Kulutusjuhla

Nettiostoksilla

Internetin käyttämisestä ostosten teossa on tullut niin tavallista, etten muista enää aikoihin nähneeni edes kyselyjä, jossa olisi hehkutettu tyyliin ”65 prosenttia suomalaisista on tehnyt hankintoja netistä”. Monien tuotteiden tai palveluiden (esim. leffaliput, matkat, kirjat) ostaminen on vaivatonta ja helppoa, eivätkä kustannukset huimaa päätä.

Yksi suosikkinettikaupoistani on alusvaatteisiin erikoistunut brittiläinen Figleaves.com. Oma rintaliivikokoni ei ole niitä tavallisempia, joten tuolta löydän paremman valikoiman kuin helsinkiläisistä erikoiskaupoista. Hinnat ovat samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta postikuluja ei tarvitse maksaa muuta kuin paketin palautuksessa. Toimitukset ovat nopeita (yleensä alle viikko) ja ne tuodaan kotiin saakka.

Ennen kaikkea Figleavesin palvelu on mielestäni esimerkillistä. Tilauksen tehtyäni saan sähköpostiin varmistuksen. Seuraava sähköposti ilmestyy silloin, kun paketti on lähtenyt liikkeelle. Jos sitten palautan tuotteita, niin se onnistuu helposti: läiskäisen palautuspaketin päälle viivakoodin ja Figleavesin palautusosoitteen sisältävän tarralapun, jonka olen saanut tuotepakkauksen mukana. Kun paketti on löytänyt takaisin britteihin, saan siitä ilmoituksen ja seuraava ilmoitus tulee, kun rahat on hyvitetty Visalle takaisin. Luonnollisesti näen ostoshistoriani Figleavesin sivuilta.

Tämän perusteella jaksan ihmetellä, miten esimerkiksi suomalaiset postimyyntifirmat ovat toiminnassaan selkeästi heikompia. Automaattisiin järjestelmiin kannattaisi ehdottomasti panostaa, jos halutaan pitää asiakkaat tyytyväisinä.

Olen myös Sami Suomalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kuluttajansuojan etämyynnin palautusoikeutta koskevassa lausunnossa olisi muutoksen paikka. Ns. normaalissa kaupankäynnissähän kuluttajalla ei ole oikeutta virheettömän tavaran palauttamiseen automaattisesti, mutta etämyynnissä näin on. Pienelle nettikauppiaalle taloudellinen riski siitä, että ihmiset palauttavat kauppiaan kustannuksella virheettömiä tuotteita, on varsin suuri.

6 Comments

  1. Jos palautusoikeutta ei olisi, vaatteiden ym. tuotteiden, joissa koko ja väri ovat tärkeitä, ostaminen etämyyntinä varmasti vähenisi dramaattisesti, itse en ainakaan ostaisi sikaa säkissä. Uskon, että ihmiset ostaisivat muutenkin huomattavasti vähemmän ilman palautusoikeutta, koska monet tilaavat ajatellen, että voinhan sitten palauttaa, mutta useimmilta jää kuitenkin tuo palautus tekemättä, vaikka tuote ei aivan sopiva olisikaan. Kaupat siis tavallaan lisäävät myyntiään palautusoikeudella.

  2. Luulen, että tässä tulisi samanlainen käytäntö kuin nykyisin on esim. useimmissa vaatekaupoissa. Eli kaupat mahdollistavat itse tuotteiden vaihdon ja palautuksen, vaikka laki ei sitä velvoita.

    Nettimyynnissäkin voisi siis olla, että vaikkapa juuri vaatekaupat yms. tarjoaisivat lisäetuna veloituksettoman palautuksen, mutta esim. kirjamyyjät eivät.

  3. Aika erikoiselta tuntuu, että etäkaupan palautusmahdollisuus otettaisiin pois laista ja jätettäisiin netti- yms. -kauppojen vapaaehtoisuuteen perustuvaksi.

    Etäkaupassa on niin monenlaista vilpillistä myyjää, joten on hyvä, että edes palautusoikeus on laissa.

    Ei laissa oleva palautusoikeus ole nettikaupan menestymisen este. Jos palautuksia tulee jonkin verran, niin jäähän nettikaupalla vastaavasti pois monet muut kulut, jotka rasittavat tavallista kauppaa.

  4. KK: Eiköhän sitä aina löydy vilpillisiä myyjiä. Etämyynnissä korostuu tietysti se, että keneltä tilaa: onhan näitä ongelmia ollut jo nykyisinkin.

    Toki nettikauppa säästää monia kustannuksia tavalliseen kauppaan verrattuna. Mutta voisiko ajatella, että tuotteilla olisi se palautusoikeus, mutta kauppias ei olisi velvoitettu sitä palautusta maksamaan? Ajatellaan vaikkapa cd:tä: tilaat sellaisen netistä ja kopsaat koneelle ja lähetät takaisin, kaikki tämä myyjän kustannuksella. Yhtä lailla etämyynti tarjoaa kuluttajillekin mahdollisuuksia hieman ”vilpilliseen” käytökseen.

    Kerrankin kuuntelin, miten bussissa nuori tyttö selitti tilanneensa postimyyntifirmasta läjän vaatteita, jotka vanhemmat maksoivat. Sitten tyttö palautti vaatteet ja ohjasi palautusrahat omalle tililleen. Myyjä oli siis vain välikäsi siinä, että tyttö huijasi vanhemmiltaan rahaa.

  5. Vilpillisiä myyjiä on aina, mutta on kyseenalaista saako vilpillisen myyjän lailla välttämättä kuriin. Rajoittamaton palautusoikeus nettikaupassa osuukin ennen kaikkea rehellisten suomalaisten nettikauppiaiden nilkkaan, ja sitä myöten käy kyseisen kauppiaan asiakkaiden kukkarolle.

    Otetaan esimerkki. Haluaisin myydä tuotetta x, joka maksaisi minulle 8 eur, ja haluaisin myydä sitä netissä hintaan 12 eur. Postimaksu olisi vaikkapa 4 eur. Asiakas tilaa tuotteen ja palauttaa sen, jolloin tämän tuotteen myymättömyydestä joudun maksamaan myyjänä 8 eur (postimaksut molempiin suuntiin) + maksuliikenteen normaalit kulut kahteen kertaan. Onko tämä todella oikein kaikenlaisten tuotteiden kohdalla?

    Myyjänä joutuisin siis nostamaan tuotteiden hintoja selvitäkseni palautusoikeuden tuomista lisäkuluista. Onko tämä enää ”vastuullisen” kuluttajan etu, että hän joutuu maksamaan ”vastuuttomien” palautuksista? Tässä mielestäni Suomen kuluttajansuoja menee liian pitkälle, ja osuu loppujen lopuksi kuluttajien omaan nilkkaan.

    Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että toki on tuotteita, joita pitää pystyä palauttamaan. Mutta on myös paljon erilaisia tarjoajia, enkä tunne yhtäkään nettikauppaa josta olisi aivan pakko ostaa. Jos on epävarma tuotteesta tai myyjästä, ei ole mikään pakko ostaa. Toisaalta onkin sitten myyjän etu, mikäli hän pystyy ylimääräisiä palautusoikeuksia antamaan. Kaikkea ei tarvitsisi kirjata lakiin.

    Nettikaupan rajaton palautusoikeus koituu suomalaisten nettikauppiaiden vahingoksi. Me ostamme mielellämme ulkomaisista nettikaupoista halvalla tavaraa, mutta niiden osalta eivät palautusoikeudet enää pädekään. Tässä suhteessa Kuluttajavirasto ampuu rehellisiä suomalaisia yrittäjiä jalkaan ja katsoo ulkomaisia yrittäjiä läpi sormien…

  6. Sami kirjoitti jo niin tyhjentävän kommentin, etten enää keksi mitään lisättävää 🙂