Kulutusjuhla

Lapsuuden kuluttajakokemuksia muistellen

sunday 2. septemberta 2007 klo 9.14 kirjoittajana Mari Koo

Petja kirjoitteli, miten muinoin lähikaupassa oli kohdeltu lapsiasiakkaita heikosti. Hän uskoi sen vaikuttaneen siihen, kuinka kaupalle kävi parikymmentä vuotta myöhemmin. Tästä sain kimmokkeen muistella, onko minulle jäänyt lapsena asiakkaana hyviä tai huonoja kokemuksia mieleen.

En muistanut oikeastaan mitään. En ainakaan kovin negatiivista. Joitakin välähdyksiä positiivisista kokemuksista on, eli esimerkiksi kahvilan täti on huomioinut minut jotenkin erityisesti, antanut makeisen tms. Sekin on taas toinen juttu, tekikö kyseinen täti sen esimerkiksi siksi, että mukana ollut isä oli kanta-asiakas.

Osittain tämä varmasti johtuu siitä, että kasvoin maalla. Pieni kyläkauppa oli tuttu, samoin omistajat, joten tuskin siellä otettiin mitään erityistä asennetta meihin lapsiin. Ja kun maalla eli, niin ne kulutuskokemukset muualla olivat useimmiten sellaisia, että vanhemmat olivat mukana.

Mutta jostain syystä kirjastojen henkilökunta välkkyy mielessäni lapsuuden asiakaspalvelun ykköshenkilöinä.

Kirjastoauto pyörähti kylällä kerran kahdessa viikossa ja lähin kirjasto oli neljän kilometrin matkan päässä.
Kirjastoauton setä ja kirjaston täti ovat jääneet mieleen tietyllä tavalla ihailtavina hahmoina: oletettavasti siinä työssä lasten kanssa joutuikin olemaan tekemisissä paljon.

Että kiitos vaan kirjastotädeille ja -sedille, olette edelleenkin yleensä asiakaspalvelussanne esimerkillisiä!

Be Sociable, Share!

2 kommenttia kirjoitukseen “Lapsuuden kuluttajakokemuksia muistellen”

  1. Qtea says:

    Oi, minullakin on hyviä lapsuusmuistoja kirjastojen henkilökunnasta! Olin ala-asteeni vieressä sijaitsevan kirjaston aktiivisin asiakas (kilpailin tästä yhden toisen tytön kanssa ankarasti) ja sain aina henkilökohtaisia kirjasuosituksia sekä mahdollisuuden vaikuttaa kirjaston kirjatilauksiin.

    Monella muulla ikäiselläni lienee ollut vastaavanlainen yksilöllinen asiakassuhde koulun toisella puolella sijainneeseen Vienon kioskiin, jolla oli paljon lapsia kalja- ja tupakka-asiakkaina, mutta siitä olen ottanut vapauden tietää vain hyvin vähän.

  2. Mari Koo says:

    Toki täytyy sanoa se, että edelleen kirjastoissa saa lähes poikkeuksetta hyvää palvelua, jos sitä tarvitsee, eli kyse ei sentään ole ihan vain lapsuuteni muistoista 🙂

    Vienon kioski kuulostaa siltä, että varmaan parempi ollakin tietämättä liikaa!

Kommentoi