.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Aiemminkin on tullut esiin, että esimerkiksi heijastavasta kankaasta tehdyt tuotteet eivät täytä varsinaisia heijastinten vaatimuksia. Tukesin viimeisimmän testin mukaan näyttää siltä, että myös monessa muussa heijastimena myydyssä tuotteessa on selviä turvallisuuspuutteita . Tukes poimi markkinoilta yhteensä 40 tuotetta, joista 19 alkuarvioinnissa heikoimmaksi osoittautunutta otettiin tarkempaan syyniin: ”Testatuista 19 heijastimesta peräti yhdessätoista oli niin vakavia turvallisuuspuutteita, että kuluttajille on tiedotettu heijastimien turvallisuuspuutteista. Lisäksi lähes kaikkien heijastimien merkinnöissä oli eritasoisia puutteita. Kuluttajien on vaikea arvioida heijastimien toimivuutta, sillä paljain silmin hyvää heijastinta ei voi erottaa huonosta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tutkimusyhtiö ICD on vertaillut kännykkävalmistajia paketoinnin, materiaalin, energiankäytön, kierrätyksen ja yleisen kestävä kehityksen panostusten mukaan. Erityisen hyviä pisteitä ei saa yksikään kymmenestä vertaillusta valmistajasta, mutta viiden kärki on aakkosjärjestyksessä Apple, LG, Nokia, Samsung ja Sony Ericsson. Eri yhtiöillä on omat vahvuutensa toiminnassaan, uutisoi Tietokone: ”Nokian suurin valtti ovat käytetyt materiaalit, sillä 65–80 prosenttia laitteiden osista voidaan kierrättää. Yhtiö on myös pisimmällä kierrätettyjen materiaalien hyödyntämisessä tuotannossa. Applen valtteja on sitoutuminen vihreään toimintatapaan. IDC:n mukaan Steve Jobs on erittäin aktiivinen vihreiden arvojen vaalija. Apple kierrättää tuotteitaan lähes kaikissa maissa joissa iPhone-puhelimia on myynnissä. Yhtiö on myös aktiivisesti vaatinut alihankkijoitaan parantamaan ekologisuuttaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Alkoholittomissa oluissa on isoja eroja

tiistai 27. heinäkuuta 2010 klo 19.22 kirjoittajana Mari Koo

Viime kesänä aloitin alkoholittomien oluiden juomisen. Totesin, että usein kaljan juonti on sosiaalista toimintaa tai sitten vain tekee mieli olutta, ja nämä tilanteet uskoin helposti hoituvat myös alkoholittomalla tuotteella. En erityisemmin pidä virvoitusjuomista, mutta olut maistuu varsin mainiolta helteisen päivän päätteeksi.

Toki juon edelleen myös keskikaljaa silloin, kun siltä tuntuu.

Valikoimissa niin tummaa kuin vehnäistä

Tänä kesänä olen syynännyt alkoholittomien oluiden valikoimaa entistä tarkemmin. Isoista ruokakaupoista saa jo useita merkkejä, kun pienessä myymälässä hyllyssä on yleensä yksi tuote.

Perusalkoholittomana nautin tummaa Nikolaita. Siinä on riittävä oluen maku ja saatavuus on hyvä.

Koska tykkään vehnäoluista, niin Paulaner Hefe-Weissbier on ollut mukava tuttavuus.

Yksi yleinen merkki on Holsten, aika perusjuomaa minun makuuni. Samaa sarjaa on Buckler, samoin vaalea Nikolai.

Mutta kyllä kesään mahtuu yksi tölkki, jota en toiste osta, vaikka hinta oli edullinen ja tuote on suomalainen. Se on Ukko-Pekka: minusta tämä juoma oli vetistä ja mitäänsanomatonta.

Alkoholiton on kalliimpaa kuin tarjouskeskikalja

On tietysti hiukan masentavaa havaita, että keskikaljaa saisi kaupan tarjouksista aina halvemmalla kuin alkoholittomia, joissa pienen tölkin hinta on aina yli euron.

Toisaalta baarissa alkoholiton on havaintojeni mukaan yleensä samoissa hinnoissa kuin keskiolutpullo tai jopa halvempaa.

Kaikki eivät tietysti makuasioista ole kanssani samaa mieltä. Alkoholittomien oluiden testejä on ollut mm. Polyteknikkojen Olutkulttuurin Edistämisyhdistyksellä ja Kuningaskuluttajassa.

Taannoin myös Kemikaalikimaran Anja kirjoitti alkoholittomien oluiden valmistusmenetelmästä.

»   Niko Lipsanen vaihtoi Welhon nettiliittymän Soneraan ja on tehnyt kattavan vertailun, jonka päätteeksi hän toteaa yhteenvedossaan: ”Welho päihittää Soneran liittymän asennuksen helppoudessa ja nopeudessa sekä WLAN-modeemin signaalin tavoitettavuudessa. Sonera taas päihittää Welhon laajakaistan paluusuunnan nopeudessa ja WLAN-asetusten käytettävyydessä. Myös hinnaltaan Soneran tarjous on parempi, mutta ilmeisesti samanhintaisen tarjouksen olisi saanut tingattua myös Welholta. Erot ovat loppujen lopuksi aika pieniä, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että olen tyytyväinen liittymän vaihtoon.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Lotta vaihtoi shampoota: ”Tein tänään jotain järkyttävää. Ostin Lidlistä shampoota. Olen viimeiset vuodet aina ostanut shampooni kampaamoliikkeistä. Ennen ostin aina ihan tavallista shampoota tavallisesta kaupasta. Sitten tukkani meni jotenkin rumaksi ja veteläksi. Kampaajalla käydessäni hän sitten pesi sitä jollain ihmeshampoolla ja kysyi mitä tuotteita mä olen käyttänyt hiuksiini (kampaajat käyttävät aina “tuotteita”, oletteko huomannut?). Sanoin, että ihanmitäsattuushampoota tuolta S-Marketista. Hyvä ettei kampaajarassu alkanut itkeä. Hyperventilointinsa lomasta se sai sanottua (kiljuttua) ettei ikinä, IKINÄ, saa ostaa kaupasta shampoota, koska se sisältää silikonia ja alkoholia ja peroksidia ja arsenikkia ja syanidia (okei, mä keksin ehkä osan noista kun en muista ihan tarkkaan mitä se sanoi, mutta jotain kamalia ne sen hätäännyksestä päätellen oli). No niinpä minä, kiltti kuluttaja, teen kuten käsketään ja rupean käyttämään vain kampaamoTUOTTEITA. Kunnes sitten YLE pari päivää sitten uutisoi että markettishampoot olivat puolueettomissa testeissä olleet yhtä hyviä tai parempia kuin kampaamotuotteet. Googlasin tutkimuksen, ja yksi parhaista markettishampoista oli LIDLIN SHAMPOO. Haloo, uskomatonta. Mutta pakko kokeilla.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Nuukuusviikko: Ilmaista – löytyykö sitä netistä?

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010 klo 15.36 kirjoittajana RistoK

Nuukuusviikkoon liittyen uusi kirjoittaja ja Kulutusjuhla-yhdistyksen hallituksen jäsen Risto pohtii netin ilmaistarjontaa: hintavertailutarjonnat, ilmaiset kylkiäiset, roskalavojen löydöistä tiedottaminen, Annetaan-palstat jne.

Verkossa on paljon sivustoja, joista saa ohjeita nettinuukailuun. Nuukailulla tarkoitan kulujen minimointia löytämällä halvempia vaihtoehtoja, jakamalla tietoa nuukailupaikoista sekä tietoa ilmaisista sekä lähes ”ilmaisista” tavaroista tai palveluista.

Yleisimpiä lienevät sivustot, joilla vertaillaan tuotteiden tai palveluiden hintoja. Niissä keskitytään halvimman hinnan etsimiseen. Helpointa vertailu taitaa olla massatuotteiden (esim. bensan) kohdalla ja vaikeinta hankalasti keskenään mitattavien palveluiden, kuten hotellien kohdalla. Tuotevertailusivustojen antamiin tuloksiin on syytä suhtautua kriittisesti, sillä tieto voi olla vanhentunutta tai huokuttelevimmaksi vaihtoehdoksi tarjotaan tuottetta, joka ovat maksaneet päästäkseen vertailuun tai jopa sijoittuakseen korkealle.

Vertailupalveluita olen käyttänyt mm. selvitellessä sähkön, lentojen, hotellien, ravintoloiden, nettiliittymän sekä kodin elektroniikan hintatasoa.

Tuotteiden lisäksi verkossa vertaillaan paikkoja, joissa nuukailu onnistuu. Netissä on useampia kirpputoreja listaavia sivustoja. Maittavimman tai hinta-laatu –suhteeltaan parhaimman ravintolan, baarin tai kebab-paikan löytämiseen löytyy myös omat sivustonsa.

Onko ilmaista lounasta olemassa? Facebookin mukaan on. ”Annetaan/ lahjoitetaan/ vaihdetaan/ vastaanotetaan”-ryhmässä tavara liikkuu ilmaiseksi ja Roskalava-ryhmissä (Helsinki, Turku, Jyväskylä) bongataan käyttökelpoista tavaraa roskalavoilta.

Sivustot, kuten ilmaiset.fi ja tarkkamarkka.com listaavat kylkiäisinä tavaroita jakavia tahoja. Sivustojen kautta ”ilmainen” tavara (esim. mp3-soitin, mustekasetti, dvd-elokuva) saattaa edellyttää postikulujen maksamista, tutkimukseen vastaamista tai lehden tilaamista. Toisinaan kylkiäiset ovat melkoista krääsää. Arvokkain kylkiäinen, josta olen kuullut, oli lehtitilauksen mukana tullut Block-lamppu.

Siinä pintaraapaisu netin tarjoamista nuukailumahdollisuuksista. Päivitin Nuukuusviikon kunniaksi Kulutusjuhlan linkkilistaa (sivustolla alhaalla oikeassa reunassa) nuukailun helpottamiseksi. Hauskaa nuukailua!

»   Hesarin glögitestissä halvin (6,73 e) eli Altian Perinteinen Punaviiniglögi maisteltiin parhaaksi. ”Maku melko makea, hiukan rusinaa ja mausteita. Kevyehkö, ei kovin hapokas. Tasapainoinen ja viinimäinen kokonaisuus. Ei liian makea.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Vessapapereiden tyylit hämmentävät

maanantai 13. heinäkuuta 2009 klo 11.03 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla piti ostaa vessapaperia. Kaupan hyllyn äärellä huomio kiinnittyi Lambin pakkaukseen, joka mainosti sanoilla ”Limited Collection”.

Lambi Limited

Kyseistä wc-paperia mainostettiin siis, paitsi petroolinvärisellä kuvionnilla, niin rajallisuudella. Tämä tietysti näkyi hinnassa: yhden rullan hinta oli 64 senttiä.

Tämän innoittamana päätin tallentaa digikameralla eri wc-papereiden tyylejä ja hintoja, niin kalliita kuin halpoja. Eli nappasin kuvia muutamista kahdeksan kappaleen pakkauksissa myytävistä rullista.

Kuvat ja tiedot on otettu Aleksis Kiven kadun S-marketissa.

Lotus Just1: paketin mukaan ”vain yksi pala riittää”. Rullan hinta: 68 senttiä.

Lotus Lust

Rainbow Silky Soft, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 52 senttiä.

Rainbow Silky Soft

Lotus Embo Design, kuviollinen wc-paperi. Rullan hinta: 42 senttiä.

Lotus Embo Design

Lotus Soft Embo. Rullan hinta: 42 senttiä.

Embo

Serla Toilet. Rullan hinta: 33 senttiä.

Serla Toilet

X-tra. Rullan hinta: 26 senttiä.

X-tra.

Itse ostin tuota perus-Emboa. En halua wc-paperiin ylimääräisiä, väripainettuja kuviointeja: jollain kemikaalillahan nekin on saatu aikaan. Onneksi hajustetut wc-paperit eivät ole Suomeen vielä rantautuneet.

Sitä paitsi minulle kelpaa vallan hyvin tavallisen näköinen paperi, enkä ole designista tässä tuoteryhmässä valmis maksamaan. Embossa arvostan myös suhteellisen miellyttävää tuntumaa.

Ympäristöarvoista minulle riittää tuotteessa oleva Joutsenmerkki.

Myönnän olevani tässä tapauksessa myös ostotapaani jumiutunut: kun tuota Emboa on tottunut ostamaan, niin se tarttuu käteen melkein automaattisesti. En jaksa ryhtyä pohtimaan arkista valintaa sen suuremmin. Koska pienessä asunnossani on vähän säilytystilaa, niin kahdeksan kappaleen pakkaukset ovat sinkkutalouteen kätevimmät.

Rullahintahan ei tietysti kerro totuutta siitä, miten kalliiksi wc-paperi tulee käytössä. Kokemukseni mukaan halvimmat wc-paperit kuluvat käytössä nopeasti, sillä yksi arkki ei todellakaan riitä mihinkään. Sinällään olisi siis kiinnostavaa testata tuota Lotus Just1 -paperia.

Nyt olisi kiinnostavaa kuulla, miten te muut suhtaudutte vessapaperihankintoihinne!

»   Arkipäivän aktivisti on tehnyt reilu kaupan suklaiden vertailua: ”Vaikka tässä vertailussa nousee esiin paljon muitakin asioita kuin Reilun kaupan sertifiointi, oli se kuitenkin tärkein kriteeri, jolla tähän testiin tuotteet valitsin. Toinen peruste oli se, että suklaa oli minulle ennestään tuttu. En siis yritä listata kaikkia maailman reiluja suklaita, vaan ne joita olen oikeasti ainakin kerran maistanut. Testissä ovat mukana seuraavat suklaamerkit: Dammenberg, Green & Black’s, Divine, Fairmary ja Fairglobe. [- – -] Jos kriteerinä olisi pelkkä maku ehdottomat suosikkini näistä suklaista olisivat Fairglobe ja Divine, jos katsotaan kokonaiskuvaa suosikiksi nousee Green&Black’s, joka on ehdokkaista parhaiten ottanut eettiset ja ekologiset näkökulmat huomioon tuotannossaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kannuvalimon Visa Nurmi uskoo omien ruokatestauskokemustensa sokkotesteihin: ”Testit, jos ne tehdään sokkona ja vielä kaikki tunnistamismahdollisuudet on karsittu, tuovat poikkeuksetta yllätyksiä. Halpistuotteet voittavat kalleimmat merkkituotteet ja sellaiset tuotteet, jotka ovat maullaan kyenneet luomaan nk. makustandardin, pärjäävät. Mutta varsin vahvasti maku on etiketissä, sillä se nostaa aina tunnetuimpia merkkituotteita listauksessa. Se tässä testiviidakossa ihmetyttää, etteivät tavarantoimittajat tai kauppa hyödynnä niiden tuloksia. Varsinkin edullisille tuotteille se toisi uutta nostetta kaupan hyllyssä. Poikkeuksen tekee Lidil, joka mainostaa niin appelsiinimehuaan kuin hiilihapotetua lähdevettäkin testivoittajana. Ja kauppa käy. Mutta kuinka hyvin, sitä ei tiedetä, sillä semmoista Lidil ei kerro.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mars-patukka voitti kaupan omat merkit Nikon makutestauksessa: ”Jotakuinkin kaikkien kaupparyhmien valikoimasta löytyy patukka, joka on saanut innoituksensa klassisesta Mars-suklaasta. Keräsin koko valikoiman ja pyysin neljää henkilöä maistelemaan niitä sokkona.[- – -] Neljästä testaajasta kolme valitsi ykköseksi alkuperäisen Mars-patukan. Vain yhden valinta kohdistui sen sijaan Eldoradoon. Mars sai kiitosta erityisesti siitä, että sen maku ei ollut pelkästään sokerisen makea, vaan siitä löytyi muitakin vivahteita. Kouluarvosanaksi se sai 9-. Kakkoseksi kiri Suomen Lähikauppa Oy:n Eldorado Caramel (8-). Sen pähkinäinen maku vetosi etenkin niihin, jotka pitävät enemmän Snickersistä kuin Marsista. Se olikin koko vertailun patukoista maultaan ehkä kauimpana esikuvastaan. [- – -] Hintoja en kerännyt, koska ne vaihtelevat kaupoittain. Alkuperäinen Mars on kuitenkin selvästi kallein (50–70 senttiä), kun taas kaupan omien merkkien patukat maksoivat melko tasaisesti vähän yli 30 senttiä. Myös patukoiden koko vaihtelee merkeittäin. Jos haluaa halvalla mahdollisimman paljon, kannattaa todennäköisesti ostaa joko Eldoradoa tai Pirkkaa, jotka molemmat painavat 60 grammaa.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset