Kulutusjuhla

Kanta-asiakkuudet tosikäyttöön

Olen odottanut, milloin Suomessa todella toteutuu yksi kanta-asikaskorttien mahdollinen käyttökohde eli täsmämarkkinointi. Vielä en ole tietääkseni saanut esimerkiksi HOK-Elannolta mainospostia, joka olisi laadittu sen mukaan, missä tilanteissa ja mihin ostoksiin olen S-etukorttiani höylännyt.

Olisin valmis vastaanottamaan hankintojeni mukaan kohdennuttuja mainoksia sähköpostiin sen sijaan, että posti kantaa kotiin minulle täysin turhia tietoja huoltoaseman bensanhintaedusta tai perhemarketin vauvanvaippatarjouksesta. Ostosteni mukaan kohdennettu mainonta saisi minut todennäköisemmin ostoksille, eikä syntyisi sitä ärtymistä, minkä turhalta tuntuvat mainokset aiheuttavat.

Moni kuluttaja kokee ahdistavaksi sen, että kauppaketjut keräävät ostostietoja. Minua se ei haittaa: jos jotakuta kiinnostaa, montako olutta tai kondomipakettia olen kaupasta hankkinut, niin siitä vaan penkomaan. Suomessa on korkea yksityisyydensuoja näissäkin asioissa, joten käsittääkseni jo se estää asiakastietojen haravoimisen ja hyödyntämisen. Kauppaketjut eivät varmasti vielä edes uskalla ottaa sitä riskiä, että he tunnustaisivat tarkkailevansa ostokäyttäytymistä niin tarkkaan. Tietysti myös tällainen kohdennettu mainonta kaikkine vaiheineen olisi hintavaa. Ja äkkiä siinä voisi tapahtua virheitäkin.

Mutta uskon, että kohdennetumpi mainonta tulee jossain vaiheessa: kyllähän jo nyt monissa tilanteissa asiakkaat ruksivat kyselykaavakkeisiin, millainen on heidän kotitaloutensa, mitkä asiat kiinnostavat, kuinka korkea on tulotaso, onko talonrakennus käynnissä ja mitä tehdään lomalla. Sitä paitsi monet nettikaupat, kuten Amazon.com, tallentavat tiedot asiakkaan tekemistä ostoksista ja hyödyntävät tätä tietoa onnistuneesti markkinoinnissa.

3 Comments

  1. Samaa mieltä. Esitinkin asiani kerran YLE radion kontaktiohjelmassa, mutta tylsä S-ryhmän juristi tyrmäsi ajatuksen lainvastaisena. Halusin tuolloin tarjouksia vaipoista ym lapsiperhekamasta. Annoin jopa luvan minuun kohdistuvaan markkinointiin, mutta sekään ei sopinut.
    Joku ministeri näkee silti unta tietoyhteiskunnasta, jossa kommukoimme tavaroiden kanssa.
    Ei nähdä me eikä lapsemme.

  2. Kai tässä pelätään niin kovasti jotain isoveli valvoo-yhteiskuntaa. Jotkut eivät halua ostaa edes pankkikortilla mitään, koska siitä jää ”jälki”. Luulen, että nuoremmat sukupolvet ovat tässäkin asiassa vanhempiaan valmiimpia antamaan omat ostoshistoriansa markkinoinnin hyödynnettäväksi.

  3. Englannissa tämä käytäntö on toiminnassa. Esimerkkinä: puolisoni osti foolihappopillereitä raskautensa alussa isosta kemikaalioketjusta, Bootsista ja vingutti kanta-asiakaskorttiansa. Ja lähes päivälleen kun poikamme syntyi, tuli postissa vaippanäyte ja onnittelukortti ko. ketjulta.