Piipahdin taannoin Pohjois-Karjalan suunnalla ja siellä silmiin sattui Karjalaisen numero, jossa Toni Malinen oli haastatellut kehityskriitikko Olli Tammilehtoa. Tiukkaa kritiikkiä riittää: ”Jos joku ostaa joka viikko uudet vaatteet, mitä edistystä se on? Ei ihminen muutu viikossa paremmaksi vaatteita vaihtamalla!”
Tammilehto väittää myös, että bioenergia riittäisi suomalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, eli lämmitykseen ja ruuan säilyttämiseen. Erityiseksi syyksi kulutustottumusten muuttumattomuuteen ilmastonmuutospeikosta huolimatta Tammilehto näkee mainonnan ja median: ”Sen sijaan, että luopuisimme turhista kulutustottumuksistamme, nidomme ilmastonmuutoksen median painostuksella sellaisiin päämääriin, joihin tähtäämme muutenkin. Paras ratkaisu olisi yksinkertaisesti vähentää päästöjä ja kulutusta.”
Juttu sai minut pohtimaan mistä voisi vielä tinkiä omassa elämässäni? Tarvitsenko sittenkään uutta tietokonetta? Tai kirjoja, cd:eitä ja olutta?
Mistä sinä olisit valmis luopumaan, vai näetkö siihen edes mitään tarvetta?
Polgara
Kulutus on nyt jo vedetty aikastas tiukaksi. No, kirjoista niin, että loppuvuonna ostan vain yhden kirjan! En osta uutta läppäriä, vaikka vanhasta pygmit ovat jo lähdössä eläkkeelle, siirryn Remingtoniin… Vielä voisi tinkiä ainoasta huvista, ruuasta. Sitten voikin kuolla pois ,>
Matti
Asia on niin monitahoinen, että lienee turha lähteä edes miettimään kaikilta kannoilta. Kannattaa muistaa kuitenkin myös aina se kuluttamisen hyvä puoli, että se pitää yllä rakkaan kotimaamme taloutta ja verotuloja kun ihmisille löytyy työtä. Työnteko taas tuo verotuloja jolla pidetään yllä yhteiskunnallisia palveluita.
Usein laman yksi pääsyy on ihmisten säästöbuumi ja kulutuksen väheneminen, joka johtaa väistämättä ulkomaankaupan vähenemiseen ja työpaikkojen menetykseen.
Toisaalta, äiti maa ei voi sen paremmin vaikka lama vältettäisiinkin, joten suuressa mittakaavassa olisi kai vaan parempi heittää vaatteet nurkkaan ja lähteä asumaan havumajaan lähimmän metsän siimekseen. Sitä käännekohtaa odotellessa kuitenkin kulutus pitää yhteiskunnan toimintoja yllä.
Eräs Saara
Poden huonoa omaatuntoa siitä, että haluan ehdottomasti ostaa musiikkini vinyyli- tai CD-levyillä. Vinyylilevyt tosin ovat lähes poikkeuksetta käytettyjä tuotteita, eivätkä CD-levytkään minun käsissäni ole mitään kertakäyttökamaa. En voi kuitenkaan olla ajoittain miettimättä miten epäekologista on ostaa musiikkia muoviläystäkkeellä, kun sen saisi netistä notta hups vaan. Juurikin siksi häiritsee tämä, kun ei ole mitään muuta syytä siihen edes kuin että: mä haluuu-uu-uun. Kun muuten yrittää kuitenkin olla kuin ei olisikaan ja kovasti säästellä eikä päästellä.
Suureksi osaksi tämä ekologisuus hoitaa itse itsensä, kun kulutustottumuksia rajoittaa helvetin pienet tulot.
Eko-Matti
Jep, tulot pitävät minunkin kulutuksen aika hyvin kontorollissa. Nyt vähän pelottaa kun siirtynen lähiaikoina oikeisiin töihin. Ja noita mä-haluun-juttuja löytyy vähän liikaa…pitää ehkä sijoittaa rahat vaan elämyksiin ja mennä sinne fillarilla…