Kuluttajavirasto ilmoitti tänään, että kohtuullinen takuukorjauksen aika on noin kaksi viikkoa. Jos korjaus venyy, voi vaatia tilalle korvaavaa laitetta huollon ajaksi.

Ihanne tietysti olisi, jos tämä kaksi viikkoa todella toteutuisi. Onneksi minun ei ole viime aikoina tarvinnut viedä laitteita huoltoon, joten ihan äskettäistä omakohtaista kokemusta asiasta ole. Mutta jos ohimennen kuulluista tuttujen jutuista eri laitteiden takuuhuoltojen suhteen voi jotain päätellä, niin kaksi viikkoa ei lähellekään aina riitä.

Takuuasioissa kannattaa muistaa myös se, että ”takuu on vain myyjän, valmistajan tai maahantuojan ostajalle antama vapaaehtoinen lisäetu. Siten myös sellaisista virheistä, jotka ilmenevät vasta takuuajan päätyttyä, voi valittaa” (Kuluttajavirasto).

Erilaisissa kodinkoneissa ja muissa vimpaimissa minua ihmetyttää niiden heikko kestävyys ja lyhyt elinkaari. Eilen minulta hajosi hiuskiharrin, jonka olin ostanut alle kolme vuotta sitten: kun pistin laitteen päälle, kuului vaimeaa rätinää ja sitten nousi ohut savuvana.

Kun laitteet ovat halpoja, niin niiden korjaaminen ei yleensä taloudellisesti kannata. Masentavaa ajatella, miten moni sähkölaite olisi periaatteessa korjattavassa kunnossa, mutta silti ne heitetään menemään, koska uuden ja tehokkaamman saa kaupasta vähemmällä vaivalla ja edullisemmin.

Tekniikka kehittyy niin huimaa vauhtia, että jo muutaman vuoden vanha laite voi olla teknisesti vanhentunut, eikä sitä sitten enää haluta käyttää. Saa nähdä, miten käy esimerkiksi digibokseille. Jotenkin tuntuu, että vuonna 2010 ne ovat jo kehittyneempiä ja monipuolisempia, joten vuoden 2005 bokseja myydään pilkkahintaan.