Qimki vertaa huulikiiltoa syöttitahnaan: ”Ihan vaan sellasta että Lumenen Berryfun huulikiillossa on naurettava (fun-osuus?) ominaisuus: kun siihen osuu vaikkapa itikka pyöräillessä taikka pullanmuru kaffilla ollessa, niin siinä on ja pysyy. Tavara on liisteriä! Sentään korkeakiiltoista sellaista. En uskalla ajatella miltä tuntuis (toisestakaan osapuolesta) pussailla kun on tätä laittanut. Hyy. Tuotteesta tulee mieleen kanadalainen syöttitahna jota joskus pilkkimiseen ostin. Pinkkiä, tahmaista geeliä oli se, hassua. Eikä edes viehättänyt testijärven ahvenoita.” (Mari Koo)
Vauhtikone
Aika mielenkiintoista tököttiä. Onneksi en tarvitse sellaisia. Koen, että kauneus on luonnollisena parhaimmillaan. Ehkä kauneusasioissakin on
menty hieman liiallisuuksiin. Tarvitsevatko ihmiset oikeasti näitä
kiiltoja sun muita puutereita niin paljon?
Zepa
Harvoja asioita ihminen _tarvitsee_ niin kattavaa kirjoa kuin mitä on tyrkyllä. Mukaanlukien ne kaikki sadat pölynmimurimallit, telkkarit ja huulikiillot.
Varoittaisin kuitenkin miespuolisia henkilöitä luokittelemasta kovin ääneen, mikä on ”luonnollista kauneutta” ja mikä ei. Olen nimittäin ihan livenä todistanut tapahtumaa, jossa mies ihailee naistenlehden kannessa olevaa ”luonnollista” kauneutta, kun taas mä osaan luetella alusta pitäen, mitkä kaikki tuotteet sen naturaalin hehkun saavat aikaan rinsessan kasvoille ja hiuksiin (ja plaraamalla se toki löytyy lehdestänkin).
isosisko
BerryFuniin liisteröityvät myös hiuksenpätkät, testattu kampaamoreissuilla. (Tuoksu kuitenkin on hyvä, testattu baarireissuilla.)