Tätähän on totuttu kuulemaan:

”- – – valtaosa suomalaisista valitsee kaupassa suomalaisen tuotteen, jos hinta ja saatavuus ovat kunnossa. Näillä edellytyksillä suomalaiseen päätyy 86 prosenttia vihanneksia ja 84 prosenttia pakattuja ja jalostettuja elintarvikkeita ostavista. Kulutustavaroiden kohdalla alkuperän huomioi kolme neljästä (73 %) ja palveluita hankkiessaan kaksi kolmesta (65 %).”

Eli siis kuten aina ennenkin vastaavissa kyselyissä: suomalaisten tuotteiden puolesta tietysti puhutaan, ja kuluttajat joko uskovat tai uskottelevat itselleen, että he aktiivisesti ostavat kotimaista alkuperää olevia tuotteita.

Käytännön tasolla ja eri tuoteryhmien kohdalla on kuitenkin toisin. Olen kuullut, miten moni vakuuttaa, ettei voisi ostaa muuta kuin suomalaista maitoa. Kun kysyn, että entäs juusto, niin sitten myönnetään, että niin, onhan noita juustoja tullut ostettua eri maista eikä sillä kotimaisuudella ole ollut väliä.

Toisaalta myös pakkausten nimet johtavat harhaan. Kun juustopaketissa lukee Riitan herkku, niin mielleyhtymä suomalaisuuteen on vahva, vaikka monet kyseisen yrityksen juustoista ovat ulkomaalaisia.

Kuten Finfoodin viestintäpäällikkö toteaa:

”Asennetasolla suomalaiset siis valitsevat kotimaista. Haasteena on kuitenkin vielä saada kuluttajat tarkistamaan alkuperä ostotilanteessa.”

Sitä paitsi onhan se totta, että jos suomalainen tuote ei ole ominaisuuksiltaan parempi ja se on vielä kalliimpi, niin harva oikeasti sen kotimaisen silti valitsee.

Itse olen tietysti ihan samanlainen kuin muutkin.