Kulutusjuhla

Lidl suomettuu

Lidl tuli Suomeen nelisen vuotta sitten kohun saattelemana. Kaikki oli silloin kovin salaperäistä ja suomalaiset, erityisesti vähittäiskauppa, suhtautui uuteen kauppaketjuun melko kielteisesti. Lidl ei tiedottanut itsestään, mutta sai metritolkulla palstatilaa.

Nyt Lidl on tainnut löytää paikkansa suomalaisten vähittäiskauppaketjujen rinnalla. Saksalainen halpamyymälä toi tervetullutta kilpailua ja erityyppistä valikoimaa sekä hieman uusia tapoja myydä tavaraa.

Lidl ei vieläkään ole muuttanut kassojaan suomalaistyypillisiksi, mutta asiakkaat ovat niitä oppineet käyttämään. Korit ovat sentään ilmestyneet helpottamaan asiointia (ainakin Pasilan Lidlissä). Samoin myös yrityksen viestintä on muuttunut avoimemmaksi.

Hyllyistä löytyy yhä enemmän suomalaisbrändeja: on Fazerin makeisia ja Tapolan mustaamakkaraa. Ilmeisesti valmistajatkin jo ajattelevat, ettei heidän tuotemerkkinsä arvo laske, vaikka sitä myydään Lidlissä.

Kuluttajat ovat tottuneet Lidlin valikoimaan: sieltä voidaan hakea jotain vähän erilaista tai halvempaa. Suurta valikoimaa kaikesta ei odotetakaan, eikä enää ihmetellä sitä, että ruokakauppa myy porakonetta, kiikareita tai alusvaatesettejä.

Eikä Lidlissä käyntiä tarvitse enää niin kovasti selitellä: alkuvaiheessahan moni ilmoitti tiukasti, ettei siihen kauppaan jalallaan astu.

Lidl joutuu myös pitämään huolta imagostaan samaan tyyliin McDonald’s. Yritys on suurennuslasin alla, joten kaikkea toimintaa tarkkaillaan enemmän kuin monissa muissa yrityksissä. Niin työntekijöiden oikeuksia kuin tuotteiden laatua ja takuiden toteutumisia oletettavasti seurataan yrityksen sisällä ja ulkopuolella: jos kuluttajat tai muut tahot huomaavat virheitä tai väärää toimintaa, niin Lidl joutuu varmasti melkoisen huomion kohteeksi.

Omat tämänhetkiset Lidl-suosikkini ovat tumma suklaa (70 % kaakaota) ja tämän kesän uutuustuote, erimakuiset sorbetit.

5 Comments

  1. Lidlistä ei edelleenkään taida saada mitään luomua ja työntekijöiden jatkuva vaihtuvuus kyllä pistää edelleen epäilemään, että onko kauppa nyt kuitenkaan ihan paras vaihtoehto.

  2. Eipä taida luomu olla mikään Lidlin tyyppinen vaihtoehto. Työntekijöiden vaihtuvuuteen en ole kiinnittänyt sen enempää huomioita kuin muissakaan ruokakaupoissa.

    (Ja mikäli korviin kantautuneisiin pieniin huhuihin on luottamista, niin kyllä suuretkin ketjut ilmeisesti osaavat rivityöntekijöiden työsuhteita hyväksikäyttää aika ronskilla tavalla.)

  3. Ostan aina tietyt tuotteet Liiteristä: riisi, tonnikala, kalkkunaleike, monet vihannekset, raajuuston ja goudan, pakasteista osan, JÄÄTELÖT JA KEKSIT ;D, kissan naksut ja pehmoruuan (purkeissa siis), sokerittoman mehun ja ah-niin-ihana rahkalevitteet (leivän päälle). Ulko- tai kotimaista, maku sekä hinta/laatusuhde ovat näissä minulle kohdallaan. Ai niin, tietysti erilaiset chilisoossit ja salsa…ja kirsikkajugurtti 0.1 %, pienissä purkeissa (suomalaiset on liian suurissa, ei jaksa syödä…)!

    Työntekijöistä: Ystäväni tyttären mies aloitti kassalla Liiterissä, on juuri nimitetty myymäläpäälliköksi. Teki siinä välillä kaikkea mahdollista ja sai koulutusta tehtäviinsä eikä ole yo-tutkintoa pohjalla, joten mahdollisuuksiakin on. Toisaalta – kassatyö ei ole missään kivaa eikä helppoa, kyllä se on raakaa työtä muissakin kaupoissa. En kyllä pidä heidän tyylistään, mutta yllämainituissa tapauksissa kallistun Liiteriin – eli pitää tietää mitä ostaa. Paljon on kehnoa joukossa, mutta on sitten hyvääkin!

  4. Yksi parhaista asioista Lidliin liittyen on se, että se tarjoaa vaihtelua suomalaisten K- ja S-Markettien täsmälleen samanlaiseen, vaihtumattomaan ja suppeaan valikoimaan. Eli siellä on kiva käydä ajoittain ja löytää jotain yllätyksiä. Ja sitten on tiettyjä asioita, joita sieltä tulee aina ostaneeksi: esim. oikeasti vaniljalta maistuva jäätelö sekä halpa ja hyvä lähdeveteen tehty kivennäisvesi (vaikka veden kuljettaminen Saksasta Suomeen vaikuttaakin järjettömältä).

    Näiden lisäksi yllätyin viimeksi käydessäni positiivisesti, kun jäin tutkimaan eineshyllyä. Olen periaatteessa yrittänyt karttaa aromivahventeita (E621), joita suomalaisissa eineksissä on lähes mahdoton välttää (Saarioisen ja HK:n kalliimmissa mummon ja herkkulihapullissa näitä tosin ei ole). Lidlin hyllystä sen sijaan löytyi lukuisia tuotteita, joissa ei lisäaineita ollut ollenkaan – ainakaan mainittuina.

  5. Polgara: Noin varmasti useimmat Lidlissa asioivat toimivat, eli hakevat sieltä juuri ne tietyt suosikkituotteet.

    Tomi: Jep, tämä ”erilaisuuden haku” käy ilmi sekä minun että Polgaran teksteistä. Lidl on vähän kuin ulkomailla kävisi. Sikäli en oikein ymmärrä sitä, miksi niitä suomalaisbrandeja edes tarvitsee hyllyihin kovin paljon tuoda, koska nimenomaan Lidlin poikkeavampi valikoima on sen tärkeä valtti.