Minulla on viimeiset puolitoista kuukautta mennyt suoraan sanoen köyhästi. Opintotuki loppui ja vakituista työtä ei ole. On ollut jännä seurata omaa kuluttamista tässä tilanteessa.

Vähät rahat ovat menneet lähinnä ruokaan. Herkkupalat (kuten herkkuoliviit tai savumuikut) ovat jääneet kaupan hyllylle, mutta muuten olen pyrkinyt tekemään hyvälaatuista ruokaa. Parhaimmillaan se on halpaakin, kuten ruispuuro.

Myös leipominen on lisääntynyt ja olen oppinut tekemään isompia satseja sämpylöitä ja pakastamaan osan. Myös juomapuolella on kulutus vähentynyt, viimeisestä viinipullon ostosta on varmaan kuukausi, kun normaalisti niitä tulee hankittua suunnilleen yksi viikossa.

Peruskulut, kuten asuminen, lehdet ja puhelin, ovat pysyneet samana. Vaatteisiin en ole rahaa pistänyt senttiäkään koko vuonna. Eikä mitään kummempia hankintojakaan ole tullut tehtyä.

Mutta yksi asia on josta, en ole pahemmin säästänyt: kulttuuri. Viime viikonloppuna kaupungissa oli teatterifestari, jonne oli päästävä (lippuihin kahdelle meni 36 euroa) ja onpa viimeisen kuukauden aikana tullut jokunen keikkakin nähtyä. Tosin useimmille olen päässyt erinäisistä syistä ilmaiseksi. Ja taisin helmikuussa sijoittaa myös yhteen tai kahteen levyynkin.

Kaikenlaisten pikkujuttujen pummaaminen on ehkä vähän lisääntynyt. En yleensä maksata kaverilla kaljoja tai veljellä keikkaa, mutta nyt on tullut tehtyä niinkin. Tarjoan heille sitten kun olen rahoissani.

Rahaa on hujahtanut myös hieman matkustamiseen niin paikallisesti kuin kauemmaskin.

On aika varmaa, että kun saan ensimmäiset kunnon palkat tililleni, niin kauppaan käy matka. Sieltä tarttuu mukaan kenties MP3-soitin, fillarin varaosia, vaatteita ja paistinpannu.