Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Ulkomaat' merkittyjä kirjoituksia

»   Laura Kihlström kirjoittaa, miten ja miksi eri kulttuurien ruokatottumukset yhdenmukaistuvat, miten se näkyy Etiopiassa ja mihin kaikkeen muutos vaikuttaa: ”Pääkaupungissa Addis Abebassa muutos ja kehitys on silmiinpistävää: se näkyy esimerkiksi supermarkettien lisääntymisenä tai niiden runsaana valinnanvarana. Hyllyt notkuvat tuontituotteita ja puolivalmisteita. Pikaruokaravintoloita ei Addiksessa vielä näy – tämän kieltää kansallinen lainsäädäntö – mutta ranskalaiset, hampurilaiset ja pizzat ovat jo monen paikallisen ravintolan vakiovalikoimassa tässä injeran luvatussa maassa. Hyvä esimerkki paikallisten raaka-aineiden korvautumisesta uusilla on case ruokaöljy. Etiopiassa on vuosikymmeniä (vai peräti vuosisatoja?) käytetty paikallisesta öljykasvista nougista tehtyä ruokaöljyä. Nyt se on pikku hiljaa korvautumassa Lähi-idästä tuodulla palmuöljypohjaisella Viking Oil-valmisteella. Paikalliset kertovat, että tuontiöljy on halvempaa. Viljelijät puolestaan sanovat, etteivät enää ehdi viljellä nougia, koska viljely pitää keskittää tuottoisiin lajeihin, kuten maissiin ja vehnään. Noug on erinomainen maanparannuskasvi sen typensidontaominaisuuksien vuoksi. Paikalliset vanhukset väittävät, että Viking Oil lisää nivelkipuoireita ja aiheuttaa selittämättömiä sairauksia. Perinteinen, Etiopiasta kotoisin oleva ravitseva teff-vilja taas on hintansa puolesta karkaamassa paikallisten käsistä ja korvautumassa muilla viljoilla. On mielenkiintoista seurata täältä käsin, millaiseen suuntaan paikallinen maatalous ja ruokakulttuuri kehittyy. Varsinkin, kun osa sen tämänhetkisistä elementeistä on sellaisia, joihin nyt rikkaissa länsimaissa kaivataan takaisin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Markus kirjoittaa yhdysvaltalaisista elintarvikkeiden tuotesisällöistä: ”Tämä temppu onnistuu siten, että USA:ssa tuotteen voidaan sanoa sisältävän 0 % jotakin, jos sitä on yhdessä annoksessa alle 0,5 grammaa. Valitsemalla annoskoon sopivasti yritys voikin saada tuoteselosteen näyttämään mitä vain. [- – -] Kaikkein räikein näkemäni tapaus ovat tähän mennessä olleet USA:sta ostamani Tic Tac -karamellit. Kuten oheisesta netistä löytämästäni kuvasta näkyy, tuoteselosteen mukaan Tic Tac -karamelleissa on 0 g sokeria, joka on 0 % suositellusta päiväannoksesta. Oikeasti Tic Tac -karamelleissa on hiilihydraatteja (joista suurin osa sokeria) 97,5 %. Miten ihmeessä 97,5 prosentista sitten päästään 0 prosenttiin? No, tietenkin annoskokoa pienentämällä. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Tic Tacin annoskoko on 0,49 grammaa eli yksi Tic Tac -karkki. Koska 97,5 prosenttia 0,49 grammasta on alle 0,5 grammaa, voidaan Tic Taceissa väittää olevan sokeria 0 grammaa eli 0 % päiväannoksesta!” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Shoppailu ei kiinnosta ulkomailla ollessa, kirjoittaa Kriisi: ”Tykkään siis shoppaamisesta toki, silloin kun tarvitsen jotain – ja silloin kun olen kotikamaralla. Mutta ulkomailla ollessa en shoppaa käytännössä koskaan. On nimittäin todella harvoja asioita, joita ulkomailta saa, joita ei saisi Suomessakin vähintäänkin netistä tilaamalla jossei muuten. En ole aikaisemmin oikein tiedostanutkaan asiaa, ennen kuin rupesin sitä miettimään. Viimeksi olen ostanut vähän Disney-kamaa Disneylandista, koska sieltä oikeasti saa juttuja, joita netin Disney-puljuista ei myynnissä ole. Sitä ennen en edes muista olisinko hankkinut reissuista juuri mitään muuta kuin vähän karkkia ja alkoholia tuliaisiksi – ja nekin lähinnä viimeisillä valuutoilla ja viime hetkellä jostain lentokentältä tms. On minulla toki muitakin syitä miksi shoppailu ulkomailla tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Yksi on sen kaman raahaaminen mukanaan – ensin siellä kaupungilla ja sitten myöhemmin takaisin kotiin Suomeen. Etenkin kun olen ihmisiä, jotka eivät koskaan matkusta niin järeällä varustuksella, että pitäisi panna esimerkiksi matkatavaroita lentokoneen ruumaan. Vielä ei ole tullut eteen matkaa, joka olisi ikinä oikeasti edellyttänyt matkalaukun ottamista mukaan. Toinen syy shoppaamattomuuten on ajan tuhlaamisen tuntu. Esimerkiksi tällaisella perinteisellä Tukholman-risteilyllä peliaikaa on varsin niukasti, joten niiden samojen niin netistä kuin Suomestakin löytyvien krääsien ja riepujen käpälöinti tuntuu päättömältä. Niin hintatietoinen en nimittäin ole, että saisin jotain tyydytystä jonkun topin, hameen tai pölyttymään päätyvän kirjahyllykoristeen löytämisestä viisi euroa halvemmalla kuin kotimaassa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kapselikahvi tuottaa jätettä ja tavaraa jätteiden lajitteluun

tiistai 14. kesäkuuta 2011 klo 17.06 kirjoittajana Mari Koo

Sveitsissä olen hämmästellyt Nestlen Nespresso-laitteiden yleistymistä. Näillä vehkeillä siis tehdään kahvia: kahvijauheella täytetty alumiinikapseli laitteeseen ja sitten saadaan kupillinen juomaa. Kehuvat, että on tuoretta ja hyvää.

Uusia kapselilaitteita puskee markkinoille: teen jälkeen vuorossa on ollut jopa äidinmaidon vastikkeen valmistukseen tarkoitettu kapselilaite. BabyNes on tietysti herättänyt myös runsaasti ihmetystä ja paljon negatiivista kritiikkiä.

Moni muu valmistaja on myös halunnut kapselikahvimarkkinoille, joten täällä on riidelty mm. kapseleiden patenteista ja sen myötä valmistusoikeuksista.

Mutta moitteita tietysti riittää myös esimerkiksi kasvavasta jätevuoresta. Alumiini ei ole mitään ekomateriaalia, eikä Nestlen mainostuksesta huolimatta kaikki kapselijäte päädy edes kierrätykseen.

Satuin selailemaan vihreitä tuotteita myyvän nettikaupan, rrrevolven sivuja. Siellä oli laite, Outpresso, jolla kapseleiden kierrätys on tehty vaivattommaksi. Siis erillinen vehje siihen, että voi erottaa käytetystä kapselista kahvinporot ja alumiinin.

Kaikki tietysti hoksaavat, että olisi ekologisempaa ja myös paljon edullisempaa tehdä kahvinsa vaikka pressopannulla kuin hommata Nespresso-laite, jonka tuottaman jätemäärän erottelu vielä vaatii erillisen laitteen.

»   Nina Sarell kirjoittaa Nicaraguasta, köyhyydestä ja puutteesta: ”Koska köyhyys on niin arvaamaton ja äksy, puhun yksinkertaisuuteen taipuvaisena ihmisenä mieluummin puutteesta. Puute on hyvä vanha suomalainen sana. Nykyisin sana on niin tarpeeton, että sille piti keksiä uusiokäyttöä. Nykyisin puutteessa ovat meidän maailmankuvamme mukaan ne, jotka eivät ole harrastaneet pitkään aikaan seksiä. Mutta sitä puutetta, mistä mummo puhui, on lähestyttävä nöyremmin, kerrankin turpa kiinni ja vähemmän kaikkitietävänä. Puute on köyhyys taskukoossa, sitä, että ei ole jotakin, mitä tarvitsisi. On kaksi tapaa suhtautua puutteeseen. Joko kieltäydyt alistumasta ja taistelet sitä vastaan, väsytät itsesi joka päivä katkoessasi irti sen kaikkialle ulottuvia lonkeroita, jotka kasvavat aamuun mennessä takaisin. Laitat taskuun setelin, ja puoli tuntia myöhemmin se katoaa ruokakaupan kassakoneen mustaan kitaan. Ostat velaksi auton, jotta pääset myymään vihanneksia torille. Tulee sade ja huuhtelee tien sikolätiksi, jossa ei kulje eteenpäin edes telaketjutraktori. Tai sitten kyllästyt olemaan joka päivä turhautunut ja huolissasi. Annat joutavien olla. Lahjoitat niille lonkeroille sen helpon voiton, jota ne niin janoavat. Jotkut sanovat sitä laiskuudeksi tai mañana-meiningiksi. Mañana-meininki, josta täyttä palvelua vaativat turistit jaksavat irvistellä vuosikymmenestä toiseen latinomaissa vieraillessaan, voi toki olla kuuman ilmaston poikima lieveilmiö – mutta ehkä se on pikemminkin puutteen laukaisema defenssimekanismi, joka estää sinua tappamasta itseäsi murehtimalla. ” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Mansikanviipaloija, kirsikansiementenpoistaja ja matkatuhkakuppi

lauantai 21. toukokuuta 2011 klo 10.40 kirjoittajana Mari Koo

Jälleen tutkailin, millaisia kausituotteita sveitsiläinen lähikauppamme Migros on tuonut toukokuussa myyntiin.

Hyllyssä oli kaikenlaisten mansikkakippojen ja parsankuorimaveisten lisäksi myös mansikanviipaloija ja kirsikansiementenpoistaja.

Mansikanviipaloija näytti hyvin pitkälle samalta kuin vastaava laite kananmunia varten. Toki viipaloija oli muotoiltu mansikan mukaan. Mutta silti tuntui aika turhalta laitteelta: mansikoiden viipalointi veitsellä ei mielestäni ole kovin vaikea tai aikaavievä puuha.

Sen sijaan kirsikoista siementen poistaminen varmasti on iso työ. Siis jos on ne pari omaa isoa kirsikkapuuta tai muusta syystä iso määrä marjoja ja pitäisi sato käsitellä kivettömäksi.

Kaupassa silmiini sattui myös matkatuhkakuppi. Sveitsiläiset tupakoivat paljon, mutta toisaalta ovat varsin siistiä kansaa. Pieneen, kannelliseen rasiaan voi siis tumpata savukkeensa ja kuskata ne tumpit johonkin isompaa roskikseen.

Koska itse en polta, niin tuote on minulle hyödytön ja lisäksi rasia ei vaikuttanut kovin kestävältä. Mutta vastaavien tuhkisten (tuo Partioaitan malli näyttää fiksummalta ja kestävämmältä kuin Migrosin) toivoisin leviävän laajemmin Suomeen ja kauppojen hyllyille. Samaan käyttöön on
ehdotettu myös esimerkiksi filmipurkkia.

»   Viides rooli arvostaa hyvää matkaopaskirjaa: ”Suunnitteluvaiheessa kirjan koolla tai muodolla ei ole väliä, mutta matkalukemiseksi tarkoitetun oppaan pitää olla kevyt ja kompakti, toisin sanoen sen on mahduttava taskuun tai pieneen käsilaukkuun. Haluan myös, että teksti on säkenöivää ja taustoittaa persoonallisella tavalla niitä nähtävyyksiä, museoita, reittejä ja ruokapaikkoja, jotka kirjoittaja on nostanut esiin. Vaikka arvostan hyviä valokuvia, en tarvitse niitä mukanani kulkevassa kirjasessa. Näenhän kohteet omin silmin. Siksi piirroskuvitus toimii usein valokuvia paremmin. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa on hyllymetreittäin opuksia suomalaisten suosikkimatkakohteista ja suurista kaupungeista, mutta mikäli matka kohdistuu pienille paikkakunnille, matkakirjan hankkiminen voi olla vaikeaa. Toki sellaisen voi tilata myös verkosta, mutta taskuun mahtuva opas kannattaa mielestäni hankkia vasta perillä. Näin tein myös pari viikkoa sitten, jolloin matkustin viikoksi Oxfordiin. Olin yllättynyt, ettei Akateemisesta kirjakaupasta löytynyt ainoatakaan Oxfordiin keskittyvää matkaopaskirjaa. En kuitenkaan ollut huolissani, tiesinhän olevani matkalla kaupunkiin, jossa sijaitsee yksi maailman parhaimmista kirjakaupoista, Blackwell´s, jonka pelkästään pohjakerroksessa on kirjoja yli viiden hyllykilometrin pituudelta. Myös kaupunkien matkailutoimistot ovat oivallisia aarreaittoja, ja sieltä löysin tällä kertaa kaiken tarvitsemani. (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Alkoholitonta olutta urheilun palautusjuomana tai ihan muuten vaan

maanantai 16. toukokuuta 2011 klo 8.38 kirjoittajana Mari Koo

Talvella saksalaispanimo aloitti kampanjoimaan Yhdysvalloissa teemalla ”Alkoholiton olut toimii urheilijan palautusjuomana” ja sai tempauksellaan paljon huomioita. Alkoholiton olut sisältää mm. hiilihydraatteja, joita urheilun jälkeen tarvitaan, ja tietysti vettä.

Kaikki asiantuntijat eivät ole tosin vakuuttuneita siitä, että alkoholiton olut olisi aidosti erinomaista palautusjuomaa. Mutta kaikki ovat sentään yhtä mieltä siitä, että alkoholiton olut on parempi vaihtoehto kuin alkoholillinen.

Viime kesän loppupuolella kirjoitin arviointini joistakin Suomessa myydyistä alkoholittomista oluista. Tekstin kommenttiosastolta löytyy lisää merkkejä ja makunäkemyksiä.

Nyt Sveitsissä alkoholittomasta (tai vähäalkoholisesta: osa sisältää pienesti alkoholia, maks. 0,5 %) oluesta on tullut lähes päivittäistä juomaa. Siis sekä lenkin jälkeen että ruuan kanssa voi nautiskella hyvällä juomalla. Valikoimat ovat Suomea laajemmat.

Suosikkini tällä hetkellä on nimenomaan tuo palautusjuomana itseään markkinoinut Erdinger. Kuten viime kesän suosikkini, Pauliner Hefe-Weisse, on Erdingerkin nimenomaan vehnäolutta.

Jossain vaiheessa Erdingeriäkin on saanut Suomesta, mutta ainakaan Alkon listoilta netistä en sitä löytänyt. Voi olla, että Suomeen palatessani kovaäänisemmin vongun erilaisia alkoholittomia kauppojen valikoimiin.

Alkoholittomista oluista kirjoitti vähän aikaa sitten myös Project Maman Katja, joka taas suosii alkoholittomia raskautensa vuoksi.

”Siispä tiedoksenne, että ihan paras alkoholiton olut on hollantilainen Bavaria (0%). Juon tätä tavaraa satavarmasti myös napanuoran katkaisun jälkeen, sillä se on erinomaisen tasapainoinen ruokajuoma. Olen siitä outo, että tykkään myös pilsneristä, joten vaihto tähän ei ole massiivinen muutos. Ongelmana on lähinnä se, että tätä tölkkiä ei tietenkään saa juuri omista lähikaupoistani, mutta Prismoista ja Citymarketeista kylläkin.”

»   Jenni asuu Turkissa, ja nyt tuli tarvetta olla yhteydessä Luottokuntaan. Toiminnassa oli sekä hyvää että parannettaa: ”visa-korttini oli kopioitu jossain reilu kk sitten, ja siellä olivat sen fiksuna huomanneet jotenkin ja laittaneet semi-sulkuun. tarkoittaa että ei kokonaan sulkeneet mutta ei voinut kuitenkaan käyttää. mulla kesti joku viikko huomata tää, joka paikassa kun ei kortit käy niin en ihmetellyt kun ei skulannut. päivää ennen Dubain reissua katsoin nettipankkia eikä sielläkään näkynyt mitään outoa…paitsi että pari jännää dollaria-nostoa automaatilta new yorkista?? yhteensä joku 90dollaria. soitin Luottokuntaan mistä kerrottiin tilanne ja että olisivat soittaneet minulle mutta heillä ei ollut mun numeroa. miten on mahdollista että niillä ei ole mun numeroa? luottokorttihakemukseen se varmasti laitetaan, Nordealla joka kortin on myöntänyt varmasti on numeroni ja olen soitellut sinne useamman kerran. kirjeen olivat laittaneet postiin (hyvä) mutta se ei ollut saapunut vielä kun nyt asun missä asun. hyvää palvelussa oli se että kun kerroin tilanteeni, asiakaspalvelija ehdotti että kortti avataan väliaikaisesti jotta saan rahaa reissuani varten. tätä varten piti soittaa johonkin toiseen numeroon mutta skypellä sekin onnistui. sinne kun soitin niin sovittiin että käyn 30min sisällä nostamassa x-summan automaatilta, he vahtivat tapahtumia ja sulkevat sitten taas heti noston jälkeen. minua ohjeistettiin tekemään oikaisupyyntö niistä nostetuista dollareista LK:n sivuilla olevan pdf:n kautta (se pitää laittaa postiin tai faksata! ja nyt ON 2011). pdf-lomaketta ei kuitenkaan voi tallettaa, eli jos sen nyt koneella täytän niin printteri olisi paras olla liitettynä tähän koneeseen. kuka oikeesti enää käyttää tulostimia? ja minä vielä keksin ejkä keinot ja säädän mutta joku mummo… oikeesti? sähköinen oikaisupyyntö olisi ehdottomasti oltava yksi vaihtoehto…” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Lapsen ensipyörä ilman polkimia ja apupyöriä

maanantai 9. toukokuuta 2011 klo 11.22 kirjoittajana Mari Koo

Baselissa ei kovin usein näe lapsia polkemassa kolmipyöräistä. Kertaakaan en ole tainnut nähdä apupyörällä varustettua lastenpyörää.

Sen sijaan kaikkialla näkee lapsia ”potkupyöräilemessä”. Näissä pyörissä ei siis ole polkimia eikä apupyöriä, vaan lapset antavat vauhtia ja pitävät itsensä tasapainossa omilla jaloillaan.

Toverini Tiinan (asuu täällä Sveitsissä pysyvästi) mukaan lapset oppivat näillä pyörillä paremmin pyöräilyssä vaadittavan tasapainon. Se on helppoa uskoa, sillä tietysti pyörä kaatuu, jos ei sitä itse pidä pystyssä.

Lasten (ja tavaran) kuljetuksessa yleisiä ovat erilaiset perävaunut. Tavarafillari-sivusto on kevään mittaan kirjoitellut vaunuista useaan otteeseen (mm. arvio Spectra-lastenkuljetusvaunusta), joten kannattaa lukea sieltä vinkkejä vaunun hankintaan.

Pienestä hyvä mieli ja mahdollisuus pidempään asiakassuhteeseen

lauantai 7. toukokuuta 2011 klo 15.59 kirjoittajana Mari Koo

Taloutemme toisen pyörän venttiili hajosi. Se oli temppuillut jo pidempään, joten tapahtuma ei tullut yllätyksenä. Harmittihan se silti.

Kävelimme läheiseen pyöräliikkeeseen. Mies esitteli hajonneen venttiilin ja kysyi uutta. Myyjä hävisi takahuoneeseen ja palasi uuden venttiilin kanssa. Hintatiedusteluun vastaus oli:

”Ei maksa mitään.”

Kiittelimme kovasti ja suuntasimme kotiin. Helpottuneena saimme todeta, että uusi venttili todellakin toimi.

Emme ole kyseisen liikeen kanta-asiakkaita (kerran aikaisemmin ostin pyöräkorin), mutta tämän jälkeen varmasti tarvittaessa astelemme tyytyväisinä kyseiseen liikkeeseen. Asiakkaana ilahtuu suuresti tällaisesta toiminnasta, ja kun kerran ilmaiseksi sai jotain, josta olisi ollut valmis maksamaan, niin mieluusti toistamiseen käy tekemässä jonkin isomman hankinnan.

Tosin pyöräliike sijaitsee täällä Sveitsissä, emmekä asu täällä enää edes kahta kuukautta. Joten kenties jäämme ikuiseen kiitollisuudenvelkaan.

Mutta vastaava palvelu saa minulta pisteet, tapahtui se sitten missä tahansa päin maailmaa.

Aurinkoista pääsiäistä valmiiksi keitettyjen pääsiäismunien myötä!

torstai 21. huhtikuuta 2011 klo 16.29 kirjoittajana Mari Koo


Kulutusjuhla toivottelee hyvää pääsiäistä lukijoille näiden sveitsiläisten munien myötä!

Täällä kaupoista voi ostaa valmiiksi keitettyjä kananmunia. Näin pääsiäisen aikaan ne ovat myös valmiiksi värjättyjä.

En ole tosin itse kokeillut kertaakaan, sillä kananmunien keittäminen on aika vaivatonta puuhaa. Lisäksi munat usein taloudessamme käytetään jotenkin muuten kuin keitettynä.

Toki helposti noilla munilla saisi pääsiäisväriä pöytään.

Sopiiko shoppailu lomaohjelmaksi?

tiistai 19. huhtikuuta 2011 klo 13.19 kirjoittajana Mari Koo

Taannoisella Kölnin reissulla tuli puheeksi, miten toiset haluavat kaupunkivierailullaan sännätä keskustan shoppailukaduille. Toiset taas eivät missään nimessä halua viettää lomaansa ostosmahdollisuuksia tarkkaillen.

Osa, kuten minä, ovat siitä väliltä. Olen utelias perusruokakauppojen valikoimista, piipahdan sisään vintagekauppoihin ja kirpputoreille tai saatan valitan jonkun erikoisemman kaupan kohteeksi, kuten aikoinaan kävin Tallinnan reissulla Lushissa, koska kauppaa ei vielä ollut Helsingissä.

Yksi kohde ovat tietysti erilaiset torit ja myyjäiset. Niissä on aina hauskaa käydä tunnustelemassa paikallista tunnelmaa, vaikka mitään ei ostaisikaan. Tämän jutun kuvissa on sekä joensuulaista että berliiniläistä torikauppaa.

Mutta niihin kaupunkien perusshoppailukaduille en tunne kaipuuta. Joskus nuorempana niissä ravasin: oli huumaavaa nähdä kauppoja, joita ei Suomessa ollut. Se oli siis sitä aikaa, kun esimerkiksi H&M ei ollut vielä levittäytynyt kaikkialle. Nykyisin samat, isot kauppaliikkeet ovat joka puolella, joten tämä hohto on kadonnut, ja netin ansiosta monien liikkeiden valikoima on klikkausten päässä.

Mutta second hand -kaupat, kirpputorit, torit ja myyjäiset houkuttelevat minua tutkailemaan paikallista tarjontaa ja meininkiä, vaikka mitään en ostaisi. Oli sitten kyseessä Nurmes tai Köln.

Pääsiäispupuja joka kokoon ja makuun suklaansyönnin suurmaassa

lauantai 16. huhtikuuta 2011 klo 17.45 kirjoittajana Mari Koo

Viimeiset viikon sveitsiläiskaupoissa ei ole voinut olla törmäämättä mitä erilaisimpiin suklaapupuihin. Suomalaisten pääsiäismunien markkinat tuntuvat näihin pupuvalikoimiin verrattuna vaatimattomilta, sillä koot, muodot ja mallit vaihtelevat suuresti.

Kaikki suklaalaadut ovat käytössä, ja joukossa vilahtelee myös reilun kaupan pupuja. Jänöt voivat esimerkiksi ajaa pyörällä, seisoskella jalkapallon kanssa tai kuljettaa munakoria käsissään.

Pupujen lisäksi voi tietysti ostaa myös tipuja ja perusmunia. Yllätysmunia ei sen sijaan oikeastaan näy juuri lainkaan.

Suurikokoisen pupun voi ostaa ihan peruskaupastakin. Hintaa tällä taisi olla noin 50 euroa.

Kolmikorvaiset yksilöt tulivat vastaan Zürichin kauppahallissa.

Sveitsiläiset kuuluvat maailman suurimpiin suklaansyöjiin. Vuosittainen kulutus henkeä kohti on reilut kymmenen kiloa, viimeisten arvioiden mukaan peräti 12 kiloa. Suomalaiset jäävät seitsemään kiloon.

Mutta jos suklaa ei maistu, niin lähilihakauppamme Jentzer tarjoaa lihaisen pupuvaihtoehdon. Tämä tuote on siis kuivalihaa.

Lihaa sveitsiläiset syövät vuosittain parikymmentä kiloa vähemmän kuin suomalaiset, eli Sveitsissä syötiin viime vuonna 53,6 kiloa lihaa henkeä kohti.

– – –

Tällä viikolla Kulutusjuhlan päivitykset ovat olleet tavallista vähäisemmät. Pahoittelen, jos joku on harmitellut, kun täällä ei mitään tapahdu. Syynä ovat olleet minun saaamani ruokamyrkytys, joka vei vedon pariksi päiväksi, sekä sen jälkeinen muutaman päivän lomailu Kölnissä.

»   Pietari kertoo saksalaisesta liikeideasta leipien myymiseen: ”Työtön saksalainen leipuri Bernd Heberger avasi marraskuussa Nürnbergin kaupungissa leipomon, jonka tuotteet maksavat vain euron kappaleelta. Hintojen salaisuutena on se, että tuotteet ovat päivän vanhoja. Heberger hakee iltaisin suurleipomosta yli jääneet leivät, sämpylät ja pullat. Tuotteet pussitetaan ja myydään seuraavana päivänä. Leipomossa käy päivittäin perät 300 asiakasta. Eikä varmasti mikään ihme, sillä yli 500 000 asukkaan kaupungista löytyy varmasti ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa täysin tuoretta.” (Mari Koo, via @HaloEfekti) Ei kommentteja.

Sopivasti kypsä avokado maistuu päivittäin

lauantai 26. maaliskuuta 2011 klo 11.54 kirjoittajana Mari Koo

Avocado for lunch
Joskus vuosi sitten innostuin aina välillä tekemään avokadosta yksinkertaista leivänpäällystettä: muussattua avokadoa, sitruunamehua, ripaus pippuria, ehkä joskus muutakin, kuten suolaa. Mössö on mielestäni maistuvaa, ja sen ansiosta voi jättää leivältä pois esimerkiksi juuston.

Lisäksi plussaa on avokadon kehuttu terveellisyys.

Avokadoinnostustani lisäsi se, kun elintarvikkeiden ilmastovaikutuksiin perehtynyt ystävä kertoi, ettei avokadon hiilijalanjälki ole erityisen painava. Lähiruokaa avokadosta ei tietysti saa millään, mutta avocadojen viljely ja kuljetus ei siis kuitenkaan aiheuta mielettömiä ympäristötuhoja. Avokadot kasvavat puissa, joten esim. maata ei muokata vuosittain. Toki niitä koskevat samat eettis-ekologiset ongelmat kuin useimpia muitakin eksoottisia hedelmiä: tuholaismyrkkyjä, epäselvyyksiä tuotanto-oloista jne.

Viime kuukausina eli täällä Sveitsissä avokadojen kulutukseni on kasvanut selvästi.

Ensinnäkin täällä on tarjolla kohtuuhintaisia luomuavokadoja. Hinta niille on parin euron luokkaa/kpl, perusavokadot ovat yleensä noin 30 prosenttia halvempia.

Toiseksi avokadot myydään täällä huomattavasti useammin kypsinä tai lähes kypsinä kuin Suomessa.

Suomessa avokado piti ostaa usein monta päivää ennen aiottua käyttöpäivää ja kypsytellä sitä kotona esimerkiksi sanomalehteen käärittynä. Viime aikoina tosin Suomessa on taidettu ryhtyä myymään myös kypsiä avokadoja, mutta niiden hinta oli kaksi-kolmenkertainen raakoihin verrattuna.

En ole selvittänyt, miten sveitsiläisissä kaupoissa pystytään myymään kypsempiä avokadoja kuin Suomessa, eikä edes veloiteta siitä lisähintaa kuluttajalta. Kypsentävätkö kaupat tuotteita vai mistä on kyse? Kyllähän raaka avokado kestää kuljetuksen paljon paremmin kuin helposti kolhuja saava, pehmentynyt ja kypsä avokado, joten sikäli ymmärrän kovempien hedelmien myynnin.

Nykyisin avokado on siis yksi perusraaka-aineista, joita pyrin pitämään koko ajan kotikeittiössä valmiina käyttöön. Muita keittiön perustuotteita listailin tammikuussa Sveitsi-blogiin, kun Uuden mustan Katja haastoi minut paljastuksiin.

Tällä hetkellä avokadoja kuluu leivänpäällysmössön lisäksi tietysti myös muihin ruokiin. Suosikkeihi kuuluu Chocochilin julkaiseman ohjeen kaltainen salaatti, johon tulee tofua, avokadoa ja appelsiinia. Erittäin toimiva yhdistelmä, etenkin, kun täältä Sveitsistä saa myös todella hyvää luomutofua paikallisen Migros-kauppaketjun valikoimista.

(Kuva: Peter Svensk/Flickr)

Lähiolutta ja lahjakaljaa sveitsiläiskaupan hyllyillä sekä suomalaista luomuolutta

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011 klo 15.29 kirjoittajana Mari Koo

Suomessa vaatimukset lähiruuan lisäämiseksi kaupan hyllyille ovat kasvaneet, ja moni kauppa on havainnut tietysti tarpeen tuoda lähituotteet esiin. Siinä sivussa tietysti käydään keskustelua siitä, että mikä tuote on lähi ja mikä ei.

Sveitsissä lähituotteet näkyvät usein selvästi, ja oluthyllystäkin voi löytää selkeät merkinnät, että tässä nyt on oman kaupungin panimon olutta myynnissä. Kyseessä ovat baselilaisen Unser Bierin tuotteet.

Lisäksi olut voidaan täällä pakata esimerkiksi valmiisiin lahjapakkauksiin. Kahdeksan tölkkioluen kokoelman uskoisin kelpaavan myös monelle omista kavereistani.

Keisari Luomu Pils valittiin vuoden luomutuotteeksi

Suomessa Luomuliitto on valinnut vuoden luomutuotteet: KKK-Vihanneksen Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Keisari Luomu Pils 4,5 % .

”Raati on tyytyväinen, että myös juomapuolella alkaa löytyä yhä enemmän luomuvaihtoehtoja. Keisari Luomu Pils 4,5 % oli raadin mielestä esimerkillinen olut, josta löytyy kaikki hyvän oluen piirteet: hyvä, kestävä vaahto, kaunis väri ja täyteläinen maku.”

Kyseisen oluen on arvioinut myös Tuopin ääressä -blogi:

”Nokian Luomu on ulkoisesti sameahkoa tumman keltaista olutta, niukahkola vaahdolla.
Tuoksussa on jyväistä maltaisuutta, sekä sitruksisen ruohoista, hieman kukkaisaa humalaa.
Mausta tulee kesä ja nurmikko mieleen, ruohoisuutta on. Kyllä tässä hieman viljainen mallaskin maistuu, mutta taustalla on pienoinen aavistus vihannesta. Jälkimaussa hieman katkeroa ja kuivuutta.”

Kananmunatuotteita: perhosmuoto paistetulle, keitetylle ”avaaja”

perjantai 18. maaliskuuta 2011 klo 14.13 kirjoittajana Mari Koo

Sveitsiläiskaupoissa pääsiäinen näkyy jo vahvasti. Suklaapupuja ja muita makeisia on iso valikoima, mutta myös erilaiset pääsiäiskoristeet ja -tuotteet löytyvät meidän tavallisen markettimme hyllyiltä.

Ja tietysti tällöin joukkoon mahtuu tuotteita, joita ei ole osannut edes kaivata.

Kuvassa on vasemmalla munan paistamismuotti. Sillä siis saa kananmunan nätisti perhosmalliin.

Oikealla on keitetyn kananmunan leikkuri. Naps vain, ja munan kuoren yläosan saa nätisti irti. Näitä tällaisia avaajia on Googlen kuvahaun mukaan runsaasti erilaisia.

Ekoviljelyn etuja ja biodynaamisuuden pohdintaa

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011 klo 15.32 kirjoittajana Mari Koo

Eilen Hesari uutisoi YK:n tutkimuksen siitä, miten luomuviljely voisi selvästi parantaa kehitysmaiden satotasoa:

”YK:n mukaan köyhissä maissa menestyvät parhaiten pienet, luonnonmukaisia menetelmiä käyttävät maatilat, jotka viljelevät monipuolisesti erilaisia kasveja.

Yhteensä 57 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat keskimäärin 80 prosenttia, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaamiseen ja tuholaisten torjuntaan.”

Itse kävin tutustumassa biodynaamiseen viljelyyn täällä Sveitsissä. Biodynaamisuuden lähtöajatukset ovat 1920-luvulta ja antroposofisen liikkeen perustajalta Rudolf Steinerilta. Perustana on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja kokonaisvaltainen ajattelu. Tähän liittyy monipuolinen viljely eli tiloilla on esimerkiksi aina karjaa.

Biodynaamisessa viljelyssä on silti hieman kosmisemmat ja uskon varassa olevat osuutensa, joita ei ole tieteellisesti pystytty kokonaan todistamaan. Näistä ja koko vierailustani maatilalla voi lukea jutusta, jonka tein Uusi Musta -sivuille.

Maatalouspoliittisesti biodynaaminen viljely luokitellaan EU:ssa samaan kastiin luomun kanssa eli se saa samat maataloustuet ja biodynaamiset tilat ovat automaattisesti myös luomutiloja. Biodynaamisten tuotteiden merkki on Demeter, ja Suomessa asiaa edistää Biodynaaminen yhdistys.

»   Nooran hömppäblogissa ihastellaan Berliinin luonnonkosmetiikkahintoja: ”Luonnonkosmetiikkaa myydään suunnilleen kaikissa ruokakauppaketjuissa, joista monella on lisäksi oma sertifioitu sarjansa. Esimerkiksi Santen kehuttu Brilliant Care -hoitoaine maksaa suomalaisissa nettikaupoissa – myymälöistä puhumattakaan – yleensä yli kympin. No, Berliinissä saman tuotteen sai alle vitosella. Jotenkin ihan älytöntä, että hinnoissa on noin suuri ero.” (Mari Koo: ja jatkoksi voi lukea Karkkipäivän Sannin kirjoituksen luonnonkosmetiikan säilyvyydestä) 2 kommenttia.

« vanhemmat kirjoitukset