Kulutusjuhla

Suosittelua tuntemattomalla kanssakuluttajalle

thursday 9. augustta 2007 klo 1.07 kirjoittajana Mari Koo

Olin käymässä Lidlissä, tavaraa ostoskoriin pistettynä, kun tuntematon nainen asteli luokseni.

“Anteeksi, mutta onkohan tuo sorbetti hyvää?”

“Ööh, kyllä tämä minulle maistuu. Siis erityisesti nämä marjamaut, niistä hedelmäisistä en oikein välitä…”

“Ah, selvä, pitänee sitten varmaan joskus ostaa!”

“Juu, eihän nämä nyt kovin kalliita ole, siis hyvää sorbettia toki joo, mut eihän se kermajäätelöä vastaa”, selittelin.

Jostain syystä on kovin hankalaa tuntemattomalle henkilölle varauksetta kehua kaupan tuotetta siellä hyllyjen välissä. Mistäs minä voin tietää, millaisista elintarvikkeista juuri tuo ihminen pitää? Ja lienee oletettavaa, että minulle kyseinen tuote maistuu, jos kerran olen sen jo koriin laittanut (no, toki se olisi voinut olla ensimmäinen ostoskerta).

Mutta kyselijä tietysti haluaa välttää virheostokset ja saada vahvistusta omalle ostopäätökselleen, vaikka sitten tuntemattoman suosittelusta. Olen itsekin joskus ostanut jotain elintarvikekaupassa siksi, että olen havainnut toisen asiakkaan ottaneen tuoteen hyllystä: “Jos kerran tuo valitsi noin, niin ehkä minäkin sitten…”

Tosin tuo Lidlin sorbetti (myydään sellaisissa puolen litran pyöreissä muovipakkauksissa) ei kovin kallista ole edes kokeilumielessä maisteltavaksi.

Be Sociable, Share!

7 kommenttia kirjoitukseen “Suosittelua tuntemattomalla kanssakuluttajalle”

  1. Minuthan saa mukaan auttamaan miesten vaatteiden ostamisessa, maksamalla, minimiveloitus on 3 tuntia.

    Mutta.

    Toisinaan kun tilanne on ollut sellainen, olen antanut kansalaisapua, ja kertonut jollekin vaatetusliikkeessä olevalle, että takki on nyt liian jotakin, tai että nuo kengät kuuluvat chinosien kanssa, eivät pukuun, tai tuon puvun kanssa kuuluu englantilainen nauhoitus.

    Viime toukokuussa myin ohikulkien Halosella miehelle puvun, housut, kaksipaitaa ja kengät.

    Pietarsaaressa muutama vuosi sitten, puin häihin lähteneet veljekset, jotka oli ostamassa ekaa pukuaan samalla tavalla.

    “tuo nyt ei oikein sovi, katsoisitko tuota…

  2. […] Suosittelua tuntemattomalla kanssakuluttajalle […]

  3. Norppa says:

    Toisaalta on tervettä että ihminen voi kysyä ihmiseltä mielipidettä kaupassa. Rasittavaksihan se käy vasta sitten kun kaikki roikkuvat hihassa ja kyselevät mielipidettä joka ostoksesta. Vastuuhan jää kuitenkin kysyjälle, pitääkö hän sinua mielipidejohtajanaan vai ei. Minä suosittelen mielelläni, jos kysytään. Ja mielelläni joskus myös kysyn mielipiteitä, ja ymmärrän että ne ovat kyseisen ihmisen “henkilökohtaisia mieltymyksiä”.

  4. Mari Koo says:

    Petja: Mikäs siinä neuvoessa, jos sen hallitsee!

    Norppa: Näinhän se on. Mieluusti toki kehun joitakin tuotteita siellä hyllyjen välissä, jos ne oikeasti olen niin hyviksi havainnut.

    Jäänkin odottelemaan sellaisia ruokakaupan ratkaisuja, joista jonkun laitteen avustuksella selviäisi esimerkiksi keskivertoprofiili kyseisen tuotteen viikon sisällä ostaneista tai tietoa siitä, että tämän tuotteen ostanut on hankkinut myös noita… Ja niitä suositteluja voisi lukea siitä samasta laitteesta jne (nettikauppojen toiminnallisuutta tavallisiin kauppoihin siis)!

  5. Kriisi says:

    Minä myös varauksetta kehun tai haukun. Toisinaan ostan myös asioita, joista en niin kovasti pidä, mutta hinta esimerkiksi ratkaisee. Tämänkin olen kertonut. Se miksi toisilta asiakkailta on prempi kysyä on se, että yleensä he ovat myös luovia – saa hyvyysarvion lisäksi usein myös käyttövinkkejä. Itse pyrin samaan, eli kerron missä ruuissa/asioissa valitsemani tuote minulla toimii parhaiten. Se on toiselle myös usein osviittaa siitä, että mihin juuri minun hyvyys- tai huonousnäkemykseni perustuvat, eli subjektiiviselle mielipiteelle tulee jotkin raamit.

    Ja aina pitää muistaa, että se on myös sosiaalinen hetki. Varsinkin vanhemmille tädeille se tuntuu olevan hyvä sallittu tekosyy rupatella muutama sana. Ja mikäs siinä.

  6. Zepa says:

    “No ei, tämä sorbetti on aivan törkeen pahaa. Olen masokisti.”

  7. Mari Koo says:

    Kriisi: Tuota sosiaalista kanssakäymistä ei toki pitäisi unohtaa. On sitä tullut vanhempien rouvien kanssa siellä kaupassa muutamaan otteeseen juteltua laveamminkin.

    Zepa: No joskus on melkein tehnyt mieli mennä sanomaan jollekin tuntemattomalle, että kuule, mun mielestä toi jogurtti/karkki/juoma on aika pahaa, että ootko maistanut ja jos oot, niin halusin vain jututtaa ihmistä, joka oikeasti tuosta tykkää 🙂

Kommentoi