Yliopisto-lehti kirjoittaa köyhyydestä, sen määritelmistä ja siitä, mitä se yksilölle merkitsee.
”Köyhäksi määritellään kotitalous, jonka tulot jäävät alle 60 prosenttiin mediaanitulosta eli siitä tulosta, jonka ylä- ja alapuolella on yhtä monta kotitaloutta.” Artikkelissa haastatellun Stakesin tutkijan Jouko Karjalaisen mukaan 12 prosenttia työväestöstä lasketaan köyhyysrajan alapuolelle, ja hän arvioi, että suomalaisen köyhän on tultava toimeen noin 800 eurolla kuukaudessa.
”Kulutus on keskeisimpiä osia normaaliin elämään osallistumista. Kun ei voi kuluttaa, ihminen vetäytyy. — Tavaramarkkinoilla määritellään köyhän paikkaa, haetaan eroa ja voidaan varmistua, että itse ollaan oikealla puolella rajaa, Karjalainen määrittelee.”
Jutussa mainitaan sekin, että opiskelijat ovat köyhinä poikkeuksellinen ryhmä, sillä heille kyseessä on väliaikainen tila. En itsekään kokenut itseäni köyhäksi opiskellessani, vaikka tulotaso olikin heikko. Silloin vain kuului asiaan se, ettei ylimääräistä rahaa liiemmin ollut, ja oma tuttavapiiri oli suurelta osin samassa tilanteessa.
Karjalainen muistuttaa toki, ettei köyhyys aina tarkoita syrjäytymistä. ”Tietysti on mahdollista kieltää kulutuksen arvo ja löytää arvot ja onnellisuus muualta. Hyvä onkin, jos sen voi tehdä aitona valintana eikä pakosta.”
—
Kasan Jussi toteaa, että musiikkimyynnin laskuun vaikuttanee se, kuinka kuluttajan rahoista on nykyisin kilpailemassa myös moni kiinnostava muu asia kännykkälaskusta elokuvalippuihin. Überkuulissa epäillään, että hienosta muotoilustaan kiitosta saanut reki ei kestä tosikäyttöä. Oopa on nostalgian innoittamana ostanut Juicy Fruit -purukumia. Just Sopivasti arvioi tummaa suklaata ja täysjyvähiutaleita (ja viittaa jo toistamiseen tänne, mistä kiitos!). Uutuusblogi Mentaalinen tahtotila kertoo ostavansa innolla uusia teknologisia laitteita ja samaan syssyyn kokee, että nykyisin ostosten teko monissa liikkeissä on yhä hektisempää.