Tilastokeskuksen uusimman kuluttajabarometrin mukaan 11 prosenttia kotitalouksista harkitsee asunnon ostamista tänä vuonna (viime vuonna samaan aikaan asiaa suunnitteli 7 prosenttia). Samaan aikaan Hypoteekkiyhdistys varoittaa voimaakkaasta asuntojen ylikysynnästä. Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat puhututtavat esimerkiksi Helsingin Sanomien keskustelupalstalla.

Itse olen joutunut kohtaamaan viime aikoina turhan usein kysymyksen ”Miksi et osta omaa asuntoa, kun saisithan sinä lainaa, jota lyhentäisit saman verran kuin mitä nyt maksat vuokraa?”

Kyllä, tiedän taloudelliset faktat omistusasumisesta ja vuokralla majailemisesta. Tiedostan, että vaikka asuntojen hinnat laskisivat, niin korot sitten nousevat. Tai vaikka ostaisin pienen kämpän, jonka hinta tippuisi, niin vastaavasti saisin sitten seuraavan, isomman asunnon halvemmalle.

Mutta kun minä en vain koe, että oma elämäntilanteeni olisi paras mahdollinen asunnon ostamiseen: Helsingissä asuessani parin vuoden välein on tapahtunut jotain, joka on vaikuttanut myös asumiseen. Epäilen, että lähivuosina tilanne jatkuu samanlaisena, joten sitoutuminen asuntoon ja massiiviseen lainaan ei kiinnosta.

Asuntomarkkinoiden tilanne on toki jo vuosia ollut sellainen, että moni on varmasti odottanut hintojen laskua, mutta toisin on käynyt: viime vuonna vanhojen kerrostalojen hinnat nousivat pääkaupunkiseudulla kymmenisen prosenttia.

Kai minussa on myös jonkinasteista pelkurin vikaa. En uskalla sataprosenttisesti luottaa siihen, että taloudellinen tilanteeni säilyisi yhtä hyvänä tai jopa paranisi, vaikka mitään viitteitä tilanteen huononemisesta ei olekaan. Iso laina hirvittää, ja toisaalta myös se, että jos ostaisinkin asunnon, josta ilmenisi jotain vikaa.

Olen silti kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten jonkinasteisia käännytysyrityksiä asunnon ostamiseksi. Poikkeuksetta nämä henkilöt ovat tietysti olleet sellaisia, jotka itse asuvat omistusasunnossa. Tässäkin näkyy se kuluttajan halu pönkittää omia ratkaisujaan: jos on juuri ostanut asunnon, niin tietysti sitä on ajateltava hyvänä ratkaisuna. Vastaavasti minä haluan puolustaa vuokra-asumista.

Toivon vain, että kun ehkä sitten joskus kirjoitan asunnon kauppakirjan, niin en ryhdy tuputtamaan muille omistusasumisen ihanuutta. Sekä omistus- että vuokra-asumisessa on puolensa, ja jokaisen on ne vain itse punnittava.