Igglo lanseerasi pari viikkoa sitten Soolo-palvelun, jonka ideana on tarjota erilaisia aputoimintoja asuntoaan itse myyvälle. Igglon mukaan asunnonmyyjä saa Soolon avulla mm. ilmoitustilaa, mahdollisuuden saada yhteyden kiinnostuneisiin ostajiin nopeasti ns. Korvamerkinnän kautta ja varmistuksen asiapapereiden oikeanlaisesta laadinnasta. Ylipäätään siis kokonaishelpotusta asunnonmyyjän ongelmakohtiin.
Palvelun alkuperäinen hinta, 950 euroa, herätti Karissa kummastusta. Nyt hintaa on laskettu: Igglo veloittaa 0,4 prosenttia kauppahinnasta, kuitenkin vähintään 400 euroa.
Itse en ole asuntokauppoja tehnyt, mutta toimintamalli vaikuttaa kyllä kiintoisalta. Asuntokauppa on kuitenkin iso juttu, johon aina liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, ja kaupanteon tuskaa helpottaa, jos joku oikeasti asiantunteva on hommassa mukana.
Vaikka myynnin hoitaisi itse, niin kuluja syntyy silti, joten neljäsataa ei tunnu kohtuuttomalta summalta. Igglosta luvataan, että jos omatoimisesti kauppoja ei tule, niin annettaessa asunto Igglon välitettäväksi ja kauppojen syntyessä Igglon kautta tuo 400 euron maksu hyvitetään.
Kysäisin Igglon suunnalta, millaisia kokemuksia Soolosta on ehtinyt kertyä. Kuulemma kauppaakin on jo Soolon ja Korvamerkinnän avulla tehty. Jossakin tapauksessa asunto ei ollut ehtinyt näyttövaiheeseen asti, ennen kuin se oli jo herättänyt ostajan mielenkiinnon Korvamerkinnän ansiosta ja kaupat syntyivät sitä kautta.
Mitäs mieltä olette te, joilla on kokemusta asuntokaupasta?
Disclaimer: Keväisen blogimiittimme sponsoroi Taivas Innovation, jonka osana myös Igglo toimii.
Zepa
Tota noin. Mähän en ole millään mittapuilla normaali ihminen (tsihi!) joten myös mun asuntokaupat oli aika natsimeininkiä näkökulmasta ”isoin ostos elämäni aikana, ja myös ainoa asuntokauppa jonka teen”. Kävin ilmeisesti sen vaikeimman reitin kautta eli kyttäsin Oikotien ja kyttäsin Hesarista sopivien näytöt, tein vertailutaulukot, niuhasin neliöhinnoista ja yksityiskohdista, hiostin välittäjiä, jne. Jos lasketaan että välityspalkkio MOISESTA, eli että MÄ teen kuitenkin ihan helvetisti duunia, on jotain mitä se on 4-6% niin näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika isolta. Välittäjähän ei tehnyt muuta kuin piti asuntoa tyrkyllä ja lopulta, kahden kuukauden väsyttämisen jälkeen, väänsi myyjän nenää sen verran että mä sain tarjoukseni läpi. Mä olin kuitenkin ollut koko ajan ainoa vakava ostaja. Mulla oli rahoitus ja käsiraha ja kaikki. Eivät vaan xttu myyneet. Että ois ehkä saanut se välittäjäkin vähän nopeempaan toimia 4-6prosenttinsa eteen.
0,4 kauppahinnasta, väh 400 e, siten että kauppojen on suht helppo syntyä, on kyllä aika lähellä taivasta joo. Edelliseen verrattuna. Ikinä en ENÄÄ alkaisi yhtä monimutkaiseen ja hitaaseen prosessiin kuin edellinen hinkkaaminen.
Se pitää tuossakin vaan muistaa, että ei anna helppouden hämätä yhtään, sillä se asunto on edelleen iso ostos, ja tuleva koti pitää tosiaankin tutkia tarkkaan vaikka kuin ois netissä ja helppoo ja korvamerkit ja votnot.
Mummielest.
Mari Koo
Zepa: Just, no eipä kokemuksesi anna kovin ruusuista kuvaa kyseisestä välittäjästä. Mutta ehdottomasti olen samaa mielestä siitä, että kyllä se koti kannattaa syynätä ja miettiä. Vaikka kuulemma silti moni jo siinä ovella ”tuntee”, että tässä se oma kolo nyt on.
Itsemyynnille luulisi Suomessa olevan tilausta, jos kerran 90 prosenttia käyttää välittäjiä: ei kai se asuntokauppa niin vaikeaa voi olla, ettei hieman useampi siitä selviytyisi.
Zepa
”Tuntemisesta” sen verran, että kyllä mäkin ”tunsin” heti alkuunsa että tämä saattaisi olla se mun. Oli sillä ihan luvattoman paljon merkitystä, että kun ojennan käteni kohti paikkaa jossa valokatkaisijan pitää olla, se ON siinä (joka huoneessa) ja naksahtaa oikein päin. Ja että keittiössä ja vessassa kaikki on oikealla korkeudella. Ja että koko asunnossa on rakentamisajankohdan ja muiden yksityiskohtien takia sama fiilis kuin jossain missä vietin onnellisia vuosia. Ja että jne. MUTTA silti kyllä syynäsin sekä paperit että asunnon. 😀
Tyytyväinen olen edelleen, vaikka viisi vuotta tulee kohta täyteen.