Mina von Münchausen ahdistuu uutisista, joiden mukaan elimistöömme kertyy monenlaista myrkkyä ja alkoholinkin vaarallisuus on mainittu asbestin tasoiseksi: ”Kertokaa minulle, mikä maailmassa on enää terveellistä – tai hei, edes myrkytöntä? Ennen niin terveellisenä pidetty kala on täynnä raskasmetalleja. Liha – hullun lehmän tautia. Kana – lintuinfluenssaa ja tietty ympäristömyrkkyjä. Kasvikset? Hah, ympäristömyrkkyjä niissäkin! Teinpä mitä hyvänsä, olen pian täynnä myrkkyjä. Ei tarvitse kuin hengittää. – – – Jotenkin minusta tuntuu, että seuraavan kerran lähikaupassa katselen siideri- ja olutrivistöjä ihan eri silmin. En ehkä koskaan enää voi pitää viinilasia kädessäni ajattelematta samalla asbestia. Kiitos vaan.” (Mari Koo)
Polgara
Ei kannata ahdistua – en minäkään ahdistu! Katson olevani jo niiin vanha, että olen kasvatettu DDT:llä myrkytetyillä vihanneksilla, kaikilla lisäaineilla ja E-sarjan kamoilla. Poltan ja käytän ainakin siideriä… joten en pelkää, antaa tulla niitä lisäaineita. Miltäkähän täysin lisäaineeton, TOSI luomu, mahtaisi maistua. Siis ilman sitä lantaakaan kasvatettu. Suoraan metsästä perattuun ja kaskettuun maahan kylvetty porkkana, vaikka??? Tahtoisi tietää?
Wilhelmiina
Oho, minun juttuni täällä. 🙂
Niinpä, Polgara. Epäilen että vaikka en olisi koskaan elimistööni myrkkyä saanut, en siltikään eläisi ikuisesti. Damn. Mutta onhan se jollakin tapaa kammottavaa, että mihinkään suosituksiin ei enää oikeastaan voi uskoa, kun kohta tulee joku tutkimus, joka kertoo senkin olevan epäterveellistä. Ensin vaikkapa kehotetaan syömään kalaa ja sitten kohta ilmoitetaan että sitä ei saakaan syödä – kuin korkeintaan ihan vähän, kun niissä on raskasmetalleja.
Ei sillä, että olisin esim. punaviinilasillinen päivässä -jutusta niin välittänytkään, mutta onhan se toki niin, että saavutetuista eduista ei tingitä. Vaikka niitä ei käyttäisikään. 😉