Akatemiatutkija Jari Ehrnrooth kirjoittaa päivän Hesarin vieraskynäpalstalla kulutustusyhteiskunnan ja väestön lihomisen yhteydestä. Ehrnroothin näkemyksen mukaan ”kulutuskeskeisessä nykykulttuurissa oman onnellisuuden edistäminen on jokaisen luonnollinen velvollisuus. Onnelliseksi katsotaan se, joka saa sen, mitä haluaa.”
”Ainoa keino pysäyttää väestön lihominen olisi kehittää koko kulttuuria moraalisten järkiolentojen hallitsemaksi vapauden valtakunnaksi, jossa kehon tasapainoinen harjoittaminen on luonnollinen osa hyvää elämää. Mutta kuka nyt sellaista haluaisi?”, kirjoittaa Ehrnrooth. (Lisää lainauksia Ehrnroothin tekstistä on mitlu’anã-blogissa).
Tuossa on tietysti paljon totta. Kuluttamalla tyydytetään mielihaluja, ja tämän katsotaan kulttuurissamme olevan luonnollista ja hyväksyttävää. En itse vetäisi kuitenkaan ihan samanlaista yhtäläisyyttä nimenomaan lihomisen ja ahkeran kuluttajuuden välille. Sen sijaan ajattelen, että ”kohtuullisuuden idea” pätisi lähes kaikkeen nykykuluttamiseen ja kulutuksen järkevöittämiseen. ”Moraaliset järkiolennot” olisivat hyvä asia muutenkin kuin ylipainon ehkäisemiseksi. Kuluttamisen vimma on vallalla, ja tunnistan sen tietysti itsessänikin. Kuluttaminen tuo mielihyvää, eikä järkevä itsekuri ostosten teossa todellakaan aina toimi.
Olen oppinut, että kuluttaminen tuo yleensä jonkinlaista onnellisuuden kasvua. Kuten Ehrnrooth toteaa: ”–pidättäytyminen ja kärsivällinen harkinta ovat pakon, eivät vapauden ilmauksia. Kohtuullisuuden idea on kääntynyt päälaelleen.”
viive
Hmm, hyviä ajatuksia samanaikaisesti yleisesti ja omakohtaisesti kiinnostavasta aiheesta. Kuluttamisen mielihyvää tuottava vaikutus on kiusallisen tuttu.
Toisaalta kuluttaminen voi olla myös tietynlaista vallankäyttöä. Elämänhallintaa kulutuspäätösten kautta. ’Minulla on valta päättää omista rahoistani, mihin ne säästän tai tuhlaan.’
Mielessäni vertaan kulutusmaniaa jollain lailla syömishäiriön kaltaiseen tilaan, jossa oma valta ja hallinnanpiiri jotka muuten koetaan olemattomiksi, löydetään yliviritetystä ruokailutottumusten kontrollista.
viive
Heippa,
kommentoin kirjoitustasi, mutta huomasin myöhemmin ettei postitettu näy alkuperäistekstin alla kommenttilinkissä. Blogger kyllä temppuili muutenkin illalla..
marinadi
Kulutusmania ja syömishäiriö ovat varmasti jollain lailla samanlaisia, aika mielenkiintoinen ajatus. Yhtä lailla syömistä ja kuluttamista tehdään mielihyvän saamiseksi sen sijaan, että tyydytettäisiin vain todellisia tarpeita.
Ja juuri tuo, mitä kirjoitit siitä, että jotain valtaa omaan elämään haetaan kuluttamisen kautta, on varmasti hyvin totta. Nykymaailmassa kai moni kokee, että on niin vähän sellaista, mihin oikeasti voi vaikuttaa.
Ja Blogger aina välillä on vähän hankala! Kiitos kommentoinnista joka tapauksessa!